ed. Anni Sinnemäki
 
 

Arvoisa puhemies,

Alimman äitiyspäivärahan korottaminen työttömän peruspäivärahan tasolle voidaan
monella tapaa nähdä vihreän eduskuntaryhmän budjettivastalauseen keskeisimpänä
ehdotuksena. Sen kustannusvaikutus olisi 55 miljoonaa euroa ja se helpottaisi
suoraan viime aikoina paljon keskusteltua lapsiperheiden köyhyyttä. Tälläkin
hetkellä yli neljäsosa äideistä saa alinta äitiyspäivärahaa.

Ensi keväänä muodostettava hallitus ei ole helppojen haasteiden edessä. Sen
pitää ratkaista miten säilytetään veropohja tilanteessa, jossa eri verolajeihin
alkoholiverosta yritysveroon kohdistuu alentamispaineita ja jossa samaan aikaan
on selkeitä paineita julkisen sektorin maltilliseen kasvattamiseen, esimerkiksi
lapsiperheiden etuuksien ja terveydenhuoltomenojen kohdalla. On varmasti
olemassa melko laaja yhteisymmärrys siitä, että kansalliseen terveysohjelmaan
sekä kuntien peruspalveluiden ja lapsiperheiden aseman parantamiseen tarvitaan
lisää rahaa.

Kuitenkin tänä syksynä valmistuneet kahden verotyöryhmän raportit jättivät
molemmat ehdotukset, jotka olivat voimakkaasti miinusmerkkisiä.
Veronalennusesityksiä perusteltiin ennen kaikkea kansainvälisellä
kilpailukyvyllä, mutta luonnollisesti myös työllisyyden hoidolla. Veropohjaa
vahvistavat esitykset olivat huomattavasti hatarampia, ja niiden suurin puute
oli, että energia- ja ympäristöverotus ei ollut tarkastelussa mukana, vaikka se
olisi hyvin sopinut arvioitavaksi yrityksiin ja työntekoon kohdistuvan
verotuksen rinnalle.

Avainkysymys on luonnollisesti se, minkälainen veropolitiikka tästä eteenpäin
pystyisi vähentämään työttömyyttä, johon yleinen tuloveron alennus ja voimakas
talouskasvu eivät riittävästi ole purreet. Usein katsotaan, esimerkkinä vaikka
OECD:n Suomen maaraportti, että työllisyyttä edistävät parhaiten sellaiset
veroratkaisut, jotka kohdistuvat erityisesti pienituloisiin tai
matalapalkka-alojen työnantajiin. Yleinen veronalennus on myös kallis
toimenpide nimenomaan työllisyysvaikutusten hakemisessa, eikä ole selvää, että
tähän olisi tulevaisuudessa varaa siinä mittakaavassa kuin kuluneella
hallituskaudella. Matalapalkkaisen työn vastaanottamisen ja tarjoamisen
helpottamiseen on esitetty monenlaisia malleja, ja seuraavan hallituksen tulisi
arvioida mikä esitetyistä keinoista tai niiden yhdistelmistä vaikuttaa
tehokkaimmalta ja toteuttaa se.

Yksi nykyisten veronalennusten ongelma on ollut niiden vaikutus kuntien asemaan.
Hallituksen esityksessä matalapalkkaisen työn veroalennus katetaan kuntien
rahoista. Tämä on ongelmallista erityisesti nyt, kun kuntien talousnäkymät ovat
erittäin ankarat. Käytännössä hallituksen toimet ovat viime kädessä johtaneet
siihen, että ensi vuonna lähes sata kuntaa joutuu nostamaan veroprosenttiaan -
niiden joukossa yhtä hyvin pieniä kuntia kuin isoja kasvukeskuksia.

Tämän vuoksi vihreät esittivät vaihtoehtobudjetissa uudenlaista mallia
pienituloisten veronalennukselle. Negatiivinen valtionvero ottaisi
pienituloisiin painottuvat veronalennukset valtion, ei kuntien pussista, ja
pidemmälle vietynä sitä voitaisiin käyttää yhtenä keinona kannustaa
matalapalkkaisen työn tekemiseen ja teettämiseen.

