Vihreiden ryhmäpuhe joukkoliikennettä koskevassa välikysymyskeskustelussa 18.10.2005

Ed. Anni Sinnemäki

Joukkoliikenteen osuutta nostettava

Vihreälle eduskuntaryhmälle on selvää, että joukkoliikenteen osuutta on nostettava. Joukkoliikenne parantaa liikenteen sujuvuutta ja lisää liikenneturvallisuutta, se auttaa vähentämään turhia tieinvestointeja ja polttoaineen kulutusta sekä tietysti, hidastaa ilmastonmuutosta. Kaupunkilaisen näkökulmasta tärkeää on myös se, että joukkoliikenne parantaa hengitysilman laatua.

Joukkoliikenteen kehittämisen suuret kysymykset kiteytyvät kahteen: liikenteen päästöjen vähentämiseen ja kansalaisten yhdenvertaisuuteen. Molempien osalta ollaan hukkateillä. Liikenteen päästöt ovat nousussa ja hallituksen leikkausesitysten johdosta ihmiset yhä useammassa kunnassa ovat jäämässä ilman joukkoliikenneyhteyttä.

Kamppailu joukkoliikenteen liikennemuoto-osuudesta käydään ennen muuta kaupunkiseuduilla. Suurin potentiaali joukkoliikenteen osuuden kasvattamiseen on raideliikenteen parantamisessa. Kaupunkiradat, metro ja tulevaisuuden pikaraitiotiet ovat houkutteleva vaihtoehto myös niille, jotka eivät vaihda henkilöautoaan bussiin. Tästä on monta hyvää mallitapausta ulkomailta, esimerkiksi Strasbourgista ja Karlsruhesta.

Vihreä eduskuntaryhmä ei voi hyväksyä, että tulevaisuuden visioinnin ja kehittämistyön tilalla täällä eduskunnassa joudutaan käymään hivutustaistelua joukkoliikenteen alasajon ja tekohengityksen välillä. Kun rataverkon huono kunto uhkaa turvallisuutta, ei ole ihme, että on vaikea avata keskustelua uusista investoinneista. Lentokentälle raideyhteyden luova Kehärata, uudet kaupunkiradat, tavaraliikenteen tarvitsemat investoinnit ja maakuntia yhdistävät nykyistä nopeammat junayhteydet jäävät keskusteluissa jalkoihin, kun täytyy olla paikkaamassa rataverkon surkeaa kuntoa.

Uusia tapoja järjestää joukkoliikennettä on kehitelty pitkälle, mutta silti edelleen jopa Tampereella ja Turussa joukkoliikenne rakentuu vain bussien varaan. Missä ovat pikaraitiotiet ja kaupunkiradat? On täysin poikkeuksellista, että kunnat kantavat yksin vastuun joukkoliikenneinvestoinneista. Olisi tarpeellista, että samoin kuin tiehankkeista, myös paikallisista joukkoliikenteen investoinneista valtio maksaisi osan. Tätä tukea pitäisi osoittaa yhtä lailla metrolle, junille kuin pikaraitiovaunuillekin.

Raideliikenteen kehittämisellä olisi positiivisia aluepoliittisia vaikutuksia. Monille maakunnille toimivat junayhteydet ovat pärjäämisen elinehto. Pikaraitiotiet ja kaupunkiradat yhdistettynä järkevään kaavoitukseen tukevat kaupunkien tasapainoista kehittymistä. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä raideliikennettä tulisi priorisoida suhteessa tieliikenteeseen.

Joukkoliikenne on ilmastonsuojelua

Liikenne on Euroopan ympäristötoimiston mukaan päästöjen vähentämisen näkökulmasta kaikkein vaikein alue. Tämä ei varmasti yllätä ketään. Tekninen kehitys on auttanut saamaan ajoneuvojen ominaispäästöjä alas, mutta henkilöautojen määrän lisääntyminen, autojen koon kasvu ja yhteiskunnan autoistuminen ovat kääntäneet kehityksen niin, että vuoden 1990 taso päästöissä on ohitettu aikaa sitten.

Salissa on tänään kuultu monenlaisia lukuja. Tässä vielä muutama luku, joihin haluan kiinnittää huomiotanne.

1,4–5,8 astetta, sen verran ilmaston lämpötilan arvioidaan nousevan tällä vuosisadalla, jos päästöjä ei rajoiteta.

Puolitoista astetta, se saattaa riittää sulattamaan Grönlannin jäätiköt.

Satoja vuosia, niin kauan tämän päivän päästöt vaikuttavat tulevien sukupolvien elämään.

Ja 18 prosenttia, se on liikenteen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä.

