Ryhmäpuheenvuoro palautekeskustelussa valtioneuvoston selonteosta valtiontalouden kehyksistä vuosille 2006–2009,

26.4.2004

ed. Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies,

Hallituspuolueet ovat mietinnössään kiinnittäneet huomiota moniin keskeisiin ongelmakohtiin, joita kehyspäätöksestä löytyy. Hallituspuolueiden huoli liikenneinvestoinneista tai kuntataloudesta olisi jopa liikuttavaa, ellei tietäisi, ettei hallitus millään voi reagoida eduskunnan sille esittämään kritiikkiin. Hallitus on liian jäykällä ja osin epärealistisiin oletuksiin perustuvalla kehyspolitiikallaan tehnyt reagoimisen mahdottomaksi. Jos se reagoi, se rikkoo oman talouspolitiikkansa uskottavuuden.

Kuntatalous

Kuntatalouden tilanne on huomattavasti huonompi kuin vielä viime syksynä arvioitiin. Hallitus olettaa kehysselonteossaan kuntien toimintamenojen kasvun hidastuvan nykyiseltä 5,5 prosentin tasolta 3,5 prosenttiin sekä investointien supistuvan. Tämä arvio kuntatalouden kehityksestä tuskin on realistinen. Viime vuoden tilastojen mukaan kuntatalous jatkaa heikentymistään. Negatiivisen vuosikatteen kuntien määrä on noussut edellisvuoden 69:stä 136:een. Kehitys johtui pitkälti toimintakulujen nopeasta kasvusta.

Kehyskaudella menojen hillintää vaikeuttaa mm. hoitotakuun toteuttaminen sekä väestön nopeasta ikääntymisestä aiheutuva palvelutarpeen kasvu. Väestön ikääntymiseen varautumista on ennakoitu kehysbudjettiin liitetyssä peruspalveluohjelmassa, mutta ohjelma ei mene tarpeeksi pitkälle. Siinä ei pystytä linjaamaan kuntatalouden kehitystä pitkällä aikavälillä. Käsittämätöntä puolestaan on se, että hallitus käyttää kehysbudjetin rakennetta hyväkseen leikkaamalla kuntien valtionosuuksia 25 miljoonalla eurolla. Tätä perustellaan sillä, että hallitus haluaa kannustaa kuntia hoitotakuun toteuttamiseen. Hoitotakuusta tehty valtionosuuksien leikkaus on huonosti peitetty silmänkääntötemppu, jolla tämän vuoden talousarvion hyväksymisen yhteydessä eduskunnan kädellä lisätty määräraha otetaan hallituksen kädellä pois.

Työmarkkinatuki

Kuntien taloustilanne näyttää hallituksen arvioiden vastaisesti edelleen heikentyvän. Kunnille ei siksi tulisi sälyttää uusia palveluvelvoitteita. Erityisesti kunnille ei ole perusteltua säätää sellaisia palveluvelvoitteita, joista vastuun kantaminen ei ylipäätänsä kuulu kunnan kokoiselle yksikölle. Työmarkkinatuen uudistamisessa ei tule luoda järjestelmää, joka palkitsee kuntia epäsosiaalisesta asuntopolitiikasta, ja rankaisee kovalla tavalla kuntia, joissa on suuri määrä pitkäaikaistyöttömiä. Vaikka hallitus on luvannut hyvittää kuntakentälle uudistuksesta aiheutuvat kustannukset, se ei edes yritä esittää, että olisi olemassa keino, jolla tämä hyvitys saataisiin kohdistumaan kuntien välillä oikeudenmukaisesti. Edellä todetun perusteella Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että työmarkkinatukiuudistus siinä muodossa kuin se nyt on olemassa, tulisi arvioida kokonaan uudelleen.

Verotuottojen kehityksestä

Vuodesta 2006 eteenpäin arvioidaan että valtiontalous kääntyy alijäämäiseksi ja alijäämän kokoluokan arvioidaan olevan noin yksi prosentti kokonaistuotannosta. Alijäämän syntymiseen vaikuttavat tehdyt veronkevennykset ja veropohjien heikko kehitys. Tällä tavalla tämä hallitus on veronalennuspolitiikallaan syönyt mahdollisuuksia ylläpitää julkisen talouden kestävyyttä lähitulevaisuudessa, ja tämä tulee luonnollisesti vaikeuttamaan seuraavan hallituksen mahdollisuuksia turvata ikääntyvän väestön yhteiskunnassa julkisten palveluiden taso.

