Viime vuonna tappiollisen tuloksen tehnyt posti- ja
logistiikkayritys Itella hakee kasvua Venäjältä.
Tappiollinen logistiikkapuoli aiotaan kääntää tuottavaksi
panostamalla Venäjän toimintoihin. Venäjä on
jatkossa Suomen ohella yrityksen päämarkkina-alue.
Euroopassa on vaikea löytää kasvua
ilman valtavaa kilpailua. Se vaatisi Itellalta todella isoja panostuksia. "Suomessa
markkinaosuutemme on jo niin suuri, että kasvun mahdollisuudet
ovat rajalliset", Itellan toimitusjohtaja Heikki Malinen selittää yrityksen
Venäjä-innostusta.
Hänen mielestään Suomen valttikortti
suhteessa Venäjään on maantiede. Itellan
Venäjä-strategia hyödyttää Malisen
mukaan myös muita suomalaisia vientiyrityksiä: "Monelle
kotimaiselle yritykselle on tärkeää,
että tavara liikkuu Venäjällä turvallisesti
ja varastointi tapahtuu luotettavasti."
Moskovan alueella ja muualla Venäjällä Itellalla
on asiakkainaan myös monia kansainvälisiä ja
monikansallisia yrityksiä. Lähimarkkina-alueella,
etenkin Pietarissa, asiakaskunta muodostuu ja tulee jatkossakin
muodostumaan keskeisesti suomalaisista yrityksistä. Suunnitelmissa
on Venäjän sisäinen rahtiliikenne Suomen
ja Venäjän välisen liikenteen ohella.
Vuosikymmenen loppua kohti Itella pyrkii verkkokaupan kautta mukaan
myös loppujakeluun.
Itellan Visio 2020 kertoo, että yritys pyrkii kannattavalla
kasvulla markkinajohtajaksi Venäjällä.
Itellan Venäjän-liikevaihto on n. 200 milj. euroa,
ja se aiotaan kaksinkertaistaa.
Itellan Visio 2020 herättää paljon
kysymyksiä. Itella on hukannut paljon rahaa Venäjällä, Baltiassa
ja muissa ulkomaisissa valtauksissaan. Voidaan perustellusti sanoa,
että Itella on tehnyt paljon virheitä ja tehnyt
näin tappiota. Näin ei voi jatkua. Itellalla ei
ole kunniallista tietä perääntyä maailmanvalloituksestaan,
joten sen on siis otettava yhä uusia tavoitteita ja riskejä.
Tämä kaikki tapahtuu Suomen sisäisen
toiminnan ja veronmaksajien kustannuksella.
Itella-logistiikka osti vuoden 2008 elokuussa yli 200 miljoonalla
eurolla Venäjän suurimman varastopalveluja tarjoavan
NLC-logistiikkakonsernin. Viisi kuukautta ostoksen jälkeen
kauppaan tehtiin 26,1 miljoonan euron alaskirjaus, eli kauppahinta
arvioitiin liian korkeaksi.
- Rahana maksettu kauppahinta 199,7
milj. euroa
- Velkana oleva arvioitu kauppahinta 30,7 milj. euroa
- Hankinnan välittömät menot 3,3
milj. euroa
= Kokonaishankintameno 233,7 milj. euroa, josta hankitun
nettovarallisuuden käypä arvo 198,4 milj. euroa,
jolloin liikearvoksi muodostuu 35,3 milj. euroa. Alaskirjausta
selitettiin lamalla, mutta logistiikan lama oli näkyvissä jo
vuonna 2008, joten lama ei ole tappion selitys, vaan johdon tekemä virhe.
Jo vuonna 2009 julkisesti kirjoitettiin: Itellan johdon tavoite
on ostaa yrityksiä, jotta sen ei tarvitse maksaa omistajille
osinkoa. Seurauksena on, että kaikista kaupoista on maksettu
hurjia liikearvoja verrattuna muihin alalla toteutettuihin kauppoihin — ei
ainoastaan Venäjällä. Omistaja = valtio,
kuinka tämä voi olla yhtiön tavoite?
