KK 452/2004 vp - Kirsi Ojansuu /vihr ym.
KIRJALLINEN KYSYMYS 452/2004 vp

Psykoterapiakuntoutuksen väliinputoajat

Eduskunnan puhemiehelle

Kela julkisti viime vuoden lopulla uudet ohjeet harkinnanvaraiseen kuntoutukseen kuuluvien yksilöpsykoterapioiden myöntämisperusteista. Ohjeilla on tarkoitus selventää vastuunjakoa psykiatrisessa kuntoutuksessa Kelan ja kunnallisen terveydenhoidon välillä. Jos potilaan psykiatrisen kuntoutuksen tarve ylittää Kelan ohjeissa määritellyt kriteerit hoidon keston tai viikoittaisten terapiakäyntien suhteen, potilaat ohjataan kunnallisen terveydenhuollon piiriin. Tammi-maaliskuussa Kela hylkäsi 1 610 terapiahakemusta. Yleisin syy hylkäämispäätökselle oli, että asiakkaat tarvitsivat Kelan myöntämää enintään kaksivuotista terapiaa pidempää hoitoa.

Psykiatrisen kuntoutuksen hoitovastuuta on pyritty jakamaan kuntien ja Kelan välillä siten, että niiden tarjoama hoito ja kuntoutus täydentäisivät toisiaan. Käytännössä työnjako ei ole sujunut kaikkialla suunnitellusti.

Kela korvaa uusien ohjeidensa mukaan terapiaa enintään kaksi kertaa viikossa enintään kahden vuoden ajan. Pidempää terapiaa tai tiheämpiä käyntejä tarvitsevat ohjataan kunnallisen terveydenhuollon vastuulle. Hoidon saamisessa kunnallisesta terveydenhuollosta on alueellisia eroja. Kaikilla paikkakunnilla terapiaa ei saa. Syynä tähän on kunnallisen mielenterveyshoidon resurssipula. Resurssien vähyyden takia ostopäätöksiä terapioista ei tehdä, vaikka kunnalla ei olisikaan omaa psykoterapeuttikoulutuksen saanutta henkilökuntaa. Kunnallisen mielenterveyshoidon taloudellista ahdinkoa lisää se, että kunnille annettiin vain kuusi viikkoa siirtymäaikaa ennen uuteen hoitovastuunjakoon siirtymistä terapia-asioissa.

Kentältä kantautuu monenlaista tietoa siitä, ettei työnjako suju suunnitelmien mukaan. Esimerkiksi Helsingin kaupungin toimintaohjeessa VALTAVA-ostopalvelumäärärahojen anomiseksi (10.3.2004) rajataan kaupungin kustantamat terapiat enintään kahden vuoden pituisiksi ja hoitokäyntien enimmäismääräksi kaksi kertaa viikossa. Eli ne ihmiset, joiden hoidontarve ylittää Kelan kriteerit, rajataan myös kunnallisissa ostopalveluissa mielenterveydenhoidon palvelujen ulkopuolelle.

Tarinat hoidon ulkopuolelle jääneistä ovat karua luettavaa. Eräs 19-vuotias opiskelija haki apua ahdistukseensa, masennukseensa, itsetuhoisiin ajatuksiinsa ja pelkotiloihinsa, jotka ovat traumaattisen lapsuuden peruja (HS Mielipide 13.5.2004). Lapsena äitinsä pahoinpitelyä ja raiskausta todistanut, alkoholisti-isänsä pahoinpitelemäksi joutunut opiskelija hakeutui Helsingissä Nuorten kriisipisteeseen. Kriisikäyntien jälkeen hänelle haettiin psykoterapiaa. Psykiatrin arvion mukaan hoitoa tarvittaisiin 1-3 vuoden ajaksi. Kelasta lähetettiin hylkäyspäätös, joka perustui hoidon pitkään kestoon. Opiskelija ohjattiin kääntymään kotikuntansa puoleen hoitoa saadakseen. Kotipaikkakunnan avopsykiatrisesta hoidosta vastaavalta psykiatrian poliklinikalta vastattiin, ettei hänelle resurssipulan takia ole tarjota hoitoa. Poliklinikoiden tarjoamat hoitojaksot ovat puolen vuoden pituisia, hoitokäyntejä on 2-3 viikon välein. Tämäkin terapiakontakti on tarjolla pääasiassa sairaalahoidosta kotiutetuille potilaille. Opiskelija jäi ilman hoitoa. Häntä kehotettiin pärjäämään ilman terapiaa. Asiasta on valmisteilla hallintokantelu Etelä-Suomen lääninhallitukselle. Hoitoa tarvitsevan hoitamatta jättäminen on vastoin mielenterveyslaissa määriteltyä kunnan velvollisuutta järjestää alueellaan riittävät mielenterveyspalvelut tarpeisiin nähden.

