Hämeen Sanomat: Kolumni 18.9.2003

Resurssivaje kuristaa kouluja

Viime vuonna julkistettu Pisa, kansainvälinen koulutusjärjestelmien vertailututkimus, herättää muualla Euroopassa kiinnostusta Suomen järjestelmää kohtaan. Eduskuntaan on tullut EU-maista paljon uteliaita delegaatioita, jotka haluavat tietää mihin koulutusjärjestelmämme toimivuus perustuu. Pisa osoitti suomalaisten nuorten korkeatasoisen osaamisen lukemisen, matematiikan ja luonnontieteiden alueella. Hyvien oppimistulosten lisäksi huomiota herätti se, että oppimistulokset jakautuvat Suomessa tasaisesti koululaisten ja alueiden kesken. Koulutusjärjestelmämme laadukkuus ei kuitenkaan ole missään nimessä itsestäänselvyys, vaan vuosien työn tulos. Sitä työtä tulee vaalia määrätietoisesti ja kehittää edelleen.

Kuitenkin koulut toimivat nykyisin jatkuvassa resurssivajeessa. Koulujen arjessa tämä merkitsee sitä, että oppilasta kohden on käytettävissä 250–300 euroa liian vähän. Käytännössä se merkitsee suurempia ryhmäkokoja, vanhentuneita oppimateriaaleja, tukiopetuksen, erityisopetuksen ja yksilöllisen ohjauksen puutetta. Opetuksen taso kärsii, vaikka tehtävälleen omistautuneet opettajat yrittäisivät kuinka venyä resurssivajetta paikatakseen.

Opetuksen korkean tason säilyminen tähän asti on paljolti näiden venyvien opettajien ansiota. Mutta kauanko kouluissa jaksetaan tällä tavalla? Rahapula puree: työnohjausta on sattumanvaraisesti ja täydennyskoulutusta liian vähän, opettajien loppuun palaminen ja työuupumus lisääntyvät. Kaiken kukkuraksi opettajien palkka on menettänyt kilpailukykynsä moniin muihin aloihin verrattuna. Yhä useammat vastavalmistuneet opettajat päätyvätkin töihin muualle kuin kouluihin. Tämä ennakoi pulaa pätevistä opettajista. OECD:n juuri julkaisemassa koulutustutkimuksessa nostetaankin juuri opettajien ikääntyminen koulutusjärjestelmämme suureksi haasteeksi.

Ei ole väärin että opettajat vaativat koulutustasoaan vastaavaa palkkaa ja etsivätkin sitä muualta. Mutta lasten saaman koulutuksen laatuun vaikuttaa varmasti se, että yhä useampi opettaja on muodollisesti epäpätevä. Opettajan työn yhä lisääntyviin haasteisiin on vaikeaa vastata ilman koulutuksen tuomaa tukea.

Luettelemani koulujen arjen ongelmat; suuret ryhmäkoot, yksilöllisen ohjauksen ja varsinkin erityisopetuksen puutteet ovat omiaan lisäämään koulutuksellista eriarvoisuutta. Se lisää syrjäytymisen uhkaa erityisesti jo ennestään riskiryhmään kuuluvien vähäosaisimpien lasten ja nuorten kohdalla. Tulevaisuuden työmarkkinat ovat varsin ankeat niille, joilla ei ole riittävää koulutusta.

Rahapula seuraa opintojaan yliopistoissa jatkavia koulunpenkiltä lehtereille. Aikana, jolloin Suomessa puhutaan tutkimuksen laadusta enemmän kuin koskaan, yliopistotyössä panostetaan määrään. Yliopisto-opiskelijoiden ja tutkintojen määrät ovat kasvaneet huikeasti viime vuosikymmenen aikana. Yliopistojen nykyinen rahoitusmalli ohjaa yliopistoja ensi sijassa haalimaan paljon tutkintoja. Ongelmia syntyy siitä, että kasvaneita opiskelijamääriä opettaa pienenevä määrä ylikuormitettuja yliopisto-opettajia.

Opettajien määrän väheneminen on laskenut opetuksen tasoa. Yliopistoilla perusopetuksen resurssipula näkyy massaluentoina, kirjatentteinä sekä opiskelijoiden saaman henkilökohtaisen palautteen ja ohjauksen puutteena. Opetuksen ja ohjauksen puutteet ovat yksi osasyy valmistumisaikojen venymiseen. On vaikeaa ja raskasta suorittaa maisterintutkinto itseopiskeluna.

Liian helposti unohtuu, että juuri perusopetus on se perusta, jolle suomalainen osaaminen rakentuu. Huippututkimusyksiköitä ei synny tyhjästä.

Budjetissa, jonka käsittelyn eduskunta aloitti tällä viikolla, on koulutuspalvelujen kohdalla edellä kuvailemani ammottava aukko. Koulutus on investointi sekä yksilön että yhteiskunnan tulevaisuuteen. Hallituksen lyhytnäköisellä koulutuspolitiikalla on pitkälle ulottuvat seuraukset. Olen tuohtunut siitä, kuinka hallitus voi pitää tällaisessa tilanteessa veroalennuksia aiheellisina ja oikeutettuina. Kalliiden veronalennusten sijaan varoilla olisi voitu kuroa umpeen koulutusjärjestelmämme rahoitusvajetta ja säilyttää sen laadukkuus – yksi suomen menestystekijöistä.

Kirsi Ojansuu

luokanopettaja

kansanedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen (vihr)