Ryhmäpuhe perusopetusvälikysymyskeskustelussa 7.6.2005/
 

 Kirsi Ojansuu:

Arvoisa puhemies!

Koulut toimivat nykyisin säästöjen ja leikkausten pakkoraossa. Vihreän
eduskuntaryhmän mielestä kouluista säästäminen ei ole viisasta pitkän tähtäimen
politiikkaa. Koululaisten oppimisolosuhteista tinkiminen lisää merkittävästi
etenkin heikoimmassa asemassa olevien syrjäytymisriskiä. Mahdollisimman
varhainen puuttuminen olisi tehokkain tapa ehkäistä syrjäytymistä ja sen suuria
inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia. Varmaa on, että peruskoulutuksen
rahoista pihistelemisellä on pitkälle tulevaisuuteen ulottuvat seuraukset. Se,
mitä nyt ajatellaan voitavan säästää kouluista, voi kostautua moninkertaisena
tulevaisuudessa mm. sosiaalitoimen kustannuksissa.

Koululaisten, turhautuneiden vanhempien ja opettajien kritiikki kohdistuu
useimmiten kuntapäättäjiin. Kouluista vastaavat kunnat ja valtio yhdessä, mutta
valtio asettaa kuntien toiminnalle taloudelliset puitteet. Kuntatalous on niin
kurjassa kunnossa, että kunnat ovat pakotettuja säästämään opetuksesta ja
muista peruspalveluista. Punamultahallituksen toimet eivät ole antaneet uskoa
tilanteen kohentumisesta tulevaisuudessa. Suuri osa kunnista on
hallituspuolueiden johtamia. Näiden demari- ja keskustavetoisten kuntien
johtavat virkamiehet ja poliitikot ovat pysyneet uskollisesti hiljaa
punamultahallituksen vastuuttomasta kuntapolitiikasta. Valtuutetut ja
lautakuntien jäsenet joutuvat tekemään entistäkin tiukempia säästöpäätöksiä,
mutta Vanhasen hallitusta ei kritisoida. Kuntien taloustilanteen syy- ja
seuraussuhteet jäävät kuntalaisille epäselviksi. Valtuutetut saavat palautetta,
joka tulisi kohdistaa punamultahallitukselle. On pitkälti kyse asioista, joissa
valtuutettujen syyllistäminen ei auta.

Hallituksen tekemät massiiviset, yhteensä 3,2 miljardin euron veronalennukset
heikentävät peruspalveluiden rahoituspohjaa entisestään. Vihreät korostavat,
että kyseessä on selkeä hallituksen tekemä arvovalinta. Tämä valinta tehtiin
vastoin äänestäjien enemmistön tahtoa. Viime eduskuntavaaleissa äänestäjät
antoivat erittäin selkeän signaalin siitä, että he valitsevat toimivat
peruspalvelut ennen veronalennuksia. Näitä alennuksia tekemällä hallitus on
tehnyt kokoomuslaisempaa politiikkaa kuin mitä Kokoomus olisi edes uskaltanut
eduskuntavaalimainoksissaan luvata. Koska hallituksella on ollut varaa roimiin
veronkevennyksiin ja jopa varallisuusveron poistoon, puheet rahan puutteesta ja
pakottavasta säästötarpeesta koulujen kohdalla eivät kuulosta uskottavilta.


Arvoisa puhemies!

Suomalaiset koulut ovat toistaiseksi menestyneet känsäinvälisissä
oppimistulosvertailuissa, kuten kuuluisassa Pisa- tutkimuksessa.
Kouluviihtyvyystutkimukset osoittavat kuitenkin hälyttäviä merkkejä siitä, että
kouluissa voidaan huonosti. Huono viihtyvyys kertoo oppimisympäristön
puutteista, jotka tulevat näkymään ennen pitkää myös oppimistuloksissa. Kehno
oppimisympäristö johtuu pääosin rahan puutteesta. Suuret ryhmäkoot,
erityisopetuksen puutteet, huonokuntoiset koulurakennukset, työrauhan puute ja
ylirasitetut opettajat ovat seurausta siitä, että koulut joutuvat jatkuvasti
toimimaan resurssiensa äärirajoilla.

