Kannanottoja ja puheita
Salon Vilpas 100-vuotisjuhlien päätössanat, Salon Lukio, 16.11.2008
Arvoisa Työväen urheiluliiton puheenjohtaja Sirpa Paatero, arvoisa juhlivan Salon Vilppaan väki, hyvät ystävät!
Onnittelen satavuotiasta Salon Vilpasta hienosta taipaleesta urheiluseuratoiminnassa täällä Salossa. Kiitoksia myös hienosta juhlasta kaikille järjestelyistä vastaaville tahoille ja esiintyjille.
On varsin mukava olla tässä juhlassa puhumassa siitäkin syystä, että Salon Vilpasta ja minua yhdistää tietynlainen alkukoti. Vilppaalla on vahvat juuret salolaisessa työväenliikkeessä. Niin minun poliittiset kuin Salon Vilppaan toiminnalliset juuret johtavat Salon Työväentalolle. Salon Työväenyhdistyksen alaisuuteen aikanaan perustettu Vilpas toimii edelleen Työväentalolta käsin.
Salon seudun muuttuessa kuntaliitoksen myötä kaupunkimme voima kasvaa. Kaupungin voima tulee ihmisistä, puhutaan sitten palveluiden rahoittamisesta, hyvinvoinnin rakentamisesta tai muusta yhteisestä toiminnasta.
Vahvempi Salo pystyy tarjoamaan vahvemman selkänojan myös urheiluseuroilleen. Vilpas säilyy tietysti entisellään tulevan vuoden alkaessakin, vaikka nykyinen Salo muuttuu.
Toivoa sopii, että myös uudet salolaiset ottavat paikalliset seurat omikseen ja tulevat innolla toimintaan mukaan. Sama pätee kaikkiin seuroihin ja yhdistystoimintaan riippumatta sijainnista uuden Salon kaupungin alueella. Kaupungin on taattava yhteistyössä eri seurojen kanssa myös jatkossa tasa-arvoiset mahdollisuudet harrastaa joka puolella kuntaa.
Hyvät ystävät!
Urheiluseuratoiminnan arvo on korvaamaton yhteisöllisyyden ja kasvatuksen näkökulmista. Jonkinasteinen urheilu on lapsille ja nuorille välttämätöntä. Mukavan ajanvieton ohessa urheilun parissa toimiminen luo pohjaa tulevaisuudelle, terveelle mielelle ja keholle. Lapsen into ja energia tulevat samalla suunnatuiksi positiivisiin asioihin. Tämä ei tietenkään tapahdu automaattisesti, vaan aikuisten ohjauksen myötä.
Omien ikätoverien kannustus, tuki ja yhdessäolo tuovat yhteenkuuluvaisuudentunnetta, joka synnyttää yhteisöllisyyttä. Maailman muuttuessa yksilökeskeisemmäksi kilpailukulttuuriksi urheilun parista löydetyt yhteisöllisyyden kokemukset opettavat hyvin luonnollisella tavalla sen, ettei kukaan tässä maailmassa pärjää yksin.
Urheiluseuroissa tehty vapaaehtoistyö on monelta kantilta arvokasta, ei vähiten siltä, että toimintaan osallistuva aikuinen saa itsekin toiminnastaan paljon positiivisia kokemuksia. Salon Vilppaassa talkootyö on aidosti kunniassa ja innokkaita tekijöitä piisaa.
Urheiluun kuuluvat niin kuin elämäänkin, luonnollisesti myös ylä- ja alamäet. Vilppaassa on loistavasti oivallettu nöyrän asenteen merkitys. Huonompien aikojen työssä kasvaa tulevaisuuden menestys. Tämä lienee seuran pitkän ja menestyksekkään taipaleen salaisuus.
Vielä kerran, oikein paljon onnea Salon Vilpas ja voimia tulevaisuuden haasteisiin! TUL:in marssin jälkeen turvallista kotimatkaa Teille kaikille!
15.11.2008: Tätä mieltä Salon Seudun Sanomissa:
Joulun taikaa ja koulurauhaa
Salon Moision koululla on messujen muodossa jo nyt mahdollista aloittaa joulun odotus ja juhlan valmistelupuuhailut. Joulun taikaa –messujen ohjelmassa on monenlaisia virikkeitä joulun tekemiseen, mutta messujen pinnan alla kulkee syvällisempikin ajatus: messujen tuotto käytetään osaltaan koulukiusaamisen ehkäisemiseen.
Joulun taika ja koulukiusaaminen samassa lauseessa maistuvat aluksi oudolta. Kun näitä sanoja miettii tarkemmin, voi helposti huomata että joulussa on yleensä läsnä niitä elementtejä, joita koulukiusaamisen ehkäisemiseen kipeästi tarvitaan.
Jouluun kuuluu olennaisesti yhteisöllisyys, toisista välittäminen, lämpö ja läheisyys. Näitä tarvitsemme myös viihtyisään ja turvalliseen arkiympäristöömme niin kouluissa kuin työpaikoillakin. Nehän tarjoavat perheen ohella sen toisen keskeisen sosiaalisen ympäristön, josta ihminen on monella tapaa riippuvainen.
Koulukiusaaminen on valitettava tosiasia monen oppilaan kohdalla. On erittäin kummallista, että ilmiö, jota kukaan ei hyväksy ja josta kaikki haluavat päästä eroon, on edelleen keskuudessamme. Kiusaaminen tekee uhreikseen kaikki osalliset. Niin kiusatun, kiusaajan kuin ympäröivät ihmisetkin, muut oppilaat ja opettajat.
Ei ole suurikaan yllätys, että kouluihin sijoittuvien tragedioiden taustalta löytyy kiusaamista. Näin viimeksi Kauhajoella. On häpeällistä, että päättäjät ja suomalainen yhteiskunta heräävät huomaamaan ongelmia vasta kun ne kärjistyvät suuronnettomuuksiksi. Olemmeko me ihmiset näin vieraantuneet toisistamme, ettemme tunnista enää toistemme pahoinvointia?
Eduskunnassa kiusaamista on herätty pohtimaan monilla tahoilla ja toimenpiteitä on odotettavissa. Niiden teho riippuu kuitenkin ihmisistä ja heidän arkipäiväisistä valinnoistaan. Joulun aika antaa hyvän mahdollisuuden hiljentyä läheisten kanssa miettimään elämän tärkeysjärjestyksiä.
Lapsemme ja nuoremme tarvitsevat rakkautta, rajoja ja yhteistä aikaa. Tätä meiltä aikuisilta pitää riittää tietysti myös arkena. Aito välittäminen osoitetaan arkisilla teoilla ja toisen huomioonottamisella, ei rahalla ostetuilla lahjoilla.
Joulun taikaa –messujen avaussanat Moision koululla Salossa 15.11.2008
Hyvät messuvieraat, olette lämpimästi tervetulleita ensimmäisille Joulun taikaa messuille.
Näiden messujen tuotto käytetään koulukiusaamisen ehkäisemiseen ja se on hyvin ajankohtainen aihe monellakin areenalla. Kiusaamisongelmaa on lähdetty ratkomaan hyvin päättäväisesti. On jotenkin kummallista, että ilmiö, jota kukaan ei hyväksy ja josta kaikki haluavat päästä eroon, on edelleen keskuudessamme.
Keskeisin muutos kiusaamisen suhteen on se, että siitä on alettu puhua enemmän. Sehän on ollut hyvin arka ja vaiettu ongelma pitkään. Vihdoinkin on oivallettu, että asioihin kannattaa tarttua ja kiusaamisen tyyppinen ongelma tarvitsee vaikenevan uhrin. Kun uskaltaa ylittää sen kynnyksen, että tuo ongelman esille, saa siihen todennäköisemmin myös apua.
Jokelan ja Kauhajoen tragediat ovat saaneet myös eduskunnassa eri tahot tarttumaan kiusaamisongelmaan. Meidän sosialidemokraattien eduskuntaryhmässä asiaa käsittelevä työryhmä listasi koulumaailmaan liittyviä ongelmia seuraavasti..
Esille nousivat mm. ryhmäkoot, erityishuomiota vaativien oppilaiden opettaminen perusopetusryhmissä, oppimista tukevien palvelujen mm. kuraattorien ja koulunkäyntiavustajien vähäisyys. Nämä ovat kunnissa selkeästi taloudellisin perustein tehtyjä päätöksiä ja siten ainakin jossain määrin ratkaistavissa rahoituksella.
Rahalla ei tietenkään ratkaista koko ongelmaa sinänsä, mutta tilanteen parantaminen on tässä valossa mahdollista. Työryhmä esittää myös mm. paluuta luokkamuotoiseen opetukseen lukioissa ja opintojen ohjaukseen panostamista. Keskustelu on eduskunnassa kuitenkin vasta alkamassa ja erilaisia ehdotuksia on varmasti rutkasti luvassa.
Toimenpidealoitteiden ja työryhmien selvitysten lisäksi, tulossa on myös kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma peruskouluille syksyllä 2009.
Selkeä keino kohti kiusaamisesta vapaata ja terveempää koulumaailmaa on yhteisöllisyyden nostaminen kunniaan. Nykyään elämme hyvin yksilökeskeisessä yhteiskunnassa, jossa hyvin varhaisessa vaiheessa ihmiset laitetaan kilpailemaan toisiaan vastaan. Entistä kovempaan työelämään ja työmarkkinoilla pärjäämiseen varaudutaan jo lapsuudenkin kustannuksella. Tämähän näkyy juuri koulumaailmassa.
Hyvät kuulijat!
Ennen kuin huomaammekaan hiljentyvät taas koulut ja työpaikat, joulun viettoon. Joulunodotusaika tuntuu pidentyvän vuosi vuodelta. Ja mikäpä sen mukavampaa, minusta tämä juhla tuo kaivattua valoa pimeän talven keskelle.
Oma lukunsa on tietysti joulun valmistelu ja yhdessä tekeminen. Siihen saadaan täällä tänään varmasti uusia ideoita.
Henkilökohtaisesti pidän joulua yhteisöllisyyden juhlana, jossa tärkeintä on yhdessäolo omien läheisten kanssa. Arjen kiireet saa unohtaa hetkeksi ja hiljentyä viettämään rauhallista joulun aikaa yhdessä.
Tässä kohdin, suuret kiitokset messujen järjestäjille ja näytteilleasettajille. Erityiskiitos Ollaan kavereita ry:n äidille, Susanna Parviaiselle.
Näillä sanoilla avaan Joulun taikaa messut. Mukavaa joulunlämpöistä ja jouluntuoksuista messupäivää kaikille!
Kiitos!
8.11.2008: Tätä mieltä Salon Seudun Sanomissa:
Työttömyysturva on leikkurissa
Sosiaaliturvan uudistamiskomitea on porvarihallituksen suurhanke, jonka taakse hallitus on viimeisen vuoden aikana mennyt useita kertoja kysyttäessä sosiaaliturvaan liittyvistä vaikeista asioista. Tälle niin sanotulle Sata-komitealle, jonka työstä oppositiopuolueet on jätetty rannalle, on luotu näin suuria paineita.
Komitean tavoite työttömyysturvan suhteen on rakenteiden muuttaminen siten, että ne kannustaisivat työnhakemiseen. Tällä viikolla julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan työttömille on luvassa tämän varjolla lähinnä pelkkää keppiä, ei juurikaan porkkanaa.
Tavallisella kadunmiehellä on hyvin tiedossa nykyinen tilanne eli se, että työttömyysturvalla ei nykyiselläkään tasolla pärjää. Tasokorotuksia työttömyysturvaan ei kuitenkaan ole luvassa. Sellaista ei ole tehty kahdeksaan vuoteen.
Pelkät indeksikorotuksetkin ovat kiven alla. Hintojen noustessa nykytahdilla tämä tilanne on kestämätön. Suomalaisen työttömyysturvan taso on muihin pohjoismaihin verrattuna kuukaudessa 200 – 300 euroa alhaisemmalla tasolla.
Tihkuneiden tietojen mukaan nyt ollaan myös kajoamassa palkansaajien ansioturvaan, eli ns. ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen. Tämä korvaus on ansaittu etu, joka maksetaan etukäteen. Suomalainen palkansaaja maksaa reilusti yli puolet työttömyysturvan rahoituksesta työttömyysvakuutusmaksuina ja veroina.
Sata-komitean esitykseen sisältyvien tukijaksojen pituuden leikkausten teho on hyvin kyseenalainen. Joissain tapauksissa ne saattavat innostaa nopeaan työnhakuun ja sen myötä työllistymiseen, mutta vaikeammissa tapauksissa se vain sysää ongelmallisessa tilanteessa olevan ihmisen yhä heikommalle toimeentulon tasolle.
Sata-komitean työssä konkretisoituu nykyhallituksen tilanne muutamallakin tavalla. Ensinnäkin on aivan selvää, että kokoomus vie venettä kovan rahan edut otsalohkossaan. Keskusta on jäänyt vikisemään onttoine perusturvan parantamistoiveineen. Toiseksi merkillepantavaa on se, että näinkin merkittävässä uudistuksessa päätöksenteon taloudellinen puoli on eriytetty kaikesta muusta. Taloudellisia resursseja ei ole varattu uudistukseen, ja erilaisten esitysten rahoitusta ei juurikaan edes pohdita.
19.10.2008: Puhe Salon Seudun Reumayhdistyksen 30-vuotisjuhlissa.
Arvoisa juhlivan Salon Seudun Reumayhdistyksen väki, Hyvät kutsuvieraat, Hyvät ystävät!
Kolmeenkymmeneen vuoteen mahtuu paljon arvokasta työtä. Tuon onnittelut ja terveiset yhdistykselle eduskunnasta tähän teidän juhlapäiväänne. Tämä on hieno päätös viikon mittaiselle reumaviikolle.
Juhlan aikana olemme saaneet kuulla siitä työstä jota reumayhdistys näin paikallisesti tekee. Valtiovalta on mukana osaltaan tukemassa rahoituksen muodossa myös kolmannen sektorin työtä. Eduskunnassa on luonnollisesti koko ajan käynnissä järjestöissä toimijoina kiinnostavia esityksiä.
Suuri ensi vuodelle kaavailtu lainsäädännöllinen uudistus on uusi vammaispalvelulaki, jota eduskunta käsitteli viimeksi tämän viikon torstaina. Lakiuudistus tuo vaikeavammaiselle henkilölle subjektiivisen oikeuden henkilökohtaiseen apuun, josta yhtenä toteuttamistapana on mahdollisuus käyttää henkilökohtaista avustajaa.
