Tuottajavastuu (EPR) tarkoittaa, että tuotteen valmistajat ja maahantuojat vastaavat tuotteidensa jätehuollosta sekä kierrätyksestä. Velvoitteet hoidetaan yleensä tuottajayhteisöjen kautta ja kustannukset sisällytetään tuotteiden hintaan. Järjestelmän ulkopuoliset toimijat, erityisesti rajat ylittävässä etäkaupassa, saavat kilpailuetua, koska eivät osallistu näihin lakisääteisiin velvoitteisiin. Tällöin Suomessa velvoitteensa hoitavat yritykset joutuvat kattamaan myös heidän kustannusosuutensa, mikä heikentää yritysten kustannuskilpailukykyä entisestään.  

Ongelma on kasvanut halpatuonnin, erityisesti Kiinasta tulevien lähetysten, lisääntyessä. Tämä kasvattaa jätehuollon kustannuksia ja vääristää kilpailua. Tuottajavastuu koskee muun muassa pakkauksia, paristoja ja akkuja, sähkö- ja elektroniikkalaitteita ja jatkossa myös tekstiilejä, joista etäkaupassa erityisesti nämä ryhmät aiheuttavat haasteita. Tullin mukaan tuotteista 80 prosenttia on ongelmallisia turvallisuuden näkökulmasta. 

Viranomaisvalvonta on haastavaa EU:n ulkopuolisten toimijoiden osalta resurssi- ja tiedonsaantihaasteiden vuoksi. Halpatuonti lisää myös huonolaatuisten ja kierrätykseen kelpaamattomien tuotteiden määrää. Tämä heikentää uusiomateriaalin käyttömahdollisuuksia, koska nämä tuotteet palautuvat samoihin keräys- ja kierrätysjärjestelmiin muiden tuotteiden kanssa ja lisäävät siten ympäristöhaittaa. Lisäksi ne kuormittavat kolmannen sektorin toimijoita, joiden käsiin päätyy kasvava määrä käyttökelvottomia tuotteita. 

Latviassa tuottaja maksaa veron tullissa, ellei se kuulu tuottajayhteisöön. Velvoite mahdollistaa EU:n ulkopuolisen etäkaupan osallistumisen tuottajavastuun kustannuksiin ja reilumman kilpailun Latviassa toimiville yrityksille.