Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon palautekeskustelu 19.12.2001

ed. Anni Sinnemäki
 
 
 

Arvoisa puhemies,

Selonteon antamisen jälkeen kaksi seikkaa ovat vaikuttaneet voimakkaasti turvallisuuspoliittiseen keskusteluun Suomessa. Toinen on syyskuun terroristi-iskuista seuranneet muutokset
maailmanlaajuisessa turvallisuuspolitiikassa, toinen koskee Suomen lähialueita enemmän, nimittäin Baltian maiden Nato-jäsenyyden toteutumisen suurempi todennäköisyys.

Sotilaallinen liittoutumattomuus

Selonteon antamisen jälkeen keskustelu Baltian maiden mahdollisesta Nato-jäsenyydestä ja myös Suomen omasta asemasta sotilaallisesti liittoutumattomana maana on ollut vilkkaampaa
kuin koskaan aikaisemmin. Osittain keskustelua siivitti Venäjän presidentti Putinin elokuinen vierailu Suomessa ja näiden asioiden esiintulo siinä yhteydessä.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon lähetekeskustelussa vihreiden ryhmäpuheenvuorossa Ulla Anttila totesi: "Puolueettomuus- ja liittoutumattomuuspolitiikan uudelleenarviointi ei saa tarkoittaa sitä, että nämä käsitteet viedään vanhentuneina ullakolle säilöön. Baltian maiden Nato-jäsenyyden toteutumisen jälkeenkin Suomi voi jatkaa turvallisuuspoliittisesti liittoutuneena EU:hun mutta ilman sotilaallista liittoutumista Natoon. Tällainen asema tarjoaa Suomelle mahdollisuuden muun muassa olla kehittämässä kriisinhallintaa EU:n puitteissa painottaen siviilikriisinhallinnan ja kriisien ennaltaehkäisyn merkitystä. Vihreä eduskuntaryhmä painottaa näitä globaaleja perusteita olla liittymättä Natoon sekä sitä, että Suomen on tietoisesti haettava aktiivista roolia konfliktien ennaltaehkäisyssä."

Mietinnössään valiokunta toteaa, että sotilaallinen liittoutumattomuus Suomen kylmän sodan jälkeisenä turvallisuus- ja puolustuspoliittisena linjana on ollut tarkoituksenmukainen. Valiokunnan mukaan sotilaallinen liittoutumattomuus tarjoaa Suomelle myös mahdollisuuden toimia tasapainottavana tekijänä Euroopan turvallisuusrakenteen muutoksessa. Lisäksi mainitaan suomalaisten välittäjien panos esimerkiksi Kosovon ja Pohjois-Irlannin kriisien ratkaisussa. 

Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys

Selonteon antamisen jälkeen Baltian maiden jäsenyys Natossa on alkanut vaikuttaa todennäköisemmältä kuin aikaisemmin. Selonteossa ei ole käsitelty niiden mahdollisen jäsenyyden vaikutuksia Itämeren alueen vakauteen tai Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan. Suomi on koko ajan tukenut Baltian maiden oikeutta valita itse omat turvallisuusratkaisunsa. Ulkopoliittinen johto on todennut, että Baltian maiden kansainvälisen aseman vakiinnuttaminen on Suomen etujen mukaista ja että Suomi suhtautuu ymmärtämyksellä niiden pyrkimyksiin. Mitä tulee mahdollisen jäsenyyden vaikutuksesta Suomen asemaan, valiokunta toteaa: "Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys ei aiheuta Suomelle perustetta liittyä Natoon." Lisäksi todetaan, että Itämeren alueella on tulevaisuudessa todennäköisesti erilaisen turvallisuusratkaisun tehneitä maita, joiden yhteistyö on välttämätöntä.  

