 |
|
|
|
Kolumnit |
Etusivulle 30.12.2009 Presidenttiä viedään Ei ollut kunniaksi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle joulutauolle siirtyminen. Suomen kaltaiselle pienelle maalle on eduksi, jos ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjauksista voidaan yhdessä pitää kiinni. Siksi sotiemme jälkeen on ulkopolitiikassa ollut lähtökohtana yhteisymmärryksen hakeminen suurimpien puolueiden kesken. Enää ei ole näin. Kokoomuksen johdolla ajettava "uusi ulkopolitiikka" ei tuota konsensusta, vaan jyräystä ja erimielisyyttä. Sitä saimme todistaa joulun alla ulkoasiainvaliokunnassa. Ensimmäisen kerran historiassa valiokunta keskeytti asiantuntijoiden kuulemisen vastoin jäsentensä pyyntöä. Äänestysratkaisulla torjuttiin sosialidemokraattien tahto käsitellä EU:n Lissabonin sopimuksen toimeenpano huolella ja vakavasti. Kyse on kuuluisasta "lautasongelmasta": kaivataanko tasavallan presidenttiä EU:n huippukokouksissa? Hallituspuolueiden kanta on selvä: ei kaivata. Eikä asiassa kaivata edes keskustelua – poikki ja pinoon, presidenttiä viedään. Sosialidemokraatit olivat halukkaita mahdollistamaan jatkossakin presidentin osallistumisen huippukokouksiin, kun siellä käsitellään hän toimialaansa kuuluvia kysymyksiä. Johtaahan presidentti peruslakiemme mukaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. On totta, että EU:n huippukokous eli Eurooppa-neuvosto on Lissabonin sopimuksen myötä tullut unionin toimielimeksi. On totta, että on oltava selkeää kuka kyseisessä elimessä Suomen ääntä käyttää. Sekin on totta, että jatkossa Eurooppa-neuvoston kokouksia järjestetään yhä useammin siten, että kustakin jäsenmaasta on paikalla vain yksi edustaja. Sen sijaan se ei ole totta, että Lissabonin sopimus automaattisesti johtaisi vain yhteen edustajaan per maa. Siitä voidaan sopia. Aikaisemmin EU:n huippukokouksissa oli paikka valtion tai hallituksen päämiehelle ja tarvittaessa häntä avustavalle ulkoministerille. Uuden sopimuksen mukaan päämiestä avustava ulkoministeri korvautuu tarpeen mukaan määrittyvällä ministerillä. Kukin maa määrää omista lähtökohdistaan ja omien perustuslakiensa mukaan sen kuinka edustautua EU-elimissä. Suomessa on ollut käytäntö, niin kuin eräissä muissakin maissa, että pääministeri ja presidentti ovat yhdessä paikalla. Näin tulee tapahtumaan jatkossakin, jos kaksi osallistujaa mahdollistetaan. Mistä sitten nyt riidellään? Siitä, että porvaripuolueet haluavat yksioikoisesti presidentin ulos EU-pöydistä. Onko se Suomen etu, sitä ei pohdita. Ovat kannat nopeasti muuttuneet. Ei siitä ole kauaakaan, kun pääministeri Vanhanen totesi, että "presidentillä on perustuslakiemme nojalla oikeus olla läsnä EU:n huippukokouksissa" ja että "presidentin läsnäolosta on aina hyötyä". Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi taas totesi, että "ei ole mitään estettä, sille että presidentti ei voisi kuulua Eurooppa-neuvoston delegaatioon." Suomen perustuslaki on edelleen sama eikä Lissabonin sopimuskaan aseta estettä sille ettei kokouksiin siitä erikseen päätettäessä voi osallistua kaksi edustajaa maata kohden. Silti on toinen ääni kellossa. Mistä yhtäkkiä on kysymys? Siitäkö, että pääministeri Vanhanen onnistui siirtämään huomion laudoista lautasiin. Vai siitä, että kokoomus painaa ulkopolitiikassa päälle ja haluaa pistää presidentin sivuun. Huolestuttavinta on, mitä tästä seuraa. Käykö niin, että jatkossa Suomi tekee merkittäviä ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjaratkaisuja pahasti jakautuneena.
Kimmo Kiljunen |