7.1
Laki taiteen perusopetuksesta
1 §. Taiteen perusopetuksen tarkoitus ja tavoitteet. Pykälässä säädettäisiin taiteen perusopetuksen tarkoituksesta ja tavoitteista. Kyse olisi lain soveltamista ohjaavasta tavoitesäännöksestä. Pykälän mukaan taiteen perusopetus on tavoitteellisesti etenevää ja oppilaan taitotason huomioivaa eri taiteenalojen koulutusta, jonka tavoitteena on tukea oppilaan kasvua lapsuudesta lähtien, elinikäistä oppimista, taidesuhteen ja taitojen muodostumista sekä edistää mahdollisuuksia hakeutua eri taiteenalojen jatko-opintoihin. Opetuksen tavoitteena on edistää luovaa osaamista, kulttuurista osallisuutta, kestävää elämäntapaa sekä yksilön hyvinvointia.
Tavoitteellisesti etenevä koulutus tarkoittaisi opetussuunnitelmaan perustuvaa opetusta. Oppilaitoskohtainen opetussuunnitelma pohjautuu valtakunnallisiin opetussuunnitelman perusteisiin, joissa kuvataan opetuksen rakenteet ja perusteet sille, miten eri taiteenalojen opinnoissa edetään eri tasoilla johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti. Valtakunnallisista opetussuunnitelman perusteista säädettäisiin lain 3 §:ssä. Oppilaan taitotason huomioiminen opetuksessa tarkoittaisi esimerkiksi kyseessä olevan taiteenalan taitojen ja oppilaan ikätason huomioimista sekä oppilaan sosiaalisten ja kielellisten valmiuksien huomioimista. Oppilaan kasvun tukemisella lapsuudesta lähtien tarkoitettaisiin oppilaan kasvun ja kehityksen tukemista opinnoissa sekä opiskeluvalmiuksien ja -taitojen luomista. Taiteen perusopetus tukisi edelleen myös elinikäistä oppimista, koska opintojen pariin voisi hakeutua myös aikuisiällä. Opetus tukisi myös oppilaan taidesuhteen muodostumista myönteisten ja merkityksellisten oppimiskokemusten kautta. Opetukseen osallistuessaan oppilaan tiedot ja taidot vahvistuvat kyseisen taiteenalan osalta, ja oppimisen kautta oppilaalle kehittyy henkilökohtainen taidesuhde oman taiteenalansa tekijänä, tulkitsijana ja kokijana. Opetus tukisi mahdollisuuksia hakeutua eri taiteenalojen jatko-opintoihin, kuten eri taiteenalojen ammatilliseen ja korkea-asteen koulutukseen.
Taiteen perusopetukseen osallistuminen vahvistaisi oppilaan luovan osaamisen taitoja. Luovalla osaamisella tarkoitettaisiin oppilaan ajattelun taitoja ja monipuolista yhden tai useamman taiteenalan osaamista sekä esimerkiksi kykyä etsiä merkityksiä ja yhdistellä asioita uudenlaisilla tavoilla. Kulttuurisella osallisuudella tarkoitettaisiin opetuksen kautta syntyvää kokemusta yhteisöön kuulumisesta ja siinä toimimisesta sekä omista vaikuttamismahdollisuuksista. Yksilön hyvinvoinnin edistämisellä tarkoitettaisiin esimerkiksi oppilaan tunne- ja vuorovaikutustaitojen ja sosiaalisen pääoman vahvistumista, jotka vaikuttavat myös luottamukseen ja henkiseen kriisinkestävyyteen vahvistavasti.
Taiteen perusopetus antaisi valmiuksia ymmärtää kestävän elämäntavan eri sosiaalisia, taloudellisia, ekologisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia ja loisi siten edellytyksiä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle.
2 §. Koulutuksen järjestäjät. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevan lain 2 §:ää. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tahoista, joilla olisi oikeus järjestää tämän lain mukaista koulutusta. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin, että tässä laissa tarkoitettua taiteen perusopetusta voisivat järjestää kunnat. Kunta olisi suoraan tämän pykälän nojalla koulutuksen järjestäjä, jos se päättäisi itsehallintonsa nojalla järjestää taiteen perusopetusta. Kunnalla ei olisi siten velvollisuutta taiteen perusopetuksen järjestämiseen, eikä kunta tarvitsisi koulutuksen järjestämiseen erillistä koulutuksen järjestämislupaa. Koulutuksen hallintoon sovelletaan kunnassa kuntalakia (410/2015) ja sen nojalla annettua kunnan hallintosääntöä. Koulutuksen järjestämisestä päättää kunnan hallintosäännössä määrätty kunnan viranomainen. Kunta päättäisi esimerkiksi siitä, millä taiteen aloilla koulutusta järjestettäisiin sekä siitä, toteutettaisiinko opetus kunnan omassa oppilaitoksessa vai muulla tavoin.
Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin, että taiteen perusopetusta voisivat järjestää ne kuntayhtymät, rekisteröidyt yhteisöt tai säätiöt, joille on myönnetty 5 §:ssä tarkoitettu järjestämislupa. Kuntayhtymät, rekisteröidyt yhteisöt tai säätiöt tarvitsisivat siten taiteen perusopetuksen järjestämiseen koulutuksen järjestämisluvan. Järjestämisluvan myöntämisen edellytyksistä säädetään tämän lain 5 §:ssä. Rekisteröidyllä yhteisöllä tarkoitettaisiin Suomen lainsäädännön mukaisesti perustettua ja rekisteröityä yhteisöä, kuten esimerkiksi yhdistyksiä, yhtiöitä tai muita vastaavia yhteisöjä, jotka muodostuvat luonnollisten tai juridisten henkilöiden yhteenliittymästä.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan nojalla koulutuksen järjestäjänä voisi toimia myös valtion oppilaitos. Mahdollisuus järjestää taiteen perusopetusta valtion oppilaitoksissa on katsottu tarpeelliseksi säilyttää laissa, vaikka tätä mahdollisuutta ei ole tähän mennessä käytetty.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että opetus- ja kulttuuriministeriö päättäisi valtion oppilaitoksen osalta koulutuksen järjestämisestä ja toiminnan lopettamisesta noudattaen, mitä 5 ja 6 §:ssä säädetään. Lain 5 §:ssä säädetään järjestämisluvan myöntämisestä ja 6 §:ssä järjestämisluvan muuttamisesta ja peruuttamisesta.
Taiteen perusopetusta annetaan eri taiteenalojen oppilaitoksissa, kansalaisopistoissa, kansanopistoissa ja muissa oppilaitoksissa. Taiteen perusopetusta antavissa oppilaitoksissa voidaan järjestää myös muuta taiteen ja kulttuurin opetusta sekä muuta taide- ja kulttuuritoimintaa, mutta tämä toiminta ei ole taiteen perusopetusta eikä se siten kuulu taiteen perusopetuksen opetustuntikohtaisen valtionosuuden piiriin. Kyse voi olla tällöin esimerkiksi oppilaitoksissa annettavasta taidekasvatuksesta, jota annetaan ennen taiteen perusopetuksen oppimäärään sisältyviä, tavoitteellisesti eteneviä opintoja. Muu taide- ja kulttuuritoiminta voi sisältää esimerkiksi taide- ja kulttuurisisältöisiä työpajoja ja tapahtumia.
3 §. Opetussuunnitelma sekä oppimäärän mitoitus ja laajuus. Pykälässä säädettäisiin Opetushallituksen määräämistä opetussuunnitelman perusteista, paikallisista opetussuunnitelmista sekä taiteen perusopetuksen oppimäärän mitoituksesta ja laajuudesta. Pykälän 1 ja 2 momentit vastaisivat pääosin nykyisen lain 5 §:ää. Pykälän 1 momentin mukaan Opetushallitus määrää taiteen perusopetuksen oppimäärälle opetussuunnitelman perusteet. Opetussuunnitelman perusteet on Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaisesti oppilaitoskohtaiset opetussuunnitelmat tulee laatia. Opetussuunnitelman perusteissa määrätään taiteen perusopetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä taiteenaloittain. Jatkossa opetussuunnitelman perusteet määrättäisiin yhdelle oppimäärälle nykyisen kahden oppimäärän, eli laajan ja yleisen oppimäärän, sijaan. Yhden oppimäärän mallin arvioidaan edistävän nykyistä paremmin taiteen perusopetuksen saavutettavuutta ja toiminnan laatua. Opetussuunnitelman perusteissa määrättäisiin muun muassa oppimäärän sisällöstä, opintojen rakenteesta, opintojen hyväksi lukemisesta, aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisesta sekä opintojen siirtymäjärjestelyistä.