Vihreä eduskuntaryhmä on edustanut sitä kantaa, jonka mukaan Baltian mailla on oikeus valita omat turvallisuuspoliittinen linjansa. Samoin Suomen linjan tulee perustua omaan analyysiimme siitä, miten parhaiten voimme lisätä turvallisuutta lähialueillamme ja globaalisti. Edellä mainittu aktiivinen rooli konfliktien ennaltaehkäisyssä ja pyrkimys vaikuttaa kansainvälisten turvallisuusjärjestelmien kehittämiseen ovat asioita joissa on vielä paljon haasteita ja saavutettavaa. 

Sotilaallinen kriisinhallinta

Suomen osallistumisella rauhanturvaoperaatioihin on pitkä perinne. Suomi voi osallistua sotilaalliseen kriisinhallintaan YK:n tai Etyjin mandaatin saamissa operaatioissa, yhteensä enintään 2000 henkilön vahvuisella joukolla. Suomen Euroopan unionille tarjoamien joukkojen määrä on yhteensä noin 2000 sotilasta. Tällä hetkellä YK:n piirissä suunnitellaan Afganistaniin kohdistuvan rauhanturvaoperaatiota, jonka tulisi palvella useiden sotien näyttämönä olleen maan kehittämistä kohti vakaata ja demokraattista yhteiskuntaa, jossa hallinto olisi tasapainoinen etnisten ryhmien välillä ja jossa naisten oikeudet olisi turvattu. Tämä tehtävä ei missään nimessä tule olemaan yksinkertainen. Suunnitelmien ollessa valmiita Suomen tulee harkita, millä tavalla se parhaiten voisi antaa panoksensa tällaisessa operaatiossa huomioon ottaen Suomen rauhanturvalainsäädäntö ja perinne ja Suomen osaaminen rauhanturvaajamaana. 

Siviilikriisinhallinta

Eu:n siviilikriisinhallintayhteistyön painopistealueiksi on vahvistettu poliisitoimi, oikeusvaltion ja siviilihallinnon vahvistaminen sekä pelastustoimi. Lausunnossaan ulkoasiainvaliokunta pitää hyvänä, että siviilikriisinhallintaa koskevien valmiuksien luomisessa on hyväksytty konkreettisia ja aikataulutettuja tavoitteita. Toisaalta valiokunta pitää valittuja tavoitteita suhteellisen kapeina, ja toivoo kiinnitettävän nykyistä enemmän huomiota näistä oikeusvaltion ja siviilihallinnon vahvistamiseen. 
Erityisesti siviilikriisinhallinnan kohdalla valiokunta korostaa konfliktien ennaltaehkäisyä, joka edellyttää jatkuvaa tiivistä yhteistyötä YK:n sekä alueellisten järjestöjen kuten Etyjin ja Euroo
pan neuvoston kanssa konfliktien ehkäisemiseen tähtäävässä työssä. Huomiota kiinnitetään myös näiden järjestöjen taloudellisten resurssien riittävyyteen. Näistä asioista vihreä eduskunta ryhmä on samaa mieltä.

Samoin vihreä eduskuntaryhmä kannatta ajatusta kansainvälisen siviilikriisinhallinnan tutkimus- ja koulutuskeskuksen perustamisesta.

Ottawan sopimus

Selonteon mukaan hallitus jatkaa selvitystyötä pyrkimyksenä Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen vuonna 2006 ja jalkaväkimiinojen hävittäminen vuoteen 2010 mennessä uskotta
vasta puolustuskyvystä tinkimättä. Valiokunnan mietinnössä todetaan, että tämänhetkisten arvioiden mukaan korvaavat järjestelmät ovat kalliita, mutta että kustannuksia ei kyetä arvioi
maan vielä alalla tapahtuvan nopean teknisen kehityksen vuoksi. Osittain asetekninen kehitys on joka tapauksessa vähentänyt miinojen käyttökelpoisuutta. Vihreä eduskuntaryhmä toteaa,
että ulkopoliittisen toimintalinjansa johdonmukaisuuden vuoksi Suomen liittyminen sopimukseen on tärkeätä, että Suomen tulee olla osa sopimuksen universalisoimisprosessia. Pidämme
myös myönteisenä, että valiokunnassa ei asetuttu vastustamaan Suomen pyrkimystä liittyä
Ottawan sopimukseen.

