Etusivu Kuulumisia  Henkilötietoja Politiikasta Arvoista Kirjoituksia Yhteystiedot
 

 


MAANANTAINA 4. JOULUKUUTA 2006 kello 14
27) Hallituksen esitys laiksi tekijänoikeuslain 19 §:n muuttamisesta
Ensimmäinen käsittely

Hallituksen esitys HE 126/2006 vp
Sivistysvaliokunnan mietintö SiVM 15/2006 vp
Täysistunnon pöytäkirja


Arvoisa puhemies!

Kuten tekijänoikeuslakia muutettaessa tässä lainauskorvausasiassakin osingolle on pyrkinyt moni taho, vaikka ensisijaisesti kyseen tulisi olla kirjailijoiden eli alkuperäisten tekijöiden oikeuksista. Kaikki haluavat nirhata itselleen osan niistä pienistä korvauksista, jotka kuuluvat tekijöille. Ihmettelen kustantajien halua tulla kirjailijoiden kukkarolle varsinkin, kun kyse on vielä näin pienistä summista. Kirjailija, taiteilijaprofessori Olli Jalonen puhui asiasta viime torstaina järjestetyssä kirjailijoiden tekijänoikeuksia käsitelleessä seminaarissa. Jalonen ilmaisi kirjailijan tuntemuksia näin: "Kustantajien ja tekijöiden keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta murentaa kustantajien uusin pyrkimys päästä kiinni lainauskorvausten euroihin eli mukaan uuteen kirjastokorvausjärjestelmään. Kirjailijat ja muut tekijät kokevat tällaiset pyrinnöt loukkaavina. Syntyvä mielikuva on saman kaltainen kuin maaorjuuden tai feodalismin aikoina, jolloin tilanomistaja harrasti ensiyön oikeuksia ja perusteli niitä sillä, että maanviljelijät tekevät työtään ja viljelevät hänen maillaan."
Kustantajien pyrkimyksenä oli saada lainauskorvaus myös itselleen. Valiokunta ei tätä halunnut hyväksyä, kuten puheenjohtajamme äsken kertoi, joten valiokunta päätyikin mielestäni viisaasti täsmentämään 19 §:ää. Sen tarkoituksena on korostaa, että tässä tekijällä tarkoitetaan nimenomaan teoksen alkuperäistä tekijää, ei esimerkiksi sen kustantajaa, jolle tekijänoikeus on sopimuksella siirtynyt.

Arvoisa puhemies!

Lainauskorvauksien käsittely on herättänyt aiheellisesti keskustelua tietokirjailijoiden asemasta korvausten saajina. Mielestäni tietokirjailijoiden kuuluu saada lainauskorvauksia siinä missä kaunokirjailijoidenkin. Yleisissä kirjastoissa, joista lainattavista kirjoista korvausta tullaan saamaan, kaunokirjallisuutta on yli 20 miljoonaa nidettä, tietokirjallisuutta on lähes yhtä paljon, 16 miljoonaa nidettä. Kirjalijoiden tasa-arvoisen kohtelun osalta ongelmaksi muodostuu se, ettei opetus- ja tutkimuskirjastoja olla ottamassa nyt säädettävän korvauksen piiriin. Tämä päätös perustuu valitettaviin taloudellisiin realiteetteihin. Lainauskorvaus on hallituksen esittämässä muodossa hyvin pieni. Lainauskorvauksiin on varattu 2 miljoonaa euroa, ja se ei riitä enempään kuin 2,3 senttiin lainaa kohden. Jos kaikki kirjastot otettaisiin mukaan korvausjärjestelmään, korvaus putoaisi aivan mitättömäksi, noin sentin suuruiseksi. Taloudelliset seikat ovat ainoa syy, miksi sivistysvaliokunta ei laajentanut lainauskorvauksia koskemaan myös opetus- ja tutkimuskirjastoja koskevaksi tässä vaiheessa. Mitään muuta perustetta tälle rajaukselle ei ole.

Kirjailijoiden tasa-arvoisen kohtelun takaamiseksi tutkimus- ja opetuskirjastot tulisikin ottaa lainauskorvausjärjestelmän piiriin. Siksi on mielestäni erittäin hyvä, että sivistysvaliokunta laati lausuman asiasta. Kuten lausumaehdotuksessa todetaan, lainauskorvauksen laajentaminen edellyttää talousarvioon lisämäärärahaa. Se on seuraavan hallituksen hallitusohjelmakysymys tai kehysrahapäätös.

