Puhe hedelmöityshoitolain lähetekeskustelussa 23.2.2006

Kirsi Ojansuu

Arvoisa puhemies!

Olen iloinen siitä, että hallituksen esitys hedelmöityshoidoista mahdollistaa hyvin toimivan hoitokäytännön jatkumisen. On hienoa ja tärkeää, että hallitus on esityksessään päättänyt kohdella kaikkia naisia yhdenvertaisesti.

Minun on vaikea ymmärtää lakia vastustavien tahojen argumentointia. En ymmärrä, miksi jotkut haluavat kieltää toisilta vanhemmuuden. Jos joku haluaa vanhemmaksi, sitä on syytä tukea. Keneltä on pois se, että vanhempi saa toivomansa lapsen ja lapsi rakastavan vanhemman? Ketä hartaasti toivotun lapsen syntyminen satuttaa? Tahaton lapsettomuus taas on aina traagista. Se pitäisi kaikkien ymmärtää.

Minusta meillä ei ole oikeutta sulkea vanhemmuuden ovia niiltä, joille ei ole mahdollista hankkia lapsia ilman lääketieteellistä apua.


Arvoisa puhemies!

Keskusteluissa hedelmöityshoidoista on ollut liikkeellä paljon virheellistä tietoa, tahattomia ja tahallisiakin väärinkäsityksiä. Välillä tuntuu, että keskustelijoilla ei ole kovinkaan tarkkaa käsitystä hedelmöityshoidon – tai edes suomalaisen perhe-elämän – arjesta. Lisäksi tähän asiaan vahvimmin tuntuvat kantaa ottavan ne, joita laki ei koske, eikä koskaan tule koskemaankaan.
Ajatus lasten hankinnasta ilman edes ohikiitävää heteroparisuhdetta tuntuu pelottavan ja huolettavan kovasti. Hedelmöityshoitokeskustelussa puhuttaa eniten hoitojen antaminen lesbopareille ja itsellisille naisille, vaikka he ovat marginaalinen joukko hedelmöityshoitoja tarvitsevien joukossa. Heille syntyy vuosittain noin kymmenen lasta hedelmöityshoidon seurauksena.
Tunnustetaan tosiasiat: perhe-elämä on muuttunut. Tällä hetkellä viidennes perheistä on jotakin muuta kuin miehen, naisen ja heidän yhteisten lastensa muodostama ydinperhe. Yksinhuoltajat, naisparien perheet ja uusioperheet ovat jo nyt osa suomalaista arkea. Perhe-elämän muutosta ei voida tällä, eikä millään muullakaan lailla estää.

Muuttunut perhe-elämä huomioidaan myös muualla lainsäädännössä, muun muassa adoption osalta. Adoptiolaissa yksinäisille naisille ja miehille annetaan lupa adoptioon. En näe syytä, miksi hedelmöityshoitolaki pitäisi säätää toisella tavoin.

Joitakin ilmeisesti pelottaa, millaista hedelmöityshoidon seurauksena syntyvän lapsen olisi kasvaa yhden tai kahden äidin perheessä. Lesbo- homo- ja yksinhuoltajavanhempien perheissä kasvaneiden lasten kehitystä on tutkittu vuosikymmeniä kansainvälisesti. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että lapsen hyvinvointiin vaikuttaa eniten se, kuinka paljon huolenpitoa ja rakkautta hän saa – ei vanhempien sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuneisuus. Lapsen etu on syntyä toivottuna ja rakastettuna, eivätkä muille kuin heteropareille annettavat hedelmöityshoidot vaaranna sitä, päinvastoin.

******

YK:n lapsen oikeuksien julistuksessa todetaan, että lapsen oikeus on kasvaa ja kehittyä terveenä. Hedelmöityshoitojen turvaaminen ilman puolisoa eläville naisille ja naispareille edistää tätä oikeutta. Onhan sekä lasten että heidät synnyttävien naisten etu, että hedelmöittyminen voi tapahtua turvallisissa olosuhteissa, ilman sukupuolitautitartunnan vaaraa.