Terrorismi

Selonteon käsittelyssä tuli luonnollisesti esiin monella tavalla syyskuussa New Yorkiin ja Pentagoniin kohdistuneiden terrori-iskujen seuraukset, ja niistä seurannut keskustelu. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että  YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntä on ehdoton edellytys sotatoimien aloittamiselle jotain valtiota kohtaan. Valiokunnan mietinnössä todetaan myönteisenä YK:n vahvistunut rooli terroristi-iskujen jälkeisessä kansainvälisessä tilanteessa. Toisaalta todetaan, että epävarmuuden ja ristiriitojen elementtejä sisältyy muun muassa Yhdysvalloissa suunnitteilla oleviin hankkeisiin jatkaa terrorismin vastaista toimintaa nykyistä laajemmalla rintamalla. Yhdysvaltojen mahdolliset sotatoimet muissa maissa kuin Afganistanissa lisäisivät olennaisesti olemassa olevia jännitteitä. Vihreä eduskuntaryhmä korostaa että YK:n roolin tulisi olla aktiivinen sovitettaessa yhteen eri osapuolten näkemyksiä, ja että muita toimia kuin sotilaallisia tulisi korostaa. 

Vakavia ongelmia sisältyy myös siihen, että syntyneellä laajalla terrorisminvastaisella rintamalla ja terrorismin tuomitsevalla mielialalla on pyritty oikeuttamaan monien kriisialueiden väkivaltaisia ratkaisumalleja. Kansainvälinen yhteisö on aiemmin ollut kriittinen Venäjän toimia Tshetsheniassa kohtaan.  Perusteltu kritiikki tulisi myös säilyttää, vaikka kaikkea toimintaa nyt nimitettäisiinkin osaksi laajaa terrorisminvastaista taistelua. Väkivallan kierre israelilaisten ja palestiinalaisten välillä on kiihtynyt rajummaksi kuin vuosiin, ja rauhanprosessin tulevaisuus näyttäytyy synkkänä. Israel perustelee toimintalinjaansa terrorisminvastaisella taistelulla. Abhasiassa, Georgiasta itsenäiseksi julistautuneella alueella, abhaasitaistelijat katsovat olevansa osa laajaa terrorisminvastaista taistelua.

On selvää, että näitä konflikteja ei saada ratkaistua jatkamalla väkivaltaista toimintaa ja julistamalla itsensä osaksi oikeutettua terrorisminvastaista taistelua.

Suomeen terroritekojen ei ole katsottu kohdistavan välitöntä tai todennäköistä turvallisuusuhkaa. Euroopan unionissa on laadittu puitepäätös terrorismin vastaisista toimista, joka ulottuu lähinnä sisä- ja oikeusministeriöiden aloille. Valiokunta korostaa mietinnössään, että lainsäädännöllisten toimien on oltava sopusoinnussa ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kans
sa. Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen siitä työstä minkä lakivaliokunta ja suuri valiokunta on tehnyt sen eteen, että Suomen osalta nämä päätökset tuon sopusoinnun täyttävät, mutta on
huolestunut siitä, että kaikissa jäsenmaissa tämä ei tällä hetkellä näytä todennäköiseltä. Samalla tavalla kuin konfliktien väkivaltaista ratkaisua ei tulisi voida automaattisesti perustella terrorisminvastaisella taistelulla, ei myöskään länsimaissa tulisi prosessin aikana heittää romukoppaan sitä avointa ja demokraattista yhteiskuntaa, jota sanomme puolustavamme.

