15.3.2005

ed. Anni Sinnemäki

Hallitustaival puolivälissä

Hallituskausi on nyt puolivälissä, joten sen ohjelman toteuttaminen pitäisi olla enemmän kuin puolivälissä. Veronalennuksia on tehty huomattavasti yli asetetun tavoitteen, mutta muuten ei näytä hyvältä. Kuitenkin myös muilla sektoreilla pitäisi nyt olla jo hyvinkin näkyvissä, miten hallitus aikoo tavoitteensa saavuttaa. Mitä näkyy: näkyy päätösten lykkäämistä tuonnemmaksi aina seuraavalle hallitukselle saakka ja osittain näyttää siltä, että on lakattu kokonaan tekemästä päätöksiä.

Ekologisen verouudistuksen osalta otetaan askelia taaksepäin, matalan tuottavuuden työn osalta päätöksiä on lykätty, kaikkein vähävaraisimpien asemaan kiinnitetään huomiota, mikä on varmasti hienoa, mutta mitään heidän asemansa parantamiseksi ei valitettavasti tehdä. Ministeri Hyssälä on käyttänyt näkyviä puheenvuoroja tarpeesta maltillisesti korottaa alkoholiveroa, mutta tämäkin asia jää silleen. Lisäksi on tietenkin vielä tavoite 100 000 työpaikasta tällä hallituskaudella, jonka hallitus on nimennyt keskeisimmäksi tavoitteekseen, mutta jonka on myönnetty olevan saavuttamattomissa.

Hallitusohjelmasta on toteuttamatta iso osa sen keskeisistä kirjauksista, mutta hallitus ei näytä siltä että se aikoisi yrittääkään toteuttaa niitä, ilmeisesti on helpompaa olla tekemättä mitään, olla tyytyväinen hallitukselle suosiollisiin mielipidemittauksiin, ja ajatella että varmasti yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisu voi odottaa huomiseenkin.

Joukkoliikenteen tulevaisuus

Rautateiden ja joukkoliikenteen kannalta budjettikehys on katastrofaalinen, joukkoliikenteeseen kohdistuu merkittäviä leikkauksia, ja rataverkkoa ei näillä määrärahoilla tosiasiassa voida kehittää. Hallitusohjelmassa tavoitteena on joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden kasvattaminen. Samoin useissa selvityksissä on todettu joukkoliikenteen olevan paras ja edullisin tapa edistää liikenneturvallisuutta. Nyt kehyspäätöksen yhteydessä puhutaan liikennesektorilla resursseista, jotka tarkoittavat satojen juna- ja bussivuorojen lakkauttamista. Eduskunnan on välttämätöntä puuttua tämänkaltaiseen rahoituksen ja tavoitteiden väliseen räikeään ristiriitaan.

Hallituksen täydellisestä poliittisen tahdon puuttumisesta kertoo myös työsuhdematkalippu, josta esitystä ei ole vieläkään saatu eduskuntaan. Ministeri Luhtanen on luvannut hoitaa asian, kuten myös eduskunta on useaan kertaan edellyttänyt. Joistain selkeästi lausutuista tavoitteista voisi kai pitää kiinni?

Raideliikenteen ja joukkoliikenteen kohtalo on yksi osa hallituksen epäonnistunutta ilmastopolitiikkaa. Liikenteen kasvihuonepäästöt ovat kasvu-uralla, ja liikennepolitiikalla tämä kehitys pitäisi pystyä pysäyttämään. Näillä päätöksillä tässä epäonnistutaan. Vihreä eduskuntaryhmä ilmaisee huolensa siitä, miten hallitus tällä politiikalla mitenkään pystyy saavuttamaan Kioton sopimuksen Suomelle asettamat velvoitteet.

