KIRJALLINEN KYSYMYS 673/2005 vp

KK 673/2005 vp - Raimo Vistbacka /ps 

Tarkistettu versio 2.0

Elatusvelvollisen oikeus veronmaksukyvyn alentumisvähennykseen

Eduskunnan puhemiehelle

Jos verovuonna Suomessa asuneen henkilön veronmaksukyky hänen tai hänen perheensä käytettävissä olevat tulot ja varallisuus huomioon ottaen on erityisistä syistä, kuten elatusvelvollisuuden, työttömyyden tai sairauden johdosta olennaisesti alentunut, vähennetään hänen puhtaasta ansiotulostaan kohtuullinen määrä (TVL 98 §). Kuitenkin on tullut julki tapauksia, joissa verovelvollisen ja hänen perheensä kokonaistilanne (tulot ja varallisuus) edellyttäisi veronmaksukyvyn alentumisvähennyksen määräytymiseen sillä perusteella, että veronmaksukyvyn alentuminen on johtunut elatusvelvollisuudesta, mutta alentumisvähennystä ei kuitenkaan ole myönnetty. Verotuksen oikaisulautakunnissa lakia on joissain tapauksissa tulkittu siten, että esim. lukioikäisen lapsen koulunkäyntiin liittyvistä kuluista tai hänen elättämisestään ei myönnetä veronmaksukyvyn alentumisvähennystä, vaan tällaiset kulut katsotaan elantokustannuksiksi. Miten verottaja sitten määrittelee elatusvelvollisuudesta johtuvat kustannukset, jos esim. edellä mainitun kaltaiset kustannukset ovat elantokustannuksia? Ja eivätkö elantokustannukset ole seurausta huollettavan elatusvelvollisuudesta?

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen siitä, että veronmaksukyvyn alentumisvähennystä määritettäessä elatusvelvollisuudesta aiheutuneeksi veronmaksukyvyn alentumiseksi ei lasketa huollettavan elatusvelvollisuudesta johtuvia kuluja silloin, kun ne ovat ns. elantokustannuksia ja

onko hallituksella suunnitelmia tämän tilanteen muuttamiseksi tai verotuskäytäntöjen selkiyttämiseksi?

Helsingissä 8 päivänä elokuuta 2005

  • Raimo Vistbacka /ps

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 673/2005 vp:

Onko hallitus tietoinen siitä, että veronmaksukyvyn alentumisvähennystä määritettäessä elatusvelvollisuudesta aiheutuneeksi veronmaksukyvyn alentumiseksi ei lasketa huollettavan elatusvelvollisuudesta johtuvia kuluja silloin, kun ne ovat ns. elantokustannuksia ja

onko hallituksella suunnitelmia tämän tilanteen muuttamiseksi tai verotuskäytäntöjen selkiyttämiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Veronmaksukyvyn alentumisvähennyksellä voidaan ottaa huomioon tilanteita, joissa verovelvollisen veronmaksukyky on olennaisesti alentunut. Jotta vähennystä voitaisiin soveltaa, veronmaksukyvyn olennaisen alentumisen on tapahduttava erityisestä syystä, kuten elatusvelvollisuudesta, työttömyydestä tai sairaudesta.

Veronmaksukyvyn alentumista arvioitaessa otetaan huomioon verovelvollisen ja hänen perheensä käytettävissä olevat tulot ja varallisuus. Jos verovelvollisen veronmaksukyky suurtenkaan erityismenojen jälkeen ei ole huono, vähennystä ei voida myöntää.

Elatusvelvollisuuden perusteella veronmaksukyvyn on katsottu olennaisesti alentuneen esimerkiksi oheisessa korkeimman hallinto-oikeuden käsittelemässä tapauksessa KHO 1982/850: Aviopuolisoilla oli 6 lasta, jotka olivat syntyneet vuosien 1961 ja 1970 välisenä aikana. Lapsista 3 sairasti sokeritautia. Perheen isä oli itsenäinen kuorma-autoilija, ja hänen verotettava tulonsa oli valtionverotuksessa 52 840 mk ja varallisuus 84 100 mk. Perheen äidillä ei ollut tuloja. Perheen isälle myönnettiin 3 500 mk:n vähennys tulosta. Vähennyksen myöntäminen edellyttääkin sitä, että veronmaksukyky alentuu erityisen syyn vuoksi olennaisesti.