Ryhmäkoot ovat ylimitoitettuja. Suurissa opetusryhmissä työrauha ja
oppimistulokset kärsivät, sillä opettajilla ei ole mahdollisuutta huomioida
oppilaiden erilaisia, yksilöllisiä tarpeita. Luokkiin on usein integroitu
erityisopetuksen tarpeessa olevia oppilaita ilman riittäviä tukitoimia.
Integraatio ei saisi olla säästökeino. Usein opettajilla ei myöskään ole
riittävää koulutusta erityisoppilaiden kanssa toimimiseen.
Täydennyskoulutuksellakaan ei voida parantaa ammatillisia valmiuksia, sillä
esimerkiksi Hämeenlinnassa opettajille on säästösyistä tarjolla
täydennyskoulutusta vain yhdeksi päiväksi lukuvuodessa.

On huolestuttavaa, miten paljon vaikutusvaltaisissa asemissa on ihmisiä, jotka
näyttävät tietävän pelottavan vähän siitä, millaista kouluissa todella on.
Valtiosihteeri ihmettelee, miksi kouluavustajia tarvitaan kun ei sellaisia
ennenkään ollut. Opetusministeri Haatainen toteaa sunnuntai- Hesarissa, että
luokkakokona kolmenkymmenen oppilaan luokka "alkaa olla liian suuri, riippuu
oppilasaineksesta". Alkaa olla liian suuri? On erikoista, että opetusministeri
ei näe kolmenkymmenen oppilaan ryhmiä ongelmallisen suurina. Kolmekymmentä
oppilasta on todella paljon yhteen luokkaan ja yhdelle opettajalle, varsinkin
kun joukossa on aina erityishuomiota vaativia lapsia.

Ministerin kommentit ovat paljonpuhuvia. Jos vallalla on poliittinen näkemys,
jonka mukaan 30 oppilasta vasta alkaa olla suuri ryhmä, on kenties sittenkin
hyvä, ettei ryhmäkoosta säädetään lain tasolla. Onko tämä
sosiaalidemokraattista koulutuspolitiikkaa vai ministerin henkilökohtaista
ajattelua? Jos kyseessä on sosiaalidemokraattinen linja, olisi reilua kertoa se
ennen vaaleja äänestäjille. Jos demareista 30 oppilaan luokkakoot eivät ole
ongelma, se selittää monia asioita, mm. sen että hallitusohjelmaa ei noudateta
opetuksen rahoituksen osalta. Onko koko hallitus yhtä mieltä tästä, että 30
oppilasta vasta alkaa olla liian suuri?


Arvoisa puhemies!

Opetuksen korkean tason säilyminen tähän asti on paljolti korkeasti
koulutettujen ja motivoituneiden opettajien ansiota. Vihreä eduskuntaryhmä on
huolissaan siitä, kauanko opettajat jaksavat venyä voimiensa äärirajoilla?
Opettajan työn yhä lisääntyviin haasteisiin on vaikeaa vastata ilman
koulutuksen tuomaa tukea. Työnohjausta on sattumanvaraisesti ja
täydennyskoulutusta liian vähän. Samalla opettajien loppuun palaminen ja
työuupumus ovat lisääntyneet.

Oppilashuoltoverkon puutteiden takia opettaja jää monesti yksin oppilaidensa
ongelmien kanssa. Oppilashuollon työntekijöitä työllistävät kaikista
vaativimmat tapaukset, vähemmän vakavia tapauksia opettajat joutuvat
käsittelemään yksin. Tämä syö opettajien voimavaroja. Varhainen puuttuminen
oppilaan ongelmiin onkin monissa tapauksissa käytännössä mahdotonta. Ne
luokkien hiljaiset, jotka oirehtivat pahaa oloa sisäänpäin, ovat vaikeassa
asemassa, sillä opettajien huomio kohdistuu väistämättä äänekkäästi ja ulospäin
oireileviin.

