Anne Holmlund
- Aidosti Satakunnasta -

Päiväkirja

Sinulle, joka luet päiväkirjaani. En valitettavasti aikataulusyistä ehdi kirjoittaa päiväkirjamerkintöjä joka päivä. Kirjoittelen kuitenkin silloin tällöin omia tuntemuksiani, puppugeneraattoria en kuitenkaan aio hankkia Satakunnan Kansan viisaista neuvoista huolimatta.

Tärkeämpää ovat henkilökohtaiset kontaktit ja ihmisten kuunteleminen -  aito vuorovaikutus. Tämän vuoksi pyrin mahdollisimman paljon tapaamaan ihmisiä ja mahdollisimman vähän istumaan tietokoneeni ääressä.

Perjantai 23.2.                  Terveisiä SataPirkan vaalikiertueelta!

Teimme Satosen Arton kanssa viime presidentinvaalien aikaan yhteisen SataPirkka –tourneen, joka ulottui Satakuntaan ja Pirkanmaalle. Hyvän yhteistyön merkeissä päätimme pitää yhteisen kierrospäivän myös -07 eduskuntavaalien aikana.

Tänään tuli testattua ja hyväksi havaittua tämänkertainen vaalivankkurini, tuttavallisemmin "Anne-mopo". Aamuseitsemältä starttasin kylmänkohmean vaununi kohti Parkanon toria, jonne anopin ja TomTomin suosiollisella avustuksella onnistuimme saapumaan kutakuinkin yhdeksän korvilla. Tavallisesti vilkkaalle torille oli uskaltautunut vain ryhmä huomioliiveihin pukeutuneita apilapuolueen etujoukkoja sekä punaisen v-tyylin papusoppayksikkö. Toriväestä erottui kollegani lakivaliokunnasta, sitkeä punasissi Minna Sirnö, jolle poikkesin toivottamaan kohtuullista vaalimenestystä.

Tällä kertoo muu toriväki loisti poissaolollaan, eikä ihme – mittari juorusi Parkanon lukemiksi -32 astetta! Onneksi Arto ja muu kokoomusväki oli perustanut tilapäiskorvan läheiseen kahvilaan. Aamun keskustelunaiheiksi seuloutuivat eläkeindeksit, kansaneläkkeen taso, eläkkeiden verotus, perintövero sekä terveydenhuolto. Aamun piristys oli hyväntuulinen iäkäs metsuri, joka muisteli sotakorvausten maksusavottaa. Tuolloin tukit kuorittiin käsin ja pakkasrajoista ei ollut tietoakaan. Jälleen kerran tunsin olevani pullamössösukupolvea, joka jähmettyy jo pelkästä ajatuksesta!

Matka jatkui kohti Ikaalisia, jossa Arton vaalikahvit tarjottiin paikallisen KKK-marketin tilavassa tuulikaapissa. Artolla riitti vauhtia ja jututtajia minä annoin taustatukea. Keskustelu lainehti Niinistö-Katainen  -asetelmasta Natoon ja Kurosen kirjan kansista perustienpitoon. Yllätysbonuksena tervehtimään poikkesivat sukulaiset, joita en ollut tavannut lähes 30 vuoteen. Artolla on muuten mainio "käyntikortti"; puinen shakkilähetti, joka toimii avaimenperänä. Sopii erinomaisesti SM-tason shakinpelaajan tyyliin.

Pirkanmaalta siirryimme Satakunnan puolelle. Kankaanpäässä kävimme Koivumäen Pertin vieraana Pertin kahvituvassa, jossa oli tiivis tunnelma ja erinomaisen hyvät kahvit. Kankaanpääläisiä puhuttivat Niinisalon varuskunnan tulevaisuus, Paras-hanke, opiskelijoiden asema sekä Porin kaupungin päätökset Samk:n liiketalouden yksikön suhteen. Maakunnan yhtenäisyyden kannalta menettelytapaa pidettiin tökerönä. On aivan totta, että tällaiset kiperät päätökset pitäisi hoitaa tyylikkäästi ja kaikkien asianosaisten mielipiteitä kunnioittaen. Pohjois-Satakunnan tilanne on muutoinkin heikko ja näissä olosuhteissa kaikki lopettamispäätökset ovat myrkkyä ja väistämättä heikentävät uskoa tulevaisuuteen.

Paikalla poikkesi tuttuja, joiden kanssa olen tehnyt lainsäädäntöyhteistyötä niin perheväkivallan torjunnassa kuin yrittäjyysasioissa. Molemmissa on vielä paljon korjattavaa ja niiden parissa on tarkoitus puurtaa myös tulevaisuudessa.