Ulkoasianvaliokunta käsittelee lausunnossaan terrorismin syitä ja arvioi, että köyhyys, taloudellinen ja sosiaalinen epätasa-arvo, syrjäytyneisyys, ihmisoikeuksien kunnioittamisen puute, yhteiskuntien epädemokraattisuus ja ääritapauksissa valtiorakenteiden hajoaminen ovat otollista kasvualustaa terrorismille. Valiokunta toteaa, että terrorismin ja väkivaltaisten konfliktien ehkäisyssä eivät riitä sotilaalliset keinot, vaan ehkäisyssä tulee pyrkiä kokonaisvaltaiseen politiikkaan. Konkreettisena johtopäätöksenä valiokunta toteaa, että Suomen hallituksen tulisi pyrkiä kasvattamaan kehitysyhteistyöhön annettavia määrärahoja kansainvälisesti sovittujen päämäärien mukaisesti niin, että 0.7 prosentin tavoite bruttokansantuotteesta saavutetaan mahdollisimman pian.

Terrorismin synnystä on vaikeaa esittää vedenpitäviä loogisia syy-seurausketjuja. On esimerkiksi esitetty että paras indikaattori terrorismin synnylle on öljy, joka näyttää kylvävän epävakautta siellä missä sitä esiintyy. Terrorismin kannatusta ja tämän kannatuksen ehkäisyä on jo helpompi arvioida, ja on selvää, että sille löytyisi vähemmän tukea jos ponnistelut oikeudenmukaisemman maailman puolesta olisivat tehokkaampia. Myös näistä syistä on välttämätöntä, että teollisuusmaat, Suomi ja EU mukaan lukien, tekevät konkreettisia esityksiä lupauksiensa saavuttamiseksi ja toimivat yhteistyöhakuisesti kehitysmaiden kanssa YK:n kehitysrahoituskokouksessa Meksikossa maaliskuussa 2003.
   
Selonteon lähetekeskustelussa Anttila totesi myös, että huolimatta roolinsa muutoksesta Nato on edelleen puolustusliitto, jonka sisäinen logiikka on pitää yllä painetta puolustusmenojen
kasvattamiseen. Naton ministerikokouksessa Brysselissä eilen Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld korosti kollegoilleen, että nyt on aika, syyskuun kauhujen vielä ollessa ihmisten mielissä, nostaa puolustusmäärärahoja. Tämä ajattelu on nurinkurista. Nyt jos koskaan on aika tarkastella erilaisten turvallisuussatsausten suhdetta toisiinsa ja varmistaa, että muut
alueet kuin aseellinen turvallisuus saisivat niille kuuluvan osansa.
   
Turvallisuusuhista

Selonteossa on lueteltu laaja joukko kansalliset rajat ylittäviä riskejä ja uusia uhkatekijöitä. Näiksi on todettu muun muassa ihmisoikeuksien loukkaukset, yhteiskunnan perusrakenteiden
vaurioituminen, informaatiouhkat, suuronnettomuudet, terrorismi, rajat ylittävä kansainvälinen rikollisuus, ympäristökatastrofit, epidemiat ja väestöliikkeet. Puolustusvaliokunta  toteaa lisäksi, että selonteon uhka-analyysiin olisi perusteltua liittää esimerkiksi rasismi ja ulkomaalaisvihamielisyys, jotka vaarantavat konkreettisesti ennen muuta vähemmistöjen turvallisuutta. Selonteossa ei laajan turvallisuuden näkökulmasta pohdita myöskään hyvinvointivaltion muutoksia.

Vihreä eduskuntaryhmä korostaa, että näihin turvallisuusuhkiin ei voida vastata puolustusvoimiin panostamalla, vaan aivan muuta politiikkaa harjoittamalla. Myös terrorismin uhan torjun
nassa puolustusvoimilla on rajoittunut rooli, niiden avulla ei pitkällä aikavälillä voida poistaa niitä epävakauksia, jotka tuottavat laajempaa kannatusta terroristiselle toiminnalle. Suurin osaa edellä mainituista uhkista voidaan hoitaa aivan tavallisella politiikalla, sillä jota tässä talossa tehdään vaikka sosiaali- ja terveys ja ympäristövaliokunnissa.
 