Ihmiset jäävät ilman tarvitsemaansa hoitoa kunnallisen mielenterveydenhuollon rahoituksen puutteellisuuden sekä Kelan ja kuntien hoitovastuun pallottelun takia. Pahimpia väliinputoajia ovat ne, jotka ovat liian sairaita Kelan kuntoutustuen saajiksi ja liian terveitä psykiatrian poliklinikalle.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Kuka hoitaa ne mielenterveysongelmista kärsivät, jotka rajataan sekä Kelan että kuntien terapiahoidon ulkopuolelle ja mihin käytännön toimiin hallitus aikoo ryhtyä, ettei tällaista väliinputoajien ryhmää jätetä hoitamatta?

Helsingissä 28 päivänä toukokuuta 2004

Kirsi Ojansuu /vihr
Ulla Anttila /vihr
Heidi Hautala /vihr

 

Ministeriön vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Kirsi Ojansuun/vihr ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 452/2004 vp:

Kuka hoitaa ne mielenterveysongelmista kärsivät, jotka rajataan sekä Kelan että kuntien terapiahoidon ulkopuolelle ja mihin käytännön toimiin hallitus aikoo ryhtyä, ettei tällaista väliinputoajien ryhmää jätetä hoitamatta?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Kansaneläkelaitoksen rahoittamaa psykiatrista kuntoutusta on aiemmin käsitelty muuan muassa kirjallisissa kysymyksissä KK 521/2003 vp , KK 575/2003 vp , KK 614/2003 vp ja KK 651/2003 vp ja KK 113/2004 vp.

Kunnilla on mielenterveyslain mukainen velvollisuus järjestää alueellaan riittävät mielenterveys-palvelut väestön tarpeisiin nähden. Tämä velvollisuus koskee kaikkia, myös Kansaneläkelaitoksen kustantamassa hoidossa ja kuntoutuksessa olevien potilaiden kokonaishoitovastuuta. Kansaneläke-laitos tukee psykoterapiaa kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain 4 §:n mukaisena harkinnanvaraisena kuntoutuksena eduskunnan tarkoitukseen myöntämän rahamäärän puitteissa. Tämä psykiatrinen kuntoutus täydentää kunnille kuuluvaa lakisääteistä järjestämisvelvollisuutta.

Kansaneläkelaitos on laatinut harkinnanvaraiseen kuntoutukseen kuuluvaa psykoterapiaa koskevat uudet ohjeet, joita on noudatettu 1.1.2004 lukien. Ohjeet on laadittu sosiaali- ja terveysministeriön asettaman psykiatrisen kuntoutuksen voimavaroja vuonna 2003 selvittäneen työryhmän kannanottojen mukaisesti. Ohjeiden mukaan Kansaneläkelaitos voi tukea harkinnanvaraisena kuntoutuksena esimerkiksi nuorten 16-25 -vuotiaiden psykoterapiaa 1-2 kertaa viikossa tapahtuvana terapiana pääsääntöisesti kahden vuoden ajan. Lisäksi opiskelijat voivat saada tukea terapiaan kolmannen vuoden ajan kertaviikkoisesti silloin, kun terapia on tarpeen opintojen loppuun saattamiseksi.

Kansaneläkelaitos ei voi tukea sille osoitetun rahamäärän puitteissa terapiaa, jota asiakas tarvitsee riittävien tulosten saavuttamiseksi esimerkiksi kolme kertaa viikossa kolmen vuoden ajan. Kansan-eläkelaitoksen tulee Kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä annetun lain ja hyvän hallintokäytännön perusteella ohjata asiakas tarvittaessa kunnallisen terveydenhuollon mielenterveyspalvelujen piiriin. Kansaneläkelaitos on pyrkinyt osaltaan parantamaan tilannetta järjestämällä sairaanhoitopiirien kanssa neuvotteluja psykiatrisen kuntoutuksen ja erityisesti psykoterapioiden voimavaroista.

