Kolumni Hämeen Sanomat  13.1.2006

 Työväenluokkaa etsimässä

Joulun välipäivien illanistujaisissa syntyi ystävien kanssa keskustelu työväenluokasta. Työ on muuttunut työväki-käsitteen syntyajoista, kuten ovat sen tekijätkin. Mitä on tämän päivän työväki, mikä on työväen asia - ja kuka sitä ajaa?

Tietoyhteiskuntakehitys, rahan valta ja talouden globalisaatio ovat muuttaneet työelämää ja yhteiskuntarakennetta sellaisella vauhdilla, että päättäjien ja työmarkkinajärjestöjen on ollut vaikea pysyä perässä. Työelämän säännöt ja käsitteet ovat vanhentuneet. Kolmijako työväkeen, työnantajiin ja yksityisyrittäjiin ei enää riitä kuvaamaan työelämän moninaisuutta.

Jatkuva kokoaikatyö on työntekijän normaalistatus, tyypillinen työsuhde, vaikka noin puoli miljoonaa suomalaista työskentelee epätyypillisesti, määräaikais-, vuokra- tai osa-aikaisissa töissä. Heille koituu ongelmia siitä, ettei järjestelmä tunnusta heitä työväen edustajaksi mm. sosiaaliturvan suhteen.

On aika myöntää, että maailma on muuttunut. Työväki ei ole enää yhtenäinen. Töitä tekevien joukko on muuttunut entistä kirjavammaksi. Samalla myös työväestön keskinäinen eriarvoisuus on kasvanut. Niin ikään ns. yhteiskuntaluokat eivät enää noudata perinteisiä jakolinjoja. Nykyisin työväenluokan, sen alkuperäisessä merkityksessä, muodostavat pätkätyöläiset, opiskelijat, tutkijat, taiteilijat ja pienyrittäjät. Eli ne, jotka ovat heikommassa asemassa ja joiden edut jäävät muiden jalkoihin, kuten työväenluokan laita oli. Näiden epätyypillisten työläisten asia unohtuu usein työvoimahallinnon lisäksi myös työväen asian ammattilaisilta. Arvokasta työtä tehneelle ammattiyhdistysliikkeelle on valtava imagotappio, että monet näkevät sen nykyisin mukavasti palkattujen pitkätyöläisten saavutettujen etujen varjelijana.

Työväenliike syntyi puolustamaan aikansa heikkoja ja vähäosaisimpia. Nyky-Suomessa vähäosaisimmat eivät ole työväkeä, vaan töistä pudonneita ja muutoin yhteiskunnasta syrjäytyneitä.
Teollisuudesta häviää työpaikkoja: osa teknologian kehityksen takia, mutta myös siksi että työtä siirretään ulkomaille alhaisempien työvoimakustannusten ja väljemmän ympäristönsuojelulainsäädännön vuoksi. Osakkeenomistajille ei enää riitä yhtiön positiivinen tulos, vaan vaaditaan suuria ja nopeita voittoja. Tällä viikolla HK Ruokatalon pörssikurssi nousi roimasti, kun yhtiö julisti säästöohjelmansa. Omistajat saavat voittoa, kun yhtiö irtisanoo Suomessa 500 työntekijää. Hämeenlinnassa irtisanottiin Valtion Pukutehtaan työntekijät eikä Vanhasen hallitus tehnyt mitään asian eteen vaikka olisi voinut estää sen. Mitä ratkaisuja on tarjolla näille naisille ja muille globaalin talouden jalkoihin jääneille?

Suomalaisen työväen ammattirakenne muuttuu. Vanha työ, kuten perinteinen tehdastyö, on sidottu aikaan ja paikkaan. Sen tuloksena on tyypillisesti jotain tavaraa. Uusi työ on tietotyötä, ajallisesti ja tilallisesti epämääräisempää. Sen tuottavuutta on vaikeampi mitata. Uusi työ on kuitenkin Suomen kilpailuvaltti. Edullisen työvoiman sijasta voimme kilpailla korkealla osaamisella, luovuudella ja innovaatioilla.

Työn tuottavuus ja pääoman intressit ovat kvartaalikapitalismin maailmassa tärkein tekijä, joka polkee alleen inhimilliset arvot ja ympäristön. Työntekijää ei arvosteta. Tekijä ei ole tärkeä, vaan työ ja määrällisesti mitattava tulos. Palkkatyön epävarmuus on kasvanut. Syynä on tulosvastuun ulottaminen kaikille aloille. Tulosta pyritään kasvattamaan, mutta työntekijöitä vähennetään. Epävarmuus tekee työstä selviytymiskamppailua. Se haittaa luovaa ajattelua - ja uuvuttaa työväen ennen eläkeikää.

Miten työväen asiaa voisi edistää, unohtamatta sen ulkopuolelle pudonneita? Ensimmäinen askel on tosiasioiden tunnustaminen. Muuttunut työelämä vaatii ratkaisuja, jotka perustuvat työelämän nykytodellisuuteen. Vaikka on syytä pyrkiä siihen, että mahdollisimman moni työntekijä saisi halutessaan pitkän työsopimuksen, on myönnettävä, että erilaiset työsuhteet ja pätkistä koostuvat työurat ovat tulleet jäädäkseen. Siksi on pyrittävä parantamaan myös niiden asemaa, jotka tekevät töitä epätyypillisissä työsuhteissa ja niiden, jotka ovat yhteiskunnassamme heikoimmassa asemassa.

Ihmisen turvaverkko ei voi tulevaisuudessa rakentua nykyisellä tavalla, työsuhteen laadun tai työhistorian varaan. Siksi perusturva pitää laittaa uusiksi puhtaalta pöydältä, perustuloon nojaten. Vihreät ovat jo vuosia puhuneet perustulon käyttöönoton puolesta. Se toisi turvallisuutta epävarmuuteen parantamalla esimerkiksi osa-aikayrittäjien ja taiteilijoiden sosiaaliturvaa tai keikkatyöläisten tulojen ennustettavuutta. Perustulo toisi vaihtoehtoja myös työttömille. Perustuloon perustuvassa järjestelmässä työn tekeminen kannattaisi aina, eikä ihmisarvo olisi sidottu työsuhteeseen.

Kirsi Ojansuu
kansanedustaja (vihr)
Hämeenlinna
.

<< Takaisin kirjoituksiin

<< Etusivulle