Pykälän 2 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulee hyväksyä kullekin taiteenalalle opetussuunnitelma, joka on laadittu 1 momentissa tarkoitettujen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Koulutuksen järjestäjä vastaisi siten siitä, että oppilaitoksessa noudatettava taiteenalakohtainen opetussuunnitelma perustuisi Opetushallituksen määräämiin valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteisiin. Opetussuunnitelma laaditaan yhteistyössä ja siten, että siinä huomioidaan oppilaitoskohtaiset ominaispiirteet, kuten esimerkiksi oppilaitoksessa opetettavat taiteenalat ja niihin liittyvä erityisosaaminen, oppilaitoksen koko, yhteistyömallit sekä opetustavat tai oppilaiden ikäryhmät.
Pykälän 3 momentti olisi uusi. Sen mukaan taiteen perusopetuksen oppimäärän mitoituksen peruste olisi opintopiste. Momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta, jonka mukaan mitoituksesta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää tarkemmin, kuinka monta opetustuntia tulee antaa yhtä opintopistettä kohden.
Pykälän 4 momentti olisi uusi. Sen mukaan taiteen perusopetuksen oppimäärän laajuus on 50 opintopistettä. Kun oppilas olisi suorittanut oppimäärän laajuuden mukaiset 50 opintopistettä, olisi hän oikeutettu saamaan päättötodistuksen. Oppilas voisi kuitenkin halutessaan, ja koulutuksen järjestäjän niin mahdollistaessa, suorittaa taiteen perusopetuksen oppimäärän myös laajempana kuin 50 opintopisteen kokonaisuutena. Tämän 50 opintopisteen jälkeen mahdollisesti suoritettavan, syventävän osuuden toteuttamista tukisi myös Opetushallituksen määräämät opetussuunnitelman perusteet.
4 §. Yhteistyö koulutuksen järjestämisessä. Pykälässä säädettäisiin koulutuksen järjestäjien sekä muiden toimijoiden välisestä yhteistyöstä taiteen perusopetuksen järjestämisessä. Koulutuksen järjestäjien keskinäisellä yhteistyöllä sekä muiden toimijoiden välisillä sopimuksilla turvattaisiin taiteen perusopetuksen saatavuutta molemmilla kansalliskielillä.
Pykälän 1 momentti vastaisi pääosin voimassa olevan lain 4 §:n ensimmäistä virkettä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjä voisi järjestää koulutusta yhdessä muiden koulutuksen järjestäjien kanssa. Lain 2 §:n 1 momentin mukaiset koulutuksen järjestäjät voisivat esimerkiksi sopia, että taiteen perusopetusta järjestettäisiin joiltain osin toisen koulutuksen järjestäjän toimesta, esimerkiksi oppimäärän sisältyvien tiettyjen osien osalta. Koulutuksen järjestäjinä toimivat kunnat voisivat sopia lisäksi esimerkiksi kuntakohtaisista oppilaspaikoista tämän lain 13 §:n 2 momentin mukaisesti sekä toteuttaa muita sopimusjärjestelyjä, joilla kunnat lisäisivät taiteen perusopetuksen saatavuutta asukkailleen. Koulutuksen järjestäjinä toimivien kuntien yhteistoiminnassa noudatetaan kuntalain 8 lukua. Koulutuksen järjestäjälle myönnetty oikeus saada taiteen perusopetuksen opetustuntikohtaista valtionosuutta tai lupa järjestää koulutusta rajoittaa lähtökohtaisesti koko koulutuksen järjestämiseen liittyvän vastuun siirtämistä toiselle koulutuksen järjestäjälle.
Pykälän 2 momentti vastaisi pääosin voimassa olevan lain 4 §:n toista virkettä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjä voisi järjestää koulutusta siten, että rekisteröity yhteisö tai säätiö, jolla ei ole 5 §:ssä tarkoitettua koulutuksen järjestämislupaa, toteuttaisi taiteen perusopetusta sopimuksen perusteella. Koulutuksen järjestäjä vastaa tällöin siitä, että koulutus järjestetään tämän lain mukaisesti. Pykälän 2 momentin mukaisella sopimusosapuolella tarkoitetaan sellaista opetusta toteuttavaa yhteisöä tai säätiötä, jonka toimintaa ei rahoiteta taiteen perusopetuksen opetustuntikohtaisella valtionosuudella. Koulutuksen järjestäjä voisi sopia esimerkiksi yksityisen yhdistyksen kanssa, että yhdistys toteuttaisi ylläpitämässään oppilaitoksessa taiteen perusopetuksen oppimäärään sisältyviä opintoja tai oppimäärän eri osia. Koulutuksen järjestäjä vastaisi tässä laissa säädetyistä julkisista hallintotehtävistä kuten nykyisinkin sen hankkiessa koulutusta voimassa olevan lain 4 §:n mukaisesti. Julkisia hallintotehtäviä ovat päätökset liittyen oppilaaksi ottamiseen sekä oppilasmaksuihin, joita koskevia vastuita koulutuksen järjestäjä ei voi sopimuksella siirtää rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle. Nykytilaa ei ole tarkoitus muuttaa koulutuksen järjestäjää koskevien lakisääteisten tehtävien ja vastuiden osalta. On huomioitava, että koulutuksen järjestäjälle myönnetty oikeus saada taiteen perusopetuksen opetustuntikohtaista valtionosuutta tai lupa järjestää koulutusta rajoittaa lähtökohtaisesti kaikkien oppimäärään sisältyvien opintojen toteuttamisen siirtämisen rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle.
Pykälän 2 momentin mukaisessa koulutuksen järjestämisessä tulisi ottaa huomioon julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettu laki (1397/2016), jos kyse on lain soveltamisalaan kuuluvasta hankinnasta. Lisäksi koulutuksen järjestämisessä tulisi huomioida arvonlisäverolain (1501/1993) säännökset muun muassa siten, että opetus täyttäisi lain 39 ja 40 §:n edellytykset.
5 §. Koulutuksen järjestämislupa. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevan lain 3 §:ää. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että opetus- ja kulttuuriministeriö voi hakemuksesta myöntää valtion talousarvion rajoissa kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan järjestää taiteen perusopetusta sekä oikeuden saada valtionosuutta. Päätös perustuisi ministeriön tekemään kokonaisharkintaan, jossa otettaisiin valtion talousarvion lisäksi huomioon pykälän 2 momentin edellytykset.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin järjestämisluvan myöntämisen hakijakohtaisista edellytyksistä. Järjestämislupa voitaisiin myöntää hakijalle, jolla on tarvittavat ammatilliset, toiminnalliset sekä taloudelliset edellytykset hakemansa koulutuksen asianmukaiseen järjestämiseen. Lisäksi edellytyksenä on, että hakijan järjestämä koulutus on tarpeellista ottaen huomioon valtakunnallinen tai alueellinen koulutustarve ja koulutustarjonta. Koulutusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Ammatillisilla edellytyksillä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että opetussuunnitelmat olisi laadittu Opetushallituksen määräämien opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti ja että oppilaitoksessa olisi riittävä määrä säädetyt kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöstöä. Tarvittavilla toiminnallisilla edellytyksillä tarkoitettaisiin esimerkiksi opetustoiminnan vakiintuneisuutta ja koulutuksen järjestämiseen tai opetustoimintaan liittyviä yhteistyön tapoja sekä käytettävissä olevia tiloja, kalustoa tai opetusvälineistöä. Taloudellisilla edellytyksillä tarkoitettaisiin esimerkiksi koulutustoiminnan asianmukaista taloudenpitoa ja -suunnittelua. Valtakunnallisen tai alueellisen koulutustarpeen ja -tarjonnan osalta tarkasteltaisiin sitä, mitä muuta taiteen perusopetusta toteutetaan niissä kunnissa, joissa koulutuksen järjestäjä jatkossa järjestäisi taiteen perusopetusta. Taiteen perusopetuksen opetustoiminnan tarkoituksena ei saa olla taloudellisen voiton tavoittelu eikä esimerkiksi yksityinen yhteisö saa jakaa osakkeenomistajalle osinkoa taikka tuottaa muuta taloudellista etua osakkeenomistajalle tai muulle toimintaan osallistuvalle.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin järjestämisluvan sisällöstä. Luvassa tulisi määrätä kunnat, joissa taiteen perusopetusta järjestetään, opetuskielet, taiteenalat sekä muut tarpeelliset koulutuksen järjestämiseen liittyvät ehdot. Muut tarpeelliset koulutuksen järjestämiseen liittyvät ehdot voisivat koskea esimerkiksi opetuksen toteuttamista valtakunnallisesti etäyhteyksiä hyödyntäen. Luvassa opetuskielenä mainittaisiin molemmat tai toinen Suomen kansalliskielistä, mutta opetusta voisi kansalliskielten lisäksi antaa muillakin kielillä.
