|
Kolumni Forssan seudun Viikkouutiset 9.3.2006
Kehitysyhteistyöllä oikeudenmukaisuutta ja onnea Presidentti Halonen vaati äskeisessä virkaanastujaispuheessaan kehitysyhteistyömäärärahojen osuuden nostamista 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä. Sama tavoite on kirjattu myös Vanhasen hallituksen ohjelmaan. Hallitus ei kuitenkaan ole osoittanut merkkiäkään siitä, että se aikoisi pitää lupauksestaan kiinni. Tässäkin punamulta siirtää vastuun seuraavalla hallitukselle. Parhaillaan neuvotellaan budjettikehyksistä vuosille 2007–2011. Kehysten valmisteluissa kehitysyhteistyön määrärahoja on ehdotettu muutettavaksi niin, että vuonna 2011 kehitysavun osuus bruttokansantuotteesta olisi vain 0,51 prosenttia. Lupauksista lipeäminen on noloa ja häpeällistä Suomen ulkopoliittisen uskottavuuden kannalta. Muiden pohjoismaiden kehitysyhteistyömäärärahat ovat jo vuosia olleet YK:n suosittelemalla 0,7 prosentin tasolla. Meidän määrärahamme ovat alle EU-maiden keskitason. Koska hallitus ei suostu panostamaan kehitykseen muuten kuin juhlapuheissa, Suomen on turha yrittää esiintyä globaalin tasa-arvon puolestapuhujana. Kehitysyhteistyössä ei ole kyse vain oikeudenmukaisuudesta. Se on myös turvallisuuspolitiikkaa parhaimmillaan. Köyhyys ja eriarvoisuus ovat terrorismin ja konfliktien kasvualustaa. Loiventamalla elintasokuilua voimme vähentää vastakkainasettelua. Tukemalla kehitystä kolmannessa maailmassa voimme estää väkivaltaa sekä kaukana että lähellä. Eilen 8.3 vietettiin kansainvälistä naistenpäivää. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on myös tärkeä kehityskysymys. Siitä hyötyvät kaikki. Esimerkiksi tyttöjen kouluttaminen vähentää syntyvyyttä ja hillitsee väestöräjähdystä Maailman köyhistä noin 70 % on naisia. Miksi köyhyys naisistuu? Monissa maissa naiset ovat edelleen miehiin verrattuna vajaavaltaisia niin poliittisesti kuin taloudellisestikin. He kantavat vastuun kotitöistä; vedenhausta, lastenhoidosta, kotieläimistä ja puunkeruusta. Kotityön kasautuminen naisille ja tytöille rajoittaa osallistumista koulutukseen ja yhteiskunnalliseenkin toimintaan. Lisäksi se sulkee suuren osan naisista palkkatyön ulkopuolelle. Koko maailman palkkatyöntekijöistä naisia on vain neljännes. Kehitysyhteistyöllä tehdään tärkeää tasa-arvotyötä kehittyvissä maissa. Naisiin ja tyttöihin kohdistuvilla suomalaisilla projekteilla on saatu hyviä tuloksia. Olen nähnyt Keniassa, Tansaniassa ja Afganistanissa, miten onnellisia ja kiitollisia tytöt ovat saadessaan käydä koulua ja opiskella ammatin. Naisille myönnetyt yrittäjälainat ovat tarjonneet monelle mahdollisuuden ansaita rahaa. Tämä on sellaista ruohonjuuritason työtä, jossa Suomen rahat mahdollistavat ihmisille paremman tulevaisuuden.
Kirsi Ojansuu
|