Ruoka on poliittista

Olen ollut kansanedustajana hieman yli kahdeksan vuotta. Viimeiset puolitoista viikkoa ovat olleet kaikkein rankimmat näiden vuosien aikana. Olemme olleet monessakin mielessä elämän peruskysymysten ja rajojen äärellä. Henkilökohtaisesti olen kokenut, että olemme eläneet Suomen poliittisen historian taitekohtaa. Tapahtumien ainutlaatuisuudesta johtuen koen, että en ole vielä valmis käsittelemään näitä asioita. Uskon, että näiden tapahtumien tarkempi pohdinta vaatii tunnetason etäisyyttä, aikaa ja perspektiiviä, jotta niitä voisi käsittää edes jotenkin syvällisemmin ja merkityksellisemmin. Tapahtumat ovat jättäneet jäljet sisimpääni ja tulen palaamaan myöhemmin näiden viikkojen tapahtumiin. Tällä kertaa haluan kirjoittaa yhdestä elämän perusedellytyksestä - ruoasta.

Ruoka tulee yhä kauempaa ja sen tuotantotapa on meille yhä tuntemattomampaa. Lähiruoan suosimiseen on kuitenkin monia syitä. Lähellä tuotetulla ruualla vähennetään terveysongelmia ja ympäristöhaittoja. Samalla luodaan markkinoita pienille ja keskisuurille yrityksille, ja näin edistetään työllisyyttä ja maaseudun pysymistä elävänä.

Lähiruokaa on mahdollista suosia monilla tavoilla. Kauppojen tulisi lisätä lähiruuan tarjontaa, ja kuluttajien suosia lähiruokaa valinnoissaan. Paitsi yksittäisillä kuluttajilla, myös julkisilla ruokapalveluilla on erittäin suuri vaikuttamismahdollisuus. Tutkimusten mukaan vuonna 2010 suomalaiset syövät jopa puolet aterioistaan kodin ulkopuolella. Julkisten ruokapalvelujen sisäänostajilla ja emännillä on merkittävä rooli kansanravitsemuksessa, ruokakulttuurin säilyttämisessä, elintarvikkeiden laatuketjun opettamisessa ja huoltovarmuuden säilyttämisessä. Olisi hyvä, jos esimerkiksi kouluissa lapset ja nuoret opetetaan arvostamaan suomalaista ja paikallista ruokaa.

Tällä hetkellä lähiruokaa ei suosita riittävästi. Liian monissa tapauksissa suhde paikalliseen ruokaketjuun on katkennut. Julkisen sektorin ammattikeittiöiden hankintojen keskittäminen esimerkiksi hankintarenkaisiin ja ruokapalveluiden ulkoistaminen ovat johtaneet siihen, että merkittävä osa elintarvikkeista hankitaan tukkuliikkeiden kautta. Tällöin raaka-aineiden ja valmiiden ruokien kuljetusmatkat ovat pidentyneet ja alkuperä osittain hämärtynyt. Juurekset, marjat ja leipomotuotteet saattavat sadonkorjuuaikanakin tulla keittiöön pakasteina. Hankintojen keskittämisellä on haettu kustannustehokkuutta usein maun, tuoreuden, paikallisuuden ja varsinkin tuotannon eettisen, ekologisen, kulttuurisen ja sosiaalisen kestävyyden kustannuksella.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että hallitus käynnistää suomalaisen ruuan edistämisohjelman. Ohjelman tavoitteena on "ruuan arvostuksen kohottaminen, laadun kehittäminen, ravitsemuskäyttäytymisen ohjaaminen sekä luomu- ja lähiruuan edistäminen". Tämä on tärkeä kirjaus, ja edistämisohjelman hyväksi on syytä toimia kaikilla tasoilla. Hyviä esimerkkejä on olemassa: mm. Ruotsissa, Italiassa ja Itävallassa julkisen sektorin ruokahuolto on poliittisin päätöksin velvoitettu käyttämään lähi- ja luomuraaka-aineita.

Niin suurkeittiöt kuin yksittäiset kuluttajatkin suosivat tällä hetkellä liian usein ruuan hankinnassa halvinta vaihtoehtoa muista näkökulmista välittämättä. Mielestäni lähi- ja luomuruokaan liittyvät edut ovat ruuan hintaa tärkeämpiä näkökohtia. Halpa ruoka voi tulla monella tapaa kalliiksi.

Suomalaisen ruuan turvallisuuden ja laadun säilyminen on ensiarvoisen tärkeää. Meidän päättäjien on huomioitava päätöstemme vaikutukset vuosikymmenten ja -satojen päähän. Tämän vuoksi olisi syytä noudattaa äärimmäistä varovaisuutta, koska geeniperimän muutoksilla saattaa olla arvaamattomia vaikutuksia. Siksi suhtaudun hyvin kriittisesti ruuan geenimuunteluun. Geenimuunneltuja organismeja (GMO) sisältävien tuotteiden etuja ei ole riittävän pitävästi todistettu niihin liittyviin riskeihin verrattuna. Tällä hetkellä ei ole olemassa riittävästi tutkimustietoa GMO-rehun vaikutuksista sitä syöviin eläimiin, aivan kuten ei vuorostaan näitä eläimiä syöviin ihmisiin.

Suomen tulisi sanoutua irti geenimuuntelusta. Kuluttajien luottamusta elintarvikeketjuun ei saa vaarantaa. Kun GMO-vapaan maan maine on kerran menetetty, sitä on vaikea saada enää takaisin. GM-viljelyyn siirtyminen on peruuttamatonta sekä biologisesti että imagollisesti. Suomalaisten suuri enemmistö haluaa välttää GMO-tuotteita. Hämeenlinnalla on mahdollisuus toimia tässä asiassa eturintamassa. Vihreät ovat juuri tehneet valtuustoaloitteen Hämeenlinnan julistautumisesta GMO-vapaaksi vyöhykkeeksi.

Kirsi Ojansuu
kansanedustaja (vihr)
Hämeenlinna