Pykälän 4 momentti sisältäisi valtuussäännöksen, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään luvan hakemiseen liittyvistä menettelyistä sekä hakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä.
6 §. Koulutuksen järjestämisluvan muuttaminen ja peruuttaminen. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevan lain 3 §:n 3 momenttia. Pykälän 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö päättää koulutuksen järjestäjän hakemuksesta koulutuksen järjestämisluvan muuttamisesta ja peruuttamisesta. Hakemusta käsiteltäessä noudatettaisiin soveltuvin osin järjestämisluvan myöntämiselle säädettyjä edellytyksiä. Koulutuksen järjestäjän tulisi ilmoittaa muutoksista, kuten esimerkiksi siitä, että järjestämisluvan kohteena olevan oppilaitoksen toiminnassa on tapahtunut muutoksia tai koulutusta ei järjestetä enää järjestämisluvassa mainituissa kunnissa tai taiteen aloilla. Tällöin ministeriö päättäisi järjestämisluvan muuttamisesta. Lisäksi koulutuksen järjestäjän tulisi ilmoittaa, jos se päättää lopettaa taiteen perusopetuksen järjestämisen. Tällöin ministeriö peruuttaisi järjestämisluvan.
Pykälän 2 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö seuraa säännöllisesti koulutuksen järjestämisluvan edellytysten täyttymistä. Seuranta voisi tapahtua esimerkiksi pyytämällä koulutuksen järjestäjältä selvitystä ammatillisten, toiminnallisten ja taloudellisten edellytysten toteutumisen osalta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa lupa voidaan muuttaa tai peruuttaa ilman hakemusta. Säännöksen edellytykset vastaisivat pääosin voimassa olevan lain 3 §:n 3 momentissa luvan peruuttamiselle asetettuja edellytyksiä. Lupaa ei kuitenkaan olisi välttämättä tarpeen kokonaisuudessaan peruuttaa, vaan myös luvan muutos voisi olla riittävä toimenpide. Lupa voitaisiin peruuttaa, jos on ilmeistä, että koulutuksen järjestäminen on lopetettu, vaikka koulutuksen järjestäjä ei olisikaan hakenut luvan peruuttamista. Nykytilasta poiketen säädettäisiin lisäksi, että lainvastaisen menettelyn olisi oltava olennaista, jotta lupa voidaan sen perusteella muuttaa tai peruuttaa. Ehdotettu muotoilu vastaisi paremmin hallinnon yleisten oikeusperiaatteiden mukaisia vaatimuksia siitä, että viranomainen käyttää toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin ja että viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa niillä tavoiteltuun päämäärään nähden. Esimerkiksi jos jonkin taiteenalan opetusta järjestettäisiin olennaisesti vastoin ehdotettua lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, voitaisiin oikeus tämän taiteen alan koulutuksen järjestämiseen poistaa luvasta puuttumatta kuitenkaan muutoin järjestämislupaan.
Koulutuksen järjestäjän kuulemisesta ja muusta menettelystä koulutuksen järjestämislupia muutettaessa tai peruutettaessa säädetään yleislakina sovellettavassa hallintolaissa (434/2003). Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lisäksi, että ministeriön tulisi varata koulutuksen järjestäjälle mahdollisuus puutteiden korjaamiseen kohtuullisessa ajassa ennen luvan muuttamista tai peruuttamista. Säännös olisi voimassa olevaan lakiin nähden uusi ja se toimisi ministeriön harkintavaltaa rajoittavana sekä koulutuksen järjestäjän oikeusturvaa takaavana tekijänä. Koulutuksen järjestäjän tulisi ryhtyä puutteiden korjaamiseen ilman aiheetonta viivytystä tai, jos puutteita ei ole mahdollista korjata välittömästi, järjestäjän tulisi esittää suunnitelma puutteiden korjaamisesta, jonka hyväksyttävyyttä ministeriö arvioisi ennen päätöksen tekemistä. Lupa voitaisiin tehdyistä toimenpiteistä tai suunnitelmista huolimatta muuttaa tai peruuttaa, mikäli opetus- ja kulttuuriministeriö arvioisi, että toimenpiteet tai suunnitelmat eivät ole riittäviä tai toteuttamiskelpoisia.
7 §. Yhteistyö. Pykälä olisi uusi. Pykälässä säädettäisiin lain 2 §:n 1 momentin mukaisten koulutuksen järjestäjien keskinäisestä yhteistyöstä sekä muiden toimijoiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Pykälän mukaan koulutuksen järjestäjän on toimittava yhteistyössä muiden tässä laissa tarkoitettujen koulutuksen järjestäjien sekä muiden tarvittavien tahojen kanssa. Yhteistyö taiteen perusopetuksessa voisi liittyä esimerkiksi toiminnan strategiseen kehittämiseen, opetuksen pedagogiikan ja oppimisympäristöjen monipuoliseen kehittämiseen sekä opetuksen järjestämiseen tai tilayhteistyöhön. Lisäksi yhteistyö voisi koskea molemmilla kansalliskielillä tapahtuvan opetuksen kehittämistä ja toteuttamista. Muilla tarvittavilla tahoilla tarkoitettaisiin tässä yhteydessä esimerkiksi muun kuin opetustuntikohtaisen valtionosuusrahoituksen piirissä toimivia julkisia tai yksityisiä taiteen perusopetuksen oppilaitoksia, muita oppilaitoksia, varhaiskasvatuksen toimijoita ja kouluja taikka muita julkisia tai yksityisiä taide- ja kulttuurialan, nuorisoalan sekä sosiaali- ja terveysalan toimijoita. Yhteistyö voisi liittyä esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja taiteen perusopetuksen välisen yhteistyön edistämiseen tai nuorisolain (1285/2016) tarkoittaman Harrastamisen Suomen mallin mukaisen nuorten harrastustoiminnan ja taiteen perusopetuksen välisen yhteistyön vahvistamiseen taikka kohti ammattilaisuutta etenevien oppilaiden opintopolkujen tukemiseen.
Yhteistyön tekemisessä lähtökohtana olisivat koulutuksen järjestäjien paikalliset olosuhteet ja voimavarat, kuten maantieteellinen sijainti, alueen väestörakenne, toiminnan taloudelliset edellytykset, opetukseen soveltuvat tilat tai muut vastaavat seikat. Yhteistyö voisi koskea myös taiteen perusopetuksen yhteydessä järjestettävää muuta taide- ja kulttuuritoimintaa.
8 §. Vastuutehtävä. Pykälä olisi uusi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että taiteen perusopetuksen vastuutehtävän tarkoituksena olisi toteuttaa ja kehittää taiteen perusopetuksen pedagogiikkaan, toimintakulttuuriin, oppimisympäristöihin ja kansalliskielillä annettavan opetuksen saavutettavuuteen liittyviä malleja ja hyviä käytänteitä oppilaitoksissa sekä edistää taiteen perusopetuksen koulutuksen järjestäjien keskinäistä yhteistyötä valtakunnallisesti ja alueellisesti. Vastuutehtävän tarkoituksena olisi parantaa taiteen perusopetuksen saavutettavuutta ja saatavuutta sekä laatua. Tavoitteena olisi toimijoiden välisen yhteistyön sekä resurssien tehokkaan käytön vahvistaminen. Kyse voisi olla esimerkiksi toiminnan koordinoinnista, viestinnästä tai ajantasaiseen tietoon perustuvasta toiminnan pedagogisesta kehittämisestä, joka olisi vaikuttavaa, ja jonka hyödyt kohdentuisivat laajasti mahdollisimman moneen taiteen perusopetusta toteuttavaan oppilaitokseen.
