Ryhmäpuheenvuoro kotouttamislain toimeenpanoa koskevan valtioneuvoston selonteon palautekeskustelussa

5.2.2003

Arvoisa puhemies,

Suomalaisilla pitäisi olla kohtuullisen hyvä ymmärrys sitä kohtaan, että tänne saavutaan tavoittelemaan parempaa elintasoa, koska myös Suomesta on muutettu paljon työn ja elintason perässä. Samanaikaisesti kun jotkut puhuvat paheksuvaan sävyyn siitä, että Suomeen tulee ulkomaalaisia vain paremman elintason perässä, niin toisaalla vaaditaan mahdollisuuksia laatia kovatasoisia palkkausjärjestelmiä Nokian kaltaisiin yrityksiin, jotta ne pystyisivät houkuttelemaan alansa ulkomaalaisia osaajia  kaukaiseen Suomeen.

Globaalin talouden maailmassa maahanmuuton syyt voivat olla hyvin moninaisia, liittyä ammatilliseen kehittymiseen, sukulais- ja perhesuhteisiin tai puhtaisiin sattumiin. On väistämätöntä, että maailmassa, jossa elintasoerot ovat niin suuria kuin ne tänä- päivänä ovat, esiintyy jatkuvasti myös muuttoliikettä. 

Muusta maahanmuutosta säätelypohjaltaan eroaa pakolaisten kohtelu, jossa meitä velvoittavat kansainväliset sitoumukset, ihmisoikeussopimukset ja solidaarisuus.

Vastuullisen ihmisoikeuspolitiikan mukaan ensisijainen vastuu vähemmistön oikeuksien toteutumisesta kuuluu aina enemmistölle. Suomessa olevien ulkomaalaistaustaisten määrä tulee varmasti lähitulevaisuudessa kasvamaan. Yleinen suvaitsevaisuus vähemmistöjä kohtaan edistää kotoutumista ja toisaalta onnistunut kotoutumispolitiikka edistää suvaitsevaa ja monikulttuurista yhteiskuntaa. Poliittisella tahdolla, joka sisältää myös riittävät rahalliset resurssit, tällainen positiivinen kierre on saavutettavissa.

Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta tuli voimaan vuonna 1999. Eduskunta edellytti hallituksen seuraavan uudistuksen tavoitteiden toteutumista ja lain toimivuutta sekä antavan 3 vuoden kuluessa uudistusta koskevan selonteon, joka nyt on käsittelyssä

Kotouttamislain laajana tavoitteena on paikallistason ohjelmien kautta koko maahanmuuttajaväestön tavoittaminen. Samalla vaikutetaan koko yhteiskunnan kehittymiseen monimuotoisemmaksi, eli lain tavoitteet ja vaikutukset liittyvät näin kulttuurisesti moniarvoisen, etnisesti tasa-arvoisen ja suvaitsevan yhteiskunnan kehittämiseen.

Kotouttamisohjelman tavoitteet on lain perusteluissa tiivistetty viideksi kohdaksi: 1) maahanmuuttajat saisivat perustiedot suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta: perusoikeuksista ja velvollisuuksista ja työelämästä, 2) maahanmuuttajat saisivat kielitaidon, jonka perusteella he voisivat työllistyä tai jatkaa opintoja, 3) luku- tai kirjoitustaidottomat tai muutoin vähän koulutusta saaneet saisivat luku- ja kirjoitustaidon tai täydentävää opetusta, 4) maahanmuuttajilla olisi mahdollisuus saada kosketus maan asukkaisiin ja yhteiskuntaelämään, 5) maahanmuuttajat osallistuisivat tasavertaisina yhteiskunnan taloudelliseen, poliittiseen ja sosiaaliseen elämään. Nämä tavoitteet ovat erittäin kunnianhimoisia, eivätkä välttämättä nopeasti tai helposti saavutettavissa, mutta niitä kohden on kotoutumispolitiikassa pyrittävä. 