Vihreän vaihtoehtobudjetin tulopuolen tärkein esitys oli hallituksen esittämää
voimakkaampi energiaverojen korotus, jossa myös veron rakenteen muutoksilla
pyrittiin parempaan ohjausvaikutukseen ilmastosopimuksen tavoitteiden kannalta.
On ehdottoman välttämätöntä, että seuraava hallitus laatii pidemmän aikavälin
ohjelman energia- ja ympäristöverojen korottamiseksi. Tällainen ohjelma
mahdollistaa ympäristöverotuksen ohjausvaikutuksen täysimääräisen toteutumisen,
kun yhteiskunnan eri toimijat voivat tehdä ratkaisuja ennustettavassa
toimintaympäristössä. Toisaalta energia- ja ympäristöverot ovat yksi niistä ei
turhan monilukuisista keinoista, joilla veropohjaa voidaan ylläpitää ja
laajentaa.

Energiapolitiikkaan liittyen vihreillä on kaksi määrärahaesitystä. Toisessa
uusiutuvan energian tukea esitetään sille tasolle, jossa sen pitäisi olla
uusiutuvien edistämisohjelman mukaan, ja toisessa esitetään valtuutta
uusiutuvan energian demonstraatiohankkeiden rahoittamista varten.
Energiapolitiikkaa koskevassa lausumassa edellytetään, että hallitus
valmistelee lainsäädäntöä markkinaehtoisiin uusiutuvien
edistämistoimenpiteisiin siirtymiseksi. Kaikki nämä esitykset on tarkoitettu
tukemaan niitä vaatimuksia, joita eduskunta esitti ydinvoimapäätöksen
yhteydessä.
 

Arvoisa puhemies,

Lapsiperheiden asemasta

Vihreän eduskuntaryhmän budjettivastalauseen rahamääräisesti suurimmat
esitykset kohdistuvat lapsiperheiden aseman parantamiseen, edellä mainittuun
äitiys- isyys- ja vanhempainrahan korottamiseen sekä kotihoidontuen korotukseen
33 eurolla kuukaudessa.

Samanaikaisesti kun yleinen taloudellinen hyvinvointi on parantunut,
lapsiperheiden ja etenkin pienten lasten perheiden elinolot ovat koventuneet.
Tästä kertoo muun muassa Stakesin tuore selvitys Suomalaisten hyvinvointi 2002.
Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on yli kaksinkertaistunut viime
vuosikymmenellä, ja ainoastaan lapsiperheiden köyhyysaste kasvoi 90-luvun
loppupuolella. Köyhyysrajan alapuolella elävien lapsiperheiden osuus nousi
90-luvun aikana reilusta neljästä prosentista kymmeneen prosenttiin. Alle
kolmivuotiaiden perheistä jo 16 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella.
Toimeentulotukea saaviin perheisiin kuuluu 118 000 alaikäistä. Pikkulasten
köyhyysriski on suurempi kuin minkään muun väestöryhmän.

Lapsiperheiden köyhyyteen on useita syitä: myös pitkäaikaistyöttömyys, mutta
erityisesti pätkä- ja osa-aikatyöt, matala koulutustaso ja yleinen epävarma
asema työmarkkinoilla. Muihin köyhiin verrattuna köyhissä lapsiperheissä
tehdään paljon enemmän työtä.

Lapsiperheitä on kuormittanut myös asumismenojen nousu, tulonsiirtojen
väheneminen sekä palvelujen oheneminen. Vaikka palveluiden kehittämisellä on
tärkeä osuus lapsiperheiden aseman parantamisessa, vaatii köyhimpien perheiden
tilanteen helpottaminen myös minimietuuksien korottamista. Tähän on viime
viikolla havahduttu jopa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa.

Tulonsiirtojen jälkeenjääneisyydestä johtuvan köyhyyden helpottaminen vaatii
esittämämme minimiäitiyspäivärahan ja kotihoidontuen korotuksen lisäksi
muutoksia myös lapsilisään. Lapsiperheiden aseman helpottaminen
kokonaisvaltaisesti on asia, jonka tulee olla yksi seuraavan hallitusohjelman
keskeisistä toimenpiteistä. Tässä kokonaisuudessa työelämän kehittämisellä
tulee olla suuri rooli. Tulopoliittisissa neuvotteluissa päätetty osittaisen
hoitovapaan laajennus on oikea askel, mutta enemmän pitäisi tehdä sen eteen
että työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen keinoja myös käytettäisiin.
Nykyistä osittaista hoitovapaata on käyttänyt vain tuhatviisisataa perhettä
vuodessa. Myös vanhempainkustannusten tasaaminen työnantajien kesken voisi
vaikuttaa siihen, että isät käyttäisivät oikeuksiaan vanhempainetuuksiin
nykyistä laajemmin.