Pykälän 2 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö voi myöntää hakemuksesta vastuutehtävän kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle, säätiölle tai valtion oppilaitokselle, jolla on vastuutehtävän hoitamisen kannalta monipuolista taiteen perusopetuksen tuntemusta valtakunnallisesti tai alueellisesti sekä riittävät voimavarat tehtävän toteuttamiseen. Päätös perustuisi ministeriön tekemään kokonaisharkintaan.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vastuutehtävän peruuttamisesta. Vastuutehtävä voitaisiin peruuttaa vain olennaisesta laiminlyönnistä. Peruuttamisen edellytyksenä olisi lisäksi se, että toimija ei olisi annetuista huomautuksista huolimatta korjannut laiminlyöntiään.
Pykälän 4 momentti sisältäisi valtuussäännöksen, jonka mukaan vastuutehtävän sisällöstä ja hakemisesta annetaan tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
9 §. Valtionosuus. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan lain 11 §:n 1 momenttia. Pykälän 1 momentin mukaan kunta, joka järjestää taiteen perusopetusta, saa valtionosuutta kunnan asukasmäärän mukaan siten kuin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa (618/2021) säädetään.
Pykälän 2, 3 ja 4 momentit vastaisivat voimassa olevan lain 11 §:n 2 momenttia, eli koulutuksen järjestämisluvan saaneille koulutuksen järjestäjille myönnettäisiin edelleenkin laskennallinen valtionosuus opetustuntien määrän mukaan. Kuten nykyisinkin, kunta voisi hakea oikeutta saada opetustuntikohtaista valtionosuutta. Kunnan hakemukseen ja siihen liittyvään päätökseen sovellettaisiin lain 5 ja 6 §:ssä tarkoitettuja koulutuksen järjestämisluvan hakemiseen ja myöntämiseen, muuttamiseen ja peruuttamiseen liittyviä säännöksiä, minkä lisäksi taiteen perusopetuksen opetustuntimäärään perustuvasta laskennallisesta valtionosuudesta säädetään opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa.
10 §. Suoritemäärän vahvistaminen. Pykälä olisi uusi. Pykälässä säädettäisiin taiteen perusopetuksen suoritemäärien vahvistamisessa huomioon otettavista seikoista. Sen 1 momentin mukaan, vahvistaessaan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 49 §:n 1 momentin mukaisesti taiteen perusopetuksen opetustuntikohtaisen valtionosuuden perusteena käytettävien suoritteiden määrän ministeriö ottaa huomioon koulutuksen järjestäjän oppilaitoksessa kolmen edellisen varainhoitovuoden aikana toteutuneen opetustuntimäärän, toteutuneen oppilasmäärän ja oppimäärän suorittaneiden oppilaiden määrän sekä koulutuksen alueellisen saatavuuden.
Opetus- ja kulttuuriministeriö päättäisi kuten nykyisin kunkin koulutuksen järjestäjän osalta valtionosuuden laskennallisena perusteena olevasta, oppilaitoskohtaisesta opetustuntimäärästä. Päätös suoritemäärästä tehdään rahoituslain 49 §:n 1 momentin mukaan vuosittain seuraavaksi varainhoitovuodeksi. Opetustuntimäärien toteutumista tarkasteltaisiin Opetushallituksen valtionosuustilastoinnin tietojen pohjalta kolmen edellisen vuoden toteutuneiden opetustuntimäärien keskiarvon mukaan. Tarkoituksena on, että suoritemäärän vahvistamisessa huomioon otettavien toteutuneiden opetustuntimäärien painoarvo olisi 93 prosenttia rahoitusmallin käyttöönoton alkuvaiheessa. Siten valtaosa vahvistettavasta suoritemäärästä perustuisi opetustuntimääriin ja muodostaisi niin sanotun suoritemäärien perusosan.
Toteutuneen oppilasmäärän ja oppimäärän suorittaneiden oppilaiden määrän toteutumista tarkasteltaisiin Opetushallituksen valtionosuustilastoinnin tietojen pohjalta myös kolmen edellisen vuoden toteutuneen oppilasmäärän ja oppimäärän suorittaneiden oppilaiden määrän perusteella. Tarkoituksena on, että suoritemäärän vahvistamisessa huomioon otettavan oppilasmäärän ja oppimäärän suorittaneiden oppilasmäärän painoarvo olisi 7 prosenttia rahoitusmallin alkuvaiheessa jakautuen siten, että 6 prosenttia suoritteista vahvistetaan oppilasmäärän perusteella ja 1 prosenttia oppimäärän suorittaneiden oppilaiden määrän perusteella. Tämä 7 prosentin osuus muodostaisi niin sanotun suoritemäärien lisäosan. Laskenta olisi suhteellinen, eli suoritteiden vahvistamisessa otettaisiin huomioon oppilaitoksen toteutunut oppilasmäärä suhteessa kaikkiin taiteen perusopetuksen oppilaisiin. Samoin suoritteiden vahvistamisessa otettaisiin huomioon oppilaitoksen oppimäärän suorittaneiden oppilaiden määrä suhteessa kaikkien taiteen perusopetuksen oppimäärän suorittaneisiin oppilaisiin.
Tarkoituksena on, että toteutuneen oppilasmäärän ja oppimäärän suorittaneiden oppilasmäärän painoarvoa korotetaan suoritemäärien vahvistamisessa asteittain vuosien mittaan siten, että viimeistään vuonna 2040 suoritemäärän vahvistamisessa huomioon otettavien toteutuneiden opetustuntimäärien painoarvo olisi vähintään 75 prosenttia ja oppilasmäärän sekä oppimäärän suorittaneiden oppilaiden määrän painoarvo olisi enintään 25 prosenttia.
Koulutuksen alueellisen saatavuuden huomioimisella pyritään turvaamaan taiteen perusopetuksen saatavuutta myös sellaisilla alueilla, joilla väestön määrä vähenee etenkin lasten ja nuorten ikäryhmissä. Tarkoitus olisi huolehtia siitä, että oppilaiden mahdollisuus osallistua pitkäjänteisesti taiteen perusopetukseen ei vaarantuisi kohtuuttomasti. Tämä on tarkoitus toteuttaa määrittelemällä rahoitusmallin käyttöönottovaiheessa nykyisten valtionosuutta saavien koulutuksen järjestäjien valtionosuuden perusteeksi vahvistettaville suoritteille oppilaitoskohtainen vähimmäistaso (ns. saatavuustaso), joka olisi 60 prosenttia kolmen edellisen vuoden vahvistettujen opetustuntimäärien keskiarvosta. Vähimmäistaso on tarkoitus määritellä jatkossa myös kaikille uusille valtionosuustoimijoille siinä vaiheessa, kun tarvittavat tiedot ovat saatavilla. Mikäli koulutuksen järjestäjän oppilaitoksessa toteutuneiden opetustuntien määrä putoaisi määritellylle vähimmäistasolle tai sen alle, rahoitusta myönnettäisiin kaikkiin oppilaitoksessa toteutuneisiin opetustunteihin.
Valtion talousarviossa määritellään valtionosuuksiin käytettävissä olevan määrärahan lisäksi valtionosuuden laskennallisena perusteena käytettävien opetustuntien enimmäismäärä. Valtion talousarvion mukainen enimmäissuoritemäärä asettaa rajat valtionosuuden laskennalliseksi perusteeksi vahvistettaville opetustuntimäärille, eivätkä vahvistetut opetustuntimäärät täysin vastaa todellisuudessa toteutuneita opetustuntimääriä. Talousarviosta ehdotetaan poistettavaksi valtionosuuden laskennallisena perusteena käytettävien enimmäissuoritemäärän osalta jako musiikin ja muiden taiteenalojen väliltä. Tarkoituksena on, että rahoitusmallista aiheutuvat mahdolliset kielteiset vaikutukset valtionosuuden perusteeksi vahvistettavien suoritteiden määrään rajataan tapauskohtaisesti siten, että koulutuksen järjestäjän rahoitettavien suoritteiden määrän vähennys on vuosittain korkeintaan 8 prosenttia. Mikäli koulutuksen järjestäjä ylläpitää useita oppilaitoksia, vähennys olisi vuosittain korkeintaan 8 prosenttia jokaista oppilaitosta kohden.
