|
|
Ryhmäpuhe koulutuspoliittisesta selonteosta 2.5.2006
Arvoisa puhemies!
Hallituksen koulutuspoliittisessa selonteossa on esitelty hyvin
suomalaisen koulutusjärjestelmän ajankohtaisia haasteita. Koko
selvitys on kuitenkin yhtä tyhjän kanssa, ellei koulutukseen saada
nykyistä enemmän resursseja. Hyvät tavoitteet eivät toteudu ilman
rahaa.
Koulutuksesta tinkiminen on väärä valinta, sillä koulutus ja
varhaiskasvatus ovat tärkeitä sijoituksia tulevaisuuteen.
Päiväkodeille, peruskoululle, toiselle asteelle ja korkeakouluille on
taattava riittävät resurssit.
Opintojen keston rajoittamisen jälkeen hallitus näyttää siirtyvän
seuraavan tavoitteeseensa eli lukukausimaksujen tuomiseen
koulutusjärjestelmäämme. Vaikka välillä uskotellaan, ettei koulutuksen
maksuttomuuteen puututa, lukukausimaksujärjestelmän valmistelu etenee
kulisseissa. Nyt selonteossa ainakin rehellisesti myönnetään, että
lukukausimaksujärjestelmää valmistellaan EU- ja ETA-alueen
ulkopuolelta tuleville opiskelijoille.
Jos sallitaan lukukausimaksujen kerääminen ulkomaalaisilta
opiskelijoilta, avataan takaovi lukukausimaksujen laajentamiselle
koskemaan kaikkia opiskelijoita. Vihreä eduskuntaryhmä vastustaa
lukukausimaksuja. Korkeakoulutuksen on säilytettävä maksuttomana
kaikille opiskelijoille.
Lukukausimaksujen käyttöönotto on ristiriidassa monen selonteon
päätavoitteen kanssa, eivätkä ne edistä koulutuksellista tasa-arvoa.
Maksut ovat askel väärään suuntaan, jos halutaan lisätä ulkomaalaisten
opiskelijoiden määrää. Koulutuksen maksuttomuus on laadukkaan
opetuksen ohella suomalaisten korkeakoulujen tärkeä vetonaula.
Lukukausimaksuilla ei myöskään voida kerätä sellaisia summia, joilla
olisi mitään olennaista vaikutusta korkeakoulujen rahoitukseen.
Arvoisa puhemies!
Hallitus on kaudellaan pyrkinyt nopeuttamaan opintoja - enimmäkseen
väärillä keinoilla. Myös tässä selonteossa puhutaan työuran
pidentämisestä. Tuotannon ja tehokkuuden retoriikka leimaa hallituksen
koulutuspolitiikkaa ja tätä selontekoa. Markkinatalouden logiikka
istuu huonosti järjestelmään, jonka tärkeimmän arvon tulisi olla
sivistys.
Selonteossa kiinnitetään huomiota ns. tarpeettomiin opintoihin:
toisiin tutkintoihin ja aikuisten opiskeluun. On ongelmallista puhua
tarpeettomasta koulutuksesta - millä mittareilla voidaan päättää, mikä
on yksilön tai yhteiskunnan kannalta tarpeetonta koulutusta? Miten
kävi elinikäisen oppimisen tavoitteille? Vihreän eduskuntaryhmän
mielestä koulutus on kannattavaa, niin yksilöiden kuin yhteiskunnankin
kannalta.
Opintojen nopeuttamisen saralla hallitus on jättänyt tekemättä kenties
yksinkertaisimman uudistuksen. Ase- tai siviilipalvelus,
ylioppilastutkinto ja pääsykokeet tulisi sovittaa nykyistä paremmin
yhteen. Nyt armeijan tai sivarin käyminen voi lykätä opintojen alkua
kaksikin vuotta. Asia ei ole edennyt, vaikka ministeri Karpela ja
silloinen puolustusministeri Vanhanen lupasivat puuttua asiaan jo
vuonna 2003.
Selonteosta on unohtunut tärkeä keino opintojen keskeyttämisen
vähentämiseksi. Lopetetaan vihdoin pakkoyhteishakujärjestelmä. Moni
ylioppilas hakee ammatti- tai ammattikorkeakouluun ainoastaan siksi,
ettei ilman hakuprosessia saa työmarkkinatukea, jos syksyllä jää ilman
opiskelu- tai työpaikkaa. Pakkohaun takia aloitetut opinnot jäävät
usein kesken, koska itse ala ei kiinnosta.
