Anni ja politiikka
 


--> Ensimmäinen kausi kansanedustajana

--> Lyhyt poliittinen historia

--> Mitä lukiolaisvieraat kysyvät eduskuntatyöstä


ENSIMMÄINEN KAUSI KANSANEDUSTAJANA

Olen tehnyt neljä vuotta töitä eduskunnassa, valtionvarain- ja puolustusvaliokunnassa,
vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana ja

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön delegaation jäsenenä.
Eduskuntakauden merkkipaaluja olivat parisuhdelain voimaantulo,
ja aika tiukasti hävitty ydinvoimaäänestys,
jossa lyhytnäköisempi energiapolitiikka sai osavoiton.

Ehdottomasti pettynein tämän eduskuntakauden aikana
olen ollut ydinvoimaäänestyksen tulokseen.
Toisaalta siihen, ettei ollut eduskunnan enemmistön tahtoa
hillitä energian kulutuksen kasvua, edistää uusiutuvia ja
pyrkiä energian kestävän käytön edelläkävijäksi.
Ja toisaalta myös siihen, miten suomalainen konsensuspolitiikka
synkimmillään näyttäytyy: yksi totuus
kaikilta etujärjestöiltä, medialta ja tutkimuslaitoksilta.
Vastakkaisen mielipiteen esittäjä ei ole väärässä vain faktoissa,
vaan myös menettelytavoissa,
argumentteja ei edes tarvitse kuunnella.
Olin kuitenkin koko asian käsittelyn ajan ylpeä Satu Hassista,
joka esiintyi vihreiden näkemysten puolesta
asiantuntevasti ja sinnikkäästi,
ja tyytyväinen olin myös siihen, että puolue lopetti
hallitusyhteistyön ydinvoimaratkaisun jälkeen.

Syksyllä 2001 samaa sukupuolta olevat parit saivat
oikeuden rekisteröidä parisuhteensa.
Eduskunnassa aiheesta käytiin paikoitellen järjetöntä keskustelua,
joka horjutti arvostustani joihinkin kanssaedustajiin.
On vaikea ymmärtää, miksi joku haluaa estää lainsäädäntöä,
joka parantaa eräiden ihmisten asemaa huomattavasti,
ei ole toisilta pois ja tämän lisäksi ei edes maksa mitään.
Laki hyväksyttiin ja se varmasti tulee vaikuttamaan
yleisesti homojen ja lesbojen aseman
normalisoitumiseen yhteiskunnassa,
mikä on hyvä asia solmittujen liittojen lisäksi.
Toisaalta kysymys lasten asemasta,
eli sisäinen adoptio, jäi ratkaisematta.
Mielestäni tämän lisäksi samaa sukupuolta olevilla pareilla
pitäisi myös olla mahdollisuus normaaliin adoptioon.

Suuria tunteita ja suuria poliittisia intohimoja
herättävien kysymysten lisäksi
eduskunnassa käsitellään normaalin kokoisia asioita.
Esimerkkejä keskikokoisista asioista,
jotka mielestäni ovat olleet tällä kaudelle tärkeitä:
- Kansainväliseen adoptioon saatiin avustus.
Eduskunnan vaatimuksista huolimatta
hallitus ei säätänyt avustuslakia,
ja lopulta eduskunta sääti sen itse.
Mahdollisuus ulkomailta adoptoimiseen on nyt myös
sellaisten perheiden ulottuvilla, jotka eivät ole niin varakkaita.
- Kuluttajavalituslautakunnan asianhallintajärjestelmään
lisättiin rahaa vuoden 2003 budjettiin.
Rahan puuttumisesta on valitettu monta vuotta.
On tärkeää, että kuluttajavalituslautakunta toimii hyvin,
kulutusyhteiskunnassa kuluttajan pitää voida puolustaa oikeuksiaan.
- Kotitaloustyön verovähennys vakinaistettiin, ja sen rajaa nostettiin.
Ihmisille on edullisempaa palkata kotiapua elämää helpottamaan,
ja samalla luodaan työpaikkoja.
Valtio on kautta aikojen tukenut telakkatyötä,
nyt myös siivoojien, ja se on oikein.

Politiikassa on usein vaikeaa valita suhtautumisensa asioihin,
jotka voi nähdä sekä täydellisinä epäonnistumisina
että merkittävinä poliittisina voittoina.
Työttömän peruspäivärahaa korotettiin viidellä markalla
indeksikorotusten jälkeen.
Asiasta neuvoteltiin, tai kiivailtiin, useissa paikoissa,
verojaostossa, eduskunnan hallitusryhmien välillä,
ministereiden välillä, eikä korotusta ollut helppo saada läpi.
Ne, jotka ajoivat korotusta ovat osittain ylpeitä,
vaikka isompaan korotukseen pyrittiinkin.
Toisaalta ne jotka peruspäivärahaa saavat eivät varmasti ole
sen tasoon vieläkään tyytyväisiä.
Ja peruspäivärahan pienuus on yksi syy siihen,
että ihmiset joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen.
Se on osa tulonjaon epätasaistumista, jossa huolestuttavinta on,
että köyhien käytettävissä olevat tulot eivät ole
vain polkeneet paikallaan, vaan jopa laskeneet.

