K i r j a t

Lukeminen on rakas harrastukseni.

Tälle sivulle on koottu kirjoituksiani ja tunnelmiani lukemistani kirjoista viime vuosilta.

Olen listannut lukemiani kirjoja vuodesta 1996 alkaen. Koko listaan voit tutustua täällä.

11.3.2010

2.2.2010

Eduskuntatyön alkamiseen liittyy yksi haikea asia. Istuntotaukojen aikana kykenen heittäytymään kaunokirjallisuuden pariin. Mahdollisuus intensiiviseen lukemiseen, on ihanaa, rentouttavaa ja innoittavaa.
Jätän aina pienet jäähyväiset romaanien maailmalle istuntojen alkaessa, mutta onneksi se maailma odottaa aina edessäpäin.

Eilen luin loppuun Tommi Melenderin Ranskalaisen ystävän. Pidin siitä. Kyynisyys, viiltävyys ei ole näsäviisautta tässä romaanissa. Se on niin lähellä elämää, että se ravistelee.

Tunsin piston sisimmässäni useaan kertaan. Lyyrisyys loi kauneutta, karheaa, reaalista kauneutta. Arvokasta kauneutta, joka sekin on niin lähellä todellisuutta, että syntyy jopa toivoa. Pyhän häivähdys tekee tästä maskuliinisen ikonin. Palaan tähän kirjaan....
 

12.1.2010

Kjell Westön Älä käy yöhön yksin -romaani jää elämään sisimpääni. Se kosketti ja puhutteli minua monella tasolla.
46-vuotiaana on kokenut jo paljon elämässä ja romaanin myötä aloin katsoa omaa menneisyyttäni jollain tavoin uudesti.

Kirjan lauseet ja juonen käänteet veivät ajatukseni elämäni eri vaiheisiin. Sukelsin muisteloihin: hetkiin, ihmisiin, tapahtumiin, valokuviin, paikkoihin... Elämäni eri vaiheet rytmittyivät lähes samassa tahdissa kuin romaanihenkilö Frank kuvaili omia vaiheitaan.

Poliitikon elämää Westö kuvaa raadollisen mielenkiintoisesti.

Jäin monesti pohtimaan reaalimaailmaa Arkadianmäellä ja kirjan poliitikon, Jouni Mannerin elämää. Romaanissa Frank analysoi lopussa heidän yhteisiä vaiheitaan näin:

"Toisen kerran hän kirjoitti minulle tehneensä klassisen virheen jo kauan, kauan sitten. Hän ei ollut huomannut miten yksin hän oli menestyksensä keskellä, hän oli unohtanut että uraihminen tarvitsee lojaaleja ystäviä vastapainoksi vihamiehille, joita menestys väistämättä tuo tullessaan.

"Se joka yrittää olla vahva jää aina yksin", hän kirjoitti ja jatkoi:"Heikkous on meille ihmisille yhteinen, siitä se yhteenkuuluvuuden tunne syntyy. Yksinäisyyttä kestää vain aikansa, jonain päivänä vahvinkin menee poikki."
Mannerin meileissä oli usein vetoava sävy. Tunnistin sen jo 90-luvulta, tuntui kuin hän olisi halunnut sanoa minulle enemmänkin, puhua kanssani avoimemmin. Hän ei vain uskaltanut tai osannut."

Westön romaani jättää jälkensä minuun ja aloitan sen evästyksellä tämän vuosikymmenen.

6.9.2009

En todellakaan olisi itse tarttunut Janet Street-Porterin Tee mitä haluat- kirjaan! Elämäntapaoppaan messiaanista tekstiä räikeässä kannessa:"Näin SAAT ELÄMÄLTÄ KAIKEN tuhlaamatta aikaa, rahaa ja vaivaa."

Yäk! Tuohon kirjaan en koske sormellakaan, ajattelisin, jos vaivautuisin katselemaan ko teemakirjojen hyllyä.

Mutta kuinkas sitten kävikään....

Hyvä ystäväni, kollegani, Sumuvuoren Johanna oli lukemassa juuri tätä kirjaa, kun tuli saunomaan luokseni eräänä elokuisena sunnuntaina. Iltamme sai helvetin hauskan lisävireen Street-Porterin pamfletista!

