Kolumni Hämeen Sanomat 29.7.2005

Kirjallisuuden lumous

Kun eduskuntatyö juhannusviikolla päättyi ja kesätauko alkoi, yksi suurimmista
ilon aiheistani oli se, että tiesin pääseväni kirjojen pariin. Työaikana on niin
vaikea irrottautua päivänpolitiikasta. Välillä olen huolissani kykenenkö vielä
heittäytymään fantasiamaailmaan, unohtamaan hetkeksi työntäyteisen todellisuuden.
Tämä kesä on kuitenkin taas todistanut, että tämä kyky on minussa tallella.
Etenkin Hauholla, kesäpaikassamme, kiireettömyys ja kirjat ovat rentouttaneet ja
rikastaneet eloa.

Nuorena minuun teki lähtemättömän vaikutuksen Lohjan Lukion karismaattinen ja
arvokas äidinkielen lehtori Ritva Kiviniemi. Hän ihaili mm. Aleksis Kiven teoksia,
eritoten "Seitsemää veljestä". Muistan elävästi, kun opettajani nautiskeli
matalalla, maskuliinisella äänellä pätkiä kirjasta. Hän luki siitä oivallisia
kohtia ja nauroi välillä. Retorisesti hän kysäisi: "Eikö olekin mainiota
kerrontaa?". Tällaisella elämyksellisellä metodilla tekstit avautuivat minulle
uudella tavalla. Ritva Kiviniemessä kohtasin elämäni ensimmäistä kertaa ihmisen,
joka rakasti kieltämme ja kirjallisuutta. Sain aavistuksen rikkaasta ja
monisävyisestä elämästä. Olen kiitollinen tästä perinnöstä hänelle.

Alkukesästä luin antaumuksella Johannes Salmisen esseekokoelmaa "Varjo Kiasman
seinällä". Salmisen ajatukset ovat kunnioitettavia. Hän on tinkimättömästi
sivistynyt humanisti, joka pitkän elämänsä kokemuksella avaa mielenkiintoisia
näkökulmia globaaleihin tapahtumiin ja pieniin lokaaleihin arkielämän kuvioihin.
Salmisen huoli ja kritiikki Irakin sotaa kohtaan on tuoretta,
perustavanlaatuista pohdintaa siitä, voiko rauhaa ja vakautta syntyä väkivallan
keinoin. Taittelin monia sivunkulmia hänen teoksestaan merkiksi asioista, joihin
palaan.

Muita kesälukemisia ovat olleet mm. Helena Sinervon "Runoilijan talossa", nuoren
Marja Niemen "Juostu maa", koskettavat Claes Anderssonin uudet runot. Parhaillaan
ahmin Lars Sundin "Colorado Avenue". Tuntuu hyvältä lukea vuorotellen eri
kirjallisuuslajeja. Ihailen ja maistelen lyyristä, kuvailevaa ja elämyksellistä
kieltä. Vahvistuu halu vaalia sitä kieltä ja traditiota, johon koko kulttuurimme
rikkaus perustuu.

Eduskunnassa on paljon kirjallisuudesta nauttivia. Sivistysvaliokunnan viime
tapaamisessa, kesäkahveilla keskustelimme kirjallisuudesta. Stressi helpotti,
tunnelma oli rento. Kerroimme mitkä kirjat ovat itsellemme merkittäviä. Tällöin
kollegoista löytyi uusia piirteitä ja sävyjä. Minusta on mielenkiintoista kysyä
ihmisiltä kirjasuosituksia. Ystäväni Suvi-Anne Siimeksen kanssa juttelemme usein
kirjoista. Vakiokysymys on: "Mitä olet viimeksi lukenut?". Puolin ja toisin olemme
vaihtaneet lukuvinkkejä. Viimeksi suosittelin hänelle Erik Wahlströmin mainiota
romaania "Tanssiva pappi". Kevään viime istunnossa kysyin vierustoveriltani
Sinnemäen Annilta kirjavinkkejä. Näin löysin Sinervon ja Niemen romaanit.
Tuomiojan Erkki lähettää joulukortin sijaan pienen kirjasen vuoden
lukukokemuksistaan. Siinä hän kommentoi kirjoja mielenkiintoisella tavalla.
Kirjan tulevaisuudesta on oltu huolissaan viime vuosikymmeninä, kun
tietokoneaika alkoi. Pelättiin, ettei kirjoilla olisi enää samaa asemaa kuin
aiemmin. Tällä hetkellä huoli näyttää turhalta. Kirjan arvostus ei tietysti ole
itsestäänselvyys. Jokainen meistä voi omilla kulutustottumuksillaan vaikuttaa
kielemme ja kirjallisuutemme asemaan. Tällä saralla löytyy haasteita myös omassa
perheessäni. Mieheni kanssa olemme usein miettineet, miten saisimme lapsemme
lukemaan kirjoja. Lahjontaa ja kiristystäkin on käytetty huonolla menestyksellä.
Tietokonepelit voittavat lapsiemme arjessa kirjat 6-0. No toivottavasti se
kirjallinen herääminen vielä tulee.

Kirjastot ovat arvokas osa suomalaisen kulttuurin vaalimista. Kansainvälisesti
ne ovat huippuluokkaa. Kirjastojen puolesta taisteleminen on tärkeä osa
sivistys- ja hyvinvointiyhteiskuntaa. Kuntien talous on nyt erittäin tiukalla
mutta toivon, että luottamushenkilöt kantaisivat vastuuta kirjastojen
resursseista. Tämä on merkittävä asia myös tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden
näkökulmasta. Varallisuustasosta huolimatta kaikilla tulee olla oikeus saada
laadukasta kirjallisuutta ja lehtiä luettavaksi.

Kirjailijoiden oikeudet olivat tärkeä osa kevään työtäni eduskunnassa.
Tekijänoikeuslaki on ollut yksi sivistysvaliokunnan vaativimpia töitä. Yli
vuoden puurtamisen jälkeen saimme 16.6 valmiiksi mietinnön tekijänoikeuslaista.
Työ on ollut vaikea ja moniulotteinen, koska kyse on lukuisten toimijoiden
edunvalvonnasta. Minulle on itsestään selvää, että lain tärkein tehtävä on vaalia
ja kunnioittaa nimenomaan tekijöiden oikeuksia. Taiteilijat, tekijät ovat
korvaamaton osa henkistä pääomaamme, kulttuurista rikkauttamme. Unohtaa ei sovi,
että juuri he ovat niitä sisällöntuottajia, joita ilman mitkään Nokiat eivät
kukoistaisi. Laista äänestetään ja päätetään eduskunnassa syyskuun alkupuolella.

Kaikille nautinnollista loppukesää kirjallisuuden parissa!

Kirsi Ojansuu
kansanedustaja (vihr)
sivistysvaliokunnan jäsen
 
 

<< Takaisin kirjoituksiin