Oppositio on kiinnittänyt huomiota tämän erittäin tärkeän ja kannatettavan uudistuksen rahoitukseen. Henkilökohtaisesti kannan kovasti huolta siitä, että kustannukset kohdistuvat pääosin kunnille. Valtion on tultava mukaan tähän uudistukseen suuremmalla rahoitusosuudella.
Syy tähän on myös hyvin selkeä, kuntien taloudellinen tilanne ei mahdollista koko valtakunnassa tasavertaista kohtelua, joka pitää olla lain edellytyksenä.
Toinen mielenkiintoinen asia on niin sanottu viitehintajärjestelmä. Sillähän puututaan nouseviin lääkekustannuksiin niin, että kustannuksia korvataan vain halvimman lääkkeen mukaan. Eli jos käyttää kalliimpaa lääkettä, joutuu hintaeron maksamaan itse, vaikka kalliimman lääkkeen käyttäminen olisi hoidon ja potilaan itsensä kannalta parempi vaihtoehto.
Tähän kyseiseen lainsäädäntötyöhön liittyvä hintalautakunnan kokoonpano on vielä auki ja meidän on syytä yhdessä pitää huoli potilasjärjestöjen edustuksesta kyseisessä ryhmässä.
On käsittämätöntä, että pitkäaikaissairaat, jotka joutuvat käyttämään kalliita lääkkeitä laitetaan maksumiehiksi tässäkin asiassa. Hallituksen jo toteuttamat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset tekivät Suomesta Euroopan johtavan asiakasmaksuperijämaan ja kun vielä tietää pitkäaikaissairaiden hoidossa ja lääkärissä käyntimäärät, voi vain miettiä mistä rahat tähän kaikkeen riittävät..
Lisäksi käsittelyssämme on paraikaa sosiaaliturvauudistusta valmisteleva työ, sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma KASTE. Tärkeimpänä tavoitteena näissä ohjelmatöissä on hyvinvointi- ja terveyserojen kaventuminen ja palveluiden saatavuuden paraneminen sekä alueellisten erojen kapeneminen.
Hyvät kuulijat, Hyvät ystävät!
Yhtenä tulevaisuuden haasteena näen kolmannen sektorin tuottamien palvelujen ja järjestötyön kehittämisen rahoituksen epävarmuuden. Ja tarkoitan tässä kohdin Raha-automaattiyhdistyksen 40 miljoonan euron vajetta. Sehän seuraa RAY:n nostaessa rahapelien ikärajaa kahdeksaantoista. Ikärajan nosto on erittäin hyvä muutos, mutta jos mietitään niitä monia tahoja, jotka ovat riippuvaisia RAY:n tukirahoista, voidaan povata haasteellisia aikoja kolmannen sektorin työhön.
Yhteiskunnassamme riittää vielä paljon tehtävää meille kaikille niin järjestöille, kolmannen sektorin vapaaehtoistyöntekijöille kuin meille politiikoille. Parasta lainsäädäntötyötä tehdään jatkossakin yhteistyössä. Toivotan onnea ja voimia juhlivalle Salon Seudun Reumayhdistykselle! Hyvinvointiyhteiskunnassa on aina paikka kansalaisjärjestöille!
17.10.2008: Tätä mieltä Salon Seudun Sanomissa:
Yhteinen ruokahetki on parasta laatuaikaa!
Maksuton kouluateria on nykyään itsestäänselvyytenä pidetty etuus. Se on kuitenkin aikanaan ollut unelma, jonka toteuttamista on epäilty ja laajalti myös vastustettu.
Kuntien säästäminen on usein erittäin kallista. Jos ruoan hankinnassa ravitsevuus, tuoreus ja tuottamistapa, sekä –paikka unohdetaan keskittyen ainoastaan hintatekijään, mennään pahasti metsään. Kouluruoan kansanterveydellinen merkitys on suuri. Sen tehtävänä ei ole vain lykätä näläntunnetta koulupäivän yli, vaan ravita koululaista ja antaa voimia koulutyöhön sekä opettaa terveellisiä ruokailutottumuksia. Myös vanhemmilla on oma kasvatusvastuunsa ja osana sitä tulisi muistaa painottaa kouluruoan merkitystä.
Valta ja vastuu kouluruokailun järjestämisestä on kunnilla. Kunnat vastaavat myös ruoan laatuun vaikuttavista päätöksistä. Hankinnoilla voidaan säästää lyhyellä aikavälillä suosimalla kaukana tuotettuja puolivalmisteita. Pidemmällä jänteellä olisi kuitenkin ehdottoman järkevää kohdistaa hankinnat lähelle, jolloin pystytään samalla tukemaan paikallista elinkeinoelämää ja työllisyyttä.
Ruoan hinnan nousuvauhdin ollessa esimerkiksi elokuussa miltei kymmenen prosentin tasolla, ovat keittiöiden hankinnoista vastaavat suurissa vaikeuksissa asiakkaidensa laatutoiveisiin vastatessaan. Asiaa ei helpota se, että yleensä kuntien talousarvioissa painotetaan ruoan tuottamista halvalla, laatua vaativia kirjauksia tehdään puolestaan hyvin harvoin.
Ruokakorin kallistuminen koskettaa enemmän vähävaraisia, jotka joutuvat ensimmäisinä tinkimään jopa peruselintarvikkeista. Tässä tilanteessa esimerkiksi vähävaraisten lapsiperheiden kohdalla kouluruokailu ja laitosruokailu yleensä nousevat entistäkin tärkeämpään rooliin. Koululaiselle koulussa nautittu ateria saattaa olla päivän ainut lämmin ruoka.
Ruoan laatuun panostaminen on sijoittamista kansanterveyteen ja sen myötä koko kansakunnan tulevaisuuteen. Siitä tinkiminen tarkoittaa puolestaan kalliiden kustannusten lisäämistä tulevaisuuteen sairaanhoidon tarpeen lisääntyessä. Ruokailuhetket kannattaa vallata muilta kiireiltä takaisin yhdessäololle. Kiireetön ruokahetki arjen keskellä ravitsee niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Tiedote Kotien päivänä 30.9.2008
Kotien puolesta –liitto haluaa painottaa kotien päivällä perheiden yhtenäisyyttä ja ikäihmisten turvallisuutta. Teemapäivästä on toivottu rauhallista yhdessäolon päivää nykyajan kiireisen ja sirpaloituneen arjen keskelle.
Kotien päivällä halutaan muistuttaa siitä, että vanhemmille on annettava mahdollisuus kantaa oma kasvatusvastuunsa. Työelämän kehityksellä on tähän suuri merkitys. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on haastavaa, mutta yhtälössä joustoja on löydyttävä myös työelämän taholta.
Perheiden tilannetta on helpotettava myös yhteiskunnan suunnalta. Lakisääteiset lapsiperheiden kotipalvelut on saatava toimimaan joka kunnassa. Nykyään lähes 60 % kunnista laiminlyö tämän velvollisuutensa yleensä taloudellisiin seikkoihin vedoten. Järkevä kunta hoitaa velvoitteensa ja panostaa tämäntyyppiseen tärkeään ongelmia ennaltaehkäisevään toimintaan.
Tämän vuoden kotien päivänä erityistä huomiota kiinnitetään ikääntyneiden turvallisuuteen. Vanhusten määrä on lisääntymässä maassamme nopealla tahdilla. Samalla lisääntyvät ja monimuotoistuvat heitä koskettavat ongelmat. Yhteiskunnan paineet, vähävaraisuus, yksinäisyys ja väärä lääkitys voivat koskettaa vanhusta, asui hän sitten kotona tai laitoksessa.
Ikäihmisille on taattava asuinpaikasta ja tuloista riippumatta riittävät palvelut ja mahdollisimman viihtyisä ja virikkeellinen ympäristö kotihoidosta aina laitoshoitoon saakka.
Yksinkertainen vastaus ihmiskontaktien ja ihmistyöllä tuotettavien palvelujen parantamiseen on käsiparien lisääminen hoito- ja hoivatyöhön sekä aito työtapojen tarkastelu. Kunnallisessa päätöksenteossa on varmistettava sosiaaliset ja laadulliset tekijät, taloudellisten rinnalla.
24.9.2008: Kirjoitus Salon Seudun Reumayhdistyksen 30-vuotisjuhlalehdessä:
Valtion ja kuntien suhde on epätasapainossa palvelujen rahoituksessa!
Hyvinvointipalvelujen tuottamisessa valtio on mukana hyvin laajalti tosin lähinnä osarahoittajan ja lainsäätäjän asemassa. Keskeisin palvelujen järjestäjä maassamme on kunta. Valtio asettaa kunnille monessa tapauksessa vastuun lakisääteisen palvelun tuottamisesta.
Palvelutarpeiden ja niiden toteuttamistapojen muuttuessa nopeasti mm. teknologian kehittyessä valtion säätämien lisävelvoitteiden täyttäminen aiheuttaa usein kunnissa harmaita hiuksia. Tänä päivänä valtion osuus uusien palvelutarpeiden rahoituksesta on vain enää kolmannes.
Eduskunnassa ja myöhemmin valtaosassa kunnista jouduimme hiljattain hyväksymään hallituksen ajamat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukorotukset, jotka tekivät Suomesta Euroopan johtavan asiakasmaksuperijämaan. Tilanteessa jossa maamme on vauraampi kuin koskaan on hyvin vaikea hyväksyä palvelujen rahoittamisvastuun sysäämistä niitä kipeimmin tarvitseville, tässä tapauksessa ihan konkreettisesti, sairastaville ihmisille.
Maksujen nousun myötä kuntien mahdollisuudet parantaa palveluja tai lisätä hoitohenkilökuntaa eivät kuitenkaan lisääntyneet. Maksukorotukset imaistiin valtion kassaan valtionosuuksien yhteydessä ja näin kuntien talouteen asiakasmaksujen korotuksesta ei jäänyt euroakaan.
Toinen esimerkki kuntien ja valtion maksuosuuksien epäsuhdasta on tulossa ensi vuoden puolella voimaan astuvan uuden vammaispalvelulain myötä. Lain eduskuntakäsittely on vielä edessä lokakuussa, mutta näillä näkymin, lain myötä vammaisille on tulossa subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan. Uudistusta voidaan pitää äärimmäisen tarpeellisena ja hyvänä. Sen kääntöpuolena on kuitenkin valtion rahoituksen merkittävä alimitoittaminen.
Kysymyksessä oleva uudistus tuo kunnille suuren taloudellisen lisämenoerän. Kuntien heikko yleinen taloudentilanne tällä hetkellä Suomessa on hyvin tiedossa. Siksikin tuntuvien uudistusten mukana tulevat taloudelliset vaikutukset tulee ottaa huomioon etukäteen ja niille on varattava myös rahoitus.
On monella tapaa perusteltua, että vammaispalvelulain tyyppisien uudistusten rahoitus tulee valtiolta. Kansalaisten tasavertaisuus on palvelujen järjestämisessä tärkeä lähtökohta ja siksi yhtenäinen rahoitus pitää turvata, jotta lain tuomat etuudet saadaan tasaisesti voimaan koko maassa asuinkunnasta riippumatta.
Toivotan onnea ja voimia juhlivalle yhdistykselle!
Katja Taimela
Kansanedustaja
Kotien puolesta liiton puheenjohtaja
Puhe JHL:n jäsentapaamisessa Salon Urheilutalolla 28.8.2008
Hyvät JHL jäsenet, ystävät ja muut kutsuvieraat!
On ilo todeta JHL:n jäsenenä ja kansanedustajana, että olette lähteneet yhdessä kuulemaan ja keskustelemaan uuden kunnan mahdollisuuksista, muutoksista ja haasteista. Saamme tänään pohtia edellä mainittuja asioita ammattiliittomme, paikallisten päättäjien ja tietysti teidän työntekijöiden näkövinkkelistä.
Ay-liikkeen saavutukset Suomessa ovat kiistattomat ja ne ovat luoneet mahdollisuuden nykyisenkaltaiseen hyvinvointi-Suomeen.
Vaikka korkeakoulutus tuo vahvan pohjan työuran luomiselle, meidän kaikkien on hyvä arvostaa myös käytännön työllä saavutettua ammattitaitoa. Nykysuomessa ollaan aika lailla korkean koulutuksen lumoissa ja välillä unohdetaan, että hyvä ammattitaito ja osaaminen koostuvat muistakin rakennuspalikoista kuin pelkästä koulutuksesta.
Nykypäivää on myös se, että entiseen tapaan ei enää vietetä koko työssäoloaikaa samassa työpaikassa, vaan työpaikkaa vaihdetaan useitakin kertoja työuran kuluessa. Siksi on erittäin tärkeää, että työntekijät pääsevät syventämään ja täydentämään koulutustaan työnsä ohella riittävästi. Tämä on kaikkien etu, niin yhteiskunnan, työntekijän kuin työnantajankin.
Globalisaatio vaikuttaa myös työelämään hyvin vahvasti ja siihen pitää reagoida. Voimme joko käpertyä omaksi kansakunnaksemme ja nostaa raja-aitoja pitääksemme kaiken uuden ja vieraan poissa tai sitten voimme lähteä kehitykseen mukaan. Onneksi voin todeta, että Suomen tie on jälkimmäinen. Talouselämän kilpailussa suomalainen mielenlaatu, kekseliäisyys ja rehdin asiallinen suhtautuminen muihin, ovat lähtökohtia joista on hyvä ponnistaa menestykseen.
Kansainvälisen kilpailun kiristyessä pienen maan pärjääminen tulee ihmisten luomisvoimasta, työstä. Siksi yhteiskunnan on vaalittava kansalaistensa hyvinvointia. Tässäkin ammattiyhdistysliike on kunnostautunut esimerkillisesti. Työssä jaksaminen koostuu siitä, ettei työ ole fyysisesti eikä psyykkisesti liian raskasta. Työn on oltava mielekästä ja sen sisältöön on voitava vaikuttaa.
Hyvät ystävät!
Työelämän ja työlainsäädännön kehittäminen on jatkuva haaste. Meillä on edelleen kunnissa perusteettomia määräaikaisia työsuhteita, jotka vaikuttavat työilmapiiriin ja työyhteisön yhteisöllisyyteen.
Vuokratyö on myös tullut jäädäkseen Suomen työmarkkinoille. Vuokratyön tekemiseen ja teettämiseen liittyy monia sellaisia elementtejä, joiden luulimme jääneen historiaan ammattiyhdistysliikkeen ponnistelujen myötä. Vuokratyön ongelmakohtia ovat mm. työehtosopimusten vähimmäismääräyksien kiertäminen ja yksipuolinen työntekijöiden lomaoikeuksien murentaminen.