Kehy-rahojen kohtalo

(Ärade talman,)

I sitt utvecklingspolitiska program åtog sig regeringen att uppnå FN:s milleniemål. De är en av de viktigaste målet den internationella gemenskapen har ställt, om inte den viktigast. Med utvecklingstödet är den politiska målsättningen av den Finska regeringen att uppnå 0,7 procent år 2010. I den takt som regeringen fattade vid förhandlingarna om den nya budgetramen kommer Finland att uppnå drygt 0,48 procents nivå år 2009. Det vill säga att man borde höja stödet 0,22 procent i ett år för att kunna uppnå målsättningen. Det är inte realistiskt att tro att det skulle komma att hända. Faktum är – och det skulle man säga högt - att regeringen har givit upp målsättningen! 

Ennen kehysriihtä 110 kansanedustajaa jätti kirjallisen kysymyksen kehitysyhteistyömäärärahoista ja vaati toimenpiteitä sen suhteen, miten tavoitteena oleva 0.7 prosenttia vuoteen 2010 mennessä saavutetaan. Tosiasiassa hallitus on kehyspäätöksessään leikannut kahden tulevan vuoden kehitysyhteistyömäärärahoja. Kehysten käsittelyn yhteydessä eduskunnan enemmistöllä on mahdollisuus muuttaa hallituksen päätöstä vastaamaan YK:n vuosituhattavoitteita ja eduskunnan omaa tahtoa! Vihreä eduskuntaryhmä olettaa, että näin tullaan tekemään.

Ekologisesta verouudistuksesta

Ekologisen verouudistuksen osalta hallitus on tehnyt muutamia päätöksiä, jotka ovat olleet hallituksen oman ohjelman vastaisia. Tällainen oli päätös tölkkiveron muuttamisesta viime syksyltä. Ja nyt tehty päätös helpottaa maatalousyrittäjien toimeentuloa polttoaineveron palautuksilla jatkaa tätä linjaa. Mikä tahansa muu tapa tukea maatalousyrittäjiä olisi perustellumpi, kuin puuttua keinotekoisesti yhden tuotannontekijän hintaan. Maataloustuottajien tuki halutaan ilmeisesti ohjata öljyntuottajien hyväksi. Vihreä eduskuntaryhmä kysyy hallitukselta, aikooko se tehdä kautensa aikana ainoatakaan ratkaisua, joka toimisi ekologisen verouudistuksen toteuttamiseksi? Useita päätöksiä siitä etääntymiseksi on jo nähty. Mitä tästä linjasta sanoo ympäristöministeri, vero-ohjauksella kun voidaan saada aikaan tuloksia ympäristöohjauksessa?

Terveysohjelman rahoitukseen tehty leikkaus

Hallituksen käsitykseksi pirullisesta huumorista voidaan lukea kansallisen terveysohjelman toteutukseen tarkoitettuihin kuntarahoihin tehty leikkaus, joka on ilmeisesti aivan sattumalta juuri samansuuruinen kuin mitä eduskunta lisäsi tälle vuodelle kuntien valtionosuuksiin budjetin käsittelyn yhteydessä – 25 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi kuntien valtionosuusuudistus lykättiin kokonaan seuraavalle vaalikaudelle. Tämä toimenpide onkin hyvin johdonmukaisessa linjassa muiden hallituksen tekemien lykkäyspäätösten kanssa.

Vihreät ovat esittäneet, että uudessa valtionosuusjärjestelmässä olisi palkittu niitä kuntia, jotka panostavat ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon. Koska uudistus lykkääntyy, on löydettävä muita keinoja, joilla tähän tavoitteeseen voidaan päästä. Ehkäiseviä ohjelmia olisi saatava käyntiin mahdollisimman pian, sillä ohjelmien tulokset näkyvät vasta useamman vuoden viiveellä. Yksistään nopeasti yleistyvä aikuisiän diabetes voi romuttaa terveydenhuollon rahoituksen. Varovastikin arvioiden diabeteksen hoidon arvioidaan vuoteen 2010 mennessä vievän 20 prosenttia terveydenhuollon kustannuksista.