Nykyisellä kehityspolulla liikenteen päästöt kasvavat peräti yhdeksän prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Henkilöautojen verotuksen keventäminen yhdistettynä joukkoliikenteen kallistumiseen on tuhoisa yhdistelmä.

Ilmastopolitiikan kannalta järkevintä olisi kannustaa kaikin tavoin sekä tavara- että henkilöliikennettä siirtymään kumipyöriltä raiteille. Paitsi että raideliikenne saa ihmisiä siirtymään joukkoliikenteen käyttäjiksi, raideliikenne on kävelyn ja pyöräilyn jälkeen energiataloudellisin matkustusmuoto. Juna kuluttaa matkustajaa kohti keskimäärin vain neljänneksen energiamäärästä, joka kuluu saman matkan tekemiseen henkilöautolla. Pikaraitiovaunut ovat usein tätäkin säästäväisempiä.

Joukkoliikenteen alasajo vähentää yhdenvertaisuutta

Joukkoliikenne ei ole kaikille valinnan asia, vaan monet suomalaiset ovat riippuvaisia joukkoliikenteestä. Kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta on välttämätöntä, että jokaisesta kuntakeskuksesta on mahdollista asioida, käydä työssä tai opiskella oman alueen seudullisessa keskuksessa. Tasa-arvoista on myös kaupunkirakenne, joka ei pakota liikkumaan autolla.

Jos kuntakeskuksesta ei pääse lähimpään kaupunkiin bussilla tai junalla, se tarkoittaa ettei kunnassa juuri ole asiaa asua ilman henkilöautoa. Tämä on väärin. Yhteiskunnan ei pidä pakottaa ihmisiä henkilöautoriippuvuuteen. Oikeus asua lähellä omia lapsiaan tai vanhempiaan ei voi koskea vain niitä, joilla on varaa tai mahdollisuus liikkua omalla autolla.

Vihreä eduskuntaryhmä tuo esiin hämmästyksensä siitä, että keskustan johtama hallitus ajaa tällaista haja-asutusalueita kurjistavaa politiikkaa. Tämähän vastaa sitä, että sosialidemokraatit vuosittain esittäisivät työttömyyspäivärahaan heikennyksiä.

Myös haja-asutusalueiden liikenne kaipaa innovaatioita. Mutta mitä tekee hallitus? Ajaa nykyisen bussiliikenteen alas, eikä tarjoa mitään tilalle. Joukkoliikenteen kehittämisrahoja on leikattu, joten kovin kummoisia uutuuksia ei varmasti ole tällekään saralle luvassa.

Joukkoliikenteestä puhuttaessa esiin nousee myös sukupuolten tasa-arvo. Kun matkustaa esimerkiksi bussilla, on matkustajista suuri osa mielikuvan mukaisesti naisia, lapsia ja iäkkäitä ihmisiä. Jos ensi vuoden talousarviolle olisi tehty sukupuolivaikutusten arviointi, olisi ollut helppo havaita, keihin bussiliikenteen alasajo oikein kohdistuu.

Naisten asemaa joukkoliikenteen käyttäjinä pitäisi heikentämisen sijasta parantaa. Yksi konkreettinen asia olisi, että lastenrattaiden kanssa matkustavilta ei perittäisi maksua matkasta. Monilla paikkakunnilla näin jo onkin, mutta tässäkin asiassa olisi syytä olla aktiivinen.

Hallitus ei ansaitse luottamusta

Hallituksen joukkoliikennepolitiikkaa leimaa välinpitämättömyys ilmastopolitiikasta ja ihmisten yhdenvertaisista liikkumismahdollisuuksista. Laiminlyöntien että tehtyjen leikkausten lista on murheellinen.

Muuttoliikkeen vuoksi haja-asutusalueiden liikenne on vaikeuksissa. Ja miten vastaa hallitus? Joukkoliikennemäärärahoja on laskettu vuosi vuodelta, ja ne ovat nyt alimmillaan kahteenkymmeneen vuoteen.

Kaupunkien liikennejärjestelmät ja haja-asutusalueiden ongelmien ratkaisu tarvitsevat uusia innovaatioita. Ja mitä tekee hallitus? Joukkoliikenteen kehittämismäärärahoja on laskettu.

Suomen radat rapistuvat. Ja mitä tehdään? Leikataan näitäkin määrärahoja.

Lista jatkuu: uusia ratainvestointeja tarvittaisiin kipeästi. Ja hallitus! Tieinvestointeihin kyllä löydetään rahaa, mutta uusista ratarahoista ei ole tietoakaan.

Ja viimeisenä: joukkoliikenteen osuuden kasvattamisen välttämätön edellytys ovat uudet raideratkaisut kaupunkialueille. Ja mitä on tehty? Ei mitään.

Vihreän eduskuntaryhmän nimissä kannatan edustaja Anderssonin ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.