Moniin aloihin verrattuna opettajien palkka on menettänyt kilpailukykynsä. Yhä
useammat vastavalmistuneet opettajat päätyvätkin töihin muualle kuin kouluihin.
Tämä on selkeä viesti siitä, että tulevaisuudessa kouluissa on pulaa pätevistä
opettajista. Se tulee vaikuttamaan lasten saaman koulutuksen laatuun. Jo tällä
hetkellä on suuri pula pätevistä eritysopettajista. Yli 30 % erityisopettajista
on vailla kelpoisuutta ja sosiaalisesti sopeutumattomien, entisten
tarkkailuluokkalaisten, opettajista noin puolet on epäpäteviä.

Tänä päivänä on vaikeaa saada pätevää sijaista. Osasyynä tähän on se, että
sijaisten kohtelussa on paljon puutteita. Kunta- ja koulukohtaista vaihtelua on,
mutta valitettavan yleistä, ettei sijaisille makseta kesäkuukausilta palkkaa.

On aiheellista että opettajat vaativat koulutustasoaan vastaavaa palkkaa ja
siedettäviä työolosuhteita. Heidän vaatimuksilleen soisi saatavan laajempaa
vastakaikua muualta yhteiskunnasta. Luokanopettajan alkupalkka on 1988 euroa
kuussa. Opettajat ovat siis varsin pienipalkkaisia. Palkat kertovat jotakin
siitä, miten paljon yhteiskunnassa työtä arvostetaan. Tällainenko on
kasvatustyön arvostus?


Arvoisa puhemies!

Koulujen arki huolestuttaa aiheellisesti kaikkia sitä läheltä seuraavia. Tästä
huolimatta hallitus aikoo kurjistaa koulujen tilannetta entisestään. Viimeisin
budjettikehyspäätös oli selkeä askel huonompaan suuntaan. Hallitus luopui omaan
ohjelmaansa kirjaamastaan periaatteesta, jonka mukaan opetustoimessa
ikäluokkien pienenemisestä koituvat säästöt ohjataan koulujen kehittämiseen.

Kuntien ja valtion välistä kustannusten jakoa tarkisteltaessa kävi ilmi, että
kunnissa on panostettu koulutoimeen. Kun hallituksen piti maksaa lainmukainen
osuutensa kasvaneista kustannuksista, se päättikin siirtää velanmaksua
seuraavalle hallitukselle. Tämän seurauksena kunnilta jäi tänä vuonna saamatta
opetuksen valtionosuuksia noin sata miljoonaa euroa. Tästä valtion kunnilta
ottamasta 502 miljoonan euron pakkolainasta maksetaan tällä vaalikaudella
kunnille vain puolet takaisin.

Nämä päätökset sattuvat kipeästi kouluihin, jotka jo nykyisellään toimivat
jatkuvassa resurssivajeessa. Viime vuosien vajaista indeksitarkistuksista
syntynyt valtionosuuden jälkeenjääneisyys opetusministeriön pääluokassa on noin
156 miljoonaa euroa.

Koulujen arjessa tämä rahoitusvaje merkitsee sitä, että oppilasta kohden on
käytettävissä 250-300 euroa vähemmän kuin on tarpeen. Tähän eivät hallituksen
"elvytystoimenpiteet" eli verohelpotukset auta. Haluan edelleen muistuttaa,
että veroaleen käytetyt rahat olisivat voineet kattaa tämän vajeen kevyesti.
Kyse on poliittisista arvovalinnoista.


Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa edustaja Kataisen esittämää pontta.
 
 

<< Takaisin kirjoituksiin