Me emme voi hyväksyä sitä, että vuokratyöntekijä kantaa yritysten riskit. Pienyrittäjien tukemista kannatan lämpimästi, mutta suuryritysten koko ajan härskimmiksi muuttuvat yritykset karttaa omaa yhteiskuntavastuutaan ja vastuuta työntekijöistään vetävät vakavaksi.
Suuri haaste on myös suurten ikäluokkien eläkerynnistys, joka näkyy erityisesti meillä kuntatyössä. Vuoden 2007 lopussa kuntasektorilla työskenteli lähes 470 000 henkilöä, joista puolet jää eläkkeelle vuoteen 2025 mennessä.
Kunnat kilpailevat vähenevästä työvoimasta yksityisten työnantajien, valtion ja kolmannen sektorin kanssa. Tässä vaaditaan paitsi hyvää henkilöstöpolitiikkaa, kannustavaa johtamista ja uusia palkkausjärjestelmiä.
Hyvä ammattiyhdistysväki!
Syksyllä pidettävissä kunnallisvaaleissa keskeinen kysymys tulee olemaan, niin meidän seudulla kuin koko maassa, hyvinvointipalvelujen kohtalo. Kuntavaaleissa niistä totta tosiaan päätetään. Tämän vuoden alusta 100 kuntaa nosti veroprosenttiaan ja ennustukset ensi vuoden alkuun ovat hyvin samansuuntaiset.
Odotukset uutta Saloa kohtaan ovat mittavat. Nykyinen palvelutaso halutaan säilyttää vähintäänkin ennallaan. Torigallupeissa olen myös huomannut ihmisten hädän tasapuolisuuden toteutumisesta koko uuden kunnan alueella. Meitä seurataan tarkasti myös koko valtakunnan taholta, koska meillä on meneillään Suomen suurin monikuntaliitos.
Tämän illan keskusteluissa meidän on hyvä muistaa, että vuoden alussa aloittavan uuden Salon kaupungin voimavara on motivoitunut ja osaava henkilöstö. Muutoksessa on aina myös mahdollisuuksia, käytetään ne!
Kirjoitus Perniönseudun lehdessä 5.6.2008: Kylmää kyytiä porvarien kelkassa
Yhtään väheksymättä hallituksen vaalirahoitussyntejä on pakko todeta, että oma luottamukseni hallitukseen on mennyt jo monta kertaa huomattavasti tärkeämpien asioiden kohdalla.
Hallitus on tehnyt politiikkaa, joka kiihdyttää inflaatiota, eli lisää tavallisen kansalaisen peruselinkustannuksia merkittävästi niin asumisen, liikkumisen kuin peruspalvelujen käyttämisenkin osalta.
Elintaso nousee jonkin verran miltei kaikkien kohdalla, mutta tuloerojen kasvu on räikeää ja se jos mikä muodostaa suuren haasteen yhteiskunnan tasa-arvoisuudelle.
Valtion taloudellisen tilanteen ollessa hyvä on mahdotonta ymmärtää kuntien talouden kurjistamista. Sellaisten kuntien määrä, jotka nostavat veroprosenttiaan, ylittää sadan niin tänä kuin ensi vuonnakin valtiontalouden ylijäämän keikkuessa kahdessa – kolmessa miljardissa. Heikommassa asemassa olevien kansalaisten ja kuntien tilannetta olisi varaa helpottaa - jopa talouskasvua tukevalla tavalla. Jos näin ei tehdä nyt, niin milloin sitten?
Korkea inflaatio tuo omat paineensa myös kunnille. Palkankorotusten, energian ja ruuan hintojen korotukset rasittavat kuntien budjetteja rankasti. Hallitus siirtää myös omien lupaustensa kustannukset miltei poikkeuksetta kuntien maksettaviksi.
Porvarihallitus on tehnyt arvovalintoja joilla ei ole kansalaisten tukea. Kansalaisten tulevaisuudenusko on koetuksella, kun arjen pyörittäminen tehdään koko ajan vaikeammaksi.
Päälle painaa myös valtiontalouden tuottavuusohjelma, joka uhkaa valtion palvelujen saatavuutta. Tuottavuusohjelmasta on nykyisen hallituksen käsittelyssä tullut pelkkä numeroihin tuijottava henkilöstön vähentämisohjelma, joka viittaa kintaalla eri lohkojen tarpeille. Hallituksella ei ole mielenkiintoa kuunnella käytännöntason toimijoita ollenkaan.
Tuottavuusohjelma käynnistettiin sosialidemokraattien hallitusvastuun aikana, mutta silloin ajatus oli toinen. Porvarihallituksen valtaantulon myötä tuottavuusohjelma keskittyy vain henkilöstön vähennysten hakemiseen. Samalla vähennysten tavoitetaso hyppäsi 50 prosentilla, eli 4800 työntekijällä. Laatuun ja toiminnan tehostamiseen liittyvät tavoitteet lakaistiin roskakoriin.
Työsuojelu- ja työvoimapalvelut ovat tuottavuusohjelman kärsijöinä kenties merkittävimmät alat. Kasvavien haasteiden ja henkilöstön leikkausten myötä molemmat palvelujärjestelmät on saatettu uhanalaisiksi. Hallitus keskittyy helposti työllistettäviin, mutta vaikeammin työllistettävät jätetään oman onnensa nojaan. Työssä olevien työoloista ei kanneta huolta, vaikka esimerkiksi työtapaturmien määrä on kasvussa.
Sosialidemokraattien hyviksi havaitut parannukset työllistämiseen viime hallitusten aikana - mm. pitkäaikaistyöttömyyden hoidossa ja syrjäytymisen vastaisessa työssä - ajetaan alas porvareiden toimesta. Syrjäytymiskehitys on tänä päivänä Suomessa hyvinvointiyhteiskunnan häpeäpilkku, jota nykyhallitus ei noteeraa.
Voidaan todeta, että vähintäänkin epäilyttävällä vaalirahalla valtaan saatettu porvarihallitus on onnistunut jo tärvelemään valtaosan siitä erinomaisesta perinnöstä, jonka viime hallitukset ovat sille jättäneet. Samalla poliittinen keskustelu on osin tukahdutettu ja toisaalta peitetty toisarvoisten kohujen alle. Petetyt vaalilupaukset on onnistuttu painamaan unohduksiin. Keskeistä ei ole se, kestääkö hallitus vaalirahasotkun, vaan keskeistä on se, onko hallituksen politiikalla kansalaisten hyväksyntä.
Tätä mieltä -palstan kirjoitus Salon Seudun Sanomissa 31.5.2008:
Terveydenhuollossa kuuma kesä
Suomalaisessa liikenteessä todetaan vuosi vuoden jälkeen, aina nastarenkaiden vaihtamisen aikaan, että talvi tulee yllättäen. Kesä tuntuu puolestaan tulevan aina yllättäen kuntien sosiaali- ja terveydenhuollolle. Kesälomakauden aiheuttama vaje henkilöstössä on jokakesäinen tosiasia. Silti siihen ei osata varautua ajoissa.
Kesän koittaessa huonosti varautuneet kunnat, joutuvat työllistämään henkilöstöään vielä tavallista enemmän tai ajamaan osia terveydenhuolto-organisaatiostaan alas kokonaan.
Henkilökunnan ylityöllistämisen myötä ajetaan työntekijät tilanteeseen, jossa ollaan pakotettuja tinkimään osasta perushoitoon kuuluvasta palvelusta. Tämä laiminlyönti kostautuu myöhemmin kalliimpien hoitotoimenpiteiden tarpeen lisääntymisenä.
Tilanteesta kärsii henkilökunnan ohella terveydenhuollon asiakaskunta, jonka hoito vaarantuu riittämättömien resurssien vuoksi.
Terveydenhuoltoomme kaivataan lisää käsipareja ja parempaa organisointia. Ne ovat avainasemassa alan houkuttelevuuden kannalta, joka on ydinkysymys tulevaisuuden haasteisiin – hoitohenkilökunnan eläköitymiseen ja väestön ikääntymiseen - vastattaessa.
Hoitohenkilökunnan saatavuus on monessa kunnassa ongelma. Reilu ja kannustava henkilöstöpolitiikka takaa mahdollisuuden saada pysyvää ja sitoutunutta henkilökuntaa myös terveydenhuoltoon.
Suomalaiset haluavat laadukkaita julkisia peruspalveluja ja kunnallinen hoitotyö on erittäin arvostettua. Julkiset terveydenhuoltopalvelut ovat hyvinvointiyhteiskuntamme peruspilari. Nämä palvelut on taattava kaikille kansalaisille koko maassa ympäri vuoden.
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä teki viime talvirengaskauden aikana talousarvioaloitteen, jossa oli tarkoitus saada lisää rahaa – ja resursseja - kuntatalouden ongelmiin. Painopisteenä oli julkisen terveydenhuollon tasa-arvoinen saatavuus koko valtakunnassa. Tämä ei porvarihallitukselle kelvannut!
Vappupuhe Mathildedalissa 1.5.2008 
Arvoisa vappua juhliva väki!
Pääministeri Matti Vanhasen kakkoshallitus täytti hiljattain vuoden ja sen poliittiset linjaukset alkavat selkeytyä ja niiden merkitys tavallisen kansalaisen elämään hahmottuu koko ajan tarkemmin. Viime aikoina kovat porvarilliset arvot ovat näkyneet eduskunnassa selkeästi mm. asiakasmaksujen korottamisen, työvoimapolitiikan ja yliopistopolitiikan ajankohtaisten aiheiden kohdalla.
Asiakasmaksujen korotukset merkitsevät sosiaali- ja terveydenhuollon maksuihin keskimäärin 16,6 prosentin korotusta ja se tekee Suomesta Euroopan johtavan asiakasmaksujen perijämaan. Lisäksi hallitus tekee korotuksista automaattisia tulevinakin vuosina, kun se sitoo maksut sosiaali- ja terveydenhuollon indeksiin kahden vuoden tarkistusvälein.
Pääministeri
Vanhanen on linjannut myös oman ja ajamansa poliittisen linjan jatkon aina
vuoteen 2015 saakka. Oppositio ei aio tähän tyytyä. Tuomme esiin
porvarihallituksen hyvinvointiyhteiskuntaa rapauttavat toimet ja tulemme
osoittamaan, että hallituspohjaan ja sen myötä hallituksen linjaan tulee
äärimmäisen kaivattu muutos viimeistään vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.
Vanhasen toinen hallitus hyssyttelee puhetta vähempiosaisten kansalaisten asioista. Oppositio ei tule asiasta suutaan sulkemaan, vaan kaikki yritykset rajoittaa keskustelua vain kiihdyttävät meidän ääntämme niiden puolesta, joiden äänen kuuluminen on perinteisesti ollut vasemmistopuolueiden varassa.
Hyvät ystävät!
Hallituksen toimien myötä inflaatio kiihtyy hurjaa vauhtia. Se tarkoittaa sitä, että asumisen, elintarvikkeiden, sähkön ja polttoaineiden hinnat ovat kallistuneet ja arjen pyörittämisestä tulee tavalliselle kansalaiselle koko ajan haastavampaa. Rikkaiden ja hyvinvoivien hallituksen omaa etuaan ajava politiikka jättää karulla tavalla huomioimatta sen, miten suuri merkitys palvelumaksuilla on suurimmalle osalle väestöstä.
Terveyskeskusten palveluita käyttävät etenkin lapsiperheet, eläkeläiset, työttömät, pienituloiset ja vähävaraiset kansalaiset. Hallituksen asiakasmaksukorotusesityksen vaikutukset ovat merkittävimmät juuri terveyspalveluita tarvitseville. Palveluja käyttävien kukkaroista leikataan vuositasolla 65 miljoonaa euroa. Tästä 3,8 miljoonaa kerätään päivähoidon maksukorotuksista, loput yli 60 miljoonaa taas julkisia terveyspalveluita tarvitsevilta.
Asiakasmaksujen korotukset eivät myöskään hyödytä kuntia, vaan valtio ulosmittaa ne valtionosuuksissa itselleen. Päinvastoin kuin hallitus tekee, kunnille pitäisi myöntää lisää rahaa palvelujen laadun parantamiseksi, palveluntarpeeseen vastaamiseksi ja uusien työntekijöiden houkuttelemiseksi mm. hoitoalalle.
Perintöverouudistuksen myötä Vanhasen
hallitus vaarantaa keskustan ja kokoomuksen johdolla koko verojärjestelmän
hyväksyttävyyden ja uhkaa sitä kautta kaikkia verovaroin kustannettuja
hyvinvointiyhteiskunnan palveluja.
Suuret sukuyritys- ja maatilavarallisuudet vapautetaan käytännössä kokonaisuudessaan perintöverosta. Suurten metsätilojen vapauttamiseen perintöverosta hallitus ei sentään iljennyt ryhtyä, vaikka yksittäisiä vaatimuksia tästäkin kuultiin porvaripuolueiden riveistä. Keskustaa lähellä oleville etupiireille räätälöitiin kuitenkin hyvitykseksi uusi lisähelpotus metsäverotukseen. Maksumiehen viittaa uudistuksessa tarjotaan surutta tavallisille palkansaajille ja eläkeläisille.
Tapa jolla hallitus toteuttaa perintöverouudistusta, sotii voimakkaasti kansalaisten oikeudenmukaisuuskäsitystä vastaan. Jos kansalaiset kokevat verojärjestelmän epäoikeudenmukaisena, verotuksen hyväksyttävyys on mennyttä ja sen myötä myös hyvinvointiyhteiskunta on vain kaunis muisto.
Sosialidemokraatit ja maan johtavat veroasiantuntijat ovat tyrmänneet hallituksen esityksen, mutta hallitus ei kritiikille ole korvaansa letkauttanut. Räikeä epäoikeudenmukaisuus näkyy siinä, että huojennuksen saajina ovat juuri kaikkein rikkaimpien sukujen jäsenet. Ei ole mitenkään hyväksyttävää, että sukuyhtiöön sijoitettu yksityisvarallisuus ja sijoitusomaisuus ovat lähes täysin verovapaata perintöä, mutta tavallisen ihmisen asuntoon tai kesämökkiin kohdistuva perintöverorasitus pysyy ennallaan.
Arvoisa juhlaväki, hyvät toverit!
