| Kolumni Hämeen Sanomissa
5.12.2008
PYHÄPÄIVÄ EI OLE KAUPAN
Sunnuntait, pyhäpäivät, ovat
minulle erityisen tärkeitä. Ne rytmittävät elämääni
merkityksellisellä tavalla. Hektisen viikon jälkeen on miellyttävä
herätä hiljaiseen sunnuntaihin, nauttia kiireettömästä aamusta ja
päivän verkkaisuudesta. Toivon, että lapsilleni jää kodin perintönä
muisto viikonpäivästä, joka poikkeaa muiden päivien tunnelmasta ja
rytmistä.
Eduskunta viestii
päätöksillään yhteiskuntamme arvomaailmasta. Siksi kysymys kauppojen
sunnuntaiaukiolosta on tärkeä arvokysymys. "Enemmän roinaa, vähemmän
aikaa", kommentoi KD:n puheenjohtaja Päivi Räsänen kauppojen
aukioloaikojen laajentamisesitystä. Hän osui mielestäni asian
ytimeen.
Elämänlaatu ja elämän
sisällöllinen rikkaus ei vahvistu kauppojen aukioloja laajentamalla.
Päinvastoin pelkään, että se köyhdyttäisi ihmisten elämää, toisi sen
entistä enemmän markkinavoimien armoille ja rahan valta kasvaisi.
Mielestäni kauppojen aukioloaikoja voitaisiin jopa supistaa.
Esimerkiksi kesällä ei kauppojen tarvitsisi olla sunnuntaisin auki.
Vastaväitteenä esitetään
usein, että vapaassa yhteiskunnassa kenenkään ei ole pakko mennä
sunnuntaina kauppaan, vaikka siihen mahdollisuus olisikin.
Tosiasiassa vain osa ihmisistä pystyisi nauttimaan tästä vapaudesta.
Jos kauppojen sunnuntaiaukioloja laajennetaan, kaupan alan
työntekijät ja yrittäjät eivät voisi itse valita miten sunnuntainsa
viettävät. Onkin kohtuutonta, että pienyrittäjän tulisi pitää
liikettään auki seitsemän päivää viikossa pärjätäkseen kilpailussa.
Heilläkin pitäisi olla oikeus viikoittaisiin vapaisiin. Yhteiskunnan
tulee tukea heidän jaksamistaan.
Kaupan ala työllistää paljon
naisia, joista monet ovat myös äitejä. Toisen perheen
sunnuntaishoppailu on mahdollista vain siten, että toinen perhe
luopuu yhteisestä ajastaan. Sunnuntaityön lisääntyminen edellyttää
myös päivähoitopalvelujen laajentamista, jolla on vaikutuksensa myös
päivähoitohenkilöstön työaikoihin ja heidän perheidensä elämään.
Pienyrittäjävetoinen
erikoiskauppa olisi uudistuksen suurimpia uhreja. Se perustuu
paljolti henkilökohtaiseen palveluun. Erikoistavarakaupassa
työvoimakustannusten osuus suhteessa myyntiin on merkittävästi
suurempi kuin päivittäistavarakaupassa. Erityisen ongelmallinen
tilanne on kauppakeskuksissa, jossa yrittäjät ovat pakotettuja
pitämään liikkeitään auki kauppakeskusten aukioloaikojen mukaisesti.
Aukioloajat muokkaavat myös
yhdyskuntarakennetta. Idyllisiä tiiviitä kaupunkikeskustoja on
valitettavasti jäljellä enää varsin vähän. Nykyiset
aukioloaikasäännökset ovat antaneet pienille lähikaupoille
kilpailuetua suhteessa suuriin automarketteihin. Kävelymatkan päässä
kotoa sijaitsevien pikkukauppojen elinmahdollisuuksiin
aukioloaikojen vapauttaminen vaikuttaisi heikentävästi.
Sunnuntaiaukioloissa on kyse
myös meidän elämäntavoistamme ja kulutustottumuksistamme.
Kaupallisuuden tunkiessa kaikkialle yhteiskunnassamme on arvokasta
irtautua edes yksi päivä viikossa tästä markkinahumusta. Älä osta
mitään –päivää tulisi viettää joka viikko, eikä vain kerran
vuodessa. Lähes kaikki ympäristöongelmat palautuvat viime kädessä
meidän kulutustottumuksiimme. Kulutamme neljä kertaa enemmän
luonnonvaroja kuin 50 vuotta sitten, mutta onnellisuutemme ja
tyytyväisyytemme elämään ei ole kasvanut samassa suhteessa.
Hämeenlinnan taidemuseossa
on tällä hetkellä Kuutti Lavosen taidenäyttely. Adventin pyhiin
näyttely on pysäyttävä ja tunnelmallinen vaihtoehto shoppailulle. Se
on mahdollisuus viettää esteettinen, antoisa ja rauhallinen hetki
kiireisen viikon päätteeksi. Lavosen työt pysäyttävät ajattelemaan
ihmisyyttä ja sen kaikkia ulottuvuuksia. Niiden äärellä voi löytää
jotain pyhyyden olemuksesta, jonka soisi olevan läsnä adventtina.
|
