Taito- ja taideaineiden ahdinko

Huhtikuun alussa Hämeenlinnan katukuvaa piristivät lasten ja nuorten taideteokset liikkeiden ikkunoissa. Työt olivat esteettisiä ja inspiroivia. Tempaus oli osa Kuvataideopettajien liiton järjestämää kuvataideopetuksen satavuotisjuhlaa.

Satavuotiaalla kuvataideopetuksella ei mene kouluissa vahvasti. On nurinkurista, että luovuutta korostetaan tulevaisuusstrategioissa, mutta käytännössä koulujen toiminta puristetaan luovuutta tukahduttavaksi. Lapsen luovuuden ja ilmaisun löytämisen kannalta olennaisten taito- ja taideaineiden opetus on joutunut ahtaalle. Niiden asemaa on erityisesti heikentänyt valinnaistuntien väheneminen.

Peruskoulun tuntijako uudistettiin viisi vuotta sitten. Yläluokkien valinnaisten aineiden osuus vähennettiin 20 oppitunnista 13:sta. Valinnaisainetunnit korvattiin pakollisilla opinnoilla teoria-aineissa. Valinnaisuuden väheneminen johti siihen, mitä osa meistä pelkäsi uudistusta valmisteltaessa: taide- ja taitoaineiden opiskelulle ei jää aikaa, sillä kieliopinnot vievät suuren osan valinnaisaineiden tuntimäärästä.

Taito- ja taideaineiden opettajat ja opiskelijat ovat tuoneet tänä keväänä taideaineiden ahdinkoa aiheellisesti esiin mielenosoituksella ja nettiadressilla. On oireellista, että aikuisten huoli lapsiin kohdistuvista päätöksistä on julkisuudessa tulkittu huoleksi opettajien työpaikoista. Samaa on kuultu myös keskusteltaessa lasten psykoterapiarahoista. Silloinkin kannanotot tulkittiin terapeuttien ammattikunnan edun ajamiseksi.

Tasapainoiseksi aikuiseksi kehittyminen vaatii käsityön, musiikin, liikunnan ja kuvaamataidon tunneilla opittavia taitoja. Taideopinnoilla voidaan helpottaa kasvukipuja. Se lohduttaa ja auttaa käsittelemään vaikeitakin tunnetiloja. Monikulttuurinen yhteiskunta kaipaa oman perinteen tuntemista sekä ennakkoluulotonta suhtautumista vieraisiin kulttuureihin. Kulttuurista osaamista, kuvanluku- ja multimediataitoja tarvitaan kulttuurin muuttuessa visuaalisemmaksi. Pelkällä teoreettisella tiedolla ei enää pärjää, vaan myös luovaa osaamista tarvitaan.
Käden taidot ovat muuttumassa uhanalaisiksi. Tästä ovat huolissaan myös etujärjestöt, kuten SAK ja EK. Vaikka Suomea kehitetään teknologian ja korkean osaamisen kärkimaana, käden taitoja kaivataan jatkossakin. Meillä ei ole varaa päästää niiden osaamista rapautumaan. Tarvitsemme käden taitajia: muurareita, maalareita ja kirvesmiehiä. Heidän osaamistaan on arvostettava yhteiskunnallisesti ja koulutuksellisesti.

Vaikka koulumme ovat menestyneet kansainvälisissä oppimistulosvertailuissa, samat vertailut osoittavat että kouluissa viihdytään huonosti. Teoriapainotteisuus tekee koulupäivistä raskaita. Taito- ja taideaineiden tunnit tuovat vaihtelua koulupäivään. Niiden opiskelu on parhaimmillaan terapeuttista: luova tekeminen ja ideointi edesauttavat oppilaan jaksamista ja innostavat luovuuteen teoreettisemmilla aloilla. Teoriapainoinen koulu lannistaa taiteessa tai kädentaidoissa lahjakkaita oppilaita. Tiedän omakohtaisesti, kuinka tärkeitä ovat liikunnasta sekä taito- ja taideaineista saadut onnistumisen kokemukset. Olin lukuaineissa keskinkertainen, mutta jaksoin käydä koulua kuvaamataidon, liikunnan, käsityön ja musiikin tuntien ansiosta.

Luovuuden, tieteiden ja taiteiden arvostus on ollut kautta historian sivistyneen yhteiskunnan merkki. Siksi taide- ja taitoaineiden ahdinko on otettava vakavasti. Tuntijaon vaikutukset taide- ja taitoaineiden opetuksen tavoitteiden ja sisältöjen toteutumiseen on arvioitava pian. Vihreä eduskuntaryhmä on ehdottanut, että ensimmäisenä askeleena taito- ja taideaineiden opetuksen turvaamiseksi nykyistä paremmin valinnaisaineiden oppituntimäärää kasvatettaisiin kolmestatoista viiteentoista peruskoulun 7-9. luokilla.

Taito- ja taideaineiden opetusta ei voi korvata harrastuksilla, kielten tuntien lauluilla tai historian tuntien piirtämisellä. Tällaisia ehdotuksia tekevät eivät ymmärrä, mistä taide- ja taitoaineissa on kyse. Vallalla on kapea-alainen kasvatusfilosofia, joka ylikorostaa teoreettisen tiedon vastaanottamista ja käsittelyä sekä väheksyy taiteiden tuottaman tiedon ja kokemuksen merkitystä. Vastuuta taidekasvatuksesta ei tule sälyttää koululta harrastustoiminnalle, sillä se tavoittaa vain osan lapsista.

Taiteilijaprofessori Kaija Saariaho tiivisti asian virkaanastujaispuheessaan viime vuonna: "Soittimen opiskelu tai vaikkapa laulaminen ovat kokonaisvaltaista itsensä ilmaisua motoriikan, älyn ja herkkyyden ja tunteen kehittämistä. Jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus tällaiseen. Ainoa instituutio, joka tavoittaa kaikki Suomen lapset, on koulujärjestelmä."

Kirsi Ojansuu
Kansanedustaja (vihr)
Hämeenlinna