Osana asiakasmaksulain muutosta hallitus esittää myös päivähoitomaksujen korotusta ja niiden sitomista indeksiin. Monet täällä muistavat kokoomuksen vaalilupaukset lapsilisien sitomisesta indeksiin. Olihan se kokoomukselle kynnyskysymys hallitustyöhön osallistumiseen. Nyt näin ei toimita, mutta sitä vastoin päivähoitomaksut sidotaan indeksiin. Tällaiseen menettelyyn hallitus ei ole saanut minkäänlaista mandaattia kansalta. Varsinkin kokoomus on pettänyt lupauksensa äänestäjille ja tehnyt lapsiperheistä puolueelle pelkän kynnysmaton hallitusvastuun ovella.
Sosiaaliturvan kohdalla hallitus ei vastaa mihinkään kysymyksiin suoraan, vaan viittaa aina sosiaaliturvauudistusta valmistelevan Sata -komitean työn keskeneräisyyteen. Sata –komitean on määrä valmistella yli vaalikausien ulottuvia sosiaaliturvajärjestelmää muuttavia uudistuksia. Kuitenkaan oppositiopuolueiden edustusta ei komiteaan haluttu. Laaja-alainen poliittinen sitoutuminen, jota näin suuri ja pitkäaikainen uudistusprosessi kaipaa, ei näin ollen toteudu.
Sata –komitea toimii myöskin ainoastaan toiminnallisten asioiden järjestämisen parissa. Sillä ei ole minkäänlaista rahallista ulottuvuutta, ja sen myötä mitään kosketuspintaa konkreettisiin asioihin. Taitaa olla niin, että Sata –komiteasta on luotu vain hallituksen tekosyy sille, että se ei tee sosiaaliturvan saralla itse asiassa yhtään mitään.
Päivähoitoasiaan palatakseni on syytä muistaa, että hallitus oli kiivaasti vielä viime syksynä poistamassa koko nollamaksuluokkaa päivähoitomaksuista. Opposition ja laajojen kansalaispiirien painostuksen edessä hallitus joutui kuitenkin tästä suunnitelmastaan luopumaan. Tämä on yksi konkreettinen esimerkki siitä, että myös oppositiolla on valtaa.
Oppositiopuolueena SDP:n roolina onkin tuoda ongelmat ja tarkoitusperät esiin hallituksen politiikan takaa ja esittää keskusteluun oma vaihtoehtonsa. Demarit tekivät myös päivähoitomaksuista oman mallinsa, jossa maksuporrastusta on lievennetty ja maksu peritään vain todellisesta ja tarpeellisesta hoitoajasta. Lähtökohtamme on, että lapsella pitää olla sekä oikeus yhteiseen aikaan vanhempiensa kanssa että oikeus laadukkaaseen päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen. Malli mahdollistaa perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamisen, kannustaa työn tekemiseen, lisää joustoa ja tukee vanhemmuutta.
Me sosialidemokraatit haluamme työskennellä sellaisen Suomen eteen, jossa kaikilla ihmisillä on tasavertaiset mahdollisuudet kehittää itseään myös tulevaisuudessa. Siksi tarvitsemme tasa-arvoiset palvelut jokaiselle asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Hyvinvointi kuuluu kaikille – raha ei saa ratkaista.
Hallituksen esitys yliopistouudistukseksi on herättänyt odotettua tyrmistystä yliopistoissa ja oppositiossa. Toteutuessaan hallituksen esittämällä tavalla yliopistouudistuksen vaikutukset olisivat isot ja laajakantaiset. Hallituksen mallissa yliopistot joutuvat lakki kourassa kerjuulle. Yliopistojen hallintoon päättäjiksi olisivat tulossa ne tahot, jotka siihen eniten laittavat rahaa.
Samalla hallintomallin uudistukseen kuuluva rahoitusjärjestelmän muutos lisää yliopistojen eriarvoisuutta. Alueellisesti kattava yliopistoverkosto on vaarassa, sillä vain muutama yliopisto voi haaveilla ulkopuolisten rahoittajien kiinnostuksesta.
Sosialidemokraatit kannattavat yliopistouudistusta, jossa vahvistetaan yliopistojen toimintaedellytyksiä, varaudutaan kansainvälistymisen haasteisiin ja lisätään yliopistojen autonomiaa. Samalla on huolehdittava siitä, että yliopistot ovat tulevaisuudessakin julkisen rahoituksen piirissä, ja että Suomessa säilytetään vahva kansainvälisesti kilpailukykyinen julkinen yliopistolaitos.
Hyvät kuulijat!
Sosialidemokraatit ovat asettaneet tavoitteekseen täystyöllisyyden saavuttamisen. Tämä tarkoittaisi 75 prosentin työllisyysastetta, joka vastaisi myös muiden Pohjoismaiden tilannetta. Tavoitteeseen pitäisi kaikkien yhteiskunnan etupiirien sitoutua. Täystyöllisyyden saavuttamiseksi sosialidemokraatit ovat esittäneet useita ehdotuksia sosiaaliturvan ja verotuksen uudistamiseksi. Punaisena lankana on muutoksen ja turvallisuuden yhdistäminen. Globalisaation aiheuttamaa muutosta suomalaiselle työelämälle ei voida pysäyttää, mutta se on tehtävä ihmisille mahdollisimman turvalliseksi. Turvallisuuteen kuuluu työntekijöiden koulutusoikeuksien vahvistaminen ja muutosturvan kehittäminen.
Sosiaaliturvan ja verotuksen keinoin voidaan tukea uusien työpaikkojen syntymistä ja löytämistä. Työn ja omaisuuden verotuksen epäoikeudenmukaista suhdetta on korjattava jatkamalla työn verotuksen määrätietoista keventämistä. Keskeinen tavoite on muuttaa verotuksen painopistettä työn verotuksesta ympäristöverotuksen suuntaan.
Työaikaa on myös pystyttävä määrittelemään uudelleen: Esimerkiksi työmatkojen aikana työskentely on käsitettävä osaksi päivittäistä työaikaa. Vajaakuntoisten työllistymisen tukemiseksi sosialidemokraatit esittävät työllisyyssetelin käyttöönottoa, jolloin kynnys vajaakuntoisen työntekijän palkkaamiseen alenee huomattavasti.
Hallituksen kaavailema työttömien yhdistysten alasajo määrärahaleikkausten myötä on torjuttava. Hallituksen on myönnettävä työttömien yhdistysten tekemän työn arvo ja niiden toiminnan edellytykset on turvattava myös tulevaisuudessa.
Valtiontalouden kehyksistä päätettäessä hallitus on tuonut käsittelyyn linjauksia työsuojelun voimavarojen vähentämisestä noin 100 henkilötyövuoden verran. Tämä on vastoin eduskunnan tahtoa, EU:n työterveys- ja työturvallisuusstrategiaa sekä sosiaali- ja terveysministeriön kantaa. Mainituilta tahoilta yksiselitteinen viesti on ollut, että työsuojeluun pitäisi päinvastoin lisätä resursseja, koska työtapaturmien määrä on kasvussa, harmaa talous tuottaa jatkuvasti ongelmia ja työvoiman liikkuvuus aiheuttaa tarkastuksiin omat paineensa.
Korkea osaamistaso pitää voida koskettaa koko väestöä. Nuorten syrjäytymisriskiä on pienennettävä pidentämällä oppivelvollisuusikää ensi vaiheessa vuodella. Yhteiskunnalla pitää olla velvollisuus tarjota peruskoulutuksen jälkeen jokaiselle nuorelle paikka jatkaa kouluttautumista nuorelle itselleen parhaiten soveltuvalla tavalla.
Työväenliike on toiminut aina yksilön vapauden kasvun puolesta. Sen puolesta, ettei talous ole kaikkea määrittävä tekijä ja ettei raaka voiton tavoittelu määrittele ihmisen arvoa maailmassa ja omassa paikallisyhteisössään. Sosiaalista turvallisuutta on lisätty poliittisen työväenliikkeen toimenpitein.
Hyvät ystävät, hyvät toverit!
Näin ensimmäisen kauden kansanedustajana välillä tuntuu, että poliittisin keinoin tehtävä muutos tapahtuu tuskallisen hitaasti. Tästä huolimatta tiivis yhteys kansalaisiin ja omin silmin nähdyt arjen tilanteet velvoittavat ja toisaalta antavat potkua tämän työn tekemiseen.
Kunnallinen palvelutuotantomme on suurien haasteiden edessä väestön ikääntyessä nopeaan tahtiin. Suomessa vanhusväestön osuus muusta väestöstä kasvaa muita Euroopan maita nopeammin. Useat kunnat elävät velkarahalla ja nostavat veroprosentteja tuottaessaan palveluita kuntalaisille.
Meidän seudulla ollaan lähdetty kohtaamaan tulevaisuuden haasteita Suomen suurimmalla kuntaliitoksella. Ensi vuoden alusta aloittaa uusi Salon kaupunki. Kuntaliitosprosessissa täytyy pystyä tekemään vaikeitakin päätöksiä ja hyvin radikaaleja muutoksia. Siksi on erittäin tärkeää, että pystymme tekemään yhteistyötä yli puoluerajojen ja nykyisten kuntarajojen. Käsillä on yhteinen projekti, jonka mahdollisimman hyvään ja tasapuoliseen lopputulokseen tarvitaan kaikkia kuntalaisia.
Kuntaliitoksen myötä haastetta siis riittää. Kuinka taataan kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet asioihinsa? Miten jaetaan palvelut tasaisesti uuden kunnan alueella niin, että ne ovat kaikkien saavutettavissa? Myös joukkoliikenteen osalta täytyy tarkastella miten syrjäkyliltä mahdollistetaan asioiminen asutuskeskuksiin. Vai, pitääkö uudessa kunnassa yleensä olla ollenkaan syrjäkyliä?
Kuntalaiset, luottamushenkilöt, viranhaltijat ja kaupungin koko henkilöstö on saatava sitoutumaan yhteiseen asiaan. Samalla asioista on käytävä julkista keskustelua ja tiedottamiseen on panostettava koko ajan enemmän. Lienee sanomattakin selvää, että kunnallisvaalien lähestyessä nyt on todellakin aika vaikuttaa.
Suuret kiitokset ja hyvää vappua!
Puheenvuoro Kotien puolesta –liiton edustajakokouksessa Lahdessa 19.4
Hyvä Kotien puolesta –liiton väki!
Tuon Teille tervehdyksen kotikaupungistani Salosta ja Suomen eduskunnasta.
Kansanedustajana ja kaupunginvaltuutettuna saan olla päivittäin tekemissä Kotien puolesta –liiton toimialaa läheltä liippaavien asioiden kanssa. Lasten, perheiden ja vanhusten hyvinvoinnin eteen tehdään paljon työtä, mutta työsarkaa riittää tulevaisuudessakin.
Välillä tuntuu, että poliittisin keinoin tehtävä muutos tapahtuu tuskallisen hitaasti. Tästä huolimatta tiivis yhteys kansalaisiin ja omin silmin nähdyt arjen tilanteet velvoittavat ja toisaalta antavat potkua tämän työn tekemiseen.
Eduskunnassa järjestettiin tämän kuun alussa parisuhdeväkivaltaa vastustava tilaisuus osana kansalaisjärjestöjen "kotirauhaa" –kampanjaa. Kansanedustajat olivat tempauksessa täysillä mukana ja osoittivat, että eduskunnassa naisiin kohdistuvan väkivallan ongelma otetaan hyvin vakavasti.
Laajasti tiedostetaan, että yhteiskunnan tehtävä on suojella kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia, joihin perheväkivallasta kärsivät naiset voidaan lukea. Huomattavan moni heistä on muuten maahanmuuttajanaisia, joiden auttaminen on äärimmäisen haastavaa, mutta samalla äärimmäisen tärkeää. Puoluerajat ylittävä poliittinen tahto ongelmien ratkaisemiseksi on olemassa, mutta tekemistä riittää paljon.
Hyvät läsnäolijat!
Suomalaisten pahoinvoinnin taustalla ovat usein yhteiskunnallinen eriarvoisuus, köyhyys ja syrjäytyminen. Keskeisimmät keinot näiden hoitamiseen ovat työllisyyden hoito, hyvinvointipalvelujen ylläpito sekä riittävä sosiaaliturva. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rakentuu monipuolisille ja kaikkien kansalaisten saatavilla oleville yhteisesti verovaroin rahoitetuille julkisille palveluille. Niitä kehitetään väestön ikärakenteen sekä yhteiskunnan sosiaalisen ja taloudellisen tilan huomioon ottaen.
Sosiaalisten palvelujen tuotanto on viime vuosina kasvanut nimenomaan ns. korjaavien palvelujen osalta lasten ja perheiden kohdalla. Tämä on osoitus siitä, että jotain on mennyt jo pahasti pieleen. Samalla kun korjaaviin palveluihin joudutaan satsaamaan yhä enemmän, on panostettava vieläkin enemmän ongelmien ennaltaehkäisyyn ja toisaalta ongelmien kärjistyessä nopeaan reagointiin.
Olemme ajautuneet vähän sellaiseen tilanteeseen, että ongelmia lähdetään ratkomaan vasta, kun ne kärjistyvät ja kasautuvat. Silloin henkilön tilanne on kuitenkin inhimillisesti katsoen jo liian vaikea ja ongelmien ratkaiseminen mahdollisimman haastavaa.
Näkisin tämän kehityksen taustalla yhdeksi syylliseksi työelämän, joka on muuttunut lähivuosina raadollisemmaksi. Vanhempien uhrautuessa ja pakon edessä omistautuessa työurilleen yhä tiiviimmin kärsijänä on perhe. Lasten vieraantuminen vanhemmista ja kasvatusvastuun siirtyminen televisiolle, videopeleille ja internetille on äärimmäisen huolestuttava kehityssuunta. Täytyy muistaa, että lasten huoleton leikkiminen ja perheiden yhdessäolo ovat parasta ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä.
Mielenterveysongelmaiset ovat monesti vaiettu ryhmä. On todettava, että hoitotakuu ei lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa toteudu juuri missään päin Suomea. Nämäkin nuoret ovat Suomen tulevaisuus, voikin kysyä millaista Suomea me rakennamme, jos tätä asiaa ei saada kuntoon?
Hyvät kuulijat!
Myös lapsiperheet tarvitsevat yhteiskunnallista tukea. Kuitenkaan tavallisen lapsiperheen on nykyään miltei mahdotonta saada kotipalveluita huolimatta siitä, että laki velvoittaa kunnat järjestämään tarpeellisen avun lapsiperheille siinä kuin vanhuksillekin. Tämä ongelma kumpuaa kuntataloudesta ja sen heikosta tilasta, mutta asian kuntoon hoitaminen on viime kädessä poliittinen valinta.
