|
KIRJALLINEN KYSYMYS Naiskaupan uhrien tunnistaminen, tukeminen ja suojeleminen Eduskunnan puhemiehelle Naiskauppa on erittäin tuottoisa ja laajalle levinnyt rikollisuuden muoto. Tutkimusten mukaan vuosittain noin 700 000 naista joutuu naiskaupan uhriksi Euroopassa, Lähi-idässä ja Aasiassa. Jo pelkästään Euroopassa naiskaupan liikevaihto on satoja miljoonia euroja. Euroopan unionin maat ovat naiskaupassa vastaanottajan roolissa, suurin osa uhreista tulee Itä-Euroopan ja Balkanin alueen entisistä sosialistisista maista. Naiskaupan yleisyydestä Suomessa on esitetty vaihtelevia arvioita, jotka riippuvat paljolti siitä, minkälainen toiminta arvioidaan naiskaupaksi. Esiin tulleet tapaukset ovat olleet irrallisia yksittäistapauksia, joihin ei ole liittynyt ihmissalakuljetusta. Naiskaupan ja siihen usein liittyvän järjestäytyneen rikollisuuden torjuminen on erittäin tärkeää, ja suomalaisen naiskauppasääntelyn painopiste on voimakkaasti tähdännyt juuri naiskaupan vähentämiseen. Naiskaupan kitkemisen vaikeuden vuoksi täytyy kuitenkin myös löytää keinoja, joilla voidaan auttaa ja suojella naiskaupan uhreja, jotka ilmiöstä eniten kärsivät. Naiskauppa liittyy lähes poikkeuksetta prostituutioon. Naiskaupan raaimmissa muodoissa uhrit on kidnapattu kotipaikkakunniltaan ja he kokevat jatkuvaa väkivaltaa ja ovat täydellisen alisteisessa asemassa. Naiskauppaa ovat kuitenkin myös tapaukset, joissa prostituoitu on tuotu ulkomailta Suomeen työskentelemään, ja kuljetuksen jälkeen häntä tai hänen läheisiään uhkaillaan tai hänen liikkumavapauttaan rajoitetaan. Naiskaupan uhrien ja toiminnan järjestäjien väliseen suhteeseen liittyy usein molemminpuolista riippuvuutta, ja joskus uhrikin voi jossain määrin hyötyä toiminnasta. Alun perin vapaaehtoinen prostituutio voi aikaa myöden muuttua toiminnaksi, joka täyttää naiskaupan tunnusmerkit. Tutkijat ovat arvioineet, etteivät Suomen viranomaiset osaa tunnistaa naiskauppaa. Naiskaupan tuntomerkit täyttäviä tilanteita saatetaan selittää niin, että naiskaupan uhreiksi joutuneilla prostituoiduilla on ollut liian optimistiset odotukset tulevista olosuhteista. Ajatus siitä, että myös prostituoiduilla on oikeuksia, on ehkä yhteiskunnallemme vieras. Naiskaupan heikkoon tunnistamiseen Suomessa on kiinnitetty huomiota myös kansainvälisesti. Yhdysvaltojen ulkoministeriön kesäkuussa 2004 julkaisemassa maailman ihmiskauppaa käsittelevässä "Trafficking in Persons Report" -julkaisussa kannustetaan Suomea panostamaan valistukseen, jotta naiskauppa osattaisiin tunnistaa paremmin. Kritiikkiä Suomi saa raportissa myös siitä, ettei uhrien tukemiseen ja suojelemiseen ole olemassa riittäviä mekanismeja. Naiskaupan uhrien asemaa vaikeuttaa se, että prostituutio on yksi peruste maasta käännyttämiselle. Vuonna 1999 ulkomaalaislakiin lisättiin kohta, jonka perusteella ilman oleskelulupaa Suomessa oleileva ulkomaalainen voidaan poistaa maasta mm. sen perusteella, että hänen voidaan perustellusta syystä epäillä myyvän seksuaalipalveluja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että seksipalveluita tarjoavia naiskaupan uhreja uhkaa viranomaisten harkintamahdollisuudesta huolimatta maasta poistaminen, mikäli he hakevat apua. Mahdollisten naiskaupan uhrien käännyttämisestä kertoo omaa selkeää kieltään se, että Keskusrikospoliisin tutkimuksen mukaan esiin tulleista painostus- ja pakotustapauksista osassa esitutkinta on jäänyt kesken, koska rikosilmoituksen tehneet prostituoidut on käännytetty maasta ennen kuulusteluja. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty suosittelee, että kaikille ihmiskaupan uhreille annetaan vähintään kolmen kuukauden harkinta- ja toipumisaika ja että uhreille taataan mahdollisuus osallistua todistajansuojeluohjelmiin ja oikeus turvapaikkaan väkivallan ja kuoleman uhan perusteella. Lisäksi Amnesty vaatii, että ihmiskaupan uhrien suojelun ja avun tarve sekä tarvittavat konkreettiset toimenpiteet on kartoitettava. Naiskaupan uhrit ovat moninainen ryhmä naisia, joiden asema on alistettu ja heikko. Näiden naisten auttaminen ei vaadi suuria yhteiskunnallisia panostuksia, vaan ennen muuta viranomaisten kouluttamista ja lainsäädännön muokkaamista niin, että voimme tarjota apua ja suojelua niille, jotka sitä tarvitsevat. Naiskaupan uhrien aseman parantaminen voi myös auttaa kamppailussa järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan, kun naiskaupasta hyötyvien välittäjien ja parittajien toimiala kapenee. Mikäli ongelmaan ei puututa, otamme riskin järjestäytyneen rikollisuuden kasvusta ja laajenemisesta nykyistäkin raaempiin toimintamalleihin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että viranomaiset tunnistaisivat naiskaupan uhrit ja miten hallitus huolehtii, että naiskaupan uhrit saavat Suomessa riittävää tukea ja suojelua? 4 päivänä maaliskuuta |