On totta, että hedelmöityshoidot ylittävät niin sanotun perinteisen luonnollisuuden rajan. Kuitenkin lääketieteessä tuo raja on ylitetty jo aikoja sitten. Se ylitetään myös monessa muussakin lääketieteellisessä toimenpiteessä, kuten tehohoidossa ja elinsiirroissa. Silti ainoastaan lisääntymisterveyteen liittyvä lainsäädäntö herättää vahvoja reaktioita ja intohimoja, toisin kuin muut terveydenhuollon uudet teknologiat.

Elämän synnyttämisen pyrkimys sinänsä on ihmiselle luonnollista. Eikä sen pyrkimyksen toteuttaminen lääketieteellisen teknologian avulla tee siitä luonnotonta.

Tämän lain tarkoitus on kirjata lakiin ja vahvistaa Suomessa jo kauan käytössä ollut hoitokäytäntö hedelmöityshoidoissa. Lain vastustajille haluaisin huomauttaa, että maassamme on syntynyt jo vuosia lapsia hedelmöityshoitojen seurauksina kahden äidin tai yhden äidin perheisiin. Siitä ei ole tähänkään asti ollut kenellekään mitään haittaa, päinvastoin kokemukset ovat olleet erittäin myönteisiä.

Oleellisin asia koko laissa on, millaisissa oloissa haluamme että itselliset naiset ja lesboparit tulevaisuudessa lapsensa hankkivat. Näitä lapsia tulee nimittäin jatkossakin syntymään, sanoi laki asiasta mitä tahansa. Mielestäni on tärkeää, että heille on Suomessa saatavilla turvallinen tapa tulla raskaaksi hedelmöityshoidoilla, joita tehdään valvotuissa olosuhteissa ilman sukupuolitaudin riskiä.

Vai onko joistakin teistä jotenkin parempi vaihtoehto, että lapsi hankitaan satunnaisen vastaantulijan kanssa? Tai että mennään parisuhteeseen ainoastaan lasten hankinnan takia? Sellainen olisi mielestäni miesten hyväksikäyttöä – ja naisten ja lasten terveyden vaarantamista. On muistettava että suojaamattomassa yhdynnässä tarttuva HIV voi johtaa sekä äidin että lapsen kuolemaan.

Arvoisa puhemies!

Toisia huolestuttaa, että jos hedelmöityshoidot sallitaan muillekin kuin heteroparisuhteessa eläville naisille, veroeuroja tulee käytettyä näiden hoitojen kustannuksiin. Yhteiskunta maksaa nyt - ja lakiesityksen mukaan valitettavasti tulevaisuudessakin - ainoastaan heteropariskuntien hedelmöityshoidot.
Hedelmöityshoidot ovat paitsi kalliita myös usein fyysisesti raskaita. Raskaiden ja kalliiden hoitojen seurauksena lesboparille tai itselliselle naiselle syntyvää lasta on totisesti toivottu.
Nykyiset hoitokäytännöt hedelmöityshoidoissa ovat toimivia. Ennen hoitojen aloittamista KAIKKI äidiksi haluavat naiset, sekä heterot, sinkut että lesbot, ovat käyneet lääkäreiden ja psykologien kanssa läpi toiveitaan ja odotuksiaan vanhemmuudesta sekä valmentautuneet hoitoihin ja äitiyteen. Lapsia ei hedelmöityshoidoilla hankita hetken mielijohteesta. Päinvastoin.
Usein käykin niin, että tämän prosessin myötä hedelmöityshoidot jäävät aloittamatta naisen päättäessä, ettei hän olekaan valmis vanhemmaksi. Yhtä tarkasti ei muita raskautta suunnittelevia testata. Tässä suhteessa hedelmöityshoidon seurauksena syntyneet lapset ovat yhdynnässä alkunsa saaneita lapsia paremmassa asemassa.
Tässä keskustelussa on usein tuntunut, että joillekin perusturvallisuuden ja hyvän kasvuympäristön tärkein edellytys on se, että vanhemmat ovat heteropari. Kuitenkin kaikki tietävät, etteivät saman katon alla asuvat äiti ja isä takaa onnellista lapsuutta. Suomessa noin 200 000 lasta elää perheissä, joissa on perheväkivaltaa. Yhtä monen lapsen kotona kärsitään päihdeongelmista. On aika huomata, että hyvä kasvuympäristö perustuu muihin asioihin kuin vanhempien määrään, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen.