Kuntatalouden repsahtaminen todella huonoon tilaan menee monilta osin valtion ja sen johdon piikkiin. Kuntasektori tarvitsee kipeästi lisärahaa, jotta peruspalvelut pystytään takaamaan. Kunnalliset hoivapalvelumme toimivat henkilöstön jaksamisen äärirajoilla ja lisää käsipareja tarvitaan kipeästi. Tässä tilanteessa on aivan käsittämätöntä, että hallitus ulosmittaa erittäin kyseenalaiset asiakasmaksujen korotukset valtion kukkaroon. Samat rovot olisivat tarpeellisempia ensisijaisesti kansalaisten taskussa, mutta myös kuntien kassassa.
Lapsiperheiden kotipalveluun panostaminen voisi vähentää voimakkaiden lastensuojelutoimien tarvetta. Esimerkiksi yläasteikäisten tyttöjen ongelmat ovat lisääntyneet. Pohjois-Savossa toteutetun seurantatutkimuksen mukaan 17 prosenttia kahdeksannen ja yhdeksännen luokan tytöistä voidaan luokitella vaikeasti tai keskivaikeasti masentuneiksi. Syyt tähän löytyvät perheistä: päihteiden käyttö, työttömyys, ja näiden osaltaan aiheuttamat sosiaaliset ongelmat oireilevat lapsien mielenterveydessä.
Kunnallinen palvelutuotantomme on suurien haasteiden edessä väestön ikääntyessä nopeaan tahtiin. Suomessa vanhusväestön osuus muusta väestöstä kasvaa muita Euroopan maita nopeammin. Samalla hoivapalvelujen järjestäminen on yhä mutkikkaampaa, esimerkiksi vanhustenhoito ei voi olla kunnissa pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon asia, vaan myös mitä suuremmassa määrin muidenkin hallintokuntien vastuualuetta. Vanhustenhoidossa julkinen hoivapalvelujen tuotanto on kaiken a ja o, siitä on huolehdittava. Samalla on kuitenkin todettava, että yksityisiäkin vanhusten hoivapalveluja tarvitaan täydentämään julkista palvelutuotantoa.
Hyvät ystävät!
Kotien puolesta –liiton aktiivijäsenten ja osastojen toiminta on arvokasta ennaltaehkäisevää sosiaalityötä, jota ei osata yhteiskunnassamme välttämättä oikein arvostaa.
Kotien puolesta –liiton puitteissa tehty työ on tärkeää juuri siksi, että se nimenomaan ehkäisee syrjäytymistä. Lisäksi tarjotaan hengähdyshetkiä ja virkistystä vanhuksille ja lapsiperheille tuettujen lomien myötä.
Kolmannen sektorin kansalaisjärjestöille ei voida sälyttää yhteiskunnan velvollisuuksia kansalaisten hyvinvoinnin takaamisesta. Silti niiden työn hedelmät otetaan erittäin tervetulleina vastaan yhteiskunnan palveluja täydentämään. Näen aktiivisen kansalaisjärjestötoiminnan suomalaisen yhteiskunnan suurena rikkautena.
Lopuksi kiitos Teille kaikille siitä arvokkaasta ja pyyteettömästä työstänne yhteisen hyvän eteen, jota teette Kotien puolesta –liiton puitteissa.
Päätössanat Rafael Paasio –seminaarissa 12.4.2008 Salon Työväentalolla
Hyvät toverit!
On kiitosten aika. Haluan kiittää kaikkia alustajia siitä, että olemme saaneet muodostettua näin tasokkaan ja monipuolisen seminaarin tänne Salon satavuotiaalle Työväentalolle, joka on mm. allekirjoittaneen poliittinen koti. Erityiskiitoksen ansaitsee myös seminaarin puheenjohtaja Matti Kivikoski.
On liikkeemme keskeinen rikkaus, että meillä on näin upeita persoonia ollut vaikuttamassa asioihin, puolueeseen ja siihen millaisena kansainvälinen työväenaate näyttäytyy Suomessa. Rafael Paasion merkitys SDP:lle ja hänen työnsä ovat tulleet täällä tänään hyvin esille.
Ministeri Pertti Paasion ja kollega Heli Paasion näkemykset ja luonnollisesti hyvin omakohtaiset kokemuksensa ovat luoneet arvokkaan pohjan sille kuvalle, joka meille on tänään muodostunut Rafael Paasiosta. Kiitos teille molemmille Rafun persoonaa valottaneiden tarinoiden jakamisesta.
Vuosien vierittyä Rafael Paasion aktiiviajoista politiikassa alamme hiljalleen hahmottaa sitä perintöä, jonka hänen työnsä on jättänyt puolueeseen. Tämän seminaarin osalta kiitän varatuomari Matti Louekoskea ja historiantutkija Mikko Majanderia siitä, että he ovat avanneet käsitystä Rafael Paasiosta puolueen perspektiivin kautta. Samoin haluan kiittää päätoimittajia Antti Vuorenrinnettä ja Juha Peltosta Rafael Paasion kuvan täydentämisestä hänen lehtimiesuransa osalta.
Paasion työn hedelmät elävät puolueessa vielä tänä päivänäkin. Puolueen uudistaminen ei saa tarkoittaa oman menneisyyden unohtamista, vaan näkisin että se pikemminkin toimii aatekuvan kirkastamisena. Voidaankin ajatella, että puolueen uudistamisprosessin myötä nousee esiin selkeitä ajatuksia ja toimintalinjoja, jotka yllättäen muistuttavat suuresti Rafun aikanaan tekemiä linjauksia. Kiitos eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Jukka Gustafssonille yhteiskuntamme tulevaisuutta luotaavasta puheenvuorosta ja puheenjohtaja Eero Heinäluomalle SDP:n tulevaisuuden haasteiden hahmottelemisesta.
Arvoisa seminaariväki!
Sosialidemokratian nykypäivä on valtakunnantasolla oppositiopolitiikan tekemistä. Porvarihallituksen alkutaipaleen aikana on jo tullut hyvin esiin, että liikettämme tarvitaan, ehkä voisi sanoa, että enemmän kuin koskaan. Meidän on tarjottava oppositioasemasta vaihtoehto hallituksen tekemälle politiikalle. Samalla uudistamme liikettämme ja valmistaudumme tulevaan. Oppositiopolitiikassakin muistamme, että politiikassa valitsemamme linjan on pidettävä niin hallitusvastuussa kuin oppositiossa ollessa.
Porvarihallituksen aikana ollaan puhuttu paljon inflaatiosta, eli hintojen noususta ja rahan arvon alenemisesta. Inflaatio on kasvussa ja se on saavuttanut nyt jo 3,8 prosentin tason. Inflaatiopaineita seuraa varsinkin ruuan, energian ja palkkojen noususta. Hallitus on omilla toimillaan kiihdyttänyt inflaatiota, mutta tosiasioita aletaan sielläkin hiljalleen tiedostaa. Ikävä kyllä toimenpiteet inflaation hillitsemiseksi näyttävät rajoittuvan toistaiseksi pelkkään vaikutuksiltaan epävarmaan ruuan arvonlisäveron alentamiseen.
Valtiovarainministeri Katainen on Turun Sanomien kolumnissaan, aprillipäivänä muuten, todennut, että ”Hallituksen ensisijaisena tavoitteena on vähentää köyhyyttä siellä missä suurimmat ongelmat ovat.” Tämä toteamus on jonkinlainen perusteluyritys sille, miksi hallitus on hylännyt tavoitteensa lapsilisien sitomisesta indeksiin. Ministeri Katainen ja hallitus ovat kadottaneet kosketuksen ihmisten arkeen ja tässä tapauksessa lapsiperheiden köyhyysongelmaan.
Hallituksesta Katainen sentään suostuu puhumaan vähäosaisten ongelmista kun taas pääministeri Vanhanen hyssyttelee kaikkea poliittista keskustelua. Hän jopa sättii mediaa huonosti voivien ihmisryhmien tilanteen esille nostamisesta. Vanhasen linjaukset poliittisen keskustelun rajoittamiseksi ovat kestämättömiä, eivätkä millään muotoa sovi nykyaikaiseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Kaiken huipuksi Vanhanen näyttää pitävän itsestään selvänä omaa ja porvarihallituksen jatkoa aina vuoteen 2015 asti.
Hyvät Toverit!
Tahdon tässä kohdin lainata sanasen päivänsankariltamme Rafael Paasiolta. Lainaus on Heikki Kymäläisen toimittamasta kirjasta ”Kun aika on kypsä”, joka ilmestyi jo vuonna 1980, mutta sopii erittäin hyvin ohjenuoraksi myös tämän päivän SDP:lle ja sen toimijoille:
”Eri yhteyksissä – kannanotoissamme ja ohjelmissamme – olemme vakuuttaneet, että sosialismia ei mielestämme ole ilman vapautta. Sosialidemokratia ei ole aatteen diktatuuria, pakkososialidemokratiaa ei ole olemassakaan. Meidän mielemme mukaisessa demokratiassa ihmisillä on täysi vapaus antaa kannatuksensa haluamalleen toimintalinjalle. Tässä me sosialidemokraatit tarjoamme oman vaihtoehtomme.” Ja tämä vaihtoehto koskee tässä kohdin myös pääministeri Vanhasta!
Haluan vielä lopuksi kiittää Salon Wanhoja tovereita tämän päivän aloitteentekijöinä. Erityisesti uskallan nostaa heistä esille Toverimme Reino Breilinin ja Osmo Koskisen. Tarvitsemme jatkossakin hyviä avauksia ja ideoita puoluetoiminnassa, siitähän tässäkin päivässä on kysymys.
Kiitos kaikille Teille paikallaolijoille seminaariin osallistumisesta, Te teitte tästä päivästä seminaarin arvoisen. Turvallista kotimatkaa.
Puhe Naisex-messuilla Moision koululla Salossa 8.3.2008
Hyvä messuväki!
Tervetuloa Naisex-messuille tänne Moision koululle Saloon. Toivotan erikseen tervetulleeksi kaikki ne miehet, jotka ovat uskaltaneet saapua paikalle. Omasta puolestani kiitän myös järjestäjiä kutsusta tapahtuman suojelijaksi. Lausun vielä koko messuväen puolesta suuren kiitoksen tapahtuman järjestämisestä. Näin kattavien messujen järjestelyissä on riittänyt puuhaa vähän muillekin, kuin messupäällikkö Hannele Kivikoskelle.
Tänään saammekin sitten nauttia Salon Birgittojen ja näytteilleasettajien ponnistusten hedelmistä. Painotan vahvasti sanaa 'nauttia', sillä siitähän täällä tänään on kysymys. Arjen ja vapaa-ajan pienistä ja vähän suuremmista nautinnoista, joita me naiset saamme kokea.
Vaan onhan täällä virikkeitä vähän ehkä miehillekin. Ja voisi kai sanoa että paras miehen hyvinvoinnin ja onnellisuuden tae on hyvinvoiva ja onnellinen nainen. Tässä kohtaa muistutankin teitä miespuolisia messuvieraita naistenpäivästä ja messupöytien tarjonnasta.
Naisex-messut ovat vahvasti mukana ajassa ja ne kehittyvät ajan myötä niin, että tuoreimmat tuulet puhaltelevat täälläkin niin erilaisten modernien hemmotteluhoitojen kuin muodikkaiden vaatteidenkin myötä. Laadukkaassa ja kattavassa ohjelmassa on paljon nähtävää ja koettavaa, mutta tarjolla on myös paljon tietoa erilaisten luentojen muodossa.
Kun me siskot täältä tänään kotiudumme, saatamme innostua taas tuplaotteella itsemme rasvaamisesta, paklaamisesta ja kenties meistä joku huomaa viettävänsä lauantai-iltaa kurkut kasvoillaan. Siinä kohtaa kuitenkin toivon, että muistaisimme myös oman sisäisen kauneutemme ja ennen kaikkea sen vaalimisen.
Voin ilolla todeta Naisex-messujen todella vakiinnuttaneen paikkansa täällä Salossa. Nyt ollaan liikkeellä jo kuudetta kertaa, ja kun katsoo ympärilleen teitä messuvieraita ja näytteilleasettajia, messut ovat odotettu ja mieleinen tapahtuma.
Meidän kaikkien on hyvä myös muistaa, että messujen tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Voiko kuvitella parempaa yhdistelmää: itseänsä hemmottelemalla ja omaan hyvinvointiin panostamalla voi samalla auttaa avuntarvitsijoita. Tänä vuonna kohteena ovat erityisen tuen tarpeessa olevat lapset ja nuoret sekä heidän huoltajansa.
Hyvät kuulijat!
Hektisestä arjesta voi olla joskus vaikea irtautua. Psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin tärkeää varata aikaa myös itselleen. Jo työn ja perheen yhteensovittaminen voi tuntua välillä riittävän työläältä. Omalle rentoutumiselle pitää kuitenkin varata tilaa ja aikaa.
Avain onnelliseen elämään piilee työn, vapaa-ajan ja levon tasapainoisessa suhteessa. Kannattaakin aina muistaa että itsensä hemmotteleminen on sallittua. On jotenkin kummallista miten meidät on opetettu tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä kun joskus suomme itsellemme lepoa tai jotain pientä extraa.
Ihminen ei ole kone, joka voi olla tuottavassa työssä kellon ympäri. Ei ole häpeä vaatia mielelleen ja ruumiilleen lepoa. Maallisen menestyksen perässä juokseminen ei tee ihmisestä onnellista.
Hyvät ystävät!
Tänään maaliskuun kahdeksantena vietämme kansainvälistä naistenpäivää, jonka historia kytkeytyy läheisesti naisten aseman parantamiseen eri aikoina ja eri puolilla maailmaa. Suomessa kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran 8.3.1914.
Kansainvälisenä naistenpäivänä juhlistetaan niitä naisia, jotka ovat luoneet historiaa. Päivä liittyy naisten vuosisatoja kestäneeseen taisteluun oikeudesta osallistua yhteiskuntaelämään tasavertaisesti miesten kanssa.
Naistenpäivästä on yhä enenevässä määrin muodostunut tilaisuus tarkastella saavutettua kehitystä, vaatia muutoksia ja osoittaa kunnioitusta niiden naisten rohkealle ja päättäväiselle toiminnalle, joilla on ollut merkittävä osa naisten oikeuksien historiassa.
Näillä sanoilla toivotan Teille kaikille oikein hyvää naistenpäivää ja antoisaa messupäivää! Sekä iso kiitos näytteilleasettajille ja talkooväelle, kaikille teille jotka olette mahdollistaneet päivän annin meidän käyttöömme.