Kävin ostamassa kirjan itselleni ja luin sen juuri äsken. Tulevaisuudessa aion ostaa sen lahjaksi ystävättärilleni, kummitädilleni ja omille kummitytöille - äidilleni lainaan sen hetimiten.

Tämä 63-vuotias monialainen medianainen räväyttää messevästi alas länsimaisen yhteiskunnan muoti-ja trendikulttuurin.

Aivan mahtava teos!

On asioita, joista olen eri mieltä kuin Street-Porterin mutta so what. Upeaa, että mediaseksikästä elämää kokenut, menestynyt nainen romuttaa kapitalistisen kulutusyhteiskunnan ilmiöitä jalustaltaan.

Anarkistinen, riemullinen ja voimaannuttava kirja!


27.7.2009

Sinnemäen Annin tämän keväinen runokirja Aleksis Kiven katu on kuin kubistinen maalaus.

Runoissa nuoren naisen tuntoja tarkasti havainnoiva, analysoiva ja aistiva elämänkuvaus antaa viipyilevän nautinnon.

Näin avautuva maailma tuntuu läheiseltä vaikka olen niin erilainen: toista sukupolvea, toisesta kaupungista ja toisenlaisesta perheestä. Jollain tasolla Annin maalaamat tunnelmat tuntuvat kuitenkin omilta, läheisiltä ja tunnistan ne, siksi ne koskettavat.

Koen, että Anni sanoillaan ikään kuin maalaa ehyen kubistisen teoksen:
lukuisten pienten palasten tunnelmien jatkumona,
tajunnanvirtaisina tilannekuvina
hän liittää aihiot sisäkkäin emotionaaliseen, slaavilasityyppiseen melankoliaan, joka on niin kaunista!

Nostalgia ja kaipaus nousee esiin olematta tippaakaan maireaa tai imelää.
 

17.7.2009

Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissa:
Romaani on helmi!Nautin eettisyyden ja esteettisyyden,
sarkasmin ja romanttisuuden taiturillisesta yhteennivomisesta.Välillä nauroin hersyvästi ääneen,
välillä tein intensiivisesti merkintöjä kirjan sivujen reunaan.
Ah, mikä teos!

8.6.2009

Ondaantjen uusin Divisader on moniuloitteinen romaani. Kohtalot puhuttelevat. Romaanin estetiikka nojaa aistien valtakuntaan ja sekä kohtaa että värisyttää sisimpääni. Kaunis tunnelma viime sivuilla jää erityisesti mieleen:  Jäähyväiset elämälle kuin impressioinistinen maalaus tummilla väreillä.

20.4.2009

Pyhäiltani eilen kruunasi vaikuttava kirja, Yrsa Steniuksen Totuudesta ja valheesta.

Jälleen vaikutuin Steniuksen rehellisyydestä, analyyttisyydestä, mielenkiintoisista näkökulmista ja esimerkeistä. Ainutlaatuista on se ihmistuntemus, joka nousee paljastavasta ja rohkeasta itsetutkistelusta ja etsivistä kysymyksistä.

Yrsa Stenius on kokenut viisas nainen, oikea elämän moniottelija. Hänen taisteluareenat ovat minullekin omakohtaisia.

Lukiessani tunsin monissa kohdin meneväni ihon alle, oletettu totuus tunkeutui minunkin sisimpääni ja pysähdytti minut. Lukeminen oli siis hidasta :)

Huoneentauluksi elämääni nousee kirjan viime sanat, niin merkittäviä ne ovat:

"Luultavasti rehellisyyteen, niin älylliseen kuin henkilökohtaiseenkin, pätee sama kuin totuuteen: se vaatii riittävän määrän rauhaa, hiljaisuutta ja yksityisyyttä."

5.4.2009

Tänään, palmusunnuntaina aamulla sain päätökseen pienen, tiiviin ja painavan kirjan, Riitta ja Seppo A. Teinosen Keskustelua mystiikasta. Tunnelmani lukuelämyksen jälkeen kirjasin näin:

Pyhäaamuna
kaunis hiljaisuus,
Osittainen ymmärrys pimeydestä valona.
Minä aavistan ja tunnistan
syvän rauhan, levon ja onnen.
Samoin vapauden, joka nousee kirjan viimeisistä sanoista,
vanhasta rukouksesta
"Herra, opeta minulle tiesi."