Pykälän 2momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettuun toteutuneeseen opetustuntimäärään ei luettaisi mukaan opetustunteja, jotka ylittävät 1 500 opetustuntia oppilaan oppilaitoksessa suorittamaa oppimäärää kohden. Toteutuneeseen oppilasmäärään ei luettaisi mukaan oppilaita, jotka ovat jo saaneet opetusta oppilaitoksessa 1 500 opetustuntia oppimäärää kohden. Oppilaitoksissa tulisi olla ajantasainen tieto oppilasmääristä ja opetustuntimääristä, koska oppilasta kohden valtionosuusperusteisesti rahoitettava opetustuntimäärä voisi olla enintään 1 500 opetustuntia. Momentin mukaisella 1 500 opetustunnin rajoituksella tavoitellaan saavutettavuuden edistämistä. Tarkoitus on säätää täsmällisesti oppimäärän suorittamisen ja sen kautta saavutettavan osaamisen hankkimiseen käytettävissä oleva valtionosuussuoritteiden enimmäismäärä oppilasta ja oppimäärää kohden oppilaitoksessa. Opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen taiteen perusopetuksen oppimäärän mukaisten tavoitteiden saavuttamisen ja enintään 1 500 saadun opetustunnin jälkeen oppilaspaikkoja vapautuisi uusille oppilaille. Ehdotettu 1 500 opetustunnin enimmäismäärä mahdollistaisi koulutusmuodon tuottaman syvällisen osaamisen kehittymisen eri taiteenaloilla. Ehdotettu 1 500 opetustuntia on 200 opetustuntia enemmän kuin nykyisen laajan oppimäärän laskennallinen laajuus. Laskennallista laajuutta on kuitenkin tulkittu oppilaitoksissa eri tavoin, ja vaihteluväli taiteen perusopetuksen valtionosuusrahoituksella rahoitettujen, oppilaiden suorittamien opintojen laajuuksissa eri taiteenaloilla ja eri oppilaitoksissa on ollut merkittävää, eikä oppilaiden oppimäärää kohden saama opetuksen määrä ole toteutunut oppilaitoksissa yhdenvertaisesti.
11 §. Valtionavustukset. Pykälä vastaisi pääosin nykyisen lain 11 §:n 3 momenttia. Sen 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjälle voidaan myöntää valtionavustusta valtion talousarvioon osoitetun määrärahan rajoissa. Lisäksi edellä 8 §:ssä tarkoitetun vastuutehtävän hoitamiseen voidaan myöntää valtionavustusta. Valtionavustuksen myöntämisestä säädetään opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valtionavustusta voitaisiin myöntää myös investointeihin. Valtionapuviranomaisena investointiavustuksia koskevissa asioissa olisi Lupa- ja valvontavirasto. Investointiavustuksiin ei sovellettaisi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslakia.
12 §. Henkilöstö. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevan lain 9 §:n 1 ja 2 momenttia. Pykälän 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädettäisiin, että taiteen perusopetusta antavalla oppilaitoksella tulisi olla toiminnasta vastaava rehtori sekä opetustoiminnan asianmukaiseksi järjestämiseksi riittävä määrä vakituisia opettajia. Rehtorin virka tai tehtävä voi olla useammalle oppilaitokselle yhteinen, mutta rehtorin tulee pystyä tosiasiallisesti vastaamaan oppilaitoksen toiminnasta. Rehtori on siten vastuussa oppilaitoksen johtamisesta, vaikka oppilaitoksessa toimisi esimerkiksi apulais- tai vararehtori. Oppilaitoksella tulee olla riittävä määrä vakituisessa virka- tai työsuhteessa olevia opettajia. Vakituisten opettajien riittävällä määrällä turvattaisiin muun muassa opetustoiminnan ja oppilaitoksen toimintakulttuurin pitkäjänteistä kehittämistä sekä oppilaitoksen toiminnan laatua, jatkuvuutta ja vaikuttavuutta.
Vakituisten opettajien riittävä määrä riippuisi esimerkiksi opetettavista taiteenaloista, oppilasmäärästä sekä siitä, annetaanko opetusta ryhmä- vai yksilömuotoisena. Oppilaitoksessa voisi olla myös muuta henkilöstöä.
Pykälän 1 momentin toisessa virkkeessä säädettäisiin, että rehtorin ja opettajien kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Nykyisin taiteen perusopetuksen rehtorin ja opettajan kelpoisuusvaatimuksista säädetään opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa asetuksessa (986/1998).
Pykälän 2 momentti vastaisi osittain voimassa olevan lain 9 §:n 3 momenttia. Sen nojalla Lupa- ja valvontavirasto voisi erityisestä syystä myöntää rehtorin kelpoisuusvaatimuksista erivapauden. Lupa- ja valvontavirasto voi siten myöntää hakijalle luvan poiketa säädetyistä tutkinto- ja opintovaatimuksista. Erityiset syyt voisivat liittyä esimerkiksi hakijan muilla tavoilla hankittuun, riittäväksi katsottavaan pätevyyteen, kuten pitkään kokemukseen johtotehtävistä tai muuhun erityisosaamiseen.
13 §.Oppilaaksi ottaminen. Pykälässä säädettäisiin oppilaaksi ottamisesta. Säännöksen 1 momentti vastaisi osittain voimassa olevan lain 6 §:n 1 momenttia. Pykälän 1 momentin mukaan oppilaaksi ottamisesta päättää koulutuksen järjestäjä. Lähtökohtana on, että koulutuksen järjestäjä vastaa oppilaaksi ottamisesta ja siihen liittyvistä hallinnollisista päätöksistä. Oppilaaksi ottaminen on olennainen osa koulutuksen järjestäjän kokonaisvastuuta, joka liittyy oppilaspaikkojen osoittamiseen sekä opettajaresurssien kohdentamiseen oppilaitoksissa.
Pykälän 2 momentin mukaan muut koulutuksen järjestäjät kuin valtion oppilaitos voivat sopia oppilaspaikkojen varaamisesta hakijan kotikunnan tai asuinpaikan perusteella. Sopimuksessa voitaisiin sopia kunnan asukkaita koskevista kiintiöistä tai muista vastaavista seikoista. Sopimus, jossa sopimuskunnista tulevat hakijat asetetaan etusijalle oppilasvalinnassa, voitaisiin tehdä yhden tai useamman kunnan tai koulutuksen järjestäjän kanssa.
Pykälän 3 momentin mukaan oppilaaksi ottamisessa on sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita. Koulutuksen järjestäjä päättää siten oppilaaksi ottamisen perusteista ja valintamenettelystä. Valintamenettelyssä tulee noudattaa yhdenvertaisuusperiaatetta ja muita perustuslaissa säädettyjä perusteita. Saman 3 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä voi antaa oppilaaksi ottamisessa etusijan 2 momentin mukaisen sopimuksen perusteella, kunnan järjestämässä koulutuksessa omasta kunnasta tuleville hakijoille ja hakijoille, jotka ovat alle 18-vuotiaita opintojen alkaessa. Etusijaa voidaan käyttää vain tilanteessa, jossa hakijoita on enemmän kuin koulutuksen järjestäjän tarjoamia oppilaspaikkoja. Säännös ei velvoita etusijan käyttöön, vaan jättää sen koulutuksen järjestäjän harkintaan.
Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Kyseistä yhdenvertaisuussäännöstä täydentää perustuslain 6 §:n 2 momentin mukainen syrjintäkielto. Sen mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Henkilöön liittyvä syy tarkoittaa muun muassa asuinpaikkaa (HE 309/1993 vp, s. 43–44).
Sopimukseen ja asuinpaikkaan liittyvä etusijasäännös on lisätty voimassa olevan lain 6 §:n 2 momenttiin vuonna 2000 annetulla lailla (518/2000). Kyseisen lain hallituksen esitystä (HE 10/2000) koskevassa lausunnossa (PeVL 9/2000 vp) perustuslakivaliokunta arvioi etusijasäännöstä perustuslain 6 §:n 2 momentissa säädetyn syrjintäkiellon kannalta. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan syrjintäkiellon merkitystä vahvisti perustuslain 16 §:n 2 momentissa julkiselle vallalle säädetty velvollisuus turvata jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta. Arvioidessaan sitä, oliko ehdotetuille oppilaaksi ottamista koskeville säännöksille perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu hyväksyttävä syy, perustuslakivaliokunta totesi, että taiteen perusopetuksen järjestäminen on kunnan vapaaehtoinen tehtävä, jonka kunta voi itsehallintonsa nojalla ottaa hoidettavakseen. Näin menetellessään kunta pyrkii kuntalain 1 §:n 3 momentin mukaisesti edistämään omien asukkaidensa hyvinvointia. Lausunnon mukaan kunta toimii samassa tarkoituksessa, kun se pyrkii rahoitusta ja oppilaspaikkoja koskevilla sopimuksilla varmistamaan asukkaidensa mahdollisuuden saada taiteen perusopetusta joltakin muulta koulutuksen järjestäjältä. Ehdotetuille oppilaaksi ottamista koskeville säännöksille oli perustuslakivaliokunnan mukaan siten perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu ja viime kädessä perustuslain 121 §:ssä vahvistettuun kunnalliseen itsehallintoon palautuva hyväksyttävä syy.