Puhe häämessuilla vpk:n talolla Salossa 2.3.2008
Tervehdys kaikille ja oikein lämpimästi
tervetuloa häämessuille tänne vpk:n talolle!
Haluan heti aluksi kiittää järjestäjiä ja tänne mukaan lähteneitä tahoja tämän hienon tapahtuman järjestämisestä. Pidän näitä messuja jälleen kerran todella positiivisena seutumme yrittäjien voimannäyttönä. Häämessujen ohjelma on kattava ja mukanaolevien yritysten takaamasta laajasta valikoimasta löytyy varmasti jokaiselle jotain.
Häämessut ovat paikallisesti merkittävä tapahtuma, koska niiden myötä pystytään tuomaan esiin seudullista osaamista häitä järjestävien apuna. Pidän suotavana, että häihin liittyviä tavaroita ja palveluja pyritään hankkimaan läheltä, ja tarjonta täällä tänään osoittaa, että se on laajaa ja laadukasta.
Häät ovat varsinkin nuorelle parille kallis investointi. Niiden suunnitteleminen kannattaakin aloittaa hyvissä ajoin, jotta hintavertailujen tekemisen myötä pystytään kustannuksia ehkä hieman hillitsemään.
Salon seudulta löytyy monipuoliset ja laadukkaat vaihtoehdot hääpaikoista, ruuista, kuvauksista, vaatteista aina kauneudenhoitoon ja hääyön viettoon asti.
Tärkeintähän on, että omat häät tuntuvat omilta. Häiden suunnittelussa saa ja pitää käyttää persoonallista otetta ja valinnanvapautta. Valinnanvaraahan todellakin on. Hyvin perinteiset häät tuttuine kisailuineen ja ohjelmanumeroineen ovat tuttu ja turvallinen vaihtoehto. Nykyään muodissa ovat erilaiset teemahäät, jotka noudattelevat hääparin harrastuksista ja tai muulta elämänalueelta tuttua teemaa.
Hääpäivä on yleensä ainutkertainen ja ikimuistettava, joten siitä kannattaa yrittää nauttia täysillä juuri siinä ohikiitävässä hetkessä.
Hyvät ystävät!
Häät ovat tapetilla tähän aikaan vuodesta. Lehdet julkaisevat kilpaa toinen toistaan monipuolisempia hääliitteitä. Onpa häille perustettu oma aikakauslehtikin. Voidaankin puhua siis jonkinlaisesta hääbuumista. Häiden kaupallistuminenkin on tosiasia. Sen hyvä puoli on erilaisten kansainvälisten tuulahdusten ulottuminen Suomeenkin asti.
Uudet ideat ovat tervetulleita perinteisten häämenojen rinnalle. Kukin pari tekee oman valintansa mielensä mukaan. Tietysti samalla koetaan meidän kulttuuriimme vieraampiakin ilmiöitä. Esimerkiksi amerikkalaistyylinen häävalmentaja on Suomessa vielä onneksi harvinaisuus, joskin ammattimaisia hääsuunnittelijoita täältäkin jo löytyy. Oma lukunsa on meille vieraampien uskontokuntien häätavat, joissa saattaa olla paikoin aika paljon sulateltavaa. Kaiken mullistuksen keskellä on tärkeää, että omat perinteemme säilyvät ja niiden elinvoima pysyy.
Ensi viikolla jopa meillä eduskunnassakin on hääteemaa läheltä liippaava aihe, kun päätämme vihkioikeutta määräävän lain uudistamisesta. Muuttuva maailma muuttaa paikoin myös häiden luonnetta. Nyt ollaan myöntämässä vihkimisoikeus laajemmalle virkamiesjoukolle. Tämä koskee siis lähinnä siviilivihkimisiä, joita juhlitaan yleensä vaatimattomammin kuin kirkkohäitä. Mikään ei tietenkään estä juhlistamasta siviilivihkimistäkin vähän juhlavammin.
Hyvät kuulijat!
Toivon teille kaikille omasta puolestani oikein mukavaa päivää hääteeman ympärillä. Muistakaa kysyä rohkeasti vinkkejä paikalla olevilta ammattilaisilta, nyt on heidän hyödyntämisen aika. Toivon myös onnea kaikille paikalla oleville tuleville hääpareille ja lykkyä tykö kosintaa suunnitteleville ja odottaville.
Tommy Tabermann:
”Mitä se rakkaus on? lapsi kysyy lämpimänä sylissä.
Rakkaus on sitä, että pitää sylissä, sinä vastaat,
annat sormiesi lipua, hentojen hiusten läpi.
Hento kuin lapsen hius on rakkaus, yhtä hauras, yhtä puhdas ja väkevä.
Mikset sinä sitten ole koskaan minun sylissäni?
lapsi kysyy vakavana.
Eikä suostu hyväksymään, että yksikään rakkaus olisi toista
suurempi tai pienempi.”
Puheenvuoro maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalasta eduskunnassa 19.12.2007
Arvoisa puhemies!
Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaa on täällä tänään käsitelty laajasti ja monesta eri perspektiivistä.
Itse kiinnittäisin huomiota ja kiittäisin kaikkia hallituspuolueita suomalaisen ruuan esille nostamisesta. Hallitusohjelman mukaisesti on käynnistetty suomalaisen ruuan edistämisohjelma, jolla pyritään lisäämään kotimaisen ruokakulttuurin arvostusta, terveellisiä ruokailutottumuksia ja lähiruuan käyttämistä mm. julkisissa ruokapalveluissa.
Jokainen meistä ymmärtää, että julkisen ruokapalvelun lyhyen toimitusketjun myötä tuoreisiin elintarvikkeisiin suunnatut varat ovat pitkällä aikavälillä myös kannattava investointi suomalaiseen kansanterveyteen, huoltovarmuuteen ja ympäristöön.
Ministeri Anttilalta ja ministeriöltä toivon avointa tiedonvälitystä siitä, miten tätä ohjelmaa käytännössä toteutetaan.
Arvoisa puhemies!
Päivän aikana on käsitelty myös Oikeutta Eläimille -yhdistyksen toimia. Eläinten hyvinvointi tiloilla on kaiken a ja o, sitä tuskin kukaan meistä kyseenalaistaa. Mutta se tapa millä tämä yhdistys nosti asian esiin, on hyvin kyseenalainen.
Kun vieraita tahoja tunkeutuu tiloille, seuraa odottamattomia ongelmia. Tämänkaltaiset toimintatavat saattavat johtaa joissain tapauksissa eläinsuojien lukitsemiseen, joka johtaisi paloturvallisuuden kannalta eläimien tilanteen huonontamiseen. Toisaalta tilojen hygienia vaarantuu, jos kutsumattomat vierailijat eivät pukeudu ja toimi muutenkin asianmukaisesti. Tämä edesauttaa mm. tautien ja epidemioiden lisääntymistä.
Läpinäkyvyys on hyväksi myös maataloustuotannon suhteen, mutta sen tulee toteutua asianmukaisesti, eikä Oikeutta Eläimille –yhdistyksen valitsemien toimintatapojen mukaan. Sinänsä hyvät tarkoitukset eivät pyhitä keinoja.
Valiokuntakäsittelyssä nousi erityisesti esiin viljelijöiden ehtyvät voimavarat. Nykyajan maksimaalinen tehokkuusajattelu ja suuret eläinmäärät aiheuttavat tilojen emännille ja isännille aivan uudenlaisia haasteita.
Viljelijät ovat erityisammattiryhmä, jonka työssä jaksamiseen tulee kiinnittää huomiota. Hyvin itsenäisesti toimivien viljelijöiden väsymyksen, työuupumuksen ja jopa mielenterveysongelmiin viittaavat oireet pääsevät usein kärjistymään liian pitkälle ilman, että niihin pystytään puuttumaan. Mikä olisi se taho, joka pystyisi tunnistamaan ongelmat ajoissa?
Arvoisa puhemies!
Valiokunnassa lisättiin rahaa 4H-toiminnan valtionapuun. Viime vuosina 4H-harrastuksen suosio on kasvanut ja alueellinen kattavuus parantunut. Kuntarakenteen muutos tuo usealla seudulla osaltaan lisäpaineita 4H-nuorisotyön tulevaisuudelle, koska kunnat osallistuvat niiden rahoitukseen.
4H- nuorisotyö edistää lasten ja nuorten omatoimisuutta, yritteliäisyyttä ja työelämävalmiuksia. Myös vastuu ympäristöstä ja suvaitsevainen monikulttuurisuus ovat toiminnassa vahvasti mukana. Eivätkö nämä edellä mainitut ole juuri niitä elämäntaitoja ja –arvoja, joita meistä kukin haluaa lapsilleen mahdollistaa ja painottaa?
Puhe Sirkkulan koulun itsenäisyyspäiväjuhlissa 4.12.2007
Hyvät Sirkkulan koululaiset, opettajat, henkilökunta ja vanhemmat!
Itsenäisyyspäivän juhlimiseen kuuluu kynttilät, joiden sytyttäminen on tapa muistaa menneitä sukupolvia ja heidän panostaan meidän nykyiseen hyvinvointiimme. Suomen liput nostetaan salkoihin ja niiden liehuessa on hyvä pohtia sitä, mistä Suomen maassa oikeasti on kysymys.
Itsenäisyyspäivän iltana elikkä ylihuomenna Tasavallan Presidentti järjestää juhlavastaanoton, minne minutkin kansanedustajana tänä vuonna on ensimmäistä kertaa kutsuttu. Torstaiset linnanjuhlat keräävät jälleen suomalaiset ihmiset sankoin joukoin television ääreen katsomaan hienosti pukeutuneita – tuttuja ja tuntemattomia - ihmisiä.
Saattapa
teistäkin moni nähdä siellä monen nuoren ihaileman, aina sanavalmiin
kansanedustaja Ben Zyskowiczin tai formulatähti Kimi Räikkösen.
Itsenäisyyspäivässä on perimmiltään kysymys kuitenkin jostain aivan muusta kuin linnan juhlista. Siinä on kysymys siitä kuinka meidän isänmaamme on syntynyt ja kehittynyt tähän päivään asti.
Meillä suomalaisilla on yhdessä tekemisessä pitkät perinteet. Sotavuosina kaikille kansalaisille oli omat tehtävänsä niin sotarintamilla kuin kotirintamallakin. Kaikkia tarvittiin, jotta maasta saatiin rakennettua juuri näin hyvä, kun se tänä päivänä on. Sodan aikana eläneet suomalaiset antoivat itsenäisyydestämme suuria uhrauksia, jotka eivät unohdu koskaan.
Kehoitan teitä koululaisia kyselemään ikäihmisiltä ja omilta isovanhemmiltanne Suomen itsenäisyyden eri vaiheista. Se on sitä arvokasta tiedon siirtämistä nuoremmille sukupolville. Olkaa siis aidon uteliaita.
Hyvät juhlavieraat!
Meillä on kaunis ja puhdas luonto, jota kadehditaan maailmalla, ja johon käydään tutustumassa kaikkialta maailmasta. Luontoa tulee suojella ja siitä pitää nauttia. Puhdasta luontoa ei saa ottaa myöskään itsestäänselvyytenä. Meidän kaikkien on tehtävä töitä ja kannettava oma vastuumme meidän luonnosta.
Meillä on hieno maa, jossa eletään sillä tavalla kuin me haluamme elää. Yhteiskuntamme perustuu vapaudelle, demokratialle ja tasa-arvolle. Sen myötä voimme puhua pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta nimeltä Suomi.
Näin monimutkaisessa järjestelmässä kuin tämä meidän Suomemme on, eivät kaikki asiat voi koskaan olla täysin kohdallaan kaikkien kansalaisten kannalta. Ihmisten lukuisat erilaiset tarpeet, mielipiteet ja tavat takaavat sen, että ristiriitatilanteita syntyy.
Kansanedustajan työ jota itse teen on lakeja muuttamalla tai uusia lakeja säätämällä muokata tätä maata sellaiseksi, jossa meidän kaikkien on hyvä elää, olla ja kehittää itseään. Tehtiin kuinka hyvä päätös tahansa, niin melkein aina on joku jolle se ei sovi. Siksi enemmistön yhteinen tahto on se ohjenuora jonka mukaan mennään, mutta kenenkään etuja ei saa unohtaa. Ketään ei saa jättää yksin.
Me kaikki haluamme olla onnellisia, näin uskallan väittää. Minusta onnellisuuteen kuuluu se, että me toimimme kaikkien yhteiseksi hyväksi. Itsekkyys ei kanna pitkälle. Politiikassa sen huomaa joka päivä: yksin ei saa mitään aikaan. Menestyvin poliitikko on se, joka osaa parhaiten tulla toimeen ja tehdä yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Nämä edellä olevat kaksi lausetta pätevät myös hyvin tänne teidän koulumaailmaan. Porukassa on yhdessä tekemisen meininki ja parhaat eväät hyviin lopputuloksiin. Muistattehan että onnellisuuteen kuuluu, ettei kaveria jätetä.
Hyvä Sirkkulan koulun väki!
Suomen yhdeksäänkymmeneen itsenäisyyden vuoteen mahtuu monenlaista tapahtumaa.
Suomi on nykypäivänä pääsääntöisesti turvallinen maa. Suomalaiset menestyvät maailmalla näin pieneksi maaksi todella hyvin. Urheilun puolella meillä on ralli- ja formulamestareita sekä jääkiekkoilijoita maailman huipulla. Myös suomalaiset musiikintekijät ovat viime vuosina osoittaneet, että menestystä voidaan saavuttaa maailmalla myös musiikkia tekemällä ja esittämällä.
Kun minä olin nuori, ei uskallettu edes haaveilla euroviisujen tai jääkiekon maailmanmestaruuden voittamisesta. Nyt tuntuu, että kaikki on näilläkin saroilla saavutettu. Tätä taustaa vasten on jännittävä ajatella mihin te nuoremmat sukupolvet vielä yllättekään. Siksi kehotan teitä kaikkia haaveilemaan ja harrastamaan vapaasti.
Aikuisen elämä saattaa vaikuttaa Teistä välillä kiehtovalta ja houkuttelevalta, mutta aikuisuus koittaa kullekin ajallaan ja sitä on turha kiirehtiä. Toivon, että nautitte lapsuudestanne. Se on oikeasti melkeinpä hienointa aikaa ihmisen elämässä.
Kiitän kutsusta tulla puhumaan tähän arvokkaaseen juhlaanne ja samalla esitän kiitokset koko koulun väelle tämän juhlan mahdollistamisesta. Toivon teille kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäiväjuhlaa.