Näillä sanoilla, rukouksella, aloitan hiljaisen viikon.

2.2.2009

Sain eilen illalla luettua loppuun, juuri sopivasti ennen istuntokauden alkua, Tieto-Finlandia 2008 palkitun teoksen.
Marjo T. Nurmisen Tiedon tyttäret, oppineita eurooppalaisia naisia antiikista valistukseen, ei pettänyt odotuksiani.

Olen teoksesta vaikuttunut ja ylpeä.

Nurminen kertoo kansantajuisesti, mielenkiintoisesti ja innoittavasti naisten merkityksestä yhteiskunnissa eri aikakausina. Ainakin minun tajuntaani avautui uusi näkökulma, joka vaikuttaa käsitykseeni menneisyydestä rikastavalla tavalla.

Kirjassa on riemastuttavan erilaisia naisia, elämän moninaisilta aloilta.

Oppinut kätilö, Louise Bourgeois renessanssin ajalta ja Maria Sibylla Merian (1647-1717), tieteellinen kuvittaja, hyönteistutkija ja tutkimusmatkailija valloittivat minut täysin.
Mietin monesti lukiessani teosta, että tämän naisen elämänkohtalosta saisi upean romaanin. Niitä lienee kirjoitettukin.

Toivon, että Nurminen jatkaa raivaamaansa latua ja kirjoittaa teoksen 1800-ja1900-luvun oppineista naisista!

6.1.2009

Lukemistani romaaneista Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia oli intensiivinen kokemus! Se oli vaikuttava: paljon syvyyttä ja ulottuvuuksia. Alitajunnalle virikkeitä - elämän rikkautta.

Eilen aloitin Marjo T. Nurmisen Tiedon tyttäriä. Kirjoitin sen etusivulle:

"Tällaista teosta olen odottanut niin kauan! Ihmetellyt, missä me naiset olemme olleet kaikki nämä vuosisadat, - tuhannet...piilossa, miesten varjossa vai naamioituneina...."

Käyn innolla käsiksi tähän teokseen!


24.12.2008

Maanantai-iltana, 22.12. luin loppuun pienen, mutta sitäkin merkittävämmän kirjan, Benedicta Idefeltin "Valo jota seurasin". Tämä kohta tuntui kuin joululahjalta:

"Hyväksynkö valoisan ja pimeän puoleni? Minun on hyväksyttävä heikkoudet, pelot, sairaudet ja vammaisuus. Minun on myös hyväksyttävä toivottomuus se edessä, että aina lankean samoihin heikkouksiin. En saa koskaan unohtaa, että ihmisen elämä on jatkuvaa prosessia. Olemme matkalla. Olennaista on se, ettemme ole valmiita. Olemme koko ajan muuttuvia ja kypsyviä olentoja. Jokainen aamu antaa uuden mahdollisuuden kasvaa valitsemaani uuteen, eilistä parempaan suuntaan. Minun ei tarvitse, enkä saa juuttua paikalleni. Se, joka ei liiku, on kuollut.

Minun on hyväksyttävä myös menneisyys. Tämä on erityisen vaikeaa. Ylpeyteni ei salli minun edes muistella, miten paljon virheitä olen tehnyt. Kuitenkin on väärin sanoa, ettemme voi mitään menneisyydellemme. Me emme voi, mutta Jumala voi. Jos vihaamme menneisyytemme syntejä ja erehdyksiä, emme pääse niistä koskaan irti. Jos sen sijaan hyväksymme ne ja otamme Jumalan armon avulla uuden suunnan, voimme tehdä menneisyydestämme kauniin. On aivan toisarvoista, kuinka pitkään olen käyttänyt henkisiä voimiani väärin. Sillä hetkellä, kun alan käyttää voimiani oikein, näkyvät jo ensimmäiset hyvät tulokset."

Kuten Maria pari tuhatta vuotta sitten paimenten ilmoituksen edessä, niin minä teen tuon yllä olevan tekstin edessä. Kätken sen ja tutkistelen sitä sydämessäni.

Syvää joulua!