Lainauskorvauksiin osoitettavien varojen ei tule missään tapauksessa olla pois muusta kulttuurin tai kirjastojen rahoituksesta. Kirjailijoiden väliseen tasa-arvoon liittyy myös kysymys korvausten minimin ja maksimin määrittämisestä. Tätä piti tärkeänä myös opetusministeriö. Annan tälle näkemykselle tukeni. Mielestäni on merkittävää, että lainauskorvauksien suuruudelle tulee kattoraja. Raja voisi olla esimerkiksi 1 000:n tai 2 000 euron tasolla. Se takaisi sen, että pienestä lainauskorvauspotista riittää jaettavaa useallekin kirjailijalle eikä koko summa hupene bestsellereiden kärkikymmenikön kirjoittajille.

Lainauskorvauksien järjestäminen ja järjestelmän luominen lisäävät kirjastojen työmäärää ja kustannuksia. Se on huolestuttavaa tilanteessa, jossa kirjastot taistelevat muutenkin talousvaikeuksien kanssa. Monissa kunnissa kirjastoverkkoa on jouduttu harventamaan tai supistamaan kirjastopalveluja, ja se on hälyttävää. Kirjastot ovat tärkeä peruspalvelu, jonka arvo ja hyvinvointivaikutukset ovat moninkertaiset niihin sijoitettuun rahaan verrattuna. Suomalainen kirjastojärjestelmä on tärkeä osa kansallista pääomaamme. Se on merkki siitä, että olemme ainakin vielä sivistynyt kansa. Kirjastot tarjoavat kaikille tasa-arvoisesti mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja tukevat aktiivista kansalaistoimintaa. Näistä tekijöistä koostuvat osaaminen ja luovuus, jotka ovat Suomen menestyksen edellytyksiä nyt ja tulevaisuudessa. Kirjastot eivät kuitenkaan elä pelkillä kiitoksilla, vaan niiden toiminta vaatii resursseja. Tulevaisuuden menestyksen ja luovuuden vaalimisen näkökulmasta viime vuosina tapahtunut kirjastojen kurjistaminen onkin äärimmäisen epäviisasta ja lyhytnäköistä.

Toisaalta meillä on kirjastoapurahajärjestelmä, joka tukee kirjailijoiden toimeentuloa ja selviytymismahdollisuuksia. Sen puitteissa on mahdollista tukea myös vähälevikkistä kaunokirjallisuutta. Lainauskorvausjärjestelmän rahoitusta ei saa ottaa tästä järjestelmästä tulevinakaan vuosina, vaan lainauskorvauksen vaatimat lisärahat on saatava omana budjettirahoituksenaan. Meillä on kaksi järjestelmää, joita pitää suojella, kirjastolaitos ja kirjastoapurahajärjestelmä. Kun halutaan kohentaa esimerkiksi runoilijoiden ja näytelmäkirjailijoiden toimeentuloa, se onnistuu parhaiten kirjastoapuraha- ja muiden apurahajärjestelmien kautta.

Arvoisa puhemies!

Lopuksi lainauskorvauksia tilitettäisiin ainoastaan Euroopan talousalueeseen kuuluvien maiden kansalaisille. Esityksen perusteluissa todetaan, että laajempaan kansainväliseen soveltamiseen liittyvät kysymykset selvitetään erikseen. Mielestäni korvauksen piiriin kuuluvaa maantieteellistä aluetta ei tule laajentaan. Nykyiselläkin rajauksella korvauksia mennee runsaasti muiden maiden kirjailijoille, monesti kansainvälisten bestsellereiden kirjoittajille. Suomen kieli on niin pieni kulttuurialue maailmankartalla, että olisi hyvä, jos tälläkin järjestelmällä voisimme tukea erityisesti suomenkielistä kirjallisuutta. Lain hyväksymisen jälkeen opetusministeriölle ja tekijänoikeusjärjestöille jää paljon vastuuta tämän lainauskorvausjärjestelmän luomisessa. Toivon, että he onnistuvat haastavassa tehtävässään ja luovat toimivan ja oikeudenmukaisen järjestelmän. Menestystä ja viisautta tähän tehtävään!

 


 

<< Takaisin kirjoituksiin

<< Etusivulle