On ollut erittäin hyvä, että maahanmuuttajien kotouttamisesta on säädetty puitelaki. Kotouttamislakia pidetään toimivana ja tarpeellisena, mutta voimavarojen puute on vaikuttanut olennaisesti lain toimeenpanoon. Lakia säädettäessä sen toimeenpanoon ei ohjattu uusia varoja. Selonteossa esitetään kritiikkiä lain toteutumisesta ja linjauksia lain kehittämistä varten. Valiokunnan mukaan selonteostakin voi saada hieman liian optimistisen kuvan todellisuudesta, eli esitetään lisäkritiikkiä.      
Vihreät yhtyvät hallintovaliokunnan näkemykseen siitä, että kuntien laatimissa kotouttamisohjelmissa on selkeitä kehittämistarpeita. Yksi puute on, että ohjelmien tavoitteet ovat liian yleisellä tasolla. Niihin ei useinkaan sisälly itse kotouttamistoimenpiteitä, niistä vastuullisia tahoja, toimenpiteiden kohderyhmiä eikä käytettävissä olevia keinoja ja voimavaroja. Kuten selonteossa todetaan, laissa olisi tarpeen säätää yksityiskohtaisemmin kotouttamisohjelmien sisällöstä. Laissa tulisi säätää myös kotouttamisohjelmien seurannasta ja määräaikaisesta tarkastelusta.

Hallintovaliokunta  korostaa kansalaisjärjestöjen ja maahanmuuttajajärjestöjen yhteistyötä viranomaisten kanssa kotouttamisprosessissa. Vihreä eduskuntaryhmä yhtyy valiokunnan kantaan, jonka  mukaan järjestöjen asemaa voidaan lailla vahvistaa antamalla niille oikeus osallistua kunnan kotouttamisohjelman valmisteluun ja täytäntöönpanoon.
 
Osa kotouttamiseen liittyvistä ongelmista voidaan siis ratkaista lainsäädäntöä muuttamalla. Toisaalta moniin asioihin voidaan vaikuttaa ohjausta ja informaatiota lisäämällä, sekä yhteistyötä tehostamalla. Merkittävä osa kotouttamislain toimeenpanon puutteista on kuitenkin johtunut siitä, että toimenpiteisiin ei ole ollut käytettävissä riittävästi rahaa.

Arvoisa puhemies,

Henkilökohtaisista kotoutumissuunnitelmista

Laissa säädettyjä maahanmuuttajien henkilökohtaisia kotoutumissuunnitelmia ei ole tehty läheskään aina parhaalla mahdollisella tavalla, eli vuorovaikutteisesti. Usein myöskään maahanmuuttaja, kunnan edustaja ja työvoimatoimiston edustaja eivät ole olleet läsnä fyysisesti suunnitelmasta sovittaessa. Tämän vuoksi ei ole ihme, että tutkimuksissa on käynyt ilmi, että useat maahanmuuttajat eivät ole olleet selvillä, mikä heille laadittu kotoutumissuunnitelma on, mihin se heidät velvoittaa ja mihin oikeuttaa. 

Kotouttamislakia on asiantuntijakuulemisissa aiheellisesti arvosteltu sen painottumisesta työvoimapoliittiseen näkökulmaan. Kun toimenpiteet ovat keskittyneet lähinnä työmarkkinoille pyrkiviin ihmisiin, muut maahanmuuttajat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tämän vuoksi onkin syytä parantaa työvoiman ulkopuolelle jäävien ryhmien kotouttamista, eli lapsille, nuorille, vanhuksille, sairaille ja kotipuolisoille soveltuvia toimenpiteitä. 
     
Kielen opetus on kotoutumisen kannalta eräs kaikkein merkityksellisimmistä kysymyksistä. Kuitenkaan maahanmuuttajien kielikoulutusta ei ole järjestetty alkuunkaan riittävästi. Suomen, tai joissain tapauksissa ruotsin kielen opetusta olisi saatava mahdollisimman nopeasti maahan saapumisen jälkeen. Myös kielen opetuksen riittävän pitkään kestoon olisi kiinnitettävä huomiota. Nyt on käytetty yleisesti niin lyhyitä kursseja, etteivät maahanmuuttajat tällaisella koulutuksella ole saavuttaneet työmarkkinoilla tai jatkokoulutuksessa tarvittavaa kielitaitoa. Kun tavoitteena on ollut, että kotoutumiskoulutus olisi 40 opintoviikon mittaista, käytännössä toteutunut koulutus on ollut noin 18 opintoviikon mittaista, joten tavoiteltuja valmiuksia ei ole saavutettu.

Kielen opetuksessa lähtötason arvionti on usein ollut puutteellista, ja oppimistuloksia ei ole seurattu tarpeeksi. Kielenopetuksen pitäisi olla myös riittävän käytännönläheistä. Tämä lisäisi motivaatiota kielen opiskeluun, samoin kuin se, että kielenopetus yhdistyisi selkeisiin mahdollisuuksiin työllistyä.

