Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Onnettomuuspaikoilla tapahtuva kuvaaminen on viime vuosina yleistynyt merkittävästi älypuhelimien ja sosiaalisen median käytön lisääntyessä. Kuvaamisen seuraukset voivat olla vakavia niin onnettomuuden uhreille, pelastushenkilöstölle kuin muille tienkäyttäjillekin.
Onnettomuuden uhrien yksityisyydensuoja vaarantuu, kun kuvia ja videoita levitetään sosiaalisessa mediassa tai muilla verkkopalveluilla. Uhrit ja heidän läheisensä voivat joutua kokemaan ylimääräistä kärsimystä tilanteissa, joissa heidän henkilökohtainen tragediansa muuttuu julkiseksi sisällöksi ilman heidän suostumustaan.
Pelastusalan kokemusten mukaan kuvaaminen häiritsee myös pelastustoimintaa. Pelastushenkilöstö joutuu käyttämään aikaa ja resursseja näkösuojien rakentamiseen sekä kuvaamisen estämiseen sen sijaan, että kaikki käytettävissä oleva työpanos voitaisiin kohdistaa ihmishenkien pelastamiseen ja loukkaantuneiden auttamiseen.
Lisäksi onnettomuuspaikan kuvaaminen liikenteessä lisää merkittävästi uusien onnettomuuksien riskiä. Kuljettajien huomion siirtyminen kuvaamiseen heikentää liikenneturvallisuutta ja altistaa niin pelastushenkilöstön, onnettomuuden osalliset kuin muut tienkäyttäjätkin vakaville vaaratilanteille.
Onnettomuuspaikalla ensisijainen velvollisuus on auttaa, hälyttää apua ja noudattaa viranomaisten ohjeita. Kuvaaminen ei palvele pelastustoimintaa eikä yleistä etua, vaan voi pahimmillaan viivästyttää avunsaantia, vaarantaa ihmishenkiä ja loukata uhrien ihmisarvoa.
Ainakin Saksassa ja Ruotsissa on jo olemassa vastaavaa lainsäädäntöä, josta olisi Suomessakin syytä ottaa mallia.
Edellä olevan perusteella ehdotan,