Verotulojen kehitykseen tulee jatkossa vaikuttamaan myös eurooppalainen veropolitiikka. Muodollisesti välittömistä veroista päättäminen kuuluu jäsenvaltioille, mutta todellisuus on nykyään täysin toisenlainen. On tunnettua, että sisämarkkinat ovat välillisesti vaikuttaneet esimerkiksi päätökseen alkoholiverosta, ja niillä on ollut oma vaikutuksensa autoveroratkaisuun, joka on oma, suhteellisen kapea-alainen kysymyksensä. Olennaisempaa on kuitenkin se, että tuomioistuimen ratkaisuilla on puututtu yksityiskohtien sijasta suuriin kokonaisuuksiin, kuten yritysverotuksen rakenteeseen. Tämä on ollut helppo huomata Suomessa, jossa tuomioistuimen linjalla on vaikutettu koko yritysverouudistuksen luonteeseen. Tuomioistuimen verotusta koskevat ratkaisut ovat hyvin puhdasoppisia, ratkaisut tehdään perustamissopimuksen neljän vapauden pohjalta. Ratkaisuissa ei oteta huomioon jäsenvaltioiden verojärjestelmien kokonaisuutta ja sitä logiikkaa mille ne on rakennettu. Huomioon ei oteta myöskään verotuottoja tai niiden menetyksiä. Ratkaisut voidaan tehdä taannehtivina, eli valtiot voivat joutua maksamaan perittyjä veroja takaisin määräämättömän pitkältä ajalta. Koska jäsenvaltioiden veropohjat esimerkiksi yritysverotuksessa poikkeavat toisistaan, voidaan joutua tilanteeseen, jossa esimerkiksi yritysverotuksen puolella ollaan klassisessa race to the bottom –tilanteessa, näiden tuomioistuimen ratkaisujen perusteella verotuotot tulevat vähenemään dramaattisesti, ja verojärjestelmät muuttuvat luonteeltaan sellaisiksi, että kukaan ei ole niitä järkevästi suunnitellut. Tämä ei ole viime kädessä sen enempää julkisten talouksien kuin yritysmaailmankaan etu.

Samalla kun tuomioistuimen päätökset muuttavat verotusta, poliittisin ratkaisuin ei verotuksen harmonisoinnissa ole edetty. Nämä kaksi tapaa harmonisoida tuottavat hyvin erilaisen lopputuloksen, ja olisi tärkeää, että harmonisaatiosta otettaisiin poliittinen vastuu ja tehtäisiin poliittisia päätöksiä. Kysymys tuomioistuimen ratkaisujen vaikutuksesta eurooppalaisiin verojärjestelmiin onkin jo otettu esiin ministerineuvostossa. Suomen tulisi olla aktiivinen ja päättäväinen sen suhteen, että saataisiin synnytettyä ratkaisuja, joilla Euroopassa voitaisiin turvata sellaiset verojärjestelmät, jotka olisivat sekä veronsaajien että maksajien kannalta toimivia ja tarkoituksenmukaisia. Yritysverotuksen osalta tämä varmasti tarkoittaa veropohjien yhtenäistämistä.

Kun ympäristöpolitiikka ei näytä hallitusta kiinnostavan millään lailla, ehkä edellä kuvaillut verotuottoihin kohdistuvat uhat voisivat saada hallituksen heräämään ja aloittamaan oman ohjelmansa toteuttamisen ekologisen verouudistuksen osalta.

Liikenteestä, erityisesti raideliikenteestä

Hallituksen kehyspäätöstä on kritisoitu eduskunnassa erityisesti liikenneväyläinvestointien osalta. Valiokunnan mietinnössä hallituspuolueet vaativatkin kehyksen rikkomista nimenomaan tienpidon ja tieinvestointien kohdalla. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että väyläinvestoinneissa on suuria ongelmia. Katsomme kuitenkin, että huomiota tulisi erityisesti kiinnittää perusradanpitoon. Ratojen heikko kunto vaikeuttaa tällä hetkellä rataverkon kunnollista käyttöä. Hallitus on vuosia alibudjetoinut perusradanpidon rahoituksen, jonka takia ratojen perusparannus on sujunut hitaasti. Radoilla on jouduttu ottamaan käyttöön liikennerajoituksia ja pitkällä tähtäimellä vain n. 2/3 nykyisestä rataverkosta voidaan pitää turvallisesti ja tehokkaasti liikennöitävässä kunnossa.

Kehyspäätös ei myöskään mahdollista tavaraliikenteelle välttämättömiä ratapihojen perusparannus- ja kehittämistöitä. Nämä olisivat olennaisia sen kannalta, että kuljetukset, kuten järjellistä ja ekologista olisi, pysyisivät raiteilla. On selvää, että tilanne ei ole eduksi raideliikenteen säilyttämiselle kilpailukykyisenä ja siksi asian tulisi kiinnostaa myös hallitusta. Raideliikenteen kilpailukyvyn parantaminen edellyttäisi, että perusradanpidon lisäksi rahaa löytyisi jatkossa myös uusiin raideinvestointeihin.