Nykyisin voimassa olevan kuntalain (410/2015) 1 §:n 2 momentin mukaan kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Olisi siten tarkoituksenmukaista säätää asiasta nykyistä lakia vastaavalla tavalla.
Pykälän 3 momentin 3 kohdan mukainen ikään perustuva etusijasäännös olisi voimassa olevaan sääntelyyn nähden uusi ja se koskisi kaikkia alle 18-vuotiaita hakijoita riippumatta siitä, minkä koulutuksen järjestäjän koulutukseen alle 18-vuotias lapsi tai nuori hakeutuu. Siten myös koulutuksen järjestäjänä toimiva valtion oppilaitos voisi halutessaan soveltaa etusijasäännöstä. Ikään perustuvan etusijan tarkoituksena olisi turvata ja edistää taiteen perusopetuksen saavutettavuutta alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille. Säännös antaisi myös koulutuksen järjestäjälle oikeudellisen perustan toimia lapsen edun mukaisesti tilanteissa, joissa oppilaspaikkoja olisi rajatusti saatavilla. Ikäraja määriteltäisiin opintojen alkamisen ajankohdan perusteella. Tämä selkeyttäisi ikärajan soveltamista ja estäisi tulkintaongelmia hakemuksen jättöhetken ja opintojen alkamisen välisen ajan vuoksi. Ehdotettava 18 vuoden ikäraja perustuu YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 1 artiklaan, jossa lapseksi määritellään jokainen alle 18-vuotias henkilö.
Etusijaa annettaessa on noudatettava 3 momentin mukaista yhdenvertaisuusperiaatetta. Tämä tarkoittaa, että etusijaa annettaessa on noudatettava perustuslain 6 §:n ja yhdenvertaisuuslain vaatimuksia. Etusijaa voidaan siten käyttää vain 2 momentissa säädetyn perusteen mukaisesti, eikä hakijoita saa asettaa eriarvoiseen asemaan kielletyillä perusteilla, kuten sukupuolen, kielen, uskonnon, alkuperän tai vammaisuuden perusteella. Etusijan käyttö ei saa johtaa kohtuuttomaan eriarvoisuuteen, vaan sen tulee olla suhteellista ja perusteltua lain tavoitteiden kannalta.
Pykälän 4 momentti vastaisi osittain voimassa olevan 6 §:n 2 momenttia. Momentin nojalla etusijan käytöstä ja sen perusteista olisi ilmoitettava valintamenettelyn yhteydessä. Tämä lisää avoimuutta ja varmistaa hakijoiden oikeusturvan, kun hakijat tietävät etukäteen, millä perusteilla oppilaaksi ottaminen tapahtuu. Oppilasvalinnassa ikään perustuva etusija voitaisiin antaa esimerkiksi antamalla lisäpisteitä pääsykokeissa tai muulla vastaavalla tavalla. Saman 4 momentin mukaan oppilaita, joille annetaan etusija oppilaaksiotossa sopimuksen tai asuinpaikan perusteella, saa olla enintään puolet kulloinkin otettavista oppilaista ja heidän kaikkien tulee täyttää oppilaaksiotossa edellytetyt tieto- ja taitotaso sekä valmiudet.
Pykälän 5 momentti olisi uusi. Momentissa säädettäisiin, että pykälän 2–4 momentteja ei sovellettaisi oppilaan siirtymiseen opintojen aikana toisen oppilaitoksen oppilaaksi, kun oppilaaksi ottamisesta päätettäisiin tilanteessa, jossa koulutusta järjestettäisiin yhteistyössä 4 §:n mukaisesti. Taiteen perusopetuksen oppilaaksi jo kertaalleen otetun oppilaan koko oppimäärän suorittaminen olisi tarkoitus mahdollistaa tilanteessa, jossa koulutusta järjestettäisiin yhteistyössä tämän lain 4 §:n mukaisesti. Kyseessä voisi olla esimerkiksi tilanne, jossa taiteen perusopetuksen oppimäärä suoritettaisiin kahdessa eri oppilaitoksessa. Tällöin oppilas voitaisiin ottaa ensin oppilaaksi yhteen oppilaitokseen ja osa opinnoista voitaisiin suorittaa toisessa oppilaitoksessa. Tämä edellyttäisi yhteistyötä ja sopimista oppimäärään sisältyvien opintojen ja niiden osien toteuttamisesta. Edellä mainitussa yhteistyötilanteessa oppilaalla tulisi olla mahdollisuus koko oppimäärän suorittamiseen, eli oppilaan siirtyessä ensimmäisestä oppilaitoksesta seuraavaan oppilaitokseen, oppilaaseen ei enää sovellettaisi pykälän mukaista valintamenettelyä, vaan hänellä tulisi olla mahdollisuus jatkaa oppimäärän mukaiset opinnot loppuun asti. Taiteenalakohtaisen oppimäärän opintojen suorittaminen on siten mahdollistettava oppilaalle, joka on jo saanut oppilaaksi ottamista koskevan päätöksen sellaisessa tilanteessa, jossa koulutusta järjestetään yhteistyönä tämän lain 4 §:n mukaisesti.
14 §. Oppilasmaksut. Pykälä vastaisi pääosin nykyisen lain 12 §:ää. Pykälän 1 momentin mukaan oppilailta voidaan periä opetuksesta kohtuullisia maksuja. Oppilailta perittävien maksujen kohtuullisuutta tulisi arvioida suhteessa oppilaitoksessa annetun opetuksen määrään ja laatuun sekä kustannuksiin. Momentin toisessa virkkeessä säädettäisiin oppilaan oikeudesta saada pyynnöstä maksua koskeva päätös koulutuksen järjestäjältä. Säännös oikeudesta saada oppilasmaksua koskeva päätös kytkeytyy voimassa olevan lain 10 §:n 2 momenttiin ja olisi voimassa olevaan sääntelyyn nähden uutta oppilaalta edellytettävän pyynnon osalta. Säännös olisi muutos vallitsevaan nykytilaan, kun oppilasmaksua koskeva päätös olisi tehtävä ainoastaan oppilaan pyynnöstä. Säännöksen tavoitteena on koulutuksen järjestäjien hallinnollisen taakan keventäminen oppilasmaksua koskevan päätöksenteon osalta, kuitenkaan oppilaan oikeusturvaa heikentämättä. Säännös olisi yhteydessä lain 17 ja 18 §:ään, joissa säädettäisiin oppilasmaksua koskevan päätöksen muutoksenhausta.
Pykälän 2 momentin mukaan koulutuksen järjestäjänä toimiva kunta voi määrätä omasta kunnasta tulevalta oppilaalta perittävän maksun erisuuruiseksi kuin muulta oppilaalta perittävän maksun. Lisäksi jos muut koulutuksen järjestäjät kuin valtion oppilaitos ovat tehneet keskenään sopimuksen koulutuksen järjestämisestä aiheutuvien kustannusten jakamisesta, voidaan oppilasmaksut määrätä erisuuruisiksi sopimuksen piiriin kuuluvien ja muiden oppilaiden osalta.