1.12.2008

Luin loppuun Martti Lindqvistin Surun tie kirjan. Se on koskettava, paikoin sydäntä viiltävä ja aito kuvaus koetusta surusta, luopumisesta. Kirja päättyy merkitykselliseen, toivoa antavaan henkeen ja sanoihin:

"Kun ymmärtää entistä selvemmin oman elämänsä rajallisuuden, voi keskittyä siihen, mikä on kaikkein tärkeintä löydettäväksi, tehtäväksi ja toisille annettavaksi. Muistaa myös sen, että elämän kaikki mahdollisuudet ovat läsnä juuri tässä hetkessä. Niitä ei voi siirtää eikä varastoida.

Sinulle on annettu tämä päivä siksi, että uskaltaisit elää sen vahvasti omana itsenäsi. Kaikella on alkunsa ja loppunsa - juuri siksi se, mitä sinulla on tänään, on arvokasta ja ainutkertaista. Sillä on rajansa, mutta siitä ei puutu mitään.

Surusi lahjoittaa sinut itsellesi."


17.9.2008

Jotta jaksaisin ja mieli säilyisi virkeänä, rikkaana ja valoisana katson elokuvia, luen kaunokirjallisuutta ja kuntoilen. Tällä hetkellä minut on imaissut mukaansa Olli Jalosen uusi kirja 14 solmua Greenwhichiin. Odotan iltaisin, että pääsen sen kimppuun. Claes Anderssonin uusien runojen lukeminen liikuttaa sisimpääni, hieroo sydäntäni ja raastaa kauneudellaan.


1.8.2008

Kesäni on mennyt remontin parissa ja iltaisin minua on rentouttanut kaunokirjallisuus. Etenkin kahden naisen elämänkerrat ovat puhutelleet minua. Jane Fondan Tähänastinen elämäni ja Boel Westin kirjoittama teos Tove Janssonista kertovat kahdesta aivan erilaisesta mielenkiintoisesta naisesta. He ovat omalla sarallaan rohkeasti ja ainutlaatuisesti toteuttaneet kutsumustaan ja luovuuttaan.
 

7.2.2008

Lukeminen on minulle tärkeää ja tapani mukaisesti luin taas paljon ja intensiivisesti. Bo Carpelanin Uudet Runot valloittivat mieleni ja luin niistä pari jouluaterialla evankeliumin sijaan. Juha Itkosen Kohti ja Amos Ozin Tarina rakkaudesta ja pimeydestä jättivät jälkiä muistiini ja kokemusmaailmaani. Ozin omaelämänkerrallisessa romaanissa on kerrottu mieleenpainuvalla, elävällä ja jännittävällä sävyllä vuoden 1947 YK:n yleiskokouksen päätöksestä Israelin valtion perustamisesta. Romaanissa historiankirjoista luettu fakta saa inhimillisen, aistimuksellisen jäljen tuosta hetkestä. Ylipäätään koko kirja valottaa monipolvisesti tämän juutalaisen suvun vaiheita 1900-luvulla ja jättää alitajuntaani muistikuvan heidän rankoista vaiheistaan.


5.12.2007

Eilen julkistettiin kirjallisuuden tämän vuoden Finlandia-palkinto. Palkinnon sai Hannu Väisänen teoksestaan Toiset kengät. Kun kuulin tämän, niin ensireaktioni oli, jippii, upeaa! Palkinto meni aivan oikeaan osoitteeseen! Kirjoitin heinäkuussa tänne sivuille Väisäsen aiemmasta teoksesta Vanikan paloista, jonka jälkeen luin myös nyt palkitun kirjan. Olin siitä todella vaikuttunut. Toivoin tuolloin, että kirja pääsisi Finlandia-ehdokkaaksi ja olen suositellut kirjaa monelle ystävälleni. Tuskin maltan odottaa kolmannen osan ilmestymistä.


16.8.2007

Lukemistani kirjoista olenkin jo hehkuttanut Hannu Väisäsen kirjoja. Hänen omaelämäkerralliset teoksensa ovat niin vaikuttavia ja elämyksellisiä!

Aivan toisella tavalla, mutta kuitenkin vahvasti minuun vaikutti juuri lukemani Marguerite Duras'n kirja Jokapäiväinen elämä. Kirjan esseet ovat mielenkiintoisia, osittain radikaaleja ja ajatuksia herättäviä - etenkin miehistä ja rakkaudesta puhuttaessa. Myös ikääntymisen ja kuoleman teemat ovat iäkkään kirjailijattaren (kirjoitushetkellä 73v) kuvaamana kiinnostavia ja uudenlaisia. Mediasta ja journalismista Duras kirjoittaa purevan analyyttisestikin - mitähän mieltä toimittajat ovat hänen näkemyksistään...