Kiitokset kutsusta Koivumäen Pertille ja Hilkalle, tilaisuus oli antoisa! Ja Pertille – numero 11 – parhainta menestystä vaaleissa!

Kankaanpäästä matka jatkui Kiikoisiin Pajukranssiin, jonne ehdimme juuri minuutilleen ilmoitettuna aikana. Hauskana yksityiskohtana huomasin, että kahvilaan muodostui naisten pöytä ja miesten pöytä. Se ei kuitenkaan estänyt rakentavaa keskustelua aiheesta kuin aiheesta. Erityisesti energiapolitiikka - bioenergia, ydinvoima, öljyvarat sekä Suomen omavaraisuus herättivät vilkasta keskustelua. Samalla sivuttiin myös perusterveydenhuoltoa, kulttuurikysymyksiä, lähipalveluiden tilannetta Paras-hanketta unohtamatta. Kotiin viemisiksi löytyi pullollinen paikallista mustaherukkalimonadia "Suven Hehkua".

Päivä oli kaiken kaikkiaan antoisa – yksitoista tuntia tien päällä, useampi litra mustaa kahvia ja pollan täydeltä politiikkaa. Jälleen kerran on todettava, että parasta politiikassa ovat kuitenkin ihmiset. Iloineen, suruineen, ongelmineen ja kiitoksineen. Presidentinvaalien aikana kiersin todella ahkerasti ja aion tehdä saman eduskuntavaaleissa. Onko tämä sen arvoista?

- Kyllä, on se.

Torstai 22.2.                       Ässät - Tappara 2 - 1

Vaihteeksi oli mukavaa poiketa matsissa, eduskunnan syysistuntokausi on ollut niin kiireistä aikaa, että kovin moneen peliin en ole ehtinyt. Harmi, että fiilikset eivät ole tällä kaudella olleet viime vuoden hopeahuuman tasoa, sellaista herkkua Porissa saisi kernaasti olla tarjolla useamminkin!  No, kaudet ovat erilaisia ja aina ei voi voittaa. Toivotaan parempaa pelinrakentelua ensi kaudelle.

Viime kauden muistorikkain matsi tuli katsottua laskettelureissulla Levillä. Paikallisen ravintolan vastakkaisilla seinillä oli molemmilla tv-screeni, josta toisella näytettiin Kärpät-Ässät ja toisella seinällä puolestaan HIFK-HPK -peliä. Kun ääni oli mahdollista toistaa vain toisesta ottelusta, ratkaistiin perinteisellä huutoäänestyksellä, kumpi puoli sai tahtonsa läpi. Onneksemme Pori-Oulu -akseli oli huomattavasti äänekkäämpää sakkia! Fiilis oli aika hullunkurinen, kun samassa ravintolasalissa istumalinja muodostui satunnaisesti sen mukaan, kumpaa matsia seurasi. Kun samassa tilassa oli neljän eri joukkueen kannattajia ja osa vielä täysin ulkopuolisia nälkäisiä ravintolan asiakkaita, oli illan lätkäkokonaisuus varsinainen sillisalaatti. Hieno ja erilainen kokemus sinänsä. Mieleenpainuvaa oli myös se, että ilta sujui tappeluilla, kaikki olivat lomalla ja suomalaisille valitettavan tyypilliset rähinäviinat oli jätetty tällä kertaa kotiin.

Ässillä ja jääkiekkomatseilla on itse asiassa ollut aika suuri merkitys elämässäni. Aina kun astun Porin jäähalliin en voi olla muistamatta, että ensimmäiset treffimme puolisoni Jarmon kanssa olivat nimenomaan Ässien matsissa. Päivä oli 16.11.1980 ja ruttuiseen teinikalenteriniini kirjattujen muistiinpanojen mukaan Ässät pesi tuolloin Jokerit luvuin 5 - 0. Taitavat muuten B5 -katsomon vakipaikkammekin ovat suunnilleen samassa kohtaa, missä tuohon aikaan meillä oli tapana seisoa.

Erätauoilla tulee joskus puheltua myös politiikkaa. Olen kuitenkin pitänyt tärkeänä sitä, että jääkiekko on jääkiekkoa ja politiikka politiikkaa. Kysymyksiin tietysti vastaan, vaikka olisinkin vapaalla. Kampoja, kyniä tai muutakaan tarpeetonta vaalitilpehööriä en ole koskaan hallilla jaellut enkä tule sitä koskaan tekemään. Sitä paitsi on mukavaa olla edes jossakin ihan vain omana itsenään ilman leimaa otsassa. Toisaalta tämä taitaa olla minun kohdallani turha toivo. Kansanedustajan tehtävä on sen verran julkista laatua, että yksityisyys tulee automaattisesti myytyä sen myötä.