Myös kielenopetuksessa ihmiset, jotka eivät ensisijaisesti ole työvoimaa, kuten kotiäidit ja vanhukset, ovat usein jääneet hunningolle. Jos halutaan työskennellä maahanmuuttajalasten ja -nuorten syrjäytymistä vastaan, on  huolehdittava siitä, että heidän ja heidän äitiensä välille ei synny kielitaitokuilua. Vihreät ovat valiokunnan kanssa samaa mieltä siitä, että lain määräämä kolmen vuoden aikaraja oikeudessa kotoutumissuunnitelmaan on usein liian tiukka. Esimerkiksi juuri perheenäitien kohdalla kolmen vuoden määräaika saattaa kulua kokonaan äitiysloman aikana.
    
Myös kokonaan luku- ja kirjoitustaidottomien opetusta pitää lisätä, selonteon linjauksissa tähän arvioidaan tarvittavan noin 500 opiskelijapaikkaa vuodessa. Kaikissa kunnissa ei suinkaan ole edes tietoa siitä, kuinka paljon luku- ja kirjoitustaidottomia maahanmuuttajia ylipäätään on.
 
Ulkomaalaisväestön määrän kasvu ei tarkoita vain lisääntyvää kansainvälisyyttä ja ongelmatonta monikulttuurisuutta: maahanmuuttajaryhmillä saattaa olla kulttuurisia käytäntöjä, jotka ovat ristiriidassa esimerkiksi suomalaisten ihmisoikeuskäsitysten kanssa. Eräs tällainen kysymys on naisten ympärileikkaus. Vaikka naisten ympärileikkausta pidetäänkin Suomessa törkeänä pahoinpitelynä, kiellon vahvistamiseksi asiasta tulisi säätää erikseen rikoslaissa, kuten Ruotsissa on tehty.

Arvoisa puhemies,
 
Lopuksi ulkomaalaislain uudistamisesta

Eduskuntaan tuotu esitys ulkomaalaislain uudistamiseksi oli puutteellisesti valmisteltu, laki sisälsi monia ongelmia, esimerkiksi Suomen käyttämään pikakäännytykseen liittyen. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että tulevan hallituksenpitää aloittaa ripeästi ulkomaalaislain uudelleenvalmistelu. Uudistus on kiireellinen, koska muutoksia tarvitaan sekä helpottamaan työperusteista maahanmuuttoa että parantamaan turvapaikanhakijoiden asioiden käsittelyä. Ulkomaalaislain valmistelussa on otettava huomioon Suomen kansainväliset sitoumukset, erityisesti ihmisoikeussopimukset, sekä kansalaisjärjestöjen ja muiden pakolaisasioiden kanssa käytännön tasolla toimivien tahojen palaute. Lain valmistelussa pitää myös ottaa huomioon oikeus perhe-elämään. Perheiden yhdistäminen ja vierailuviisumit on saatava kuntoon.
  
Yksi esimerkki ulkomaalaispolitiikan nykykäytännön ristiriitaisuuksisa on, että samaan aikaan kun jo puhutaan osaavan työvoiman puutteesta, Suomessa opiskelleiden ja valmistuneiden on hyvin vaikeaa valmistuttuaan saada oleskelulupaa, vaikka luulisi, että suomalaisen korkeakoulututkinnon suorittaneet olisivat juuri sitä osaavaa työvoimaa, jota toisaalla haaveillaan houkuteltavan Intiasta. 

Arvoisa puhemies,
Kasvavaan ulkomaalaissyntyisten asukkaiden määrään on järkevintä asennoitua sillä tavoin, että maahanmuuttajat sekä sopeutuvat Suomeen ja viihtyvät täällä, että tätä kautta myös hyödyttävät maatamme. Suomi voi olla heille hyvä kotipaikka, kuten esimerkiksi Helsingin Sanomien haastattelussa malesialainen mies kertoi olleensa tyytyväinen vuoteen, jonka hän vietti kotona pienen lapsen kanssa. Tähän hänellä ei olisi ollut todellista mahdollisuutta kotimaassaan. Toisaalta maahanmuuttajat voivat olla Suomelle rikkaus, olette varmaan käyneet joskus Stockmannilla, Vii Voanissa tai Kabukissa.