Kirjailijan suhdetta kirjoittamaansa Duras kuvaa kiinnostavasti. "Että ovatko minun kirjani vaikeita, senkö haluatte tietää? Kyllä ne ovat. Ja helppoja. Rakastaja on hyvin vaikea. Kuoleman tauti on hyvin vaikea, mutta niin kaunis, ettei sittenkään ole vaikea. Vaikkei mitään ymmärtäisikään. Eikä noita kirjoja sitä paitsi voi ymmärtää. Tuo ei ole oikea sana. On kysymys henkilökohtaisesta suhteesta kirjan ja lukijan välillä. Vaikeroidaan ja itketään yhdessä." Tuon tulen muistamaan aina. Se helpottaa minua, kun ahdistun jostain kirjasta, ja tuska tuntuu repivän sisintäni.


23.7.2007

Viimeisin vaikuttava lukukokemukseni oli Hannu Väisäsen Vanikan palat. Romaani on Väisäsen elämäkerran ensimmäinen osa. Teksti on niin hienoa, että kuvataitelijana tunnettu Väisänen osoittautuu myös taitavaksi kirjailijaksi.

Kirjassa on kuvattu lapsen elämää ja rankkojakin kokemuksia monilla aisteilla, mielenkiintoisesti ja huumorilla. Pilke ei ole unohtunut silmäkulmasta. Romaanin myötä lähihistoriamme alkoi elää mielessäni uudella tavalla, sillä monista 1950-luvun arkielämään kuuluvista asioista ja tapahtumista piirtyi uusi ja tuore mielikuva. Huomasin lukiessani palaavani myös omaan lapsuuteeni. Monet muistot heräsivät mieleeni elävästi ja uusin sävyin Väisäsen taidokkaan ilmaisun ansiosta.

Olen niin vaikuttunut kirjasta, että olen suositellut sitä viime aikoina kaikille ystävilleni! Elämäkerran toinen osa julkaistiin tänä keväänä, ja nyt suunnitelmissani onkin siirtyä nauttimaan siitä.


13.7.2007

Kesällä olen viettänyt hiljaiseloa mökillä ja lukenut paljon. Olen erityisesti lukenut Eric-Emmanuel Schmittiä. Lisää kirjavinkkejä löydät kirjalistastani.

Vastasin myös Kirsi Pihan Lukupiiri-blogin kirjasuositteluun.

Tässä kaikki kaimani kysymykset ja vastaukseni:

a) Luetko paljon ja mistä kirjasi hankit?
Luen paljon ja nyt kesällä suorastaan ahmin kirjoja. Hankin kirjoja kirjakaupoista ja antikvariaateista. Aikaisemmin lainasin kirjastosta paljon kirjoja. Kirjastot ovat minulle edelleen tärkeitä paikkoja. Kirjan ostaminen on minusta eettistä kuluttamista: sillä tukee suomalaista kirjallisuutta ja auttaa pitämään sitä elinvoimaisena. Siksi kannustan ostamaan kirjoja, jos siihen on suinkin varaa.

b) Mitä kirjaa suosittelisit lukupiiriläisille ja muille suomalaisille kesäksi luettavaksi?
Märta Tikkanen: Suurpyytäjä
Reko ja Tiina Lundan: Viikkoja, kuukausia
Marcel Reich-Ranicki: Eurooppalainen

Ja ekstrana jos vielä jaksat vastata,
c) Onko kirjaa, joka on mullistanut maailmaasi/elämääsi?
Nuorena minuun vaikuttivat suuresti Pentti Saarikosken Nuoruuden päiväkirjat. Muita suuresti vaikuttaneita kirjoja ovat mm. Göran Schildtin Lainasiivin ja Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys.


20.6.2007

Tänään eduskunta jää istuntotauolle kesän ajaksi. Odotan työntäyteisen kevään jälkeen rentouttavaa kesälomaa. Aion lukea paljon. Jos ette ole lukeneet Eric-Emmanuel Schmittin kirjoja, voin suositella. Ahmin viime viikonloppuna hänen kirjojaan - se on helppoa, koska ne ovat lyhyitä mutta ne ovat väkeviä! Suosittelen erityisesti Nooan lapsi - ja Herra Ibrahim ja koraanin kukkaset - teoksia. Uusimman suomennetun kirjan Pilatuksen evankeliumi ostin eilen ja odotan pääseväni sen kimppuun.

