Punamulta - Rikkaiden Robin Hood 

Joulu on hyväntekeväisyyden aikaa. Tämä olennainen osa joulun sanomasta on mennyt punamultahallitukselta ohi. Tänä vuonna eniten lahjoja saavat rikkaat, sillä hallitus on tehnyt joukon äärimmäisen epäsolidaarisia talouspoliittisia päätöksiä. Siksi adventtiaikaani on varjostanut kiukku ja armoton sapetus.

Muistellaan hetki menneitä: Viime eduskuntavaaleissa yksi vaalitaistelun keskeisistä teemoista oli veronalennukset. Kokoomus esitti alennuksia, joita muut puolueet vastustivat. Sosiaalidemokraatit ja Keskusta painottivat puheissaan hyvinvointipalveluita ennen veronalea. Äänestäjät valitsivat palvelut, veronkevennyksiä luvannut Kokoomus hävisi vaalit. Tämä oli viisas valinta, sillä ilman riittävää veropohjaa hyvinvointivaltio tuhoutuu.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Eduskuntavaaleista on kulunut vajaat kaksi vuotta, ja lupauksensa unohtaneet hallituspuolueet tekevät suurempia veronalennuksia kuin mitä kokoomus aikanaan esitti. Eduskunnan enemmistö takaa hallitukselle vapaat kädet tehdä millaista politiikkaa tahansa, perusteluista viis. Ryhmäkurituksella saadaan näennäiset kriitikot äänestykseen mennessä kiltisti takaisin ruotuun.

Valtaapitävä punamultahallitus tekee oikeistolaisempaa politiikkaa kuin mistä kokoomus vaalien alla uskalsi unelmoidakaan. Erityisen mielenkiintoiseksi tämän oikeistolaisuuden tekee se, että se toteutetaan demareiden hyväksynnällä. Vaalien alla demareiden puheet laskelmoidusti ideologisoituvat ja vasemmistolaistuvat. Vaalien jälkeen toimintaa jatketaan sellaisin poliittisin päätöksin, jotka ovat valovuosien päässä perinteisistä vasemmistolaisista ihanteista. Solidaarisuus ja tasa-arvo kelpaavat kyllä vaaliaseiksi ja juhlapuheisiin, mutta käytännön teoista ja päätöksistä ne uupuvat. Mikseivät demarit kehtaa myöntää, millaista politiikkaa hallituksessa oikeasti tehdään?

Veronalennuksia perustellaan puheilla niiden työllistävistä vaikutuksista. Ei ole kuitenkaan olemassa minkäänlaista näyttöä siitä, että verojen alentamisella todella olisi työllisyyttä parantavia vaikutuksia. Tähänastisista veronalennuksista huolimatta työllisyysaste on laskenut. Uskomus veronalennusten työllistävyydestä ei ole uusi. Samaan halpaan on menty ennekin. Kahdeksankymmentäluvulla Yhdysvalloissa Reaganin hallinto uskoi veronalennusten maksavan itsensä takaisin. Voodoo - taloustieteeksi kutsuttu oppi sekoitti maailmantalouden vuosikymmeneksi.

Nyt tehdyt veronalennukset ovat hyödyttömiä aseita työttömyyden vastaisessa taistelussa. Veroalennuksilla on saatu työllisyysvaikutuksia vain silloin, kun ne on suunnattu kohdennetusti. Kotitalousvähennys on hyvä esimerkki työllistävästä veropolitiikasta. Sen arvioidaan luoneen tähän mennessä 10000 pysyvää työpaikkaa. Vaikka kotitalousvähennystä esitetäänkin nyt laajennettavaksi, se on pieni panostus verrattuna niihin 1,7 miljardiin, jotka käytetään yleiseen veronaleen.

Tähän epäsolidaarisen politiikan kokonaisuuteen kuuluu epäsolidaaristen palkka- ja veroratkaisujen lisäksi rökälepäätös varallisuusveron poistamisesta, joka hyödyttää kaikista rikkaimpia. Hallitus toivoo että ne noin 120 miljoonaa euroa, jotka jäävät keräämättä valtion kassaan, käytettäisiin kotimaisiin investointeihin. Pääoma ei kuitenkaan ole erityisen kotiseuturakasta. Nämä miljoonat tullaan mitä todennäköisimmin sijoittamaan sinne, mistä niille on luvassa suurin tuotto. Seuraavana listalla on perintövero. Sen alentamistarvetta on perustellut tällä viikolla mm. oikeusministeri Johannes Koskinen (sd).

Tehtyä varallisuusveron poistoa ja työn verotuksen alennusta ei korvata minkään muun veron korottamisella. Koska toivotut työllisyysvaikutukset jäävät tulematta, valtion kassaan jää veronalennusten kokoinen aukko. Nämä päätökset tulevat vääjäämättä johtamaan julkisten palveluiden leikkauksiin.

Nyt on saatu aikaiseksi kokonaispaketti, joka ei tuo vastausta hyvinvointivaltiota uhkaaviin ongelmiin, vaan on epäsolidaarisen politiikan huippu. Minulle solidaarisuus on tärkeä politiikan tekemisen perusarvo. Solidaarista politiikkaa on mielestäni sellainen, jolla pyritään takaamaan hyvinvointi myös heikoimmassa asemassa oleville ja pidetään huoli siitä, etteivät tuloerot kasva liian suuriksi. Nyt hallitus jättää köyhimmät vähälle huomiolle ja parantaa ensisijaisesti hyvätuloisten asemaa. Kuilut tuloluokkien välillä kasvavat. Prosentuaaliset veronalennukset tuntuvat mukavimmalta suurituloisten kukkarossa, kun taas julkisten palvelujen heikkeneminen riipaisee eniten pienituloisimpia.

Kaikesta huolimatta: tunnelmallista ja rauhaisaa joulua kaikille!

Kirsi Ojansuu

kansanedustaja (vihr)