Puolustusvoimista

Selonteossa säilytetään asevelvollisuusarmeija ja alueellinen puolustus käynnissä olevasta rakennemuutoksesta huolimatta, ja pidetään kiinni kyvystä torjua laajamittainen maahamme
kohdistuva hyökkäys, vaikka sen uhkaa ei sinänsä pidetä lainkaan todennäköisenä. Suomessa niin kutsuttu maanpuolustustahto on ihmisten keskuudessa korkea, ja usein Euroopan mittakaavassa laajaa armeijaamme perustellaan muillakin syillä kuin maahamme kohdistuvalla sotilaallisella uhalla - esimerkiksi kyseisen maanpuolustustahdon säilymisellä, ja jopa kasvatuksellisilla ja miesikäluokkaa koskevalla yhteiskunnallisen tasa-arvon vaatimuksella.

Vihreä eduskuntaryhmä tuo esiin tässä yhteydessä sen, että siviilipalvelusmiesten asemaan ja koulutukseen liittyy monia ongelmia, jotka ovat ratkaisematta.
 
Uuden selonteon valmistelu

Vuoden 2004 selonteon valmistelua koskien valiokunta on hyväksynyt ponnen, jossa edellytetään parlamentaarista valmistelua siten, että eduskunnan keskeiset valmistelut valiokunnat kytketään mukaan jo valtioneuvosto- vaiheessa, jolloin soveltuvalla tavalla on hyödynnettävä myös kansalaisyhteiskunnan ja tutkimuslaitosten panosta kuulemalla niitä valmistusprosessin aikana. Tällä muotoilulla ei tarkoiteta samankaltaista järjestelmää kuin entiset parlamentaariset puolustuskomiteat, joissa kuuleman mukaan valmistelun piiri oli erittäin suppea, eikä valmistelun avoimuus parasta mahdollista. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että valmistelun ulottaminen valtioneuvostosta laajemmalle, oppositio mukaan lukien, tulee palvella nimenomaan valmistelun laajuutta, monipuolisuutta ja avointa keskustelua. Vihreä eduskuntaryhmä pitää myös erittäin tärkeänä, että selonteon valmisteluun voidaan kytkeä mukaan kansalaisyhteiskunnan ja tutkimuslaitosten panos.

Nykyisen mallisessa selonteossa on myös ongelmallista se, että vaikka turvallisuusympäristöä ja uhkia käsitellään melko monipuolisesti, konkreettisten toimenpiteiden kohdalla resurssien
tarvetta määritellään vain puolustusvoimille. Tämä ongelma tulisi jollain tavalla ratkaista seuraavaa selontekoa valmisteltaessa.

Vihreä eduskuntaryhmä pitää hyvänä, että keskustelu turvallisuuspolitiikasta on ollut avoimempaa ja vilkkaampaa kuin aikaisemmin. Haastetta turvallisuuspoliittiselle keskustelulle jatkossa tarjoaa se, että valtaosa suomalaisista katsoo, että Suomen tulisi pysytellä sotilaallisesti liittoutumattomana, Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan viimeisimmän kyselyn mukaan jopa 79 prosenttia. Toisaalta monesti esitetään epäilyjä, että Suomea oltaisiin kuitenkin hivuttamassa liittoutumaan. Jotta keskustelusta myös syntyisi monipuolista ja analyyttista, sen käymiseen täytyy olla yhtäläiset mahdollisuuden erityyppisiä näkemyksiä ja näkökulmia edustavilla tahoilla. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että rauhanjärjestöille tulee turvata riittävät resurssit niiden toimintaan.