Vaikeaa on myös välillä nähdä,
miten edistää suuria tavoitteitaan politiikan arjessa.
Varsinkin kun on aivan mahdollista, että asiat menevät
omien tavoitteiden kannalta myös taaksepäin.
Joskus vastaansanominen on ainoa asia mitä voi tehdä.
Puhumattakaan budjettikompromissista,
jossa hädin tuskin voi puhua huonoja asioita vastaan.

Loppujen lopuksi mikään lannistavista tekijöistä
ei kuitenkaan ole syy olla tekemättä politiikkaa.
Vallankumous on tie!

Katsaus toisen eduskuntakauden ensimmäiseen puoleen



LYHYT POLIITTINEN HISTORIA
n. 1981-2003

Kirjoitin pateettisen sodanvastaisen runon, yleisen, kaikkia sotia vastaan suunnatun.
Päiväkirja, johon se oli tehty, on hävinnyt kauan aikaa sitten, silkkikannet,
olin arviolta kahdeksan.

Viidennellä luokalla Salla Tykkä huusi minulle Itäkeskuksen koulun aulassa
"saatanan kommunisti".

Riitelin poikaystäväni kanssa,
voiko ostaa muovikasseja.
Mikä tahansa vuosi nuoruudessani.

 

Eduskuntavaalien -91 alla riivasimme kavereitteni kanssa
ehdokkaita Kolmen sepän patsaalla.
Sanoin Kirsi Pihalle, että yksityisautoilu on väärin
ja toisten ihmisten yksilönvapautta vastaan,
koska pienet lapset eivät voi valita,
istuvatko rattaissa saastuneessa ilmassa.
(Mutta oliko tämä hyvä tapa viettää nuoruutta?)

Helsingin vihreiden puheenjohtaja Otto Lehtipuu pyysi
vuonna 1998 minua kansanedustajaehdokkaaksi.
Olin tyytyväinen, koska ajattelin että voin kerrankin tehdä
jotain muuta kuin valita kaupassa luomupuurohiutaleita.

Minut valittiin eduskuntaan vuoden 1999 vaaleissa
vihreiden neljäntenä helsinkiläisenä edustajana.
Olin hämmentynyt, koska en ollut odottanut tulevani valituksi.
Kävelin läpi loskaisen Kaisaniemen puiston ja ajattelin,
että elämä varmasti muuttuu.
Osoittautui, että kansanedustajan työ on mielenkiintoisempaa
kuin olisi voinut kuvitella,
eikä eduskunta ole huono paikka ihmiselle,
joka on aina pitänyt politiikkaa hyvin tärkeänä.



MITÄ LUKIOLAISVIERAAT KYSYVÄT EDUSKUNTATYÖSTÄ

Voiko eduskunnassa vaikuttaa asioihin?
Oikeastaan kaikki voivat vaikuttaa asioihin,
ja kansanedustaja voi erittäin paljon.
Kaikkea mitä tavoittelee
ei silti voi saada toteutumaan.
Hitaasti jankuttamalla voi kuitenkin saada toisia vakuuttumaan näkemyksistään.


Miten valitsit puolueesi?
Olen melkein aina äänestänyt vihreitä.
Yhteiskuntaa ei mielestäni voi ajatella
ilman ympäristökysymyksiä.
Niiden laiminlyöminen johtaa myös ihmisten kannalta epätoivottuihin tuloksiin.
Äänestyspäätöksissä minulle
puolueen valinta on ollut tärkeämpää
kuin yksittäisen ehdokkaan.
Seuraavissa vaaleissa tiedän kuitenkin ehdokkaankin, aion äänestää itseäni.

Miksi istuntosalissa puhemiehen korokkeen edessä on pyöreä pöytä?
Ennen sen ääressä istuivat pikakirjoittajat,
nykyään täysistunnon puheet kirjataan
valtiopäiväasiakirjoihin nauhoilta.
Joskus pyöreän pöydän äärestä kirjataan käsin salin välihuutoja;
"ei pidä paikkaansa, edustaja Zyskowicz!"

 

Onko kansanedustajalla hyvä palkka?
On, noin 4500 euroa.

Onko vaikeaa olla nuori nainen eduskunnassa?
Mielestäni ei.