Vihreän eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro 20.3.2001/ ed. Sinnemäki 

PÄÄMINISTERIN ILMOITUS VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖKSESTÄ VUOSIEN 2002-2005 MÄÄRÄRAHAKEHYKSIKSI 

Arvoisa puhemies 

Hallitus sopi kuudes maaliskuuta vuosien 2002 - 2005 määrärahakehyksistä. Kehysten yhteydessä
tehtiin päätös toimenpiteistä köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Köyhyys on selvästi se
ongelma, jota sekä poliittiset puolueet että kansalaiset pitävät tämän hetken Suomen pahimpana, ja keskustelua kehyspäätöksestä, sekä viimeviikkoinen välikysymyskeskustelua on hallinnut tämän köyhyyspaketin ruotiminen. Voimakas taloudellinen kasvu on johtanut tuloerojen kasvuun, ja nousukausi tuo köyhyysongelman esiin räikeämmin. 

Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että valitut toimenpiteet: toimeentulotuen ja ansiotulojen
yhteensovituksen lieventäminen, eräiden väliinputoajaryhmien sairauspäivärahan nosto,
kansaneläkkeen lapsikorotusten palauttaminen, valtionosuuden korotus mielenterveyspalveluiden ja huumehoidon lisäämiseksi, asumistukiperusteiden parantaminen, asunnottomuuden torjuminen,
pitkäaikaistyöttömien työnhakuvalmiuksien ja työnsaantimahdollisuuksien parantaminen sekä
työmarkkinatuen lapsikorotusten korottaminen ovat hyviä ja perusteltuja. Kehyksistä päätettäessä useat ministeriöt ovat esittäneet erilaisia toiveita ja ehdotuksia, joista tullaan keskustelemaan vielä kesän budjettiriihessä. Silloin hallituksella on myös mahdollisuus parantaa köyhyydenpoistamissuoritustaan, varsinkin jos köyhyyttä todella pidetään asiana, jonka vähentämiseen halutaan keskittyä. 

Tämän päivän uutisissa ilmoitettiin työttömyyden yhä alentuvan. Voidaan pitää todennäköisenä, että keskustan välikysymyskeskustelussa esittelemästä Virtasen perheestä ainakin toinen on saanut
työpaikan ja perheen toimeentulo on täten parantunut. Veropolitiikasta päätettäessä on myös
mahdollista parantaa pienituloisten asemaa. Veronalennuksia voidaan kohdistaa myös siten, että
pienituloisimmat, tulonsiirroilla elävät saavat veronkevennyksiä. 

Arvoisa puhemies 

Kehyspäätöksen yhteydessä: 

Parasta syrjäytymisen ennaltaehkäisyä on taata kaikille halukkaille mahdollisuus työssä käyntiin.
Rakenteellisen työttömyyden pysyvyyttä nykyisen kaltaisen talouskasvun vallitessa Suomessa ei pitäisi hyväksyä pureskelematta. 

- velanmaksu on kannattanut, korkomenoista vapautuminen on tuonut budjettiin kuuden miljardin liikkumavaran, joka on voitu käyttää muun muassa opetusministeriön pääluokkaan mm. pienyrittäjyyden edistäminen ja matalapalkka-alojen työllistämisen edellytysten parantaminen nykyisestä ovat keinoja pureutua paitsi rakenteelliseen työttömyyteen myös tapa suojata kansantalouttamme maailmantalouden heilahtelujen vaikutuksilta. 

- pitkän aikavälin näkymistä puhuttaessa kiinnitetään huomiota, kuten valtionvarainministerikin teki, väestön ikääntymiseen ja sen mukana tuleviin kustannuksiin valtiontaloudelle. Kustannukset tulevat osin eläkemenoista, joihin on Suomessa kuitenkin varauduttu keskimääräistä paremmin, ja osin palvelutarpeen kasvusta, joka tulee olemaan haaste sekä valtion menojen että työvoiman saatavuuden kannalta. On osin huvittavaa, että samaan aikaan kun ollaan huolestuneita siitä, mistä tulevaisuudessa löytyy työvoimaa palvelusektorille, vaaditaan varaumia ja siirtymäaikoja työvoiman siirtymiselle nykyisistä EU-hakijamaista. Luulisi että näillä asioilla olisi joku yhteys. Jossain määrin keskustelu muistuttaa ulkomaalaisiin kohdistuvia klassisia kaksijakoisia ennakkoluuloja: ulkomaalaiset samanaikaisesti vievät työpaikkamme käyttävät sosiaaliturvaamme. 

- varautuminen palveluiden tarpeen kasvamiseen edellyttää julkisen sektorin sisällä nimenomaan
kuntien aseman turvaamista, koska kunnat valtaosin vastaavat palveluiden tuottamisesta. Kunnat
työnantajana joutuvat parantamaan suoritustaan, jos ne haluavat houkutella väkeä palvelukseensa. Kuten peruspalveluministeri Soininvaara on todennut, kuntien tulisi kiireen vilkkaan palkata ihmisiä vakinaisiin virkoihin, koska vain näin kuntatyönantaja voi säilyttää kilpailukykynsä. Toimivat kunnalliset palvelut ovat sekä köyhän että pieni- että keski- ja miksei suurituloisenkin paras ystävä hädässä. Vihreänä tavoitteena on pitkään ollut työn hinnan alentaminen suhteessa energian hintaan. Suomen julkinen talous on kooltaan hieman suurempi kuin monissa Euroopan maissa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä ole vaarallista, julkinen talous on taloutta siinä missä muukin eikä määritelmällistä vaarallista. 

Kehyspäätöksen taustapaperina ollut talouspolitiikan lähivuosien haasteista, on varmasti hyödyllistä luettavaa myös suuria ikäluokkia nuoremmille. Valtion velan ja väestön ikääntymisen lisäksi haasteenamme on esimerkiksi ilmastopolitiikka. 

Arvoisa puhemies 

Edellä mainitun lisäksi vihreä eduskuntaryhmä haluaa nostaa esiin kaksi asiaa, jotka eivät sisälly
budjetin kehyksiin. Tällä hetkellä luomun tukemiseen ei ole riittävästi rahaa kehyksissä.
Maatalouspolitiikassa on tapahtumassa voimakkaita Euroopan laajuisia muutoksia nykyisten
tuotantotapojen melko selvien ongelmien tähden. Suomen luomukehitys on ollut kansainvälisesti
vertaillen hidasta viime vuosina ja eikä luomutuotannon pitkäjänteistä kehittämistä ole turvattu
hallitus-ohjelman edellyttämällä tavalla. Vihreä eduskuntaryhmä odottaa maa- ja metsätalousministeriön luomustrategiatyöryhmältä rohkeita linjauksia luomutuotannon ripeäksi kehittämiseksi. Erityistä panostusta tarvittaisiin luomukotieläintuotannon ja markkinajärjestelmien kehittämiseen. Kotieläintuottajat tarvitsevat selkeitä taloudellisia kannustimia luomuun siirtymiseksi ja Suomen tulisi pitää huolta että se ei jää jälkeen, kun luomutuotantoa ja parempaa eläinten pitoa kehitetään. 

Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä on esittänyt, että vuonna 2006 luomussa voisi olla 10 % ja vuonna 2010 jopa 20 % Suomen peltoalasta, kun ala tällä hetkellä on noin 7 %. Viljelijöillä on halukkuutta siirtyä luomutuotantoon ja luomutuotteille löytyy kysyntää sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Maa- ja metsätalousministeriön budjettikehystä vuodelle 2002 on lisättävä MTK:nkin ehdottamalla 110 mmk:lla, jotta laajentuneen luomutuotannon rahoitus turvataan. 

- Valtioneuvosto hyväksyi helmikuussa linjapäätöksen Suomen kehitysmaapolitiikan
toiminnallistamisesta. Linjauksen tavoitteena on selkeyttää olemassa olevia kehitysmaapolitiikan
tavoitteita ja edistää niiden toteuttamista. Linjaus on monelta osin hyvä, siihen sisältyy esimerkiksi
pitkäaikaiset rahoitussitoumukset YK-järjestöille. Nyt kun kehitysyhteistyötä on linjojen tasoilla
kohennettu, vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että kehitysyhteistyön määrärahoja tulisi nostaa kohti YK:n tavoitetta. Jos Lauri Ihalainen, Jukka Paarma ja Harri Holkeri ovat jostakin asiasta samaa mieltä, hallituskin voisi suhtautua siihen myönteisesti. Kehitysyhteistyömäärärahojen nostolla on myös kansalaisten tuki, josta on osoituksena sekin, että sain kansalaiselta tänään postikortin, jossa vedotaan eduskuntaan kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisesta. 

- Kehyksissä on määräraha ilmastostrategian toteuttamiseen, mikä on myönteistä. Tilastokeskuksen
tiedotteesta kävi ilmi, että Suomi on itse asiassa saavuttanut viime vuonna ilmastotavoitteensa,
kasvihuonepäästöt olivat vuoden -90 tasolla, jännittävää on, että vaikka talous kasvoi yli viiden prosentin vauhtia ei energian kokonaiskulutus kuitenkaan kasvanut. 

Energian kokonaiskulutus väheni viime vuonna noin 1,6 prosenttia, vaikka bruttokansantuote kasvoi peräti 5,7 prosenttia. Eli henkisen pääoman ja tiedon merkitys tuotannontekijänä on olennaisesti vahvistunut.