KIRJALLINEN KYSYMYS Valkovenäläisten turvapaikanhakijoiden kohtelusta Edelleen vuonna 2006 Valko-Venäjä on Euroopan vähiten menestynyt maa, jos menestystä mitataan demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusturvan näkökulmista. Valko-Venäjän hallitus rajoittaa sananvapautta ja yhdistymisvapautta, ja vaalitarkkailijat ovat kritisoineet voimakkaasti vaalien riippumattomuutta. Tilanne Valko-Venäjällä ei ole parantumassa vaan pikemminkin jatkuvasti heikompi. Näyttää siltä, että lokakuussa 2004 pidettyjen vaalien ja kansanäänestyksen jälkeen presidentti Lukashenka on kiristämässä otettaan kansalaisyhteiskunnasta. Rauhanomainen poliittinen toiminta on käymässä lähes mahdottomaksi, kun viranomaisten harjoittama häirintä, uhkailu ja joukkopidätykset lisääntyvät. Amnesty Internationalin Valko-Venäjää käsittelevän vuosiraportin mukaan vuonna 2004 oppositiossa toimivat aktivistit kärsivät satunnaisista pidätyksistä ja muusta poliisin tekemästä väärinkohtelusta, kuten häirinnästä ja pahoinpitelyistä. Tämän lisäksi Amnesty raportoi tilanteista, joissa oppositioon kuuluneita henkilöitä on pidätetty pidemmiksi ajoiksi ja jopa tuomittu vankeuteen oikeudenkäynneissä, joita ei voida pitää riippumattomina. Huoli Valko-Venäjän poliittisesta tilanteesta ja valkovenäläisten ihmisoikeuksien toteutumisesta on laajalti ilmaistu. Myös esimerkiksi Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on 26.1.2006 pitämässään istunnossa hyväksynyt päätöslauselman Valko-Venäjän tilanteesta. Päätöslauselman arvion mukaan presidentti Lukashenkan hallinto on ryhtynyt presidentinvaalien alla rajoittamaan entistä tiukemmin poliittisia liikkeitä. Uusi vallankumouksen vastainen lainsäädäntö antaa mahdollisuuden vankilatuomioihin mm. mielenosoitusten taloudellisesta tukemisesta ja Valko-Venäjän tilanteen virheellisestä kuvailemisesta ulkomaille tai kansainvälisille järjestöille. Vankilatuomio on uhkana myös niille, jotka jakavat materiaalia tai tietoa, joissa Valko-Venäjän tilannetta on virheellisesti kuvailtu. Päätöslauselma pitää sisällään myös lukuisia muita esimerkkejä, joiden valossa tilanne Valko-Venäjällä näyttää hyvin vaikealta demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Geneven sopimuksen ja Suomen oman ulkomaalaislain mukaan turvapaikka Suomessa pitää myöntää, jos hakija oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella siitä syystä, että hänellä on perusteltu syy pelätä siellä vainoa ja vainon syy on alkuperä, uskonto, kansallisuus, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuuluminen tai poliittinen mielipide. Lisäksi edellytetään, että hakija on pelkonsa vuoksi haluton turvautumaan kyseisen valtion suojeluun. Oleskelulupa voidaan myöntää suojelun tarpeen perusteella, vaikka turvapaikan saamisen kriteerit eivät täyttyisikään. Alustavien tietojen mukaan viime vuonna 54 valkovenäläistä haki Suomesta turvapaikkaa. Luku on ollut viime vuosina suurin piirtein samansuuruinen. Osa hakemuksista on jätetty käsittelemättä ns. Dublin-säännösten nojalla, vuonna 2005 näitä hakemuksia oli 21 kappaletta. Huomiota herättävää silti on, ettei Ulkomaalaisvirasto myöntänyt vuonna 2005 yhdellekään valkovenäläiselle hakijalle turvapaikkaa tai oleskelulupaa suojelun tarpeen perusteella, vaikka turvapaikanhakijoiden joukossa on myös Valko-Venäjän poliittisen opposition jäseniä, joilla on perusteltua syytä pelätä vainoa poliittisen mielipiteen perusteella. Edellisen vuoden tilasto on lähes yhtä lohduton: Vuonna 2004 myönnettiin vain yksi oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella. Vielä vuosina 2002 ja 2003 myönnettiin kumpanakin kymmenelle valkovenäläiselle turvapaikanhakijalle oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella. Suomalaisen turvapaikkapolitiikan lähtökohtana täytyy olla yksilöiden ihmisoikeuksien turvaaminen silloin, kun heidän kotimaansa ei siihen pysty tai kun valtio on itse ihmisoikeusloukkausten aiheuttaja. Valko-Venäjän poliittisen opposition aktivistit elävät omassa maassaan hyvin kapeassa raossa, ja valtion harjoittaman vainon vuoksi heillä täytyy olla oikeus turvapaikkaan Suomessa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miksi Ulkomaalaisvirasto ei myönnä turvapaikkaa tai oleskelulupaa suojelun tarpeen perusteella niille valkovenäläisille, jotka kuuluvat Valko-Venäjän poliittiseen oppositioon ja joilla on sen vuoksi riski joutua vainon kohteeksi kotimaassaan? Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2006 Anni Sinnemäki /vihr Kimmo Kiljunen /sd Kimmo Sasi / kok