Itellan toimintaa on verrattu moniin valtion yhtiöihin,
kuten Fortumiin ja Finnairiin, jotka ovat unohtamassa Suomen ja
keskittymässä suuriin unelmiin. Unelmien perässä on
hyvä juosta, kun suomalaiset asiakkaat maksavat tappiot omissa
palveluhinnoissaan ja vielä joutuvat hyväksymään
palvelujen alasajon.
Itellan käytöksessä ja julkisissa
lausunnoissa on ollut monopolitalon ylimielisyyttä. Vaikka postipalveluiden
turvaamisesta on säädetty lailla, yhtiö sanoo
kylmän viileästi, että Itellan tärkein
tavoite on varmistaa yhtiön toiminnan ja kannattavuuden
kestävyys. Eikö tärkeintä siis
ole postinkulun varmistaminen? Itella sanoo tarvitsevansa kannattavuutta
siksi, että se pystyisi tekemään riittäviä investointeja
kasvualueille eli mm. Venäjälle. Yhtiö on
voittanut arvostettuja logistiikkapalveluja Venäjällä joustavuudellaan ja
nopeudellaan — eli juuri niillä ominaisuuksilla,
joiden puutteesta Itellaa kotimaassa moitiskellaan.
Suomessa maakuntien postintarvitsijoille lienee aika yhdentekevää,
onko Itella Venäjän paras tai toiseksi paras pakettipalveluyhtiö.
Suomessa asiakas näkee vain postinjakelun vähenemisestä hänelle
aiheutuvat riesat. Yleensä liiketoiminnassa lasketaan hintoja,
mikäli menekki on heikentymässä. Mutta
postibisnes ei olekaan pelkkää liiketoimintaa,
vaan peruspalvelua. Itellan viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet
todella poukkoilevia: on ostettu ja myyty yrityksiä ja tehty
rutkasti tappiota. Tarkastelen tässä Itellan menneisyyttä muutaman
yhtiön kautta.
Vuonna 2003 Itella osti North Euroway Oy:n koko osakekannan.
Tämän yrityskaupan myötä Itella
aloitti suuntaamaan liiketoiminnan laajentamisen Venäjälle.
Sitten ostettiin Tanskasta Combifrakht-niminen logistiikkayhtiö.
Osto sotki Tanskan logistiikkamarkkinat, koska yhtiöstä maksettiin
ylihintaa. Samoihin aikoihin hankittiin yhtiöitä Virosta,
Ruotsista ja Norjasta. Yleensä logistiikkayhtiöt
perustavat toimintansa agentti-/edustajasopimuksiin, mutta
Itella toimi toisin: se laajentui ostamalla kokonaisia yhtiöitä.
Myös Itellan sisällä toimintatapaa arvosteltiin,
kun riskittömämpi vaihtoehto olisi ollut solmia
edustajasopimuksia. "Ostetaan koska se on talon strategia",
oli vastaus. Kuka tämän strategian on hyväksynyt
ja määrittänyt?
Venäjälle Itellan etabloituminen alkoi varsinaisesti
vuonna 2006: perustettiin Itella Russia, joka vuokrasi heti n. 20 000
m2 varastotilaa Moskovan Sheremetovan ja Suomen tien
(M10) läheltä olevalta alueelta. Tällöin
Venäjälle perustettiin organisaatio, jonka vetäjä oli
venäläinen. Tässä vaiheessa
ei vielä ollut suuria ongelmia.
