Kaksi ja puoli vuotta sitten hallitusohjelmaan kirjattiin ruoan alv:n alennus. Keskusta sai tahtonsa läpi, kokoomus vedätti toisaalla. Päätöksen kirjaaminen tuotti ruoan hinnan nousun, tuleva alennus ulosmitattiin näin jo etukäteen kaupalle.

Vuosi sitten eduskunta päätti alentaa ruoan alv:n 17%:sta 12%:in. Tuolloin oli tiedossa kaikki, mitä tänä päivänä ikään kuin uutena asiana on esitetty. Työllisyysvaikutuksen sanottiin olevan n. 6000. Asiantuntijat teilasivat tämän valiokuntakuulemisessa. Etenkin ravintolaruoan jäädessä yleiselle 22% alv-kannalle ruoan alv:n laskiessa esitettiin väitteitä jopa työllisyyden heikentyvän. Myös se, että alv-ale syö veropohjaamme n. 500 milj. euron verran oli tiedossa ilman, että hyöty hintoihin edes menee ja siten yksittäiselle kuluttajalle apua arkeen toisi.

Nyt valtiovarainministeri Katainen esittää, että ruoan alv ei laskekaan päätetylle tasolle. Jälkiviisas on helppo olla etenkin, kun kokoomus on ennen hallituskauttaan vastustanut koko ruoan alv alea. Eipä tainnut montaa heikäläistä olla esitystä eduskunnassakaan puolustamassa. Katainen tietää, että päätökset on tehty ja ilman keskustan tukea asia ei muuksi muutu. Nyt pelataan siis budjettiriiheen asetelmia tyyliin, vaadimme tätä, mutta annamme periksi hieman, jos saamme tämän jne. Tästä ruoan alv alesta on tullut budjettiriihen pelinappula viimeistään sen jälkeen, kun hallituspuolueista sekä vihreät puheenjohtaja Sinnemäen suulla että kokoomus eduskuntaryhmän ja puoluejohdon suulla ovat jo päätetyn asian kyseenalaistaneet. Olisitte puhuneet silloin, kun asiasta päätettiin!

Nyt Kataisen esittämä malli, jossa sekä ruoan että ravintolan alv olisivat 14% on kyseenalainen. Katainen tietää, ettei alennusprosenteilla voida kikkailla miten vaan. Alv-kannoista on tarkoin säännelty ja meillä on mahdollisuus yleisen (22%) alv:n lisäksi käyttää kahta alennettua kantaa (nyt 8% ja 17%, ruoan alv alen jälkeen 8% ja 12%). Vielä, kun huomioidaan päätöksin menetettävät verotulot ja mahdolliset työllisyysvaikutukset, niin voidaan sanoa hallituksen ratkaisujen, myös nyt esitetyn mallin olevan liian kalliita suhteessa saavutettavaan mahdolliseen hyötyyn. Saman rahan käyttäminen suorina tukina pienituloisimmille ja työllisyyden ylläpitämiseen toisi takuuvarmoja tuloksia ja olisi vaikutuksiltaan hallituksen esityksiä huomattavasti tehokkaampi.