KIRJALLINEN KYSYMYS

Valosaasteongelman ratkaiseminen

Eduskunnan puhemiehelle

Valosaaste on ympäristöongelma, josta toistaiseksi on Suomessa keskusteltu varsin vähän, vaikka valosaasteongelma on ollut kasvussa jo pitkään. Valosaaste on melko uusi termi, joka on peräisin tähtitieteilijöiltä ja -harrastajilta, eikä sille ole vielä olemassa tarkkaa, täysin tyhjentävää, määritelmää. Yleensä valosaasteella tarkoitetaan tarpeettomasti taivaalle suuntautuvaa keinovaloa. Valosaasteella on moninaisia ja laajoja vaikutuksia. Sen lisäksi, että valosaaste kiusaa tähtitieteilijöitä ja luontoharrastajia sekä aivan tavallisia yötaivaasta ja sen valoilmiöistä nauttivia, se muodostaa uhkatekijän luonnolle ja sen eliöstölle. Öisen valosaasteen epäillään uusien tutkimusten valossa saattavan aiheuttaa myös rintasyöpää. Keinovalo sotkee melatoniinin eli niin sanotun pimeähormonin tuotannon. Pahimpia hormonihäiritsijöitä ovat katulampuille tyypilliset valon aallonpituudet.

Viime aikoina valosaasteongelmaan ovat heränneet astronomia- ja luontoharrastajien ohella myös lainsäätäjät. Tshekin tasavallassa on ympäristölakiin sisällytetty puuttuminen valosaasteeseen. Lain mukaan ulkovalojen valokiilojen pitää suuntautua kohti maata vähintään tietyssä kulmassa. Jos näin valaistua maisemaa katselee etäältä, ei näe itse lamppujen kirkkaita pisteitä, vaan vain valaistut pinnat. Alueellisia valosaastelakeja on ainakin Lombardiassa ja Kataloniassa. Lombardian lakiin pohjautuen Italia on tehnyt valosaasteen rajoittamisesta EU-aloitteen.

Valaistuksen suunnittelulla, jota laki ohjaisi paremmin kuin pelkät tekniset suositukset, saavutettaisiin myös energian säästöä. Valosaaste on kuitenkin myös viihtyvyyteen ja luonnon kokemiseen liittyvä kysymys. Yötaivaan suojelu on tärkeää, jotta myös kaupungeissa tai niiden läheisyydessä asuvat saattaisivat nähdä ja kokea tähdet ja revontulet. Tällä hetkellä 95 % eurooppalaisista ei näe pimeää taivasta enää lainkaan. Vain kirkkaimmat tähdet ja planeetat ovat näkyvillä, galaksit ja tähtisumut häviävät yksi toisensa jälkeen näkyvistä.

Esteettinen ja turvallinen valaistus ei ole ristiriidassa valosaasteen rajoittamisen kanssa. Valoa on käytettävä siellä missä tarvitaan, sen verran kuin tarvitaan, järkevästi kohdistettuna. Tällä hetkellä huonosti suunniteltu valaistus tuottaa sekä energia-, terveys- että viihtyvyysongelmia ja vaikeuttaa tähtiharrastusta ja tähtitieteen tutkijoiden toimintaa. Valosaasteongelman laaja-alaisuudesta huolimatta sen ehkäisyyn tähtäävät toimet eivät todennäköisesti olisi ongelmallisia minkään yhteiskunnallisen toimijatahon kannalta.

Viitaten vastaukseenne kirjalliseen kysymykseen 384/2003, voimassa oleva ympäristölainsäädäntö ja kuntien ympäristönsuojelumääräykset eivät muodosta tarpeeksi voimakasta välinettä valosaasteen tehokkaaksi rajoittamiseksi, vaan jatkuvasti paheneva valosaasteongelma vaatisi nimenomaan valon haittojen ehkäisyyn suunnattua lainsäädäntöä. Kuten vastauksessa todetaan, valo voidaan ottaa huomioon päätöksenteossa ja asia saattaa tulla esiin esimerkiksi lupamenettelyssä. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole säädöspohjaa tai ohjeita siitä, kuinka valosaasteen ehkäisyä käytännössä tulisi toteuttaa. Valon oikeanlaista käyttöä tulisikin käsitellä kokonaisvaltaisesti, avaruuteen heijastuvan turhan valon kokonaismäärää tarkastellen ja säädellen.

Helsingissä on järjestetty jo useana vuonna Valon Voimat –kaupunkitapahtuma, joka tuo valoa syksyn pimeyden keskelle erilaisin keinoin.  Tähän tapahtumaan kuuluvan "Toisessa valossa" -näyttelyn järjestäjät – Helsingin kaupunki, Ilmatieteen laitos, Oulun yliopisto, Sodankylän kunta, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ja Valon Voimat – toteavat tämänvuotisessa tiedotteessaan: "Valossa näemme, mutta valoakin voi nähdä. Katselemme tähtiä, kuuta ja revontulia. Ihailemme valolla esiin nostettuja rakennuksia ja muistomerkkejä. Haluttaessa voidaan valolla poimia esiin erilaisia rakennus- ja luonnonelementtejä, mutta yhtä tärkeää on jättää myös pimeää tilaa tähtien ja muiden taivaan valoilmiöiden ihailulle ja tutkimiselle."  

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo toimia valosaasteongelman ratkaisemiseksi?

Helsingissä 4 päivänä joulukuuta 2003

Anni Sinnemäki /vihr