Yhteiskunnalliset uudistukset jäävät toteutumatta

Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että julkisen talouden tasapaino on oikea tavoite. Olemme esittäneet näiden kahden vuoden aikana omat vaihtoehtomme vero- ja menopolitiikalle siten, että talouden julkisen talouden tasapaino on otettu huomioon. Emme vain mitenkään voi ymmärtää hallituksen politiikkaa, joka ei edes pyri kehyksistä päättäessään siihen, että yhteisesti sovitut, tärkeänä pidetyt yhteiskunnalliset uudistukset saataisiin rahoitettua ja siten asiallisesti toteutettua.

Matalapalkka-alojen tuesta on keskusteltu niin pitkään, että hallituksen olisi tässä vaiheessa pitänyt pystyä tekemään asiasta kokonaisratkaisunsa. Se on tietenkin vaikeaa, kun liikkumavara on saatu olemattomaksi suurilla veronalennuksilla, joiden työllisyysvaikutukset ovat kyseenalaisempia kuin toimien, jotka kohdistettaisiin palkkahaitarin alempaan päähän.

Kaikkein heikommassa asemassa olevat

Heikoimmassa asemassa oleviin hallitus kiinnittää erityistä huomiota, mutta päätöksiä asiasta ei ole pystytty tekemään. Hallituksen aikaisemmista päätöksistä malli korottaa perheen ensimmäisen lapsen lapsilisiä oli ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että köyhyys keskittyy nimenomaan perheisiin, joissa on pieniä lapsia ja monilapsisiin perheisiin. Tilastokeskuksen tuoreen tulonjakotilaston mukaan juuri lasten köyhyys on Suomessa viime vuosina kääntynyt kasvuun. Tulonjakotilaston mukaan köyhyysrajan alle jää tätä nykyä ainakin 132 000 lasta.

Edellinen hallitus teki köyhyyspaketin, jossa kohtuullisen hyvin löydettiin kokoelma toimenpiteitä, joilla pystyttiin puuttumaan pahimpiin köyhyyden ongelmakohtiin. Tämä hallitus sen sijaan ei ole köyhyysongelman suhteen tosissaan. SDP:n puoluehallitus vaati näyttävästi asumisen 7 prosentin omavastuun poistamista toimeentulotuesta. Tämän ei toteutunut, eikä se ollut meille mikään yllätys.

Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että toimeentulotuen korottaminen olisi perustellumpi tapa parantaa toimeentulotukea kuin asumisen omavastuun poistaminen. Myös erityistoimet joilla lapsiperheiden köyhyyteen voitaisiin puuttua toimeentulotuen sisällä, esimerkiksi harrastusten korvaamisen tekeminen lakisääteiseksi, olisi perusteltua. Huonoin vaihtoehto on kuitenkin hallituksen ratkaisu olla tekemättä mitään.

Työmarkkinatuen korotus selkeyttäisi ensisijaisen ja toissijaisen sosiaaliturvan suhdetta ja vapauttaisi toimeentulotuen jakamisesta ennaltaehkäisevään sosiaaliturvaan sen kipeästi kaipaamia resursseja. Tätä samaa tavoitetta palvelisi myös toimeentulotuen normitetun osan maksamisen siirtäminen kelalle, jota vihreä eduskuntaryhmä on vaatinut pitkään, ja jota myös monet köyhyyskysymyksiin erikoistuneet tutkijat ovat tukeneet.

 Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asemaan liittyy myös oikeusministeriön määrärahakehys, josta säästetään, vaikka kaikkien tiedossa ovat ne vakavat ongelmat joita on vuosikausia ollut muun muassa vankeinhoidon resursseissa. Vankeuslain uudistuksen on laskettu edellyttävän noin viiden miljoonan euron määrärahalisäystä. Aikooko hallitus taas tuoda eduskunnan käsiteltäväksi lainsäädäntöä, ilman sen toteuttamiseen vaadittavaa rahoitusta? Näinhän kävi myös nuorisorangaistuksen kanssa. Jos nimittäin yhteiskunta ei ole valmis rahoittamaan vankeinhoitoa sillä tavalla, että inhimillisen kohtelun normit täyttyvät, silloin pitää olla valmiutta toteuttaa sellaista kriminaalipolitiikkaa, että vankeustuomioita ei määrätä nykyisellä tavalla.