5.2.2010 Ikäviä päätöksiä

Kolumni Hämeen Sanomissa 5.2.2010

Tulin 10 vuotta sitten valituksi eduskuntaan ensimmäistä kertaa, ja en silloin tiennyt paljoakaan talouspolitiikasta. Nyt voin tämän hyvin tunnustaa. Vaihe vaiheelta olen oppinut asioita ja tämä kausi on ollut todellinen tulikokeeni. Valtiovarainvaliokunnassa budjetti- ja raha-asioista päätettäessä hallituspuolueen edustajana olen ollut kuumilla kivillä talouskriisin aikana. Kokemani myötä minusta on tullut tiukka taloudenpitäjä ja inhorealisti. Tulevaisuusnäköaloihini on alkanut vaikuttaa ekologisen kestävyyden lisäksi yhä enemmän myös talouden kestävyys.

Valtionvarainministeriö julkaisi alkuviikosta oman arvionsa Suomen talouden tulevaisuudesta. Raportti on karua luettavaa. Talouskriisi ja heikko työllisyystilanne yhdistettynä väestön ikääntymiseen luovat valtavan haasteen julkisen talouden kestävyydelle. Olemme väistämättä tilanteessa, jossa tarvitaan julkisen talouden sopeuttamista.  Valtiovarainministeriön arvio on, että kriisistä nouseminen tulee viemään kahden vaalikauden ajan eli käytännössä koko tämän vuosikymmenen.

Vaikka talouskriisi on ollut esillä julkisessa keskustelussa parin viime vuoden ajan erittäin paljon, on hämmästyttävää miten luottavaisia kansalaiset ovat omaan talouteensa. Tammikuun kuluttajabarometrin mukaan ihmisten luottamus on nyt jopa keskimääräistäkin korkeammalla. 

Mielestäni tällainen tietämättömyys tai välinpitämättömyys on hyvin huolestuttavaa. Ihmiset arvioivat työttömyyden kasvavan ja silti uskotaan, että taloustilanne paranee. Tällainen sokea optimismi voi koitua monen kohdalla kohtalokkaaksi. Suomalaisten velkaantumisen aste on erittäin korkea ja työttömyyden iskiessä voidaan joutua pahasti pulaan.

Meiltä poliittisilta päättäjiltä tarvitaan lujuutta ja rohkeutta. Minulle vastuun kantaminen on tosiasioiden kertomista. On tunnustettava, että kaikkia ei voida miellyttää ja joudumme tekemään vaikeita ja ikäviä ratkaisuja.

Eduskuntavaalit käydään reilun vuoden päästä. Puolueiden tulee kertoa äänestäjille, miten julkinen talous saadaan tasapainoon.

Olemme nyt tilanteessa, jossa tulojen ja menojen sopeuttaminen pakottaa niin verojen korotuksiin kuin palveluiden tarkistamiseen. On myös selvää, että työurien pidentäminen on välttämätöntä.

Ikävä tosiasia on, että monet joutuvat luopumaan saavutetuista eduista. Ainakin tässä vaiheessa keskustelu tuntuu olevan monelle hyvin vaikeaa. Olen ylpeä puoleemme puheenjohtajan Anni Sinnemäen avauksesta, että listaamattomien yritysten osinkojen nollaverokannasta luovuttaisiin. Lähitulevaisuudessa joudutaan käymään vielä monia muitakin veroetuja läpi. Osana vastuullista tulevaisuuspolitiikkaa on pystyttävä osoittamaan, miten julkisen talouden tulopohjaa pystytään laajentamaan kestävästi. Vihreiden mielestä tuloja voidaan saada nostamalla mm. energia-, ympäristö- ja kiinteistöveroja.

Menojen sopeuttaminen tarkoittaa väistämättä julkisten palveluiden tarkkaa läpikäyntiä. Koska kuntien henkilöstö on jo nyt todella lujilla, on menojen kasvun hillintään tartuttava rakenteellisin muutoksin. Erityisesti terveydenhuollossa on tarvetta uudistuksiin. Perusterveydenhuoltoa on vahvistettava terveydenhuollon kulmakiveksi. Kun terveyskeskukset toimivat hyvin, niin vaativaa erikoissairaanhoitoa voidaan keskittää nykyistä isompiin yksiköihin.

