ENSIMMÄINEN KAUSI
KANSANEDUSTAJANA
Olen
tehnyt neljä vuotta töitä eduskunnassa, valtionvarain- ja
puolustusvaliokunnassa,
vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana ja
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön delegaation
jäsenenä.
Eduskuntakauden merkkipaaluja olivat parisuhdelain
voimaantulo,
ja aika tiukasti hävitty ydinvoimaäänestys,
jossa
lyhytnäköisempi energiapolitiikka sai osavoiton.
Ehdottomasti pettynein tämän eduskuntakauden aikana
olen ollut
ydinvoimaäänestyksen tulokseen.
Toisaalta siihen, ettei ollut
eduskunnan enemmistön tahtoa
hillitä energian kulutuksen kasvua,
edistää uusiutuvia ja
pyrkiä energian kestävän käytön edelläkävijäksi.
Ja toisaalta myös siihen, miten suomalainen konsensuspolitiikka
synkimmillään näyttäytyy: yksi totuus
kaikilta etujärjestöiltä,
medialta ja tutkimuslaitoksilta.
Vastakkaisen mielipiteen esittäjä ei
ole väärässä vain faktoissa,
vaan myös menettelytavoissa,
argumentteja ei edes tarvitse kuunnella.
Olin kuitenkin koko asian
käsittelyn ajan ylpeä Satu Hassista,
joka esiintyi vihreiden
näkemysten puolesta
asiantuntevasti ja sinnikkäästi,
ja
tyytyväinen olin myös siihen, että puolue lopetti
hallitusyhteistyön
ydinvoimaratkaisun jälkeen.
Syksyllä 2001 samaa sukupuolta olevat parit saivat
oikeuden
rekisteröidä parisuhteensa.
Eduskunnassa aiheesta käytiin paikoitellen
järjetöntä keskustelua,
joka horjutti arvostustani joihinkin
kanssaedustajiin.
On vaikea ymmärtää, miksi joku haluaa estää
lainsäädäntöä,
joka parantaa eräiden ihmisten asemaa huomattavasti,
ei ole toisilta pois ja tämän lisäksi ei edes maksa mitään.
Laki
hyväksyttiin ja se varmasti tulee vaikuttamaan
yleisesti homojen ja
lesbojen aseman
normalisoitumiseen yhteiskunnassa,
mikä on hyvä
asia solmittujen liittojen lisäksi.
Toisaalta kysymys lasten asemasta,
eli sisäinen adoptio, jäi ratkaisematta.
Mielestäni tämän lisäksi
samaa sukupuolta olevilla pareilla
pitäisi myös olla mahdollisuus
normaaliin adoptioon.
Suuria tunteita ja suuria poliittisia intohimoja
herättävien
kysymysten lisäksi
eduskunnassa käsitellään normaalin kokoisia asioita.
Esimerkkejä keskikokoisista asioista,
jotka mielestäni ovat olleet
tällä kaudelle tärkeitä:
- Kansainväliseen adoptioon saatiin avustus.
Eduskunnan vaatimuksista huolimatta
hallitus ei säätänyt
avustuslakia,
ja lopulta eduskunta sääti sen itse.
Mahdollisuus
ulkomailta adoptoimiseen on nyt myös
sellaisten perheiden ulottuvilla,
jotka eivät ole niin varakkaita.
- Kuluttajavalituslautakunnan
asianhallintajärjestelmään
lisättiin rahaa vuoden 2003 budjettiin.
Rahan puuttumisesta on valitettu monta vuotta.
On tärkeää, että
kuluttajavalituslautakunta toimii hyvin,
kulutusyhteiskunnassa
kuluttajan pitää voida puolustaa oikeuksiaan.
- Kotitaloustyön
verovähennys vakinaistettiin, ja sen rajaa nostettiin.
Ihmisille on
edullisempaa palkata kotiapua elämää helpottamaan,
ja samalla luodaan
työpaikkoja.
Valtio on kautta aikojen tukenut telakkatyötä,
nyt
myös siivoojien, ja se on oikein.
Politiikassa on usein vaikeaa valita suhtautumisensa asioihin,
jotka voi nähdä sekä täydellisinä epäonnistumisina
että
merkittävinä poliittisina voittoina.
Työttömän peruspäivärahaa
korotettiin viidellä markalla
indeksikorotusten jälkeen.
Asiasta
neuvoteltiin, tai kiivailtiin, useissa paikoissa,
verojaostossa,
eduskunnan hallitusryhmien välillä,
ministereiden välillä, eikä
korotusta ollut helppo saada läpi.
Ne, jotka ajoivat korotusta ovat
osittain ylpeitä,
vaikka isompaan korotukseen pyrittiinkin.
Toisaalta ne jotka peruspäivärahaa saavat eivät varmasti ole
sen
tasoon vieläkään tyytyväisiä.
Ja peruspäivärahan pienuus on yksi syy
siihen,
että ihmiset joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen.
Se
on osa tulonjaon epätasaistumista, jossa huolestuttavinta on,
että
köyhien käytettävissä olevat tulot eivät ole
vain polkeneet
paikallaan, vaan jopa laskeneet.
Vaikeaa on myös välillä nähdä,
miten edistää suuria
tavoitteitaan politiikan arjessa.
Varsinkin kun on aivan mahdollista,
että asiat menevät
omien tavoitteiden kannalta myös taaksepäin.
Joskus vastaansanominen on ainoa asia mitä voi tehdä.
Puhumattakaan budjettikompromissista,
jossa hädin tuskin voi puhua
huonoja asioita vastaan.
Loppujen lopuksi mikään lannistavista tekijöistä
ei kuitenkaan
ole syy olla tekemättä politiikkaa.
Vallankumous on
tie!
Katsaus toisen eduskuntakauden ensimmäiseen puoleen