Perustuslakivaliokunta on arvioinut lausunnossaan (PeVL 9/2000 vp) maksujen kohtuullisuutta sekä erisuuruisia maksuja ja todennut, että erisuuruisille oppilasmaksuille on kunnalliseen itsehallintoon liittyvät hyväksyttävät syyt. Perustuslakivaliokunta kuitenkin korosti, että oppilasmaksujen tulee kaikissa tapauksissa olla ehdotetussa säännöksessä mainitulla tavalla kohtuullisia, eikä maksujen välisiä eroja saa määrätä kohtuuttoman suuriksi.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin maksuille määrättävästä viivästyskorosta sekä maksujen ulosottokelpoisuudesta. Ehdotetun säännöksen mukaan vuotuista viivästyskorkoa saataisiin periä eräpäivästä lukien noudattaen, mitä korkolaissa (633/1982) säädetään, jos tässä laissa tarkoitettua oppilaalta perittävää maksua ei ole suoritettu eräpäivänä. Maksu olisi suoraan ulosottokelpoinen ja sen perimisestä säädettäisiin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007). Momentissa tarkoitetun viivästyskoron lisääminen oppilasmaksua koskevaan laskuun tai oppilasmaksun perintään siirtäminen ovat luonteeltaan maksusuoritusten käsittelyyn liittyviä teknisluonteisia hallinnollisia tehtäviä, joihin ei sisälly itsenäistä päätöksentekoa. Tällaisia oppilasmaksujen laskutukseen liittyviä tehtäviä ei siten tarvitsisi koulutuksen järjestäjän itse hoitaa esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jossa koulutus järjestetään lain 4 §:n 2 momentin mukaisesti.
15 §. Oppilaan osaamisen arviointi ja todistus. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevan lain 8 §:ää. Pykälän 1 momentin mukaan oppilaan arvioinnilla pyritään ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittämään oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Oppilaan osaamista tulee arvioida monipuolisesti. Kyse on oppilaan tiedollisen ja taidollisen osaamisen tason arvioinnista. Arviointimenettelystä ja -tavoista päättäisi koulutuksen järjestäjä opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että oppilaskohtaisen osaamisen arvioinnin toteuttaisi taiteen perusopetusta antavan oppilaitoksen opettaja. Säännös olisi voimassa olevaan lakiin nähden uusi. Säännöksellä osoitettaisiin arviointivastuu oppilaan opettajalle, joka tuntee oppilaan osaamisen ja opintojen etenemisen. Mikäli oppilaalla on useita opettajia, osaamisen arvioinnista voisivat päättää opettajat yhdessä.
Pykälän 3 momentin mukaan taiteen perusopetuksen oppimäärän suorittaneelle oppilaalle annetaan päättötodistus. Säännös olisi tältä osin voimassa olevaan lakiin nähden uusi. Oppilaan oikeus saada päättötodistus nostettaisiin lain tasolle, jotta taiteen perusopetuksen kautta saatu osaaminen voitaisiin tunnistaa ja tunnustaa nykyistä paremmin. Taiteen perusopetuksessa hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen liittyvät esimerkiksi opintojen hyväksilukemiseen muissa koulutusmuodoissa tai taiteen perusopetuksen kautta kertyneen osaamisen ja taitojen tunnistamiseen sekä hyödyntämiseen muilla elämän osa-alueilla. Päättötodistuksen tarkoituksena on osoittaa oppilaan suorittamat opinnot ja niistä annetut arvioinnit osaamisen tasosta. Koulutuksen järjestäjä vastaisi siitä, että oppilaitoksen oppilas saisi päättötodistuksen. Saman momentin mukaan Opetushallitus määrää opetussuunnitelman perusteissa oppilaan arvioinnista, oppilaalle annettavista muista todistuksista sekä todistuksiin merkittävistä tiedoista. Muilla todistuksilla voidaan tarkoittaa esimerkiksi osallistumis- tai osatodistuksia.
16 §. Osaamisen arvioinnin uusiminen ja oikaisu. Pykälä sisältäisi säännökset koskien oppilaan osaamisen arvioinnin uusimista ja oikaisua. Säännös vastaisi osittain voimassa olevan lain 10 §:n 1 momenttia. Pykälän mukaan oppilaan osaamisen arviointiin ei saisi hakea muutosta valittamalla hallintotuomioistuimeen. Oppilaan huoltaja tai muu laillinen edustaja taikka 15 vuotta täyttänyt oppilas voivat pyytää opettajalta tai opettajilta arvioinnin uusimista kahden kuukauden kuluessa arviointia koskevan tiedon saamisesta. Ero nykyisin voimassa olevan lain 10 §:n 1 momenttiin on se, että muutoksenhakuun olisi oikeutettu huoltajan lisäksi oppilaan muu laillinen edustaja sekä 15 vuotta täyttänyt oppilas itse. Oppilaan ja hänen huoltajansa tai muun edustajansa oikeus olisi rinnakkainen. Oppilaan oma muutoksenhakuoikeus sopii yhteen hallintolain (434/2003) 14 §:n 3 momentin säännöksen kanssa, jonka mukaan viisitoista vuotta täyttäneellä alaikäisellä ja hänen huoltajallaan tai muulla laillisella edustajallaan on kummallakin oikeus erikseen käyttää puhevaltaa asiassa, joka koskee alaikäisen henkilöä taikka henkilökohtaista etua tai oikeutta. Jos oppilaan huoltaja tai muu laillinen edustaja taikka 15 vuotta täyttänyt oppilas on tyytymätön uuteen arviointiin tai ratkaisuun, jolla pyyntö on hylätty, voi arviointiin pyytää oikaisua rehtorilta kahden kuukauden kuluessa arviointia tai ratkaisua koskevan tiedon saamisesta.
17 §. Oikaisuvaatimus. Pykälässä säädettäisiin päätöksistä, joihin voisi hakea muutosta oikaisuvaatimuksella. Kyse on koulutuksen järjestämisluvan myöntämistä, muuttamista ja peruuttamista sekä oikeutta saada opetustuntikohtaista valtionosuutta koskevista päätöksistä kuten oppilaaksiottoa ja oppilasmaksua koskevista päätöksistä. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevan lain 10 §:n 2 momenttia. Pykälän 1 momentin mukaan edellä 5 ja 6 §:ssä sekä 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuun päätökseen saa vaatia oikaisua opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Kyse on järjestämisluvan myöntämiseen, muuttamiseen ja peruuttamiseen sekä oikeuteen saada opetustuntikohtaista valtionosuutta koskevista hallintopäätöksistä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että oppilaan huoltaja tai muu laillinen edustaja taikka 15 vuotta täyttänyt oppilas itse saisi vaatia oikaisua 13 ja 14 §:ssä tarkoitettuihin oppilaaksi ottamista ja oppilasmaksua koskeviin päätöksiin Lupa- ja valvontavirastolta. Muutoksenhaulle oppilaaksi ottamista koskevissa asioissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti 14 päivän muutoksenhakuaika, koska asiat ovat luonteensa vuoksi kiireellisiä. Tällöin myös muutoksenhakuaika alkaisi oppilaalle tai huoltajalle taikka oppilaan muulle lailliselle edustajalle tehtävästä tiedoksiannosta.
Pykälän 3 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen hallintolakiin (434/2003). Yleiset säännökset oikaisuvaatimuksesta ovat hallintolain 7 a luvussa. Tämä tarkoittaisi muun muassa sitä, että 1 momentin mukaista päätöstä koskeva muutoksenhakuaika olisi 30 päivää.
18 §. Muutoksenhaku hallintotuomioistuimeen. Pykälässä säädettäisiin, että oikaisuvaatimukseen johdosta annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallintotuomioistuimeen. Muutoksenhaulle oppilaaksi ottamista koskevissa asioissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti 14 päivän muutoksenhakuaika, koska asiat ovat luonteensa vuoksi kiireellisiä. Muutoksenhakuaika oppilaalle tai huoltajalle taikka oppilaan muulle lailliselle edustajalle alkaa tiedoksiannosta. Hallinto-oikeuden päätökseen oppilasmaksua ja oppilaaksi ottamista koskevassa asiassa ei saisi hakea muutosta valittamalla. Tämä olisi yhdenmukaista muiden koulutusta koskevien lakien, kuten lukiolain (714/2018) ja perusopetuslain (628/1998) kanssa. Oppilaaksi ottamista koskeva hallintopäätös ei koske subjektiivista oikeutta, vaan kyse on koulutuksen järjestäjän harkinnasta liittyen esimerkiksi rajalliseen määrään oppilaspaikkoja. Oppilasmaksut eivät puolestaan ole veroluonteisia maksuja, vaan maksuja saadusta opetuksesta, minkä vuoksi maksujen kohtuullisuus voidaan arvioida hallintomenettelyssä.
Pykälän 2 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin (808/2019).