Itellan johto kuitenkin halusi vallata markkinoita ja osti NLC-nimisen
venäläisen yhtiön. Yhtiö oli
iso: 6 000 henkeä ja 600 000 m2 varastotiloja
5 kaupungissa. Kaupan jälkeen Itellan johto päätti,
että yhtiön haltuunottoon riittää Suomesta yksi
henkilö, joka asuu Moskovassa. Henkilö oli konsernin
silloinen logistiikkajohtaja, entinen talousjohtaja. Hänellä ei
varsinaisesti ollut logistiikan kokemusta eikä laisinkaan
Venäjän kokemusta puhumattakaan venäjän
kielen osaamisesta. Tietojen mukaan isot kilpailijat Schenker ja DHL
olivat olleet myös kiinnostuneita NLC-yhtiöstä,
mutta nähneet yhtiön haltuunoton erittäin paljon
resursseja vaativaksi toiminnaksi ja luopuneet aikeistaan.
Itella on laittanut rahaa yksistään Venäjän
toimintoihin todella paljon; arvio liikkuu 500 miljoonan ja 1
miljardin euron välillä. On vahva epäilys,
että Itellan Venäjän toiminnat ovat olleet
koko ajan tappiollisia.
NLC:n kauppa vuonna 2007 oli hätiköity, ja
Itellan johto teki suuren virheen. Kaupan ulkopuolelle jäi
tullaustoiminta. Se on Venäjän logistiikassa olennainen
asia, ja tänä päivänä Itella
ostaa palvelut yritykseltä, jonka omistavat NLC:n Itellalle
myyneet tahot. Itella on siis täysin riippuvainen tullauspalveluja
tuottavasta yhtiöstä Venäjällä.
Itellan tilanteeseen ei ole puututtu. Vuonna 2009 Eero Lehti
teki 19 muun henkilön kanssa tarkastusmatkan Moskovaan,
eikä tämä tarkastus löytänyt
erityistä huomautettavaa. Näin jälkikäteen
asiaa arvioiden jo tuolloin olisi pitänyt olla nähtävissä tehdyt
virheet ja niiden seuraukset.
Yhtiöitä on siis ostettu ja niitä on
sittemmin myyty — ilmeisesti tappiolla. Tehdyt virheet
on peitetty konsernitaseeseen ja konsernitilinpäätökseen.
Itellan johto ei ole joutunut vastuuseen tappioiden tuottamisesta
ja osaamattomuudestaan. Itella on postiyhtiö, ja nyt näyttää siltä,
että Itellan logistiikkarönsyt ovat vieneet yhtiön
pahaan ahdinkoon. Konsernitilinpäätös
tuleekin avata yhtiöittäin ja yksiköittäin
kymmenen vuoden ajalta.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi
seuraavan kysymyksen:
Onko syytä kyseenalaistaa Itellan rooli ja toiminta,
kuka on määrittänyt yhtiön
aikaisemman kasvustrategian ja kuka on vastuussa tappiokierteestä,
onko syytä eriyttää kotimaan toiminnot ja
yhtiön ulkomaiset toiminnot kokonaan toisistaan,
tuleeko konsernitilinpäätös avata
ja tuoda päättäjille nähtäväksi
jokaisen yksittäisen yhtiön tulos kymmenen vuotta taaksepäin
tarkasteltuna,
onko valtion syytä olla lainkaan omistamassa Itellan
ulkomaan toimintoja, kuten Venäjän jatkovalloitusta,
lakisääteisten tehtävien hoito
ja liiketoiminnat ulkomailla ovat Itellassa "suloisessa
sekamelskassa"; onko nyt aika korjata kurssi ja määrittää valtion
yhtiölle uudet rajat,
onko Itellan yhdeksi tehtäväksi syytä määrittää kokonaistaloudellisuus
Suomessa, siis työllistäminen ja verojen maksaminen
Suomeen,
voidaanko katsoa, että yhtiön hallitus
on vastuussa epäonnistuneesta toimintastrategiasta ja siitä aiheutuneista
tappioista ja
onko omistajan käytävä vakava
keskustelu yhtiön hallituksen kanssa strategian
muuttamiseksi ja tarvittaessa ryhdyttävä toimenpiteisiin
yhtiön johdon ja hallituksen osalta?