Tässä yhteydessä voi tietenkin todeta, että vihreä eduskuntaryhmä on sinänsä
tyytyväinen, että eduskunta on lisäämässä budjettiin 10 miljoonaa euroa lasten
ja nuorten syrjäytymistä ehkäiseviin palveluihin, ja näin päästään takaisin
lapsipoliittisen selonteon linjausten mukaiselle tasolle.

Sosiaalipolitiikkaan liittyvistä esityksistä mainitsen vielä yhden. Vammaisten
henkilökohtaisen avustajan järjestelmää esitetään vihreiden vastalauseessa
muutettavaksi laajemmaksi subjektiiviseksi oikeudeksi vaikeavammaisille
henkilöille ja avustajapalvelujen rahoituksen siirtämistä Kelalle.
Hallitusohjelmaan kirjattiin tavoite vammaistyöryhmä 96:n ehdotusten
toteutuksen aloittamisesta. Tästä huolimatta vammaisten sosiaaliseen asemaan ei
tällä hallituskaudella juurikaan ole saatu parannusta.
 

Tyytyväisyyden aiheet

Arvoisa puhemies,

Vihreä ryhmä on tyytyväinen siihen, että budjettiin saatiin
eduskuntakäsittelyssä mukaan määräraha, jonka avulla ns. pitkien opintojen
opintorahakautta pidennetään. Niiden tutkintojen osalta, joiden laajuus on 180
opintoviikkoa tai pidempi, opintotukiajaksi vahvistetaan 60 kuukautta. Tämä
uudistus sisältyi myös vihreiden vaihtoehtobudjettiin. Kyseessä on tiettyjä
opiskelijaryhmiä epäoikeudenmukaisesti kohdelleen käytännön korjaaminen, ja
uudistus, joka omalta osaltaan ehkäisee korkeakouluopiskelijoiden opintojen
venymistä.

Eräs budjettiin liittyvistä ristiriidoista oli kulttuurin rahoituksesta käyty
kamppailu. On hyvä, että eduskunnasta löytyi tahto palauttaa budjettiin
ensimmäisessä täydentävässä talousarvioesityksessä Veikkauksen edunsaajilta
vähennetyt määrärahat. Näin ollen tieteen, taiteen, liikunnan ja nuorisotyön
tukemiseen suunnatut määrärahat säilyvät alkuperäisellä tasollaan. Esitetty
leikkaus miljoonaa euroa, olisi ollut suurempi kuin lama-aikana toteutetut
supistukset, ja estänyt hallitusohjelmassa sovittuja kulttuuria koskevia
kirjauksia toteutumasta, kuten teatterilain ulkopuolisten ryhmien ja elokuvan
rahoituksen kehittämistä. Esitys olisi myös väistämättä aiheuttanut
työttömyyttä taiteilijakunnassa.

Nämä vahingot vältettiin tällä kertaa. Olisi kuitenkin tärkeää saavuttaa
stabiilius kulttuurin tukemiseen tarkoitetussa rahoituksessa. Kuten Irina Krohn
totesi taiteen yhteiskunnallista merkitystä käsitelleessä
ajankohtaiskeskustelussa, "taiteen rahoitus ei voi olla Speden Spelien ja
Pitkävedon kiinnostavuuden varassa". Veikkauksen voittovaroja tulee edelleen
käyttää taiteen ja kulttuurin tukemiseen, mutta hallituksen olisi sitouduttava
etukäteen tarvittavaan rahoitukseen ja kattaa Veikkauksen mahdollinen alijäämä
budjettivaroin.
 

Kehitysyhteistyön määrärahoista

Suomi on sitoutunut kehitysyhteistyömäärärahojen 0,7 %:n
bktl-osuustavoitteeseen. Kehysriihessä määrärahojen korottamistahdiksi sovittu
aikataulu on tätä silmällä pitäen liian hidas ja taso vaatimaton. Selvityksen
mukaan yli puolet suomalaisista olisi valmis nostamaan
kehitysyhteistyömäärärahojen tason 0,5 prosenttiin bktl:stä.
Kehitysyhteistyömäärärahojen tason korottaminen on perusteltua myös siksi, että
nykyisellä tasolla Suomen kehitysyhteistyömäärärahat ovat hädin tuskin
EU-maiden keskiarvossa. Suomen on vauraana maana panostettava köyhimmissä
maissa asuvien ihmisten auttamiseen ja näiden maiden kehityksen tukemiseen.
Vihreiden mielestä kehitysyhteistyömäärärahojen osuus on näin ollen jo vuoden
2003 talousarviossa korotettava eli ehdotamme määrärahoihin 17 500 000 euron
lisäystä.
 