Valtion vuoden 2004 talousarvion momentilla 33.32.37 on 7 miljoonan euron suuruinen määräraha valtionavustuksen maksamiseksi sairaanhoitopiireille alle 16-vuotiaiden lasten psykiatrisesta hoidosta ja kuntoutuksesta ja palvelujen edelleen kehittämisestä aiheutuviin kustannuksiin. Avustus myönnettiin sairaanhoitopiireille niiden hakemuksesta käytettäväksi sairaanhoitopiirin ja sen alueen kuntien ja kuntayhtymien toteuttamiin hankkeisiin, joiden tarkoituksena on alle 16-vuotiaiden lasten psykiatrisen hoidon ja kuntoutuksen järjestäminen ja palveluiden edelleen kehittäminen. Avustuksen määrän perusteena oli sairaanhoitopiirin kuntien alle 16-vuotiaiden henkilöiden määrä 31.12.2002.

Lääninhallitukset toimivat valtionavustusviranomaisina ja huolehtivat avustuksen myöntämisestä ja maksamisesta. Avustuksen tavoitteena on ensisijaisesti riittävien hoitomahdollisuuksien järjestäminen. Näin ollen avustusta voidaan käyttää henkilöstön lisäpalkkaukseen, uusien kuntoutus- ja hoitomallien kehittämiseen tai ostopalvelutoiminnan lisäämiseen. Avustuksen tarkoituksena on lisätä kuntien valmiuksia huolehtia lakisääteisestä velvollisuudestaan, eli tarjota alueellaan riittävät mielenterveyspalvelut väestön tarpeisiin nähden.

Lääninhallitukset antoivat päätökset sairaanhoitopiirien hakemusten pohjalta helmikuun loppuun 2004 mennessä. Jäsenkuntien rahoitusosuus valtionavustuksissa on vähintään 20 prosenttia. Näin avustuksella suunnataan sairaanhoitopiireihin vähintään 8 750 000 euron suuruinen panostus hoito- ja kuntoutuspalveluihin.

On ymmärrettävää, että siirtymäajan ongelmia esiintyy ja etteivät avustuksen kaikki positiiviset vaikutukset ole vielä sairaanhoitopiireissä nähtävissä. Tavoitteena on kehittää palveluita ja palvelu-järjestelmää pitkäjänteisesti. Sairaanhoitopiirit ilmoittavat käyttävänsä ainakin alkuvaiheessa osan valtionavustuksesta ostopalveluihin. Näin palvelujen saatavuus paranee nopeastikin. Ostopalvelujen lisääminenkin edellyttää sairaanhoitopiireissä kuitenkin lisätyötä ja järjestelyjä.

Valtiovalta on tukenut kuntia määrätietoisesti viime vuosina mielenterveyspalveluiden kehittämisessä. Tarkoitukseen on jaettu valtionavustuksia, sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia on korotettu ja aihealue on ollut painopistealueena valtioneuvoston vahvistamissa sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmissa ja hallitusohjelmassa. Mielenterveyspalveluiden kehittäminen mainitaan myös keskeisenä valtionavustuksen myöntöperusteena käynnissä olevassa kansallisessa hankkeessa terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Kansallisen hankkeen terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi ja kansallisen sosiaalihuollon kehittämisohjelman puitteissa alueilla on mahdollisuus kehittää laaja-alaisesti mielenterveyspalveluitaan. Työnjakoa ja työ-rasitusta mielenterveyspalveluissa pohtinut työryhmä esitti laajaa mielenterveyspalvelujen kehittämishanketta maahamme. Kunnilla on nyt mahdollisuus ryhtyä kehittämään mielenterveyspalveluitaan työryhmän esitysten mukaisesti kansallisen terveyshankkeen ja sosiaalialan kehittämishankkeen rahoituksen turvin.

Helsingissä 16 päivänä kesäkuuta 2004

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre