Kansalaisaktiivisuutta tukemalla luodaan turvallisempaa yhteiskuntaa

Vapun tapahtumat Makasiineilla nostivat otsikoihin aktivismin, prekariaatin ja perustulon. Vappuyön väki- ja ilkivalta mustasi näiden asioiden maineen monen mielessä. Erityisesti poliisin ja palokunnan vastustus järkytti minuakin. Väkivalta on aina tuomittavaa.

Tapahtumista vedettiin nopeita johtopäätöksiä. Kärkkäimmin näkemyksiään esittivät ne, jotka haluavat lisätä kansalaisjärjestöjen toiminnan valvontaa. Heräteltiin pelkoja siitä, että eurooppalainen mielenosoituskulttuuri on saapumassa maahamme. Monilla mielessä häilyivät Ranskan mellakat palavine autoineen.

Suomalaiselle kansalaisaktivismille on ominaista rauhallisuus ja väkivallattomuus. Aktivismi ja väkivaltainen hulinointi ovat kaksi aivan eri asiaa, eikä niitä saa sekoittaa toisiinsa. Vapun tapahtumien suhteen ei voi edes olla varma, olivatko väkivallantekijöinä aktivistit vai muuten paikalle tulleet häiriköt. Mielenosoitukset ovat avoimia kaikille.

Tutkija Hille Koskinen kirjoitti Helsingin Sanomissa tiukentuneen valvonnan provosoivan vastarintaa entistä kovemmin keinoin. Olen samaa mieltä: kansalaisjärjestötoiminnan rajoittaminen ja sen maineen mustamaalaaminen johtaa entistä turvattomampaan yhteiskuntaan. Turvallinen luottamusyhteiskunta perustuu oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon, ei valvontaan ja kontrolliin.

Monet kokevat valitettavasti demokraattisen järjestelmän kautta vaikuttamisen äänestämisineen itselleen vieraaksi. Politiikka on hidasta kompromissien tekoa, eivätkä syntyvät ratkaisut ole aina parhaita mahdollisia. Petetyt vaalilupaukset vähentävät uskoa äänestämällä vaikuttamiseen. Ironista kyllä, Helsingin makasiinirakennukset ovat tästä esimerkki. Ennen vuoden 2000 kunnallisvaaleja enemmistö valituiksi tulleista valtuutetuista oli vaalikonevastauksissaan vastustanut makasiinien purkamista. Tästä ja kansalaisliikkeen toiminnasta huolimatta ne päätettiin purkaa.

Levottomuudet syntyvät turhautumisesta ja uskon menettämisestä omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Myös kasvavat tuloerot lisäävät tyytymättömyyttä. Arjen turvallisuus taas syntyy yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Ratkaisu löytyy kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä, ei niiden rajoittamisesta.

Kansalaisjärjestöjen toiminta on arvokasta työtä. Ne ovat elintärkeä osa elävää demokraattista yhteiskuntaa. Järjestöt kehitysyhteistyöjärjestöistä Marttoihin tarjoavat ihmisille vaikuttamisen keinoja äänestämisen ohelle. Niitä on syytä kuunnella. Jos päättäjät etääntyvät kansalaisista ja sulkevat korvansa ruohonjuuritason toimijoilta, epäoikeudenmukaisuuden tunne ja tyytymättömyys kasvaa.

Kirsi Ojansuu
kansanedustaja (vihr.)