Koska suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus rakentuu pitkälti lasten ja nuorten hyvinvoinnin, arjen taitojen sekä kulttuurisen jatkuvuuden varaan, ehdotan, että eduskunta ryhtyy toimenpiteisiin ruokakulttuurikasvatuksen vahvistamiseksi osana varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen opetussuunnitelmia sekä opettajankoulutusta. Ruokakulttuuri ei ole pelkästään ravitsemukseen liittyvä tekninen kysymys, vaan keskeinen osa suomalaista identiteettiä, yhteisöllisyyttä ja kulttuuriperintöä. Sen merkitys arjen taitojen, hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen osallisuuden näkökulmasta on huomattavasti laajempi kuin nykyiset opetusrakenteet tunnistavat. 

Tällä hetkellä ruokakulttuurikasvatus on opetussuunnitelmissa hajautunutta eikä muodosta selkeää, johdonmukaista kokonaisuutta varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Myös opettajankoulutuksessa ruokakasvatuksen ja kouluruokailun pedagoginen merkitys jää liian vähäiselle huomiolle, mikä johtaa osaamisen ja käytäntöjen epätasaisuuteen. Samalla kouluruokailun kehittämisessä on pitkään ollut nähtävissä samoja haasteita: ruokailuun käytettävä aika, ruokailun pedagoginen merkitys sekä kouluruoan laatu ja sen yhteys kasvatustyöhön ovat kysymyksiä, jotka toistuvat vuodesta toiseen ilman riittäviä rakenteellisia ratkaisuja. 

Ruokakasvatus on laaja ja vaativa pedagoginen kokonaisuus, joka edellyttää systemaattista lähestymistapaa, monialaista osaamista sekä selkeää asemaa osana opettajan peruskoulutusta. Erityisesti varhaiskasvatuksen ja alakoulun merkitys ruokakasvatuksen perustana on keskeinen, mutta nykyisellään riittämättömästi huomioitu. 

Ehdotamme, että ruokakulttuurikasvatus vahvistetaan osaksi varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen opetussuunnitelmia, ruokakasvatuksen asema selkeytetään ja yhtenäistetään opetuksen eri vaiheissa, opettajankoulutukseen lisätään systemaattinen ja pakollinen sisältö ruokakasvatuksesta ja kouluruokailun pedagogisesta merkityksestä sekä varmistetaan, että kouluruokailua tarkastellaan osana kasvatuksellista kokonaisuutta eikä pelkästään tukipalveluna. 

Tavoitteena tulee olla, että jokaisella lapsella ja nuorella on koulutuksen päättyessä riittävät tiedot ja valmiudet ymmärtää ruokakulttuurin merkitys osana arkea, hyvinvointia ja yhteiskuntaa.