******

Lakia on vastustettu myös sillä perusteella, ettei lainsäädännön turvin saa tehdä isättömiä lapsia. Tämän argumentin tueksi on esitetty tutkimuksia, joissa kerrotaan isättömyyden traumaattisista seurauksista. Hedelmöityshoidoilla syntyneiden lasten tilannetta on pyritty vertaamaan näiden isänsä menettäneiden ihmisten kohtaloihin. Näin halutaan sanoa, että isättömyys tekee elämästä niin vaikeaa, ettei tieten tahtoen tulisi tuottaa lapsia, joilla ei ole isää perinteisessä mielessä. Kuitenkaan tämä vertailu ei kestä tarkempaa tarkastelua. Isänsä menettäneiden kokemukset eivät ole vertailukelpoisia hedelmöityshoidoilla kahdelle tai yhdelle äidille syntyneiden kokemuksiin.

Isättömyystutkimuksissa haastatelluilla on takanaan vaikea menetyksen kokemus – heillä on ollut isä, joka on joko kuollut tai hylännyt heidät. Läheisen ihmisen kuolema tai vanhemman hylkäämäksi tuleminen ovat traumaattisia kokemuksia, jotka vaikuttavat koko elämään. Luovutetuista sukusoluista alkunsa saanut lapsi ei ole tätä menetystä joutunut kokemaan – häntä ei ole kukaan hylännyt. Hän on syntynyt toivottuna ja rakastettuna perheeseen, joka on ainoa hänen tuntemansa, ja siksi lapsesta normaali ja arkipäiväinen.

****

On paljon tahoja, jotka olisivat mielellään muuttaneet nykykäytäntöä ja rajanneet hoidon ulkopuolelle monia ihmisryhmiä. Myös heteroavopareilta ja sukusoluja tuottamaan kykenemättömiltä heteroaviopareiltakin on haluttu kieltää oikeus hoitoihin. Merkittävin tällaista äärimmäisen tiukkaa, myös heteroita syrjivää, tulkintaa ajanut on nykyinen Kirkkohallitus.

Huomionarvoista on, ettei Kirkkohallituksen kanta ole koko kirkon ainoa kanta. Kirkkohallituksen kannanotto on herättänyt ansaittua kritiikkiä kirkon sisällä. Useat piispat ja kirkkoherrat ovat irtisanoutuneet Kirkkohallituksen näkemyksestä. Myös Kirkon ihmisoikeusasiain neuvottelukunta (KION), jonka jäsen olen, kritisoi Kirkkohallituksen kantaa ihmisoikeusargumentein, perusteellisesti ja tarkasti.

KIONin näkemyksen mukaan perheiden erilaiseen asemaan asettaminen on syrjintää, ellei tälle kohtelulle ole hyväksyttäviä perusteita. KION kommentoi: "Kirkko voi toki esittää opillisen näkemyksensä, että lapsen on hyvä kasvaa naisen ja miehen avioliittoon perustuvassa perheessä. Tämä on kuitenkin aivan eri asia kuin väittää, että avioliiton suosiminen lapsen kasvuympäristönä on oikeudellisesti hyväksyttävä peruste kohdella naisia eri tavoin siviilisäädyn perusteella, kun arvioidaan oikeutta hoitoon."

Arvoisa puhemies!

Lopuksi: Meillä on mahdollista hyväksyä laki, joka on positiivinen ja elämänmyönteinen laki. Meillä on mahdollisuus asettua elämän synnyttämisen puolelle. Me voimme hyväksyä lain, joka ei vahingoita ketään ja joka ei vie keneltäkään mitään pois. Tämän lain hyväksymisestä seuraa onnellisia perheitä, toivottuja lapsia ja vähemmän ahdistuneita aikuisia.  
 

<< Etusivulle