Yleisönosastokirjoitus Salon Seudun Sanomissa 3.12.2007:
Pehmeämpi vaihtoehto avuksi arkeen
Sosialidemokraatit julkaisivat tällä viikolla vaihtoehtoisen budjettilinjauksensa, joka on vastuullisempi ja tulonjaollisesti oikeudenmukaisempi kuin hallituksen budjettiesitys. Budjettilinjauksemme tukee kuntien taloutta vähentäen kuntien tarvetta lisävelanottoon ja verojen kiristämiseen.
Vaihtoehtoinen budjettilinjauksemme, joka täsmentyy joulukuussa talousarvion mietinnön valmistumisen yhteydessä, tukee talouden kasvua, työllisyyttä ja osaamista. Ryhmämme talousarvioesitykset vahvistavat kuntataloutta sekä julkisten palveluiden laatua ja saatavuutta. Näin hyvässä taloustilanteessa on ehdottomasti mahdollisuus valtionvelan vähentämisen ohella satsata myös kansalaisten hyvinvointiin.
Esitämme noin 700 miljoonaa euron lisäystä kuntien valtionosuuksiin ensi vuodelle. Se suunnataan kunnille osaamisen vahvistamiseen ja lapsiperheiden, sairaiden sekä ikäihmisten palveluiden parantamiseen. Suurimmat panostukset kohdentuvat sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä opetus- ja kulttuuritoimeen.
Kasvua ja työllisyyttä tukeva politiikka lisää tuloverokertymää. Budjettilinjauksessa tulopuoli vahvistuu myös valtion talletuskorkotulojen ja osinkotulojen nousun myötä, sekä Suomen Pankin tuloutuksen korottamisella. Ryhmämme talousarvioaloitteet tuovat merkittäviä korjauksia ihmisten arkeen. Olemme esittäneet lisärahoitusta mm. lapsen perusosan korottamiseen toimeentulossa, lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ja kuntoutukseen sekä paikallispoliisin toimintamenoihin.
Pienituloisempien eläkeläisten, lapsiperheiden ja työttömien taloudellista asemaa parannetaan nostamalla perusvähennystä 2000 euroon. Työmarkkinatuen tason nostamisella vähennetään toimeentulotukiriippuvaisuutta. Esityksemme perusvähennykseen nostaa käteen jääviä tuloja noin 11 euroa kuukaudessa alle 1130 euroa kuukaudessa ansaitsevilla työttömillä ja eläkeläisillä. Työmarkkinatuen korotus toisi työttömälle käteen lisää noin 25 euroa kuukaudessa.
Sosialidemokraattisen ryhmän budjettiesitys on 1,7 miljardia ylijäämäinen, mikä mahdollistaa merkittävät lyhennykset valtionvelkaan. Näin sosialidemokraatit rakentavat Suomen tulevaisuutta toisaalta maan taloutta vahvistamalla ja kasvuun satsaamalla, mutta samalla myös huolehtimalla kansalaisten hyvinvointipalveluista ja ympäristön suojelusta.
Yleisönosastokirjoitus Salon Seudun Sanomissa 16.11.2007:
Ratkaisu sovittelulla, ei pakkolailla
Eduskunnassa äänestetään tänään erittäin poikkeuksellisesta hoitajien työtaistelua koskevasta lakiehdotuksesta. Poikkeuslailla pyritään takaamaan ihmisille välttämättömät sairaanhoidon palvelut, mutta sen myötä puututaan vain työkiistan mahdollisten seurausten kaikkein vaikeimpiin tapauksiin.
Ihmishenkien suojaaminen on varmasti meille kaikille se tärkein prioriteetti, mutta potilasturvallisuutta tämä lakiehdotus ei mitenkään pysty takaamaan. Lakiehdotus ei myöskään millään muotoa ratkaise työkiistan varsinaista ongelmaa vaan pahentaa sitä.
Jo nyt hoitohenkilöstöstä on huutava pula. Mikäli poikkeuslaki hyväksytään, tilanne tulee ryöstäytymään käsistä. Miten hallitus luulee tämän lain vaikuttavan alan opiskelijoihin ja tällä hetkellä työssä oleviin hoitajiin?
Lain valmistelu on tuottanut valtavaa mielipahaa tehyläisten keskuudessa. Osaava joukko ammattitaitoisia työntekijöitä uhkaa lähteä kokonaan työstään joko ulkomaille tai vaihtamalla alaa tyystin. Tilanne on nyt jo niin tulehtunut, että paluu normaaliin päiväjärjestykseen tulee olemaan äärimmäisen vaikeaa.
Vastuu hoivasta kuuluu hallitukselle, eduskunnalle ja kunnille, ei yksittäisille työntekijöille. On ollut hirvittävää seurata yksittäisten hoitajien painostamista ja syyllistämistä. Pakkotyölakiesitykseen sisältyvä uhkasakko kurittaa suoraan yksilöitä. Työtaistelun osapuolina ovat kuitenkin yhteisöt, eivät koskaan yksittäiset ihmiset. Näin ollen uhkasakkomenettely on kansainvälisen ihmisoikeuskäytännön vastainen toimenpide.
Hallitus asettuu työkiistassa tämän lakiehdotuksen myötä työnantajan puolelle. Jyrki Katainen sanoi ennen vaaleja: "Mitä enemmän naisvaltaisille koulutetuille aloille maksetaan yli yleisen korotustason, sitä enemmän olemme valmiit nostamaan kuntien saamia valtionosuuksia. Esitämme, että valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen korotustason." Pitkä ei ole porvarin muisti.
Työkiistaa selvittävän sovittelulautakunnan työltä vietiin pohja pois, kun tällainen lakiesitys tuotiin käsittelyyn ennen lautakunnan työn päättymistä. Tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta negatiivisesti lautakunnan työhön.
Herää kysymys, miten lääninhallitukset pystyvät toimimaan tässä tilanteessa niin, että työhön määrääminen sujuu järkevällä tavalla käytännössä? Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiristä on nyt jo kuulunut viestiä, että jopa erästä 83-vuotiasta eläkkeellä olevaa sairaanhoitajaa on pyydetty töihin irtisanoutumisten mahdollisesti tapahtuessa. Tämä kertoo karua kieltään sairaanhoitopiirien valmiudesta toimia tässä tilanteessa.
Miten siis voidaan taata, että sairaanhoitopiireillä on riittävän ajankohtaista tietoa käytettävissään omista työntekijäreserveistään ja työkaluja toimia tässä kaoottisessa tilanteessa, johon ei ole juurikaan aikaa varautua? Lain myötä nimenomaan lääninhallituksille tulee kova vastuu toimia vakavissa pakkotoimissa toimeenpanijana.
Aika alkaa loppua. Työtaistelun osapuolien on nyt korkea aika löytää molempia tyydyttävä sovitteluratkaisu. Myös maan hallituksella on nyt nöyristymisen paikka.
Pääministerin ilmoitus ilmastonmuutosta koskevan kansainvälisen sopimusprosessin etenemisestä Eduskunnassa 7.11.2007/ puheenvuoro keskusteluun
Arvoisa puhemies,
Kansallisessa päätöksenteossa kansainvälinen kilpailu ei yksin saa määrittää mitä tehdään, vaan harjoitettavan politiikan pitää olla myös ympäristönäkökohdiltaan ja sosiaalisista lähtökohdista kestävällä pohjalla. Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii tietoa, tahtoa ja vastuunkantamista. Laskun tänä päivänä tekemättä jätettävistä toimenpiteistä maksavat tulevat sukupolvet.
Hallituksen ympäristöjärjestöiltä ensi vuoden budjetissa leikkaamat tuet olisivat nyt kovasti tarpeen, kun kansallisella tasolla pitäisi tehdä pitkäjänteistä ympäristöpolitiikkaa. Ilmastonmuutoksen torjunnassa tiedottamisella on merkittävä osuus ja ympäristöjärjestöjen työ siinä on korvaamaton. Toivoisin hallitukselta selkeää tukea tälle työlle.
Joukkoliikenne on oiva lääke ilmastonmuutokseen, koska sen avulla saadaan vähennettyä yksityisautoilua, jonka merkitys ilmastonmuutokseen on suuri. Siksi hallituksen toimet, jotka kurittavat ennestään ahtaalla olevaa joukkoliikennettä, jaksavat kummastuttaa. Esimerkiksi autoilun verotusta uudistettaessa julkisen liikenteen ja yksityisautoilun suhteen oltaisiin voitu tehdä ympäristöystävällisempiäkin linjauksia.
Arvoisa puhemies,
EU on toiminut ilmastopolitiikassa edelläkävijänä ja niin täytyy jatkaa. Kansainvälisen toiminnan tulee pohjautua kunnianhimoisiin tavoitteisiin, juuri sellaisiin tavoitteisiin, kuten EU:lla nyt on ollutkin kun Kioto-prosessille ollaan mietitty jatkoa.
Jäsenmaiden sitoutuminen tavoitteiden toteuttamiseen on ensisijaisen tärkeää. Kansainvälisen yhteisön saavuttamat sopimukset ovat ilmastonmuutosta torjuttaessa avainasemassa. Suomen on oltava mukana neuvottelemassa näistä sopimuksista ja täytettävä omat velvoitteensa liikaa kansallisista eduistaan tinkimättä. Meidän on kuitenkin tärkeää keskittyä siihen mitä voimme itse tehdä eikä siihen mitä joku toinen ei kenties tee.
Ilmastonmuutos ei tunne rajoja ja sen vaikutukset näkyvät kaikkialla. Siksi sen hallinnassa globaalilla tasolla on ehdottomasti kysymys yhteisistä talkoista. Ilmastonmuutoksen suhteen pahimmat sylttytehtaat sijaitsevat kehittyneissä maissa, joten niiden on kannettava selkeästi vastuunsa siitä, että merkittävä osa talouskasvusta on tuotettu ympäristöä rasittavilla keinoilla.
Kehittyneillä mailla on myös selkeästi paremmat mahdollisuudet vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjuntaan kuin kehitysmailla. Kehitysmaissa on panostettava tietoisuuden lisäämiseen, jottei kasvua siellä luotaisi ympäristön kustannuksella.
Puhe Salon torilla Asunnottomien yö -tapahtumassa 17.10.2007
Hyvät ystävät,
kun puhutaan hyvinvointivaltiosta, puhutaan yhteiskunnasta, joka pyrkii huolehtimaan kaikista kansalaisistaan. Hyvinvointivaltion ideaan kuuluu käsitys siitä, että sosiaaliset ongelmat kuten työttömyys, köyhyys tai syrjäytyminen eivät johdu yksilön omatahtoisista ratkaisuista. Ne luetaan yhteiskunnallisesti tuotetuiksi ongelmiksi. Koska nämä ilmiöt ovat yhteisön ongelmia, tulee yhteisön ne myös ratkaista.
Nykypäivänä, kun ihmisten arvot koventuvat lähes silminnähtävällä tahdilla, yhteisvastuun henki on häviämässä. Samalla romutetaan ajatus hyvinvointivaltiosta. Valtio rikastuu rikastumistaan, mutta samalla rikkauden hedelmät jakautuvat yhä epätasaisemmin.
Tuloerojen kasvusta puhutaan nykyään mediassa melko vähän. Eriarvoistuva yhteiskunta tuntuukin saaneen hiljaisen hyväksynnän. Aikoinaan lamasta nousemiseen vaadittiin kaikkia kansalaisia mukaan, mutta nyt nopean kasvun aikakaudella monet on jätetty hyvinvoinnin kyydistä. Tämä ei ole oikein.
Köyhyys on monien ongelmien summa. Monesti ongelmavyyhdin sysää liikkeelle työn tai ihmissuhteen menettäminen. Mukaan astuvat päihdeongelmat, syrjäytyminen, yksinäisyys ja asunnottomuus. Arjen rakenteiden murruttua, niiden uudelleen rakentaminen on vaikeaa.
Asunnottomien ja köyhien auttaminen tulee lähteä yksilöllisten tarpeiden huomioimisesta. Mitään yhtä tiettyä kaavaa ongelmavyyhtien korjaamiseen ei voi olla, koska jokainen tapaus on erilainen. Muutos lähtee viime kädessä jokaisesta ihmisestä itsestään.
Hyvät ystävät,
viimeistään tulevaan suurkuntaan pitäisi täällä Salossa harkita sosiaalista isännöintiä, jossa asunnottoman olisi mahdollista saada yksilöllistä viranomaisapua asunnon hankintaan. Samalla järjestelmällä voidaan myös ehkäistä asunnottomaksi joutumista esimerkiksi sovittelemalla vuokrarästejä ennen niistä mahdollisesti seuraavaa häätöä.
Salon seudulla asunnottomien määrä ei ole järin suuri, mutta asunnottomuusongelma on silti olemassa ja se kasvaa ja pahenee, jos se jätetään hoitamatta. Itseäni pohdituttaa etenkin A-klinikan kuntoutuksessa olevien kahdeksan asunnottoman tulevaisuus matkalla päihteettömään elämään, mikäli heille ei saada kattoa pään päälle.
Omien etujensa ajaminen vaatii voimia ja on monesti turhauttavaa. Kaikki eivät tähän pysty ja ihmisten välisen solidaarisuuden tuleekin velvoittaa auttamaan läheistä. Kaikkein vaikeimmassa asemassa ovat ne asunnottomat, joilta puuttuu ystävien ja sukulaisten tuoma turvaverkosto. Täytyy muistaa, että jokainen elämäntarina on omalla tavalla arvokas. Jokaiselle tarinalle löytyy kuuntelija.
Julkiselta palveluverkostoltakin voidaan vaatia inhimillisyyttä. Ihmisen tarpeita on kuunneltava, tyly luukulta luukulle kierrättäminen ei ole hyväksyttävää. Ihmisen hätää kohdattaessa ei välinpitämättömyyttä voi perustella mitenkään.
Hyvät ystävät,
Julkisen vallan puolella puuhataan sosiaaliturvaan uudistuksia, joiden lähtöajatuksina ovat mm. että palvelut pitäisi saada samalta luukulta mahdollisimman kattavasti. Samalla lähdetään siitä että yhteiskunnan turvaverkostosta ei pitäisi pystyä putoamaan, eli perusturvan tietty taso pitää taata kaikille ihmisille tilanteesta riippumatta.
Toivon todella, että sosiaaliturvan uudistus uskalletaan viedä läpi rohkeasti. Toivottavasti siihen myös löydetään malli, jossa kaikille ihmisille taataan aidosti riittävä toimeentulon taso. Erilaisten tukien maksaminen ei saa olla kuitenkaan itse tarkoitus, vaan niillä on aidosti pyrittävä helpottamaan ihmisen elämää. Sellainen yhteiskunta, joka tyytyy vain sokeasti rahoittamaan päihdeongelmaisen asunnottoman jokapäiväistä perjantaipulloa, on todella kylmä ja välinpitämätön yhteiskunta.
