Tase avuksi valtion taloussuunnitteluun

 

Suomen talouskasvun uutena uhkana on liikenneinvestointien hyytyminen. Miksi näin on käymässä? Nyt tarvitaan uutta ajattelua ja ennen kaikkea uusia päätöksenteon välineitä.

 

Lamapolitiikan jäljiltä meillä on käytössä kehysbudjetointi. Se pakotti ja pakottaa edelleen päättäjät ottamaan vastuuta valtion ja kuntien taloudesta kokonaisuutena. Kehysbudjetointi on johtanut tiukkaan menokuriin julkistaloudessa. Sen näköala kattaa vuoden tulot ja menot. Sen avulla lasketaan valtion menoarvion vuotuinen yli- tai alijäämä. Siksi se soveltuu suhdannepolitiikan työvälineeksi, sillä suhdannepolitiikka on valtion yli- ja alijäämän säätelyä. Näiden hyvien asioiden vuoksi se on tullut jäädäkseen.

 

Mutta kehysbudjetoinnista ei ole kasvupolitiikan ja laajemman talouspoliittisen strategiatyön työvälineeksi. Tähän asti sen puutteita paikkaamaan on asetettu kerta toisensa jälkeen valtiosihteeri Sailas työryhmineen, viimeisimpänä esimerkkinä liikenneinvestoinnit.

 

On löydettävä pysyvämpiä keinoja. Valtion talouspoliittista johtamista on tarkasteltava strategisen johtamisen keinojen avulla. Silloin tärkeimpinä työkaluina ovat tuloslaskelma ja tase. Tuloslaskelman aikajänne on yksi vuosi, sen pidemmälle ei sen näkökyky yllä. Taseeseen kirjataan vuotuiset tuloslaskelman ilmoittamat muutokset talouden tilassa. Siksi sen aikajänne on pitkä.

 

Kunnissa tase on käytössä, sen sijaan valtion investoinnit käsitellään vain tuloslaskelman kautta, pelkästään menoina. Valtion menotalouden lyhytjänteisyyden ja kunnallisen päätöksenteon pitkäjänteisyyden ristiriidoista viimeisin esimerkki löytyy Espoosta: Espoon kaupunki antaa valtiolle nollakorkoista lainaa jouduttaakseen Kehä I rakentamista, joka laina valtion tulisi tietenkin maksaa korkoineen.

 

Valtion tase avaa luonnollisesti uuden näkökulman myös muihin valtion talouden keskeisiin lohkoihin, kuten omistajapolitiikkaan. Perimmäisenä tarkoituksena on tietysti nykyistä laadukkaampi päätöksenteko. Menestys kun ei perustu ähkimiselle ja puhkimiselle (vaikka sitäkin joskus tarvitaan) vaan suoritusmenetelmien kehittyneisyydelle.

 

Marjo Matikainen-Kallström

kansanedustaja

Kokoomuksen talousvaliokuntavastaava