www.annikalapintie.net

Kolumni 14.12.2004

Terrorismin torjunta pyhittää kaiken

Yhdysvaltojen presidentin George W. Bushin julistama terrorisminvastainen sota on alkanut näkyä myös Suomen eduskunnan lainsäädäntötyössä. Yksi uusista muutoksista on sisäasiainministeriön esitys, jonka mukaan poliisilla olisi oikeus saada puolustusvoimilta virka-apua terrorismirikoksen estämiseksi tai keskeyttämiseksi.

Hallitus haluaa antaa Suomessakin poliisille mahdollisuuden käyttää tykkejä, ohjuksia sekä sota-aluksia ja sotilasilma-alusten aseistusta. Lainvalmistelussa ei ole nähty ongelmaa siinä, että raskaita sotilaallisia voimakeinoja käytetään maan sisällä ja varsinaisen maanpuolustuksen ulkopuolella.

Voimakeinoja tarvitaan, jotta ohjuksilla voidaan ampua alas terroristien kaappaama lentokone, joka suuntaa kohti kohdetta, jonka tuhoutuminen aiheuttaisi suurta tuhoa. Lakiesityksen taustalla ovat New Yorkiin ja Washingtoniin 11. syyskuuta 2001 matkustajakoneilla tehdyt terrori-iskut.

Tosiasiassa lakiesityksen seuraukset eivät ole niin yksinkertaiset kuin millaisina hallitus näyttää niitä pitävän. Esityksessä sivuutetaan kokonaan sivullisten kohtalo.

Terroristien kaappaamassa koneessa saattaa olla 200 suomalaista viatonta matkustajaa ja henkilökunnan jäseniä, jotka ovat täysin osattomia kyseiseen lentokonekaappaukseen. Hallitus ei pidä näiden ihmisten uhraamista mitenkään ongelmallisena.

Hallituksen ajatuskulkua voi jotenkin ymmärtää siinä, että se pitää hyväksyttävänä hätävarjeluna lentokonekaappareiden alas ampumista silloin, kun kone on suunnattu kohti ydinvoimalaa. Viattomien lentomatkustajien tappamista ei voida kuitenkaan koskaan pitää hätävarjeluna. Sivullisia voidaan velvoittaa uhraamaan toisten pelastamiseksi vähempiarvoisia ja korvattavissa olevia asioita, mutta oman hengen uhraaminen on jo kohtuuton vaatimus.

Lain hyväksyminen ja viattomien kansalaisten tappamisen salliminen tarkoittaisi sitä, että jotkut ihmiset eivät saa lain suojaa. Perustuslain mukaan kuitenkin jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen sekä oikeus vapaaseen liikkumiseen. Hallituksen esitys rikkoo räikeällä tavalla näitä oikeuksia. Nousemalla lentokoneeseen, jonka terroristit kaappaavat, ihminen astuu tietämättään lainsuojan ulkopuolelle.

On aivan käsittämätöntä, että tästä esityksestä puuttuvat kaikki eettiset ja moraaliset pohdinnat siitä, milloin viattomien ihmisten tappamiskäsky voidaan antaa.

Matkustajakoneen pudottamiskäskyn antaisi hallituksen esityksen mukaan operaatiota johtava poliisi. Lentokonekaappauksen ollessa käynnissä aikaa rationaalisen päätöksentekoon on varmasti liian vähän. Faktat, joihin päätös pohjautuu, olisivat vähintään epäselviä.

Esimerkiksi Saksassa on vastaava lainsäädäntö voimassa. Siellä on jo sattunut muutamia ”läheltä piti” -tilanteita, joissa on valmistauduttu tuhoamaan lentokone ilmassa. Kaikki tilanteet ovat johtuneet teknisistä syistä, kun koneen yhteys lennonjohtoon on katkennut ja kone on siksi harhautunut lentoreitiltään.

Jos matkustajakone ammutaan alas, jää ainakin omaisille jäljelle ikuinen kysymys siitä, olisiko mahdollinen itsemurhaisku tapahtunut vai olisiko kaappaus sittenkin onnistuttu ratkaisemaan väkivallattomasti.

Lakimiesuutiset -lehti 15.12.2004