Tietotekniikan käyttöönotossa terveydenhuollossa on ollut paljon ongelmia. Suomessa onkin vielä paljon käyttämättömiä kehitysmahdollisuuksia siltä osin. Rakenteelliset muutokset edellyttävät hyvää organisointia, joka ei ole mahdollista ilman hyvää johtamista, johon on erityisesti kiinnitettävä huomioita.

Verotuksen lisäksi vaikea asia on työurien pidentäminen. Faktaa kuitenkin on, että mitä pidempään ihmiset ovat töissä, sitä vähemmän tarvitaan muita talouden sopeutustoimia. Itse olen muuttanut näkökulmaani erityisesti opiskelijoiden osalta.. Aiemmin ajattelin, että nuorena pitää saada opetella elämää, eikä valmistumisella ole niin kiire. Nyt ajattelen, että on myös nuorten etu, että he pääsevät työelämään kiinni aiemmin. Parhaiten tässä auttaa joustavat opintojärjestelyt ja hyvä opintojen ohjaus.

Tulevaisuus tulee siis olemaan hyvin haastava eikä helppoja ratkaisuja ole. Jahkailu ei kuitenkaan auta meitä yhtään eteenpäin ja mitä aiemmassa vaiheessa teemme vaikeita ratkaisuja, sitä vähemmin vaurioin yhteiskuntamme nousee talouskriisistä uudelleen jaloilleen. Nyt ymmärrän, että ympäristöasioiden lisäksi myös taloudessa on viime kädessä kysymys siitä, millaisen perinnön jätämme lapsillemme

2.2.2010 Melenderin Ranskalainen ystävä

Eduskuntatyön alkamiseen liittyy yksi haikea asia. Istuntotaukojen aikana kykenen heittäytymään kaunokirjallisuuden pariin. Mahdollisuus intensiiviseen lukemiseen, on ihanaa, rentouttavaa ja innoittavaa.
Jätän aina pienet jäähyväiset romaanien maailmalle istuntojen alkaessa, mutta onneksi se maailma odottaa aina edessäpäin.

Eilen luin loppuun Tommi Melenderin Ranskalaisen ystävän.
Pidin siitä. Kyynisyys, viiltävyys ei ole näsäviisautta tässä romaanissa. Se on niin lähellä elämää, että se ravistelee.

Tunsin piston sisimmässäni useaan kertaan.Lyyrisyys loi kauneutta, karheaa, reaalista kauneutta. Arvokasta kauneutta, joka sekin on niin lähellä todellisuutta, että syntyy jopa toivoa.
Pyhän häivähdys tekee tästä maskuliinisen ikonin. Palaan tähän kirjaan....
 

29.1.2010 Kuulumisia Intian matkalta ja yllättävät kiitokset

Olin viime viikolla työmatkalla Intiassa. Matka oli mielenkiintoinen, antoisa ja ravisteleva. Olen nyt sulatellut ja analysoinut näkemääni ja kokemaani. Matkan aikana minulla heräsi ristiriitaisia tuntoja, jotka olivat samanlaisia kuin Kiinan matkalla reilu vuosi sitten. Katsellessani Pekingin ja Shanghain upouusia korkeita lasi-ja peilipalatseja, mielessäni heräsi kriittisiä ajatuksia ja pohdin, että miten tämä nopeasti vaurastuva maa voidaan vielä lukea kehitysmaaksi. Samaan aikaan molemmissa maissa on satoja miljoonia köyhiä, mutta hyvinvointi ei jakaudu lainkaan tasaisesti. Uusliberalistinen kapitalisimi on jyrännyt vanhat korkeakulttuurit. Koen sen traagiseksi ja karmeaksi!

Matkan aikana lähetetyssä YLE Hämeen jokaviikkoisessa Politiikan Puhemyllyssä sain ilahduttavat ja kannustavat kiitokset saman vaalipiirin kollegalta:

"Kirsi Ojansuun kanssa on ollut erittäin mukava tehdä työtä, hän on ihastuttava persoona, taitava poliitikko, joka on hyvässä asemassa omassa puolueessa ja myös hallituspuolueiden kesken ja hänen rooli on ollut tärkeä"

Politiikassa toisten kehuminen on harvinaista. Olen otettu ja otan nöyrin mielin vastaan Kokoomuksen Timo Heinosen kiitokset! Ne antavat voimia, kun kokoonnumme ensi viikolle valtiopäivien avajaisiin. Tälle pohjalle on hyvä aloittaa tämä uusi vuosi.