| Kolumni Hämeen Sanomat 6.5.2004 Kulttuurista uusi menestystekijä Tietoyhteiskunnassa tekijän oikeudet työnsä tuloksiin ovat keskeisempi asia kuin ennen. Sisällöntuotanto on nykyisten ja tulevaisuuden nokioiden menestyksen ydin, sillä ilman sisältöä tekniikasta ei ole iloa. Tämän takia luovaa työtä on tuettava ja kannustettava. Kulttuurille on annettava sille kuuluva itseisarvo. Suomalaisten on oltava valmiita suojaamaan kieliämme ja kansallista kulttuuriamme angloamerikkalaiselta viihdevyöryltä, joka kasvaa yhä enemmän viihde- ja viestintäteknologian kehittyessä. Kiina-ilmiö mullistaa talouden rakenteita. Rutiinityön teettäminen Suomen kaltaisissa maissa on muuttumassa kannattamattomaksi ja on siksi siirtymässä muualle. Suomalaisen elinkeinoelämän on uudistuttava ja haettava uusia menestysaloja, joiden avulla voimme pärjätä globaalissa kilpailussa ja rahoittaa hyvinvointipalvelut. Tällä viikolla eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle luovutetussa raportissa tietoyhteiskuntatutkija Pekka Himanen nosti esille kulttuuriteollisuuden suomalaisen talouden tulevaisuuden menestystekijänä. Himasen mukaan Suomen tulisi pyrkiä irti riippuvuudestaan erilaisten välineiden, kuten kännyköiden ja paperin, tuotannosta ja panostaa enemmän sisällöntuotantoon. Uusia menestysaloja voisivat olla mm. musiikki-, elokuva- ja peliteollisuus sekä suomalainen muotoilu. Menestyvä kulttuuriala ei synny pelkästä inspiraatiosta ja lahjakkuudesta. Taiteilijoille on taattava hyvät työskentelyolosuhteet ja -ilmapiiri, sekä ennen kaikkea oikeudenmukainen palkka työstään. Tällä hetkellä käsittelemme eduskunnan sivistysvaliokunnassa tekijänoikeuslakia, jonka tehtävä on juuri taata kulttuurin tekijälle oikeus työnsä tuotoksiin. Tekijänoikeuslain uudistaminen on vaativaa mm. siksi, että lainsäädäntö koskee erittäin nopeasti kehittyviä teknologian aloja. Tämän takia meiltä lainsäätäjiltä vaaditaan erityistä valppautta, etteivät pykälät olisi vanhentuneita jo voimaantulopäivänään. Eduskunnan on pyrittävä pysymään askeleen teknologian kehityksen edellä. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti tulevaisuuden näkymiin, eikä vain tekijänoikeuslain nykyisiin ongelmiin. Lainsäätäjän työtä vaikeuttavat tekijänoikeuslain eri osapuolien, taiteilijoiden, operaattoreiden laitevalmistajien ja tuottajien, päinvastaiset taloudelliset intressit. Minulle tässä asiassa on keskeisintä, että varjelemme luovan työn tekijän oikeutta saada työstään kunnon toimeentulo. On kohtalokasta, jos sisällöntuottajia ei arvosteta ja kunnioiteta. Kilpailu on käynyt armottomammaksi. Alalla arkea ovat neuvottelutilanteet, jossa taiteilijoille tarjotaan sopimusta, jossa he joutuvat myymään halvalla kaikki oikeudet työhönsä. Käytännössä neuvotteluvaraa ei ole. Ellei oikeuksiaan suostu myymään, jonossa on aina joku toinen, joka on siihen valmis. Tämä johtaa esimerkiksi tilanteisiin, joissa elokuvanäyttelijä valjastetaan kodinkoneliikkeen mannekiiniksi ilman varsinaista mainossopimusta. Lainsäädännön tavoitteena tulisi olla taitelijan suojaaminen tällaisilta sopimuksilta. Laitevalmistajat ovat yllättävän lyhytnäköisiä. Heille tuntuu olevan epäselvää, että taiteilijoiden työtä ja toimeentuloa tukevat tekijänoikeuspykälät ovat myös heidän oma etunsa. Mitä vähemmän sisällöntuottaja joutuu toimeentulostaan murehtimaan, sitä paremmin hän pystyy keskittymään työhönsä. Kun rahahuolet eivät pääse häiritsemään luomisprosessia ja estämään uusia innovaatioita, taiteilija tuottaa parempia sisältöjä teollisuuden käyttöön. Menestyvä kulttuurintuotanto vaatii toisenlaista johtamistyyliä kuin muut teollisuudenalat. Tulosjohtaminen ja - palkkiot, eivät sovellu taiteeseen sen paremmin kuin tieteeseenkään. Luovan talouden työntekijöille pitää tarjota aikaa ja henkistä tilaa innovoida ja inspiroitua. Tämä ei ole elitismiä, vaan osa uuden luovan talouden kulmakiviä ja toimintalogiikkaa. Oikeanlaisella tuella ja kehittämisellä pystymme hyödyntämään toistaiseksi aliarvostettua luonnonvaraamme, luovia ja innovatiivisia ihmisiä. Suomalaisen luovan talouden toimintaedellytyksien tekemisellä alkaa olla kiire. Kuinka siirtymä teollisesta suorittavan työn yhteiskunnasta luovan työn tietoyhteiskuntaan sujuukaan maassa, jonka hallituksen keskeiset intressit tuntuvat olevan agraariyhteiskunnan ja teollisen yhteiskunnan aikana saavutettujen etujen puolustaminen? Punamullalla on näytön paikka. Tähänastiset suoritukset poliittisissa virkanimityksissä ja akateemisen vapauden kyseenalaistaminen eivät luo uskoa tulevaan. Kirsi Ojansuu (vihr) kansanedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen |