7.1
Laki sotilastiedustelusta
11 §. Sotilastiedusteluviranomaiset. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin. Tiedustelutehtäviä suorittaessaan puolustushaarat olisivat nykytilaa vastaavasti edelleen sotilastiedusteluviranomaisen ohjauksen ja valvonnan alaisia. Ehdotuksen myötä Maa-, Meri- ja Ilmavoimat voisivat käyttää tiedustelutehtävän suorittamiseksi voimassa olevassa laissa säädetyn radiosignaalitiedustelun lisäksi tavanomaista, perusmuotoista tietolähdetoimintaa. Puolustushaarat eivät voisi ohjata henkilöä hankkimaan tietoa. Havaintojen ja tietojen toimittaminen perustuisi aina henkilöiden vapaaehtoisuuteen ja tietojen olisi liityttävä sotilastiedusteluviranomaisen tiedustelutehtävään.
Muutoksella mahdollistettaisiin tietojen vastaanottaminen sotilastiedusteluviranomaiselle silloinkin, kun henkilöt esimerkiksi paikallisesti rajan tuntumassa tai ulkomailla liikkuessaan havaitsevat mielestään tavanomaisesta poikkeavaa toimintaa. Perusmuotoisen tietolähdetoiminnan toimivaltuus on merkityksellinen myös tietolähteen kannalta. Koska tietolähteellä on oma-aloitteinen halu kertoa tietämistään toimintaan liittyvistä asioista, olisi perusteltua, että hän voisi lähestyä viranomaista hänelle sopivimpana aikana ja sopivimmassa paikassa.
Puolustushaarojen radiosignaalitiedustelun osalta ei tehtäisi muutoksia ja puolustushaarojen tiedustelusta tältä osin säädettäisiin edelleen lain 60 §:ssä.
15 §. Tiedustelutoiminnan yhteensovittaminen. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, että viittaus tasavallan presidenttiin vaihdettaisiin tasavallan presidentin kansliaksi. Kokoonpanossa on edustettuna keskeiset korkeimmat virkamiehet eikä alun perinkään ole ollut tarkoitus, että tasavallan presidentti osallistuu koordinaatioon. Jo voimassa olevaa lakia on tulkittu niin, että tasavallan presidentin kanslian edustajan osallistuu kokouksiin, joten säännösteksti saatettaisiin vastaamaan nykytilaa.
18 §. Yhteistyö muiden viranomaisten sekä yritysten ja muiden yhteisöjen kanssa. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos ja säännöksen ensimmäisestä virkkeestä poistettaisiin sana ”tietoja” ja momentin toinen virke, joka viittaa henkilötietojen käsittelyä koskevaan lakiin Puolustusvoimissa. Viittaus henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annettuun lakiin on jo lain 2 §:ssä, joten 18 §:n 1 momentin viittausta voidaan pitää tarpeettomana.
Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin muutos, joka koskisi haittaohjelmia. Muutoksen myötä lain 74 § kumottaisiin. Nykytilassa säännös on sitonut tietojen luovuttamisen tiedustelun menetelmien ja järjestelmien kehittämiseksi, eli tietojen luovuttaminen haittaohjelmista on sidottu tiedustelun tarpeeseen. Tätä voidaan pitää tarpeettomana rajauksena, koska haittaohjelmatietojen luovuttamisen olisi tapahduttava mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Luovuttaminen olisi edelleen sidottu sotilastiedusteluviranomaisen tehtävään.
Säännöksen jälkimmäisessä osassa tietojen luovuttaminen olisi sidottu tarpeellisuuteen maanpuolustuksen kannalta tai kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että tietojen luovutuksella voitaisiin parantaa Suomen maanpuolustusta tai kansallista turvallisuutta, ja tiedonluovutuksella olisi oltava liityntä näihin etuihin.
Kyberympäristön merkitys yhteiskunnassa ja sitä kautta maanpuolustuksessa ja kansallisessa turvallisuudessa on jatkanut kasvuaan entisestään. Teknologian kehityksen myötä myös kehittyneet niin kutsutut APT-toimijat kehittävät toimintatapojaan edelleen. Etenkin näiden toimijoiden haittaohjelmia koskevien tietojen luovuttaminen on voitava tapahtua yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisille toimijoille mahdollisimman matalalla kynnyksellä. On myös huomattava, että haittaohjelmaa koskeva tieto ei perusoikeuksien kannalta kuulu luottamuksellisen viestin alaan.
Säännöksen viittaus tiedon luovuttamiseen, jos se on tarpeen maanpuolustuksen kannalta tai kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, tarkoittaisi myös tilanteita, joissa sotilastiedusteluviranomaisen toimenpiteestä voisi syntyä riski maanpuolustukselle tai kansalliselle turvallisuudelle. Esimerkiksi tilanteessa, jossa sotilastiedusteluviranomaisen toimenpide aiheuttaisi kohteena olevan toimijan eskalatorisia toimenpiteitä, esimerkiksi kyberhyökkäyksen suomalaisia teleoperaattoreita vastaan, sotilastiedusteluviranomaisen olisi tarkoituksenmukaista ilmoittaa riskistä Suomen kriittisestä viestintäinfrastruktuurista vastaaville toimijoille. Vastaava voisi tulla kyseeseen myös muiden kriittisten toimijoiden osalta. Ilmoittamisella varmistettaisiin se, että kriittisestä infrastruktuurista vastaavat toimijat pystyisivät omin toimenpitein varautumaan ja käynnistämään omat toimenpiteensä haitallisen toiminnan ehkäisemiseksi.
Vastaavasti, jos sotilastiedusteluviranomainen käyttäisi esimerkiksi havaitsemaansa laitteen tai ohjelmiston haavoittuvuutta taikka asentaisi takaportin kohteena olevaan järjestelmään, sotilastiedusteluvirnaomaisen olisi tarkoituksenmukaista ilmoittaa asiasta laitteen tai tietojärjestelmän haltijalle, jos se on mahdollista ja jos haavoittuvuudesta tai sotilastiedusteluviranomaisen omasta toimenpiteestä voi aiheutua vaaraa maanpuolustukselle tai kansalliselle turvallisuudelle.
Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin niin kutsutun palomuurisääntelyn uudistamisesta johtuvat pykäläviittausten muutokset (laki sotilastiedustelusta annetun lain muuttamisesta 169/2026).)
Pykälän 4 momenttiin, jossa säädetään asetuksenantovaltuudesta, ei tehtäisi muutoksia.
18 a §. Yhteistoiminta Rajavartiolaitoksen kanssa. Pykälä olisi uusi. Pykälässä säädettäisiin Rajavartiolaitoksen mahdollisuudesta avustaa sotilastiedusteluviranomaista tiedustelutehtävän suorittamisessa osallistumalla tiedustelumenetelmien käyttöön. Sotilastiedusteluviranomaisen ja Rajavartiolaitoksen väliseen yhteistoimintaan sovelletaan lähtökohtaisesti sotilastiedustelusta annetun lain 18 §:ää, mutta käytännön toiminnassa, erityisesti tiedustelumenetelmien käyttöön liittyvissä yksittäistapauksissa, on kuitenkin havaittu olevan Rajavartiolaitoksen tuelle laajempia tarpeita. Kyse olisi siis lyhytaikaisesta, yksittäisten tiedustelutehtävään liittyvien tehtävien tai toimenpiteiden lyhytaikaisesta suorittamisesta ja ne tapahtuisivat aina sotilastiedusteluviranomaisen pyynnöstä ja toimivallassa. Pyyntö voisi olla tietyissä tilanteissa ennalta tehty tai se voisi tapahtua nopeampaa reagointia vaativissa tilanteissa viranomaisten välisten päivystysjärjestelyjen kautta.
Sotilastiedusteluviranomaisen toimenpiteiden on aina oltava puolustettavia suhteessa tiedonhankinnan merkittävyyteen. Myös Rajavartiolaitokselle tehtävää yksittäistä toimenpidettä koskevaa pyyntöä olisi siten aina arvioitava sillä tavoiteltavaan päämäärään nähden. Tiedonhankintatoimenpiteiden mitoittamiseen vaikuttaisi esimerkiksi se, kuinka oleellinen merkitys tietyllä yksittäisellä toimenpiteellä on uhkaan liittyvien tietojen hankinnan kannalta eikä toimenpiteellä saisi puuttua kenenkään oikeuksiin enempää kuin on välttämätöntä tiedustelun käytön tarkoituksen saavuttamiseksi.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että lain 18 §:n lisäksi Rajavartiolaitos voisi avustaa pykälässä lueteltujen tiedustelumenetelmien käytössä. Tiedustelumenetelmään liittyvällä yksittäisellä toimenpiteellä tarkoitettaisiin esimerkiksi menetelmän käyttöön liittyvää teknistä asennustoimenpidettä taikka henkilöön tai henkilöryhmään tilapäisesti kohdistuvaa tarkkailua. Luettelo olisi tyhjentävä ja koskisi ensisijaisesti vain niitä tiedustelumenetelmiä, joista päätöksen voi lain mukaan tehdä tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtynyt sotilaslakimies tai muu virkamies. Tällaisia tiedustelumenetelmiä olisivat tarkkailu ja suunnitelmallinen tarkkailu, tekninen kuuntelu, tekninen katselu, tekninen seuranta, tekninen laitetarkkailu, teleosoitteen tai telepäätelaiteen yksilöintitietojen hankkiminen, laitteen sekä menetelmän tai ohjelmiston asentaminen ja poisottaminen sekä paikkatiedustelu ja jäljentäminen. Rajavartiolaitos voisi kuitenkin avustaa teknisessä kuuntelussa, katselussa ja seurannassa, teknisessä laitetarkkailussa sekä paikkatiedustelussa ja jäljentämisessä myös silloin, kun tiedustelumenetelmän käyttöön liittyvän luvan on antanut tuomioistuin. Kyseeseen tulisi siis joukko tiedustelumenetelmiä, joiden käyttö sekä siihen liittyvät yksittäiset toimenpiteet vastaisivat toteutukseltaan lähinnä Rajavartiolaitoksen omissa tehtävissään käyttämiä salaisia tiedonhankintakeinoja ja joissa sillä jo olisi vastaavaa käytännön kokemusta yksittäisen tehtävän tai toimenpiteen suorittamisesta. Rajavartiolaitoksen toimenpiteissä ei olisi kuitenkaan kyse tiedustelutoiminnasta, sillä toimenpiteellä saatujen tietojen käsittely ja analysointi olisi aina sotilastiedusteluviranomaisella. Toiminta tapahtuisi sotilastiedusteluviranomaisen toimivallassa, ohjauksessa ja valvonnassa.
Luetelluista toimivaltuuksista tekninen kuuntelu, tekninen laitetarkkailu ja jäljentäminen voivat kohdistua viestin sisältöön. Toimenpiteen jälkeen tiedot ohjautuisivat tai siirrettäisiin suoraan sotilastiedusteluviranomaiselle. Viestin sisältöön menevien tiedustelumenetelmien osalta on usein kyse tilanteesta, jossa tehdään asennustoimenpide ja tiedot ohjautuvat suoraan sotilastiedusteluviranomaiselle.
Tekninen laitetarkkailukin voi kohdistua viestin suojaan, mutta käytännössä Rajavartiolaitoksen alueellisessa toimivallassa kyse olisi teknisen laitteen, kuten tallennusvälineen, sisältämien tietojen kopioinnista ja kopion toimittamisesta sotilastiedusteluviranomaiselle. Näin ollen Rajavartiolaitos ei pystyisi perehtymään viestin sisältöön, mikä ei ole myöskään toimenpiteiden tarkoitus. Jäljentämisessäkin on kyse teknisestä toimenpiteestä.
Sotilastiedusteluviranomaisella olisi kuitenkin siitä riippumatta velvollisuus järjestää tehtäviä tai toimenpiteitä suorittavalle Rajavartiolaitoksen henkilöstölle tiedustelumenetelmiin liittyvien erityispiirteiden koulutusta. Sotilastiedusteluviranomainen vastaisi niin ikään tiedustelumenetelmää koskevasta päätöksestä tai luvasta, sekä 89 §:n mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta.
Rajavartiolaitoksen suorittamien toimenpiteiden luonne vaihtelee tiedustelumenetelmä kohtaisesti. Joissain tilanteissa välttämättömässä toimenpiteessä saattaa olla kyse laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamisesta, kun taas esimerkiksi tekninen kuuntelu saattaa edellyttää myös kohteen seuraamista tietyn matkan päästä. Sotilastiedustelusta annetun lain yleisten periaatteiden mukaisesti toimenpiteiden olisi täytettävä esimerkiksi suhteellisuusperiaate sekä vähimmän haitan periaate.
Toimenpiteiden suorittaminen olisi sidottu välttämättömyyteen. Tällä tarkoitettaisiin sitä, että sotilastiedusteluviranomainen ei ehtisi paikalle käynnistämään tiedustelumenetelmän käyttöä. Tästä esimerkkinä olisi tilanne, jossa sotilastiedustelun kohde saapuu raja-alueelle eikä suunnitelmallista tarkkailua pystytä aloittamaan, ellei raja-alueella oleva rajamies aloittaisi sitä.
Välttämättömyydellä tarkoitettaisiin myös sitä, että Rajavartiolaitos voisi suorittaa toimenpidettä ainoastaan välttämättömän ajan, eli sotilastiedusteluviranomaisen olisi otettava tiedustelumenetelmän käyttö itselleen mahdollisimman pian.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi, että Rajavartiolaitoksen olisi sotilastiedusteluviranomaisen pyynnöstä ilman aiheetonta viivytystä keskeytettävä tässä momentissa tarkoitettu toimenpide, eli käytännössä heti, kun se olisi mahdollista esimerkiksi vaarantamatta menetelmän käytön tarkoitusta. Keskeytystä koskeva pyyntö voisi tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteessa, jossa tuomioistuin toteaisi, ettei sotilastiedusteluviranomaisen tiedustelumenetelmää koskevalle kiirepäätökselle olisi ollut lupaan oikeuttavia perusteita. Pyyntö keskeytyksestä voitaisiin tehdä myös Rajavartiolaitoksen ilmoituksen perusteella, mikäli Rajavartiolaitos arvioisi, ettei sillä kyseisellä hetkellä olisi, esimerkiksi omista lakisääteisistä tehtävistään johtuen, mahdollisuuksia pyydetyn toimenpiteen suorittamiseen tai sen jatkamiseen taikka sotilastiedusteluviranomainen toteaisi, että sillä olisi itsellä mahdollisuus toteuttaa pyydetty toimenpide. Toimenpiteen suorittamisen tarpeellisuutta olisi arvioitava koko aika.
Ehdotettavan 2 momentin mukaan Rajavartiolaitos voisi tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtyneen sotilaslakimiehen tai muun virkamiehen pyynnöstä suorittaa Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän yhteydessä rajavartiolain (578/2005) 28 §:ssä tarkoitettuja toimenpiteitä, jotka olisivat välttämättömiä sotilastiedustelutehtävän kannalta, silloin kun sotilastiedusteluviranomaisella ei olisi toimivaltuutta yksittäisen tehtävän suorittamiseen, Kyse olisi siis Rajavartiolaitoksen antamasta avusta sotilastiedusteluviranomaiselle, joka olisi eräänlainen virka-avun ja yhteistoiminnan välimuoto, joka edesauttaisi muun muassa viranomaisten järkevää ja tehokkaampaa resurssien käyttöä. Rajavartiolaitos käyttäisi erityisosaamistaan ja sotilastiedusteluviranomainen voisi saadun tiedon avulla toimia tehokkaammin omalla erityisosaamisalueellaan.
Toimenpiteitä voisi momentin perusteella toteuttaa sotilastiedusteluviranomaisen tiedustelutehtävän edellyttämässä laajuudessa ja niille asetettaisiin välttämättömyysedellytys. Välttämättömyyttä olisi arvioitava suoritettavien 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden kannalta, mutta myös sen kannalta, ehtisikö sotilastiedusteluviranomainen itse paikalle suorittamaan tiedustelumenetelmien käyttöä.
On huomattava, että Rajavartiolaitoksella olisi jo käsitys siitä, kenet kannattaa ottaa tarkempaan rajatarkastukseen. Oletettavaa on, että myös Rajavartiolaitoksen tehtävien näkökulmasta on perusteltua tarkastaa kyseinen henkilö, vaikka ensisijainen tarve vaikuttaisikin olevan sotilastiedustelullinen.
Rajavartiolain 28 §:ssä säädetään rajavalvontaa koskevista toimivaltuuksista. Pykälän 1 momentin mukaan rajavartiomiehellä on Schengenin rajasäännöstössä tarkoitetun rajavalvonnan suorittamiseksi oikeus ilman rikosepäilyä suorittaa momentin 1–11 kohdissa lueteltuja toimenpiteitä Schengenin rajasäännöstön edellyttämässä laajuudessa. Schengenin rajasäännöstön johdanto-osan 6 kohdan mukaan rajavalvonnan olisi autettava torjumaan laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa ja ehkäisemään jäsenvaltioiden sisäiseen turvallisuuteen, yleiseen järjestykseen, kansanterveyteen ja kansainvälisiin suhteisiin kohdistuvat uhkat.
Rajavalvonnassa rajatarkastus voi vähimmäistarkastuksena yksinkertaisimmillaan olla henkilöllisyyden ja matkustusasiakirjojen tarkastamista sekä muiden maahantuloedellytysten täyttymisen varmistamista esimerkiksi kyselemällä matkan tarkoituksesta sekä sen varmistamista, että henkilöllä on riittävät varat ilmoitetun oleskelunsa ajalle. Sotilastiedustelutehtävän edellyttämällä laajuudella tarkoitettaisiin rajavartiolain 28 §:ssä säädettyjen toimenpiteiden, kuten esimerkiksi perusteellisemman tarkastuksen, toteuttamista laajemmin kuin esimerkiksi rajavalvonnassa olisi yksittäistapauksessa muuten tarpeen. Momentti ei rajoittaisi Rajavartiolaitoksen osallistumista ainoastaan rajavalvonnan yhteydessä toteutettaviin tehtäviin. Tarkoituksenmukaista olisi, että Rajavartiolaitos voisi sotilastiedusteluviranomaisen pyynnöstä toteuttaa 28 §:ssä tarkoitettuja toimenpiteitä myös muiden tehtäviensä yhteydessä esimerkiksi silloin, kun se suorittaa vesiliikenteen valvontaa tai alustarkastuksia. Toimenpiteissä voisi esimerkiksi olla kyse henkilön hallussa olevien asiakirjojen, tämän mukana olevien tavaroiden tai hänen käyttämänsä kulkuneuvon tarkastaminen tai siihen kohdistettava etsintä, tai henkilön matkustusasiakirjojen jäljentäminen esimerkiksi valokuvaamalla.
Toteutettavien toimenpiteiden tulisi aina olla välttämättömiä sotilastiedusteluviranomaisen tiedustelutehtävän kannalta. Välttämättömyyttä arvioitaessa tulisi ottaa huomioon, olisiko pyydetty toimenpide välttämätön tiedustelutehtävän kannalta ja olisiko välttämätöntä, että sen suorittaisi Rajavartiolaitos, jotta sotilastiedusteluviranomaisen tehtävien suorittaminen onnistuisi. Rajaylitystilanne voi olla ainoa hetki, jolloin sotilastiedustelun kohteen halussa olevaa omaisuutta voitaisiin tutkia, olisi kyse sitten asiakirjoista, tietotekniikasta tai aineista. Välttämättömyys voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei sotilastiedusteluviranomaisen pyytämää toimenpidettä olisi mahdollista toteuttaa muussa yhteydessä tai, ettei sotilastiedusteluviranomainen voisi esimerkiksi asian kiireellisyyden vuoksi lähtökohtaisesti toteuttaa sitä itse. Rajavartiolaitos voisi lisäksi aina kieltäytyä pyydetyn toimenpiteen toteuttamisesta, mikäli se arvioisi, ettei sillä olisi sen toteuttamiseen tarvittavia edellytyksiä tai se voisi vaarantaa Rajavartiolaitoksen omien lakisääteisten tehtävien suorittamista. Rajavartiolaitoksen yhteistoiminnan sotilastiedusteluviranomaisten kanssa tulisi alueellisesti kohdentua rajavartiolain 4 §:n mukaisesti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi, että toimenpiteen kohteena oleva henkilö olisi velvollinen olemaan läsnä toimenpiteitä suoritettaessa enintään 12 tuntia kerrallaan ja toimenpiteen suorittamisesta päättäisi rajanylityspaikan esimies tai vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies. Koska momentissa viitattaisiin rajavartiolain 28 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin, joiden toteuttamiseksi Rajavartiolaitokselle on säädetty enintään 12 tunnin aika, olisi tarkoituksenmukaista säätää läsnäolovelvollisuus saman mittaiseksi. Toimenpiteistä voisi päättää rajanylityspaikan esimiehenä toimiva rajavartiomies sekä vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies, joilla katsotaan olevan koulutuksen ja kokemuksensa puolesta riittävä tietotaito päätöksen tekemiseen.
Ehdotettu pykälän 3 momentti sisältäisi oikeuden 2 momentissa säädetyissä tilanteissa käyttää vääriä, harhauttavia tai peiteltyjä tietoja 2 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suorittamiseksi silloin, kun se olisi välttämätöntä toimenpiteen paljastumisen estämiseksi. Sotilastiedusteluviranomaisen tiedustelutehtävän suorittaminen ja tiedonhankinta sekä siinä käytettävät keinot ja menetelmät olisi kyettävä tarvittaessa suojaamaan niiden paljastumisen estämiseksi myös silloin kun Rajavartiolaitos oman tehtävänsä yhteydessä suorittaisi yksittäisiä toimenpiteitä. Väärien, harhauttavien tai peiteltyjen tietojen käyttämisen tarkoituksena olisi siis tarve olla paljastamatta tiedonhankinnan kohteelle, että rajavalvonnassa käytettävää toimivaltuutta vastaavaa toimivaltuutta käytetäänkin kokonaan tai osittain tiedustelutarkoituksessa. Rajavartiolaitos ei silloin olisi velvollinen esimerkiksi ilmoittamaan toimenpiteen kohteelle rajatarkastuksen laajuuteen vaikuttavaa tosiasiallista syytä. Päätöksen suojaamisesta voisi tehdä rajanylityspaikan esimiehenä toimiva rajavartiomies sekä vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies, joilla katsotaan olevan koulutuksen ja kokemuksensa puolesta riittävä tietotaito päätöksen tekemiseen.
Pykälän 4 momentin mukaan Rajavartiolaitoksen olisi luovutettava tässä pykälässä tarkoitetulla toimenpiteellä saadut tallenteet ja asiakirjat käsittelemättöminä sotilastiedusteluviranomaiselle, sekä hävitettävä toimenpiteen suorittamisessa syntyneet tallenteet ja asiakirjat.
Koska Rajavartiolaitos voisi suorittaa tässä pykälässä tarkoitettuja tehtäviä Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän yhteydessä hävitysvelvollisuus ei luonnollisesti koskisi sellaisia tallenteita ja asiakirjoja, joita Rajavartiolaitos tarvitsisi oman tehtävänsä suorittamiseksi, vaikka ne voisivat kuulua myös sotilastiedusteluviranomaiselle luovutettaviin tallenteisiin ja asiakirjoihin. Kumpikin viranomainen olisi silloin vastuussa tietojen säilyttämisestä ja niiden hävittämisestä oman sääntelynsä mukaisesti.
Rajavartiolaitoksella olisi kuitenkin aina oikeus kirjata omaan rekisteriinsä perustiedot tässä pykälässä tarkoitetun toimenpiteen ajankohdasta ja paikasta sekä suoritetusta toimenpiteestä tai tiedon sen suorittamatta jättämisestä.
20 §. Kansainvälinen yhteistyö. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin. Säännöksestä poistettaisiin viittaus tiettyjen tiedustelumenetelmien käyttöön. Viittauksen poiston myötä ulkomainen toimivaltainen viranomainen voisi osallistua minkä tahansa tiedustelumenetelmän käyttöön yhteistoiminnassa sotilastiedusteluviranomaisen virkamiehen kanssa.
Ulkomaisen virkamiehen itsenäistä oikeutta toimia Suomessa ei ehdoteta laajennettavaksi. Ulkomaisen toimivaltaisen virkamiehen oikeus osallistua tiedustelumenetelmien käyttöön Suomen alueella olisi edelleen sidottu yhteistoimintaan sotilastiedusteluviranomaisen kanssa. Ulkomaisella virkamiehellä ei edelleenkään olisi itsenäistä päätösvaltaa tai itsenäistä oikeutta käyttää tiedustelumenetelmiä Suomessa eikä aikaisemmin jo voimassa olevan lain sekä sotilastiedustelusta annetun lain hallituksen esityksessä tarkemmin kuvattua toimintamallia, jossa sotilastiedusteluviranomainen on kokonaisvastuussa tiedusteluoperaation ja yksittäisen siinä käytettävän menetelmän lainmukaisuudesta sekä ohjaamisesta ja valvonnasta, olla muuttamassa.
Ulkomainen toimivaltainen virkamies toimisi edelleen menetelmän käytön osalta ennemmin avustavassa roolissa, vaikka säännösehdotuksessa käytettäisiinkin termiä osallistua. Kaikki säännöksen tarkoittamat toimet tapahtuisivat sotilastiedusteluviranomaisen virkamiehen ohjauksessa ja valvonnassa. Muutoksen tarkoituksena olisi varmistaa, että sotilastiedusteluviranomaisen ja ulkomaalaisen tiedustelu- tai turvallisuuspalvelun yhteisoperaation aikana, olisi operaation käytössä kaikki se tekninen ja taktinen osaaminen sekä resurssit, joita ulkomaalaisella tiedustelu- tai turvallisuuspalvelulla on yksittäisen tiedustelumenetelmän toteuttamiseksi. Menetelmän käyttöön osallistuminen on tarpeen erityisesti esimerkiksi sellaisten tele- ja tietoverkkotiedustelun menetelmien teknisen toteutuksen osalta, joihin sotilastiedusteluviranomaisella ei o teknisen kehityksen nopeuden tai tekniikan erityislaatuisuuden vuoksi ole joko koulutusta, muuta osaamista tai resursseja, eikä edellä mainittuja kykyjä ole hankittavissa tiedustelutehtävän vaatiman toteutusaikataulun puitteissa.
Osallistumista sotilastiedustelun virkamiehen kanssa olisi arvioitava tiedustelumenetelmäkohtaisesti. Esimerkiksi tietoliikennetiedustelussa osallistuminen voisi tapahtua sotilastiedusteluviranomaisen virkamiehen välittömässä läheisyydessä ja neuvoen sotilastiedusteluviranomaisen virkamiestä tietojen analysoinnissa ja tarkempien hakuehtojen määrittämisessä.
Toisaalta esimerkiksi peitetoiminnassa sen luonteen vuoksi sotilastiedustelun virkamies ei voi kaikissa tilanteissa olla ulkomaisen peitemiehen välittömässä läheisyydessä. Näin ollen ulkomainen peitemies pystyisi hoitamaan tehtäväänsä sinänsä itsenäisesti, mutta hänen olisi noudatettava sotilastiedusteluviranomaisen antamia ohjeita, määräyksiä ja muita rajoituksia.
Kolmantena esimerkkinä voidaan nostaa myös telekuuntelu, jossa osallistuminen voisi tarkoittaa esimerkiksi sellaisten laitteistojen ja menetelmien hyödyntämistä, joita sotilastiedusteluviranomaisella ei ole käytössään. Näissä tilanteissa vieraan valtion virkamies voisi esimerkiksi tehdä varsinaisen tiedonhankinnan teknisen toimenpiteen, mutta hankittujen tietojen analysointi tapahtuisi sotilastiedusteluviranomaisen toimesta tai yhteistyössä sotilastiedusteluviranomaisen kanssa.
Kaikkien edellä kuvattujen esimerkkien kannalta keskeistä on se, että toiminnan on tapahduttava Suomen kansallisten etujen mukaisesti, sotilastiedustelun tehtäviin liittyen tai kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi. Joka tapauksessa säännöksen tarkoittamassa toiminnassa ulkomaisella virkamiehellä ei ole itsenäistä toimivaltaa käyttää tiedonhankintaa Suomen alueella. Jos ulkomainen virkamies toimisi toisin kuin säännöksessä on todettu, syyllistyisi hän rikokseen.
Säännöksen kannalta keskeistä on, että ulkomainen virkamies on velvollinen noudattamaan sotilastiedusteluviranomaisen hänelle antamia määräyksiä, rajoituksia ja ohjeita. Jos ulkomainen virkamies ei noudata näitä, hän voisi syyllistyä rikoslaissa rikokseksi säädettyyn rikokseen, kuten vakoiluun tai luvattomaan tiedustelutoimintaan. Ulkomaisen virkamiehen virkavastuusta on säädetty erikseen lain 21 §:ssä. Lisäksi on huomattava, että jos ulkomainen virkamies toimii vastoin lain 20 §:n 3 momentissa säädettyä tai ulkomainen tiedustelu- tai turvallisuuspalvelu toimii Suomen alueella omavaltaisesti, on kyse rikollisesta toiminnasta.
Sotilastiedusteluviranomaisella olisi esitetyn muutoksen mukaisesti erityinen selonottovelvollisuus toiminnasta aiheutuvista riskeistä, perustuslain suojaamien perus- ja ihmisoikeuksien sekä sotilastiedustelusta annetun lain yleisten periaatteiden toteutumisesta ennen kuin sotilastiedusteluviranomainen tekee päätöksen ulkomaisen toimivaltaisen virkamiehen osallistumisesta tiedustelumenetelmien käyttöön.
Sotilastiedusteluviranomaisen olisi lisäksi informoitava yhteistyötä tekevää tiedustelu- tai turvallisuuspalvelua yhteistoimintaan liittyvistä ulkomaisen virkamiehen virkavastuusta, ja ohjaus ja valvonta olisi järjestettävä tavalla, jolla voidaan varmistaa ulkomaisen virkamiehen toiminnan lainmukaisuus riittävällä tavalla.
Kansainvälisen yhteistyön valvonta kuuluu tiedusteluvalvontavaltuutetun toimivaltaan vastaavasti kuin muukin sotilastiedustelutoiminta.
33 §. Teknisestä laitetarkkailusta päättäminen. Pykälän 3 momentin 2 kohtaan lisättäisiin viittaus teknistä laitetta tai ohjelmistoa käyttävästä henkilöstä. Kuten useat muutkin tiedustelumenetelmät, olisi teknistä laitetarkkailuakin voitava kohdentaa henkilöperusteisesti.
Kun teknisen laitetarkkailun lupa kohdistuisi henkilöön, lupa käsittäisi luvan kohteena olevan henkilön hallussa olevan tai hänen oletettavasti muuten käyttämän laitteen tai ohjelmiston. Teknisen laitetarkkailun lupa ei olisi laite- tai ohjelmistokohtainen, vaan lupa käsittäisi kaikki luvan kohteena olevan henkilön hallussa olevat ja käyttämät laitteet ja ohjelmistot. Luvan hakijan tulisi pystyä osoittamaan perusteet sille, että tietty luvan kohteena oleva henkilö on osallisena sotilastiedustelun kohteena olevaa toimintaa tai kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaa toimintaa. Henkilöön kohdistuvassa teknisessä laitetarkkailussa tiedonhankinta voisikin olla liitännäinen muihin tiedustelumenetelmiin. Kun tuomioistuimen luvassa määritelty toimenpiteen kohteena oleva henkilö ottaisi käyttöönsä tai hänen oletettaisiin ottaneen käyttöönsä uusia laitteita tai ohjelmistoja taikka ilmenisi, että hänen hallussaan on laite tai hän käyttää ohjelmistoa, tiedusteluviranomainen voisi kohdistaa toimenpiteen näihin laitteisiin ja ohjelmistoihin. Lisättäessä uusia laitteita ja ohjelmistoja luvan piiriin, myös näiden kohdalla olisi tehtävä viranomaisen päätös ja ilmoitus tiedusteluvaltuutetulle.
Pykälän 4 momentin mukaan, kuten muiden henkilöön kohdistuvien tiedustelumenetelmien osalta, tiedustelumenetelmän käytön aikana tehtäisiin viranomaisen päätös uuden laitteen tai ohjelmiston lisäämisestä menetelmän käytön kohteeksi. Kun tekniseen laitetarkkailuun mahdollisesti haetaan uutta lupaa tuomioistuimelta, olisi tunnistetut laitteet ja ohjelmistot ilmoitettava vaatimukseen vastaavasti, miten nykyisin toimitaan henkilöön kohdistuvien tiedustelumenetelmien osalta.
36 §. Telekuuntelusta ja muusta vastaavasta tietojen hankkimisesta päättäminen. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin mahdollisuus kiirepäätökseen vastaavasti, mitä on säädetty esimerkiksi telekuuntelusta (38 §) ja varsinaisen tietoliikennetiedustelun (69 ja 71 §) osalta. Kiiremenettelyä voidaan pitää poikkeuksellisena, sillä tuomioistuimessa on toimiva päivystysjärjestelmä.
Jos kiireellisessä tilanteessa tehdyn päätöksen yhteydessä tuomioistuin katsoo, että edellytyksiä toimenpiteelle ei ole ollut, tiedustelumenetelmän käyttö olisi lopetettava sekä sillä saatu aineisto ja sillä saatuja tietoja koskevat muistiinpanot olisi heti hävitettävä.
Kiirepäätösasia tulisi saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi siitä huolimatta, että telekuuntelu tai muun vastaavan tietojen hankkimisen käyttäminen lopetetaan 24 tunnin kuluessa sen käytön aloittamisesta. Muuten hyvin lyhytaikaisella tiedonhankinnalla voitaisiin kiertää päätöksentekomenettelylle asetettuja vaatimuksia. Asian saattaminen tällaisissakin tapauksissa tuomioistuimen käsiteltäväksi edistää toimimista lainmukaisesti. Tämä koskisi muitakin tilanteita, joissa sotilastiedusteluviranomaisen tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtynyt sotilaslakimies tai muu virkamies voi väliaikaisesti päättää tiedustelumenetelmän käytöstä.
Pykälän 4 momentin mukaan, kuten muiden henkilöön kohdistuvien tiedustelumenetelmien osalta, tiedustelumenetelmän käytön aikana tehtäisiin viranomaisen päätös uuden laitteen tai ohjelmiston lisäämisestä menetelmän käytön kohteeksi. Kun tekniseen laitetarkkailuun mahdollisesti haetaan uutta lupaa tuomioistuimelta, olisi tunnistetut laitteet ja ohjelmistot ilmoitettava vaatimukseen vastaavasti, miten nykyisin toimitaan henkilöön kohdistuvien tiedustelumenetelmien osalta.
42 §. Laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentaminen ja poisottaminen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin muutos lisäämällä lueteltujen tiedustelumenetelmien listaan valtiolliseen toimijaan kohdistuva tietojärjestelmätiedustelu Suomessa ja ulkomaan tietojärjestelmätiedustelu.
Pykälän 2 momentti olisi uusi. Sen mukaan tiedusteluviranomainen voisi pyytää viranomaisen ulkopuolista tekemään asennus- tai poistamistoimenpiteen pykälässä tarkoitettujen päämäärien saavuttamiseksi. Säännöksen tilanteissa olisi kyse toimenpiteistä, joita sotilastiedusteluviranomainen ei pysty itse suorittamaan käsillä olevassa tilanteessa, vaikka viranomaisella olisikin toimivalta tähän. Selvää on se, että viranomaisen olisi lähtökohtaisesti tehtävä pykälän 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet itsenäisesti ja ainoastaan välttämättömissä tapauksissa viranomainen voisi tukeutua ulkopuolisen tahon apuun. Välttämättömyysvaatimus tarkoittaisi lähtökohtaisesti sitä, että voitaisiin osoittaa, että tiedustelumenetelmän käyttö, johon esimerkiksi asentaminen liittyy, ei ole mahdollista tai ainakin vaatii oleellisesti enemmän voimavaroja tai viivyttää tiedonhankintaa kohtuuttomasti huomioon ottaen uhkan vakavuus.
Säännöksen mukainen toiminta perustuisi viranomaisen esittämään pyyntöön, josta pyynnön vastaanottajalla on oikeus kieltäytyä. Vastauksen olisi oltava vapaaehtoisesti annettu ennen toimenpiteeseen ryhtymistä ja että pyynnön vastaanottaja on ymmärtänyt sen merkityksen. Vastauksen olisi oltava aidosti vapaaehtoinen. Pyynnön esittäjä ei saisi käyttää taivuttelua tai muuta johdattelua, jotta vastaus olisi halutunlainen. Tarkoituksenmukaista olisi, että tiedusteluviranomainen tuo esiin suostumusperusteisuuden, mutta johtopäätösten tekeminen toimenpiteiden suorittamisesta olisi jätettävä asianomaiselle henkilölle. Avustajalle olisi myös tuotava ilmi hänelle mahdollisesti aiheutuvat vaikutukset. Lähtökohtaisesti kyse olisi virnaomaisena toimivallassa tapahtuvasta toiminnasta, johon viranomaisella oli itselläkin oikeus. Näin ollen viranomaisen avustaminen ei voisi olla sinänsä irtisanomisperuste. Jos avustaja toimisia vastoin hänelle annettuja tarkkoja ohjeita, voisi tämä luonnollisesti johtaa viime kädessä irtisanomiseen.
Säännöksessä tarkoitettu toimenpide olisi rajattu sotilastiedusteluviranomaisen osoittamaan tarkoin rajattuun kohteeseen ja toimenpiteen olisi tapahduttava sotilastiedusteluviranomaisen ohjeistuksen mukaisesti. Sotilastiedusteluviranomaisen olisi voitava luottaa avustajan toimivan ohjeistuksen mukaisesti jo toiminnan paljastumisriskin vuoksi. Lievimmillään esimerkiksi laitteiston asentamisessa avustaminen voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että avustaja vie tietyn laitteiston sisältävän laatikon tiettyyn määrättyyn paikkaan, johon hänellä on pääsy.
Pykälässä tarkoitetuissa toimenpiteissä on kyse niin kutsutusta sivutoimivaltuudesta, eli se liittyy kiinteästi käytettävään tiedustelumenetelmään ja siihen, miten kulloistakin tiedustelumenetelmän käyttöä on rajattu. Esimerkiksi, jos kyse on teknisestä kuuntelusta, kyse voi olla mikrofonin asentamisesta tiettyyn tilaan.
Jos kyse olisi teknisestä laitetarkkailusta, kyse voisi olla seurantaohjelmiston asentamisesta tiettyyn laitteeseen tai ohjelmistoon. Teknisessä laitetarkkailussa lupavaatimuksessa on tarkoin yksilöitävä kohteena oleva laite tai ohjelmisto, joten nyt käsiteltävänä olevassa säännöksen perusteella ei voida asentaa esimerkiksi teleoperaattoreiden tiloihin laitteistoja, jotka mahdollistaisivat massavalvonnan. Tähän ei myöskään ole olemassa toimivaltuutta.
Asennus- ja poistotoimenpiteiden olisi näin ollen kohdistuttava vain yksilöityyn ja rajattuun laitteeseen, menetelmään tai ohjelmistoon tiedustelumenetelmän mukaisesti. Toimenpiteitä ei voitaisi ulottaa esimerkiksi teleyrityksen keskeisiin hallinta-, valvonta- tai muihin ydinjärjestelmiin muutoin kuin poikkeuksellisesti ja erityisen painavin perustein, ja silloinkin mahdollisimman rajoitetusti. Lisäksi toimenpiteet olisi suunniteltava siten, etteivät ne aiheuta esimerkiksi teleyrityksen valvonta- ja häiriönhallintajärjestelmissä poikkeamahavaintoja tai automaattisia suojaamistoimenpiteitä. Tämä on välttämätöntä sekä käyttövarmuuden että operatiivisen turvallisuuden kannalta. Etenkin sotilastiedusteluviranomaisen operaatioturvallisuus ohjaa toteuttamaan toimenpiteet niin, ettei kohdejärjestelmän hallinnoija havaitse toimenpiteitä.
Lisäksi tällä on merkitystä mahdollisen vahingonkorvauksen suhteen. Jos avustaja toimisi tarkasti sotilastiedusteluviranomaisen ohjeistuksen mukaan, olisi kyse viranomaisen vastuulla tapahtuvasta toiminnasta, eli mahdollinen vahingonkorvausvastuu kohdistuu viranomaiseen. Tilanne vastaisi sitä, että viranomainen itse kävisi suorittamassa toimenpiteen, josta aiheutuisi mahdollisesti ennakoimattomia vahinkoja.
Käytännössä, jos avustajaa on ohjeistettu laittamaan USB-tikku, jota kautta teknisen laitetarkkailun mahdollistava ohjelmisto asentuu. kiinni laitteeseen, tapahtuisi tämä selkeästi viranomaisen toimivallassa, ja jos asennuksesta tai teknisestä laitetarkkailusta aiheutuisi vahinkoja jopa sivulliselle, vastaisi viranomainen tästä vastaavasti kuin jos viranomainen itse olisi asennuksen tehnyt.
Jos avustaja toimisi oman harkintansa mukaisesti saadun ohjeistuksen ulkopuolella, vastaisi avustaja mahdollisista vahingoista itse. Tilanne vastaisi pitkälti sitä, että ohjattu tietolähde annetun tiedonhankintatehtävän ohessa aiheuttaisi vahinkoja tai tekisi rikoksia.
Joka tapauksessa toimenpiteen suorittamisessa korostuvat ennen kaikkea tarkka suunnittelu, avustajan tarkka ohjeistaminen sekä riskiarviointi. Luonnollisesti toimintaa ohjaa myös sotilastiedustelutoiminnan salassa pitäminen sekä vahva luottamus avustajaan.
Asentamisen mahdollistavan tiedustelumenetelmän käytön osalta siitä säädettyjen edellytyksien olisi täytyttävä erikseen – luonnollisesti niiden osalta olisi noudatettava säädettyä päätöksentekomenettelyä lupineen. Säännöksessä tarkoitettua henkilöä ei saisi käyttää viranomaisille annettujen toimivaltuuksien käyttöä koskevien rajoitusten kiertämiseen. Avustajan käytöstä olisi tehtävä selkoa tiedustelumenetelmän käyttöä koskevassa päätöksessä. Joka tapauksessa sotilastiedusteluviranomaisen olisi tehtävä päätös pykälässä tarkoitetusta toiminnasta ja ilmoitettava siitä tiedusteluvalvontavaltuutetulle. Lisäksi tiedusteluvalvontavaltuutettu valvoo toimivaltansa mukaisesti toimintaa.
Lisäksi toimenpiteen olisi perustuttava viranomaisen asianmukaisesti tekemään tiedustelumenetelmän käyttöpäätökseen. Selvää on se, että säännöksen nojalla viranomainen ei voisi pyytää henkilöä asentelemaan summittaisesti pykälässä tarkoitettuja laitteita, menetelmiä tai ohjelmistoja oletuksella, että ne voisivat joskus tulla käytettäviksi.
Edellä todetun takia kyse on yksittäistapauksellisesta toiminnasta. Näin ollen viranomaisen esittämä pyyntö ja siihen annettu vastaus eivät voi olla luonteeltaan pysyviä, vaan kyse olisi aina yksittäisen toimenpiteen suorittamisesta.
Säännöksen toiminta tapahtuisi viranomaisen toimivallassa sen ohjauksessa ja valvonnassa. Toimenpiteissä olisi aina kyse toimenpiteistä, jotka ovat viranomaiselle lain mukaan mahdollisia. Avustaja ei toteuttaisi tiedonhankintaa, vaan esimerkiksi laitteen tekninen hallinta, sen toiminnan ohjaaminen, tallenteiden tarkastaminen ja arviointi säilyisivät toimivaltaisella viranomaisella. Suoritettavia toimenpiteitä ei voida katsoa merkittäväksi julkisen vallan käytöksi.
Pykälän 1 momentin rajoituksia sovellettaisiin myös viranomaisen ulkopuolisen suorittamiin toimenpiteisiin, joten asentamis- ja poisottamistoimenpiteet eivät saisi tapahtua pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa.
Edellä todetusta johtuisi myös se, ettei avustaja voi suorittaa toimenpidettä pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa, kuten on pykälän 1 momentissa nimenomaisesti säädetty.
Säännöksen kannalta keskeistä on myös laitteen, menetelmän tai ohjelmiston poisottaminen. Poisottamista olisi arvioitava välttämättömyyden kannalta, eli laite, menetelmä tai ohjelmisto voisi olla asennettuna vain välttämättömän ajan. Esimerkiksi asennetun ohjelmiston kannalta mahdollinen tietoturvariski kohteena olevalle laitteistolle olisi jäätävä mahdollisimman vähäiseksi.
Pykälän 3 momentti olisi uusi. Pykälän 1 momentin mukaisesti asentamisessa, käyttöön ottamisessa ja poistamisessa viranomaisella olisi oikeus salaa mennä kohteeseen tai tietojärjestelmään sekä kiertää, purkaa tai muulla vastaavalla tavalla tilapäisesti ohittaa kohteen tai tietojärjestelmän suojaus tai haitata sitä. Salaa tietojärjestelmään meneminen ja esimerkiksi tietojärjestelmän suojauksen ohittaminen saattaa edellyttää tarvittavan ohjelmiston vaivihkaista ujuttamista etäyhteydellä ulkopuolisia tietojärjestelmiä ja laitteistoja käyttäen. Luonnollisesti toiminnassa on vältettävä vahingon tuottamista käytetyille järjestelmille ja laitteistoille sekä vältettävä ulkopuolisten tietojärjestelmien ja laitteistojen paljastumista kohteelle.
Uuden säännöksen mukaan sotilastiedusteluviranomainen voisi salaa käyttää myös ulkopuolisia laitteita ja tietojärjestelmiä. Säännös rajaisi asentamisen ja poisottamisen sekä tiedonvälityksen tietoteknisiin menetelmiin, eli sotilastiedusteluviranomaisen virkamies ei tekisi fyysisesti laitteelle tai tietojärjestelmälle mitään, vaan kyse olisi nimenomaan menetelmän tai ohjelmiston asentamisesta ja poisottamisesta tietoteknisin menetelmin etänä.
Esimerkiksi sotilastiedustelun kohde voisi itse käyttää tällaista ulkopuolista laitetta tai tietojärjestelmää, jolloin sotilastiedusteluviranomaisella olisi mahdollisuus päästä kiinni kohteeseen tuon ulkopuolisen laitteen tai tietojärjestelmän välityksellä. Tällainen tilanne voisi olla käsillä, mikäli sotilastiedustelun kohde hyödyntäisi esimerkiksi kahvilan tai kauppakeskuksen verkkoa, jolloin sotilastiedusteluviranomaisen olisi luontevin hyödyntää samaista verkkoa tarvittavien toimenpiteiden suorittamiseksi sotilastiedustelun kohteen laitteistossa.
Ottaen huomioon säännöksen tavoite, laitteiston, menetelmän ja ohjelmiston asentaminen ja poisottaminen sekä tiedonvälittäminen ei käytännössä voisi tapahtua esimerkiksi teleyrityksen kriittisissä tuotantoympäristöissä. Tässäkin tapauksessa kyse olisi varsin paljon resursseja vievästä toimenpiteestä, minkä lisäksi toimenpide ei saisi näkyä mitenkään varsinaiselle kohteelle. Tämä aiheuttaa suurehkon riskin siitä, että järjestelmän toiminta häiriintyisi siten, että se herättää kohteena olevan toimijan mielenkiinnon.
Edellä todetun lisäksi on huomattava, että lain yleisiä periaatteita sovelletaan myös pykälässä tarkoitettuihin toimenpiteisiin, jotka ovat kiinteässä liitoksessa varsinaisen tiedustelumenetelmän käyttöön. Näin ollen esimerkiksi jo vähimmän haitan periaate johtaa siihen, ettei laajempien tietoverkkokokonaisuuksien tai tietojärjestelmäkokonaisuuksien hyödyntäminen tulisi käytännössä kyseeseen. Lisäksi suhteellisuusperiaate johtaa siihen, että suoritettavien toimenpiteiden olisi oltava suhteellisia käytettävään tiedustelumenetelmään ja tiedustelutehtävän päämääriin nähden. Periaatteiden näkökulmasta edellä tarkoitetussa esimerkissä teleyrityksen kriittinen tuotantoympäristön käyttäminen säännöksessä tarkoitettuun toimintaa voidaan katsoa käytännössä teoreettiseksi vaihtoehdoksi.
Asentamisen ja poisottamisen olisi pääsääntöisesti tapahduttava mahdollisimman lähellä kohdetta, kuten edellä kuvatussa tapauksessa kahvilan yleisesti jaetun langattoman verkon välityksellä. Jos kyse olisi fyysistä asentamista tai poisottamista koskevista toimenpiteistä, sovellettavaksi tulisi pykälä 1 momentti tai 2 momentti.
Säännös rajaisi toimenpiteet yksittäisiin laitteisiin tai tietojärjestelmän osaan. Näin ollen sotilastiedusteluviranomaisen olisi pystyttävä yksilöimään laite tai tietojärjestelmän osa, mitä kautta menetelmä tai ohjelmisto pystyttäisiin asentamaan kohteeseen. Toimenpiteitä ei olisi tarkoituksenmukaista ulottaa esimerkiksi teleyrityksen keskeisiin hallinta-, valvonta- tai muihin ydinjärjestelmiin muutoin kuin poikkeuksellisesti ja erityisen painavin perustein, ja silloinkin mahdollisimman rajoitetusti.
Tarkoitetuissa toimenpiteissä ei myöskään ole kyse siitä, että esimerkiksi laitteen valmistajan olisi asennettava myymiinsä laitteisiin valmiiksi tiedustelumenetelmien käytön mahdollistava ohjelmisto tai menetelmä.
Säännöksen mukainen toiminta edellyttäisi välttämättömyyttä. Tässä tapauksessa kyse olisi sen arvioimisesta, voisiko sotilastiedusteluviranomainen päästä haluamaansa tavoitteeseen omin toimin käyttämättä ulkopuolisia laitteita tai tietojärjestelmiä. Mikäli omat toimet olisivat mahdottomia tai vaatisivat poikkeuksellisen paljon resursseja, täyttyisi säännöksessä tarkoitettu välttämättömyys. Välttämättömyyttä olisi arvioitava myös asennuksessa tai poisottamisessa taikka tiedonsiirtämisessä käytettävän laitteen tai tietojärjestelmän osan kannalta. Esimerkiksi yleisen, avoimen jaetun verkon käyttäminen voi tulla kyseeseen matalammalla kynnyksellä, kun taas merkittävämmän, vahvasti suojatun laitteen tai tietojärjestelmän osan käyttäminen toimenpiteen suorittamisessa tulisi kyseeseen harvemmin. Jälkimmäisessä tilanteessa olisi arvioitava sitä, pystyttäisiinkö toimenpide suorittamaan vähemmän resursseja vaativaa tai mahdollisesti vähemmän vahinkoa aiheuttavan laitteen tai tietojärjestelmän osan välityksellä.
Arvioinnissa olisi huomioitava myös toimenpiteen kohteena olevan laitteen tai tietojärjestelmän osan merkitys kokonaisuudessaan. Esimerkiksi yksittäisen laitteen häiriö voi aiheuttaa merkittäviäkin seurannaisvaikutuksia, jos kyse on teleyrityksen hallinnoiman viestintäverkon kannalta keskeisestä laitteesta. Säännöksen soveltaminen tällaisten laitteiden osalta olisi erittäin harvinaista. Sotilastiedustelutoiminnan yleisistä periaatteista ja salassa pidosta johtuen yksittäisten laitteiden tai tietojärjestelmien osan kautta kulkeva tietomäärä pyritään pitämään mahdollisimman havaitsemattomana.
Säännöksessä viitattu tilapäisyys tarkoittaisi sitä, että menetelmän tai ohjelmiston asentamisessa ja poisottamisessa ja tiedon siirtämisessä ei voitaisi käyttää vakituisesti samoja laitteita ja tietojärjestelmiä. Tarkoituksen mukaista myös operatiivisesta näkökulmasta on, että mahdollisuuksien mukaan menetelmä tai ohjelmisto ujutetaan kohteeseen useita eri reittejä samanaikaisesti käyttäen.
Lisäksi luonnollisesti, sotilastiedusteluviranomaisen toiminnan luonteen takia, asentaminen ja poisottaminen sekä tiedonsiirto pyritään tekemään mahdollisimman vaivihkaisesti. Näin ollen, vaikka toiminnassa käytettäisiin ulkopuolisia laitteita ja tietojärjestelmiä, jäljet pyritään peittämään mahdollisimman perusteellisesti. Toiminnassa ei ole myöskään kyse siitä, että välittäjänä toimivaan laitteeseen tai tietojärjestelmään tehtäisiin erityisiä muutoksia.
Säännöksen mukaisesti toiminnassa ei saisi aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa käytettävälle laitteelle tai tietojärjestelmälle. Säännöksen tarkoittamassa toiminnassa on kyse ennen kaikkea tietoliikenteen välittämisestä menetelmän tai ohjelmiston asentamiseksi tai poisottamiseksi ja toisaalta tiedonsiirtämisestä kohde laitteesta tai järjestelmästä sotilastiedustelulle. Näin ollen tarpeellisessa vähäisessä haitassa olisi kyse lähinnä hetkellisestä tietoliikenneliittymän käytön lisääntymisestä ja tätä kautta liittymän haltijan käyttämien sähköisten palveluiden mahdollisesta hetkellisestä hidastumisesta. Ulkopuolisen tietojärjestelmän käyttö voisi näkyä järjestelmän käytön tilapäisenä hetkellisenä kasvuna.
Haitan arvioinnissa olisi nimenomaisesti huomioitava mahdolliset suorituskykyvaikutukset, kuten viive ja kapasiteetti, omistajalle palvelutasosopimusten rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset, ylimääräinen häiriönselvitystyö, palautustoimet ja mainehaitta. Esimerkiksi teleyritysympäristössä liikenteen hidastuminen tai palvelun laadun heikkeneminen ovat tyypillisesti vähäistä suurempaa haittaa.
Edellä todetut seikat olisi otettava huomioon säännöksen toimenpiteitä suunniteltaessa, vaikka säännöksessä kyse ei olekaan suurimuotoisesta toiminnasta yksittäisen tietoliikenneyhteyden osalta. Joka tapauksessa, koska toimenpiteissä ei ole kyse esimerkiksi teleyrityksen kriittiseen tuotantoympäristöön kohdistuvista toimenpiteistä ja asennettavat menetelmät ja ohjelmistot ovat lähtökohtaisesti huomaamattomia ja tiedon siirtäminen pyritään tekemään huomaamattomasti, edellä kuvatut merkittävät vaikutukset voidaan arvioida käytännössä teoreettisiksi. Viimeksi mainittu edellyttäisi suurien datamäärien siirtämistä yksittäisten liittymien kautta.
Mikäli vastoin edellä kuvattua, säännöksen toiminnasta aiheutuisi tarpeetonta haittaa, olisi sotilastiedusteluviranomainen velvollinen korvaamaan vahingon ja haitan. Toiminnan luonteen takia henkilö tai yhteisö, jonka laitetta tai tietojärjestelmää käytetään, ei saa tietoa sotilastiedusteluviranomaisen toiminnasta. Toisaalta lähtökohtaisesti henkilön tai yhteisön ei pitäisi tällaista edes havaita. Jos henkilö tai yhteisö epäilisi, että laitetta tai tietojärjestelmää olisi käytetty säännöksessä tarkoitetulla tavalla ja taholle olisi aiheutunut vähäistä suurempaa haittaa sotilastiedusteluviranomaisen toiminnasta, voisi henkilö tai yhteisö tehdä tiedusteluvalvontavaltuutetulle tutkimispyynnön.
Itsestään selvää on se, että edellä kuvatussa toiminnassa ei voida hankkia välittävänä olevasta laitteesta tai tietojärjestelmästä taikka näiden tuottamasta tiedosta tietoa. Tällöin olisi kyse tiedonhankinnasta, mitä käsiteltävänä oleva säännös ei kata. Toimiessaan edellä tarkoitetulla tavalla, sotilastiedusteluviranomainen syyllistyisi rikolliseen toimintaan, jos tarvittavia tiedustelumenetelmän käyttöä koskevia lupia ei ole.
Momentin lopussa säädettäisiin informatiivisesti, että sotilastiedusteluviranomainen olisi velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vähäistä suuremman haitan tai vahingon. Vahingonkorvauksesta ja vahingonkorvauksiin liittyvästä prosessista säädetään vahingonkorvauslaissa.
43 §. Peitetoiminta. Pykälästä kumottaisiin 3 momentti. Momentti koskee peitetoimintaa tietoverkoissa, josta säädettäisiin ehdotetussa 46 a §:ssä ja siitä päättämisestä 46 b §:ssä. Tämän takia momentti olisi tarpeeton.
Muilta osin pykälä säilyisi ennallaan ja siihen liittyvä oikeustila säilyisi ennallaan.
44 §. Peitetoimintaa koskeva suunnitelma. Pykälä ja sen otsikko muutettaisiin koskemaan ainoastaan peitetoimintaa koskevaa suunnitelmaa. Peitetoimintaa koskeva päätöksenteko perustuu aina esitykseen, jonka on sisällettävä peitetoiminnasta päätöstä koskevat seikat. Esitys perustuu myös aina suunnitelmaan, joka on päätöksentekoasiakirjojen liitteenä, joten erillisestä esityksestä säätämistä voidaan pitää turhana.
45 §. Peitetoiminnasta päättäminen. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus tehtävään määrättyyn tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtynyt sotilaslakimies tai muu virkamies, joka käytännössä on päättänyt peitetoiminnasta tietoverkossa. Viittaus olisi turha, koska esityksessä ehdotetaan säädettäväksi nimenomaisesta toimivaltuudesta, joka koskisi yksinomaan tietoverkossa toteutettavaa peitetoimintaa.
Pykälän 4 momentista poistettaisiin viittaus peitetoiminnan lopettamiseen. Lopettamisesta nimenomaisesti säätämistä voidaan pitää turhana, sillä kuten muidenkin tiedustelumenetelmien osalta, tiedustelumenetelmän käyttö on lopetettava, jos edellytyksiä sille ei enää ole.
46 a §. Yksinomaan tietoverkossa toteutettava peitetoiminta. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin uudesta yksinomaan tietoverkossa toteutettavan peitetoiminnan toimivaltuudesta. Toimivaltuudesta säätäminen erikseen varsinaisesti peitetoiminnasta on perusteltua sen matalamman käyttökynnyksen takia. Sotilastiedustelun kohteena olevia uhkia käsitellään taajaan myös tietoverkoissa, ja uhista tarkemman tiedon hankkiminen edellyttää usein kanssakäymistä esimerkiksi keskusteluun osallistuvien kanssa. Lisäksi sotilastiedustelun kannalta on aina turvallisempaa hankkia tietoa kotimaasta kuin mennä kohdevaltioon paikan päälle. Menetelmällä olisi myös merkitystä uusien kohteiden löytämisessä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ainoastaan tietoverkoissa toteutettavan peitetoiminnan määritelmästä. Yleisesti peitetoiminnalla tarkoitetaan tiettyyn henkilöön tai tämän toimintaan kohdistuvaa suunnitelmallista tiedonhankintaa käyttämällä soluttautumista, jossa tiedonhankinnan edellyttämän luottamuksen hankkimiseksi tai tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi käytetään vääriä, harhauttavia tai peiteltyjä tietoja tai rekisterimerkintöjä taikka valmistetaan tai käytetään vääriä asiakirjoja. Määritelmäsäännös ei edellyttäisi, että kohteena oleva henkilö tai henkilöryhmä kyettäisiin nimeämään tai yksilöimään esimerkiksi ominaisuuksiltaan, vaan riittävää olisi, että henkilö tai henkilöryhmä voitaisiin yksilöidä erimerkiksi harjoitetun toiminnan kautta. Koska peitetoiminnan eräänä tavoitteena on selvittää kohteena olevaan toimintaan liittyviä rakenteita ja siinä toimivia henkilöitä, olisi perusteetonta, että tällaisen selvittämistyön edellytyksenä olisi tieto esimerkiksi henkilön nimestä.
Määritelmällisesti peitetoiminta yksinomaan tietoverkoissa vastaisi sitä, mitä lain 43 §:ssä säädetään normaalista peitetoiminnasta ja mitä 43 §:n 3 momentissa säädetään peitetoiminnasta tietoverkoissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toimivaltuuden erityisestä edellytyksestä. Edellytys vastaisi sitä, mitä voimassaolevan lain 42 §:n 3 momentissa säädetään. Yksinomaan tietoverkoissa tapahtuva peitetoiminta olisi mahdollista, jos sillä voitaisiin olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys tiedustelutehtävän kannalta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin yksinomaan tietoverkossa tehtävää peitetoimintaa koskevasta suunnitelmasta. Sen olisi sisällettävä päätöksenteon ja peitetoiminnan toteuttamisen kannalta oleelliset ja riittävän yksityiskohtaiset tiedot. Suunnitelmaa olisi tarpeen mukaan tarkistettava.
46 b §. Yksinomaan tietoverkossa toteutettavasta peitetoiminnasta päättäminen. Pykälässä säädettäisiin päätöksenteosta. Päätöksenteko vastaisi sitä, miten aiemmin on päätetty lain 45 §:n nojalla peitetoiminnasta tietoverkossa.
Pykälän 1 momentin mukana päätöksen tekisi tehtävään määrätty tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtynyt sotilaslakimies tai muu virkamies. Päätöksentekotaso vastaisi sitä, mitä nykyisin noudatetaan lain 45 §:ssä säädetyssä peitetoiminnassa tietoverkossa.
Pykälän 2 momentin mukaan päätös voisi olla voimassa enintään kuusi kuukautta kerrallaan. Pykälän 3 momentin mukaan päätös olisi tehtävä kirjallisesti.
Pykälän 4 momentissa olisi säädetty päätöksessä mainittavat seikat. Päätöksessä mainittava seikat vastaisivat sitä, mitä lain 45 §:ssä on säädetty. Toimivaltuus kohdistuisi ennen kaikkea uhkaan liittyvään toimintaan, jota olisi määritelty tarkemmin tiedustelutehtävässä. Lisäksi tietoverkossa toimittaessa voi olla käytännössä mahdotonta määrittää tietty kohdehenkilö, koska henkilöitä voi ilmaantua esimerkiksi keskusteluun nopeassa tahdissa ja toisaalta he voivat poistua keskustelusta yhtä nopeasti. Tiedustelutehtävässä olisi kuitenkin pystyttävä rajaamaan kohteena olevaa toimintaa mahdollisimman tarkasti eikä peitetoiminta tietoverkossa voisi olla täysin kohdentumatonta.
51 §. Tietolähdetoiminta. Pykälän 3 momentti jaettaisiin uusiksi 3 ja 4 momenteiksi. Voimassa olevaa 3 momenttia voidaan pitää soveltajan kannalta epäselvänä. Muutoksella on vaikutuksia myös ulkomailla toteutettavan tiedustelun osalta.
Uusi 3 momentti koskisi tietolähteen ohjatussa käytössä sovellettavaa kieltoa hankkia tietoja sellaisella tavalla, joka edellyttäisi viranomaiselle kuuluvien toimivaltuuksien käyttöä. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että tietolähde ei voi hankkia sellaisia tietoja, joihin hänelle ei ole pääsyä. Jos tietolähteelle on myönnetty oikeus käyttää tietyssä tietojärjestelmässä tietyssä kansiossa olevia tietoja, tietolähde voi toimittaa ainoastaan näitä tietoja tiedusteluviranomaiselle. Tietolähteellä ei kuitenkaan ole oikeutta mennä hankkimaan tietoja eri käyttäjäoikeuksilla olevan henkilön käyttämistä tiedoista, mikä tarkoittaisi jo viranomaistoimivaltuuksien käyttöä.
Muutoksen myötä edellä tarkoitettu sääntö tuotaisiin selkeämmin esiin ja siitä säädettäisiin omassa momentissaan.
Pykälän uudessa 4 momentissa säädettäisiin selontekemisestä tietolähteen oikeuksista ja velvollisuuksista sekä tietolähteen turvallisuuteen liittyvistä seikoista. Momentti sisältäisi voimassa olevan lain 3 momentissa säädetyt muut asiat kuin mitä olisi uudessa 3 momentissa. Näiltä osin muutos ei vaikuttaisi voimassa olevaan oikeustilaan.
Voimassa olevan pykälän 4 ja 5 momentit siirtyisivät ehdotetun muutoksen myötä uudeksi 5 ja 6 momentiksi.
53 §. Tietolähteen ohjatusta käytöstä päättäminen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin muutos. Muutoksen myötä myös tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtynyt sotilaslakimies tai muu virkamies voisi tehdä päätöksen tietolähteen ohjatusta käytöstä. Muutos vastaisi sitä, mitä poliisilain 5 a luvussa on säädetty suojelupoliisin tietolähteen ohjatusta käytöstä päättämisestä.
Muutos on tarpeellinen, sillä päätöksentekijätaso laskettaisiin lähempänä operatiivista toimintaa olevalle tasolle. Näin tietolähteen ohjatussa käytössä pystyttäisiin reagoimaan nopeammin muuttuviin tilanteisiin. Alemman tasoisella lähempänä operatiivista toimintaa olevalla päätöksentekijällä voidaan myös arvioida olevan paremmat tiedot itse toiminnasta päätöksenteon tueksi.
55 §. Paikkatiedustelusta päättäminen. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin muutos. Muutoksen myötä paikkatiedustelusta ajoneuvoon päättäisi tehtävään määrätty tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtynyt sotilaslakimies tai muu virkamies.
Ajoneuvo on paikka, johon ei ole yleistä pääsyä paikkatiedustelun ajankohtana, mutta jonka ei ole perusteltua saada normaalitilanteessa vastaavanlaista suojaa kuin esimerkiksi lukittu toimisto. Päätöksentekoa koskevalla muutoksella päätöstä ajoneuvoon kohdistuvasta paikkatiedustelusta ei tarvitsisi tehdä tuomioistuimessa. Päätöksenteko vastaisi sitä, mitä pakkokeinolaissa on säädetty paikanetsinnästä.
Säännöksen soveltamisessa on kuitenkin otettava huomioon tilanteet, joissa ajoneuvoa käytetään pysyväisluonteiseen asumiseen.
55 a §. Näytteenotto paikkatiedustelussa. Pykälä olisi uusi. Säännöksen mukaan sotilastiedusteluviranomaisella olisi oikeus paikkatiedustelussa ottaa aineesta, omaisuudesta tai esineestä näyte, jos se on tarpeen tiedustelutehtävän suorittamiseksi. Säännöksen myötä sotilastiedusteluviranomainen voisi ottaa tiedustelumenetelmän käytön yhteydessä paikan päällä näyteitä esimerkiksi aineesta, jonka voidaan olettaa liittyvän tiedustelutehtävän kohteena olevaan toimintaan.
56 a §. Aineen, omaisuuden tai esineen tilapäinen haltuunotto. Sotilastiedustelun kohteina ovat lain 4 §:n mukaan muun muassa sotilaallinen toiminta, Suomen maanpuolustukseen kohdistuva tiedustelutoiminta ja vieraan valtion toiminta tai muu sellainen toiminta, joka vakavasti uhkaa Suomen maanpuolustusta tai vaarantaa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. On ilmeistä, että edellä tarkoitetun toiminnan saadessa uusia muotoja vallitsevassa maailmanpoliittisessa tilanteessa, esimerkiksi paikkatiedustelun yhteydessä voi löytyä sellaisia aineita, joita mahdollisesti voidaan käyttää räjähteiden valmistukseen tai esimerkiksi myrkyllisiä kemikaaleja. Löydettyä ainetta ei kuitenkaan voida yleensä tunnistaa tai sen vaarallisuutta arvioida pelkästään ulkoisten tunnusmerkkien perusteella. Ulkomaiseen tiedustelutoimintaan liittyen kyse voisi olla tilanteesta, jossa löydettyihin asiakirjoihin olisi kirjoitettu tekstiä ihmissilmälle näkymättömällä kemiallisella aineella, ja tekstiä saadaan näkyviin ainoastaan toista ainetta käyttämällä.
Vaikka tilanteissa lähtökohtaisesti voidaan olettaa olevan jonkin rikostunnusmerkistön täyttävästä toiminnasta, esimerkiksi aineen laadusta ei voida varmistua ennen tarkempia testejä. Jos pykälän toimivaltuudella hankittu tieto esimerkiksi räjähteessä käytettävästä aineesta varmistuisi, tieto voitaisiin luovuttaa niin kutsutun palomuurisääntelyn mukaisesti rikostorjuntaviranomaiselle.
Tiedustelutoiminnan luonteen vuoksi toimivaltuuden käytössä tarkoitettu haltuunotto olisi tilapäistä. Jotta sotilastiedusteluviranomaisen toiminta pysyisi salassa, olisi haltuunoton oltava mahdollisimman lyhytkestoista ja haltuun otettava aine, esine tai omaisuus olisi palautettava mahdollisimman pian alkuperäiselle paikalleen.
61 a §. Valtiollisen toimijan tietojärjestelmään kohdistuva tiedustelu kotimaassa. Pykälässä säädettäisiin uudesta kotimaassa tapahtuvasta tietojärjestelmätiedustelusta, joka kohdistuisi valtiolliseen toimijaan. Valtiollinen toimija on määritelty laissa vieraan valtion tunnistetuksi viranomaiseksi tai sellaiseen rinnastuvaksi toimijaksi sekä tarkoitetun tahon palveluksessa olevaksi tai sen määräyksessä ja ohjauksessa toimivaksi tahoksi.
Tietojärjestelmällä tarkoitettaisiin tietojenkäsittelylaitteista, tiedonsiirtolaitteista, tietoa käsittelevistä ohjelmista ja tietojen käsittelysäännöistä muodostuvaa kokonaisuutta. Tietojärjestelmä voi muodostua useiden eri laitteiden ja ohjelmistojen tai näiden osien muodostamasta maantieteellisesti ja loogisesti hajautetusta kokonaisuudesta. Tietojärjestelmä voi kattaa osia, jotka kuuluvat samanaikaisesti johonkin toiseen tietojärjestelmään.
Pykälässä tarkoitettu tietojärjestelmätiedustelu sisältäisi teknisesti telekuuntelua ja televalvontaa sekä teknistä laitetarkkailua vastaavat menetelmät ja niiden yhdistelmät, joilla saataisiin hankkia tietoa tietojärjestelmässä kulkevasta viestistä, sinne tallennetusta viestistä ja tietojärjestelmän muuten sisältämistä tiedoista. Toimivaltuus mahdollistaisi tietojärjestelmien sisäisen liikenteen tarkastelun. Tällaista sisäistä liikennettä ovat esimerkiksi tekninen viestinvaihto valtiollisen toimijan käyttämän käyttöliittymän ja sen taustalla toimivan tiedontallennusalustan välillä sekä viestiliikenne valtiollisen toimijan hallinnoiman tietojärjestelmän eri käyttäjien välillä. Tietojärjestelmän osien välisen teknisen kontrolliliikenteen tarkkailu mahdollistaisi myös kokonaiskuvan luomisen tietojärjestelmän sisäisestä toiminnasta, sen sisältämistä tiedoista ja sen muodostamasta uhkasta. Toimivaltuuden kohteen voisi muodostaa esimerkiksi päätelaite, päätelaitteessa käytettävä käyttöliittymä ja viestintäohjelmisto, päätelaitteen tietoliikenneyhteys sekä valtiollisen toimijan käyttämät reitittimet, serverit ja tallennuspalvelut (pilvipalvelut), siltä osin kuin valtiollinen toimija hallinnoi niitä.
Valtiollisen toimijan tietojärjestelmään kotimaassa kohdistuvassa tiedustelussa yhdisteltäisiin nykyisiä toimivaltuuksia tietyiltä osin. Esimerkiksi laitteeseen tallennettuun tietoon ja ohjelmistoon kohdistuvilta osin kyse olisi teknisen laitetarkkailun kaltaisesta toimenpiteestä ja kun tieto liikkuisi päätelaitteelta pilvipalveluun, kyse olisi telekuuntelun kaltaisesti toimenpiteestä, jos tietoa hankittaisiin esimerkiksi tietojärjestelmän yleiseen viestintäverkkoon liittävästä reitittimestä.
Lähtökohtaisesti valtiollisen toimijan hallinnoimaan tietojärjestelmään on käyttöoikeus ainoastaan niillä, joille valtiollinen toimija on sen myöntänyt. Näin ollen tietojärjestelmän tiedustelu ei kohdistuisi satunnaiseen joukkoon ihmisiä, vaan niihin, joille valtiollinen toimija on myöntänyt käyttöoikeuden, kuten työntekijöilleen.
Toimivaltuuden käytön kohteena ei olisi myöskään ulkopuolinen tietojärjestelmä, kuten sosiaalisen median alusta, vaan nimenomaisesti valtiollisen toimijan omassa käytössä oleva tietojärjestelmä ja sen käyttäminen. Toki valtiollisen toimijan hallinnoiman tietojärjestelmän kautta voidaan esimerkiksi sosiaalisen median palveluun tuottaa tietoa, josta voitaisiin hankkia tietoa siltä osin kuin sitä tuotetaan valtiollisen toimijan tietojärjestelmässä. Kun tieto on toimitettu sosiaalisen median palveluun, tieto olisi hankittava muulla sopivalla tiedustelumenetelmällä kuin valtiolliseen toimijaan kohdistuvalla tietojärjestelmätiedustelulla kotimaassa eihän kyse ole enää sosiaalisen median alustan osalta valtiollisen toimija tietojärjestelmästä. Tähän ohjaa myös lain periaatesäännökset.
Pykälän 1 momentin mukaan pykälässä tarkoitetulla valtiollisen toimijan tietojärjestelmään kotimaassa kohdistuvalla tiedustelulla tarkoitettaisiin tiedonhankintaa valtiollisen toimijan Suomen alueella hallinnoimien tai käyttämien tietojärjestelmien siitä osasta, joka toteuttaa tai edesauttaa tiedustelutehtävän kohteena olevaa toimintaa tai joka tallentaa tai välittää tiedustelutehtävän kohteena olevaan toimintaan liittyviä tietoja. Säännös rajaisi pykälässä tarkoitetun tietojärjestelmätiedustelun kattamaan ne osat tietojärjestelmästä, jotka sijaitsevat Suomessa. Hallinnoimisella tarkoitettaisiin sitä, että valtiollisella toimijalla on käyttöoikeus tiettyyn laitteeseen tai ohjelmistoon ja toimija pystyy päättämään käyttöoikeuden rajoissa laitteen tai ohjelmiston käytöstä. Esimerkiksi pilvipalveluun tallennettavan tiedon osalta hallinnointi kattaa sen osan, johon valtiollinen toimija voi tallentaa tietoja, ei koko pilvipalvelua.
Käyttäminen kattaisi myös tilanteet, joissa esimerkiksi valtioon attribuoitu APT-toimija on kaapannut jonkin tietojärjestelmän osan käyttöönsä ja suorittaa haitallisia kybertoimia kaappauksen kohteena olevan tietojärjestelmän osasta. Tältä osin menetelmän käyttö kohdistuisi ja rajautuisi vain ”murrettuun” tai muutoin APT-toimijan käyttämään tietojärjestelmän osaan ja valtiollisen toimijan toimintaan tähän liittyen. Ylimääräinen tieto hävitettäisiin hävittämistä koskevien säännösten mukaisesti ja huomioon otettaisiin tiedustelukiellot. Jo toimivaltuuden käyttöä valmisteltaessa otettaisiin huomioon, miten vältettäisiin ylimääräisen tiedon havaitseminen ja varmistettaisiin ylimääräisen tiedon tehokas poisto, jos sitä ennakoimattomasti joutuisi tiedonhankinnan kohteeksi.
Toimivaltuuden osalta olisi myös huomioitava valtiollisen toimijan määritelmä, joka kattaisi myös valtiollisen toimijan ohjauksessa olevat toimijat. Valtiollisen toimijan sijaistoimija saattaisi käyttää jonkin tietojärjestelmän osaa ja valtiollisen toimijan ohjauksessa suorittaa haitallisia toimia Suomen maanpuolustusta tai kansallista turvallisuutta vastaan.
Teknisesti pykälän tietojärjestelmätiedustelu kohdistuisi toistensa kanssa tietyssä sotilaallisessa toiminnassa tai kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavassa tarkoituksessa kommunikoivien laitteiden ja virtuaalisten järjestelmien muodostamaan loogiseen kokonaisuuteen, jolloin lupaa ei edellytettäisi vaadittavan erikseen jokaiseen sellaiseen laitteeseen tai ohjelmistoon, joka kuuluu kokonaisuuteen, tai laitteita yhdistävään tietoliikenneyhteyteen.
Pykälän tarkoittamassa tietojärjestelmätiedustelussa ei olisi kyse yksittäisten henkilöiden tai laitteiden tiedustelusta, vaan tietojärjestelmä on usein muuttuva kokonaisuus. Tämän takia tiedustelun kohteena voi olla myös ne valtiollisen toimijan uudet laitteet ja käyttäjät, jotka eivät olleet osana tietojärjestelmää tai sen käyttöä tiedonhankinnan alkaessa. Luonnollisesti henkilöt ja laitteet voivat tulla tiedustelumenetelmän käytön kohteeksi vain siltä osin kuin ne liittyvät teknisesti tietojärjestelmään. Mikäli järjestelmän käyttäjän telepäätelaitteesta olisi tarkoitus saada myös muilta osin tietoja, olisi kyse toisen tiedustelumenetelmän käytöstä.
Tietoa voitaisiin hankkia joko kokonaisesta tietojärjestelmästä tai jostain tietojärjestelmän sellaisesta loogisesta tai fyysisestä osasta, joka toteuttaa tietojärjestelmän jotakin toiminnallisuutta tai joka muutoin voidaan määrittää tietojärjestelmässä omaksi osakseen perustuen tietojärjestelmän käyttäjään tai tietojärjestelmän osan perustellusti oletettuun tietosisältöön. Tiedonhankintaa voitaisiin kohdistaa esimerkiksi:
kyberuhkatoimijan rakentamaan ja käyttämään tietoverkkoinfrastruktuuriin siihen kuuluvine palvelimineen, kaapattuine laitteineen ja tietoliikenneyhteyksineen;
tiettyyn käyttäjätiliin tiedostonjakopalvelussa;
tietyn henkilöryhmän tai organisaation yksityiskäytössä olevaan viestintäpalveluun;
päätelaitteen tiedot, jotka se on tallentanut eri sovellusten kautta pilvipalveluun;
palveluntarjoajan virtualisoituna ylläpitämä palvelun ja sen tietosisältö, mutta ei muut samassa fyysisessä palvelimessa sijaitsevat tietosisällöt, jotka ovat muiden toimijoiden hallinnassa;
abstraktit tietovarannot, kuten tietyt virtuaalivaluuttatransaktiot.
Toimivaltuus mahdollistaisi sotilastiedusteluviranomaiselle aiempaa ennakoivamman tietojärjestelmien tiedustelun ja uhkien tunnistamisen. Tämä mahdollistaisi sen, että sotilastiedusteluviranomainen pystyisi tunnistetuissa tietojärjestelmissä etsimään hankittavaa tietoa sekä tunnistamaan uusia tietojärjestelmiä, jotka ovat osana sotilaallista toimintaa tai kansalliselle turvallisuudelle vakavaa uhkaa aiheuttavaa toimintaa.
Tiedon hankkiminen tietojärjestelmään saapuvasta tai siitä lähtevästä viestistä puolestaan mahdollistaisi tiedustelun tietojärjestelmän toimintaan suhteessa sen kyberympäristöön, eli esimerkiksi siihen, miten tietojärjestelmä toteuttaa kyberuhkatoimijan käskyjä tai millaisen uhkan se muutoin muodostaa.
Tietojärjestelmän kokonaisuus rajautuu esimerkiksi kohteena olevien laitteiden välisen kommunikoinnin ja käyttöoikeuksien perusteella. Kokonaisuudessa olevat laitteet kommunikoivat muiden tietojärjestelmän kokonaisuuteen kuuluvien laitteiden välillä ja käytettävillä laitteilla ja ohjelmistoilla on käyttöoikeuksia tiettyihin laitteisiin ja muihin ohjelmistoihin. Esimerkiksi näiden tietojen ja hankittujen tietojen pohjalta myös esimerkiksi datakeskuksen palvelimista pystytään rajaamaan tietojärjestelmän kokonaisuuteen kuuluva tallennustila tai serverikaappi, jota käytetään tietojärjestelmässä. Tietojärjestelmätiedustelu ei edellytä laajojen ennalta määräämättömien tietoliikennevirtojen tai tietomassojen läpikäyntiä, joten näin ollen toiminnassa ei ole kyse tietoliikennetiedustelua vastaavasta toiminnasta, jossa tiedonhankinta perustuisi kohdetta kuvaavien hakuehtojen käyttöön.
Selvää on se, että tietojärjestelmätiedustelu ei kohdistuisi kaikkeen datakeskuksessa olevaan tietoon, kuten ennalta määräämättömien yksityisten tallentamiin tietoihin. Toimivaltuuden käyttö ei kohdistuisi ennalta määräämättömästi kaikkeen mahdolliseen tietoon, vaan rajautuisi niihin osiin, joita valtiollinen toimija käyttää tietojärjestelmän infrastruktuurin mukaisesti. Yksinkertaisimmillaan tietojärjestelmän tietoja päästäisiin käsittelemään täysin vastaavassa laajuudessa kuin mihin tietojärjestelmän yksittäisellä käyttäjällä on mahdollisuus. Näin ollen esimerkiksi pilvipalvelun osalta ei päästä katsomaan muita tietoja kuin mitä yksittäinen käyttäjä pääsee katsomaan ja käsittelemään.
Luonnollisesti, koska tietomäärät voivat olla isoja, voitaisiin tietoja käsitellä automatisoidusti ja manuaalisesti, kuten muutakin tietoa.
Perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaate ohjaa siihen, että tiedonhankinta on tarkkaan kohdistettava valtiolliseen toimijan tietoon ja tietovarantoihin. Jos on epäselvää, kohdistuuko tiedonhankinta tietovarantoon, jossa olisi pääsääntöisesti yksityisten henkilöiden tietoja, sotilastiedusteluviranomaisella olisi korostunut selonotto- ja perusteluvelvollisuus.
Pykälän 2 momentti sisältäisi rajauksen tietojärjestelmän tiedusteluun. Koska tietojärjestelmissä voi olla kyse laajoistakin laitteiden ja ohjelmistojen kokonaisuudesta, tietojärjestelmätiedustelua voitaisiin käyttää ainoastaan siinä laajuudessa kuin on välttämätöntä tiedustelutehtävän kohteena olevan toiminnan kannalta. Toisin sanoen tietojärjestelmän ensimmäiseksi havaitusta pisteestä voitaisiin siirtyä tietojärjestelmän muihinkin laitteisiin ja ohjelmistoihin, jos ne liittyisivät tiedustelutehtävään ja tietojärjestelmän kokonaisuuteen. Toisaalta muista tietojärjestelmän osista ei saisi hankkia tietoa, koska se laajentaisi tiedon hankinnan muuhun kuin välttämättömään.
Päätöksentekoa koskevassa pykälässä säädettäisiin erikseen uuden telepäätelaiteen, teleosoitteen, laitteen tai ohjelmiston lisäämistä koskevasta päätöksenteosta. Koska lisäämisestä tehtäisiin oma päätöksensä, myös tiedusteluvalvontavaltuutettu pystyy valvomaan tehokkaasti toimintaa.
Selvää on se, että muita tietojärjestelmän tietoja kuin niitä, jotka liittyvät tiedustelutehtävän kohteena olevaan valtiolliseen toimijaan, ei saisi hankkia. Jos tällaisia tietoja tulisi tiedustelumenetelmän kohteeksi, olisi ne hävitettävä hävittämistä koskevien säännösten mukaisesti. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lain 85 §:ää, jonka myötä säännöksessä tarkoitettu tietojärjestelmätiedustelu olisi keskeytettävä, jos se kohdistuisi väärin. Toimivaltuutta koskisi myös pöytäkirjaamisvelvollisuus sekä tallenteiden ja asiakirjojen tarkastamisvelvollisuus vastaavasti kuin muilla tiedustelumenetelmillä hankittuja tietoja.
Toimivaltuuden käyttöä rajaisivat myös tiedustelukiellot ja katselu- ja kuuntelukiellot sekä lain yleiset periaatteet.
61 b §. Valtiolliseen toimijan tietojärjestelmään kohdistuvasta tiedustelusta kotimaassa päättäminen. Pykälässä säädettäisiin päätöksenteosta. Päätöksenteko vastaisi niitä tiedustelumenetelmiä, joita tietojärjestelmätiedustelussa teknisesti yhdistetään, eli esimerkiksi telekuuntelua ja televalvontaa.
Pykälän 1 momentin mukaan tuomioistuimelle vaatimuksen tekisi tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtynyt sotilaslakimies tai muu virkamies.
Pykälän 2 momentin mukaan luvan voimassaoloaika olisi enintään 6 kuukautta.
Pykälän 3 momentissa olisi säädetty vaatimuksessa ja päätöksessä mainittavista seikoista. Momentin 1 kohdassa toimenpiteen perusteena olevalla tiedustelutehtävällä tarkoitettaisiin 10 §:n 6 kohdassa tarkoitettua tiedustelutehtävää. Tiedustelutehtävä olisi tiedustelumenetelmän käytön perusteena, kuten muidenkin tiedustelumenetelmien osalta. Vaatimuksessa ja päätöksessä tulisi ilmetä toimenpiteen tavoite, mihin tiedustelumenetelmän käytöllä pyrittäisiin. Toimivaltuuden käytön tavoite olisi määriteltävä riittävällä tarkkuudella.
Momentin 2 kohdan mukaan vaatimuksessa ja päätöksessä olisi määriteltävä toimenpiteen kohteena oleva valtiollinen toimija ja sen käyttämä tietojärjestelmä. Valtiollinen toimija olisi pystyttävä nimeämään määritelmän mukaisesti. Kyse voi olla Suomen alueella toimivasta valtion viranomaisesta tai tämän ohjauksessa ja määräyksessä toimivasta tahosta. Joka tapauksessa valtiollinen liitäntä olisi tuotava esiin ja perusteltava se.
Kohdan mukaisesti vaatimuksessa olisi määriteltävä mahdollisimman tarkkaan järjestelmäkokonaisuus siten, että tuomioistuimen on mahdollista yksiselitteisesti ymmärtää ja valvoa, millaiseen tietojärjestelmäkokonaisuuteen ja kenen hallintaoikeuden tai käytön piiriin toiminta kohdistuu.
Järjestelmän kuvaaminen voisi tapahtua esimerkiksi kuvaamalla kohteena olevan tietojärjestelmän looginen kokonaisuus. Loogisella kokonaisuudella tarkoitettaisiin abstraktia, teknologianeutraalia kuvausta siitä, miten tietojärjestelmän osat toimivat yhdessä. Looginen kokonaisuus ei kerro sitä, millä laitteilla tai ohjelmointikielillä järjestelmän on toteutettu, vaan miten tieto kulkee, mitä toimintoja järjestelmä tarjoaa ja miten eri osat liittyvät toisiinsa. Tietojärjestelmän looginen taso vastaa kysymykseen, miten järjestelmän toiminnallisuus on järjestetty ilman fyysisiä yksityiskohtia. Luvassa määritetyn loogisen kokonaisuuden rajoissa tietojärjestelmätiedustelua voitaisiin kohdistaa laitteisiin, ohjelmistoihin ja tiedonsiirtokanaviin.
Usein sotilastiedusteluviranomaisella saattaa olla tiedossa esimerkiksi jokin laite, joka liittyy tietojärjestelmän loogiseen kokonaisuuteen. Tämä laite olisi tuota esiin tuomioistuimelle esitettävässä vaatimuksessa. Tiedossa olevan laitteen kautta tietojärjestelmästä saadaan tietoa, ja hankittujen tietojen perusteella tietojärjestelmästä saadaan parempi käsitys ja järjestelmän muista osista ja niiden kautta voidaan hankkia tietoa.
Toimivaltuudessa ei olisi kyse yksittäisen henkilön käyttämistä laitteista tai teleosoitteista, vaan toisiinsa fyysisesti tai loogisesti liitoksissa olevasta kokonaisuudesta. Tämän takia vaatimuksessa ja luvassa olisi määriteltävä käytettävä tietojärjestelmä riittävällä tarkkuudella. Kyse voisi olla esimerkiksi asiahallintajärjestelmästä, johon järjestelmän käyttäjän syöttämät tiedot näkyvät laitteen näytöllä, mutta tallennus tapahtuu pilvipalveluun.
Toimivaltuus kattaisi myös ne uudet käyttäjät, laitteet ja laitteistot, jotka tulevat osaksi tai yhdistyvät tietojärjestelmään. Tämän takia vaatimuksessa ja luvassa ei voitaisi määritellä tietojärjestelmää laite- tai teleosoitekohtaisesti.
Momentin 3 kohta olisi päätöksenteon kannalta keskeinen. Vaatimukseen ja päätökseen olisi sisällytettävä ne tosiseikat, joihin kotimaan tietojärjestelmätiedustelun edellytykset ja kohdistaminen perustuisivat. Tosiseikkojen esittäminen tuomioistuimelle velvoittaa tiedusteluviranomaisen esittämään ja perustelemaan ne tosiseikat, joiden perusteella tuomioistuimella olisi tosiasiallinen mahdollisuus huolelliseen lupaharkintaan ja tuomioistuin voisi tehdä tiedustelumenetelmän käytön edellytysten täyttymisestä omat johtopäätöksensä.
Mainituissa edellytyksissä olisi kyse 12 §:n tiedustelumenetelmien yleisistä edellytyksistä ja toimivaltuutta koskevassa 61 a §:ssä mainituista edellytyksistä. Lisäksi vaatimuksessa ja päätöksessä olisi esitettävä riittävät tosiseikat tiedustelutehtävästä ja sen pohjana olevasta lain 4 §:ssä tarkoitetusta sotilastiedustelun kohteena olevasta valtiollisesta toimijasta.
Lupaa haettaessa ja päätöstä perusteltaessa erityisen tärkeässä asemassa ovat sotilastiedustelun yleiset periaatteet. Suhteellisuusperiaatteen kannalta tärkeässä asemassa olisi erityisesti se, kuinka vakavasta toiminnan ilmenemismuodosta olisi kysymys.
Kohdassa tarkoitettujen tietojen olisi oltava riittävää ja oikean sisältöistä. Tuomioistuin voisi varmistua tiedon riittävyydestä kyselyoikeuttaan käyttämällä. Lisäksi hakija toimii tosiseikastoa esittäessään virkavastuun alaisena ja vastaa esittämiensä perusteiden oikeellisuudesta. Tuomioistuimen harkinta voi perustua vain siihen, että hakija kertoo – asioiden korkeasta salaisuusasteesta huolimatta – tuomioistuimelle avoimesti ja oikeasisältöisesti siitä toiminnasta, josta tietoja halutaan tiedustelumenetelmiä käyttämällä hankkia sekä kohteesta.
Momentin 4 kohdan mukaan vaatimukseen ja päätökseen olisi sisällytettävä luvan voimassaoloaika kellonajan tarkkuudella.
Momentin 5 kohdan mukaan vaatimuksessa ja päätöksessä olisi mainittava Suomessa toteutettavan valtiolliseen toimijaan kohdistuvaa tietojärjestelmätiedustelun suorittamista johtava ja valvova virkamies.
Momentin 6 kohdan mukaan vaatimukseen tai päätökseen tulisi sisällyttää mahdolliset rajoitukset ja ehdot. Tuomioistuin voisi asettaa päätöksessään tiedustelumenetelmän käytölle rajoituksia ja käytön ehtoja. Jos tällaisia rajoituksia ja ehtoja olisi tiedossa jo vaatimusta laadittaessa, vaatimuksen esittäjän tulisi harkita niiden kirjaamista jo itse vaatimukseen.
62 §. Ulkomaan tietojärjestelmätiedustelu. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin. Muutoksen myötä toimivaltuutta saisi käyttää myös muut sotilastiedusteluviranomaiset kuin Puolustusvoimien tiedustelulaitos. Sotilastiedustelutoiminnan kehityksen myötä on havaittu tarve, että sotilastiedusteluviranomaisella yleisesti on tarve ulkomaan tietojärjestelmätiedustelun käyttöön.
Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti. Sen mukaan sotilastiedusteluviranomainen voisi tehdä tarvittavia tietoteknisiä toimenpiteitä Suomen ulkopuolelle olevassa tietojärjestelmässä, jos tietojärjestelmällä tai sen kautta aiheutettaisiin Suomen maanpuolustukselle tai kansalliselle turvallisuudelle vakavaa uhkaa. Tietotekniset toimenpiteet voisivat koskea esimerkiksi toimia, joilla pyritään estämään järjestelmän toiminta kokonaan tai osittain tai haittaamaan tietojärjestelmän käyttöä.
Toimenpiteillä tarkoitettaisiin tietoteknisiä menetelmiä, joten säännöksen nojalla fyysisiin, kineettisiin vaikuttamisen toimenpiteisiin ryhtyminen ei olisi mahdollista. On huomattava, että tietojärjestelmän kautta saatetaan toteuttaa fyysisessä maailmassa tapahtuvia suoritteita, kuten toiminnanohjausjärjestelmässä on kyse.
Säännöksen käyttöala olisi myös lain soveltamisalan ja ulkomaan tietojärjestelmätiedustelua koskevan sääntelyn mukaisesti sidottu sotilastiedustelutoimintaan, joten pelkästään estäviin toimenpiteisiin ryhtyminen ei olisi säännöksen nojalla mahdollista. Näin ollen säännöksen käyttäminen edellyttäisi käytännössä sitä, että kyse on ollut ensisijaisesti tiedonhankinnasta. Käytännössä tilanne voisi tulla kyseeseen esimerkiksi, jos tiedustelu kohdistuisi tietojärjestelmään, jota sittemmin käytettäisiin säännöksessä kuvattuun vakavasti uhkaavaan toimintaan tai sen mahdollistamiseen. Toimivaltuutta voitaisiin käyttää myös, jos olisi viitteitä Suomen maanpuolustusta tai kansallista turvallisuutta vakavasti vaarantavasta toiminnasta, jonka nojalla käynnistettäisiin tiedusteluoperaatio, jonka myötä vakavaa vaaraa aiheuttavaan tietojärjestelmään voitaisiin kohdistaa tarvittaessa säännöksessä tarkoitettuja toimenpiteitä.
Toimenpiteiden voidaan arvioida kohdistuvan tarkasti käytännössä aina, sillä kohteena oleva tietojärjestelmä on jo sotilastiedustelun kohteena.
Koska kyse on toisen valtion alueella suoritettavista toimenpiteistä, toimenpiteen arvioinnissa olisi otettava huomioon kansainvälinen oikeus ja sen asettamat reunaehdot. Kansainvälistä oikeutta kyberympäristössä on käsitelty tämän esityksen yleisperusteluissa.
Säännöksessä tarkoitetulla suhteellisuudella tarkoitettaisiin sitä, että toimenpiteen olisi kohdistuttava tarkasti vakavasti uhkaavaan toimintaan eikä sillä saisi aiheuttaa suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä toimenpiteen suorittamiseksi. Ennen toimenpiteen suorittamisesta olisi tehtävä sen vaikutusten tarkka arviointi.
Toimenpiteiden vaikutusten olisi oltava myös väliaikaisia ja ne olisi lopetettava heti, kun uhkan aiheutuminen saadaan estettyä.
Säännöksessä tarkoitetulla välttämättömyydellä tarkoitettaisiin sitä, että vaarantavaa toimintaa ei voida estää tai lopettaa muilla keinoin taikka muiden keinojen käyttö edellyttäisi merkittävien resurssien käyttämistä. Kuten aiemmin tässä esityksessä on tuotu ilmi, Suomi katsoo, että kansainvälinen oikeus soveltuu kyberympäristössä täysimääräisesti. Näin ollen välttämättömyyttä olisi arvioitava myös kansainvälisen oikeuden kontekstissa, ja ensisijaisesti olisi arvioitava muiden keinojen, kuten diplomatian ja retorsion mahdollisuutta. Vihamieliseen toimintaan voidaan reagoida myös pyytämällä toisen valtion CERT-yksikköä puuttumaan valtionsa alueella tapahtuvaan toimintaan. Viime kädessä kyseessä voi olla vetoaminen valtiovastuusääntöjen mukaiseen kansainvälisoikeudelliseen välttämättömyyteen (niin kutsuttu plea of necessity).
On myös huomattava, että kansainvälisen oikeuden mukaan valtiolla on oikeus suojata itseään oikeudettomalta toiminnalta, ja suvereniteetin loukkauksiin voidaan vastata kansainvälisen oikeuden sallimin keinoin. On tarkoituksenmukaista, että jokaisella itsenäisellä valtiolla on käytössään monipuolinen keinovalikoimia varautua ja vastata erilaisiin sitä koskeviin uhkiin sekä normaali- että poikkeusoloissa. Tällainen kokonaisuus vahvistaa valtion kykyä suojata suvereniteettiaan, ylläpitää yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ja reagoida oikea-aikaisesti sekä oikeasuhtaisesti tilanteisiin, jotka voivat horjuttaa sen turvallisuutta tai toimintakykyä.
Koska säännöksessä tarkoitetut toimenpiteet voivat tietyissä tilanteissa sisältää merkittäviäkin ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaikutuksia, olisi toimenpiteitä käsiteltävä lain 15 §:ssä tarkoitetussa menettelyssä. Toimenpiteet edellyttävät myös ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteisen kokouksen valmistelevaa käsittelyä. Vaikka operatiivisen päätöksen tekisikin pääesikunnan tiedustelupäällikkö, ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko olisi tehtävä ennen tätä.
Selvää on, että momentissa tarkoitetut toimenpiteet eivät saisi ylittää kansainvälisoikeudellisen aseellisen voimankäytön kynnystä, ja toimivaltuutta saisi käyttää ainoastaan Suomen maanpuolustukselle tai kansalliselle turvallisuuden vakavaa uhkaa aiheuttavan tietojärjestelmän käytön estämiseen ja haittaamiseen.
Tavanomaisena esimerkkinä vakavaa uhkaa maanpuolustukselle ja kansalliselle turvallisuudelle aiheuttavasta toiminnasta on APT-toimijat. APT‑toimijat (Advanced Persistent Threat) ovat pitkäkestoisia, huomaamattomia ja usein valtiollisesti tuettuja kyberuhkaryhmiä, jotka kohdistavat hyökkäyksiä yhteiskunnan kannalta merkittäviin kohteisiin, kuten hallintoon, kriittiseen infrastruktuuriin ja yrityksiin. Ne toimivat erityisen järjestelmällisesti: tunkeutuvat, pysyvät piilossa ja varastavat tietoa tai häiritsevät toimintaa pitkällä aikavälillä. Useita APT-toimijoita on jo attribuoitu liittyviksi tiettyyn valtioon.
APT-toimijat joutuvat rakentamaan toiminnalleen infrastruktuurin (esimerkiksi palvelimia, tietoliikenneyhteyksiä ja tietojärjestelmiä), joka toteutetaan usein varsinaisen omistajan tai haltijan tietämättä esimerkiksi haittaohjelmia ja haavoittuvuuksia hyödyntäen, Jotta varsinainen kyberhyökkäys toteutuisi, infrastruktuuria ohjataan komentopalvelimilta.
Sotilastiedustelu voi jo nykyisin seurata toimivaltansa nojalla APT-toimijoita, mutta niiden toimintaa pystytään ainoastaan seuraamaan ja niistä saatua tietoa pystytään luovuttamaan muille viranomaisille. APT-toimijoiden toiminnan seurauksia voidaan ehkäistä Suomen alueella, mutta tämä ei varsinaisesti estä toimintaa ja torjuntatoimenpiteet aiheuttavat kustannuksia.
Säännös ei mahdollista sotilastiedusteluviranomaisen hyökkäyksellisiä toimenpiteitä. Säännöksen nojalla ei voida toteuttaa esimerkiksi tuhoavia toimenpiteitä tietyn valtion kriittiseen infrastruktuuriin, jotta tietyn valtion yhteiskunnan toiminta häiriintyisi.
Vaikka säännöksessä ei voida katsoa olevan kyse lain 3 §:ssä tarkoitetusta tiedonhankinnasta, tarkoituksenmukaisuus näkökohtien mukaisesti olisi perusteltua säätää toimintamahdollisuudesta tiedonhankintatoimivaltuuden yhteydessä. Säännöksen tilanteissa sotilastiedusteluviranomainen on jo kohteessa ja sotilastiedusteluviranomaisella on mahdollisuus toimia säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa.
Sotilastiedusteluviranomainen on ainut viranomainen, jolla on toimivalta ja toimivaltuus hankkia tietoa ulkomaan tietojärjestelmistä. Lisäksi osana Puolustusvoimia, sotilastiedusteluviranomaisella on osaaminen valtakunnan alueellisen koskemattomuuden turvaamisesta ja siihen liittyvästä strategisesta, operatiivisesta ja taktisesta suunnittelusta.
63 §. Ulkomaan tietojärjestelmätiedustelusta päättäminen. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jolloin nykinen 3 momentti siirtyisi uudeksi 4 momentiksi. Pykälässä säädettäisiin edellä 62 §:n 4 momenttia koskevasta päätöksenteosta.
Ulko- ja turvallisuuspoliittisesti herkällä alueella olisi toimenpidettä koskevassa päätöksenteossa aina huomioitava ulko- ja turvallisuuspoliittisten näkökantojen lisäksi kansallinen lainsäädäntö ja kansainvälinen oikeus. Edellä tarkoitetut näkökannat olisi valmisteltava poikkihallinnollisesti lain 15 §:ssä säädetyssä menettelyssä. Päätös olisi käsiteltävä myös valmistelevasti TP-UTVA:ssa.
Ehdotetun 62 §:n 4 momentin toimivaltuuden käytöstä päätettäessä olisi aina huomioitava toimenpiteen oikeasuhtaisuus sisältäen vaikutukset kohteelle, mahdollinen eskalaation riski sekä mahdolliset Suomeen kohdistuvat vastatoimet ja niiden vaikutukset.
Keskeinen osa toimenpiteet vaikutusten arvioinnissa on myös operaatioturvallisuudella. Jos toimenpidettä ei voida suorittaa operaatioturvallisesti, toimenpide jää tekemättä. Päätöksenteossa olisi myös aina huomioitava toimenpiteen vaatimat resurssit ja suhteuttaa niitä realistisesti odotettavissa oleviin hyötyihin.
Momentin mukaisesti päätöksen tekisi pääesikunnan tiedustelupäällikkö. Päätös edellyttäisi aina asian käsittelyä valmistelevasti lain 15 §:n 2 momentin mukaisesti ja TP-UTVA:ssa. Toimeenpanevan päätöksen operaatiosta tekisi tämän jälkeen operatiivisesta toiminnasta vastaava taho, eli sotilastiedusteluviranomainen. Menettelyä voidaan pitää tarkoituksen mukaisena myös ulkopoliittisten herkkyyksien vuoksi.
Ehdotetun 62 §:n 4 momentin toimenpiteiden suorittaminen edellyttää tarkkaa operatiivista ja poliittista arviointia. Päätöksenteon kannalta keskeistä on määritellä toimenpiteen kohde, eli tietojärjestelmä (tietojenkäsittelylaitteiden, tiedonsiirtolaitteiden ja tietoja käsittelevien ohjelmistojen muodostama yhteen toimiva kokonaisuus), johon toimenpiteitä kohdistetaan. Lähtökohtana on, että sotilastiedusteluviranomaisella on jo tarkka kuva kohteena olevasta tietojärjestelmästä.
Keskeistä on myös arvioida tietojärjestelmän tai sen kautta aiheutuvaa vakavaa uhkaa. Vakavaksi uhkaksi katsotaan toiminnot, jotka on määritelty lain 4 §:ssä. Arviossa olisi kiinnitettävä huomiota siihen, miten akuutti uhkan konkretisoituminen on. Jos toinen valtio haluaa kohdistaa Suomeen haitallisia toimenpiteitä, vaatii tämä toimenpiteen suorittajalta valmistelevia toimenpiteitä. Keskeistä olisikin sen arviointi, missä vaiheessa voidaan riittävän korkealla todennäköisyydellä todeta, että toimenpiteet tulevat kohdistumaan Suomeen. Tämä voidaan todeta esimerkiksi silloin, kun tietojärjestelmään syötetään Suomea koskevia tietoja tai Suomessa olevia kohteita.
Toimenpiteet edellyttävät myös tarkkaa suunnittelua, jotta haluttu lopputulos saadaan aikaiseksi. Toimenpiteiden suorittamista tulee myös valvoa niin oikeudellisesti kuin operatiivisesti.
Edellä kuvatut ja muut näkökohdat olisi arvioitava lain 15 §:ssä tarkoitetussa menettelyssä sekä TP-UTVA:ssa, jotka voisivat ilmaista oman käsityksensä niistä.
64 §. Ulkomailla tapahtuva sotilastiedustelu. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus tietolähdetoimintaa koskevan 51 §:ään ja sen 3 momenttiin. Lisäyksen myötä ulkomailla tapahtuvassa tietolähdetoiminnassa ei tarvitsisi soveltaa kieltoa hankkia tietoja viranomaistoimivaltuuksilla.
Voimassa olevien säännösten takia epäselvyyttä on aiheuttanut se, onko kiellossa käyttää viranomaistoimivaltuuksia kyse suomalaisen viranomaisten vai kohdevaltion viranomaisten toimivaltuuksista. Joissain valtioissa viranomaisten toimivaltuudet saattavat olla erittäin laajoja, minkä takia voi jäädä epäselväksi se, käyttääkö tietolähde viranomaistoimivaltuuksia vai ei.
Uuden viittauksen myötä poikkeamisessa olisi kuitenkin oltava kyse välttämättömyydestä.
Pykälän 2 momentti jaettaisiin kahteen momenttiin. Uuden muotoilun myötä 2 momentissa käsiteltäisiin päätöksentekoa, ja 3 momentti käsittelisi virkamiehen suostumusta.
Pykälän 2 momentin mukaan pääesikunnan tiedustelupäällikkö päättäisi ulkomailla tapahtuvasta sotilastiedustelusta ja siellä sallituista tiedustelumenetelmistä. Voimassa olevan säännöksen mukaan selvää ei ole ollut se, päättääkö pääesikunnan tiedustelupäällikkö myös yksittäisten tiedustelumenetelmien käytöstä ulkomailla. Tämä on saattanut luoda käytännön ongelman ulkomailla toteuttavien tiedusteluoperaatioiden suorittamisessa, jos yksittäisen tiedustelumenetelmän käyttö edellyttää pääesikunnan tiedustelupäällikön tekemää päätöstä.
Ehdotetun muutoksen myötä pääesikunnan tiedustelupäällikkö tekisi päätöksen ulkomailla tapahtuvasta sotilastiedustelusta (tiedusteluoperaatiosta) ja siinä käytettävistä tiedustelumenetelmistä, eli mitkä tiedustelumenetelmät ovat sallittuja kyseisessä operaatiossa. Päätöksen mukaista tiedustelumenetelmän käyttöä koskevan päätöksen voisi tehdä tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtynyt virkamies, joka on lähempänä käytännön toimintaa. Muutos selkeyttäisi oikeustilaa ja virkamiehen oikeusturva parantuisi.
Ulkomailla tapahtuvaan tiedusteluun liittyvien ulkopoliittisten herkkyyksien takia päätöksenteossa olisi otettava huomioon tiedustelun painopisteet sekä 15 §:n sääntely ja sitä kautta tulleet mahdolliset suuntaviivat.
Pykälän uudessa 3 momentissa säädettäisiin ulkomailla tapahtuvaan sotilastiedusteluun osallistuvan sotilastiedusteluviranomaisen virkamiehen suostumuksesta. Säännös vastaisi nykytilaa, joka on säädetty eduskunnan myötävaikutuksella. Ulkomaille lähtemisen edellytyksenä olisi edelleen aina suostumus.
Ehdotettujen muutosten myötä voimassa olevan pykälän 3 momentti siirtyisi uudeksi 4 momentiksi.
66 §. Teknisten tietojen käsittely viestintäverkon osan sekä tietoliikenteen reitittymisen ja muutosten tunnistamiseksi. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain teknisten tietojen käsittelyn lisäksi teknisten tietojen käsittelystä tietoliikenteen reitittymisen ja muutosten seuraamiseksi. Tämän takia pykälän otsikkokin muutettaisiin vastaamaan sisällöllisesti uutta pykälämuotoilua.
Voimassa olevan 66 §:n 1 momentissa teknisten tietojen käsittely on sidottu hetkellisyyteen, jota on käytännössä pidetty vaikeana toteuttaa eikä sitä ole pidetty tarkoituksenmukaisena. Toimivaltuuden nojalla saatava tieto on lain 10 §:n 11 kohdan mukaisesti muita kuin viestin sisältöön kuuluvia tietoliikenteen tietoja. Näitä tietoja voivat olla muun muassa IP-osoiteavaruudet, erilaiset protokollat ja laitenumerot. Vaikka sinänsä esimerkiksi IP-osoite voi yksilöidä yksittäisen henkilön, toimivaltuuden nojalla ei voida tarkemmin ryhtyä selvittämään IP-osoitteen käyttäjää tai tämän viestintää eikä tietoja voida käyttää muussa tarkoituksessa kuin teknisessä analyysissä. Vaikka hankittu tieto olisi sinänsä henkilötietoa, ei henkilötietoa voida toimivaltuuden nojalla kuitenkaan yhdistää yksittäiseen luonnolliseen henkilöön tai organisaatioon. Tämän takia hetkellisyyden poistamisen ei voida katsoa johtavan siihen, että teknisten tietojen käsittelyn voitaisiin katsoa olevan niin kutsuttua massavalvontaa.
Pykälän tarkoittamaa toimivaltuutta käytettäessä voidaan tarvittaessa käyttää myös tietoliikenteen teknisiin tietoihin kohdistuvia hakuehtoja, jotta saatavan tiedon määrää voidaan jo heti alkuvaiheessa rajata mahdollisimman olennaiseen. Toimivaltuuden tarkoituksena on tunnistaa olennaiset viestintäverkon osat, joten teknisten tietojen käsittelyä kannalta tietoja rajataan olennaisesti esimerkiksi tietyn maantieteellisen alueen IP-osoiteavaruuksilla. Tästä ei ole kuitenkaan tarpeen säätää erikseen toimivaltuuden luonteen takia.
Vaikka pykälästä poistuisi viittaus hetkellisyyteen ja pykälässä ehdotetaan uutta käyttötarkoitusta tietoliikenteen teknisten tietojen käsittelylle, toiminta on edelleen tarkkaan valvottua niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Ulkoisessa valvonnassa korostuu tiedusteluvalvontavaltuutetun rooli.
Pykälästä poistettaisiin myös automaattisen tietojen käsittelyn avulla tehtyyn analyysiin. Todettua voidaan pitää turhana, sillä käytännössä aina analyysi toteutetaan automaattisen tietojen käsittelyn avulla. Toisaalta voi tulla tilanteita, joissa analyysiä jouduttaisiin tekemään tai rikastamaan manuaalisesti. Joka tapauksessa käytettävät tiedot ovat tietoliikenteen teknisiä tietoja eikä niiden taustalla olevia henkilöitä voida selvittää teknisten tietojen käsittelyn avulla.
Pykälän 1 momentin 1 kodassa säädettäisiin teknisten tietojen käsittelystä viestintäverkon osan tunnistamiseksi. Kohta vastaisi käytännössä voimassa olevan lain 66 §:n 1 momentin säännöstä. Teknisten tietojen käsittelyllä tarkoitetaan tietoliikenteen teknisten tietojen käsittelyä 68 ja 70 §:ssä säädettyjen tietoliikennetiedustelutoimivaltuuksien käyttämiseksi olennaisten viestintäverkon osien tunnistamiseksi. Toimivaltuudella pyritään tunnistamaan ne Suomen rajan ylittävän viestintäverkon osat, kuten kuidut ja kuitujen aallonpituudet, joissa kulkee sotilastiedustelun kohteena olevan toimijan tietoliikennettä. Toimivaltuudella ei voida hankkia muuta kuin tietoliikenteen teknisiä tietoja ja vain analyysin tuottamiseksi viestintäverkon osan tunnistamiseksi. Viestin sisältötietoja ei voida käyttää.
Pykälän 1 momentin 2 kohta olisi uusi. Kohdan perusteella tietoliikenteen teknisiä tietoja voitaisiin seurata ja analysoida sen selvittämiseksi, reitittyykö tietoliikenne uudella tavalla tai onko tietoliikenteessä yleisesti tapahtunut joitain muutoksia. Toimivaltuudella pystyttäisiin havaitsemaan fyysiseen viestintäverkkoon liittyviä muutoksia, kuten viestintäverkon osan teknisen kapasiteetin nousu, sekä tietoliikenteen liikkumisessa tapahtuvia loogisen tason muutoksia.
Tietoliikenteessä ja etenkin internet-verkon toiminnassa keskeisenä ominaisuutena on tiedon mahdollisimman tehokas kulku lähettäjältä vastaanottajalle. Tämän takia esimerkiksi yksittäinen sähköpostiviesti pilkkoutuu useiksi tietoliikennepaketeiksi, joista jokainen kulkee yksittäisen paketin kannalta tehokkainta reittiä lähettäjältä vastaanottajalle. Tämä tarkoittaa sitä, että sotilastiedustelun kohteena olevan toimijan tietoliikenteen reitittyminen voi muuttua hyvinkin nopeasti. Nyt käsiteltävänä olevan säännöksen nojalla reitittymistä voitaisiin seurata.
Kohdassa viitatulla tietoliikenteen muutosten seuraamisella tarkoitettaisiin yleisemmin tietoliikenteen ja viestintäverkon muutosten seuraamista tietoliikenteen teknisten tietojen avulla. Viestintäverkoissa voi tapahtua teknisiä muutoksia ja uusia laitteistoja otetaan käyttöön. Tällä voi olla olennaista merkitystä tietoliikennetiedustelujärjestelmän toiminnan kannalta ja tietoliikennetiedustelussa tarvittavien laitteistojen ja teknisten asetusten ja säätöjen kannalta. Saatujen analyysien perusteella voitaisiin esimerkiksi tehostaa laitteistohankintoja ja kohdentaa niitä asianmukaisesti sekä tehdä tietoliikennetiedustelun järjestelmiin tarvittavia muutoksia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti, että teknisten tietojen käsittelyssä ei saisi muodostaa tietoa, josta voidaan tunnistaa yksittäinen luonnollinen henkilö. Säännös olisi informatiivinen. Pykälä itsessään koskee tietoliikenteen teknisten tietojen käsittelyä, eikä siitä ole luettavissa henkilösidonnaisuutta. Lain periaatesäännöksissä on säädetty tarkoitussidonnaisuuden periaatteesta ja perustuslain 2 §:n 3 momentti edellyttää julkista valtaa tarkoin noudattamaan lakia. Jos analyysiä tuotettaisiin yksittäisen henkilön tunnistamiseksi, rikkoisi viranomainen ilmankin säännöstä virkavelvollisuuksiaan ja syyllistyisi todennäköisesti rikokseen.
Pykälän 3 momentin mukaan pykälässä tarkoitettuja teknisten tietojen käsittelyssä käsiteltäviä teknisiä tietoja voitaisiin tallentaa 18 kuukauden ajaksi. Säännöksen mukaan tallennettavien tietojen määrä ei saisi ylittää 5 prosenttia kohteena olevan Suomen rajan ylittävän viestintäverkon osan kapasiteetista, eli tietoliikenteen määrästä, jonka viestintäverkon osa voi enimmillään teknisesti kuljettaa. Esimerkin omaisesti, jos viestintäverkon osan tekninen kapasiteetti on 100 per yksi sekunti, teknisisiä tietoja voitaisiin tallentaa 5 per yksi sekunti. Käytännössä tallennettavat tekniset tiedot ovat satunnaisia teknisiä tietoja.
Säännöksessä annettaisiin sotilastiedusteluviranomaiselle myös oikeus tallentaa kerättyjä teknisiä tietoja enintään 18 kuukauden ajaksi. Tallennetut tiedot tuhoutuisivat 18 kuukauden päästä tallennuksen hetkestä sekunnin tarkkuudella.
Tallennettuja tietoja voitaisiin käyttää esimerkiksi pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen analyysien tukena tai ehdotetun 67 a §:n hakuehtojen määrittämiseen sekä 68 ja 70 §:ssä säädettyjen varsinaisten tietoliikennetiedustelun toimivaltuuksien yhteydessä. Luonnollisesti edellä viitatuissa pykälissä tarkoitettuja toimivaltuuksia käytettäessä nyt käsiteltävien tietojen käyttö edellyttää asianmukaista tuomioistuimen lupaa, josta on säädetty 67 b §:ssä sekä 69 ja 71 §:ssä. Tallennettuja tietoliikenteen teknisiä tietoja ei voida käyttää itsenäisesti tiedustelutehtävän suorittamiseen, jollei tähän ole saatu asianmukaista lupaa.
Teknisten tietojen tallentaminen ja käyttäminen edellyttävät tietojärjestelmää ja menettelyjä, jotka takaavat sen, ettei tallennettuja tietoja pysty käyttämään muuhun kuin tarkoitettuun tarkoitukseen tai ilman asianmukaista tuomioistuimen lupaa. Tämä edellyttää tarkkaa pääsynhallintaa ja valvontaa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin teknisten tietojen käsittelyssä viestintäverkon osan sekä tietoliikenteen reitittymisen ja muutosten tunnistamiseksi saadun tiedon hävittämisesti. Säännöksen mukaan tiedot olisi hävitettävä 18 kuukauden kuluttua niiden tallentamisesta. Kyse olisi nimenomaisesti niistä tietoliikenteen teknisistä tiedoista, jotka olisi tallennettu pykälän 3 momentin mukaan, ei niistä, jotka ovat osana tilastollista analyysia tai jotka ovat päätyneet jatkokäsittelyyn ehdotetun 67 a §:n tai 68 tai 70 §:n tiedustelumenetelmien kautta.
On huomattava, että sotilastiedusteluviranomainen ei voi käyttää tässä tarkoitettuja tietoja muussa yhteydessä, ellei tuomioistuin ole myöntänyt lupaa sellaiselle toimivaltuudelle, jolla tässä tarkoitettuja tietoja saa käyttää. Näin ollen sotilastiedusteluviranomainen ei voi selvittää esimerkiksi tiettyä välitystietoa käyttäneen henkilöllisyyttä sotilastiedustelusta annetun lain 104 §:n avulla, ellei välitystietoa ole saatu varsinaisella tietoliikennetiedustelulla (lain 68 ja 70 §). Sotilastiedusteluviranomainen voisi siis selvittää välitystietoa käyttäneen henkilöllisyyden 104 §:n kautta, jos välitystieto olisi tullut hakuehtojen mukaisen tietoliikenteeseen kohdistuvan tiedonhankinnan yhteydessä.
67 §. Teknisten tietojen käsittelystä päättäminen viestintäverkon osan sekä tietoliikenteen reitittymisen ja muutosten tunnistamiseksi. Pykälään tehtäisiin edellä 66 §:ään ehdotetuista muutoksista johtuvan muutokset. Pykälän otsikossa viitattaisiin 66 §:n mukaisesti viestintäverkon osan sekä tietoliikenteen reitittymisen ja muutosten tunnistamisesta päättämiseen.
Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin muutos 66 §:ään ehdotettujen muutosten takia. Momentissa viitattaisiin viestintäverkon osan sekä tietoliikenteen reitittymisen ja muutosten tunnistamiseen.
Lisäksi tuomioistuimelle vaatimuksen tekevä virkamies muutettaisiin aiemmasta Puolustusvoimien tiedustelulaitoksesta sotilastiedusteluviranomaiseksi. Sotilastiedusteluviranomaisen organisaation takia ei ole tarkoituksenmukaista, että vaatimuksen esittäjän olisi oltava nimenomaisesti Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen virkamies, vaan vaatimuksen esittäjä voisi olla myös Pääesikunnan tiedusteluosaston virkamies. Olennaista olisi edelleen se, että virkamies on tähän tehtävään määrätty tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtynyt sotilaslakimies tai tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtynyt muu virkamies.
Pykälän 2 momentissa säädetty luvan voimassaoloaika olisi kuusi kuukautta aiemman kolmen kuukauden sijaan. Kolmen kuukauden määräaikaa on pidetty perusteettoman lyhyenä ajanjaksona ottaen huomioon sen, että toimivaltuuden käytöllä ei hankita muuta kuin tietoliikenteen teknistä tietoa teknisen analyysin suorittamiseksi. Enimmillään kuuden kuukauden määräaika olisi myös yhteneväinen varsinaisen tietoliikennetiedustelun määräaikojen kanssa, joista säädetään lain 69 ja 71 §:ssä.
Luvan voimassaoloaika alkaisi kulua luvan antopäivästä tai päätöksen tekopäivästä lähtien.
Säännöksen mukaan lupa voisi koskea myös todettua luvan antopäivää tai päätöksen tekoa edeltävää aikaa, joka voisi olla kuutta kuukautta pidempi. Teknisten tietojen käsittelyssä voitaisiin käyttää ehdotetun 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuja tallennettuja teknisiä tietoja.
Pykälän 3 momentin 1 kohtaan tehtäisiin ehdotetuista 66 §:n muutoksista johtuva muutos. Voimassa olevan 1 kohdan maantieteellisen alueen tai verkkoalueen lisäksi kohtaan lisättäisiin kohde, jonka tietoliikenteen reitittymistä tai muutosta seurataan. Kohteilla tarkoitettaisiin sotilastiedustelun kohteena olevaa toimijaa, jonka tietoliikenteen reitittymisestä tai muutoksista olisi hankittava tietoa. Tämä voi edellyttää rajaavien hakuehtojen käyttöä, jotta kohteen tietoliikenteessä tapahtuvia teknisiä muutoksia voitaisiin seurata. Luonnollisesti vaatimuksessa olisi tehtävä selkoa siitä, miten kohteen tietoliikenteen teknisiä muutoksia seurattaisiin ja mitä tietoja seurannan mahdollistamiseksi on käytössä.
Pykälän 3 momentin 2 kohdan mukaan vaatimuksessa ja päätöksessä olisi mainittava viestintäverkon osat, joista tietoa haetaan. Kohtaan ei esitetä muutoksia.
Pykälän 3 momentin 3 kohdan mukaan vaatimuksessa ja päätöksessä olisi mainittava käsittelyä johtava ja valvonta tiedustelumenetelmien käyttöön erityiseesti perehtynyt virkamies. Kohtaan ei esitetä muutoksia.
Pykälän 3 momentin 4 kohdan mukaan vaatimuksessa ja päätöksessä olisi mainittava suunnitelma käsittelyn toteuttamisesta. Suunnitelman laatimista olisi sovellettava myös momentin 1 kohdan muutokseen, eli tietoliikenteen reitittymisen ja muutosten seurantaan. Näin ollen suunnitelmassa olisi tehtävä selkoa siitä, miten seuranta tullaan tarkemmin ottaen toteuttamaan.
67 a §. Tietoliikennetiedustelu hakuehtojen määrittämiseksi. Pykälä olisi uusi. Pykälässä säädettäisiin mahdollisimman kohdennetussa tietoliikennetiedustelussa tarpeellisten uusien hakuehtojen määrittämisestä. Termillä määrittäminen viitattaisiin siihen, että sinänsä sotilastiedustelun kohteet pysyvät voimassa olevan lain mukaisesti samana, mutta esimerkiksi kohteiden viestintäverkossa käyttämä teknologia ja viestinnän keinot saattavat muuttua. Etenkin vallitsevassa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa teknologian kehityssykli on nopeutunut ja uutta teknologiaa ja uusia menetelmiä pyritään ottamaan käyttöön aiempaa nopeampaan tahtiin. Sotilastiedustelun kohteena olevat toimijat muuttavat alituiseen toimintaansa ja kehittävät uusia toimintatapoja.
Uuden toimivaltuuden tarkoituksena on riittävän erottelukykyisten hakuehtojen määrittäminen. Nykytilassa kaikissa tilanteissa uusien hakuehtojen määrittäminen tapahtuu käytännössä varsinaisen tietoliikennetiedustelun yhteydessä, mutta kohteena olevan toimijan vaihtaessa viestintään käytettävää teknistä menetelmää, voi tiedon saaminen kohteesta lakata yllättäenkin.
Toimivaltuuden käyttö olisi sidottu välttämättömyyteen. Välttämättömyyden määritelmän mukaisesti uusien hakuehtojen määrittämisen olisi toisin sanoen oltava käytännössä mahdotonta muilla keinoin, sen olisi vaadittava oleellisesti enemmän voimavaroja tai muiden keinojen käyttö viivyttäisi tiedonhankintaa kohtuuttomasti. Esimerkiksi tilanteessa, jossa kohteena olevan toimijan tietoliikenteestä ei enää yllättäen saada hankittua tietoa käytetyillä hakuehdoilla tietäen kuitenkin kohteen viestivän edelleen vakituiseen. Näin ollen voidaan olettaa kohteen ottaneen käyttöön uuden viestinnän keinon, jonka takia käytössä olisi oltava uuteen viestinnän keinoon kohdistuvia hakuehtoja. Tilanteessa tieto toki voitaisiin hankkia muilla tiedustelumenetelmillä, mutta esimerkiksi tiedustelumenetelmien käyttöä ulkomailla ei voida pitää realistisena vaihtoehtona jo pelkästään virkamiesten hengen ja terveyden suojaamisen, saati tiedusteluoperaatioon käytettävien resurssien ja ajan kannalta.
Pykälän 1 momentin mukaan Puolustusvoimien tiedustelulaitos voisi kerätä tietoliikennettä ja tallentaa sitä määrittääkseen sotilastiedustelun kohteita koskevia hakuehtoja. Viestintäverkon osassa liikkuva tietoliikenne on satunnaista, eli uusien hakuehtojen määrittämistä ei pyritä ensivaiheessa kohdistamaan tiettyyn tietoliikenteeseen. Tietoliikennevirrassa kulkee siis satunnaista tietoliikennettä.
Hakuehtojen määrittämisessä kohteena on tietoliikenteen tavuvirta, josta kohteena olevaan toimijaan liittyvän tietoliikenteen säännönmukaisuuden tai teknisten ominaispiirteiden perusteella pyrittäisiin määrittämään uusia hakuehtoja. Toimivaltuuden käytössä tietoliikennettä ei saatettaisi muotoon, josta analyytikko voisi lukea varsinaisen semanttisen viestin, vaan toiminnassa pyritään määrittämään sitä, mistä tietoliikenteessä (kokonaisvaltainen tavuvirta sisältäen kaikki protokollakerrokset) on ylipäätään kysymys. Tämä voi vaatia tietoliikenteen tarkastelua tavujen tasolla, riippumatta siitä, mikä protokollapinon rakenne on.
Jos analyysikyky rajoitetaan vain alempien tietoliikennekerrosten otsikkotietoihin (kuten IP-osoite) jo tunnettuihin seikkoihin, heikentyy mahdollisuudet muodostaa ymmärrys tai johtopäätökset tietoliikenteen luonteesta. Tässä yhteydessä on hyvä myös ymmärtää, että tietoliikenteen luonteella ei tarkoiteta ihmisten välisen kommunikaation puhuttua tai kirjoitettua merkityssisältöä, vaan sitä mitä tietoliikenteessä siirretään, minkä toimijoiden tai järjestelmien välillä ja millä teknisillä menetelmillä ja tunnuspiirteillä.
Ennalta tunnistamattoman liikenteen kohdalla ei ole lähtökohtaista tietoa esimerkiksi siitä, missä kohden tavuvirtaa jokin tuntematon protokollakerros alkaa tai mihin se loppuu; selvittäminen vaatii tutkimustyötä tietoliikenteen tavutasolla, esimerkiksi tietoliikenteen toistumakuvioiden havaitsemiseksi. Tämä voi joissakin tapauksissa olla myös edellytys sille, että voidaan tunnistaa se, onko kyseessä kohteen liikenne vai ei.
Toinen tärkeä näkökulma on myös tietoliikenteen tunnistusten arviointi: mikäli ei ole kykyä tarkastella tietoliikennettä sellaisenaan (raakana), ei ole välttämättä edellytyksiä arvioida, onko jokin protokollatunnistus tai kohdeosuma oikea vai niin kutsuttu väärä positiivinen.
Kuten aiemmin tässä hallituksen esityksessä on kuvattu, hakuehtoja voivat olla muun muassa kohteen käyttämät tietoliikenteen tekniset tiedot ja erilaiset protokollat, joilla viestintää välitetään lähettäjältä vastaanottajalle. Esimerkiksi uusia viestintäohjelmistoja kehitettäessä usein myös kehitetään uusi protokollia. Taajaan käytetty viestintäsovellus WhatsApp käyttää muokattua versiota XMPP-protokollasta ja salaukseen käytetään Signal Protocol -salausprotokollaa, kun taas viestintäsovellus Telegram käyttää omaa salaus- ja viestintäprotokollaa MTProto. Nämä protokollat voivat olla nykyisin hakuehtona, mutta uusia vastaavaan käyttötarkoitukseen käytettäviä protokollia kehitetään alituiseen eikä niistä välttämättä ole tarkempaa tietoa ennen kuin protokollaa käyttää laaja käyttäjäjoukko. Etenkin valtiolliset toimijat pyrkivät kehittämään viestintäänsä niin, ettei käytettävä teknologia tule laajan käyttäjäjoukon käytettäväksi.
Momentissa tarkoitetun määrittämisen tarkoituksena olisi löytää esimerkiksi edellä kuvattuja uusia protokollia ja muita hakuehtoina käytettäviä tietoja, joilla tietoliikennetiedustelu voitaisiin kohdistaa sotilastiedustelun kohteeseen ja vain välttämättömään tietoon.
Toimivaltuuden kannalta ei ole merkitystä sillä, onko tietoliikenne salattu. Myös salattu tietoliikenne kulkee tietoliikenteessä bitti- ja tavuvirtana, jonka toistuvaiskuvioita tulkitsemalla voidaan määrittää uusia hakuehtoja. Tavuvirtaa tutkittaessa pyritään muodostamaan merkityksiä, joiden avulla voidaan havaita tiedustelun näkökulmasta hyödynnettävissä olevaa tietoa. Vaikka liikenne on salattua, se ei sulje pois merkityksien muodostamista.
Toimivaltuus ei koske viestin sisältöä eli viestin semanttisen merkityssisällön selvittämistä, vaan tietoa haetaan esimerkiksi niin kutsutussa hyötykuormassa havaittavissa olevista ominaispiirteistä.
Hakuehtojen määrittämisessä pyritään myös tunnistamaan tietoliikenteen säännönmukaisuuden tai ominaispiirteen mukaisesta tietoliikenteestä esimerkiksi se, miten lähettäjä ja vastaanottaja näkyvät esimerkiksi tunnistetussa uudessa protokollassa.
Uusien hakuehtojen määrittämisen myötä hakuehdoista pystyttäisiin kehittämään tarkempia ja tätä kautta myös puututtaisiin vähemmän tiedustelun kannalta tarpeettomaan tietoliikenteeseen ja sen sisältöön. Lisäksi tietoliikennetiedustelun voidaan arvioida olevan tehokkaampaa, koska kohteen tietoliikenteestä voitaisiin hankkia tietoa aiempaa saumattomammin.
Pykälän 2 momentin mukaan hakuehtojen määrittämisessä ei saisi hyödyntää viestin merkityssisällössä olevia tietoja. Säännöksellä suojattaisiin viestin merkityksellistä sisältöä eikä sen selvittäminen ole muutenkaan toimivaltuuden tarkoituksena. Lisäksi säännöksen toimivaltuudella ei voitaisi selvittää tietyn henkilön toimintaa. Kuten 1 momentissa todetaan, hakuehtojen määrittämisessä on kyse nimenomaan tiedustelun kohteen tietoliikenteeseen osuvien hakuehtojen määrittämisestä, ei kohteen viestinnän tai muun, esimerkiksi yksityiselämän, selvittämisestä. Viestinnän selvittämisessä on kyse lain 68 ja 70 §:ssä tarkoitetun toimivaltuuden käyttämisestä.
Osaltaan viestin merkityssisältöön puuttumista estäisi se, että aiemmin tässä esityksessä esiin tuodusti tietoliikenne koostuu tietoliikennepaketeista. Näin ollen yksittäisessä paketissa oleva viestin merkityksellinen sisältö jää usein vähäiseksi; yksittäisestä tietoliikennepaketista ei ole käytännössä koskaan mahdollista selvittää järkevää kielellistä merkitystä, jollei tietoliikennepaketteja yhdistetä riittävään moneen muuhun samaan viestintätapahtumaan liittyvään tietoliikennepakettiin.
Vaikka sinänsä hankittavat tiedot voivat olla henkilötietoja, pelkästään tämän tiedon ei voida katsoa olevan merkittävää puuttumista henkilön yksityisyyteen. Esimerkiksi IP-osoite rajaa internetverkkoon yhteydessä olevan laitteen tiettyyn laitteeseen, mutta se ei itsessään kerro laitteen käyttäjästä vielä yhtään mitään. Vastaavasti käytettävät protokollat tai niiden joukko ei vielä itsessään kerro mitään viestinnän sisällöstä tai protokollien käyttäjästä muuta, kuin että kyseinen käyttäjä käyttää näitä protokollia. Se, että tiedetään tietyn toimijan käyttävän tiettyjä protokollia viestinnässään, edellyttää jo muuta tiedustelutietoa kuin hakuehtojen määrittämisessä syntyvää tietoa.
Momentissa säädettäisiin lisäksi nimenomaisesti, ettei hakuehtojen määrittämisen tuloksena saa syntyä viestin sisältöä kuvaavaa tietoa taikka tietoa, josta voidaan tehdä henkilön yksityiselämää koskevia päätelmiä. Näin ollen lopputuloksessa ei saisi näkyä esimerkiksi se, sisälsikö jokin viesti liitetiedoston tai mikä oli viestin semanttinen sisältö. Lisäksi lopputuloksessa ei saisi näkyä se, kuka viesti kenen kanssa ja milloin. Toimivaltuudessa on kyse nimenomaisesti siitä, että pystytään tunnistamaan kohteeseen liittyviä teknisiä määritteitä ja kohteen tietoliikenteen teknistä kehikkoa, johon lisättävillä tarkemmilla tiedoilla varsinainen tietoliikennetiedustelu kohdistuu välttämättömään.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin hakuehtojen määrittämisessä käytettävän tietoliikenteen määrästä. Hakuehtojen määrittäminen voisi kohdistua Suomen rajan ylittävään viestintäverkon osaan. Kerättävän tietoliikenteen määrä, josta hakuehtoja voitaisiin määrittää, ei saisi ylittää 5 prosenttia kohteena olevan viestintäverkon osan kapasiteetista. Kapasiteetilla viitattaisiin viestintäverkon osan tekniseen maksimikapasiteettiin. Hakuehtojen määrittämisessä tietoliikenteen määrää olisi siis rajattu fyysisesti tiettyyn Suomen rajan ylittävään viestintäverkon osaan sekä teknisesti tiettyyn määrään viestintäverkon osassa liikkuvasta tietoliikenteestä. Jos Suomen rajan ylittävän viestintäverkon osan tekninen kapasiteetti olisi 100 per sekunti, hakuehtoja voitaisiin määrittää 5 per sekunti osasta tietoliikennettä.
Käytännössä hakuehtojen määrittämisessä käytettävä tietojärjestelmän tekniset määritteet rajaisivat tiedon keruun tiettyyn datamäärään per sekunti, ei prosenttiosuuteen. Näin ollen, jos kohteen olevan viestintäverkon osan kapasiteetti kasvaisi yllättäen, toimivaltuuden kohteeksi joutuisi edelleen aiemmin määritetty datamäärä, mikä olisi siis matalampi kuin 5 prosenttia. Käytännössä, jos viestintäverkon osan tekninen kapasiteetti kasvaisi, edellyttäisi se teknisiä muutostöitä viestintäverkossa, mikä pystyttäisiin havaitsemaan toimivaltuuden käytön aikana.
Erona edellä 66 §:ssä säädettävään teknisten tietojen käsittelyyn on se, että teknisiä tietoja voidaan kerätä ja tallentaa koko viestintäverkon osan tietoliikenteestä. Tallennettavien teknisten tietojen yhteismäärä ei saa ylittää viittä prosenttia Suomen rajan ylittävän viestintäverkon osan teknisestä kapasiteetista.
Nyt käsiteltävässä hakuehtojen määrittämisessä toimivaltuuden kohteena voi olla 5 prosenttia Suomen rajan ylittävän viestintäverkon osan teknisestä kapasiteetista ja käsittelyyn päätyvä 5 prosenttia tietoliikennettä voidaan myös tallentaa. Eli, jos viestintäverkon osan tekninen kapasiteetti on 100 per sekunti, niin uusia hakuehtoja voidaan määrittää tietoliikenteen määrästä, mikä vastaa 5 per sekunti. Näin ollen tallennukseen voi mennä 5 per sekunti kohteena olevan viestintäverkon osan tietoliikennettä, josta on myös määritetty uusia hakuehtoja.
Toimivaltuuden nojalla hankittavat tiedot olisivat viestin merkityssisällön ulkopuolisia tietoja eikä sillä voitaisi näin ollen puuttua merkittävästi yksityiselämän suojaan. Hankittavien tietojen perusteella ei voitaisi tunnistaa yksittäisiä henkilöitä eikä niitä voitaisi säännöksen toimivaltuuden käytöllä yhdistellä tavalla, joista pystyttäisiin tunnistamaan yksittäinen henkilö. Edellä todettu olisi myös jo tarkoitussidonnaisuuden vastaista.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin hakuehtojen määrittämisessä käytettävien tietojen tallennusajasta. Säännöksen mukaan kerätty ja tallennettu tietoliikenne olisi hävitettävä viimeistään 12 kuukauden kuluttua keräyshetkestä. Näin ollen tallennettu tietoliikenne hävitettäisiin sekunnin tarkkuudella 12 kuukauden kuluttua sen tallentamisesta.
Säilytettävien tietojen rajaus ei luonnollisestikaan koskisi määritettyjä hakuehtoja, vaan määritettyjä hakuehtoja voitaisiin käyttää niin pitkään kuin niillä pystyttäisiin hankkimaan kohteesta tietoa varsinaisessa tietoliikennetiedustelussa.
Hakuehtojen määrittämisessä historiatiedolla on hakuehdon tarkkuuden kannalta merkittävä rooli. Uusien hakuehtojen määrittämisen prosessissa havaittuja mahdollisia uusia hakuehtoja ja sen tarkkuutta voidaan arvioida vertaamalla sitä aiemmin kerättyyn tietoliikenteeseen. Säännöksessä tarkoitettua säilytysaikaa voidaan pitää riittävänä edellä tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
On myös edelleen korostettava, että pykälässä tarkoitetussa toiminnassa ei ole tarkoitus hankkia tietoa viestin merkityssisällöstä tai seurata kohteena olevan toimijan liikkeitä, vaan kyse on nimenomaan kohteeseen liittyvien mahdollisimman tarkkojen hakuehtojen määrittämisestä. Jos edellä tarkoitetusti toimittaisiin, kyseessä olisi varsinainen tietoliikennetiedustelu, johon olisi hankittava laissa tarkoitettu lupa.
Esimerkiksi aiemmin tässä esityksessä esimerkkinä käytettyä protokollapinoa voitaisiin verrata aiemmin 12 kuukauden aikana saatuihin tietoihin ja tätä kautta varmistua siitä, että hakuehdoksi määritetty protokollapino kohdistuu oikeaan kohteeseen. Tallennusaikaa voidaan pitää välttämättömänä ja kohtuullisena ottaen huomioon tietoliikenteen alati muuttuvan luonteen sekä teknologian ja menetelmien kehittyminen.
On huomattava, että sotilastiedusteluviranomainen ei voi käyttää tässä tarkoitettuja tietoja muussa yhteydessä, ellei tuomioistuin ole myöntänyt lupaa sellaiselle toimivaltuudelle, jolla tässä tarkoitettuja tallennettuja tietoja saisi käyttää. Näin ollen sotilastiedusteluviranomainen ei voi selvittää esimerkiksi tiettyä välitystietoa käyttäneen henkilöllisyyttä sotilastiedustelusta annetun lain 104 §:n avulla tai viestin sisältöä, ellei tietoa ole saatu varsinaisella tietoliikennetiedustelulla (lain 68 ja 70 §). Näin ollen muu tieto, kuin tuomioistuimen luvan mukaisia hakuehtoja vastaava tieto ei joutuisi tiedonhankinnan kohteeksi.
Tietoliikenteen tallentaminen ja siihen pääsy edellyttävät uutta tietojärjestelmää, johon tallennettuihin tietoihin pääsy edellyttää tuomioistuimen lupaa. Tietojen käyttö on tarkkaan kirjattava ja sitä on tarkasti valvottava niin sisäisesti kuin ulkoisesti.
Momentin mukaan tallennettuja tietoja voisi käyttää pykälän 1 momentissa tarkoitetussa hakuehtojen määrittämisessä, mutta myös jäljempänä säädettyyn tarkoitukseen. Viimeksi mainitulla viitattaisiin lain 68 ja 70 §:ssä säädettyyn varsinaiseen tietoliikennetiedusteluun.
Pykälän 5 momentin mukaan hakuehtojen määrittämisessä voitaisiin käyttää 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuja tallennettuja tietoliikenteen teknisiä tietoja. Käytännössä kyse olisi tietojen vertailusta ja käyttökelpoisen hakuehdon muodostamisesta sekä tunnistetun hakuehdon vertaamisesta tekniseen historiatietoon.
67 b §. Hakuehtojen määrittämisestä päättäminen. Pykälän 1 momentin mukaan päätöksen hakuehtojen määrittämisestä tekisi tuomioistuin tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtyneen sotilaslakimiehen tai muun virkamiehen vaatimuksesta. Päätöksenteko vastaisi sitä, mitä teknisten tietojen käsittelystä on jo nykyisin säädetty. Uudessa toimivaltuudessa olisi kyse tietoliikenteen käsittelystä sen teknisemmässä muodossa, joten uutta toimivaltuutta koskeva päätöksentekokin vastaisi teknisten tietojen käsittelystä säädettyä päätöksentekoa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin luvan voimassaoloajaksi enintään kuusi kuukautta luvan antopäivästä tai päätöksen tekopäivästä alkaen.
Säännöksen mukaan lupa voisi koskea myös todettua luvan antopäivää tai päätöksen tekoa edeltävää aikaa, joka voisi olla kuutta kuukautta pidempi. Käytännössä tämä tarkoittaisi tilannetta, jossa käytettäisiin hakuehtojen määrittämisessä ehdotetun 66 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tallennettuja teknisiä tietoja tai 67 a §:n 4 momentissa tarkoitettuja tietoja.
Pykälän 3 momentissa olisi säädetty vaatimuksessa ja päätöksessä mainittavat seikat. Momentin 1 kohdan mukaan vaatimuksessa ja päätöksessä olisi mainittava tiedustelutehtävä, jota varten hakuehtoja määritetään ja sitä koskevat tosiseikat. Tiedustelutehtävällä tarkoitetaan lain 10 §:n mukaan pääesikunnan tiedustelupäällikön sotilastiedusteluviranomaiselle antamaa toimeksiantoa tiedustelutiedon hankkimiseksi 4 §:ssä tarkoitetusta sotilastiedustelun kohteesta, joka perustuu ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteisen kokouksen valmistelevasti käsittelemiin painopisteisiin tai 14 §:ssä tarkoitettuun tietopyyntöön. Tiedustelutehtävän kuvauksessa yksilöitäisiin suurempi kokonaisuus, jota koskevia hakuehtoja olisi määritettävä tietoliikennetiedustelun tarkoituksenmukaiseksi käyttämiseksi.
Momentin 2 kohdan mukaan vaatimuksessa ja päätöksessä olisi mainittava tosiseikat siitä, mihin hakuehtojen määrittämisen välttämättömyys perustuisi. Tosiseikkoina voitaisiin mainita esimerkiksi se, että saatujen havaintojen perusteella käytettävät hakuehdot eivät enää tuota vastaavanlaista tietoa, mitä niillä on aiemmin saatu, mutta kuitenkin saatujen kokemusten nojalla voidaan todeta, että viestintä todennäköisesti toteutetaan toisella tavalla eikä käytössä olevilla hakuehdoilla viestintään päästä käsiksi.
Toisaalta vaatimuksessa ja päätöksessä olisi tehtävä selkoa siitä, miksi hakuehtoja ei voida määrittää esimerkiksi varsinaista tietoliikennetiedustelua käyttäen. Vaatimuksessa voitaisiin myös esittää arvio siitä, päästäisiinkö hakuehtojen määrittämisellä parempaan ja kohdennetumpaan tietoliikennetiedusteluun.
Momentin 3 kohdan mukaan vaatimuksessa ja päätöksessä on mainittava kohteen tietoliikenteen oletettu säännönmukaisuus tai ominaispiirre, jonka perusteella hakuehtoja määritetään ja perustelut sille.
Tämän esityksen yleisperusteluissa on käsitelty tietojärjestelmien tuottamaa tietoliikennevirtaa tarkemmin. Tietojärjestelmissä käytetään useita eri ohjelmia tuottamaan tietojärjestelmän yksittäisiä ja yhteisiä toiminnallisuuksia. Etenkin hajautetuissa tietojärjestelmissä tietojärjestelmän toiminta edellyttää fyysisesti eri paikoissa olevien laitteistojen välistä viestintää, jotta tietojärjestelmä kokonaisuudessaan toimii halutulla tavalla.
Jotta sähköinen viestintä ohjautuisi haluttuun määränpäähän tarkoitetulla tavalla, vaatii tietoliikenne säännöstöjä, eli protokollia. Protokollat muun muassa pilkkovat tiedoston tiettyyn muotoon ja salaavat tietoliikenteen tietyllä tavalla. Tämä näkyy tietoliikennevirrassa tiettynä säännönmukaisuutena tai ominaispiirteenä. Säännönmukaisuuksia ja ominaispiirteitä voidaan tunnistaa esimerkiksi protokollapinossa käytettävän yksittäisen protokollan toiminnan ominaispiirteestä, mutta varsinaista hakuehtoa ei voida kohdistaa tämän perusteella.
Jo pelkästään edellä kuvatut tietojärjestelmän toimintaan keskeisesti vaikuttavat seikat tuottavat tietojärjestelmän tietoliikenteeseen säännönmukaisuuksia ja ominaispiirteitä. Kohdan mukainen säännönmukaisuus tai ominaispiirre voi olla tiedossa jo kohteena olevasta tietojärjestelmästä, mutta tiedossa on, että vastaavaa tietojärjestelmää käyttää myös esimerkiksi toinen valtion viranomainen tai tietoa olisi hankittava pääjärjestelmän alajärjestelmästä, joka järjestelmien yhteen toimivuuden vuoksi käyttää ainakin pitkälti vastaavia protokollia ja tekniikoita kuin itse pääjärjestelmä. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole vielä tiedossa se, miten esimerkiksi viestin lähettäjä ja vastaanottaja määrittyvät tietojärjestelmässä, mistä syystä tarkempaa hakuehtoa ei voida määrittää vielä tässä vaiheessa.
Toisaalta säännönmukaisuus voi olla peräisin myös reaalimaailmasta. Tiedossa voi olla esimerkiksi, että tietyllä alueella järjestetään sotilaallinen harjoitus ja harjoituksessa tiettynä ajankohtana lähetetään viestejä. Jos tarkempia hakuehtoja ei ole tiedossa, uusien hakuehtoja voitaisiin määrittää harjoitusalueen tietoliikenteestä.
Ominaispiirrettä vastaavan tietoliikenteen löytäminen edellyttää usein manuaalista työtä, jotta säännönmukaisuutta tai ominaispiirrettä vastaava tietoliikenne löydetään. Tietoliikenteen tavuvirrasta hakuehtojen määrittäminen ei edellytä tietoliikenteen purkamista muotoon, josta ilman merkittävää tietoteknistä osaamista oleva henkilö voisi selvittää viestin sisällön.
Momentin 4 kohdan mukaan vaatimuksessa ja päätöksessä olisi ilmoitettava ne Suomen rajan ylittävät viestintäverkon osat, kuten kaapeleiden kuidut, joihin tietoliikennetiedustelua hakuehtojen määrittämiseksi kohdennettaisiin.
Momentin 5 kohdan mukaan vaatimuksessa ja päätöksessä olisi mainittava suunnitelma hakuehtojen määrittämisestä. Suunnitelmassa olisi tehtävä tarkemmin selkoa esimerkiksi siitä, että miten hakuehtojen määrittäminen toteutettaisiin ja minkälaisin keinoin. Suunnitelmassa olisi myös kuvattava sitä, miten tarkempaan käsittelyyn päätyisi mahdollisimman vähän viestinnän merkityksellistä sisältöä ja miten yksityisyyden suojasta huolehditaan mahdollisimman pitkälle.
Momentin 6 kohdan mukaan vaatimuksessa ja päätöksessä olisi mainittava luvan voimassaoloaika kellonajan tarkkuudella ja 7 kohdan mukaan olisi mainittava toimintaa johtava ja valvova Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtynyt virkamies.
Momentin 8 kohdan mukaan tuomioistuin voisi asettaa päätöksessään tietoliikennetiedustelulle rajoituksia ja ehtoja. Jos tällaisia rajoituksia ja ehtoja olisi tiedossa jo vaatimusta laadittaessa, niin ne olisi syytä kirjata jo vaatimukseen. Rajoituksia ja ehtoja voitaisiin asettaa esimerkiksi sille, kuinka Puolustusvoimien tiedustelulaitos saa muodostaa hakuehtoja niiden hakuehtojen luokkien puitteissa, joihin tuomioistuin myöntää luvan tai miten paljon Puolustusvoimien tiedustelulaitos voi tallentaa tietoliikennettä.
68 §. Valtiolliseen toimijaan kohdistuva tietoliikennetiedustelu. Pykälää ja sen otsikkoa muutettaisiin siten, että pykälässä ei viitattaisi valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen, vaan valtiolliseen toimijaan kohdistuvaan tietoliikennetiedusteluun. Käytäntö on osoittanut, että valtiollisen toimijan tietoliikenne ei liiku tietyissä valikoiduissa kuiduissa, vaan muun tietoliikenteen seassa. Ehdotettu uusi muotoilu vastaisi paremmin nykytilaa tietoliikenteen liikkumisesta.
Valtiolliseen toimijaan kohdistuva tietoliikennetiedustelu voisi perustua edelleen hakuehtojen käyttöön.
Pykälän 2 momenttia ei muutettaisi. Säännöksen mukaan Puolustusvoimien tiedustelulaitos voi käsitellä tietoliikenteestä hankittua tietoa automaattisesti ja manuaalisesti.
Pykälän 3 momenttia muutettaisiin. Muutoksen myötä poistettaisiin täydellinen kielto käyttää Suomessa oleskelevan henkilön hallussa olevan tai tämän oletettavasti muuten käyttämän telepäätelaitteen tai teleosoitteen yksilöiviä tietoja hakuehtona. Poiston voidaan katsoa olevan välttämätön, sillä valtiollinen toimija voi olla myös Suomessa tai saapua kesken tiedonhankinnan Suomeen. Etenkin tilanteessa, jossa valtiollinen toimija on ollut Suomen rajan ulkopuolella ja saapuu ehkä jopa yllättäen Suomeen, olisi valtiolliseen toimijaan kohdistuvaa tietoliikennetiedustelua pystyttävä jatkamaan.
Säännös ei mahdollistaisi esimerkiksi telekuuntelua koskevan sääntelyn kiertämistä Säännöksen soveltamisen kannalta keskeistä on se, että kohteeseen olisi mahdollisimman pian kohdistettava muita tiedustelumenetelmiä, kuten telekuuntelua. Tähän ohjaavat jo sotilastiedustelun yleiset periaatteet, kuten suhteellisuusperiaate. Lisäksi esimerkiksi telekuuntelulla saadaan joka tapauksessa enemmän ja tarkempaa tietoa kohteen viestinnästä kuin tietoliikennetiedustelulla. Kohteeseen pyrittäisiinkin kohdentamaan muita tiedustelumenetelmiä mahdollisimman pian kohteen tarkemman olinpaikan selvittyä. Tätä periaatetta ilmennettäisiin säännöksessä viittauksella tilapäisyyteen.
Esimerkiksi tilanteessa, jossa vieraan valtion asevoimien erikoisjoukko on valtiollisen toimijan tietoliikennetiedustelun kohteena ja joukko saapuu todelliset tarkoitusperät peittäen Suomeen, tarkemman tiedon saaminen joukosta edellyttää kohdennetumpien tiedustelumenetelmien käyttöä. Tietoliikennetiedustelulla voitaisiin saada ensi vaiheessa merkittävää tietoa kohdennetumpien tiedustelumenetelmien käytölle Suomessa.
Pykälän uuden 4 momentin mukaan pykälässä tarkoitetussa tiedonhankinnassa voitaisiin käyttää 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuja tallennettuja tietoliikenteen teknisiä tietoja ja 67 a §:n 3 momentissa tarkoitettua tallennettua tietoliikennettä. Muutoksen myötä kohteesta saataisiin aiempaa tarkempaa tietoa ja tiedustelumenetelmää pystyttäisiin kohdentamaan edelleen aiempaa tarkemmin. Tietojen käyttö edellyttäisi 69 §:n mukaista lupaa, jossa olisi määritetty hakuehdot, joita vastaavia tietoja voitaisiin hakea tallennetuista tiedoista.
69 §. Valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvasta tiedustelusta päättäminen. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin. Luvan voimassaoloaika olisi edelleen voimassa olevan lain mukaisesti kuusi kuukautta, mutta ajanjakso alkaisi luvan antopäivästä tai päätöksen tekopäivästä alkaen.
Säännöksen mukaan lupa voisi koskea myös tietoja, jotka on tallennettu ehdotetun 66 §:n 3 momentin ja 67 a §:n 3 momentin perusteella.
70 §. Muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuva tiedustelu. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin. Muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvasta tiedustelusta poistettaisiin ehdoton kielto käyttää Suomessa oleskelevan henkilön hallussa olevan tai tämän oletettavasti muuten käyttämän telepäätelaitteen tai teleosoitteen yksilöiviä tietoja (voimassa olevan pykälän 2 momentti). Kiellon poistamisen myötä myös Suomessa oleskeleva sotilaalliseen tai kansalliselle turvallisuudelle vakavaan uhkaan osallistuva henkilö voisi tilapäisesti olla tietoliikennetiedustelun kohteena.
Tiedustelun kohteena on toiminta, johon voi myös olennaisesti liittyä Suomessa oleskelevat henkilöt. Etenkin tilanteessa, jossa sotilaalliseen tai kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan liittyvä henkilö saapuu yllättäen Suomeen tietoliikennetiedustelun käytön aikana, voi aluksi olla tarve jatkaa tietoliikennetiedustelua, kunnes voidaan siirtyä käyttämään kohdennetumpia tiedustelumenetelmiä, kuten telekuuntelua. Kohdennetumpiin tiedustelumenetelmiin siirtymistä edellyttää jo pykälän 1 momentissa todettu muun kuin valtiollisen toimija tietoliikenteeseen kohdistuvan tiedustelun viimesijaisuus, jota on arvioitava myös tietoliikennetiedustelun käytön aikana. Toisaalta esimerkiksi tilanteessa, jossa vieraan valtion asevoimien henkilöstöä tai tiedusteluviranomaisia on soluttautunut Suomeen, tietoliikennetiedustelulla voitaisiin havaita tämä, jos henkilö olisi yhteydessä rajan yli toimeksiantajaansa. Tämän jälkeen Suomessa olevaa telepäätelaitetta tai teleosoitetta voitaisiin seurata tietoliikennetiedustelulla, kunnes tarkemmin kohdennettuja tiedustelumenetelmiä pystyttäisiin käyttämään.
Suomen sisäiseksi tietoliikenteeksi katsottavan tietoliikennetiedustelun kielto säilyisi muuttumattomana.
Pykälän 3 momentti muutettaisiin. Momentin mukaan muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteen tiedustelussa voitaisiin käyttää myös viestin sisältöön kohdistuvia hakuehtoja.
Hakuehdon määritelmän (10 §:n 1 kohta) mukaan hakuehdolla tarkoitetaan tietoa, jonka perusteella tietoliikennetiedustelulla viestintäverkon osasta mahdollisimman rajatusti ja täsmällisesti valitaan tietoliikennetiedustelun kohteena oleva tietoliikenne ja puuttuminen luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan rajautuu tiedustelun tarkoituksen kannalta välttämättömään. Nykytilassa pelkästään esimerkiksi tietoliikenteen teknisten tietojen käyttämisen voidaan katsoa tuottavan usein liian laajoja hakutuloksia; hankittuja tietoja voitaisiin jo ensivaiheessa rajata semanttisessa sisällössä olevan hakuehdon avulla.
Hakuehto, joka voisi kohdistua myös viestin semanttiseen sisältöön, voidaan arvioida johtavan tarkempaan tiedon hankintaan tietoliikenteestä. Tämä parantaisi yksityisyyden suojaa tarkemman ja kohdennetumman tiedonhankinnan myötä sekä vastaisi paremmin lain määritelmää hakuehdosta. Selvänä voidaan pitää sitä, että pelkän puhutun kielen ilmaisun käyttö hakuehtona tuottaisi useimmiten vieläkin laajempia tuloksia, mitä ei voida pitää myöskään operatiiviselta kannalta järkevänä. Kielellisiä hakuehtoja, kuten puhutun kielen ilmaisuja, käytettäisiinkin yhdessä tietoliikenteen teknisten tietojen kanssa mahdollisimman kohdennetun tiedon hankkimiseksi.
Viestin sisältöön menevien hakuehtojen kiellon poistolla on myös operatiivinen merkitys. Nykytilassa hakuehtona voidaan käyttää tietoliikenteen teknisiä tietoja. Tekninen tieto voi olla myös viestin sisällössä, esimerkiksi edelleen lähetettyjen sähköpostiviestien ketjussa. Nykytilassa teknisen hakuehdon voidaan katsoa kohdistuvan sinänsä oikein erottelemalla tietoliikennevirrasta hakuehtoa vastaavaa tietoliikennettä, mutta erottelua ei voida tehdä sen välillä, onko hakuehto viestin semanttisessa sisällössä vai ei. Tämän takia tiedusteluviranomainen perehdyttyään hakuehtoa vastaavaan tietoliikenteeseen joutuu hävittämisvelvollisuuksien nojalla poistamaan tiedon, jossa hakuehto esiintyy, mutta hakuehtoa vastaava tieto on viestin sisällössä, esimerkiksi edelleen lähetetyssä sähköpostiviestissä. Hakuehtoa vastaava tieto voi olla myös tietoliikenteessä muutoin viestin sisällöksi katsottavissa tiedoissa, kuten pilvipalvelimeen tallennettavassa yhteystietoluettelossa.
Nyt ehdotetun muutoksen myötä jatkokäsittelyyn päätyvää tietoa voitaisiin karsia jo hakuehtojen käytön vaiheessa, jolloin tiettyjä esimerkiksi puhutun kielen ilmaisuja käyttämällä hankittava tietomäärä olisi jo lähtökohtaisesti suppeampaa ja paremmin kohdistetumpaa. Näin ollen nykytilassa osa hakuehtojen mukaisesta tietoliikenteen jatkokäsittelystä siirtyisi osaksi vaihetta, jossa tietoliikenteestä suodatetaan hakuehtojen avulla tietoliikennettä. Näin ollen sotilastiedusteluviranomaisen jatkokäsittelyyn päätyy aiempaa vähemmän tietoa.
Semanttisessa sisällössä olevien tietojen käyttö hakuehtona olisi perusteltava tuomioistuimelle tehtävässä hakemuksessa 71 §:n 3 momentin 5 kohdan mukaisesti. Perustelussa voitaisiin tuoda esiin esimerkiksi se, minkälaisia havaintoja kohteen tietoliikenteestä on tehty aiemmin, esimerkiksi käyttääkö kohde joitain tiettyjä sanoja tai sanontoja taikka erityistä kieltä viestiessään toiminnassaan.
Pykälän 4 momentti pysyisi vastaavana kuin nykytilassa.
Pykälän 5 momentti olisi uusi. Sen mukaan muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvassa tiedustelussa voitaisiin käyttää myös 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuja teknisiä tietoja sekä 67 a §:n 3 momentin nojalla hakuehtojen määrittämisessä käytettyä tietoliikennettä. Jotta tietoja voitaisiin käyttää, edellyttäisi tämä 71 §:ssä säädettyä lupaa. Tallennettujen tietojen käyttö perustuisi luvassa todettujen hakuehtojen käyttämiseen.
71 §. Muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvasta tiedustelusta päättäminen. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin. Luvan voimassaoloaika olisi edelleen voimassa olevan lain mukaisesti kuusi kuukautta, mutta ajanjakso alkaisi luvan antopäivästä tai päätöksen tekopäivästä alkaen.
Säännöksen mukaan lupa voisi koskea myös todettua luvan antopäivää tai päätöksen tekoa edeltävää aikaa, joka voisi olla kuutta kuukautta pidempi. Käytännössä tämä tarkoittaisi tilannetta, jossa käytettäisiin tietoliikenteen tiedustelussa ehdotetun 66 §:n 3 momentin ja 67 a §:n 3 momentin perusteella tallennettuja tietoja.
74 §. Haitallista tietokoneohjelmaa koskevien tietojen luovuttaminen yrityksille ja yhteisöille. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana. Haitallista tietokoneohjelmaa koskevien tietojen luovuttaminen olisi mahdollista 18 §:n 2 momenttiin ehdotetun muutoksen perusteella.
77 §. Tiedustelumenetelmää käyttävän virkamiehen turvaaminen. Pykälän 1 momentissa säädetään tiedustelumenetelmää käyttävän virkamiehen turvaamisesta. Turvaaminen voi tapahtua asentamalla varustamalla säännöksessä mainittuja tiedustelumenetelmiä käyttävä virkamies kuuntelu tai katselun mahdollistavilla laitteilla. Säännös koskee siis virkamiehen päällä olevia laitteita.
Edellä todetun lisäksi virkamiehen turvaaminen voisi tapahtua myös asentamalla kuuntelun ja katselun mahdollistava laite virkamiehen käyttämään tilaan. Tämä osaltaan laskisi virkamiehen paljastumisen riskiä, koska vaatteissa olevat laitteet saattavat tietyissä tilanteissa paljastua verraten helpostikin. Lisäksi tilassa olevat laitteet mahdollistavat laajemman tilannekuvan saamisen itse tilanteesta, koska tilaa voidaan valvoa kokonaisvaltaisemmin. Näin ollen esimerkiksi voidaan varmistua siitä, ettei tiedustelumenetelmää käyttävän virkamiehen selän takaa hyökätä virkamiehen kimppuun.
Pykälän 2 momenttiin ei tehtäisi muutoksia. Kuuntelu ja katselu saataisiin tallentaa, mutta tallenteet on hävitettävä heti sen jälkeen, kun niitä ei tarvita virkamiehen turvaamiseen. Jos niitä on kuitenkin tarpeen säilyttää asiaan osallisen oikeusturvaan liittyvistä syistä, tallenteet saadaan säilyttää ja niitä saadaan käyttää tässä tarkoituksessa. Tällöin tallenteet on hävitettävä, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä.
Selvää on se, ettei pykälä mahdollista tiedustelumenetelmiä koskevien säännösten kiertämistä.
78 a §. Tietolähteen hengen ja terveyden turvaaminen. Pykälä olisi uusi. Siihen siirrettäisiin voimassa olevan lain 78 §:n 5 momentti, jonka mukaan pääesikunnan tiedustelupäällikön päätöksellä tietolähteelle voitaisiin antaa yksittäistapauksessa muun muassa käytettäväksi vääriä asiakirjoja, jos se on välttämätöntä tietolähteen hengen ja terveyden suojaamiseksi. Tältä oikeustilaa ei olisi tarkoitus muuttaa.
Säännös koskisi tilanteita, joissa mainittuja tietoja ja asiakirjoja käytettäisiin tietolähteen hengen ja terveyden suojaamiseksi muussa tilanteessa kuin tietolähteen tuomiseksi Suomeen.
Pykälän 2 momentti olisi uutta sääntelyä. Lakiin lisättäisiin säännöstä, jonka myötä sotilastiedusteluviranomaisella olisi myös mahdollisuus järjestää tietolähde muulla tavalla Suomen rajan yli. Kyse ei olisi kaikissa tapauksissa normaalista rajaylityspaikan kautta tapahtuvasta maahantulosta, vaan tarvittaessa tietolähteen saapumisesta Suomeen vaivihkaisesti. Säännös kattaisi myös tilanteet, joissa tietolähde järjestettäisiin Suomeen käyttämällä 1 momentissa tarkoitettuja vääriä tietoja ja asiakirjoja.
Rikoslain 17 luvun 8 §:ssä säädetään laittoman maahantulon järjestämisestä. Esimerkiksi pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan laittoman maahantulon järjestämisestä on tuomittava henkilö, joka tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, jonka maahantuloasiakirja on väärä, väärennetty, myönnetty toiselle henkilölle taikka saatu viranomaiselta asiakirjan myöntämisen kannalta merkityksellisen totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon avulla, lahjomalla viranomainen tai virkamiehen väkivaltaisella vastustamisella. Viittaus rikoslain pykälään selkeyttäisi myös sääntelyä säännöksessä jo nykyisin säädettyjen väärien asiakirjojen ja tietojen käytön osalta. Ehdotettu viittaus poistaisi selkeästi rikosoikeudellisen vastuun säännöksen tarkoittamissa tilanteissa.
Nyt käsiteltävänä olevassa säännösehdotuksessa tarkoitetulla järjestämisellä tarkoitettaisiin sitä, mitä rikoslain 17 luvun 8 §:ssä tarkoitetaan. Näin ollen sotilastiedusteluviranomainen voisi esimerkiksi 1) tuoda Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, jolla ei ole maahantuloon vaadittavaa matkustusasiakirjaa, viisumia, oleskelulupaa tai matkustusasiakirjaa rinnastettavaa muuta asiakirjaa, 2) tuoda Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, jonka maahantuloasiakirja on väärä, väärennetty tai myönnetty toiselle henkilölle tai 3) järjestää tai välittää edellä tarkoitetulle ulkomaalaiselle kuljetuksen Suomeen.
Lähtökohtaisesti sotilastiedusteluviranomaisen on mahdollisuuksiensa mukaan pyrittävä suojaamaan tietolähdettä. Normaalitapauksessa kyse on siitä, että tietolähdettä ei pyydetä hankkimaan tietoa tavalla, joka saattaa hänet selkeästi hengen ja terveyden vaaraan. Tilanteet saattavat kuitenkin muuttua nopeasti ja riippuen siitä, minkälaiseen tietoon tietolähteellä on pääsy, hengen ja terveyden vaarantumisen uhka voi olla todellinen.
Nyt käsiteltävänä olevassa tilanteessa esimerkiksi kohdevaltiossa korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilö on jakanut merkittäviä salassa pidettäviä tietoja sotilastiedusteluviranomaiselle. Jossain vaiheessa pitkähkön yhteistyön aikana tietolähteelle syntyy vahva epäilys, että kohdevaltion viranomaset ovat ryhtyneet seuraamaan hänen toimiaan. Tilanteen tarkempi seuraaminen vahvistaa havainnon oikeaksi. Yleisesti on tiedossa, että kohdevaltion viranomaiset kiduttavat vankeja, ja oletettavaa on, että myös tässä tapauksessa tietolähdettä tultaisiin kiduttamaan jopa kuolemaan asti. Saatujen tietojen perusteella tietolähteelle valmistetaan vääriä asiakirjoja ja tehdään vääriä rekisterimerkintöjä tarvittaviin viranomaisrekistereihin. Valmistettujen asiakirjojen ja rekisterimerkintöjen avulla tietolähde pääsee Suomen rajan yli rajanylityspaikalta ja edelleen kolmanteen valtioon kyseisen valtion toimivaltaisen viranomaisen avustuksella.
Toisaalta tilanne voi olla kohdevaltiossa se, että maasta poistuminen on tarkoin valvottua. Maasta poistuminen saattaa edellyttää kohdevaltion viranomaisilta erillisiä asiakirjoja. Tilanteessa, jossa tietolähde on kohdemaassa esimerkiksi hyvin tunnettu henkilö tai ainakin viranomaisten keskuudessa hyvin tunnettu, väärennetyt asiakirjat eivät välttämättä riitä tietolähteen hengen ja terveyden suojaamiseksi. Näin ollen tietolähteen hengen ja terveyden suojaaminen saattaisi edellyttää sitä, että Suomen rajan ylittäminen tapahtuisi muualta kuin virallisen rajanylityspaikan kautta.
Tilanteessa, jossa on saatu vahvoja varmistettuja tietoja tietolähteen paljastumisesta kohdevaltion viranomaisille, sotilastiedusteluviranomainen voisi valmistella suunnitelman, jonka avulla tietolähde pääsisi Suomen rajan yli. Suunnitelmassa voitaisiin osoittaa kartasta maastoreitti, jota seuraamalla tietolähde pystyisi ylittämään Suomen maarajan. Suunnitelma voisi sisältää myös tietoja siitä, milloin maaraja on ylitettävissä niin, etteivät muut viranomaiset havaitse sitä.
Rikoslain 17 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan laittoman maahantulon järjestämisenä ei pidetä tekoa, jota erityisesti huomioon ottaen tekijän humanitaariset tai läheisiin perhesuhteisiin liittyvät vaikuttimet sekä ulkomaalaisen turvallisuuteen vaikuttavat olot hänen kotimaassaan tai vakinaisessa asuinmaassaan on pidettävä kokonaisuutena ottaen hyväksyttävistä syistä tehtynä. Nyt käsiteltävänä olevan säännösehdotuksen tilanteissa edellä tarkoitettu rikoslain säännös tulisi varmasti sovellettavaksi, mutta sääntelyn selkeyden vuoksi nimenomainen rikoksen pois sulkemista voidaan pitää tarkoituksenmukaisena.
Soveltamisen voidaan arvioida olevan poikkeuksellista. Mahdollisuus myös poikkeavan maahantulon järjestämiseen voidaan katsoa parantavan tietolähteen luottamusta suomalaiseen sotilastiedusteluun sekä suomalaiseen yhteiskuntaan. Käytännössä myös tietolähteen on oltava erittäin luotettava ja hänen toimittamiensa tietojen on oltava merkityksellisiä, jotta säännöksen soveltaminen tulisi kyseeseen.
Säännöksen soveltamisen edellytyksenä on välttämättömyys. Välttämättömyys edellyttäisi sitä, että tietolähteen turvaamista ei voida käytännössä suorittaa muilla keinoin tai se vaatisi huomattavia resursseja. Lisäksi tietolähteen hengen ja terveyden suojaamisen tarve on voitava arvioida todelliseksi.
Arvion olisi oltava laaja-alainen ja pohjauduttava varmistettuihin tietoihin. Ylätason arvio kohdemaasta voitaisiin tehdä esimerkiksi yleisesti saatavilla olevien tietojen perusteella, kuten sen perusteella, että yleisesti on tiedossa kohdevaltion viranomaisten syyllistyvän vankien kiduttamiseen tai muuten epäinhimilliseen kohteluun. Tarkemman arvion olisi pohjauduttava varmennettuihin tietoihin esimerkiksi siitä, että tietolähteen on haivattu joutuneen paikallisten viranomaisten tarkkailun kohteeksi. Pelkkä tarkkailun havaitseminen ei useinkaan olisi välttämättä riittävää, vaan kohdevaltion viranomaisen olisi myös tehtävä muita konkreettisempia toimia, kuten kotietsintöjä tai puhuttamisia, ennen kuin välttämättömyyden voitaisiin katsoa kokonaisarvion osalta täyttyvän.
Ehdotuksessa tarkoitetut tilanteet ovat erittäin sensitiivisiä, mikä osaltaan tarkoittaa sitä, että tietoa ei voida aina jakaa muille viranomaisille. Toisaalta ehdotuksen tapaukset voivat olla myös ulko- ja turvallisuuspoliittisesti herkkiä, jolloin ulko- ja turvallisuuspoliittisella johdolla olisi oltava tarvittava tieto.
Tietolähde voisi hakea Suomesta turvapaikkaa, jolloin hän kävisi läpi normaalin turvapaikanhakijaa koskevan prosessin. Suomea voitaisiin myös käyttää kauttakulkumaana kolmanteen maahan.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tietolähteen oikeudesta käyttää 1 momentissa tarkoitettuja tietoja, rekisterimerkintöjä ja asiakirjoja pykälän 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Pykälän 2 momentissa olisi säädetty sotilastiedusteluviranomaisen oikeudesta järjestää tietolähde maahan, mutta tämä ei poista tietolähteen mahdollista rikosoikeudellista vastuuta.
Säännös koskisi etenkin tilanteita, joissa tietolähde saapuisi maahan sotilastiedusteluviranomaisen antamia ja tekemiä vääriä rekisterimerkintöjä, tietoja ja asiakirjoja käyttämällä tai sotilastiedusteluviranomaisen avustamana muuta kuin virallista rajanylityspaikkaa käyttäen. Ensimmäisessä tilanteessa on kyse rikoslain 17 luvun 7 §:n 1 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta, jossa tietolähde ylittää tai ryittää ylittää Suomen rajan ilman siihen oikeuttavaa matkustusasiakirjaa, viisumia, oleskelulupaa tai matkustusasiakirjaan rinnastettavaa muuta asiakirjaa. Nyt käsiteltävänä olevan säännösehdotuksen myötä tietolähde voisi käyttää rajaylityksen yhteydessä sotilastiedustelun tekemiä ja valmistamia vääriä tietoja, rekisterimerkintöjä ja asiakirjoja syyllistymättä rikokseen.
Jälkimmäisessä tapauksessa olisi kyse rikoslain 17 luvun 7 §:n 1 kohdan tarkoittamista tilanteista, joissa tietolähde ylittää tai yrittää ylittää Suomen rajan muualta kuin luvallisesta maahantulo- tai maastalähtöpaikasta. Pykälän 2 momentissa olisi säädetty sotilastiedusteluviranomaisen oikeudesta järjestää tietolähde Suomeen rikoslain 17 luvun 8 §:n estämättä. Näin ollen pykälän 2 momentin tilanteissa tietolähde ei syyllistyisi valtiorajarikokseen, kun hän ylittäisi Suomen rajan muualta kuin luvallisesta maahantulopaikasta.
Säännöksessä tarkoitetut toimet voivat täyttää myös muuta 7 §:n 1 momentissa mainitut tekomuodot; momentin 2 kohdan mukaan se, joka muuten rikkoo rajan ylittämisestä annettuja säännöksiä voi syyllistyä valtiorajarikokseen ja momentin 3 kohdan mukaan se, joka oleskelee tai liikkuu rajavyöhykkeellä tai ryhtyy siellä kiellettyyn toimeen rajavartiolain 51 §:n vastaisesti tai ilman mainitun lain 52 §:ssä edellytettyä lupaa, voi syyllistyä valtiorajarikokseen. Säännöksessä tarkoitettu tietolähde saattaa joutua odottamaan esimerkiksi sotilastiedusteluviranomaisen noutoa rajavyöhykkeellä esimerkiksi ilman rajavartiolain 52 §:ssä tarkoitettua lupaa.
Pykälässä tarkoitettu tietolähteen saapuminen Suomeen saattaa täyttää myös muun rikoksen tunnusmerkistön. Etenkin väärän asiakirjan käyttämisellä tietolähde voisi syyllistyä esimerkiksi rikoslain 16 luvun 7 §:ssä tarkoitettuun rekisterimerkintärikokseen tai rikoslain 16 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun väärän henkilötiedon antamiseen. Edellä tarkoitettujen säännösten voidaan katsoa sisältävän sääntelyä, jonka nojalla nyt käsiteltävinä olevissa tilanteissa tietolähde ei syyllistyisi rikokseen.
82 §. Tiedustelukiellot. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin tiedustelumenetelmistä tekninen laitetarkkailu ja valtiolliseen toimijaan Suomessa kohdistuva tietojärjestelmätiedustelu. Ehdotettujen muutosten myötä 1 momentin kielto kohdistaa momentissa mainittuja tiedustelumenetelmiä erityisiin ammattiryhmiin laajenisi. Tekninen laitetarkkailu voi kohdistua myös tallennettuun viestintään ja uusi toimivaltuus, valtiolliseen toimijaan Suomessa kohdistuva tietojärjestelmätiedustelun, voi vastaavasti kohdistua viestintään.
Vastaavasti pykälän 2 momenttiin lisättäisiin edellä mainitut tiedustelumenetelmät vastaavista syistä.
85 §. Tiedustelumenetelmän käytön keskeyttäminen. Pykälää muutettaisiin. Jo voimassa olevassa pykälässä on säädetty kattavasti tiettyjen tiedustelumenetelmien käytön keskeyttämisestä, mutta säännöstä on tarpeen kehittää. Pykälässä on kyse lähinnä selventävästä säännöksestä; sotilastiedustelusta annettua lakia on jo nykyisellään tulkittu niin, että telekuuntelu ja televalvonta on keskeytettävä niin pian kuin mahdollista siltä osin, jos tiedonhankinta kohdistuu muuhun kohteena olevalta henkilöltä lähtöisin olevaan tai hänelle tarkoitettuun viestiin. Kuuntelulla saatu tallenteet ja televalvonnalla saadut tiedot sekä saatuja tietoja koskevat muistiinpanot on heti hävitettävä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että telekuuntelun tai televalvonnan kohdistuessa muuhun kuin luvan kohteena olevalta henkilöltä lähtöisin olevaan tai hänelle tarkoitettuun viestiin taikka että teknisen kuuntelun kohteena oleva henkilö ei oleskele kuunneltavassa tilassa tai muussa paikassa, tiedustelumenetelmän käyttö on tältä osin keskeytettävä niin pian kuin mahdollista sekä tällaiset kuuntelulla saadut tallenteet ja televalvonnalla saadut tiedot sekä tällaisilla tiedustelumenetelmillä saatuja tietoja koskevat muistiinpanot on hävitettävä heti. Säännös vastaisi voimassa olevaa momentti sillä erotuksella, että siihen lisättäisiin televalvonta.
Pykälän 2 momentti koskisi radiosignaalitiedustelua. Säännös vastaisi voimassa olevan pykälän 2 momenttia. Radiosignaalitiedustelua koskevan pykälän mukaan radiosignaalitiedustelulla ei saa hankkia tietoa muun kuin valtiollisen toimijan viestin sisällöstä. Radiosignaalitiedustelun luonteen vuoksi sen kohteeksi saattaisi joutua luottamuksellisen viestin suojaa nauttivaa viestintää. Tässä käsiteltävänä olevan momentin mukaan tällainen viesti ja sitä koskevat muistiinpanot olisi hävitettävä heti. Keskeyttäminen ei tässä tapauksessa tarkoittaisi kaiken radiosignaalitiedustelun keskeyttämistä vaan radiosignaalitiedustelu olisi tältä osin kohdennettava uudelleen niin, ettei ilmi tullutta muun kuin valtiollisen toimijan viestintää enää päätyisi radiosignaalitiedustelun piiriin.
Pykälän 3 momentin mukaan velvollisuus keskeyttämiseen sekä tallenteiden ja muistiinpanojen hävittämiseen koskisi myös teknistä laitetarkkailua. Tekninen laitetarkkailu ei voi kohdistua välitettävänä olevaan viestiin. Jos kävisi ilmi, että tekninen laitetarkkailu kohdistuisi luottamukselliseen viestiin, johon olisi sovellettava lain 4 luvussa säädettyä telekuuntelua, televalvontaa tai muuta teknistä tarkkailua kuin teknistä laitetarkkailua, olisi tekninen laitetarkkailu tältä osin keskeytettävä ja tältä osin saadut tiedot sekä tietoja koskevat muistiinpanot hävitettävä heti.
Säännöstä voidaan pitää keskeisenä ehdotetun teknisen laitetarkkailun muutoksen takia, minkä myötä tekninen laitetarkkailu voisi kohdistua myös henkilöperusteisesti. Sinänsä henkilöperusteista kohdentamista on jo voimassa olevassa säännöksessä, jossa todetaan, että jos käy ilmi, että lain 32 §:n 4 momentissa tarkoitettu henkilö ei enää käytä teknisen laitetarkkailun kohteena olevaa laitetta tai ohjelmistoa, on tekninen laitetarkkailu keskeytettävä.
Pykälän 4 momentin mukaan vastaavasti valtiolliseen toimijaan kohdistuva tietojärjestelmätiedustelu Suomessa olisi keskeytettävä siltä osin, kuin sen havaitaan kohdistuvan laitteeseen, tiedonsiirtolaitteeseen tai tietoja käsittelevään ohjelmistoon, joka ei kuulu luvan kohteena olevaan tietojärjestelmään. Saadut tiedot ja tallenteet sekä näitä koskevat muistiinpanot olisi hävitettävä heti.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin voimassa olevan pykälän 4 ja 5 momenttia vastaavasti paikkatiedustelun keskeyttämisestä. Ehdotettuun momenttiin yhdistettäisiin paikkatiedustelun keskeyttämistä koskevat voimassa olevan pykälän 4 ja 5 momentti.
86 §. Tietoliikennetiedustelulla hankittujen tietojen hävittäminen. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi kohta, jonka mukaan tieto olisi hävitettävä, jos on käynyt ilmi, että tietoa ei tarvita maanpuolustuksen kannalta tai kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi. Säännöksen tarkoittama hävittämisvelvollisuus koskisi niin ollen tietoa, joka on epäolennaista maanpuolustuksen tai kansallisen turvallisuuden suojaamisen kannalta.
Tietoliikennetiedustelulla saatu tieto voi joissain tapauksissa koskea jotain muuta tietoliikennetiedustelun kohteena olevaa maanpuolustusta koskevaa uhkaa tai kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaa toimintaa kuin sitä, mitä varten lupa tietoliikennetiedusteluun on myönnetty. Kyse voisi olla esimerkiksi siitä, että lupa tietoliikennetiedusteluun on myönnetty tiedon hankkimiseksi sotilaallisesta uhkasta, mutta luvan nojalla toteutetun tietoliikennetiedustelun avulla saadaan varsinaisen kohteen tietoliikenteen ohella tai sijasta tietoa muusta sellaisesta toiminnasta, joka vakavasti vaaraan Suomen elintärkeitä toimintoja. Jos tällaisella luvallisen tietoliikennetiedustelun oheistuotteena saadulla tiedolla on merkitystä maanpuolustuksen kannalta tai kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, ei velvollisuutta sen hävittämiseen olisi.
Säännös vastaisi sitä, mitä suojelupoliisin hävittämisvelvollisuudesta on säädetty tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa annetun lain 15 §:ssä.
Pykälä säilyy edellä tarkoitetusta tekniseksi katsottava ja säännöstä selkeyttävästä lisäyksestä huolimatta soveltamisen osalta nykytilan kaltaisena; sotilastiedusteluviranomainen ei saisi edelleenkään säilöä sen tehtävien kannalta tarpeetonta tietoa. Hankittu tieto on aktiivisesti tarkastettava ja hävitettävä viipymättä.
Pykälässä säädetty ei koskisi 66 §:n 2 momentin ja 67 a §:n 4 momentin perusteella tallennettuja tietoja.
89 §. Tiedustelumenetelmän käytöstä ilmoittaminen. Voimassa olevaa pykälää ei voida pitää säännösteknisesti tarkoituksenmukaisena. Tämän takia pykälän säännökset hajautettaisiin uusiin 89 a §:ään ja 89 b §:ään. Pykälän 1 momentissa säilyisi ennallaan ja voimassa olevan pykälän 7 momentti siirtyisi pykälän 2 momentiksi.
Pykälään esitetään lisättäväksi uusi säännös. Uudessa 3 momentissa säädettäisiin ilmoituksen tekemisestä tilanteissa, joihin sovelletaan pakkokeinolain 10 luvun 60 §:n 3 momenttia. Näissä tilanteissa ilmoituksen lykkäämistä tai ilmoituksen tekemättä jättämistä voisi vaatia tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtynyt sotilaslakimies tai muu virkamies. Tarve johtuu siitä, että voimassa olevassa sotilastiedustelusta annetussa laissa, toisin kuin esimerkiksi poliisilain 5 luvun 58 §:n 5 momentissa ja poliisilain 5 a luvussa, ei ole mainintaa siitä, että pakkokeinolakia voidaan soveltaa soveltuvin osin. Tämän takia viitattu pykälä tulisi sovellettavaksi sotilastiedustelusta annetun lain osalta sellaisenaan sanamuotonsa mukaisesti, jolloin lykkäystä tai ilmoittamatta jättämistä vaativana tahona olisi oltava pidättämiseen oikeutettu virkamies.
Säännöksen viittaus aloitettuun esitutkintaan tarkoittaisi nimenomaan esitutkintaa kohteena olevan henkilön osalta liittyessään tiedustelun kohteen olevaan toimintaan.
Voimassa olevan pykälän 8 momentti, joka koskee valtiolliselle toimijalle ilmoittamista, siirtyisi pykälän 4 momentiksi.
89 a §. Muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikennetiedustelusta ilmoittaminen. Pykälä olisi uusi. Säännöksessä säädettäisiin muuhun kuin valtiolliseen toimijaan kohdistuvan tietoliikennetiedustelun lähtökohtaisesta ilmoittamatta jättämisestä. Laajemmasta ilmoittamatta jättämisestä säädettäisiin valtiollisen toimijan osalta ehdotetun 89 §:n 4 momentissa, joka vastaa voimassa olevan lain 89 §:n 8 momenttia.
Tietoliikennetiedustelu poikkeaa menetelmänä esimerkiksi telekuuntelusta eikä se ole tiedustelumenetelmänä yhtä intensiivinen kohteen kannalta kuin telekuuntelu. Tietoliikennetiedustelua rajataan fyysisesti kohdistamalla se tiettyyn Suomen rajan ylittävään viestintäverkon osaan. Kuten edellä on jo todettu, tietoliikenne kulkee kulloisenkin tilanteen mukaan tehokkainta reittiä pitkin viestintäverkon osissa ja tämän takia voidaan sanoa, että tietoliikennetiedustelujärjestelmän kohteeksi joutuu satunnaista tietoliikennettä. Tiedustelun kannalta merkittävää tietoa saadaan kuitenkin myös muusta kuin varsinaisesta viestin sisällöstä.
Tietoliikennetiedustelu on lähtökohtaisesti tarkoitettu Suomen raja ulkopuolelta tulevien uhkien tiedusteluun. Tämän lähtökohdankin takia käytännössä on mahdotonta selvittää henkilötasolla ulkomailta tulevan tietoliikenteen alkuperäistä lähettäjää tai tämän asuinpaikkaa; käytännössä ilmoituksen tekeminen on mahdotonta. Lisäksi ei voida olettaa, että sotilastiedusteluviranomainen pitäisi kattavaa rekisteriä tahoista, joille olisi ilmoitettava tilanteessa, jossa he sattuisivat saapumaan Suomeen.
Tietoliikennetiedustelun lopullinen kohdentaminen perustuu hakuehtoihin ja hakuehtojenluokkiin. Etenkin hakuehtojen luokat muodostuvat laajoista kohteeseen kohdistuvista hakuehdoista. Tietoliikennetiedustelu ei kohdistu tiettyyn henkilöön vaan uhkaan. Tämän takia ei voida puhua samalla tavalla yksityiselämään ja yksityisen viestin suojaan puuttuvasta toiminnasta tai intensiteetiltään vastaavasta tiedonhankinnasta kuin esimerkiksi perinteisessä telekuuntelussa.
Kuten aiemmin on todettu, EIT on hyväksynyt tiedustelujärjestelmät, joissa lähtökohtaista ilmoitusvelvollisuutta ei ole. EIT on ratkaisuissaan todennut, että etenkin tietoliikennetiedustelun osalta ilmoittaminen on käytännössä mahdotonta ja riittävänä voidaan pitää sitä, jos henkilö voi saattaa asiansa selvitettäväksi muilla keinoilla. Tämä saattaa olla myös henkilön kannalta tehokkaampi vaihtoehto.
Ilmoitusvelvollisuuden tarkoitus on se, että kohteena oleva henkilö voi turvautua tarvittaviin oikeussuojakeinoihin ja saattaa viranomaisen toiminnan lainmukaisuuden tutkittavaksi. Lähtökohtaisesti salaisessa tiedustelutoiminnassa esitetty muutos ilmoitusvelvollisuuteen ei kuitenkaan supista tosiasiallisesti henkilöiden oikeutta saada asiaansa tutkittavaksi, sillä jokaisella on tiedustelutoiminnan valvonnasta annetun lain 12 §:n perusteella, jos ainakin epäilee, oikeus pyytää tiedusteluvalvontavaltuutettua tutkimaan häneen kohdistuneen mahdollisen tiedustelumenetelmän käytön lainmukaisuuden. Lisäksi mainitun lain 11 §:n mukaan jokainen, joka katsoo, että tiedustelutoiminnassa on rikottu hänen oikeuksiaan tai menetelty muutoin lainvastaisesti, voi kannella tiedusteluvalvontavaltuutetun valvontavaltaan kuuluvassa asiassa. Ilmoitusvelvollisuuden osalta todettakoon, että EIT on hyväksynyt myös lähtökohtaisen ilmoittamattajättämisen, jos henkilöillä on käytössään vastaavia keinoja, kuten ulkopuolinen valvova taho, mitä kautta hän voi päästä vastaavaan lopputulokseen kuin ilmoitusvelvollisuuden kautta.
Muilta osin voimassa olevan säännöksen mukaisesti tietoliikennetiedustelujärjestelmään tullut viestinä poistettaisiin hävittämisvelvollisuuksien mukaisesti eikä näin ollen lähtökohtaista ilmoitusvelvollisuutta syntyisi. Tästä säädettäisiin nimenomaisesti 4 momentissa.
Näin ollen, koska sotilastiedustelun kohteena voi olla esimerkiksi vieraan valtion asevoimiin liittyvä yksityinen yhteisö, henkilöllä ei ole sinänsä merkitystä, vaan tietoliikennetiedustelun kohteena on organisaatio; tietoliikennetiedustelun luonteen takia kohteena ei ylipäänsä useinkaan voida katsoa olevan selvästi eroteltavissa olevia henkilöllisiä kohteita.
Pykälän 2 momentin mukaan ilmoitus olisi tehtävä, jos tietoliikennetiedustelussa on selvitetty tai selvinnyt 82 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tahojen todistamiskiellon tai todistamattajättämisoikeuden alaista tietoa. Säännös koskee muun muassa pappeja ja toimittajia.
Säännöksessä mainittujen tahojen viestintää ja käsittelemiä tietoja voidaan pitää erityisen luottamuksellisina. Jos säännöksessä mainittu taho osallistuu tiedustelumenetelmän käytön kohteena olevaan toimintaan, ilmoittamisvelvollisuutta ei kuitenkaan olisi.
Ilmoitusvelvollisuutta ei kuitenkaan olisi, jos momentin viittauksen mukaisesti tieto olisi hävitetty 81 tai 86 §:n perusteella. Luonnollisesti, jos tieto on hävitetty tarpeettomana, ei myöskään ilmoitusvelvollisuutta voi syntyä. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 86 §:n 2 momenttia.
89 b §. Ilmoituksen tekeminen, lykkääminen ja tekemättä jättäminen. Pykälä olisi uusi. Aineellisten muutosten lisäksi pykälään siirrettäisiin voimassa olevasta 89 §:stä eräitä säännöksiä lain systematiikan selkeyttämiseksi.
Pykälän 1 momentin mukaan ilmoitus olisi tehtävä viipymättä kirjallisesi sen jälkeen, kun 89 §:ssä ja 89 a §:ssä tarkoitetun tiedustelumenetelmän käytön tarkoitus on saavutettu. Ilmoitus olisi kuitenkin tehtävä edellä viitatuissa pykälissä tarkoitetulle henkilölle viimeistään vuoden kuluttua tiedustelumenetelmän käytön lopettamisesta. Säännös vastaisi voimassa olevan 89 §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momentin mukaan ilmoitusvelvollisuus konkretisoituisi vasta silloin, kun tiedustelumenetelmän kohteena olleen henkilöllisyys olisi selvinnyt. Luonnollisesti ilmoituksen tekeminen ilman tietoa henkilöllisyydestä on käytännössä mahdotonta.
Lisäksi olisi tiedettävä henkilön Suomessa oleva asuinpaikka. Henkilöllisyyden tietäminen ei yksinään riitä kirjallisen ilmoituksen tekemiseen, vaan henkilöllä olisi oltava tiedossa oleva asuinpaikka tai muu osoite, jonne ilmoitus voidaan toimittaa. Vasta edellä mainittujen kahden tiedon selvittyä ilmoitus voidaan toimittaa.
Jos henkilöllisyydeltään tunnettu tiedustelumenetelmien käytön kohteen asuinpaikka ei olisi tiedossa, sotilastiedusteluviranomaiselta ei edellytettäisi kovin laajoja toimenpiteitä pelkästään ilmoituksen tekemiseksi. Vastaavasti henkilöllisyydeltään tuntemattoman kohteen selvittäminen ei edellyttäisi laajoja selvittämistoimenpiteitä. Laajojen selvitysten tekeminen ilmoituksen takia saattaisi vaarantaa henkilön yksityisyyden suojaa tarpeettomasti.
Pykälän 2 momentinkin osalta on huomattava, että jokainen, joka epäilee joutuneensa tiedustelumenetelmän käytön kohteeksi, voi saattaa asiansa selvitettäväksi tiedusteluvalvontavaltuutetulle.
Pykälän 3 momentin mukaan kohteelle ilmoittamisesta olisi samalla annettava kirjallisesti tieto luvan myöntäneelle tuomioistuimelle. Lupaa edellyttävän tiedustelumenetelmän kohteelle ilmoittaminen olisi siten saatettava myös Helsingin käräjäoikeuden tietoon. Säännös vastaisi voimassa olevan 89 §:n 5 momenttia.
Pykälän 4 momentin mukaan tuomioistuin voisi pääesikunnan tiedustelupäällikön taikka tehtävään määrätyn tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtyneen sotilaslakimiehen tai muun virkamiehen vaatimuksesta päättää, että ilmoitusta kohteelle saadaan lykätä enintään kaksi vuotta kerrallaan, jos se on perusteltua käynnissä olevan tiedustelumenetelmän käytön turvaamiseksi, Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen turvaamiseksi tai kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi taikka hengen tai terveyden suojaamiseksi. Ilmoitus saataisiin tuomioistuimen päätöksellä jättää kokonaan tekemättä, jos se on välttämätöntä sotilaallisen maanpuolustuksen turvaamiseksi tai kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi taikka hengen tai terveyden suojaamiseksi. Ilmoituksen lykkäämisestä tai kokonaan tekemättä jättämisestä päättäisi tuomioistuin, vaikka kysymys olisi sellaisesta tiedustelumenetelmästä, josta on päättänyt tehtävään määrätty tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtynyt sotilaslakimies tai muu virkamies.
Ehdotuksen mukaisesti ilmoitusta voitaisiin lykätä enintään kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Uuden lykkäyksen myöntäminen tulisi olla poikkeuksellista. Toistuvan ilmoittamisen lykkäämisen sijaan tulisi hakea kokonaan ilmoittamatta jättämistä, jos edellytykset ovat olemassa, koska esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua tehtävällä ilmoituksella ei käytännössä ole merkitystä kohteelle. Lykkäämistä ja uudelleen lykkäämistä tulisi hakea ennen määräajan päättymistä. Lykkäämisen mahdollistavana perusteena olisi ensinnäkin käynnissä olevan tiedustelumenetelmän käytön turvaaminen. Tiedonhankinta voisi liittyvä mihin tahansa vireillä olevaan tiedusteluoperaatioon, myös siviilitiedusteluoperaatioon.
Lykkääminen olisi mahdollista myös maanpuolustuksen kannalta tai kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että käsillä olisi oltava maanpuolustukseen, valtioon tai yhteiskuntaan kohdistuva uhka. Kuitenkin esimerkiksi yksityishenkilöihin kohdistuvat väkivallanteot voisivat kuulua maanpuolustuksen tai kansallisen turvallisuuden piiriin, jos ne laajuudeltaan tai merkitykseltään olisivat maanpuolustuksen tai kansallisen turvallisuuden kannalta merkittäviä ja voisivat siten muodostaa vakavan uhan sille. Lisäksi lykkääminen olisi mahdollista hengen tai terveyden suojaamiseksi. Lykkäämisen kynnyksenä olisi, että se on perusteltua. Kynnys lykkäämiselle ei siis olisi kovin korkea. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 89 §:n 6 momenttia.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin ilmoituksen tekemättä jättämisestä. Säännös erotettaisiin omaksi momentikseen voimassa olevan 89 §:n 6 momentista. Säännös vastaisi voimassa olevaan säännöstä tältä osin.
Momentin mukaan ilmoitus saataisiin jättää tuomioistuimen päätöksellä kokonaan tekemättä vain silloin, jos se on välttämätöntä maanpuolustuksen turvaamiseksi tai kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi taikka hangen tai terveyden suojaamiseksi. Kynnys olisi näin ollen korkea.
Pykälän 6 momentissa olisi viittaussäännös tuomioistuinmenettelyyn. Mikäli tuomioistuin ei myöntäisi lykkäystä tai ei hyväksyisi ilmoituksen kokonaan tekemättä jättämistä, saisi vaatimuksen esittäjä kannella päätöksestä Helsingin hovioikeudelle siten kuin jäljempänä 113 §:ssä säädetään.
91 §. Muussa kuin virkasuhteessa olevan toimivaltuudet. Voimassa oleva sääntely koskee ainoastaan asevelvollisuuslain mukaisessa kertausharjoituksessa olevia riittävän koulutuksen saaneita reserviläisiä. Lisäksi tiedustelumenetelmien käyttö on rajattu radiosignaalitiedusteluun, ulkomaan tietojärjestelmätiedusteluun, teknisten tietojen käsittelyyn sekä tietoliikennetiedustelun kohdentamiseen. Pykälään muutettaisiin niin, että sotilastiedustelutoiminnassa voitaisiin aiempaa laajemmin käyttää asevelvollisuuslain mukaisessa palveluksessa olevia sekä vapaaehtoiseen maanpuolustukseen osallistuvia henkilöitä. Lisäksi edellä tarkoitetuilla henkilöillä olisi mahdollisuus käyttää aiempaa laajemmin tiedustelumenetelmiä. Selvää on kuitenkin se, ettei asevelvollisuuslain mukaisessa palveluksessa olevia tai vapaaehtoiseen harjoitukseen osallistuvia henkilöitä voida käyttää henkilöstöpulan korjaamiseen, vaan palvelukselle tai vapaaehtoiselle harjoitukselle on oltava puolustusvoimallinen syy. Erityisiä syitä voisivat olla esimerkiksi Suomessa harvinaisten kielten osaaminen ja muu erityisosaaminen tietyn asiakokonaisuuden osalta.
Säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa olisi kyse niin kutsutusta harmaasta vaiheesta, jolloin maanpuolustukseen ja kansalliseen turvallisuuteen kohdistuu lievempiä laaja-alaisen vaikuttamisen toimenpiteitä ja mahdollista sotilaallista operaatiota valmistellaan. Sotilastiedustelun näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että organisaatiota on kasvatettava nopealla aikajänteellä ja tekijöitä tarvitaan enemmän, hyvässä tapahtumien kehityskulussa lyhytaikaisesti.
Pykälän 1 momentissa viitattaisiin ensinnäkin asevelvollisuuslain mukaiseen palvelukseen. Tällä tarkoitetaan varusmiespalveluksen lisäksi kertausharjoitusta, ylimääräistä palvelusta ja liikekannallepanoa. Palvelukseen määrättyä voitaisiin käyttää sotilastiedustelun tehtävissä jäljempänä säädetyin rajauksin.
Momenttiin lisättäisiin myös mahdollisuus käyttää vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 18 ja 19 §:ssä tarkoitettuun vapaaehtoisessa harjoituksessa olevia henkilöitä. Sanotun lain 18 § koskee Puolustusvoimien järjestämiä vapaaehtoisia harjoituksia.
Lain 19 §:n koskee Puolustusvoimien järjestämien vapaaehtoisten harjoitusten erityistehtäviä. Pykälän tarkoittamiin harjoituksiin voivat osallistua myös muut kuin 18 §:ssä tarkoitetun henkilöt, kunhan he ovat terveydeltään ja muilta henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan siihen sopiva. Säännöksen mukaan edellytyksenä ei ole varusmiespalveluksen suorittaminen tai reserviin kuuluminen. Vapaaehtoisten harjoitusten kautta sotilastiedusteluun on mahdollista osallistaa aiempaa laajemmin yhteiskunnan eri osa-alueilta osaamista sotilastiedustelutoimintaan.
Asevelvollisuuslain mukaisessa palveluksessa olevalta ja vapaaehtoiseen maanpuolustukseen osallistuvalta edellytettäisiin riittävää koulutusta määriteltyihin tehtäviin. Sotilastiedusteluviranomainen määrittäisi riittävän koulutuksen ja kokemuksen kyseessä olevaan tehtävään. Luonnollisesti tiedustelun kokonaisuudessa toimittaessa vaativampiin tehtäviin siirtyminen edellyttää kokemusta eikä käytettävissä olevia toimivaltuuksia voida käyttää täysimääräisesti ennen riittävää kokemusta sekä tiedollisia ja taidollisia valmiuksia. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tietoturvallisuuteen ja henkilötietojen käsittelyyn.
Säännöksessä tarkoitettujen sotilastiedustelun tehtäviä suorittava saisi käyttää tässä laissa tarkoitettuja toimivaltuuksia ainoastaan sotilastiedusteluviranomaisen palveluksessa olevan virkamiehen ohjauksessa ja valvonnassa. Näin ollen ensisijainen vastuu säännöksessä tarkoitettujen henkilöiden toiminnasta olisi ohjaavalla ja valvovalla virkamiehellä, joka määrittää tehtävän ja mahdollisesti käytettävän toimivaltuuden.
Säännöksessä tarkoitettu riittävän koulutuksen saanut henkilö voisi käyttää 4 luvussa tarkoitettuja tiedustelumenetelmiä lukuun ottamatta ohjattua tietolähdetoimintaa, peitetoimintaa ja valeostoa tiedustelutehtävän suorittamiseksi. Vaikka säännös antaa sinänsä laajat toimivaltuudet, edellyttää niiden käyttö aina riittävää koulutusta ja kokemusta. Toimivaltuuksien käyttävien piiriä rajaa myös tiedustelutoiminnan vaivihkainen luonne, jonka ohjaa tarkkaan harkintaa mitä tietoja ja mitä keinoja tehtävää toteuttavalla henkilöllä on käytössään. Arviointiin vaikuttaa aina koulutus, tiedot ja taidot sekä luotettavuus. Säännöksessä tarkoitetut henkilöt eivät saisi koskaan itsenäisesti päättää, mitä tiedustelumenetelmiä ja missä laajuudessa niitä voitaisiin käyttää. Lisäksi toimintaan vaikuttaa aina sotilaallinen organisoituminen.
Asevelvollisuuslain mukaisessa palveluksessa tai vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 18 ja 19 §:ssä tarkoitetussa vapaaehtoisessa harjoituksessa olevat puolustusvoimista annetun lain 47 §:n perusteella sotilastiedusteluviranomaisen palveluksesta eronneet henkilöt voisivat käyttää kaikkia 4 luvussa tarkoitettuja tiedustelumenetelmiä sotilastiedusteluviranomaisen ohjauksessa ja valvonnassa. Erityisenä vaatimuksena on myös, että he olisivat tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtyneitä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sotilastiedusteluvirnaomaisen palveluksesta eronneiden 1 momentissa tarkoitetussa palveluksessa tai harjoituksessa olevien toimivaltuuksista.
Säännös koskisi myös Puolustusvoimista annetun lain 47 §:ssä tarkoitetun eroamisiän saavuttaneita. Esimerkiksi eroamisiän saavuttaneilla sotilastiedusteluviranomaisessa toimineilla henkilöillä on parhaimmillaan useiden vuosikymmenien kokemus ja osaaminen sotilastiedustelutoiminnasta. Lisäksi heillä saattaa olla osaamista, mitä nuoremmilla sukupolvilla ei vielä ole. Näin myös säännöksessä tarkoitettuja henkilöitä voitaisiin käyttää tarvittaessa maanpuolustuksen ja kansallisen turvallisuuden suojaamisessa.
Eroamisikää Puolustusvoimien palveluksesta on nostettu viime aikoina taajaan. On myös huomattava, että reserviläisten yläikärajaa on nostettu 65 ikävuoteen lailla 1346/2025, joka on tullut voimaan 1.1.2026 alkaen asevelvollisuuslain muutoksella. Samassa yhteydessä vapaaehtoisen maanpuolustuksen harjoitukseen osallistuvilta poistettiin yläikäraja kokonaan.
Palvelukseen tai harjoitukseen osallistuvan henkilön osaaminen arvioitaisiin tapauskohtaisesti huomioiden hänen kokemuksensa.
Tiedustelumenetelmien käyttö tapahtuisi aina sotilastiedusteluviranomaisen ohjauksessa ja valvonnassa.
93 §. Muussa kuin virkasuhteessa olevan virkavastuu. Pykälän otsikko muutettaisiin kuvaamaan tarkemmin henkilöitä, jotka voivat osallistua sotilastiedustelutoimintaan. Voimassa oleva säännös koskee ainoastaan asevelvollisuuslain mukaisessa palveluksessa olevia.
Pykälän 1 momentin mukaan virkavastuu laajennettaisiin kattamaan myös ehdotetussa 91 §:ssä tarkoitetut vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 18 ja 19 §:n tilanteet. Virkavastuu koskisi siis myös muita kuin asevelvollisia.
Pykälän 2 momentissa virkavastuu laajennettaisiin koskemana myös muita kuin virkasuhteessa olevia. Virkavastuu on laajempi kuin työsopimussuhteen nojalla syntyvä vastuu. Toimittaessa merkittävää julkista valtaa sisältävissä tehtävissä, virkavastuun olisi katettava myös sopimussuhteiset henkilöt.
94 §. Muussa kuin virkasuhteessa olevan vahingonkorvausvastuu. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan uusia säännöksiä. Säännös olisi informatiivinen.
Pykälän 1 momentissa viitattaisiin henkilöön, joka lain mukaista tehtävää suorittaessaan aiheuttaa vahinkoa. Henkilöllä tarkoitettaisiin muussa kuin virkasuhteessa olevaan henkilöä, kuten asevelvollisuuslain mukaisessa palveluksessa olevaa.
Asevelvollisuuslain nojalla annetun tai muun vastaavan määräyksen perusteella valtion palveluksessa olevalla henkilöllä on vahingonkorvauslain 4 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan sama vastuu kuin virkamiehellä ja työntekijällä. Sotilas on velvollinen korvaamaan vahingosta määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Erityisasemassa ovat pykälän 3 momentin mukaan ne sotilaat, jotka ovat tuottaneet vahingon ollessaan vastuussa sotaväen aluksesta tai ilma-aluksesta. Edellä sanottu merkitsee myös mahdollisuutta vahingonkorvauksen sovitteluun huomioon ottaen muun muassa vahingon suuruus, teon laatu ja vahingon aiheuttajan asema. Jos hänen viakseen jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta tuomita. Tahallisen rikoksen ollessa kyseessä pääsääntönä on täyden korvauksen tuomitseminen. Valtion oikeus regressioon vahingonaiheuttajalta on 4 luvun 3 §:n mukaan niin ikään rajoitettu. Valtion isännänvastuun ulottaminen myös 87 ja 88 §:ssä tarkoitetuissa tehtävissä oleviin henkilöihin edellyttää säännöksen ottamista tähän lakiin. Vahingonkorvauslakia ei näin ollen tarvitsisi muuttaa.
Säännös kattaisi myös tilanteet, joissa sotilastiedusteluviranomaisen ulkopuolinen henkilö avustaisi tiedustelumenetelmän käytön edellyttämän laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamisessa tai poisottamisessa.
Vahingonkorvauslain 3 luvun säännösten perusteella työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssään kolmannelle aiheuttaa (1 §:n 1 momentti). Jos joku suorittaa viranomaisen määräyksestä laissa määrättyä tehtävää olematta itsenäinen yrittäjä ja tätä tehtävää suorittaessaan virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa vahinkoa, on se, jonka lukuun tehtävä suoritetaan, velvollinen korvaamaan vahingon (1 §:n 3 momentti). Esimerkiksi varusmiestä on pidetty julkisoikeudellisessa oikeussuhteessa olevana työnsuorittajana, josta julkisyhteisö voi joutua vahingonkorvausvastuuseen. Viitatut vahingonkorvauslain säännökset laajentavat siis viranomaisen isännänvastuuta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 18 ja 19 §:ssä tarkoitettuun vapaaehtoiseen harjoitukseen osallistuvan korvausvastuusta. Korvausvastuuseen sovellettaisiin vahingonkorvauslain 4 luvun säännöksiä asevelvollisen korvausvastuusta. Säännös olisi aineellinen, sillä vahingonkorvauslaissa ei säädetä vapaaehtoiseen maanpuolustukseen osallistuvien henkilöiden vahingonkorvausvastuusta. Säännös vastasisi sitä, mitä vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa säädetään vahingonkorvausvastuusta.
96 §. Viestinnän välittäjän ja datakeskuspalvelun tarjoajan avustamisvelvollisuus. Pykälään ehdotetaan muutosta, jonka mukaan siinä jatkossa viitattaisiin teleyrityksen ja yhteisötilaajan sijaan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n 36 kohdassa tarkoitettuun viestinnän välittäjään. Viestinnän välittäjällä tarkoitetaan myös sellaista muuta tahoa, joka välittää sähköistä viestintää muutoin kuin henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin.
Lisäksi avustamisvelvollisuus koskisi datakeskuspalvelun tarjoajia. Datakeskuspalvelu on määritelty kyberturvallisuuslain 2 §:n 2 kohdassa ja sillä tarkoitetaan palvelua, joka käsittää rakenteita tai rakenteiden ryhmiä, jotka on tarkoitettu datan tallennus-, käsittely- ja siirtopalveluja tarjoavien tietoteknisten laitteiden ja verkkolaitteiden keskitettyyn ylläpitoon, yhteenliittämiseen ja ohjaukseen yhdessä kaikkien tarvittavien sähkönjakeluun ja toimintaolosuhteiden säätelyyn tarkoitettujen laitteiden ja infrastruktuurin kanssa. Velvollisuus koskisi edellä tarkoitettua palvelua tarjoavaa tahoa.
Pykälän 1 momentissa mainittaisiin myös uusi tiedustelumenetelmä, valtiolliseen toimijaan kohdistuva tietojärjestelmätiedustelu kotimaassa. Viestinnän välittäjän ja datakeskuspalvelun tarjoajan olisi avustettava sotilastiedusteluviranomaista vastaavasti kuin esimerkiksi telekuuntelussa.
Pykälän 2 momentin mukaan sotilastiedusteluviranomaisella sekä toimenpiteen suorittajalla ja avustavalla henkilöstöllä olisi oikeus telekuuntelua varten tarpeellisen yhteyden kytkemiseksi päästä myös muihin kuin viestinnän välittäjän hallinnassa oleviin tiloihin, ei kuitenkaan vakituiseen asumiseen käytettyihin tiloihin. Toimenpiteestä päättäisi erityisesti tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti virkamies.
Momentissa viitattaisiin myös datakeskuspalvelun tuottajaan vastaavasti, mitä on viitattu viestintäpalvelun tarjoajan osalta.
97 §. Tiedonsiirtäjän velvollisuus myötävaikuttaa tietoliikennetiedustelun edellyttämän liityntäpisteen rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin. Muutoksen myötä sotilastiedusteluviranomainen voisi tehdä tietoliikennetiedustelun edellyttämän liityntäpisteen ilman tiedonsiirtäjän myötävaikutusta, jos se olisi tiedustelun suojaamisen kannalta välttämätöntä. Toimenpide kohdistuisi käytännössä tiedonsiirtäjiin, jotka eivät ole myötämielisiä ja voivat olla esimerkiksi vieraan valtiollisen toimijan hallinnassa.
Säännöksessä käytettävällä termillä tiedustelu viitattaisiin yleisesti tietoliikennetiedustelua käyttäviin tiedusteluviranomaisiin, eli sotilastiedusteluviranomaiseen ja suojelupoliisiin. Sotilastiedusteluviranomainen toimii teknisenä toteuttajana tietoliikennetiedustelussa suojelupoliisille. Teknisen toteuttamisen yhtenä osa-alueena on liityntäpisteen toteuttaminen, joten liityntäpiste olisi voitava tehdä tarvittaessa salassa myös suojelupoliisin tarpeiden mukaisesti.
Käytännössä on havaittu tilanteita, joissa yleisen viestintäverkon toiminnan kannalta vähäisenä pidettävä tiedonsiirtäjää saattaa hallinnoida tiettyä viestintäverkon osaa. Tiedonsiirtäjä on kuitenkin toimija, johon ei voida saada yhteyttä tai toimija toimii valtiollisen toimijan ohjauksessa. Itsestään selvää on, ettei tällaisissa tilanteissa liityntäpistettä voida toteuttaa tiedonsiirtäjän myötävaikutuksella.
Selvää on se, että liityntäpisteen rakentaminen ei saa aiheuttaa tarpeetonta haittaa yleiselle viestintäverkolle. Tähän ohjaavat jo lain yleiset periaatteet ja toiminnan paljastumisen riski. Esimerkiksi Suomen yleisen viestintäverkon kannalta keskeinen toimija ei voisi olla säännöksen tarkoittamien toimenpiteiden kohteena käytännössä koskaan, sillä toimenpiteistä saattaisi aiheutua merkittävää haittaa ja tätä kautta sotilastiedusteluviranomaisen toiminta saattaisi paljastua.
Liityntäpiste olisi edelleen lähtökohtaisesti toteutettava tiedonsiirtäjän myötävaikutuksella ja lähtökohtaisesti 2 momentin tarkoittamissa tilanteissa tiedonsiirtäjällä olisi oikeus olla paikalla mahdollisuuksien mukaan liityntäpistettä toteutettaessa. Sotilastiedusteluviranomaisen olisi aina liityntäpistettä salassa toteuttaessaan tarkoin harkittava toimenpiteen välttämättömyys niin operatiivisesti kuin oikeudellisestikin.
99 §. Korvaus viestinnän välittäjälle ja datakeskuspalvelun tarjoajalle. Pykälään tehtäisiin vastaavat 97 §:ään ehdotetuista muutoksista johtuvat muutokset korvauksen saajiin.
101 §. Muutoksenhaku korvauspäätökseen. Pykälä vastaisi käytännössä sitä, mitä voimassa olevassa laissa säädetään muutoksenhausta korvauspäätökseen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin 97 §:ään ehdotetuista muutoksista johtuvat muutokset.
Pykälän 2 momentissa olisi informatiivinen viittaus hallintolakiin ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin oikaisuvaatimuksen ja valitusoikeuden osalta.
Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan pykälän 4 momenttia. Momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta tulla kuulluksi, mikäli korvausasiaa käsitellään hallinto-oikeudessa.
104 §. Tietojen saanti yksityiseltä yhteisöltä. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin vastaamaan sitä, mitä muualla esimerkiksi rikostorjunnan osalta säädetään. Tietopyyntöjen kohteena voisi jatkossa olla tietoyhteiskunnan palvelun tarjoaja säännöksessä nykyisin mainitun yhteisötilaajan sijasta. Tietoyhteiskunnan palvelulla tarkoitetaan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n 29 kohdassa tarkoitettuja tietoyhteiskunnan palveluita kuten sähköisenä etäpalveluna vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä tavallisesti korvausta vastaan toimitettavaa palvelua. Tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajalla tarkoitettaisiin vastaavasti palvelun tarjoajaa, joka tarjoaa sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n 29 kohdassa tarkoitettuja tietoyhteiskunnan palveluita. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi pilvipalveluiden tai erilaisten datakeskuspalveluiden tarjoajat tai muut digitaalisen infrastruktuurin tarjoajat, kuten verkossa toimivat markkinapaikat tai hakukoneet, taikka erilaiset verkkoyhteisöalustat.
Ehdotettujen muutosten taustalla ovat toimintaympäristön muutokset, erityisesti yhteiskunnan digitalisaatio ja siihen liittyvä teknologinen kehitys, joiden seurauksena nykyinen sääntely ei enää kaikilta osin vastaa käytännön tarpeisiin. Uusi muotoilu kattaisi aiempaa laajemman joukon erilaisia toimijoita sekä kaikki palvelun tarjoamiseen osallistuvat eri toimijat, joilta sotilastiedusteluviranomainen voisi saada tietoja tehtäviensä suorittamiseksi. Palveluketjuun voi liittyä useampia eri palvelun tarjoajia, joilla on eri tehtäviä ja rooli palvelun tuottamisessa, vaikka palvelun tarjoaja ei itsessään välitä viestintää.
Tiedot, joiden pohjalta säännöksessä tarkoitettu tietopyyntö voidaan tehdä, on jo sotilastiedusteluviranomaisen hallussa ja hankittuna esimerkiksi toisella tiedustelumenetelmällä. Pyynnön kohteena voisi näin ollen olla esimerkiksi se, kuka käytti tiettyä IP-osoitetta tiettynä ajankohtana. Säännöksen tarkoituksena ei ole murtaa päästä-päähän salausta.
Lisäksi 2 momenttia muutettaisiin siten, että siitä kävisi selvästi ilmi, että sotilastiedusteluviranomaisella olisi oikeus saada palvelun käyttäjän tai tilaajan tunnistamiseksi tarpeelliset tiedot. Käyttäjällä tarkoitettaisiin sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n 7 kohdan mukaisesti luonnollista henkilöä, joka palvelun tilaajana tai muuten käyttää viestintäpalvelua tai lisäarvopalvelua. Tilaajalla tarkoitettaisiin puolestaan kyseisen lain 3 §:n 30 kohdan mukaisesti oikeushenkilöä ja luonnollista henkilöä, joka on muuta kuin teletoimintaa varten tehnyt sopimuksen viestintäpalvelun tai lisäarvopalvelun toimittamisesta. Sotilastiedusteluviranomainen voisi tietopyynnön nojalla saada sellaiset tarpeelliset tiedot, joiden avulla käyttäjän tai tilaajan tunnistaminen olisi mahdollista.
Pykälässä säädetty tiedonsaantioikeus koskisi jatkossakin tietoja, jotka ovat tarpeen tiedustelutehtävän suorittamiseksi.
Hallintovaliokunta on mietinnössään HaVM 1/2024 vp, sekä aiemmissa kannanotoissaan (HaVL 37/2022 vp, HaVM 42/2022, HaVM 3/2023 vp) pitänyt esimerkiksi salaisten tiedonhankintakeinojen osalta perusteltuna, että säännöksiä uudistetaan yhdenmukaisesti ja että sääntely on mahdollisimman samansisältöistä. Asiallisesti samojen keinojen sääntelyssä ei valiokunnan näkemyksen mukaan ole tarkoituksenmukaista olla perusteettomia eroja. Esimerkiksi salaisten tiedonhankintakeinojen yhdenmukainen sääntely on keskeistä toimivan viranomaisyhteistyön näkökulmasta. Selkeä ja johdonmukainen sääntely lisää paitsi käsittelyn tehokkuutta myös kohteiden yhdenvertaista kohtelua. Vastaavalla tavalla tulisi sääntelyn samansisältöisyys ottaa huomioon myös eri viranomaisten oikeuksissa tiedonsaantiin, sekä tietyin edellytyksin myös oikeuksiin jakaa ja välittää saamaansa tietoa toisille viranomaisille.
Pykälän 2 momentin muutoksien osalta ei ole kyse tilanteesta, jossa palveluita tarjoavat yritykset tai yhteisöt joutuisivat luopumaan päästä-päähän salauksesta taikka helpottamaan tai mahdollistamaan sotilastiedusteluviranomaisten pääsyä järjestelmiinsä tai palveluihinsa yleisesti.
Pykälään lisättäisiin uusia 3 momentti. Momentissa säädettäisiin nimenomaisesti, että tiedot voisi saada viipymättä ja maksutta, jollei laissa toisin säädetä.
111 §. Tallenteiden tutkiminen. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin. Voimassa olevassa sääntelyssä tiedustelumenetelmien käytössä kertyneitä tallenteita saa tutkia muiden ohella sotilastiedusteluviranomaisen tehtävään määrätty tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtynyt sotilaslakimies tai muu virkamies. Selvyyden vuoksi momenttia muutettaisiin tältä osin siten, että tallenteita saa tutkia sotilastiedusteluviranomaisen tehtävään määrätty virkamies, mikä vastaa paremmin käytännön toimintaa sotilastiedusteluviranomaisessa.
Voimassa olevassa säännöksessä sotilastiedusteluviranomaisessa päätöksen tallenteiden tutkimiseen oikeutetusta henkilöstä voi tehdä ainoastaan pääesikunnan tiedustelupäällikkö. Käytännössä päätöksentekotaso on todettu liian korkeaksi ja myös tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtyneen sotilaslakimiehen tai muun virkamiehen olisi voitava tehdä vastaavia päätöksiä. Ehdotetulla muutoksella päätöksen voisi tehdä siis käytännön toimintaa lähempänä olevat virkamiehet, joilla on perehtyneisyys kyseiseen tehtävään, ja päätöksentekotaso vastaisi paremmin sitä, mitä se on esimerkiksi tiedustelumenetelmien käyttämisestä päättämisen osalta. Tältä osin säännös vastaisi sitä, mitä poliisilain 5 a luvussa säädetään tallenteiden tutkimisesta.
Muilta osin pykälään ei tehtäisi muutoksia.