Liikenneratkaisuista

Valtiovarainvaliokunta esittää viiden eri tiehankkeen käynnistämistä ensi
vuoden talousarvion puitteissa. Vihreät pitävät erittäin kyseenalaisena valtion
varojen ripottelemista pieninä summina useisiin eri tiehankkeisiin, joiden
suurimmat kustannusvaikutukset, yhteensä yli 150 miljoonaa euroa, toteutuvat
vasta tulevien vuosien budjeteissa. On  myös kyseenalaista, että samaan aikaan,
kun tiehankkeita edistetään, jätetään raiteet lisämäärärahojen  myöntämisessä
huomattavasti vähemmälle. Raideliikenneratkaisuja  pitäisi päinvastoin
priorisoida, jotta liikennejärjestelmän kehittämisessä noudatettaisiin kestävän
kehityksen periaatetta.

Vihreät esittävätkin, että momentilta eräät tiehankkeet poistetaan 5 miljoonaa
euroa. Vastalauseeseemme sisältyvässä ponsiehdotuksessa esitetään myös, että
eduskunta edellyttää, että tiehankkeet toteutetaan hyöty/kustannus-analyysiin
perustuvassa järjestyksessä.

Perusradanpito tarvitsisi lisää rahaa jo meneillään olevien hankkeiden
toteuttamiseen aikataulussa. Rataverkon kunnostaminen ja ylläpito sekä
junaturvallisuuden parantaminen ovat edenneet hyvin, mutta kustannusarviot ovat
tarkentuessaan tuoneet mukanaan kustannusten nousua.

Vihreiden mielestä radanpidon määrärahavaje edellyttää huomattavasti
valiokunnan ehdottamaa suuremman lisämäärärahan myöntämistä momentille.
Rataverkko päästettiin Suomessa 90-luvulla huonoon kuntoon ja peruskorjausta
vailla on edelleen 40 prosenttia Suomen radoista. Tämä seikka on otettava
huomioon perusradanpidon määrärahatasoa määriteltäessä nyt ja tulevaisuudessa.
Vihreiden jättämässä vastalauseessa esitetäänkin, että perusradanpitoon
lisätään viisi ja puoli miljoonaa euroa.

Vuosaaren satamasta

Vuosaaren satamahanketta ja sen rahoitusta vastaan on tässä salissa esitetty
runsaasti aluepoliittisia perusteluja, mutta vihreiden vastalauseessa on
keskitytty satamaan ja naturaprosessiin. Vuosaaren satamahanke uhkaa monia
sataman alle jääviä sekä sen läheisyydessä sijaitsevia biotooppeja ja lajeja.
Satamahanke heikentäisi merkittävästi kyseessä olevan Natura-alueen
suojeluarvoja. Samalla se on EU:n luonto- ja lintudirektiivien tavoitteiden
vastainen. Asiasta tehty valitus on parhaillaan Euroopan Parlamentin
vetoomusvaliokunnan käsiteltävänä.
Pääkaupunkiseutu tarvitsee satamakapasiteettia, mutta pääkaupunkiseudun
satamakapasiteetin sijoittaminen Vuosaareen tai Helsingin rajojen sisälle ei
silti ole välttämättömyys. Jo aiemmissa vaiheissa olisi pitänyt tutkia
tarkemmin Vuosaaren lisäksi myös muita sataman sijoitusvaihtoehtoja
pääkaupunkiseudulla ja miettiä, miten Suomen muiden satamien toimintaa
voitaisiin tehostaa Jos näin olisi tehty, pääkaupunkiseutu olisi
todennäköisesti jo tässä vaiheessa ratkaissut satamaongelmansa.
Valtiovarainvaliokunnan mietintöön jättämässämme vastalauseessa esitetäänkin,
että Vuosaaren sataman rakentamiseen varattu määräraha poistetaan budjetista.
 

Arvoisa puhemies,

Edellä olevan perusteella vihreä eduskuntaryhmä esittää lausuttavaksi seuraavaa:

Eduskunta toteaa, että hallitus ei esittämiensä veronkevennysten epätarkoituksenmukaisen kohdentumisen vuoksi onnistu rakenteellisen työttömyyden hoidossa ja että hallitus ei liian pieneksi jääneen energia- ja ympäristöverojen korotuksen ja niiden osittain epätarkoituksenmukaisen kohdentamisen takia pääse Suomen Kioto-sopimuksen tavoitteisiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä, minkä vuoksi hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.