Kolumni Hämeen Sanomat 11.3

Miksi nuorten tulevaisuus unohtuu?

Syy, miksi lähdin aikanaan mukaan poliittiseen toimintaan, oli vanhemmuudesta noussut halu taata lapsilleni perinnöksi hyvä maailma.

Politiikkaa ei tehdä ainoastaan nykyhetkeä, vaan ennen kaikkea tulevaisuutta varten. Asioita on arvioitava sen perusteella, millaiseen tulevaisuuteen tänään tehdyt ratkaisut johdattavat. Vastuuntuntoinen poliitikko näkee seuraavia vaaleja pidemmälle ja muistaa vanhan viisauden siitä, että maailma on lapsiltamme lainassa.

Politiikka ei ole sukupolvineutraalia. Päätöksentekoa sukupolvinäkökulmasta tarkastellessa huomaa, että päätökset koskettavat eri-ikäisiä eri tavoin. Esimerkiksi hallituksen veronalennuspolitiikka ei hyödytä kaikkia ikäluokkia tasaisesti. Suurimmat hyötyjät ovat suuret ikäluokat, joiden tulotaso on nyt korkeimmillaan. Pienemmät ikäluokat eivät pääse myöhemmin nauttimaan näistä kevennyksistä. Verojen roimalle korotukselle tulee tarvetta taas 20 vuoden kuluttua, suurten ikäluokkien eläke- ja terveyskulujen ollessa suurimmillaan.

Pienet ikäluokat ovat tämän hetken nuoria lapsiperheitä. Veronkevennyksiä enemmän heidän elämäänsä olisi helpottanut, jos hallitus olisi käyttänyt rahat peruspalvelujen parantamiseen. Nyt tuloveroaleen käytetyllä 1,12 miljardilla eurolla olisi saatu aikaan paljon arkista hyvää: päteviä sijaisia päiväkoteihin, pienempiä ryhmäkokoja kouluihin ja lisää resursseja terveydenhuoltoon. Nämä olisivat olleet tulevaisuuden kannalta viisaampia sijoituksia. Tutkimusten mukaan laadukas päivähoito ja peruskoulutus takaavat erilaisista lähtökohdista ponnistaville lapsille yhtäläisiä mahdollisuuksia hyvän elämän tavoittelussa.   

Miksi tulevaisuus unohtuu päätöksiä tehdessä? Kansanedustajien keski-ikä on noin 48 vuotta – ja sen huomaa. Salikeskusteluissa nuoriso ei ole tulevaisuus, vaan pelottava ja uhkaava lauma, jonka kasseja poliisi saa viikonloppuisin penkoa. Jotkut kannattavat jopa poliisin valvomia kotiintuloaikoja. Tällainen syynääminen aiheuttaa tarpeetonta epäluottamusta sukupolvien välille.

Opiskeleva nuoriso ei saa suurempaa ymmärrystä kuin teinit. Opintotukea ei ole korotettu yli kymmeneen vuoteen ja korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyden ongelmat ovat hälyttävän yleisiä. Kaikesta huolimatta suurin opiskelijoihin liittyvä huoli kumpuaa aivan muusta kuin kiinnostuksesta nuorten aikuisten elämään. Nuoret nähdään ensisijaisesti suurten ikäluokkien eläkkeiden maksajina, jotka on saatava nopeasti ulos opinahjoistaan veroja maksamaan.

Opiskelijoita vähänkin tunteva tietää, että kampuksella lorviva ikuisuusopiskelija on sukupuuttoon kuoleva laji. Nykyopiskelijoita vaivaa pikemminkin liika ahkeruus kuin laiskuus. Toisin kuin 60-luvulla, opinnot eivät veny siksi että opiskelijat parantaisivat iltakaudet maailmaa punaviinilasin äärellä. Sen sijasta tämän päivän opiskelijat painavat pitkää päivää töissä elättääkseen itsensä. Veronmaksajaopiskelija on syrjäyttänyt ikuisuusopiskelijan.

Nopea valmistuminen ei saa olla itseisarvo opiskelussa. Tärkeää on myös laajan yleissivistyksen hankkiminen ja henkinen kasvu. Opiskelijoita hoputetaan nyt valmistumaan sellaisella vimmalla, että suomalaisen korkeakoulujärjestelmän parhaat puolet ovat vaarassa romuttua. Jos keinovalikoimaan otetaan opintojen keston ja sisältöjen rajaaminen, uhataan akateemista vapautta ja sivistysyliopistoa. Millainen tulevaisuus siitä seuraisikaan?

Tärkeintä tulevaisuuden politiikkaa on ympäristöpolitiikka. Suurin vastuumme tuleville sukupolville on, että jätämme jälkeemme elinkelpoisen maapallon. Ilmastonmuutos ja siitä seuraavat mullistukset ovat tällä hetkellä suurimmat uhat ihmiskunnalle. Silti ilmastonmuutoksen pysäyttämistä vastustetaan.

Päästökauppakeskustelua on järkyttävää seurata. Joidenkin mielestä lyhyen tähtäimen taloudelliset intressit ovat tärkeämpiä kuin koko maailman tulevaisuus. Ilmastonmuutokseen puuttumatta jättäminen olisi itsekästä tulonsiirtoa suurille ikäluokille. Jos päästöjen kasvun annetaan jatkua heidän aikanaan, ongelmat kasvavat korkoa ja tulevat sitä kalliimmiksi lastemme sukupolvelle.

Politiikka kaipaa kipeästi sitä näkökulmaa, joka lasten ja nuorten kautta meille avautuu. Nuorten tulisi herätä mukaan poliittiseen toimintaan puolueissa ja kansalaisjärjestöissä saadakseen äänensä kuuluviin. Heidän tehtävänsä on korostaa sitä, että politiikka ei voi olla vain saavutetuista eduista kiinni pitämistä, vaan sen tulee olla tulevaisuuden luomista.

Kirsi Ojansuu, Kansanedustaja (vihr)