Annin kanssa tänään kevään viimeisessä istunnossa pitkien äänestyksien ohessa laadimme Kirjasuosituslistoja kesäksi. tämä on ollut vuosien ajan traditiomme. Tässä jotain poimintoja: Aina Bergroth: Ah, autuutta, Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan ja erinäisiä Jonathan Franzenin teoksia.


10.4.2007

Luin Heidi Tuorla-Kahanpään kirjaa Euroopan ikoni - Edith Steinin elämä 1891-1942. Edith Stein on jättänyt edelläkävijän jälkensä fenomenologian historiaan ja Saksan akateemiseen maailmaan. Totuuden tinkimättömänä etsijänä hän löysi kristinuskon katolisen kirkon opeista.

Natsit surmasivat tämän ainutlaatuisen juutalaisen intellektuellin Auschwitzissa 9.8.1942. Paavi Johannes Paavali II julisti Steinin yhdeksi Euroopan suojeluspyhimyksistä.

Luin koko pääsiäisen ajan tiiviisti tätä kirjaa. Luin hitaasti, sillä niin moni asia, ajatus ja teema kolahti, kosketti ja ihmetytti. Kirjan marginaalit täyttyivät merkinnöistäni. En saanut sitä luettua pääsiäisenä, vaan se tulee mukaan myös pääsiäisen jälkeiseen viikkoon.


Joulukuu 2006

Luen parhaillaan Reko ja Tina Lundanin ”Viikkoja, kuukausia”. Suosittelen syvästi! Arkisen paljaasti ja koruttomasti pariskunta kuvaa taistelua vakavaa sairautta vastaan. Sisimpäni myötäelää ja toistaa elämän puolesta tulevia huutoja ja rukouksia. Samalla häpeän omia pieniä huolenaiheitani. Tämä kirja on minulle vuoden 2006 tärkein!
Luettuani tulen jättämään sen pysyvästi esiin pöydällemme.
Kunnioitan Reko Lundanin testamenttia elämälle: asioiden painoarvot, suhteellisuudentaju syöpyy sieluuni.

Heinäkuu 2006

Erityisesti haluan suositella Yrsa Steniuksen kirjoittamasta Jussi Björlingin elämäkerrasta "Kunnes siipi murtuu". Se on harvinaislaatuinen, mielenkiintoinen, analyyttinen ja koskettava elämäkerta.


Helmikuu 2006

Kirjalistan uutuuksista haluaisin erityisesti suositella Khaled Hosseinin kirjaa Leijapoika (Otava) Se on syvä, jännittävä ja koskettava kirja, josta tulee elävästi mieleen oma matkani Afganistaniin ihmisoikeusryhmän kanssa. Afganistan kun on ollut esillä viimeaikoina uutisissakin. Lisää tällaisia kirjoja, jotka auttavat islamilaisen kulttuurin ymmärtämistä!


29.7.2005

Nuorena minuun teki lähtemättömän vaikutuksen Lohjan Lukion karismaattinen ja arvokas äidinkielen lehtori Ritva Kiviniemi. Hän ihaili mm. Aleksis Kiven teoksia, eritoten "Seitsemää veljestä". Muistan elävästi, kun opettajani nautiskeli matalalla, maskuliinisella äänellä pätkiä kirjasta. Hän luki siitä oivallisiakohtia ja nauroi välillä. Retorisesti hän kysäisi: "Eikö olekin mainiota kerrontaa?". Tällaisella elämyksellisellä metodilla tekstit avautuivat minulle uudella tavalla. Ritva Kiviniemessä kohtasin elämäni ensimmäistä kertaa ihmisen, joka rakasti kieltämme ja kirjallisuutta. Sain aavistuksen rikkaasta ja monisävyisestä elämästä. Olen kiitollinen tästä perinnöstä hänelle.

Alkukesästä luin antaumuksella Johannes Salmisen esseekokoelmaa "Varjo Kiasman seinällä". Salmisen ajatukset ovat kunnioitettavia. Hän on tinkimättömästi
sivistynyt humanisti, joka pitkän elämänsä kokemuksella avaa mielenkiintoisia näkökulmia globaaleihin tapahtumiin ja pieniin lokaaleihin arkielämän kuvioihin. Salmisen huoli ja kritiikki Irakin sotaa kohtaan on tuoretta, perustavanlaatuista pohdintaa siitä, voiko rauhaa ja vakautta syntyä väkivallan
keinoin. Taittelin monia sivunkulmia hänen teoksestaan merkiksi asioista, joihin palaan.

Muita kesälukemisia ovat olleet mm. Helena Sinervon "Runoilijan talossa", nuoren Marja Niemen "Juostu maa", koskettavat Claes Anderssonin uudet runot. Parhaillaan ahmin Lars Sundin "Colorado Avenue". Tuntuu hyvältä lukea vuorotellen eri kirjallisuuslajeja. Ihailen ja maistelen lyyristä, kuvailevaa ja elämyksellistä kieltä. Vahvistuu halu vaalia sitä kieltä ja traditiota, johon koko kulttuurimme rikkaus perustuu.

Eduskunnassa on paljon kirjallisuudesta nauttivia. Sivistysvaliokunnan viime tapaamisessa, kesäkahveilla keskustelimme kirjallisuudesta. Stressi helpotti, tunnelma oli rento. Kerroimme mitkä kirjat ovat itsellemme merkittäviä. Tällöin kollegoista löytyi uusia piirteitä ja sävyjä. Minusta on mielenkiintoista kysyä ihmisiltä kirjasuosituksia. Ystäväni Suvi-Anne Siimeksen kanssa juttelemme usein
kirjoista. Vakiokysymys on: "Mitä olet viimeksi lukenut?". Puolin ja toisin olemme vaihtaneet lukuvinkkejä. Viimeksi suosittelin hänelle Erik Wahlströmin mainiota
romaania "Tanssiva pappi".

Kevään viime istunnossa kysyin vierustoveriltani Sinnemäen Annilta kirjavinkkejä. Näin löysin Sinervon ja Niemen romaanit. Tuomiojan Erkki lähettää joulukortin sijaan pienen kirjasen vuoden lukukokemuksistaan. Siinä hän kommentoi kirjoja mielenkiintoisella tavalla.

Kirjan tulevaisuudesta on oltu huolissaan viime vuosikymmeninä, kun tietokoneaika alkoi. Pelättiin, ettei kirjoilla olisi enää samaa asemaa kuin aiemmin. Tällä hetkellä huoli näyttää turhalta. Kirjan arvostus ei tietysti ole
itsestäänselvyys. Jokainen meistä voi omilla kulutustottumuksillaan vaikuttaa kielemme ja kirjallisuutemme asemaan. Tällä saralla löytyy haasteita myös omassa
perheessäni. Mieheni kanssa olemme usein miettineet, miten saisimme lapsemme lukemaan kirjoja. Lahjontaa ja kiristystäkin on käytetty huonolla menestyksellä. Tietokonepelit voittavat lapsiemme arjessa kirjat 6-0. No toivottavasti se kirjallinen herääminen vielä tulee.


Helmi-maaliskuu 2003

Tässä hektisessä ajassa mieltäni rauhoittaa lempirunoni:

KÖYHÄ ENKELI

Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut varaa kahteen siipeen. Yksikin oli jo melkein liikaa, painoi häntä niin että hän kaatui ja löi nenänsä verille marmoripöytään. Laahasi halpaa siipeään pitkin katuja, pilkattuna. Ehyet enkelit antoivat lentotunteja ja ottivat kiertoajelulle kaupungin ylle
alennushintaan. Hän ei mahtanut mitään,epävarma kun oli ja hänen silmänsä kaikesta etsimisestä väsyneet. Oliko ketään, joka lainkaan olisi uskonut häneen? Saattoiko hän lentää yhdellä siivellä? Hän epäröi. Parempi ehkä seistä jalustalla, myydä itsensä patsaaksi, vetäytyä, jähmettyä, ottaa klassinen asento, katse hämärään suunnattuna, köyhän miehen huopaa. Tämä leijailu, se ammatti kuului rikkaille enkeleille.

B o C a r p e l a n

TAIVAS AVOIN SINUSSA
Valitut runot 1984-2001