Kiitän kaikkia tilaisuuden järjestämisestä vastanneita tahoja. Asunnottomien yö on meille kaikille hyvä muistutus tämän ongelman olemassaolosta. Uskon ja toivon, että tämä tapahtuma poikii päättäjien taholle hedelmällistä keskustelua siitä, mitä asunnottomuudelle ja muihin siihen liittyville ongelmille voitaisiin jatkossa tehdä enemmän.
Lopuksi luen Teille työtoverini Tommy Tabermannin tätä tilaisuutta ajatellen kirjoittaman runon. Sen nimi on "Leipä".
Leipä
On vain yksi leipä
yhteinen,
yhdessä leivottu.
On vain yksi suu,
yksi jokaisella,
kerran rintaa imenyt.
On vain yksi vatsa,
jokaisella yksi,
nopeasti täytetty, tyydytetty.
Miksi maailmassa on niin monta tyhjää vatsaa,
niin monta kylmää kättä???
Miksi leipää on niin vaikea murtaa, jakaa?
Onko käsien todella hyvä olla kylminä?
Kumpi sinä haluat olla?
Se, joka murtaa leivän,
vai se,
joka vie leivän nälkäisen suusta?
Kumpi?
Yleisönosastokirjoitus Salon Seudun Sanomissa ja Turun Sanomissa (vko 41):
Hoivatyötä on uudistettava kunnissa
Kunnallisella hoiva-alalla vaaditaan muutamien seuraavien vuosien aikana suuria muutoksia ja panostuksia, jotta tulevaisuuden haasteisiin pystytään vastaamaan. Hoitajien palkat ovat vain yksi – joskin erittäin merkittävä - puoli hoivakentän ongelmista.
Kunnallisessa perusterveydenhuollossa on paikoin vääristynyt henkilökuntarakenne. Väkeä kaivataan lisää aivan perustavimpiin töihin samalla tavalla kuin erikoisosaamista vaativiin työtehtäviinkin. Esimerkiksi vanhustenhuollon perustason työtehtävistä – mm. kylvettämisestä ja syöttämiskerroista - tinkiminen aiheuttaa nopeasti pahenevia terveysongelmia samalla kun ne heikentävät vanhusten elämänlaatua kohtuuttomasti.
Lähi- ja perushoitajien koulutuksella joutuu nykypäivänä tekemään laajalti sellaisia työtehtäviä, joihin heidän peruskoulutuksensa ei anna riittäviä valmiuksia. Koulutusta on siksi uudistettava ja parannettava työelämän tarpeita ja myös opiskelijan omia toiveita kuunnellen.
Hoivatyön kenttä on uudistunut mm. kotihoidon ja palveluasumiseen liittyvien tukipalveluiden kehittyessä merkittäviksi hoitomuodoiksi laitoshoidon rinnalle. Nämä toimintaympäristöt vaativat hoitajilta erityyppisiä erityisosaamisen muotoja. Opiskelijoiden peruskoulutuksen jälkeisen erikoistumisen pitää vastata jonkin tietyntyyppisen hoivatyömuodon tarpeeseen. Myös toimintaympäristöjen sisällä tarvitaan eri työtehtävien osaamista, mikä pitää erikoistumiskoulutuksessa huomioida.
Alan kiinnostavuus työmarkkinoilla on alhaisella tasolla. Työn rasittavuus, pätkätyöt ja palkan heikko taso vähentävät hoitoalan työpaikoista kiinnostuneiden nuorten määrää. Palkka ei kuitenkaan ole ainut tekijä kilpailtaessa tulevaisuuden työvoiman kiinnostuksesta. mm. työyhteisöiden hyvinvointiin ja henkilöstön riittävään määrään on panostettava entistä enemmän.
Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana puolet kuntatyöntekijöistä jää eläkkeelle. Tämä asettaa valtavat paineet saada lisää ammattitaitoista henkilökuntaa varsinkin hoiva-alalle. Pelkästään rahalla kunnat eivät millään pysty kilpailemaan työvoimasta markkinalähtöisten alojen kanssa.
Hoivapalvelujen työntekijöiden palkkatason korjaaminen on tärkeää. Täytyy samalla kuitenkin huomata, että mitä suurempi kustannusvastuu palkankorostuksista jää kunnille, sitä vaikeampaa on vastata kasvavaan henkilöstöntarpeeseen. Lähitulevaisuuden muutosta syventää kunnissa entisestään väestön nopea ikääntyminen, joka aiheuttaa hoivasektorille suuria paineita.
Varoittava esimerkki on tullut tällä viikolla Kemistä, missä hoitolaitoksissa on mm. lähdetty tinkimään hygienian hoidosta ja laitettu vanhukset yöpuulle jo aikaisin iltapäivällä. Syynä toimenpiteisiin on kunnallistalouden heikon tilan mukanaan tuomat lomautukset.
Valtiomme on rikkaampi kuin koskaan. Silti joissain kunnissa taloudellinen tilanne on surkea. Peruspalveluista tinkiminen Kemin tyyliin ihmisarvoa halventavasti on saatava kuriin. Valtion on tässä tilanteessa käytettävä sekä keppiä että porkkanaa.
Suomalaiset ovat tutkitusti valmiita maksamaan laadukkaista ja kattavista peruspalveluista jopa korkeampien verojen muodossa. Tämä kertoo kunnallisen hoitotyön arvostuksesta. Julkiset hyvinvointipalvelut ovat avainasemassa kun luodaan yhteiskuntaan tasa-arvoisuutta.
Katja Taimela, sdp
kansanedustaja
Puheenvuoro eduskunnan keskusteluun koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisestä 10.10.2007
Arvoisa puhemies!
Lukiomaksut eivät kuulu suomalaiseen koulutuspolitiikkaan. Lukio ei tälläkään hetkellä ole täysin maksuton, koska kirjoihin ja muihin tarvikkeisiin uppoava rahamäärä on merkittävä. Sellaista tilannetta ei saa päästää syntymään, jossa taloudelliset seikat estäisivät jossain tapauksessa lukio-opiskelun.
Lukiokoulutuksella samoin kuin kaikella koulutuksella tähdätään kansalaisten sivistämiseen ja hyvinvoinnin parantamiseen. Tämä tulee olla edelleen tärkein lähtökohta.
Elinkeinopolitiikan lähtökohtia on toki otettava huomioon ja koulutusta suunnattava sellaisille aloille, joilla aitoa työvoimatarvetta on olemassa nyt ja tulevaisuudessa. Samalla pitää ottaa opintojenohjauksessa huomioon opiskelijan omat toiveet. Kouluttautuminen uralle, jota opiskelija ei koe omakseen, on tuskien taival.
Koulutuspolitiikassa jos missä on suunnitelmia tehtäessä varattava niiden toteuttamiseen myös rahoitus pitkällä aikajänteellä. Rahoituspohjan on oltava riittävä kaikilla koulutustasoilla. Valtion koulutukselle asettamien vaatimusten ja uudistusten käyttöönotto on mahdollistettava myös riittävällä resursoinnilla.
Toisen asteen koulutuksella on keskeinen rooli ehkäistäessä nuorten syrjäytymistä. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen piirissä opiskelevat ovat nyt kuitenkin väliinputoajia opintososiaalisten etujen osalta. Opintotuen taso, sekä vanhempien tulojen vaikutus siihen, eivät takaa opiskelijalle oikeastaan minkäänlaista toimeentuloa. Samoin toisen asteen ammatillisen koulutuksen osalta ollaan kaikkia muita koulutusaloja perässä mm. opiskelijoiden terveydenhuollon järjestämisessä. Tämä on myös tasa-arvokysymys.
Toiselta asteelta putoavat opiskelijat, jotka joko eivät pääse kouluihin sisään tai keskeyttävät opintonsa, ovat kaikkein keskeisimmässä syrjäytymisvaarassa. Koulutustakuusta puhumista ei myöskään ole syytä unohtaa. Nuorten syrjäytyminen on paisunut jo lukujenkin valossa niin suureksi, että sen vaikutukset yhteiskuntaan ovat taloudellisesti mittavat, inhimillisistä näkökohdista tai lieveilmiöistä nyt puhumattakaan.
Toisen asteen koulutuksen houkuttelevuutta on lisättävä ja opetuksen tasoa parannettava. Tämä vaatii resursseja. Samoin opintotuen osalta toisen asteen opiskelijoiden tukemista on kehitettävä.
Puhe "Ollaan kavereita" –hyväntekeväisyystapahtumassa Salon Urheilutalolla, perjantaina 21.9.2007.
Hyvät läsnäolijat,
on hieno nähdä, että olette kerääntyneet tänne näin runsaslukuisesti koulukiusaamisongelman tiimoilta. Näissä talkoissa tarvitaan meitä jokaista.
Koulukiusaamisesta kärsivät tutkitusti kaikki. Kiusattujen lisäksi myös kiusaajat ovat uhreja. Myös muut koululaiset, jotka eivät osallistu kiusaamiseen, mutta eivät uskalla puuttua siihen, tuntevat huonoa omatuntoa tilanteesta.
Viimeistään pelko kiusatuksi joutumisesta vaivaa niin kiusaamiseen osallistuvia kuin sitä passiivisesti seuraavia oppilaita. Samalla se ruokkii kiusaamista, sillä moni kiusaa vain välttyäkseen itse yhteisön ulkopuolelle joutumiselta. Kiusaamisen ilmapiiri leimaa näin ollen koko yhteisön ja siksi tilanteeseen pitää pystyä puuttumaan ulkopuolelta käsin.
Opettajien rooli on keskeinen, mutta heiltä ei voi vaatia liikaa. Luokkakokojen suurentuessa opettajien mahdollisuus tunnistaa kiusaamistilanteita vaikeutuu. Toisaalta hyvää ennaltaehkäisyä kiusaamiseen on luokkaan luotava avoin ilmapiiri jota leimaa terve yhteisöllisyys.
Sellainen opettaja, joka tällaisen onnistuu luomaan, on korvaamattoman arvokas. Silti hän kuulee kiitosta työstään erittäin harvoin.
Hyvät kuulijat,
kiusaamisen ennaltaehkäisyssä keskeisiä seikkoja ovat niin lasten kotikasvatus kuin kodin ja koulun hyvä yhteistyö. Perheiden pahoinvointi kulminoituu kouluelämässä lieveilmiöihin, joista kiusaaminen on yksi.
Yhteiskunnan on tuettava lapsiperheitä entistä enemmän, mutta on muistettava, että viime käden vastuu on vanhemmilla. He tekevät tärkeät kasvatuspäätökset ja näyttelevät jälkikasvunsa tulevaisuuden tekemisessä suurta roolia ovatpa he päivittäin läsnä lapsen elämässä tai eivät.
Työelämän kiihtyvä tahti ei saa missään tapauksessa vaarantaa perhe-elämää. Vanhempien on saatava kantaa kasvatusvastuunsa huolimatta siitä, minkälaisessa työsuhteessa tai missä vaiheessa työuraansa sattuvat olemaan.
Hyvä kasvatus antaa lapselle eväät oman arvonsa ymmärtämiseen, joka puolestaan auttaa terveen itsetunnon kehittymistä. Lapselle on hyvä luoda mahdollisuus puhua omista ongelmistaan avoimesti perheen sisällä. Nostaisin perheen yhteiset ruokailuhetket kunniaan. Niiden aikana on luontevaa käydä kaikkien kuulumisia läpi ja viettää yhteinen hetki arjen keskellä.
Kasvatukseen kuuluu myös, että lapsi opetetaan erottamaan oikea ja väärä sekä sietämään erilaisuutta. Näiltä pohjilta lapsen on helppo lähteä kouluelämään ja toimimaan sosiaalisissa ympäristöissä.
Suurin osa kiusaamisesta tapahtuu tutkimusten mukaan välitunneilla. Oppitunneille keskittyvä koulupäivän kehittäminen tulee paremmin ulottaa myös välitunneille, jotta kukaan ei niiden aikana jäisi yksin. Välituntivalvonnan lisääminen on tärkeää, mutta niin on myös se, että välitunneiksi järjestetään kaikille lapsille mahdollisuuksien mukaan jotain mielekästä tekemistä.
Hyvät ystävät,
on karmaisevaa ajatella, että osalle lapsista oppitunnit toimivat ikään kuin hengähdystaukoina välitunneilla tapahtuvasta kiusaamisesta. Sanomattakin on selvää, että tällainen tilanne on oppimisen kannalta katastrofaalinen.
Kiusaamistilanteiden sovittelua ei pidä yrittää hoitaa lyhyiden välituntien aikana, koska silloin ei ongelmien perinpohjainen ratkaiseminen ole mahdollista.
Kouluilla on lakisääteinen velvoite määritellä yhteinen toimintamalli kiusaamistapauksiin. Tällä viikolla olemme uutisista kuulleet, että neljässäkymmenessä prosentissa Suomen kouluista tällaista toimintamallia ei kuitenkaan ole. Ottamatta kantaa siihen miten suuri toimintamallin tehokkuus voi ylipäätään olla, voi sanoa, että uutinen kielii sellaisesta välinpitämättömyydestä kiusaamisongelmaa kohtaan, jollaiseen meillä ei ole varaa.
Itselläni on kouluajoiltani tukioppilastausta, joten tiedän että tukioppilastoiminta on antoisaa niin tukioppilaalle itselleen kuin opastusta saaville nuoremmille oppilaille. Sen lisäksi tämän hyvän järjestelmän edelleen kehittäminen tarjoaa yhden työkalun kiusaamisongelman hoitoon ja ennen kaikkea ennaltaehkäisyyn.
Kiitän omasta puolestani Teitä kaikkia tähän tilaisuuteen osallistumisesta ja ennen kaikkea tilaisuuden mahdollistaneita tahoja vaikeaan asiaan tarttumisesta ja tämän hyväntekeväisyystilaisuuden järjestämisestä.
Puhe RAUHANJULISTEITA – Naiset rauhan rakentajina, kansainvälisen Soroptimistijärjestön näyttelyn avajaisissa Salon kaupunginkirjaston Laurin salissa torstaina 20.9.2007.
Hyvät läsnäolijat,
Tervetuloa tänne Laurin saliin avaamaan Soroptimistien Rauhanjulisteita –näyttelyä! Osaltani haluan näin aluksi kiittää järjestäjiä kutsusta tulla puhumaan tänne, ja kaikkia teitä läsnäolijoita s