On ilo huomata, että kouluhyvinvointia ja koulutusmahdollisuuksien
tasa-arvoisuutta korostetaan kehittämislinjauksina. Lopulta on
kuitenkin kyse siitä, annetaanko kouluille riittävät resurssit näiden
hyvien tavoitteiden saavuttamiseksi. Usein tuntuu, että
koulutuspolitiikassa on kaksi tasoa - teoria ja käytäntö - jotka eivät
kohtaa. Strategioissa asetetaan hyviä tavoitteita, mutta
säästöliekillä toimivien koulujen arki on jotain aivan muuta.
Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen siihen, että selonteossa puhutaan
suoraan pienenevien ikäluokkien haasteesta koulutusjärjestelmällemme.
Tulevaisuudessa haasteena tulee olemaan laadukkaiden koulupalveluiden
tarjoaminen pienille ikäluokille. Väestön ikääntyessä terveydenhuollon
rahantarve tulee kasvamaan valtavasti. On tärkeää, että myös tässä
tilanteessa pidetään laadukkaan koulutuksen puolta ja turvataan sille
riittävät resurssit. Kunta- ja palvelurakenteen uudistuksella voidaan
parantaa kuntien yhteystyötä siten, että tasa-arvoiset ja laadukkaat
koulutuspalvelut voidaan taata tulevaisuudessakin.
Kouluviihtyvyys on tärkeä osa kouluhyvinvointia. Pisa-tutkimus
osoitti, että kouluissamme viihdytään huonosti. Julkisuudessa on
esitetty paluuta tasoryhmiin kouluviihtyvyyden parantamiseksi. Vihreä
eduskuntaryhmä ei näe syytä tasoryhmien palauttamiseen. Useimmiten ne
ongelmat joita tasoryhmillä haluttaisiin ratkoa, johtuvat ylisuurista
luokista. Ne ratkeavat pienentämällä ryhmäkokoja.
Myös koulun teoriapainotteisuus heikentää kouluviihtyvyyttä. On hyvä,
että tämä huomataan myös selonteossa. Valinnaisuuden väheneminen uuden
tuntijaon myötä on heikentänyt erityisesti taide- ja taitoaineiden
asemaa. Tuntijaon vaikutukset näiden aineiden opetuksen tavoitteiden
ja sisältöjen toteutumiseen on selvitettävä pikaisesti. Vihreä
eduskuntaryhmä ehdottaakin, että ensimmäisenä askeleena taito- ja
taideaineiden opetuksen turvaamiseksi nykyistä paremmin
valinnaisaineiden oppituntimäärää kasvatettaisiin kolmestatoista
viiteentoista peruskoulun yläluokilla.
Selonteossa tuodaan esiin koulupäivän rakenteen muokkaaminen
kokopäiväkoulun suuntaan. Vihreä eduskuntaryhmä pitää tätä
kiinnostavana avauksena. Huolella tehty koulupäivän
uudelleenjärjestely vähentää lasten päivän pirstoutumista aamu- ja
iltapäivähoitoon, koulupäivään ja harrastuksiin.
Arvoisa puhemies!
Vaikka Suomi onkin koulutuksellisen tasa-arvon huippumaita, meillä
esiintyy huolestuttavia merkkejä koulutuksellisen tasa-arvon
heikkenemisestä. Suomeen on syntynyt lasten luokkayhteiskunta, joka
näkyy myös kouluissa. Suuremmissa kaupungeissa on jo havaittavissa
huomattavia eroja ns. hyvien ja huonompien alueiden koulujen välillä.
Alemman elintason alueilla oppilailla on ikätovereitaan heikommat
oppimistulokset ja terveystottumukset. Vauraampien alueiden kouluissa
oppimistulokset ovat huomattavasti parempia, mutta oppilaat kärsivät
stressistä ja suorituspaineista.
Suomessa on huolestuttavan paljon nuoria, jotka syrjäytyvät
koulutusjärjestelmästä. Vuosittain 300 oppilasta jää ilman peruskoulun
päästötodistusta, 3400 nuorta jättää aloittamatta toisen asteen
koulutuksen. Opetusministeriössä on suunnitteilla koulupudokkaille
suunnattu aktivoimishanke. Sitä olisi tullut esitellä laajemmin tässä
selonteossa.
Tehokkain tapa ehkäistä koulutuksesta syrjäytymistä on kuitenkin
opetuksen laatuun ja nuorten ohjaukseen ja motivointiin panostaminen.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kunnille on taattava valtion
taholta riittävästi resursseja mm. perusopetuksen ryhmäkokojen
pienentämiseen, opetuksen laadun parantamiseen sekä riittävään
opintojen ohjaukseen.
Mitä aiemmin lapsen ongelmat voidaan tunnistaa ja hoitaa, sitä
pienemmiksi jäävät inhimilliset ja taloudelliset kustannukset.
Opetuksen tukipalvelut ovat tärkeitä varhaisen puuttumisen välineitä.
Niissä on hälyttäviä puutteita. Erityisesti koulupsykologipalveluissa
ja koulukuraattoripalveluissa on suuria alueellisia eroja. Myös
kouluterveydenhuolto on rempallaan - joissakin kunnissa ei ole
koululääkäreitä lainkaan! Selonteossa tukipalveluiden ongelmia
lähdetään ratkomaan erilaisilla tutkimuksilla ja selvityksillä.
Parempi keino olisi kuitenkin taata kunnille ja sitä kautta kouluille
riittävät resurssit tukipalveluiden järjestämiseen.
Vihreä eduskuntaryhmä on vaihtoehtobudjetissaan esittänyt, että
opetuksen kehittäminen rahoitettaisiin hallitusohjelman mukaisesti
ikäluokkien pienenemisistä aiheutuvilla säästöillä. Tänä vuonna
oppilasmäärän pienentymisestä syntyy noin 40 miljoonan euron säästöt.
Hallitus ei kuitenkaan ole pitänyt lupaustaan rahojen käyttämisestä
kokonaisuudessaan perusopetuksen laadun parantamiseen.
Vihreä eduskuntaryhmä haluaa kiinnittää huomiota erityisesti
maahanmuuttajalasten koulunkäyntiin. Heidän opetuksessaan on
puutteita: esiopetuksessa maahanmuuttajataustaiset lapset jäävät
valmiuksiltaan muita heikommiksi ja lukion suorittaa huomattavan harva
maahanmuuttajataustainen nuori. Edustaja Sinnemäki puuttui tuoreessa
lakialoitteessaan räikeimpään maahanmuuttajalapsia koskevaan
epäkohtaan, koulunkäyntioikeuden epäämiseen niiltä
turvapaikanhakijalapsilta, joilla on tilapäinen oleskelulupa.
Suomen ja ruotsin kielen opetukseen maahanmuuttajille on kiinnitetty
aiheellisesti huomiota. Kuitenkin maahanmuuttajien oman kielen ja
uskonnon opetuksessa on puutteita, jotka ovat jääneet laajalti
huomiotta. Pätevistä vähemmistöuskontojen opettajista on pulaa ja
monen uskonnon edustajat jäävät ilman kunnollista oman uskonnon
opetusta. Uskonnontunneilla opitaan perusasiat omasta uskonnosta ja
saadaan välineet ääritulkintojen kriittiseen arviointiin. Uskonnon
opetus on tärkeää uskonnollisten ääri-ilmiöiden torjumisessa. Jos
tuntee oman uskontonsa, oli se mikä tahansa, ei ole helposti
fundamentalistien aivopestävissä.
Arvosia puhemies!
Erityisopetuksessa olevien lasten määrä kasvaa. Nyt erityisopetuksessa
on 7 % oppilaista. On ihme, ettei syitä erityisopetuksen tarpeen
kasvulle ole tutkittu, vaikka ongelma on ollut tiedossa pitkään.
Ilmiön syihin on ymmärrettävästi vaikea puuttua, jos niitä ei tunneta.
42 prosenttia erityisopetuksesta tapahtuu yleisopetukseen
integroituna. Integraatio on hyvä periaate, mutta monessa kunnassa
sitä käytetään väärin lähinnä säästämiskeinoina. Jos erityisoppilas
integroidaan luokkaan ilman riittäviä tukipalveluita, siitä kärsivät
oppilaan lisäksi hänen opettajansa ja luokkatoverinsa.
Opettajat tarvitsevat lisäkoulutusta voidakseen opettaa
erityisoppilasta hyvin. Opettajille on pyrittävä takaamaan nykyistä
paremmat mahdollisuudet täydennyskoulutukseen. Myös varsinaisessa
opettajakoulutuksessa on parannettavaa. Se ei nykyisellään tarjoa
opiskelijoille valmiuksia erityisoppilaiden kohtaamiseen. On suuri
puute, ettei valtion omistamissa harjoittelukouluissa ole ollenkaan
erityisluokkia. Moni opettaja kohtaa erityisoppilaan ensimmäistä
kertaa vasta valmistuttuaan.
|
<< Takaisin kirjoituksiin
<< Etusivulle
|