Joukkoliikenne

Liikenteen hiilidioksidipäästöt muodostavat noin neljänneksen koko Suomen päästöistä. Tieliikenteen osuus liikenteen kokonaispäästöistä on peräti 70 prosenttia. Loogista näiden lukujen perusteella olisi, että hallitus pyrkisi hillitsemään tieliikenteen kasvua. Todellisuus on toisenlainen. Liikenne jatkaa tasaista kasvuaan: Suomen henkilöautokanta kasvoi viime vuonna neljällä prosentilla ja liikenne pääteillä 3,5 prosentilla. Hallituksen vuonna 2003 toteuttama autoveron alennus sekä käytettyjen autojen tuonnin vapautuminen yhdessä muuttoliikkeen kanssa ovat olleet omiaan edistämään autoistumiskehitystä, ja mitään vastapainoa näille päätöksille ei ole esitetty.

Samaan aikaan ovat joukkoliikenteen käyttäjämäärät kääntyneet laskuun. Erityisesti vaikeuksiin on joutumassa keskisuurten kaupunkien paikallisliikenne. Sen matkustajamäärä on viidessä vuodessa pienentynyt 10 prosenttia. Tästä huolimatta valtion tukea joukkoliikenteelle on vuosittain leikattu. Joukkoliikenteen palvelutarjontaa on pyritty pitämään yllä nostamalla lipunhintoja, mutta joukkoliikenteen houkuttelevuutta lisääviä kehittämishankkeita on jouduttu panemaan jäihin. Alueellisten joukkoliikennejärjestelmien kehittämiseen kuten pikaraitiotieyhteyksien rakentamiseen tarvittaisiin uusia avauksia - ja mahdollisuutta saada niihin tukea valtion budjetista. Hallituksen tavoite kasvattaa joukkoliikenteen osuutta henkilöliikenteessä kaupunkiseuduilla karkaa tätä menoa käsistä.

Kehitysyhteistyömäärärahoista

Kehitysyhteistyömäärärahoista tullaan keskustelemaan tällä viikolla välikysymyksen yhteydessä. Suomen kehitysyhteistyömäärärahat ovat tasolla, joka ei ole linjassa maamme ulkopoliittisten tavoitteiden kanssa. Poikkeamme radikaalisti muista pohjoismaista ja olemme jäljessä EU:n keskiarvosta. YK:n vuosituhattavoitteet on sovittu suomalaisen johtaessa puhetta YK:n yleiskokouksessa, mikä tekee meidän sitoutumisemme alhaisen asteen jos mahdollista vieläkin kummallisemmaksi.

Hallitus ei ole saanut aikaiseksi toimenpiteitä, joilla pystyttäisiin helpottamaan suomalaista köyhyysongelmaa. Hallituksen linja on samanlainen myös globaalin köyhyysongelman suhteen. Vuosituhattavoitteet ovat sitoumus äärimmäisen köyhyyden poistamisesta, lapsikuolleisuuden vähentämisestä, sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä. Nämä tavoitteet myös Suomen tulisi ottaa vakavasti.

Työllisyydestä

Hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisen avain on työllisyyspolitiikassa. Tunnettu ongelma on se, että päätöksiä, joilla lisättäisiin kysyntää matalasti tuottavaan työhön, ei näytetä saavan aikaan. Työttömyyden rakenteen vuoksi tämä olisi kuitenkin sekä välttämätöntä että oikeudenmukaista. Hallitus on ensin hassannut veronalennusvaransa, vaarantanut sillä julkisen talouden kestävyyden, ja sitten se toteaa, että työttömyyden rakenteeseen vaikuttaviin toimenpiteisiin ei ole varaa. Asiassa pitää kuitenkin pystyä tekemään jotain, koska on selvää, että työllisyystavoitetta ei kerta kaikkiaan saavuteta sillä politiikalla jota on tähän mennessä harjoitettu. Kotitalousvähennyksestä saatuja kokemuksia voisi käyttää hyväkseen, se on monella tapaa onnistunut kokeilu, joka on luonut kokonaan uuden markkinan, ja työpaikkoja on syntynyt. Toteutettavan mallin tulisi olla riittävän yleinen, niin että se vaikuttaisi pysyvästi työvoiman kysyntään, sitähän tässä tarvitaan. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että on perusteltua, että työnantajakentän sisällä voidaan myös tehdä sisäisiä muutoksia jos sillä tavalla saadaan aikaiseksi työllisyyttä edistävä ratkaisu.

Toinen ongelma liittyy osaamiseen ja jalostusasteeseen. Vaikka osaamiseen keskittyminen on pitkän aikaa ollut Suomen strategia, vientihintamme ovat olleet jo pidemmän aikaa laskussa. Suomalaisten tuotteiden jalostusastetta pitää nostaa, tutkimusta, kehitystä ja liiketoimintaosaamista täytyy parantaa. Nämäkin ovat asioita, joihin ekologisella verouudistuksella luotaisiin uusia kannusteita.