Inhimillisempää ulkomaalaispolitiikkaa

Suomen ulkomaalaispolitiikka ei ole kovinkaan järkevää tai inhimillistä.
Oleskelulupahakemusten käsittelyajat ovat pitkiä eivätkä päätökset ole
ennakoitavissa. Syynä siihen on nykyisen ulkomaalaislain tulkinnanvaraisuus,
jonka takia tulkinnat lain toteuttamisesta on haettava usein tuomioistuimista.

Ulkomaalaispolitiikan linjanveto ei ole virkamiesten tai tuomioistuinten
tehtävä. Vastuu kuuluu meille politiikoille ja puolueille. Laki on säädettävä
sellaiseksi, että se takaa kaikille oikeudenmukaisen ja nopean käsittelyn.
Ulkomaalaispolitiikka tuntuu kuitenkin olevan hallituspuolueille asia, johon ei
haluta tai uskalleta puuttua. Näin tärkeässä asiassa on uskallettava kantaa
poliittinen vastuu. Nykyinen vastuun pakoilu aiheuttaa turhaa kärsimystä.

Viimeistään eduskuntavaalien alla ulkomaalaispolitiikka on nostettava
keskustelun ytimeen. Vaalien jälkeen on aloitettava lainsäädännön
oikeudenmukaistaminen. Vihreä eduskuntaryhmä valmistelee omia ehdotuksiaan
turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan inhimillistämiseksi. Odotamme kannanottoja muilta puolueilta.

Surullisimmat epäkohdat liittyvät mielestäni lasten kohteluun. Tänäkin syksynä
maassamme on joukko lapsia, joilla ei ole varsinaista oikeutta koulunkäyntiin.
Heidän kouluun pääsynsä riippuu oleskelukunnan hyväntahtoisuudesta ja
taloudellisesta tilanteesta.

Nämä lapset ovat turvapaikanhakijoita, joille on myönnetty tilapäinen
oleskelulupa eli niin sanottu B-lupa. Heillä ei ole taattua oikeutta
peruskouluun, koska lupa ei anna oikeutta kotikuntaan. He eivät ole kuntalaisia,
joilla olisi oikeus peruspalveluihin. Heidän asemansa on yksi esimerkki
ulkomaalaispolitiikkamme epäkohdista.

B-lupa on luotu tilanteisiin joissa perusteita oleskeluluvan myöntämiselle ei
ole, mutta maasta poistaminen ei ole mahdollista. Tilapäistä oleskelulupaa
käytetään kuitenkin liikaa - ja väärin. Lähes puolet myönteisistä oleskelulupapäätöksistä on B-lupia.

Ulkomaalaisvirasto on uudistanut maalinjauksensa, listan jossa erotellaan
turvalliset ja turvattomat lähtömaat. Sen jälkeen B-lupia on myönnetty myös
niille, jotka olisivat turvapaikan tarpeessa. Monen B-lupalaisen paluun
todellisena esteenä on kurja ihmisoikeustilanne. Suurin osa tulee turvattomiksi
tiedetyistä maista: Afganistanista, Irakista ja Somaliasta. He jäävät Suomeen
useimmiten useiksi vuosiksi. He asuvat vastaanottokeskuksissa joutilaisuuteen
pakotettuna. Heillä ei ole lupaa työntekoon eikä taattua oikeutta peruskouluun,
terveydenhuoltoon tai sosiaaliturvaan. Kesäkuussa Suomessa asui B-luvalla 273
ihmistä, joista 29 on lapsia.

Kirsi Ojansuu
kansanedustaja (vihr)