19 §. Tietojensaanti- ja ilmoitusoikeus. Pykälä olisi osittain uusi. Sen 1 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta toimittaa valtion opetushallintoviranomaisille koulutuksen ja oppilaitoksen toiminnan arviointiin, kehittämiseen, tilastointiin ja seurantaan liittyviä tietoja. Opetushallintoviranomaisen oikeudesta saada muita kuin rahoituksen määräämiseksi tarvittavia tietoja ei ole olemassa erillisiä säännöksiä voimassa olevassa laissa. Säännöllinen tietojen kerääminen on tarpeellista muun muassa koulutuksen järjestämislupien edellytysten täyttymisen seuraamiseksi sekä koulutusmuodon kehittämisen tueksi. Vastaavanlainen säännös sisältyy muuhun voimassa olevaan koulutusta koskevaan lainsäädäntöön.
Pykälän 2 momentti vastaisi nykyisen lain 9 a §:ää, mutta säännöstä on selkeytetty lisäämällä tarkentava viittaus taiteen perusopetusta antavan oppilaitoksen henkilöstöön. Siten momentissa säädettäisiin, että taiteen perusopetusta antavan oppilaitoksen henkilöstöön kuuluvalla olisi salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja henkeä ja terveyttä uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos hän tehtäviä hoitaessaan olisi saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä olisi syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi.
20 §. Koulutuksen arviointi. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lain 7 §:ää. Parantaakseen taiteen perusopetuksen kehittämistä ja oppimisen edellytyksiä tulisi koulutuksen järjestäjän pykälän 1 momentin mukaisesti arvioida järjestämänsä koulutuksen toteuttamista ja annettua opetusta. Koulutuksen järjestäjän olisi myös säännöllisesti osallistuttava ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. Ulkopuolisia arviointeja tekee muun muassa Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Koulutuksen järjestäjän tulee julkistaa järjestämiensä arviointien keskeiset tulokset. Tämä koskisi koulutuksen järjestäjän omaa arviointia sekä ulkopuolisen toimijan tekemää arviointia.
Pykälän 2 momentissa olisi voimassa olevaa säännöstä vastaava valtuutussäännös, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä arvioinnista ja sen kehittämisestä. Tarkempia säännöksiä arvioinnista ja sen kehittämisestä on annettu koulutuksen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1061/2009).
Pykälän 3 momentti sisältäisi voimassa olevaa säännöstä vastaavan informatiivisen viittauksen Kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta annettuun lakiin (1295/2013).
21 §. Rikosoikeudellinen virka- ja vahingonkorvausvastuu. Pykälä olisi uusi.Pykälässä säädettäisiin rikosoikeudellisesta virkavastuusta siltä osin kuin yksityisen koulutuksen järjestäjän henkilöstön tehtäviin kuuluu julkisia hallintotehtäviä. Koulutuksen järjestäjän toiminnassa julkisia hallintotehtäviä voi sisältyä tehtäviin, jotka liittyvät 13 §:ssä tarkoitettuun oppilaaksi ottamiseen sekä 14 §:ssä tarkoitettujen oppilasmaksujen määräämiseen. Viittaus rikosoikeudelliseen virkavastuuseen korostaa julkisiin hallintotehtäviin liittyvän lainmukaisuuden ja huolellisuuden edellytystä.
Kunnan, kuntayhtymän tai valtion oppilaitoksessa julkisia hallintotehtäviä hoitaisi virkasuhteinen henkilöstö, jonka osalta rikosoikeudellisesta virkavastuusta ei ole tarpeen erikseen säätää.
Vahingonkorvausvastuun osalta pykälä sisältäisi selvyyden vuoksi viittauksen vahingonkorvauslakiin.
22 §. Voimaantulo. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ehdotetun lain voimaantulosta. Ehdotettu laki taiteen perusopetuksesta olisi tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä elokuuta 2027.
Pykälän 2 momentin mukaan voimassa oleva laki taiteen perusopetuksesta kumottaisiin (633/1998). Samalla kumoutuisi lain valtuutussäännöksen nojalla annettu asetus taiteen perusopetuksesta (813/1998).
Pykälän 3 momentti sisältäisi tavanomaisen viittaussäännöksen, jonka mukaan muualla lainsäädännössä olevalla viittauksella kumottuun lakiin tarkoitettaisiin ehdotetun lain voimaantulon jälkeen viittausta ehdotettuun lakiin taiteen perusopetuksesta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että lain 10 §:ää sovellettaisiin ensimmäisen kerran vahvistettaessa valtionosuuden perusteena käytettävien suoritteiden määriä varainhoitovuodelle 2028. Säännöksellä varmistetaan, että valtionosuuksien laskentaan liittyvät menettelyt voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisella aikataululla.
23 §. Voimaan jäävät asetukset. Pykälässä säädettäisiin kumottavan lain nojalla annettujen asetusten jäämisestä voimaan.
24 §. Koulutuksen järjestämislupaa sekä oikeutta saada valtionosuutta koskeva siirtymäsäännös. Pykälän 1 momentin nojalla kumottavan lain nojalla myönnetyt koulutuksen järjestämisluvat jäisivät ehdotetun lain voimaan tullessa voimaan ja kumottavassa laissa tarkoitetut koulutuksen järjestäjät saisivat jatkaa toimintaansa ehdotetussa laissa tarkoitettuina koulutuksen järjestäjinä. On huomioitava, että lain 6 §:n 2 momentin mukaan ministeriö seuraa säännöllisesti koulutuksen järjestämisluvan edellytysten täyttymistä. Ministeriön tarkoituksena onkin seurata voimassa olevien järjestämislupien edellytysten täyttymistä Opetushallituksen toteuttaman perustietokyselyn yhteydessä siirtymäkauden alussa.
Pykälän 2 momentin nojalla kumotun lain nojalla annettu päätös, jossa kunnalle on myönnetty oikeus saada valtionosuutta opetustuntien määrän mukaan, jäisi ehdotetun lain voimaan tullessa voimaan. Ministeriön tarkoituksena on myös seurata kunnille tehtyjen päätösten mukaisten edellytysten täyttymistä Opetushallituksen toteuttaman perustietokyselyn yhteydessä siirtymäkauden alussa.
Pykälän 3 momentin nojalla opetus- ja kulttuuriministeriö voisi ilman 5 §:ssä tarkoitettua hakemusta muuttaa edellä 1 momentissa tarkoitetun järjestämisluvan ja 2 momentissa tarkoitetun päätöksen koskemaan ehdotettavan lain 3 §:n mukaista oppimäärää. Kyse olisi kumottavan lain nojalla myönnettyjen järjestämislupien ja päätösten muuttamisesta siten, että niihin lisättäisiin oikeus opettaa uusien opetussuunnitelmien perusteiden mukaista oppimäärää. Muutos olisi maksuton koska se tehtäisiin ilman maksuperustelaissa (152/1990) edellytettyä hakemusta.
25 §. Opetussuunnitelman perusteita ja opetussuunnitelmia koskeva siirtymäsäännös. Pykälän 1 momentin nojalla kumottavan lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaan laadittua opetussuunnitelmaa noudatettaisiin, kunnes Opetushallitus päättää ehdotetun lain 3 §:n 1 momentin mukaisten opetussuunnitelmien perusteiden ja niiden mukaan laadittujen opetussuunnitelmien käyttöönotosta. Opetushallituksen tulisi hyväksyä opetussuunnitelman perusteet niin, että opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti laadittavat opetussuunnitelmat voidaan ottaa käyttöön viimeistään 1 päivänä elokuuta 2028. Tarkoituksena on, että opetussuunnitelman perusteet uudistettaisiin vuosien 2026—2027 aikana siten, että opetussuunnitelmien laatimiseen jäisi riittävästi aikaa.
Pykälän 2 momentin nojalla ehdotetun lain tultua voimaan ja ennen kuin ehdotetun lain mukaiset opetussuunnitelman perusteet ja niiden mukaan laaditut opetussuunnitelmat otetaan käyttöön, koulutuksen järjestäjä ottaisi oppilaan suorittamaan taiteen perusopetusta kumotun lain mukaisten opetussuunnitelman perusteiden mukaan laadittujen opetussuunnitelmien mukaisesti.
26 §. Opetuksen ja koulutuksen valtakunnalliseen tietovarantoon tallennettavan koulutuksen laajuutta koskeva siirtymäsäännös. Pykälässä olisi kyse siirtymäsäännöksestä, jonka nojalla kumotun lain mukaisen opetussuunnitelman perusteiden eli yleisen ja laajan oppimäärän mukaisia tietoja voitaisiin edelleen tallentaa opetuksen ja koulutuksen valtakunnalliseen tietovarantoon.