Veronmaksukyvyn alentumisvähennyksessä on kyse säännöksestä, jolla voidaan helpottaa kaikkein vähävaraisimpien asemaa erityisissä tilanteissa. Säännös mahdollistaakin hyvin tapauskohtaisten olosuhteiden huomioimisen. Tällöinkään elantokustannukset, kuten elatuksesta tai sairaudesta aiheutuvat kulut, eivät sinänsä tule vähennyskelpoisiksi verotuksessa, vaan kyseisten erityiskustannusten vuoksi arvioidaan kohtuullinen määrä ansiotuloista vähennettäväksi.

Oikean ja yhdenmukaisen verotuksen edistämiseksi Verohallitus antaa verohallintolain nojalla verovirastoille vuosittain yhtenäistämisohjeet verotuksen toimittamista varten. Näissä ohjeissa annetaan lukuisia tulkintaohjeita yhtenäisen verotuskäytännön luomiseksi. Yhtenäistämisohjeissa on myös veronmaksukyvyn alentumisvähennystä koskevia tulkintaohjeita.

Helsingissä 30 päivänä elokuuta 2005

Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 673/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf:

Är regeringen medveten om att vid bestämning av avdraget för nedsatt skattebetalningsförmåga man inte som nedsatt skattebetalningsförmåga orsakad av försörjningsplikt räknar sådana kostnader som föranleds av försörjningsplikt för försörjningstagare när det gäller s.k. levnadskostnader och

har regeringen några planer på att ändra situationen eller klargöra beskattningspraxis?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Med avdraget för nedsatt skattebetalningsförmåga kan man beakta sådana situationer då den skattskyldiges skattebetalningsförmåga blivit väsentligt nedsatt. För att avdraget skall kunna tillämpas skall den väsentligt nedsatta skattebetalningsförmågan ha inträffat av någon särskild orsak, såsom försörjningsplikt, arbetslöshet eller sjukdom.

Vid bedömning av nedsatt skattebetalningsförmåga skall man beakta den skattskyldiges och dennes familjs inkomster och förmögenhet. Om den skattskyldiges skattebetalningsförmåga inte är dålig ens efter stora särskilda utgifter kan avdraget inte beviljas.

Skattebetalningsförmågan har på grund av försörjningsplikten ansetts vara väsentligt nedsatt t.ex. i fallet HFD 1982/850 som behandlats i högsta förvaltningsdomstolen: Ett äkta par hade 6 barn, födda mellan åren 1961 och 1970. Tre av barnen hade sockersjuka. Familjefadern var egenföretagare, åkare och hans beskattningsbara inkomst var vid statsbeskattningen 52 840 mk och förmögenhet 84 100 mk. Modern i familjen hade inga inkomster. Familjefadern beviljades 3 500 mk i avdrag från inkomsten. Beviljandet av avdraget förutsätter alltså att skattebetalningsförmågan är väsentligt nedsatt av någon särskild orsak.

Avdraget för nedsatt skattebetalningsförmåga är en bestämmelse med vars hjälp man kan underlätta de allra minst bemedlades ställning i särskilda situationer. Bestämmelsen gör det möjligt att i hög grad beakta omständigheter in casu. Inte ens då blir levnadskostnaderna, såsom kostnaderna för försörjning eller sjukdom, i sig avdragsgilla vid beskattningen, utan i stället görs en uppskattning och avdras en rimlig del av förvärvsinkomsten på grund av de ifrågavarande särskilda kostnaderna.

I syfte att främja rätt och enhetlig beskattning ger Skattestyrelsen med stöd av lagen om skatteförvaltningen årligen anvisningar om förenhetligande för verkställande av beskattningen. I dessa anvisningar ingår ett stort antal tolkningsanvisningar i syfte att skapa enhetlig beskattningspraxis. I anvisningarna om förenhetligande finns även tolkningsanvisningar som gäller avdraget för nedsatt skattebetalningsförmåga.

Helsingfors den 30 augusti 2005

Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos