7.1
Välitysmenettelylaki
1 lukuYleiset säännökset
1 §. Lain soveltamisala. Pykälän 1 momentin mukaan lakia sovelletaan välitysmenettelyyn, jonka paikka on Suomessa. Toisin kuin voimassa olevan lain 51 ̶ 55 §:ssä, laissa ei olisi enää erikseen säännöksiä vieraassa valtiossa tapahtuvasta välitysmenettelystä. Pykälän 2 ja 4 momentista ilmenisi, miltä osin lakia sovelletaan myös silloin, kun välitysmenettelyn paikka on ulkomailla.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että lain 8 ja 9 §:n säännöksiä välitysmenettelyn ja tuomioistuinmenettelyn suhteesta sovelletaan myös, jos välitysmenettelyn paikka on ulkomailla tai sitä ei ole vielä määrätty. Lain 8 §:ssä säädetään välityssopimuksen vaikutuksesta tuomioistuimen toimivaltaan käsitellä asiaa ja 9 §:ssä tuomioistuimen toimivallasta määrätä turvaamistoimia asian ollessa välitysoikeuden käsiteltävänä.
Laissa on useita säännöksiä, joita on tarvetta soveltaa myös silloin, kun välitysmenettelyn paikkaa ei ole vielä määrätty. Tällaisia ovat välitysoikeuden jäsenten lukumäärää, välitysoikeuden asettamista sekä välitysoikeuden jäsenen esteelliseksi julistamista ja erottamista koskevat säännökset. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan sen vuoksi säädettäväksi, että lain 10, 12, 13, 15 ja 16 §:ää sovelletaan myös, vaikka välitysmenettelyn paikkaa ei ole vielä määrätty, jos ainakin yhdellä asianosaisella on kotipaikka Suomessa.
Pykälän 4 momentin mukaan 8 luvun säännöksiä sovellettaisiin myös ulkomailla annetun välitystuomion tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon. Toisin kuin nykyään, Suomessa ja ulkomailla annetun välitystuomion täytäntöönpanoa koskisi siten jatkossa lähtökohtaisesti yhtenäinen sääntely.
2 §. Tiedoksiantojen vastaanottaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi asiakirjojen ja muiden viestien tiedoksiannosta asianosaisille välitysmenettelyssä. Pykälässä säädetään tiedoksiantotavasta ja tiedoksiannon ajankohdasta. Pykälä koskee myös välitysmenettelyn aloittamisilmoituksen ja välitystuomion tiedoksiantoa. Pykälä vastaa pääosin mallilain 3 artiklaa.
Pykälän 1 momentin mukaan kirjallinen tiedoksianto katsotaan vastaanotetuksi sinä päivänä, jona se on toimitettu vastaanottajalle tai vastaanottajan edustajalle henkilökohtaisesti tai vastaanottajan toimipaikkaan, asuinpaikkaan tai osoitteeseen. Jos asiakirja tai muu viesti annettaisiin tiedoksi sähköisesti, viesti katsottaisiin vastaanotetuksi, kun se on toimitettu sähköisenä viestinä vastaanottajan ilmoittamaan tai hyväksymään sähköiseen osoitteeseen siten, että toimitus voidaan todentaa. Sähköisellä osoitteella tarkoitetaan sähköpostiosoitteen lisäksi esimerkiksi käyttöoikeutta sähköiseen järjestelmään. Jos vastaanottajan tai vastaanottajan edustajan olinpaikka on tuntematon eikä sitä voida kohtuullisin toimenpitein saada selville, kirjallinen tiedoksianto katsotaan vastaanotetuksi sinä päivänä, jona se on todisteellisesti lähetetty vastaanottajan viimeisimpään tunnettuun toimipaikkaan, asuinpaikkaan tai osoitteeseen.
Pykälää ei sen 2 momentin mukaan sovellettaisi menettelyyn tuomioistuimessa.
3 §. Oikeudesta luopuminen. Pykälä sisältää pääosin mallilain 4 artiklaa vastaavat säännökset siitä, milloin asianosaisen katsotaan luopuneen oikeudestaan vastustaa virheellistä menettelyä ja oikeudestaan vedota menettelyvirheeseen välitysmenettelyssä tai tuomioistuimessa.
Jos välitysmenettelyssä ei ole noudatettu tämän lain säännöstä, josta asianosaiset voivat poiketa, tai välityssopimuksessa sovittua, asianosaisen olisi vastustettava tätä noudattamatta jättämistä joko vastustamiselle asetetussa määräajassa, tai jos tällaista ei ole, ilman aiheetonta viivytystä saatuaan tietää menettelyvirheestä. Muussa tapauksessa asianosaisen katsottaisiin luopuneen oikeudestaan vastustaa menettelyvirhettä välitysmenettelyssä tai tuomioistuimessa. Vastustamisen määräaika voi perustua lakiin tai asianosaisten sopimukseen tai se voi olla välitysoikeuden asettama. Laissa on säädetty määräaika esimerkiksi esteellisyyteen (15 §:n 2 momentti) ja toimivaltaylitykseen (18 §:n 3 momentti) vetoamiselle välitysmenettelyssä sekä näiden kysymysten saattamiselle tuomioistuimen ratkaistavaksi (15 §:n 3 momentti ja 18 §:n 4 momentti).
Pykälä koskee asianosaisen tiedossa olevan menettelyvirheen vastustamisesta luopumista sekä välitysmenettelyn aikana että välitystuomion kumoamisen perusteena tai täytäntöönpanon esteperusteena. Pykälä on soveltamisalaltaan laajempi kuin voimassa olevan lain 41 §:n 2 momentti, joka koskee vain luopumisen vaikutusta välitystuomion kumoamisperusteeseen.
4 §. Tuomioistuimen toimivallan laajuus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että tuomioistuin olisi toimivaltainen tämän lain soveltamisalaan kuuluvissa asioissa vain, jos tässä laissa niin säädetään. Nykyisen lain aikana tuomioistuimessa on toisinaan esiintynyt vahvistuskanteita, joissa asianosainen on vaatinut vahvistettavaksi, että tietty välityssopimus on pätevä ja voimassa oleva tai että riita kuuluu välityssopimuksen alaan taikka että tällaista välitysoikeudelle toimivallan perustavaa välityssopimusta ei ole olemassa. Tällaisten kanteiden tarve on liittynyt nykyisen lain toimivaltasääntelyyn, jossa ei esimerkiksi ole ollut mahdollisuutta saada välitysoikeuden tekemää negatiivista toimivaltapäätöstä kumottavaksi. Ehdotettu laki sisältää tähän liittyvät oikeuskeinot, minkä vuoksi vahvistuskanteen ajamiselle ei enää ole tarvetta. Vahvistuskanne on esimerkki vaatimuksesta, joka ei nyt kysymyksessä olevan pykälän perusteella olisi enää mahdollinen. Estettä ei kuitenkaan olisi sille, että tuomioistuin tutkii tuomioistuimessa vireille saatetussa asiassa esitetyn väitteen välityssopimuksen sitomattomuudesta, kohtuuttomuudesta tai asiaan soveltumattomuudesta.
5 §. Toimivaltainen tuomioistuin ja käsittelyjärjestys. Pykälässä ehdotetaan, että asiantuntemuksen turvaamiseksi välitysmenettelyä koskevien asioiden käsittely keskitettäisiin Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen ja Helsingin hovioikeuteen. Pykälässä säädettäisiin myös asian käsittelyssä noudatettavista menettelysäännöksistä.
Pykälän 1 momentin mukaan Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus olisi toimivaltainen tuomioistuin välitysoikeuden asettamista (12 ja 13 §), välitysoikeuden jäsenen erottamista (16 §) ja kolmannen tahon liittämistä välitysmenettelyyn (19 §) koskevissa asioissa. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus olisi toimivaltainen myös 41 §:n mukaisissa välitysoikeuden palkkioita ja kulukorvauksia koskevissa muutoksenhakuasioissa.
Helsingin hovioikeus olisi toimivaltainen välitystuomion kumoamista (44 §) ja täytäntöönpanoa (45 §), välitysoikeuden jäsenen esteellisyyttä (15 §), välitysoikeuden toimivaltaa (18 §) sekä välitysoikeuden määräämän turvaamistoimen täytäntöönpanoa (20 §) koskevissa asioissa.
Kuten nykyään, tuomioistuinavusteinen todistelun vastaanottaminen (32 §) tapahtuisi jatkossakin siinä käräjäoikeudessa, jonka alueella kuultava tai se, jota asia muuten koskee, oleskelee.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin käräjäoikeudessa käsiteltävien asioiden käsittelyjärjestyksestä. Nämä asiat käsiteltäisiin noudattaen oikeudenkäymiskaaren 8 luvun säännöksiä hakemusasioiden käsittelystä, jollei tästä laista muuta johdu. Lain 41 §:ssä on tarkempia menettelysäännöksiä välitysoikeuden palkkioita ja kulukorvauksia koskevien asioiden osalta. Välitysoikeuden asettamista (12 ja 13 §) ja välitysoikeuden jäsenen erottamista (16 §) koskevissa asioissa oikeutta hakea muutosta käräjäoikeuden päätöksiin on osittain rajoitettu.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Helsingin hovioikeuteen keskitettävien asioiden käsittelyjärjestyksestä. Välitysoikeuden jäsenen esteellisyyttä (15 §), välitystuomion täytäntöönpanoa (45 §) ja välitysoikeuden määräämän turvaamistoimen täytäntöönpanoa (20 §) koskevat asiat käsiteltäisiin noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa hakemusasioiden käsittelystä käräjäoikeudessa säädetään, jollei tästä laista muuta johdu.
Välitysoikeuden toimivaltaa (18 §) ja välitystuomion kumoamista (44 §) koskevat asiat käsiteltäisiin noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeudenkäymiskaaren 27 luvussa säädetään menettelystä hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena käsittelemissä riita-asioissa, jollei tästä laista muuta johdu. Välitysoikeuden toimivaltaa koskevan kanteen vireillepanon määräajasta säädetään lain 18 §:n 4 momentissa. Kumoamiskanteen vireillepanon määräajasta säädetään lain 44 §:n 4 momentissa ja asian käsittelyn lykkäämisestä tuomioistuimessa mainitun pykälän 5 momentissa.
Helsingin hovioikeuden ratkaisusta voisi valittaa korkeimpaan oikeuteen, jos korkein oikeus myöntäisi valitusluvan.
2 luku Välityssopimus
6 §. Välityskelpoisuus. Lakiin ehdotetaan otettavaksi riidan välityskelpoisuutta koskeva säännös, jonka mukaan välitysmenettelyssä voidaan ratkaista riita, josta voidaan tehdä sovinto. Välitysmenettelyn soveltamisalan osalta pykälä vastaa asiallisesti voimassa olevan lain 2 §:n ensimmäistä virkettä kuitenkin niin, että säännöksestä poistettaisiin maininta riidan yksityisoikeudellisuudesta välityskelpoisuuden edellytyksenä.
Kuten nykyäänkin, välityskelpoisia ovat riita-asiat, joissa sovinto on sallittu, eli niin sanotut dispositiiviset riita-asiat. Niissä kanteessa vaaditaan jotakin sellaista, mikä voidaan laillisesti saada aikaan asianosaisten välisin sopimuksin ilman tuomioistuimen tai muun viranomaisen myötävaikutusta. Välityskelpoisuuden ulkopuolelle jäävät riita-asiat, joissa sovinto ei ole sallittu, eli niin sanotut indispositiiviset riita-asiat. Indispositiivisiin riita-asioihin liittyy jokin julkinen tai oikeudenkäynnin asianosaisiin nähden ulkopuoliseen tahoon liittyvä intressi, joka ei ole asianosaisten vapaasti määrättävissä.
Välityskelpoinen on myös sellainen dispositiivinen riita-asia, johon sovelletaan pakottavaa aineellista sääntelyä. Kilpailuoikeus on esimerkki oikeudenalasta, jossa on julkisoikeudellisia piirteitä ja pakottavaa sääntelyä. Kilpailuoikeudelliset riidat ovat silti välityskelpoisia sopimuspuolten välisten siviilioikeudellisten oikeusvaikutusten osalta.
Välityskelpoisia ovat lähtökohtaisesti yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat riita-asiat ja välityskelpoisuuden ulkopuolelle jäävät hallinto-oikeuden toimivaltaan kuuluvat ns. hallintoriita-asiat. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 20 §:n mukaan hallintosopimusta koskevat riidat käsitellään hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa. Ehdotetun säännöksen mukaan ne jäävät siten välityskelpoisuuden ulkopuolelle. Mainitun lain mukaan hallintosopimusten kohteena on viranomaiselle kuuluva toimivalta julkisen vallan käyttöön tai julkisen hallintotehtävän hoitamiseen.
Välityskelpoisen riita-asian osapuolena voi olla myös julkisyhteisö. Riita on välityskelpoinen, jos sen kohteena ovat viranomaisen yksityisoikeudelliset toimet tai viranomaisen toiminta yksityisoikeudellisen suhteen osapuolena.
7§. Välityssopimus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi välityssopimuksen sisällöstä ja välityssopimukseen sovellettavasta laista.
Pykälän 1 momentissa olisi säännös välityssopimuksen sisällöstä. Säännöksenmukaan asianosaiset voisivat sopia, että riita taikka kaikki tai tietyt määrätystä oikeussuhteesta aiheutuvat riidat ratkaistaan lopullisesti välitysmenettelyssä, jollei laissa toisin säädetä. Momentti vastaa mallilain 7 artiklassa olevaa välityssopimuksen määritelmää. Momentti vastaa välityssopimuksen sisällön osalta asiallisesti voimassa olevan lain 2 §:ää. Säännös välityskelpoisuuden rajaamisesta asioihin, joissa sovinto on sallittu, olisi kuitenkin edellä 6 §:ssä.
Kuten nykyäänkin, välityssopimus voi koskea jo syntynyttä riitaa tai määrätystä oikeussuhteesta vastaisuudessa aiheutuvia riitoja. Osapuolten välisten tulevaisuudessa aiheutuvien riitojen osalta pätevän välityssopimuksen syntyminen edellyttää, että sopimuksessa viitataan yksilöityyn oikeussuhteeseen, kuten tiettyyn sopimukseen tai yksilöitävissä olevaan liiketoimintakokonaisuuteen.
Momentissa viitataan erityislaeissa oleviin säännöksiin, joilla rajoitetaan tulevaisuudessa aiheutuvia riitoja koskevien välityssopimusten käyttöä. Kuluttajansuojalain (38/1978) 12 luvun 1 d §:n 1 momentissa ja asuntokauppalain (843/1994) 7 luvun 3 §:ssä säädetään, että ennen riidan syntymistä tehdyn sopimuksen ehto, jonka mukaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välinen riita-asia on ratkaistava välitysmenettelyssä, ei sido kuluttajaa. Takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain (361/1999) 37 §:n mukaan yksityistakaajaa ei sido ennen riidan syntymistä sovittu ehto, jonka mukaan takausta koskeva riita-asia on ratkaistava välitysmenettelyssä. Säännökset eivät ole esteenä sille, että osapuolet riidan jo synnyttyä sopivat, että se ratkaistaan välitysmenettelyssä.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi uudet säännökset välityssopimusta koskevasta lainvalinnasta. Välityssopimukseen sovellettavan lain mukaan arvioidaan välityssopimuksen syntymistä, pätevyyttä, ulottuvuutta ja tulkintaa koskevat kysymykset. Voimassa olevassa laissa ei ole säännöksiä välityssopimukseen sovellettavasta laista muilta osin kuin vieraassa valtiossa annetun välitystuomion osalta (53 §:n 1 momentin 1 kohta).
Välityssopimusta koskevassa lainvalinnassa lähtökohtana on osapuolten sopimusvapaus. Välityssopimukseen sovellettaisiin siten sen valtion lakia, jonka soveltumisesta asianosaiset ovat sopineet. Jos välityssopimukseen sovellettavasta laista ei ole nimenomaisesti sovittu, sovellettaisiin asianosaisten sopiman välitysmenettelyn paikan lakia tai, jos välitysmenettelyn paikasta ei ole sovittu, oikeussuhteeseen sovellettavaa lakia. Välitysoikeuden tai välitysinstituutin määräämällä välitysmenettelyn paikalla ei olisi tämän säännöksen tarkoittamaa merkitystä lainvalinnan kannalta. Sen sijaan asianosaisten tekemä paikan valinta osoittaa heidän tarkoitustaan saattaa menettely kyseisen valtion välitysmenettelylainsäädännön piiriin tavalla, joka on pääasiaan soveltuvaa lakia olennaisempi liittymä välityssopimuksen arvioinnin kannalta.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi voimassa olevan lain 4 §:ää vastaava selventävä säännös siitä, että välitysmenettely voi perustua myös välitysmenettelyä koskevaan määräykseen testamentissa, lahjakirjassa, konossementissa tai näihin rinnastettavassa asiakirjassa taikka yhteisön säännöissä tai yhtiöjärjestyksessä.
Osakeyhtiölain 24 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä riidan käsittelystä välimiesmenettelyssä yhtiötä, osakkeenomistajia, yhtiön toimielimiä ja niiden jäseniä sekä tilintarkastajaa sitovasti. Sen sijaan yhtiöjärjestykseen otettu välityslauseke ei sido yhtiön ulkopuolisia tahoja, kuten yhtiön velkojia (HE 109/2005 vp s. 208).
8 §. Välityssopimus ja kanne tuomioistuimessa. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi välityssopimuksen olemassaolon vaikutuksesta tuomioistuinprosessin esteenä. Säännökset vastaavat pääosin mallilain 8 artiklaa.
Pykälän 1 momentin mukaan tuomioistuin ei saisi ottaa tutkittavaksi asiaa, joka on välitysmenettelyssä ratkaistava, jos vastapuoli tekee siitä väitteen viimeistään vastatessaan ensimmäisen kerran pääasiaan. Kuten nykyäänkin, välityssopimuksen olemassaolo merkitsee puutetta tahdonvaltaisissa prosessinedellytyksissä. Väitteen tekoajankohtaa tarkennettaisiin siten, että voimassa olevan lain 5 §:n 1 momentista poiketen vastaajan olisi tehtävä väite prosessinedellytyksen puuttumisesta viimeistään vastatessaan ensimmäisen kerran pääasiaan. Säännös väitteen tekoajankohdasta vastaa asiallisesti oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 1 §:n 1 momenttia, jonka mukaan oikeudenkäyntiväite on tehtävä silloin, kun vastaaja ensimmäisen kerran käyttää asiassa puhevaltaa.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi uusi, mallilain 8 artiklan 2 kohtaa vastaava säännös asian käsittelystä välitysmenettelyssä, kun samaa asiaa koskeva rinnakkainen prosessi on vireillä tuomioistuimessa. Säännöksen mukaan 1 momentissa mainitun asian vireilläolo ei estä välitysmenettelyn aloittamista tai jatkamista eikä välitystuomion antamista. Asian käsittelyn välitysmenettelyssä estää tuomioistuimen lainvoimainen päätös, jolla se on hylännyt 1 momentissa tarkoitetun oikeudenkäyntiväitteen. Vaikka voimassa olevassa laissa ei ole asiasta säännöstä, tämä vastaa myös nykyistä oikeustilaa. Oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan oikeudenkäyntiväitteen hylkäävään ratkaisuun haetaan muutosta samassa yhteydessä kuin käräjäoikeuden tuomioon tai lopulliseen päätökseen, jollei tuomioistuin määrää, että muutosta haetaan erikseen. Jos välitysoikeus on antanut välitystuomion, ennen kuin oikeudenkäyntiväitteen hylkäävä ratkaisu on tullut lainvoimaiseksi, välitystuomio voidaan asianosaisen kanteesta kumota 44 §:n 2 momentin 3 kohdan nojalla. Jos kumoamiskannetta ei nosteta määräajassa, välitysoikeuden toimivallan kiistäneen asianosaisen on katsottava hyväksyneen välitysoikeuden toimivallan asiassa, jolloin saman pääasian käsittelyn jatkaminen tuomioistuimessa on käynyt tarpeettomaksi.
9 §. Välityssopimus ja tuomioistuimen määräämät turvaamistoimet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tuomioistuimen toimivallasta määrätä turvaamistoimia sekä antaa muita väliaikaismääräyksiä ennen välitysmenettelyä ja välitysmenettelyn aikana. Pykälä vastaa asiallisesti mallilain 9 artiklaa.
Pykälän mukaan tuomioistuin voi välityssopimuksen estämättä, asian ollessa välitysoikeuden käsiteltävänä tai sitä ennen, määrätä turvaamistoimia sekä antaa muita väliaikaisia määräyksiä ja kieltoja, joiden antaminen lain mukaan kuuluu sen toimivaltaan. Säännöksen mukaan tuomioistuin voi, kuten nykyäänkin, määrätä oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa tarkoitettuja turvaamistoimia ja antaa muita sen toimivaltaan kuuluvia määräyksiä ja kieltoja.
Pykälä vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 5 §:n 2 momenttia. Koska voimassa olevan lain säätämisen jälkeen turvaamistoimesta päättäminen on siirretty ulosotonhaltijalta tuomioistuimelle, pykälässä ei kuitenkaan enää viitata muuhun viranomaiseen kuin tuomioistuimeen. Voimassa olevasta laista poiketen pykälässä säädettäisiin tuomioistuimen toimivallasta määrätä turvaamistoimia ja antaa muita väliaikaismääräyksiä myös, kun asia on välityssopimuksen mukaan ratkaistava vieraassa valtiossa tapahtuvassa välitysmenettelyssä. Voimassa olevassa laissa vieraassa valtiossa tapahtuvan välitysmenettelyn osalta tästä toimivallasta säädetään 5 §:n 2 momenttia vastaavasti lain 51 §:n 2 momentissa.
3 luku Välitysoikeuden kokoonpano
10 §. Välitysoikeuden jäsenten lukumäärä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi välitysoikeuden jäsenten lukumäärästä. Pykälä vastaa asiallisesti voimassa olevan lain 7 §:ää ja mallilain 10 artiklaa.
Pykälän 1 momentin mukaan asianosaiset voisivat sopia välitysoikeuden jäsenten lukumäärästä.
Pykälän 2 momentin mukaan välitysoikeudessa olisi kolme jäsentä, jos asianosaiset eivät ole toisin sopineet.
11 §. Välitysoikeuden jäsenen kelpoisuusvaatimukset. Ehdotettu pykälä välitysoikeuden jäsenen kelpoisuusvaatimuksista vastaa voimassa olevan lain 8 §:ää.
Pykälän 1 momentin mukaan välitysoikeuden jäsenenä saisi toimia jokainen täysi-ikäinen henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu. Asianosaiset voisivat kuitenkin sopia, että välitysoikeuden jäsenen tulee täyttää myös muita kelpoisuusvaatimuksia. Asianosaiset voisivat siten niin halutessaan edellyttää välitysoikeuden jäseneltä esimerkiksi tiettyä koulutustaustaa tai kokemusta.
Pykälän 2 momentista ilmenisi, että myös muu kuin Suomen kansalainen saa Suomessa toimia välitysoikeuden jäsenenä.
12 §. Välitysoikeuden asettaminen. Pykälä sisältää välitysoikeuden asettamista koskevat säännökset, jotka vastaavat asiallisesti pitkälti mallilain 11 artiklaa.
Pykälän 1 momentin mukaan asianosaiset voisivat sopia välitysoikeuden jäsenestä tai jäsenistä sekä hänen tai heidän nimeämisessään noudatettavasta menettelystä. Nämä asiat kuuluvat asianosaisten sopimusvapauden piiriin jo nykyään, mikä ilmenee voimassa olevan lain 13 ja 16 §:stä.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kolmijäsenisen välitysoikeuden asettamisessa noudatettavasta menettelystä, jota noudatetaan, jos asianosaiset eivät ole toisin sopineet. Säännökset vastaavat asiallisesti mallilain 11 artiklan 3 kohdan a alakohtaa sekä pitkälti voimassa olevan lain 13 §:ää ja 15 §:n 1 momenttia. Voimassa olevan lain 13 §:stä poiketen, momentti ei koskisi menettelyä silloin, kun on sovittu, että välitysoikeudessa on enemmän kuin kolme jäsentä. Jos välitysoikeutta ei tällöin saataisi muutoin asetettua, asianosainen voisi pykälän 5 momentin mukaisesti pyytää tuomioistuinta määräämään välitysoikeuden jäsenet.
Pykälän 3 momentin säännös yksijäsenisen välitysoikeuden asettamisesta vastaa mallilain 11 artiklan 3 kohdan b alakohtaa. Jos asianosaiset eivät pääse sopimukseen välitysoikeuden ainoasta jäsenestä, asianosainen voisi pyytää tuomioistuinta määräämään välitysoikeuden jäsenen. Säännös poikkeaisi voimassa olevan lain 16 §:stä niin, että nimeämisen pyytämistä tuomioistuimelta ei rajoitettaisi niin, että se voidaan tehdä vasta, kun 30 päivää on kulunut välitysmenettelyn aloittamisilmoituksesta. Vastaavaa ajallista rajoitusta ei ole myöskään mallilaissa.
Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan otettavaksi voimassa olevan lain 18 §:ää asiallisesti vastaava säännös nimeämisen peruuttamisesta. Säännöksenmukaan asianosainen ei saa ilman vastapuolen suostumusta peruuttaa tekemäänsä välitysoikeuden jäsenen nimeämistä sen jälkeen, kun vastapuoli on saanut tiedon nimeämisestä. Tämän ajankohdan jälkeen asianosainen ei voi yksipuolisesti päättää nimeämänsä välitysoikeuden jäsenen tehtävän päättymisestä. Jos välitysoikeuden jäsen ei itse eroa tehtävästään, hänen tehtävänsä päättyminen voi tapahtua esteellisyyttä koskevien 15 §:n tai erottamista koskevien 16 §:n säännösten nojalla. Ehdotetun 16 §:n mukaan välitysoikeuden jäsenen erottaminen voi tapahtua tuomioistuimen päätöksellä tai asianosaiset voivat yhdessä sopia erottamisesta.
Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan otettavaksi yleissäännös tuomioistuimen toimivallasta määrätä välitysoikeuden jäsen, jos välitysoikeutta ei voida asettaa asianosaisten sopiman menettelyn mukaisesti. Säännöksellä turvataan välitysoikeuden asettaminen muissa kuin 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa välitysoikeutta ei muutoin saataisi asetettua. Säännös vastaa asiallisesti mallilain 11 artiklan 4 kohtaa. Säännös kattaa muun muassa tilanteet, joissa välitysoikeutta ei saada asetettua asianosaisten sopiman menettelyn mukaisesti kolmannesta tahosta johtuvasta syystä taikka useammasta kuin kolmesta jäsenestä koostuvaa välitysoikeutta ei saada asetettua asianosaisista tai välitysoikeuden jäsenistä johtuvasta syystä. Säännös voi tulla sovellettavaksi myös esimerkiksi tilanteessa, jossa osapuolet ovat erehdyksessä sopineet välitysoikeuden nimeäjäksi välitysinstituutin, jota ei ole olemassa (KKO 2023:38).
Pykälän 6 momentin mukaan tuomioistuimen olisi määrättävä välitysoikeuden jäsen, kun sitä on tuomioistuimelta 2, 3 tai 5 momentissa tarkoitetussa tapauksessa pyydetty, jollei ole ilmeistä, että välitysmenettelylle ei ole laillisia edellytyksiä. Säännös vastaisi asiallisesti voimassa olevan lain 17 §:n 1 momenttia. Koska välitysmenettelyssä lähtökohtana on 18 §:n mukaisesti, että välitysoikeus päättää omasta toimivallastaan ja ratkaisee välityssopimuksen olemassaoloa ja pätevyyttä koskevat kysymykset, kynnys välitysoikeuden jäsenen määräämistä koskevan hakemuksen hylkäämiselle olisi korkea. Tuomioistuin ei voisi hylätä hakemusta vain sillä perusteella, että kysymys riidan välityskelpoisuudesta tai välityssopimuksen pätevyydestä olisi epäselvä, jos välitysmenettelyn edellytysten puuttuminen ei olisi ilmeistä. Momenttiin otettaisiin mallilain mukainen uusi säännös tuomioistuimen harkintaan vaikuttavista seikoista, kun se määrää välitysoikeuden jäsenen. Tuomioistuimen olisi otettava huomioon asianosaisten sopimuksessa välitysoikeuden jäsenelle asetetut kelpoisuusvaatimukset sekä seikat, jotka ovat omiaan turvaamaan puolueettoman ja riippumattoman välitysoikeuden jäsenen määräämisen.
Pykälän 7 momentissa säädettäisiin muutoksenhakukiellosta tuomioistuimen päätökseen, jolla se on määrännyt välitysoikeuden jäsenen. Muutoksenhakukiellosta säädetään voimassa olevan lain 17 §:n 3 momentissa ja mallilain 11 artiklan 5 kohdassa.
Voimassa olevan lain 17 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuimen päätökseen välimiehen määräämistä koskevassa asiassa ei saa hakea muutosta. Säännöstä on sanamuodostaan huolimatta tulkittu oikeuskäytännössä (KKO 2023:38) niin, että muutoksenhakukielto koskee vain päätöstä, jolla välimies on määrätty. Säännöstä selvennettäisiin niin, että tämä ilmenee yksiselitteisesti säännöksen sanamuodosta. Ehdotetun säännöksen mukaan muutosta ei saa hakea tuomioistuimen päätökseen, jolla se on määrännyt välitysoikeuden jäsenen. Muutosta saa kuitenkin hakea päätökseen, jolla hakemus välitysoikeuden jäsenen määräämisestä on hylätty.
13 §. Välitysoikeuden asettaminen moniasianosaismenettelyssä. Pykälään ehdotetaan otettavaksi nimenomaiset säännökset välitysoikeuden asettamisesta moniasianosaismenettelyssä eli silloin, kun välitysmenettelyssä on useampi kuin kaksi asianosaista. Vastaavia säännöksiä ei sisälly voimassa olevaan lakiin eikä mallilakiin.
Pykälän 1 momentti koskee kolmijäsenisen välitysoikeuden asettamista silloin, kun välitysmenettelyssä on useita asianosaisia kantajina tai vastaajina. Jos asianosaiset eivät ole toisin sopineet, tällöin sekä kantajapuoli että vastaajapuoli nimeävät kumpikin yhden jäsenen välitysoikeuteen. Jos kantajat tai vastaajat eivät pääse keskenään sopimukseen niiden nimettävänä olevasta jäsenestä 30 päivän kuluessa nimeämispyynnön vastaanottamisesta, asianosainen voi pyytää tuomioistuinta määräämään kaikki välitysoikeuden jäsenet kaikkien asianosaisten puolesta, ja tarvittaessa myös erottamaan jo nimetyt jäsenet. Menettely varmistaa sen, että yksi tai useampi asianosainen ei saa muita asianosaisia suurempaa vaikutusvaltaa välitysoikeuden kokoonpanoa muodostettaessa. Tuomioistuimen päätökseen, jolla tuomioistuin on määrännyt välitysoikeuden jäsenet ja erottanut jo nimetyn välitysoikeuden jäsenen tämän momentin perusteella, ei saa hakea muutosta.
Pykälän 2 momentti koskee tilannetta, jossa kolmas taho on liitetty asianosaiseksi välitysmenettelyyn 19 §:n mukaisesti, eikä tämä ole päässyt osallistumaan välitysoikeuden jäsenten nimeämiseen. Tällöin tuomioistuimen on kyseisen asianosaisen hakemuksesta erotettava muut kuin tuomioistuimen nimeämät välitysoikeuden jäsenet. Välitysmenettelyyn liitetyn kolmannen tahon on tehtävä erottamista koskeva hakemus 15 päivän kuluessa liittämistä koskevan päätöksen tiedoksisaannista. Jos asianosaiset eivät ole toisin sopineet, erottamista koskevan tuomioistuimen päätöksen jälkeen puuttuvat välitysoikeuden jäsenet nimetään siten kuin 1 momentissa tai 12 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään. Säännöksen tarkoitus on turvata se, että välitysmenettelyyn liitetty taho saa yhdenvertaisen mahdollisuuden vaikuttaa välitysoikeuden kokoonpanoon kuin alkuperäiset asianosaiset. Tuomioistuimen tämän momentin nojalla tekemään päätökseen, jolla tuomioistuin on erottanut välitysoikeuden jäsenen, ei saa hakea muutosta.
Pykälän 3 momentissa on viittaussäännös, jonka mukaan välitysoikeuden asettamiseen moniasianosaismenettelyssä sovelletaan muilta osin, mitä 12 §:ssä säädetään.
14 §. Esteellisyysperusteet. Pykälässä säädettäisiin välitysoikeuden jäsenen esteellisyydestä. Pykälä vastaa asiallisesti pitkälti voimassa olevan lain 9 ja 10 §:ää sekä mallilain 12 artiklaa. Toisin kuin voimassa olevassa 10 §:ssä, pykälässä ei kuitenkaan enää viitattaisi tuomarin esteellisyysperusteisiin.
Erona mallilain 12 artiklaan olisi, että pykälään ei otettaisi säännöstä asianosaisten sopimien kelpoisuusvaatimusten täyttämättä jättämisestä. Välitysoikeuden jäsenen erottamisesta tällä perusteella säädettäisiin ehdotetussa 16 §:ssä.
Pykälän 1 momentin säännös siitä, että välitysoikeuden jäsenen tulee tehtävässään olla puolueeton ja riippumaton, vastaa voimassa olevan lain 9 §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin välitysoikeuden jäseneksi pyydetyn velvollisuudesta ilmoittaa asianosaisille esteellisyysharkinnassa huomioon otettavista seikoista. Momentti vastaa asiallisesti mallilain 12 artiklan 1 kohtaa sekä voimassa olevan lain 9 §:n 2 ja 3 momenttia. Voimassa olevan lain 9 §:n 3 momentin säännöstä, joka koskee menettelyn aikana ilmenneistä uusista seikoista ilmoittamista, on kuitenkin täydennetty siten, että ilmoittaminen on tehtävä viipymättä.
Momentin mukaan sen, jonka suostumusta välitysoikeuden jäsenen tehtävään on pyydetty, tulee heti ilmoittaa kaikki seikat, jotka ovat omiaan aiheuttamaan perusteltuja epäilyjä hänen puolueettomuudestaan tai riippumattomuudestaan. Ilmoitusvelvollisuutta ei luonnollisesti ole, jos välitysoikeuden jäseneksi pyydetty kieltäytyy heti tehtävästä. Säännöksen sanamuotoa on lähennetty mallilakiin, mutta sen sisältöä ei ole asiallisesti muutettu. Kuten nykyäänkin, välitysoikeuden jäsenen tehtävään pyydetyn ilmoitusvelvollisuus ei rajoitu ainoastaan seikkoihin, joiden perusteella hänet voitaisiin julistaa esteelliseksi. Ilmoitusvelvollisuus kattaa myös sellaiset seikat, joiden välitysoikeuden jäsenen tehtävään pyydetty ei itse katso aiheuttavan esteellisyyttä, mutta joiden voidaan olettaa aiheuttavan epäilyjä tehtävään pyydetyn puolueettomuudesta tai riippumattomuudesta.
Momentin mukainen ilmoitusvelvollisuus esteellisyysharkinnassa huomioon otettavista seikoista ei rajoitu vain välitysmenettelyn aloittamiseen, vaan jatkuu koko välitysmenettelyn ajan. Välitysoikeuden jäsen on velvollinen välitysmenettelyn päättymiseen asti viipymättä ilmoittamaan asianosaisille kaikki seikat, jotka ovat omiaan aiheuttamaan perusteltuja epäilyjä hänen puolueettomuudestaan tai riippumattomuudestaan, jos näitä seikkoja ei ole ennestään saatettu asianosaisten tietoon. Välitysmenettelyn aikainen ilmoitusvelvollisuus koskee siten seikkoja, jotka ovat ilmenneet vasta välitysmenettelyn aikana tai joista välitysoikeuden jäsen on jättänyt ilmoittamatta tehtävän vastaanottaessaan.
Pykälän 3 momentin mukaan välitysoikeuden jäsen on asianosaisen vaatimuksesta julistettava esteelliseksi, jos ilmenee seikkoja, jotka antavat perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan tai riippumattomuuttaan. Säännös vastaa voimassa olevan lain 10 §:ään sisältyvää yleistä esteellisyysperustetta. Voimassa olevasta laista poiketen välitysoikeuden jäseniin ei sen sijaan enää sovellettaisi tuomareita koskevia oikeudenkäymiskaaren 13 luvun esteellisyysperusteita. Säännös vastaa yleisen esteellisyysperusteen osalta myös mallilain 12 artiklan 2 kohtaa. Toisin kuin mallilaissa väitettä siitä, että välitysoikeuden jäsen ei täytä asianosaisten sopimia kelpoisuusvaatimuksia, ei käsiteltäisi samassa menettelyssä kuin esteellisyysväitettä eikä säännöksessä siten viitattaisi asianosaisten sopiman kelpoisuuden puuttumiseen. Välitysoikeuden jäsenen erottamisesta tällä perusteella säädettäisiin ehdotetussa 16 §:ssä.
Kuten nykyäänkin, välitysoikeuden jäsen voitaisiin julistaa esteelliseksi vain asianosaisen vaatimuksesta. Asianosainen voi sitovasti luopua vetoamasta tiedossaan olevaan esteellisyysperusteeseen. Siten muodollisesti esteellinenkin henkilö voi toimia välitysoikeuden jäsenenä, jos kaikki asianosaiset hyväksyvät tämän.
Momenttiin otettaisiin uusi säännös, jolla rajoitetaan asianosaisen oikeutta vaatia sellaisen välitysoikeuden jäsenen julistamista esteelliseksi, jonka hän on nimennyt tai jonka nimeämiseen hän on osallistunut. Asianosainen voisi vaatia kyseisen välitysoikeuden jäsenen julistamista esteelliseksi vain sellaisen seikan perusteella, jonka asianosainen on saanut tietää vasta nimeämisen jälkeen. Säännös vastaa mallilain 12 artiklan 2 kohdan jälkimmäistä virkettä.
15 §. Esteelliseksi julistamista koskeva menettely. Pykälä sisältää säännökset välitysoikeuden jäsenen esteelliseksi julistamista koskevasta menettelystä. Voimassa olevan lain 11 §:n säännöksistä poiketen kysymys esteellisyydestä voitaisiin saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi jo välitysmenettelyn aikana. Ehdotettu pykälä vastaa asiallisesti pääosin mallilain 13 artiklaa.
Pykälän 1 momentin mukaan asianosaiset voisivat sopia välitysoikeuden jäsenen esteelliseksi julistamista koskevasta menettelystä. Säännös vastaisi asiallisesti voimassa olevan lain 11 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä. Voimassa olevan momentin toinen virke poistettaisiin, koska esteellisyyttä koskevan kysymyksen tutkimisesta tuomioistuimessa ehdotetaan säädettäväksi pykälän uudessa 3 momentissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin välitysoikeuden jäsenen esteelliseksi julistamista koskevasta menettelystä, jos asianosaiset eivät ole siitä sopineet. Säännökset vastaavat asiallisesti voimassa olevan lain 11 §:n 2 momenttia ja 3 momentin ensimmäistä virkettä sekä mallilain 13 artiklan 2 kohtaa. Asianosaisen on esitettävä vaatimus välitysoikeuden jäsenen julistamisesta esteelliseksi 15 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon välitysoikeuden asettamisesta ja 14 §:ssä tarkoitetusta esteellisyysväitteen perusteena olevasta seikasta. Jos asianosainen saadessaan tiedon välitysoikeuden asettamisesta ei ollut tietoinen esteellisyysväitteen perusteena olevasta seikasta, määräaika alkaisi siten kulua vasta, kun asianosainen sai tiedon mainitusta seikasta. Asianosaisen on tehtävä vaatimus välitysoikeuden jäsenen julistamisesta esteelliseksi kirjallisesti ja vaatimuksessa on ilmoitettava sen peruste.
Vastaavasti kuin nykyään, asianosainen voisi vaatia välitystuomion kumoamista välitysoikeuden jäsenen esteellisyyden perusteella, jos asianosainen on saanut tiedon esteellisyydestä niin myöhään, että hän ei ole välitysmenettelyn aikana voinut vaatia esteelliseksi julistamista. Asianosainen ei ole menettänyt oikeuttaan vedota esteellisyyteen kumoamisperusteena, jos pykälän 2 momentissa tarkoitettu määräaika ei ole kulunut loppuun ennen välitystuomion antamista.
Esteellisyysväite voi käytännössä johtaa siihen, että välitysoikeuden jäsen luopuu tehtävästään vapaaehtoisesti. Esteellisyysväite voi johtaa myös siihen, että toinen asianosainen hyväksyy väitteen ja välitysoikeuden jäsen erotetaan tehtävästään asianosaisten sopimuksella 16 §:n mukaisesti. Vastaavasti kuin mallilain 14 artiklan 2 kohdassa todetaan, välitysoikeuden jäsenen luopuminen tehtävästään esteellisyysväitteen takia ei tarkoita, että hän pitää esteellisyysväitettä perusteltuna.
Jos välitysoikeuden jäsen ei luovu tehtävästään tai toinen asianosainen hyväksy vaatimusta välitysoikeuden jäsenen julistamisesta esteelliseksi, välitysoikeuden on ratkaistava esteellisyyttä koskeva kysymys. Myös esteellisyysväitteen kohteena oleva välitysoikeuden jäsen osallistuu asian ratkaisemiseen. Yksijäsenisessä välitysoikeudessa ainoa jäsen ratkaisee omaa esteellisyyttään koskevan väitteen.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että välitysoikeuden jäsenen esteellisyyttä koskeva kysymys voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi nykyisestä poiketen jo välitysmenettelyn aikana, jos asianosaisten sopimassa tai 2 momentin mukaisessa menettelyssä esitetty esteellisyysväite on hylätty. Esteelliseksi julistamista vaatinut asianosainen voi 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona hän sai tiedon vaatimuksen hylkäämisestä, pyytää tuomioistuinta ratkaisemaan esteellisyyttä koskevan kysymyksen. Jos asianosainen ei tekisi niin, hänen katsottaisiin ehdotetun 3 §:n nojalla luopuneen oikeudestaan vedota esteellisyyteen myöhemmin välitystuomion kumoamisperusteena tai täytäntöönpanon esteperusteena. Asianosainen ei voisi vedota esteellisyyteen enää myöhemmin myöskään, jos tuomioistuimen tämän momentin nojalla tekemä esteellisyysväitteen hylkäävä ratkaisu olisi tullut lainvoimaiseksi ennen välitystuomion antamista.
Asian vireilläolo tuomioistuimessa ei estä välitysmenettelyn jatkamista eikä välitystuomion antamista. Mikäli esteellisyysväitettä koskeva kysymys olisi tuomioistuimessa vielä ratkaisematta välitystuomion antamisen ajankohtana, asianosaisen olisi muuttamalla vaatimuksiaan tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa tai erillisellä kanteella vaadittava välitystuomion kumoamista 44 §:n 4 momentissa säädetyssä määräajassa voidakseen edelleen vedota esteellisyysväitteeseen. Pykälän 3 momentin säännökset vastaavat mallilain 13 artiklan 3 kohtaa.
16 §. Välitysoikeuden jäsenen erottaminen. Pykälä sisältää välitysoikeuden jäsenen erottamista koskevat säännökset, jotka asiallisesti pitkälti vastaavat voimassa olevan lain 19 §:ää. Pykälää ehdotetaan täydennettäväksi siten, että erottamisen perusteena voi olla myös kelpoisuusvaatimusten täyttämättä jättäminen. Ehdotettu pykälä vastaa asiallisesti pitkälti mallilain 14 artiklaa.
Pykälän 1 momentin mukaan asianosaiset voisivat sopia välitysoikeuden jäsenen erottamisesta. Välitysoikeuden jäsenen erottaminen edellyttää asianosaisten yksimielisyyttä. Asianosainen ei yksipuolisella päätöksellään voi erottaa edes nimeämäänsä välitysoikeuden jäsentä. Jos asianosaiset yhteisesti sopivat asiasta, välitysoikeuden jäsenen erottaminen ei edellytä mitään perustetta. Säännös vastaa voimassa olevan lain 19 §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tuomioistuimen toimivallasta päättää välitysoikeuden jäsenen erottamisesta.
Momentin 1 kohtaan ehdotetaan otettavaksi uusi säännös, jonka mukaan tuomioistuimen on asianosaisen hakemuksesta erotettava välitysoikeuden jäsen, joka ei täytä 11 §:ssä säädettyjä tai asianosaisten sopimia kelpoisuusvaatimuksia.
Momentin 2 kohta vastaa asiallisesti voimassa olevan lain 19 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä. Kohdan sanamuotoa on muokattu niin, että se paremmin vastaa mallilain 14 artiklan 1 kohdan sanamuotoa. Kohdan mukaan tuomioistuimen on asianosaisen hakemuksesta erotettava välitysoikeuden jäsen, joka tulee oikeudellisesti tai tosiasiallisesti kykenemättömäksi hoitamaan tehtäväänsä tai ei muusta syystä hoida tehtävää ilman aiheetonta viivästystä.
Pykälän 3 momentti vastaa osittain voimassa olevan lain 19 §:n 2 momentin toista virkettä. Ehdotetun säännöksen mukaan tuomioistuimen on varattava ennen erottamista toiselle asianosaiselle ja välitysoikeuden jäsenille tilaisuus tulla kuulluksi, jollei siihen ole erityistä estettä.
Pykälän 4 momentissa on voimassa olevan lain 19 §:n 3 momenttia ja mallilain 14 artiklan 1 kohtaa vastaava muutoksenhakukielto. Säännöksen mukaan päätökseen, jolla tuomioistuin on erottanut välitysoikeuden jäsenen, ei saa hakea muutosta. Muutoksenhakukieltoa on pidetty tarpeellisena, jotta välitysmenettely ei viivästyisi kohtuuttomasti.
17 §. Uuden välitysoikeuden jäsenen nimeäminen. Pykälään ehdotetaan otettavaksi asiallisesti mallilain 15 artiklaa vastaava säännös uuden välitysoikeuden jäsenen nimeämisestä, kun välitysoikeuden jäsenen tehtävä päättyy ennen välitysoikeuden tehtävän päättymistä. Säännöstä sovelletaan, jos välitysoikeuden jäsen erotetaan 16 §:n nojalla tai hänen tehtävänsä päättyy 15 §:ssä tarkoitetun esteelliseksi julistamisen, tehtävästä luopumisen tai muun syyn takia. Tällöin hänen tilalleen on nimettävä uusi jäsen noudattaen samoja menettelysääntöjä, joita sovellettiin hänen nimeämiseensä. Toisin kuin voimassa olevan lain 14 §:n 1 momentin mukaan, näitä menettelysääntöjä sovellettaisiin uuden välitysoikeuden jäsenen nimeämiseen myös silloin, kun alkuperäisen välitysoikeuden jäsenen tilalle valitun välitysoikeuden jäsenen tehtävä päättyy. Voimassa olevan lain mukaan näissä tilanteissa uuden välimiehen määrääminen kuuluu tuomioistuimelle.
Pykälä koskisi välitysoikeuden jäsenen määräämistä myös niissä voimassa olevan lain 14 §:n 2 momentin mukaisissa tilanteissa, joissa välityssopimuksessa määrätyn välitysoikeuden jäsenen tehtävä päättyy. Jos välityssopimuksessa määrätty välitysoikeuden jäsen ei voisi tai tahtoisi ottaa tehtävää vastaan tai välitysoikeutta ei muutoin saataisi asetettua asianosaisten sopimuksen mukaisesti, tuomioistuin voisi määrätä välitysoikeuden jäsenen ehdotetun 12 §:n 5 momentin nojalla.
4 lukuVälitysoikeuden toimivalta
18 §. Välitysoikeuden toimivalta päättää omasta toimivallastaan. Pykälä sisältää uudet säännökset välitysoikeuden toimivallasta päättää omasta toimivallastaan ja säännökset menettelystä tilanteessa, jossa asianosainen riitauttaa välitysoikeuden toimivallan. Pykälä vastaa pääosin mallilain 16 artiklaa. Mallilaista poiketen asianosainen voisi välitysmenettelyn aikana saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi kysymyksen välitysoikeuden toimivallasta myös silloin, kun välitysoikeus on tehnyt negatiivisen toimivaltaratkaisun eli katsonut, että siltä puuttuu toimivalta ratkaista riita. Mallilain mukaan kysymys välitysoikeuden toimivallasta voidaan saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi vain silloin, kun välitysoikeus on tehnyt positiivisen toimivaltaratkaisun eli katsonut olevansa toimivaltainen.
Pykälän 1 momenttiin otettaisiin säännös kansainvälisesti vakiintuneesta periaatteesta, jonka mukaan välitysoikeudella on toimivalta päättää omasta toimivallastaan ratkaista riita. Välitysoikeudella on toimivalta ratkaista itse osana välitysmenettelyä välityssopimuksen olemassaoloa, pätevyyttä ja soveltamisalaa koskevat kysymykset.
Pykälän 2 momenttiin otettaisiin säännös erillisyysperiaatteesta, joka on myös kansainvälisesti vakiintunut periaate välitysmenettelyssä. Säännöksen mukaan välityssopimuksen olemassaoloa ja pätevyyttä arvioitaessa välityslauseketta, joka on osa muuta sopimusta, pidetään itsenäisenä suhteessa sopimuksen muihin ehtoihin.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että väite välitysoikeuden toimivallan puuttumisesta tai ylittämisestä olisi tehtävä viimeistään vastauksessa kanteeseen tai vaatimukseen, jonka väitetään ylittävän välitysoikeuden toimivallan. Tällainen vaatimus voisi olla 26 §:n 1 momentissa tarkoitettu vastakanne tai kuittausvaatimus tai mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitettu uusi vaatimus. Välitysoikeus voisi ratkaista toimivaltaväitteen joko päätöksessään välitysmenettelyn aikana tai välitystuomiossa. Välitystuomiolla tarkoitetaan myös osatuomiota. Välitysoikeus ei tutkisi toimivaltaansa omasta aloitteestaan, vaan vain asianosaisen tekemästä tässä momentissa tarkoitetusta väitteestä. Jos asianosainen ei tekisi väitettä toimivallan ylittämisestä tässä momentissa säädetyssä määräajassa, asianosaisen katsottaisiin ehdotetun 3 §:n nojalla luopuneen oikeudestaan vedota toimivallan ylittämiseen.
Pykälän 4 momentti sisältää säännökset välitysoikeuden toimivaltaa koskevan kysymyksen saattamisesta tuomioistuimen ratkaistavaksi. Momentti koskee myös sellaista välitysoikeuden toimivaltaratkaisua, jossa välitysoikeus on katsonut, että se on vain osittain toimivaltainen. Asianosaisella olisi oikeus saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi 30 päivän kuluessa välitysoikeuden toimivaltaratkaisun sisältävän päätöksen tai välitystuomion tiedoksisaannista. Ehdotetun 5 §:n 1 momentin mukaisesti toimivaltainen tuomioistuin olisi Helsingin hovioikeus.
Momentti koskee välitysoikeuden välitysmenettelyn aikana tekemää positiivista toimivaltaratkaisua sekä välitysoikeuden negatiivista toimivaltaratkaisua, jonka välitysoikeus tekee joko välitysmenettelyn aikana tai välitystuomiossa. Momentti ei sen sijaan koske välitysoikeuden välitystuomiossa tekemää positiivista toimivaltaratkaisua. Asianosainen, joka katsoisi välitysoikeuden välitystuomiossaan ylittäneen toimivaltansa, voisi vaatia välitystuomion kumoamista 44 §:n 2 momentin 3 kohdan nojalla.
Jos asianosainen ei saattaisi välitysmenettelyn aikaista toimivaltaratkaisua tuomioistuimen tutkittavaksi, asianosaisen katsottaisiin ehdotetun 3 §:n nojalla luopuneen oikeudestaan vedota toimivaltaylitykseen välitystuomion kumoamisperusteena tai täytäntöönpanon esteperusteena. Asianosainen ei voisi vedota toimivaltaylitykseen enää myöhemmin myöskään, jos tuomioistuimen tämän momentin nojalla tekemä toimivaltaväitteen hylkäävä ratkaisu olisi tullut lainvoimaiseksi ennen välitystuomion antamista.
Välitysoikeuden toimivaltaa koskevan asian ollessa vireillä tuomioistuimessa välitysoikeus voisi jatkaa välitysmenettelyä ja antaa välitystuomion. Mikäli toimivaltaväitettä koskeva kysymys olisi tuomioistuimessa vielä ratkaisematta välitystuomion antamisen ajankohtana, olisi asianosaisen muuttamalla vaatimuksiaan tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa tai erillisellä kanteella vaadittava välitystuomion kumoamista 44 §:n 4 momentissa säädetyssä määräajassa voidakseen edelleen vedota toimivaltaväitteeseen.
Välitysoikeuden olisi jatkettava välitysmenettelyä, jos tuomioistuin olisi päättänyt, että välitysoikeus on toimivaltainen, ja tuomioistuimen päätös olisi tullut lainvoimaiseksi.
19 §. Liittäminen ja yhdistäminen. Pykälään otettaisiin uudet säännökset kolmannen tahon liittämisestä asianosaiseksi välitysmenettelyyn ja välitysmenettelyjen yhdistämisestä. Vastaavia säännöksiä ei sisälly voimassa olevaan lakiin eikä mallilakiin.
Pykälän 1 momentissa on säännökset kolmannen tahon liittämisestä asianosaiseksi välitysmenettelyyn. Asianosaiset ja kolmas taho voisivat sopia kolmannen tahon liittämisestä välitysmenettelyn asianosaiseksi. Tällainen sopimus voidaan tehdä etukäteen tai välitysmenettelyn vireilletulon jälkeen. Jos toisin ei olisi sovittu, välitysoikeus voisi asianosaisen hakemuksesta momentissa säädetyillä edellytyksillä liittää kolmannen tahon asianosaiseksi välitysmenettelyyn.
Kolmannen tahon liittäminen asianosaiseksi välitysmenettelyyn voitaisiin tehdä ensinnäkin, jos asianosaiset ja kolmas taho suostuvat liittämiseen (1 kohta). Toiseksi liittäminen voitaisiin tehdä, jos liittäminen perustuisi asianosaisia ja kolmatta tahoa sitovaan samaan välityssopimukseen, ja välitysoikeus katsoisi liittämiseen olevan perusteltu syy (2 kohta). Jos välitysoikeutta ei olisi vielä asetettu, tuomioistuin voisi asianosaisen hakemuksesta päättää liittämisestä.
Pykälän 2 momentissa on säännökset välitysmenettelyjen yhdistämisestä. Kahden tai useamman välitysmenettelyn asianosaiset voisivat sopia menettelyjen yhdistämisestä yhdeksi välitysmenettelyksi. Jos toisin ei olisi sovittu, välitysoikeus voisi yhdistettäväksi pyydettävän välitysmenettelyn asianosaisen hakemuksesta momentissa säädetyillä edellytyksillä yhdistää yhdeksi välitysmenettelyksi käsiteltäväkseen kaksi tai useampia välitysmenettelyjä. Asianosainen voisi esittää yhdistämispyynnön myös välitysoikeudelle, jonka käsittelyssä olevan välitysmenettelyn asianosainen hän ei itse ole.
Välitysmenettelyjen yhdistäminen voitaisiin tehdä ensinnäkin, jos kaikkien välitysmenettelyjen asianosaiset suostuvat yhdistämiseen (1 kohta). Toiseksi yhdistäminen voitaisiin tehdä, jos yhdistettävissä välitysmenettelyissä olisi samat välitysoikeudet ja yhdistäminen perustuisi kaikkien välitysmenettelyjen asianosaisia sitovaan samaan välityssopimukseen, ja välitysoikeus katsoisi yhdistämiseen olevan perusteltu syy.
Pykälän 3 momentin mukaan välitysoikeuden tai tuomioistuimen olisi varattava asianosaisille ja kolmannelle taholle tilaisuus tulla kuulluksi ennen liittämisestä päättämistä. Vastaavasti välitysoikeuden olisi ennen välitysmenettelyjen yhdistämisestä päättämistä varattava kaikkien yhdistettävien välitysmenettelyjen asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta erottaa yhdistetyt välitysmenettelyt erillisiksi välitysmenettelyiksi. Asianosaiset voisivat sopia erottamisesta. Lisäksi välitysoikeus voisi asianosaisen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan perustellusta syystä erottaa yhdistetyt menettelyt, jos asianosaiset eivät olisi toisin sopineet. Välitysoikeuden olisi ennen päätöksen tekemistä kuultava asianosaisia.
Pykälän säännökset ovat 5 momentin mukaan tahdonvaltaisia. Niitä sovelletaan vain, jos asianosaiset eivät ole toisin sopineet.
20 §. Välitysoikeuden määräämät turvaamistoimet. Pykälään otettaisiin uudet säännökset välitysoikeuden toimivallasta määrätä turvaamistoimia. Säännöksillä selvennettäisiin oikeustilaa sen suhteen, onko välitysoikeudella toimivaltaa määrätä turvaamistoimia silloinkin, kun toimivalta ei perustu välitysmenettelyssä noudatettaviin välitysinstituutin sääntöihin tai asianosaiset eivät ole tällaisesta toimivallasta muuten sopineet. Vastaavasti kuin mallilain IV A luvussa, ehdotettujen säännösten lähtökohtana olisi, että tuomioistuin vahvistaisi välitysoikeuden määräämän turvaamistoimen täytäntöönpanokelpoiseksi, mutta täytäntöönpanoa koskeva hakemus voitaisiin hylätä muun ohella samoilla perusteilla kuin välitystuomion täytäntöönpanosta voitaisiin kieltäytyä. Ehdotetut säännökset eivät kuitenkaan ole yhtä yksityiskohtaisia kuin mallilaissa.
Kuten nykyäänkin, ehdotetun 9 §:n nojalla tuomioistuin voisi asian ollessa välitysoikeuden käsiteltävänä tai sitä ennen määrätä turvaamistoimia sekä antaa sellaisia väliaikaisia määräyksiä ja kieltoja, joiden antaminen lain mukaan kuuluu tuomioistuimen toimivaltaan. Välitysoikeudella ja tuomioistuimella olisi siten rinnakkainen toimivalta määrätä turvaamistoimia. Nyt kysymyksessä oleva pykälä ei koske tuomioistuimen määräämiä turvaamistoimia.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että välitysoikeus voisi asianosaisen hakemuksesta määrätä riitaa koskevan tarpeelliseksi katsomansa turvaamistoimen, jos asianosaiset eivät olisi toisin sopineet. Välitysoikeuden määräämä turvaamistoimi sitoisi asianosaisia. Säännöksellä selvennettäisiin, että välitysoikeudella on toimivalta määrätä asianosaisia sitovia turvaamistoimia. Välitysoikeuden määräämä turvaamistoimi voitaisiin kuitenkin panna täytäntöön vain, jos tuomioistuin vahvistaa sen täytäntöönpanokelpoiseksi pykälän 4 momentin mukaisesti. Täytäntöönpanokelpoiseksi vahvistaminen edellyttää muun ohella sitä, että turvaamistoimi voidaan panna sellaisenaan täytäntöön vastaavasti kuin tuomioistuimen oikeudenkäymiskaaren 7 luvun nojalla määräämä turvaamistoimi.
Pykälän 2 momentin mukaan välitysoikeus ei voisi hyväksyä hakemusta turvaamistoimen määräämisestä varaamatta hakijan vastapuolelle tilaisuutta tulla kuulluksi. Toisin kuin mallilaissa, välitysoikeudella ei siten olisi oikeutta antaa väliaikaisia turvaamistoimimääräyksiä, jotka voidaan antaa varaamatta vastapuolelle tilaisuutta tulla kuulluksi.
Välitysoikeus voisi muuttaa, keskeyttää tai peruuttaa turvaamistoimen asianosaisen hakemuksesta tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan. Välitysoikeus voisi näin tehdä, jos se katsoisi olosuhteiden muuttumisen tai uudelleenarvioinnin perusteella, että turvaamistoimelle alkuperäisessä muodossaan ei ole tarvetta.
Välitysoikeuden olisi viimeistään lopullisessa välitystuomiossa tai välitysmenettelyn lopettamispäätöksessä määrättävä, kuinka kauan turvaamistoimi on voimassa.
Pykälän 3 momentin mukaan välitysoikeus voisi määrätä turvaamistoimen hakijan asettamaan vakuuden vahingosta, joka vastapuolelle voi syntyä turvaamistoimesta. Välitysoikeus voisi tarvittaessa muuttaa vakuutta koskevaa päätöstä. Välitysoikeus määräisi vakuuden asettamistavasta ja hyväksymisestä. Välitysoikeuden vakuuspäätöstä olisi tarve muuttaa, jos asianosainen hakisi turvaamistoimen täytäntöönpanoa pykälän 4 momentin mukaisesti. Täytäntöönpanossa noudatettaisiin hakijavakuuden osalta, mitä ulosottokaaressa säädetään. Täytäntöönpano edellyttää, että vakuus asetetaan ulosottomiehelle, joka päättää myös vakuuden hyväksymisestä. Vakuutta koskevan päätöksen muuttamiseen voisi olla tarve myös olosuhteiden muuttumisen tai uudelleenarvioinnin perusteella. Hakijan korvausvelvollisuudesta tarpeettomasta turvaamistoimesta aiheutuneesta vahingosta säädetään pykälän 7 momentissa.
Pykälän 4 momentissa on säännökset välitysoikeuden määräämän turvaamistoimen täytäntöönpanokelpoiseksi vahvistamisesta. Tuomioistuin vahvistaisi asianosaisen hakemuksesta Suomessa annetun turvaamistoimen täytäntöönpanokelpoiseksi, jos täytäntöönpanolle ei olisi momentissa säädettyä estettä. Tuomioistuin ei tutkisi sitä, onko turvaamistoimen määräämiselle ollut edellytyksiä. Ehdotetun 5 §:n mukaisesti toimivaltainen tuomioistuin on Helsingin hovioikeus ja asian käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa hakemusasioiden käsittelystä käräjäoikeudessa säädetään.
Momentin 1 kohdassa säädettäisiin, että turvaamistoimen täytäntöönpanoa koskeva hakemus voitaisiin hylätä samoilla perusteilla, joilla välitystuomion tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta voitaisiin kieltäytyä.
Momentin 2 kohdan mukaan hakemus voitaisiin hylätä, jos Suomen tuomioistuin olisi määrännyt vastaavan turvaamistoimen tai sitä koskeva hakemus olisi vireillä Suomen tuomioistuimessa.
Momentin 3 kohdan mukaan hakemus voitaisiin hylätä, jos välitysoikeus olisi peruuttanut tai keskeyttänyt turvaamistoimen.
Momentin 4 kohdan mukaan hakemus voitaisiin hylätä, jos turvaamistoimi olisi laadultaan tai sisällöltään sellainen, että sitä ei voida ulosottokaaren nojalla panna sellaisenaan täytäntöön. Täytäntöönpanokelpoiseksi vahvistaminen edellyttäisi siten, että turvaamistoimi voidaan panna täytäntöön vastaavasti kuin tuomioistuimen oikeudenkäymiskaaren 7 luvun nojalla määräämä turvaamistoimi. Täytäntöönpanokelpoiseksi ei siten voitaisi vahvistaa esimerkiksi sellaista turvaamistoimiin laajassa merkityksessä kuuluvaa määräystä tai kieltoa, joka pannaan täytäntöön hallinnollisesti, kuten konkurssilain 4 luvun 8 §:n mukainen velallisen maastapoistumiskielto. Täytäntöönpanokelpoiseksi ei voitaisi vahvistaa myöskään turvaamistoimea, jota Suomen laissa ei tunneta ja jota ei sen vuoksi voida panna sellaisenaan täytäntöön, kuten esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytettyä laajamittaista varojen jäädyttämistä (ns. freezing order).
Välitysoikeus voisi pykälän 2 momentin nojalla muuttaa, keskeyttää tai peruuttaa turvaamistoimen myös sen jälkeen, kun tuomioistuin on vahvistanut sen täytäntöönpanokelpoiseksi. Pykälän 5 momentin mukaan asianosainen voisi näissä tilanteissa hakea tuomioistuimelta täytäntöönpanokelpoiseksi vahvistamista koskevan päätöksen kumoamista tai muuttamista.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin tuomioistuimen täytäntöönpanokelpoiseksi vahvistaman turvaamistoimen täytäntöönpanosta. Tuomioistuimen vahvistamispäätöksen jälkeen turvaamistoimi pantaisiin täytäntöön asianosaisen hakemuksesta noudattaen soveltuvin osin, mitä ulosottokaaren 8 luvussa säädetään turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanosta. Välitysoikeuden määräämän turvaamistoimen täytäntöönpano edellyttäisi siten ulosottokaaren 8 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti, että täytäntöönpanon hakija asettaa ulosottomiehelle vakuuden vahingosta, joka voi syntyä vastaajalle turvaamistoimesta. Sitä vastoin mainitussa pykälässä viitattua oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 7 §:n säännöstä mahdollisuudesta vapautua vakuuden asettamisesta tuomioistuimen päätöksellä ei sovellettaisi, koska ehdotetun pykälän mukaan tuomioistuimella ei olisi toimivaltaa tutkia turvaamistoimen määräämisen edellytyksiä, vaan ainoastaan täytäntöönpanokelpoiseksi vahvistamisen esteitä. Täytäntöönpanossa noudatettaisiin soveltuvin osin ulosottokaaren 3 luvun 43–47 §:n yleisiä säännöksiä ulosottoasiassa asetettavasta vakuudesta.
Ulosottomies päättäisi hakijavakuudesta ulosottokaaren säännösten mukaisesti eikä olisi sidottu välitysoikeuden aiemmin tekemään päätökseen vakuudesta. Täytäntöönpanon hakijan asetettua vakuuden ulosottomiehelle välitysoikeuden tulisi kumota 3 momentin nojalla tekemänsä vakuuspäätös.
Pykälän 7 momentissa olisi säännökset tarpeettomasta turvaamistoimesta aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Turvaamistoimen hakijan olisi korvattava vastapuolelle turvaamistoimesta ja sen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko ja kulut, jos ilmenisi, että turvaamistoimella turvattavaa oikeutta ei turvaamistointa myönnettäessä ole ollut. Korvausvastuu olisi ankaraa eli tuottamuksesta riippumatonta.
Turvaamistoimen määrännyt välitysoikeus voisi ratkaista korvausvaatimuksen, jos se on esitetty välitysmenettelyn aikana, tai korvausvaatimuksen voisi panna vireille myöhemmin uudessa välitysmenettelyssä. Osapuolet voisivat myös sopia asian kuulumisesta tuomioistuimen ratkaistavaksi.
5 lukuAsian käsittely välitysmenettelyssä
21 §. Asianosaisten tasapuolinen kohtelu ja tarpeellinen asianajotilaisuus. Pykälässä säädettäisiin kahdesta keskeisestä prosessuaalisesta oikeusturvaperiaatteesta välitysmenettelyssä, asianosaisten tasapuolisesta kohtelusta ja oikeudesta saada tarpeellinen tilaisuus ajaa asiaansa.
Asianosaisten tasapuolisen kohtelun periaate ilmenee voimassa olevan lain 23 §:stä, jonka mukaan välimiesten on menettelystä päättäessään otettava huomioon asianosaisten tasapuolisen kohtelun vaatimukset. Pykälään ehdotetaan otettavaksi tästä mallilain 18 artiklaa vastaava nimenomainen säännös, jonka mukaan välitysoikeuden on kohdeltava asianosaisia tasapuolisesti.
Pykälän mukaan välitysoikeuden on varattava asianosaisille tarpeellinen tilaisuus ajaa asiaansa. Säännös vastaa voimassa olevan lain 22 §:ää. Kuten nykyään, säännös edellyttää, että asianosaisella on mahdollisuus paitsi esittää omat vaatimuksensa, niiden perusteet ja todisteet myös lausua vastapuolen vaatimuksista, niiden perusteista ja todisteista. Säännöksen kannalta riittävää on, että asianosaiselle varataan tilaisuus tulla kuulluksi. Tilaisuuden käyttämättä jättäminen ei estä välitysoikeutta ratkaisemasta asiaa (HE 202/1991 vp s. 19).
Pykälän säännökset ovat pakottavia välitysmenettelyssä noudatettavia yleisiä menettelyperiaatteita, joita ei koske ehdotetun 3 §:n säännös oikeudesta luopumisesta. Vaatimus tarpeellisen asianajotilaisuuden turvaamisesta ei kuitenkaan estä sitä, että asianosaiset sopivat tai välitysoikeus päättää menettelyn yksityiskohdista asianajotilaisuuden laajuuteen vaikuttavalla tavalla, esimerkiksi menettelyn aikataulun, kirjelmien tai todistelun osalta.
22 §. Menettelysäännökset. Pykälään ehdotetaan otettavaksi yleiset asian käsittelyssä noudatettavat menettelysäännökset.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin asianosaisten vapaudesta sopia asian käsittelyssä noudatettavasta menettelystä siltä osin kuin tämän lain säännöksistä ei muuta johdu. Asianosaisten sopimusvapautta rajoittavat siten lain pakottavat menettelysäännökset.
Pykälän 2 momentin mukaan välitysoikeus päättäisi asianosaisia kuultuaan asian käsittelyssä noudatettavasta menettelystä siltä osin kuin siitä ei ole sovittu eikä tämän lain säännöksistä muuta johdu. Tavanomaisen käytännön mukaan välitysoikeus pitää menettelyn alkuvaiheessa järjestäytymisistunnon ja vahvistaa siinä käydyn keskustelun perusteella menettelykäytännöt ja aikataulut antamallaan prosessimääräyksellä.
Pykälän 1 ja 2 momentin säännökset asianosaisten sopimusvapaudesta ja välitysoikeuden päätösvallasta, jos menettelystä ei ole sovittu, vastaavat asiallisesti voimassa olevan lain 23 §:ää ja mallilain 19 artiklaa.
Pykälän 3 momentin mukaan välitysoikeuden olisi edistettävä riidan asianmukaista ja joutuisaa käsittelyä.
Momenttiin ehdotetaan otettavaksi myös säännös myötävaikutusvelvollisuudesta, joka koskisi asianosaisia, asiamiehiä ja muita välitysmenettelyyn osallisia. Välitysmenettelyyn osallisten olisi myötävaikutettava siihen, että asia voidaan käsitellä joutuisasti ja aiheuttamatta tarpeettomia kustannuksia. Välitysoikeus voisi ottaa myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönnin huomioon harkitessaan kustannusten jakautumista asianosaisten välillä lain 42 §:n nojalla.
Kuulemisperiaate edellyttää, että asianosainen saa tiedon kaikesta asiassa esitetystä aineistosta. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan otettavaksi tästä nimenomainen säännös, joka vastaa asiallisesti mallilain 24 artiklan 3 kohtaa. Säännöksen mukaan asianosaisen on toimitettava kaikki välitysoikeudelle toimittamansa lausumat, asiakirjat, viestit ja muut tiedot myös toiselle asianosaiselle. Aineisto on toimitettava toiselle asianosaiselle samalla, kun se toimitetaan välitysoikeudelle, esimerkiksi samalla sähköpostilla, tai joka tapauksessa ilman aiheetonta viivytystä välitysoikeudelle toimittamisen jälkeen.
Asianosaisella on oikeus saada tieto myös välitysoikeuden muulta kuin asianosaiselta saamasta asiaa koskevasta aineistosta. Asiaa koskevalla aineistolla tarkoitetaan asian ratkaisemiseksi välitysoikeudelle toimitettua aineistoa, kuten välitysoikeuden hankkimaa todistetta tai asiantuntijalausuntoa. Säännös ei sen sijaan kata esimerkiksi välitysoikeuden välitysinstituutilta saamia viestejä eikä välitysoikeuden sisäisiä asiakirjoja, kuten välitysoikeuden laatimia muistiinpanoja tai luonnoksia. Momentin mukaan välitysoikeuden on toimitettava muulta kuin asianosaiselta saamansa asiaa koskeva aineisto viipymättä asianosaisille.
23 §. Välitysmenettelyn paikka. Säännökset välitysmenettelyn paikasta vastaisivat asiallisesti voimassa olevan lain 24 §:ää ja mallilain 20 artiklaa. Välitysmenettelyn paikan mukaan määräytyy, minkä valtion prosessilakia välitysmenettelyyn sovelletaan.
Pykälän 1 momentin mukaan asianosaiset voisivat sopia välitysmenettelyn paikasta. Välitysoikeus määräisi välitysmenettelyn paikan, jos asianosaiset eivät ole siitä sopineet. Voimassa olevaa lakia tarkennettaisiin niin, että välitysoikeuden on välitysmenettelyn paikkaa harkitessaan otettava huomioon paikan tarkoituksenmukaisuus asian olosuhteiden ja käsittelyn kannalta.
Pykälän 2 momentin mukaan välitysoikeus voisi kokoontua, järjestää istuntoja ja suorittaa katselmuksia myös muualla kuin 1 momentissa tarkoitetussa välitysmenettelyn paikassa, myös Suomen rajojen ulkopuolella, kuten nykyäänkin. Välitysmenettelyn paikasta sopiminen ei siten estä istuntojen järjestämistä muualla kuin välitysmenettelyn paikassa, ellei tästä ole otettu välityssopimukseen nimenomaista määräystä.
24 §. Välitysmenettelyn aloittaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi välitysmenettelyn aloittamisilmoituksesta ja vireilletulosta asiallisesti voimassa olevan lain 12 §:n 1 momenttia ja 21 §:ää vastaavasti. Säännös vireilletulon ajankohdasta vastaa asiallisesti myös mallilain 21 artiklaa. Säännökset aloittamisilmoituksesta ja vireilletulosta ovat tahdonvaltaisia.
Jos asianosaiset eivät ole toisin sopineet, riitaa koskeva välitysmenettely tulee vireille sinä päivänä, jolloin vastaaja vastaanottaa ehdotetun 2 §:n mukaisesti vastapuolen kirjallisen ilmoituksen riidan osoittamisesta välitysoikeuden ratkaistavaksi. Aloittamisilmoituksessa on viitattava välityssopimukseen ja siinä on oltava tieto asianosaisista ja välitysoikeuden ratkaistavaksi osoitetusta riitakysymyksestä. Aloittamisilmoituksessa ei tarvitse erikseen mainita riitakysymystä, jos se ilmenee jo välityssopimuksesta. Välitysmenettelyn vireilletulo edellyttää, että aloittamisilmoitus sisällöltään täyttää pykälän mukaiset vähimmäisvaatimukset.
Lakiin ei otettaisi voimassa olevan lain 12 §:n 2 momenttia vastaavaa säännöstä, jonka mukaan aloittamisilmoituksessa olisi oltava myös tieto nimettävästä välitysoikeuden jäsenestä ja kehotus vastapuolelle ilmoittaa välitysoikeuden jäsen. Lakiin ei otettaisi myöskään mainitun pykälän 3 momentin mukaista säännöstä aloittamisilmoituksen toimittamisesta muulle välitysoikeuden jäsenen nimeävälle taholle.
25 §. Välitysmenettelyn kieli. Säännökset välitysmenettelyn kielestä vastaavat asiallisesti pääosin voimassa olevan lain 26 §:ää ja mallilain 22 artiklaa.
Pykälän 1 momentin mukaan asianosaiset voisivat sopia, mitä kieltä tai kieliä välitysmenettelyssä on käytettävä. Jos asiasta ei ole sovittu, välitysoikeus päättäisi välitysmenettelyn kielestä tai kielistä. Asianosaisten sopimaa tai välitysoikeuden päättämää välitysmenettelyn kieltä on käytettävä suullisissa käsittelyissä ja kuulemisissa, asianosaisten kirjallisissa lausumissa sekä välitysoikeuden laatimissa asiakirjoissa ja viestinnässä.
Säännöksen mukaan välitysmenettelyn kielestä voitaisiin sopia tai päättää myös niin, että välitysmenettelyssä käytetään useampaa kuin yhtä kieltä. Tarkoituksenmukaista voisi olla esimerkiksi, että asianosaisten kirjelmissä ja välitysoikeuden laatimissa asiakirjoissa käytetään tiettyä kieltä, mutta henkilö- ja asiakirjatodistelua saadaan esittää myös muulla kielellä ilman tulkkausta tai käännöksiä.
Välitysoikeus voisi pykälän 2 momentin mukaan tarvittaessa päättää, että koko asiakirja-aineisto on käännettävä kielelle, josta asianosaiset ovat sopineet tai jonka välitysoikeus on päättänyt.
26 §. Kanne ja vastaus. Pykälä vastaa asiallisesti pääosin voimassa olevan lain 25 §:ää ja mallilain 23 artiklaa. Voimassa olevan lain 25 §:ää ehdotetaan täydennettäväksi uudella säännöksellä prosessitoimille asetettavasta ajallisesta rajoituksesta.
Pykälän 1 momentti sisältää säännökset kannekirjelmän ja vastauksen sisällöstä. Kantajan on kannekirjelmässään ilmoitettava yksilöidyt vaatimuksensa ja niiden perusteena olevat tosiseikat sekä vastaajan annettava näiden johdosta vastauksensa välitysoikeuden asettamissa tai asianosaisten sopimissa määräajoissa. Välitysoikeus voi kehottaa asianosaisia samalla esittämään tai ilmoittamaan välitysoikeudelle todistelunsa, jonka he aikovat kanteen tueksi esittää.
Vastaajan on vastauksessaan ilmoitettava, miltä osin hän myöntää tai kiistää kantajan vaatimukset sekä esitettävä kiistämisen perusteena olevat tosiseikat. Voimassa olevasta laista poiketen vastaajan olisi esitettävä mahdollinen vastakanteensa ja kuittausvaatimuksensa jo kanteen johdosta antamassaan vastauksessa. Voimassa olevan lain 25 §:n 2 momentin mukaan vastaaja saa esittää vastakanteen tai vaatia kuittausta myös myöhemmin menettelyn aikana. Kuten nykyäänkin, vastakanteen tai kuittausvaatimuksen esittäminen edellyttää, että niiden peruste kuuluu asiassa sovellettavan välityssopimuksen alaan. Momentissa tarkoitetut kannekirjelmän sisältövaatimukset koskevat myös mahdollista vastakannetta.
Pykälän 2 momentti sisältää säännöksen asianosaisen oikeudesta muuttaa tai täydentää vaatimuksiaan ja niiden perusteita välitysmenettelyn aikana. Vastaavasti kuin vastakanteen ja kuittausvaatimuksen, uusien vaatimusten perusteen on kuuluttava asiassa sovellettavan välityssopimuksen alaan. Välitysoikeus voi rajoittaa momentissa tarkoitettua asianosaisen oikeutta vaatimusten muuttamiseen, jos se katsoo, että asian ratkaiseminen sen vuoksi kohtuuttomasti viivästyy. Säännöksessä uutena perusteena oikeuden rajoittamiseen on, että vaatimusten muuttamista ei ole pidettävä hyväksyttävänä asianosaisen viivyttely huomioon ottaen.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi uusi säännös välitysoikeuden oikeudesta asettaa ajallisia rajoituksia prosessitoimille. Välitysoikeus voisi asettaa määräpäivän, jonka jälkeen asianosaiset eivät saa esittää pääasiaan liittyviä uusia vaatimuksia, väitteitä tai todistelua. Määräaika ei olisi ehdoton, vaan välitysoikeus voisi sallia nämä prosessitoimet määräajan jälkeenkin, jos siihen olisi erityinen syy. Erityinen syy voisi olla poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa prosessitoimi ei ole ollut mahdollinen määräajassa esimerkiksi sen vuoksi, että todiste ei ole ollut asianosaisen saatavilla aikaisemmin.
Tämän pykälän säännökset ovat 4 momentin mukaan tahdonvaltaisia. Niitä sovelletaan vain, jos asianosaiset eivät ole toisin sopineet.
27 §. Useisiin sopimuksiin perustuvat vaatimukset. Pykälään ehdotetaan otettavaksi uusi säännös, jonka mukaan samassa välitysmenettelyssä voidaan säädetyin edellytyksin esittää ja käsitellä useisiin sopimuksia perustuvia vaatimuksia. Vastaavaa säännöstä ei sisälly voimassa olevaan lakiin eikä mallilakiin. Pykälän tarkoitus on mahdollistaa toisiinsa liittyvien vaatimusten tehokas käsittely yhdessä välitysmenettelyssä ja välttää rinnakkaisten menettelyjen tarve, vaikka vaatimukset perustuisivat eri sopimuksiin.
Säännöksen mukaan asianosaiset voivat esittää yhdessä välitysmenettelyssä useisiin eri sopimuksiin perustuvia vaatimuksia edellyttäen, että vaatimukset perustuvat samaan tai toisiinsa tosiasiallisesti liittyviin oikeussuhteisiin. Tosiasiallinen liityntä voi olla esimerkiksi asianosaisten välisen kaupankäynnin erillisten tilausvahvistusten välillä tai asianosaisten välisen toimitussopimuksen ja siihen liittyvän palvelusopimuksen välillä. Lisäksi edellytetään, että vaatimukset perustuvat samaan välityssopimukseen tai useisiin välityssopimuksiin, joiden määräykset eivät ole keskenään ristiriidassa. Välityssopimusten välillä on ristiriita esimerkiksi silloin, kun ne poikkeavat toisistaan välitysoikeuden jäsenten lukumäärän tai välitysmenettelyn paikan osalta.
28 §. Suullinen käsittely ja kirjallinen menettely. Pykälään ehdotetaan otettavaksi uudet mallilain 24 artiklan 1 ja 2 kohtia vastaavat säännökset suullisesta käsittelystä ja kirjallisesta menettelystä. Pykälään otettaisiin myös uusi säännös suullisen käsittelyn järjestämisestä etäyhteydellä.
Pykälän 1 momentin mukaan välitysoikeus päättäisi, järjestetäänkö asiassa suullinen käsittely todistelun vastaanottamista tai suullisten lausumien esittämistä varten vai ratkaistaanko asia asiakirjojen ja muun aineiston perusteella kirjallisessa menettelyssä. Välitysoikeuden olisi kuitenkin järjestettävä suullinen käsittely sopivassa vaiheessa asian käsittelyä, jos asianosainen pyytää suullista käsittelyä.
Välitysoikeus voisi päättää olla järjestämättä suullista käsittelyä vain, jos kukaan asianosainen ei ole pyytänyt suullista käsittelyä.
Suullisen käsittelyn laajuus ja ajankohta on välitysoikeuden harkinnassa. Jos asianosainen on pyytänyt suullista käsittelyä, välitysoikeus päättää, mikä on sopiva ajankohta sen järjestämiseen. Välitysoikeuden on kuitenkin järjestettävä menettely niin, että asianosaiset saavat tarpeellisen tilaisuuden ajaa asiaansa.
Momentin säännökset ovat tahdonvaltaisia. Asianosaiset voivat siten sopia, että suullista käsittelyä ei järjestetä, vaan asia ratkaistaan pelkästään kirjelmien ja asiakirjatodisteiden perusteella.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi uusi säännös, jonka mukaan suullinen käsittely tai kuuleminen voitaisiin järjestää etäyhteydellä. Välitysoikeus voisi määrätä, että suullinen käsittely järjestetään kokonaan tai osittain etäyhteydellä taikka että asianosaista, todistajaa tai asiantuntijaa kuullaan etäyhteydellä. Säännöksessä etäyhteydellä tarkoitetaan joko ääni- ja kuvayhteyttä tai pelkkää ääniyhteyttä. Etäyhteyden toteuttamistapa olisi välitysoikeuden harkinnassa. Välitysoikeuden olisi ennen asiasta päättämistä kuultava asianosaisia etäyhteyden käyttämisestä ja toteuttamistavasta.
Jotta asianosaisilla olisi mahdollisuus valmistautua suulliseen käsittelyyn tai kuulemiseen, välitysoikeuden olisi 3 momentin mukaan ilmoitettava siitä asianosaisille riittävän ajoissa etukäteen. Ilmoittamisvelvollisuus koskisi myös katselmusta.
29 §. Asianosaisen laiminlyönnin seuraukset. Pykälään ehdotetaan otettavaksi uudet mallilain 25 artiklaa vastaavat säännökset menettelystä, jos asianosainen on laiminlyönyt osallistua asian käsittelyyn.
Pykälän 1 momentissa on säännös menettelystä kantajan laiminlyödessä toimittaa kannekirjelmän. Säännöksen mukaan välitysoikeuden on tällöin tehtävä päätös välitysmenettelyn lopettamisesta, jos laiminlyönnille ei ole hyväksyttävää syytä. Kuulemisperiaatteen mukaisesti välitysoikeuden on ennen lopettamispäätöksen tekemistä varattava kantajalle tilaisuus tulla kuulluksi laiminlyönnin syystä. Välitysoikeuden tehtyä lopettamispäätöksen välitysoikeuden tehtävä päättyy 38 §:n 3 momentin mukaisesti eikä välitysoikeudella ole enää toimivaltaa käsitellä asiaa.
Välitysoikeus ei kuitenkaan voisi tehdä momentissa tarkoitettua välitysmenettelyn lopettamispäätöstä koko menettelyn osalta, jos vastaaja olisi esittänyt vastakanteen. Tässä tilanteessa välitysoikeuden olisi jatkettava välitysmenettelyä, mutta asiaa käsiteltäisiin vain vastakanteen osalta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin menettelystä, jos vastaaja on ilman hyväksyttävää syytä laiminlyönyt toimittaa vastauksen. Säännöksen mukaan välitysoikeuden on tällöin jatkettava asian käsittelyä pitämättä laiminlyöntiä kantajan vaatimusten tai väitteiden myöntämisenä. Säännös vastaa voimassa olevaa oikeutta, vaikka laissa ei ole asiasta nimenomaista säännöstä. Välitysmenettelyssä ei voida antaa vastaajan passiivisuuteen perustuvaa yksipuolista tuomiota, vaan välitysoikeuden on tutkittava asia käytettävissään olevan aineiston perusteella ja kanteen hyväksyminen edellyttää, että kantaja esittää kanteen tueksi riittävän näytön. Välitysoikeuden on hylättävä vaatimukset siltä osin kuin ne jäävät näyttämättä toteen.
Pykälän 3 momentti koskee muuta asianosaisen laiminlyöntiä osallistua asian käsittelyyn kuin kannekirjelmän tai vastauksen toimittamista. Jos asianosainen on ilman hyväksyttävää syytä jäänyt pois suullisesta käsittelystä, jättänyt esittämättä todistelua tai muutoin jättänyt käyttämättä tilaisuuden asiansa ajamiseen, välitysoikeus voi jatkaa välitysmenettelyä ja antaa välitystuomion. Säännöstä sovellettaisiin myös kantajaan, joka on jättänyt osallistumatta näihin myöhempiin käsittelyn vaiheisiin. Myöskään kantajaa vastaan ei voida antaa yksipuolista tuomiota, vaan välitysoikeuden on tutkittava asia käytettävissään olevan aineiston perusteella.
Edellytyksenä asian käsittelyn jatkamiselle ja välitystuomion antamiselle 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa on, että passiiviseksi jäänyt asianosainen on saanut välitysmenettelystä asianmukaisesti tiedon. Muussa tapauksessa olisi olemassa peruste välitystuomion kumoamiselle tai täytäntöönpanon epäämiselle tarpeellisen asianajotilaisuuden saamatta jäämisen vuoksi.
Pykälän 4 momentin mukaan pykälän säännökset ovat tahdonvaltaisia. Niitä sovelletaan vain, jos asianosaiset eivät ole toisin sopineet.
30 §. Todistelu. Voimassa olevaa lakia ehdotetaan täydennettäväksi niin, että lakiin otettaisiin säännökset asianosaisten esittämästä todistelusta. Voimassa olevassa laissa säädetään ainoastaan välimiesten aloitteesta tapahtuvasta todistusaineiston hankkimisesta.
Pykälän 1 momenttiin otettaisiin uusi säännös, jonka mukaan asianosaisten tehtävänä on esittää tarpeelliseksi katsomansa todistelu. Säännöksen mukaan pääsääntönä välitysmenettelyssä siten on, että asianosaiset esittävät välitysoikeudelle haluamansa todistelun. Välitysmenettelyssä keskeisenä periaatteena noudatettava asianosaisen oikeus saada tarpeellinen tilaisuus asiansa ajamiseen edellyttää, että asianosaisella on riittävä mahdollisuus todistelun esittämiseen. Vallitseva käytäntö välitysmenettelyssä jo nykyään on, että asianosaiset pääsääntöisesti huolehtivat todistelun hankkimisesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin todistelulle asetettavista rajoituksista. Välitysoikeus voisi evätä ensinnäkin asian ratkaisun kannalta selvästi merkityksettömän todistelun. Välitysoikeus voisi siten evätä todistelun, joka koskee asiaan vaikuttamatonta seikkaa tai on muuten tarpeetonta. Todistelu voi olla tarpeetonta esimerkiksi sen vuoksi, että se koskee riidatonta seikkaa tai seikkaa, josta on jo esitetty riittävä näyttö.
Toiseksi välitysoikeus voisi evätä todistelun, jos epääminen on perusteltua ottaen huomioon, missä vaiheessa menettelyä uutta todistelua aiotaan esittää. Ehdotetun 26 §:n 3 momentin mukaan välitysoikeus voisi asettaa uuden todistelun esittämiselle määräpäivän, jonka jälkeen todistelun esittäminen sallittaisiin vain erityisestä syystä. Vaikka määräpäivää ei olisi asetettu, välitysoikeus voisi evätä myöhäisessä vaiheessa esitetyn todistelun, jos asian ratkaiseminen muutoin kohtuuttomasti viivästyisi eikä todistelun myöhäiseen esittämiseen ole perusteltua syytä.
Kolmantena perusteena todistelun epäämiselle olisi, että todistelun esittäminen olisi sen sisältö tai hankintatapa huomioon ottaen epäasiallista. Säännöksen nojalla voitaisiin evätä tarjottu todistelu esimerkiksi todistamiskiellon alaisesta tiedosta.
Pykälän 3 momentissa on säännökset välitysoikeuden toimesta tapahtuvasta todistusaineiston hankkimisesta. Koska tämän pykälän 1 momentin mukaisesti todistelun hankkiminen on pääsääntöisesti asianosaisten tehtävä, momenttiin ei otettaisi voimassa olevan lain 27 §:n 1 momentissa olevaa säännöstä välitysoikeuden velvollisuudesta asian selvittämiseen ja todistelun hankkimiseen. Momenttiin ei myöskään otettaisi voimassa olevassa laissa olevaa säännöstä asiakirjan tai esineen esittämismääräyksen antamisesta kolmannelle henkilölle, koska tällainen määräys on käytännössä vaikutukseton, jos kolmas henkilö ei sitä vapaaehtoisesti noudata. Editiomääräyksen antaminen olisi mahdollista silloin kun todistusaineisto on tai sen perustellusti oletetaan olevan asianosaisen hallussa tai asianosaisen saatavilla tai määräysvallassa. Vastaavasti kuin nykyään välitysoikeus voisi pyytää asianosaista, todistajaa tai muuta henkilöä saapumaan kuultavaksi asiassa sekä velvoittaa asianosaisen esittämään asiakirjan tai muun todisteen, jolla voi olla merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Momenttiin lisättäisiin nimenomainen säännös siitä, että välitysoikeus voisi myös määrätä toimitettavaksi esineen, kiinteän omaisuuden tai paikan taikka muun kohteen katselmuksen. Välitysoikeus voisi myös antaa todisteluun liittyviä väliaikaismääräyksiä.
Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan otettavaksi uudet todistusharkintaa koskevat säännökset. Momentin mukaan välitysoikeus päättää, mikä merkitys kullekin todisteelle on annettava. Vastaava säännös todistusharkinnasta sisältyy mallilain 19 artiklan 2 kohtaan. Momentin mukaan näytön arvioinnissa voitaisiin ottaa huomioon myös asianosaisen laiminlyönti noudattaa välitysoikeuden antamaa todistelua koskevaa päätöstä tai määräystä. Välitysoikeus voisi tehdä laiminlyönnistä asianmukaiseksi katsomansa päätelmät todistelua arvioidessaan, jos laiminlyönnille ei ole hyväksyttävää syytä.
Pykälän 5 momentti vastaa voimassa olevan lain 27 §:n 2 momenttia. Välitysoikeudella ei ole oikeutta asettaa uhkasakkoa eikä määrätä pakkokeinoja. Välitysoikeudella ei ole myöskään oikeutta ottaa vastaan vakuutusta.
31 §. Välitysoikeuden nimeämä asiantuntija. Säännökset välitysoikeuden nimeämästä asiantuntijasta vastaavat asiallisesti mallilain 26 artiklaa ja pääosin voimassa olevan lain 28 §:ää. Voimassa olevaan lakiin on lisätty säännökset asiantuntijan kuulemisesta välitysoikeuden suullisessa käsittelyssä.
Jos asianosaiset eivät ole toisin sopineet, välitysoikeus voisi pykälän 1 momentin mukaan nimetä asiantuntijan antamaan lausunnon välitysoikeuden yksilöimästä kysymyksestä. Säännöksen sanamuotoa on tarkistettu, mutta säännös vastaa asiallisesti voimassa olevan lain 28 §:n 1 momenttia.
Välitysoikeus voisi pykälän 2 momentin mukaan velvoittaa asianosaisen antamaan asiantuntijalle tehtävän suorittamista varten tarpeelliset tiedot sekä varaamaan tälle tilaisuuden tutkia asianosaisen hallussa olevia asiakirjoja, tavaraa tai muuta omaisuutta. Säännöksen perusteella välitysoikeus voi velvoittaa asianosaisen antamaan asiantuntijan tutustuttavaksi myös sellaisia asiakirjoja ja muuta aineistoa, jotka eivät sisälly välitysoikeudelle jo esitettyyn asiaa koskevaan aineistoon.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin asiantuntijan suullisesta kuulemisesta välitysoikeuden istunnossa sen jälkeen, kun asiantuntija on antanut kirjallisen lausuntonsa. Välitysoikeus voisi joko asianosaisen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan katsoessaan sen tarpeelliseksi velvoittaa asiantuntijan osallistumaan suulliseen käsittelyyn, jossa asianosaisilla on mahdollisuus esittää asiantuntijalle kysymyksiä tai esittää omaa asiantuntijatodisteluaan riidanalaisista kysymyksistä.
Tämän pykälän säännökset koskevat vain välitysoikeuden nimeämää asiantuntijaa. Asianosaisen nimeämään asiantuntijaan sovelletaan lain 30 §:n todistelua koskevia säännöksiä.
32 §. Tuomioistuinavusteinen todistelun vastaanottaminen. Säännökset todistelun vastaanottamisesta tuomioistuimessa vastaavat pääosin voimassa olevan lain 29 §:ää. Voimassa olevaa lakia on täydennetty säännöksillä välitysoikeuden osallistumisesta tuomioistuimessa tapahtuvaan kuulemiseen.
Koska välitysoikeudella ei ole tämän lain 30 §:n 5 momentin mukaan toimivaltaa pakkokeinojen käyttämiseen, välitysoikeudella olisi mahdollisuus pyytää oikeusapua tuomioistuimelta todistelun hankkimiseksi, kuten nykyäänkin. Pykälän 1 momentin mukaan tuomioistuin voisi asianosaisen hakemuksesta toimittaa asianosaisen, todistajan tai asiantuntijan kuulustelun taikka velvoittaa asianosaisen tai kolmannen henkilön esittämään asiakirjan tai esineen, jolla voi olla merkitystä todisteena asiassa. Pykälässä tarkoitettu todistelun vastaanottaminen tuomioistuimessa edellyttää, että välitysoikeus pitää sitä tarpeellisena. Asianosainen voisi siten tehdä hakemuksen tuomioistuimelle vasta sen jälkeen, kun välitysoikeus on tehnyt päätöksen todistelun tarpeellisuudesta.
Tuomioistuimella ei ole harkintavaltaa todistelun tarpeellisuudesta, vaan sen on pykälän 2 momentin mukaan suoritettava pyydetty toimenpide, jollei siihen ole estettä. Este voi olla joko tosiasiallinen, esimerkiksi se, että todistajaa ei saada haastettua tai tuotua tuomioistuimeen, tai oikeudellinen, kuten todistajan kieltäytymisoikeuden käyttäminen. Tuomioistuimen on suoritettava pyydetty toimenpide noudattaen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännöksiä. Esineen tai asiakirjan esittämismääräyksen tulee olla riittävästi yksilöity, jotta se voidaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:n 3 momentin mukaisesti panna täytäntöön. Tuomioistuin voisi sen vuoksi hylätä asianosaisen hakemuksen kokonaan tai osittain esittämismääräyksen kohteen puutteellisen yksilöinnin vuoksi.
Tuomioistuimen on varattava molemmille asianosaisille tilaisuus osallistua tässä pykälässä tarkoitettuun tuomioistuimessa tapahtuvaan kuulemiseen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että myös välitysoikeuden jäsenille on varattava tilaisuus osallistua kuulemiseen ja esittää kuultavalle kysymyksiä.
6 lukuVälitystuomio
33 §. Sovellettavat oikeusohjeet. Säännökset riidan ratkaisemisessa sovellettavasta laista ja muista oikeusohjeista vastaavat pääosin mallilain 28 artiklaa ja osittain voimassa olevan lain 31 §:ää. Voimassa olevaa lakia on täydennetty säännöksellä lainvalinnasta, jos asianosaiset eivät ole siitä sopineet. Pykälä koskee aineellisiin riitakysymyksiin sovellettavan lain valintaa. Säännös välityssopimukseen sovellettavasta laista on 7 §:n 2 momentissa.
Pykälän 1 momentin mukaan asianosaiset voisivat sopia riidan ratkaisemisessa sovellettavasta laista tai muista oikeusohjeista. Uutta olisi, että lakiin otettaisiin selvyyden vuoksi nimenomainen säännös siitä, että asianosaiset voivat sopia myös, että riidan ratkaisemiseen sovelletaan muita oikeusohjeita kuin lakia. Tällaisia oikeusohjeita voivat olla esimerkiksi kansainvälisten järjestöjen säännöstöt, kuten UNIDROIT:n kansainvälisiin kaupallisiin sopimuksiin sovellettavat periaatteet. Asianosaiset voisivat halutessaan sopia oikeusohjeiden lisäksi laista, jota sovelletaan siltä osin kuin oikeusohjeissa ei säännellä ratkaistavia kysymyksiä tyhjentävästi. Jos asianosaiset eivät olisi näin tehneet, välitysoikeus päättäisi tarvittaessa oikeusohjeiden lisäksi sovellettavasta laista 2 momentin nojalla.
Momenttiin otettaisiin myös selventävä säännös siitä, että tietyn valtion lain soveltamista koskevan asianosaisten sopimuksen katsotaan viittaavan kyseisen valtion aineelliseen oikeuteen eikä sen lainvalintasäännöksiin, jollei asianosaisten sopimuksesta muuta ilmene.
Pykälän 2 momentin lainvalintasäännös on uusi. Jos asianosaiset eivät olisi sopineet riidan ratkaisemisessa sovellettavasta laista tai muista oikeusohjeista, välitysoikeus soveltaisi sen valtion lakia tai muita oikeusohjeita, joiden soveltamista se pitää asiassa perustelluimpana. Mallilaista poiketen riidan ratkaisemisessa sovellettava laki ei siten määräytyisi välitysoikeuden valitsemien lainvalintasääntöjen mukaan, vaan välitysoikeus vahvistaisi sovellettavan lain suoralla lainvalinnalla. Tämä vastaa kansainvälisessä välitysmenettelyssä vallitsevaksi muodostunutta käytäntöä. Välitysoikeuden tulisi olosuhteiden kokonaisarvioinnin perusteella valita laki, jonka soveltaminen olisi asiassa perustelluinta. Välitysoikeus voisi arvioinnissaan ottaa huomioon muun muassa sen, mihin valtioon riitakysymyksellä ja muilla asiaan liittyvillä seikoilla on läheisin liittymä.
Kuten nykyäänkin, välitysoikeus saisi 3 momentin mukaan perustaa tuomionsa siihen, mitä se pitää kohtuullisena vain, jos asianosaiset ovat niin nimenomaisesti sopineet. Säännös vastaa voimassa olevan lain 31 §:n 3 momenttia ja mallilain 28 artiklan 3 kohtaa. Säännös ei tarkoita sovellettavan lain mukaista kohtuusharkintaa, vaan sitä, että välitystuomio perustetaan lain tai muiden oikeusohjeiden sijaan yleiseen kohtuuteen (ex aequo et bono).
34 §. Päätöksenteko välitysoikeudessa. Pykälä koskee päätöksentekoa ja äänestämistä välitysoikeuden tuomiosta ja muista päätöksistä. Säännökset vastaavat osittain voimassa olevan lain 32 §:ää ja osittain mallilain 29 artiklaa.
Pykälän 1 momentti vastaa asiallisesti voimassa olevan lain 32 §:ää. Pääsääntö on, että jos välitysoikeuden jäsenet ovat eri mieltä asian ratkaisemisesta, tuomio annetaan enemmistön mielipiteen mukaisesti. Jos mikään mielipide ei saa enemmistön kannatusta, puheenjohtajan kanta ratkaisee. Momentissa on erityissäännös ääntenlaskusta tilanteessa, jossa erimielisyys koskee vaadittua määrää ja useampi kuin yksi mielipide on saanut kannatusta. Ääntenlasku tapahtuisi tällöin siten, että korkeimman määrän puolesta annetut äänet yhdistettäisiin sitä lähinnä olevan määrän puolesta annettuihin ääniin ja tarvittaessa jatkettaisiin vastaavalla tavalla, kunnes löytyy mielipide, jota enemmistö kannattaa.
Pykälän 2 momenttiin otettaisiin uusi mallilain 29 artiklan mukainen säännös siitä, että asianosaiset tai välitysoikeuden muut jäsenet voisivat valtuuttaa välitysoikeuden puheenjohtajan päättämään yksin menettelyä koskevista kysymyksistä.
Pykälän 3 momenttiin otettaisiin uusi säännös asian ratkaisemisesta yhden välitysoikeuden jäsenen ollessa passiivinen tai kieltäytyessä osallistumasta päätöksentekoon. Jos yksi välitysoikeuden jäsen jättäisi ilman hyväksyttävää syytä osallistumatta päätöksentekoon, tämä ei estäisi muita välitysoikeuden jäseniä ratkaisemasta asiaa. Säännöksen soveltaminen edellyttäisi, että asia on valmis ratkaistavaksi. Yksi jäsen ei siten voisi estää asian ratkaisemista kieltäytymällä osallistumasta päätösneuvotteluihin tai tuomion laatimiseen. Vajaalukuinen kokoonpano ei sen sijaan voi ottaa vastaan henkilötodistelua tai toteuttaa muita asian varsinaiseen käsittelyvaiheeseen liittyviä toimenpiteitä. Jos välitysoikeuden jäsen luopuu tehtävästään asian varsinaisen käsittelyn aikana, hänen tilalleen on valittava uusi jäsen 17 §:n mukaisesti.
Ehdotetusta 37 §:n 1 momentista ja voimassa olevan lain 40 §:n 2 momentista ilmenee, että yhden välitysoikeuden jäsenen laiminlyönti allekirjoittaa välitystuomio ei estä pätevän välitystuomion antamista. Allekirjoituksen puuttumista koskevan säännöksen voidaan jo voimassa olevan lain esitöiden (HE 202/1991 vp s. 25 ̶ 26) mukaan katsoa tarkoittavan, että välitystuomio voidaan nykyäänkin antaa, vaikka yksi jäsen kieltäytyisi allekirjoittamisen lisäksi osallistumasta päätösneuvotteluihin tai tuomion laatimiseen. Nyt ehdotettuun 3 momenttiin otettaisiin tästä nimenomainen selventävä säännös.
Pykälän 4 momentin mukaan pykälän säännökset ovat tahdonvaltaisia. Niitä sovelletaan vain, jos asianosaiset eivät ole toisin sopineet.
35 §. Sovinto. Pykälässä säädetään välitysoikeuden oikeudesta vahvistaa välitystuomiolla asianosaisten tekemä sovinto. Pykälä vastaa asiallisesti voimassa olevan lain 33 §:ää ja mallilain 30 artiklaa. Sovinnon vahvistaminen edellyttää asianosaisten yhteistä pyyntöä. Sovinnon vahvistamisessa on noudatettava, mitä 37 §:ssä säädetään välitystuomion muodosta ja sisällöstä. Välitysoikeuden vahvistamalla sovinnolla on välitystuomion oikeusvaikutukset. Siihen sovelletaan siten muun muassa välitystuomion kumoamista ja täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä.
36 §. Osa- ja välituomio. Pykälä sisältää säännökset osa- ja välituomioista, joista säädetään voimassa olevan lain 34 ja 35 §:ssä.
Kuten nykyään, välitysoikeus voisi 1 momentin mukaan ratkaista osatuomiolla erikseen itsenäisen vaatimuksen asiassa, jossa on esitetty useita vaatimuksia. Osatuomiolla voidaan ratkaista myös sellainen vaatimuksen osa, joka on myönnetty.
Osatuomion antaminen on välitysoikeuden harkinnassa. Ennen osatuomion antamista välitysoikeuden on kuitenkin kuultava asianosaisia.
Osatuomion käyttöä rajoittaa 2 momentin säännös siitä, että saamisvaatimus ja sitä vastaan esitetty kuittausvaatimus on ratkaistava yhdessä. Kuittaustilanteessa osatuomiota ei voida antaa pää- tai vastasaatavasta siltäkään osin kuin pää- tai vastasaatava on myönnetty. Sekä vastakanteella että kuittausväitteenä esitetty kuittausvaatimus estää osatuomion antamisen.
Osatuomio voidaan panna itsenäisesti täytäntöön 45 §:n nojalla ja se voidaan kumota 44 §:ssä säädetyillä edellytyksillä. Kanne osatuomion kumoamisesta on nostettava 60 päivän kuluessa osatuomion tiedoksisaannista.
Pykälän 3 momentissa olisi säännös välituomion antamisesta. Toisin kuin voimassa olevan lain 35 §:ssä välituomion antaminen ei enää edellyttäisi, että asianosaiset ovat tällaisesta mahdollisuudesta sopineet.
Välitysoikeus voisi ratkaista erikseen välituomiolla sellaisen riitakysymyksen, jonka selvittämisestä asian ratkaiseminen muilta osin riippuu. Tällaisen ennakkoluonteisen kysymyksen ratkaiseminen erikseen voisi olla prosessitehokkuuden kannalta tarkoituksenmukaista. Välitysoikeus voisi ratkaista välituomiolla ennen asian lopullista ratkaisemista esimerkiksi kysymyksen saamisen vanhentumisesta tai korvausvaatimuksen perusteesta. Välituomio sitoo välitysoikeutta asian jatkokäsittelyssä niin, että se ei voi enää prosessin myöhemmissä vaiheissa arvioida välituomiolla ratkaistua kysymystä uudestaan.
Välitysoikeuden olisi kuultava välituomion antamisesta asianosaisia. Välituomiota ei voitaisi antaa, jos kaikki asianosaiset vastustaisivat sitä.
Välituomio voidaan kumota 44 §:ssä säädetyillä edellytyksillä. Kumoamiskanne on nostettava 60 päivän kuluessa välituomion tiedoksisaannista. Välitysoikeus voisi kuitenkin välituomiossa määrätä, että välituomion kumoamista voidaan vaatia ainoastaan vaadittaessa asian lopullisesti ratkaisevan välitystuomion kumoamista. Välitysoikeuden olisi kuultava määräyksen antamisesta asianosaisia.
37 §. Välitystuomion muoto ja sisältö. Pykälä sisältää välitystuomion muotoa ja sisältöä koskevat vaatimukset, jotka vastaavat pääosin voimassa olevan lain 36 ja 37 §:ää sekä mallilain 31 artiklaa. Uutta olisi, että lakiin otettaisiin mallilain mukainen säännös välitystuomion perustelemisesta ja laissa säädettäisiin myös mahdollisuudesta antaa välitystuomio sähköisessä muodossa.
Pykälän 1 momentin mukaan välitystuomion on oltava kirjallinen ja välitysoikeuden jäsenen tai jäsenten on allekirjoitettava välitystuomio.
Allekirjoitusvaatimus täyttyisi myös, jos välitystuomio on useampijäsenisen välitysoikeuden jäsenten enemmistön allekirjoittama ja nämä ovat merkinneet välitystuomioon, miksi asian käsittelyyn osallistuneen jäsenen allekirjoitus puuttuu. Vastaava säännös allekirjoitusvaatimuksen täyttymisestä on voimassa olevassa laissa välitystuomion mitättömyyttä koskevan 40 §:n 2 momentissa. Kuten nykyäänkin, allekirjoitusvaatimus täyttyisi vain, jos välitystuomion allekirjoittamatta jättänyt välitysoikeuden jäsen on osallistunut asian käsittelyyn ainakin siihen asti, kunnes asia on ollut valmis ratkaistavaksi. Säännöksen tarkoituksena on, että välitysoikeuden jäsen ei voi estää välitysmenettelyn loppuunsaattamista ja täytäntöönpanokelpoisen välitystuomion antamista vetäytymällä asian käsittelystä siinä vaiheessa, kun asia on ollut valmis päätösharkinnan aloittamiselle. Jos välitysoikeuden jäsen luopuu tehtävästään aikaisemmassa vaiheessa, hänen tilalleen on valittava uusi jäsen 17 §:n mukaisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan välitystuomio olisi perusteltava, paitsi jos asianosaiset ovat sopineet, että välitystuomiota ei tarvitse perustella tai jos kyse on 35 §:n mukaisesta välitysoikeuden vahvistamasta sovinnosta. Myös voimassa olevan oikeuden mukaan välitystuomio on perusteltava, jos toisin ei ole sovittu tai kyse ei ole sovinnon vahvistamisesta, vaikka voimassa olevassa laissa ei ole tästä nimenomaista säännöstä.
Pykälän 3 momentin mukaan välitystuomiossa on mainittava sen antamispäivä ja 23 §:n 1 momentin mukainen välitysmenettelyn paikka. Välitystuomio katsotaan annetuksi välitysmenettelyn paikassa, vaikka se olisi tosiasiassa laadittu ja allekirjoitettu muulla paikkakunnalla.
Pykälän 4 momentissa on säännös välitystuomion tiedoksiannosta asianosaiselle. Kuten nykyäänkin, välitystuomion tiedoksianto tapahtuisi toimittamalla allekirjoitettu kappale välitystuomiosta kullekin asianosaiselle. Tiedoksianto on toimitettava ehdotetun 2 §:n mukaisesti. Käytännössä tiedoksianto on kuitenkin syytä toimittaa todisteellisesti, koska välitystuomion tiedoksisaannin ajankohdasta lasketaan 18 §:n mukaisen toimivaltaa koskevan kanteen, 39 §:n mukaisen oikaisu-, tulkinta- tai lisätuomiopyynnön, 41 §:n mukaisen palkkioita koskevan muutoksenhaun sekä 44 §:n mukaisen välitystuomion kumoamista koskevan kanteen määräaika.
Pykälän 5 momentissa on uusi säännös sähköisestä välitystuomiosta. Välitystuomio voitaisiin asianosaisten suostumuksella antaa sähköisessä muodossa, josta sen sisältö, allekirjoitukset ja antamispäivä ilmenevät. Pykälän 1 momentissa tarkoitettu allekirjoitusvaatimus täyttyisi, jos välitystuomio on allekirjoitettu käyttämällä vähintään eIDAS-asetuksen 3 artiklan 11 kohdan mukaista kehittynyttä sähköistä allekirjoitusta. Koska allekirjoittaja voi olla myös EU:n ulkopuolinen henkilö, pykälän 1 momentin mukaisen allekirjoitusvaatimuksen täyttäisi myös muu vastaava sähköinen allekirjoitus, jonka oikeaperäisyydestä ei ole epäilystä.
38 §. Välitysmenettelyn lopettaminen. Pykälä sisältää välitysmenettelyn lopettamista ja välitysoikeuden tehtävän päättymistä koskevat säännökset. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevan lain 30 §:ää ja mallilain 32 artiklaa.
Pykälän 1 momentin mukaan välitysmenettely päättyy, kun välitysoikeus antaa välitystuomion tai tekee päätöksen välitysmenettelyn lopettamisesta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa välitysoikeuden on tehtävä lopettamispäätös. Lisäksi välitysoikeuden olisi ehdotetun 29 §:n 1 momentin mukaan tehtävä lopettamispäätös, jos kantaja on ilman hyväksyttävää syytä jättänyt toimittamatta kannekirjelmän. Ehdotetun 43 §:n 1 momentin mukaan välitysoikeus voisi tehdä päätöksen välitysmenettelyn lopettamisesta, jos välitysoikeuden palkkioita varten vaadittua ennakkoa ei makseta tai vakuutta aseteta.
Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan välitysoikeuden olisi tehtävä päätös välitysmenettelyn lopettamisesta, jos kantaja peruuttaa kanteensa. Kanteen peruuttaminen tarkoittaa, että kantaja lopettaa kanteensa ajamisen eikä halua, että kanteen käsittelyä jatketaan. Kanteen peruuttamisesta huolimatta välitysoikeus jatkaisi asian käsittelyä, jos vastaaja vastustaisi menettelyn lopettamista ja välitysoikeus katsoisi, että vastaajalla on hyväksyttävä syy saada asia lopullisesti ratkaistuksi välitystuomiolla.
Jos kantaja peruuttaa kanteen ja välitysoikeus tekee päätöksen välitysmenettelyn lopettamisesta, kantaja voi halutessaan panna menettelyn myöhemmin uudelleen vireille. Kanteen peruuttaminen eroaa siten kanteesta luopumisesta, joka tarkoittaa kantajan ilmoitusta, että kanne voidaan hylätä. Kantajan luopuessa kanteestaan kokonaan tai osittain, asia ratkaistaan välitystuomiolla.
Momentin 2 kohdan mukaan välitysoikeuden olisi tehtävä päätös välitysmenettelyn lopettamisesta, jos asianosaiset sopivat menettelyn lopettamisesta. Asia ratkaistaisiin kuitenkin välitystuomiolla, jos asianosaiset pyytäisivät välitysoikeudelta sovinnon vahvistamista 35 §:n mukaisesti.
Momentin 3 kohdan mukaan välitysoikeuden olisi tehtävä päätös välitysmenettelyn lopettamisesta, jos menettelyn jatkamisesta on muusta syystä tullut tarpeetonta tai mahdotonta. Kohta kattaa muut kuin pykälässä erikseen mainitut tilanteet, joissa välitysmenettelyä ei voida jatkaa eikä myöskään välitystuomion antamiselle ole edellytyksiä. Näin voisi olla esimerkiksi sen vuoksi, että asia ei ole välityskelpoinen tai se on jo oikeusvoimaisesti ratkaistu taikka välitysoikeudelta puuttuu toimivalta ratkaista riita.
Pykälän 3 momentin mukaan välitysoikeuden tehtävä päättyisi, kun välitysoikeus olisi antanut välitystuomion tai tehnyt päätöksen välitysmenettelyn lopettamisesta. Tämän ajankohdan jälkeen välitysoikeudella olisi toimivalta tehdä vain 18 §:n 4 momentissa, 39 §:ssä ja 44 §:n 5 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä. Lain 18 §:n 4 momentin mukaan välitysoikeuden olisi jatkettava välitysmenettelyä negatiivisen toimivaltaratkaisun sisältävän välitystuomion antamisen jälkeen, jos tuomioistuin on lainvoimaisesti päättänyt, että välitysoikeus on toimivaltainen. Välitysmenettelyn lopettamisen jälkeen välitysoikeus voisi 39 §:n nojalla tehdä päätöksen välitystuomion oikaisusta tai tulkinnasta tai antaa lisätuomion. Lain 44 §:n 5 momentissa on välitystuomion kumoamiskanteen käsittelyyn liittyvä erityissäännös välitysoikeuden toimivallasta jatkaa välitysmenettelyä tai ryhtyä muuhun toimenpiteeseen kumoamisperusteen poistamiseksi.
Välitysmenettelyn lopettamispäätös ei estä saman asian uutta vireillepanoa uudessa välitysmenettelyssä.
39 §. Välitystuomion oikaisu, tulkinta ja lisätuomio. Pykälä sisältää pääosin mallilain 33 artiklaa vastaavat säännökset välitystuomion oikaisusta ja tulkinnasta sekä lisätuomiosta. Välitystuomion oikaisun ja lisätuomion osalta säännökset vastaavat asiallisesti pääosin voimassa olevan lain 38 ja 39 §:ää. Lakiin on lisätty määräajat lisätuomion pyytämiselle ja antamiselle. Lakiin otettaisiin uudet säännökset mahdollisuudesta pyytää välitysoikeudelta välitystuomion tulkintaa.
Pykälän 1 momentin mukaan asianosaisen olisi pyydettävä välitysoikeudelta välitystuomion oikaisua tai tulkintaa tai lisätuomion antamista 30 päivän kuluessa välitystuomion tiedoksisaannista.
Momentin 1 kohdan nojalla asianosainen voisi pyytää välitysoikeutta oikaisemaan välitystuomiossa olevan lasku- tai kirjoitusvirheen taikka muun sen kaltaisen virheen. Säännös kattaisi puhtaasti teknisluonteiset virheet, kuten asianosaisen yksilöintitiedoissa olevan tai laskutoimituksessa tapahtuneen virheen. Kohta mahdollistaa myös puuttuvan allekirjoituksen, välitysmenettelyn paikan tai tuomion antopäivän lisäämisen välitystuomioon. Säännöksen nojalla ei sen sijaan voitaisi oikaista välitysoikeuden harkinnassa tapahtuneita virheitä.
Momentin 2 kohdan nojalla asianosainen voisi pyytää välitysoikeutta tulkitsemaan välitystuomion yksittäistä kohtaa tai osaa. Säännöksen nojalla välitysoikeus voisi esimerkiksi selventää välitystuomion tuomiolauselmaa, jos siinä olisi epäselvyyksiä, jotka voisivat estää välitystuomion täytäntöönpanon.
Momentin 3 kohdan nojalla asianosainen voisi pyytää lisätuomion antamista välitysmenettelyssä esitetystä vaatimuksesta, jota ei ole välitystuomiossa ratkaistu. Lisätuomio voitaisiin antaa esimerkiksi sellaisesta vaatimuksesta tai liitännäisvaatimuksesta, kuten korkovaatimuksesta, josta välitysoikeus on jättänyt tuomiolauselmassa lausumatta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että oikaisua, tulkintaa tai lisätuomiota koskeva pyyntö olisi toimitettava toiselle asianosaiselle samalla, kun se toimitetaan välitysoikeudelle, tai joka tapauksessa ilman aiheetonta viivytystä tämän jälkeen.
Pykälän 3 momentin mukaan välitysoikeuden olisi tehtävä päätös välitystuomion oikaisusta ja tulkinnasta 30 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, jos se pitää pyyntöä perusteltuna. Määräaika lisätuomion antamiselle olisi 60 päivää pyynnön vastaanottamisesta.
Pykälän 4 momentin mukaan välitysoikeus voisi myös omasta aloitteestaan oikaista välitystuomiossa olevan kirjoitus- tai laskuvirheen tai muun sen kaltaisen virheen. Välitysoikeuden omasta aloitteesta tapahtuva oikaisu olisi tehtävä 30 päivän määräajassa välitystuomion antamispäivästä.
Välitysoikeudella olisi pykälän 5 momentin mukaan mahdollisuus pidentää 3 momentissa tarkoitettua määräaikaa välitystuomion oikaisulle tai tulkinnalle tai lisätuomion antamiselle, jos pidentäminen olisi tarpeellista perustellusta syystä.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin, että välitysoikeuden on varattava asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi ennen kuin se tekee päätöksen välitystuomion oikaisemisesta tai tulkinnasta tai antaisi lisätuomion. Välitystuomion oikaisun osalta kuulemisvelvoite koskee sekä asianosaisen pyynnöstä että välitysoikeuden omasta aloitteesta tapahtuvaa oikaisua.
Pykälän 7 momentin mukaan 37 §:n säännökset välitystuomion muodosta, sisällöstä ja antamisesta koskevat myös välitystuomion oikaisua ja tulkintaa sekä lisätuomiota.
40 §. Välitysoikeuden palkkiot ja kulukorvaukset. Pykälä sisältää välitysoikeuden palkkioita ja kulukorvauksia koskevat säännökset, jotka pääosin vastaavat voimassa olevan lain 46 §:n 1 ja 2 momenttia sekä 47 §:n 1 momenttia.
Kuten nykyäänkin, välitysoikeus saisi pykälän 1 momentin mukaan välitystuomiossa vahvistaa ja maksettavaksi tuomita kullekin välitysoikeuden jäsenelle tulevan palkkion ja korvauksen kuluista. Selvyyden vuoksi voimassa olevaa lakia täydennettäisiin niin, että välitysoikeus voisi päättää palkkioista ja kulukorvauksista myös välitysmenettelyn lopettamispäätöksessä. Lakiin otettaisiin myös uusi säännös palkkioiden ja kulukorvausten erääntymisestä. Tuomitut palkkiot ja kulukorvaukset erääntyisivät maksettaviksi 30 päivän kuluttua välitystuomion tai välitysmenettelyn lopettamista koskevan päätöksen antamispäivästä. Määräajalla olisi käytännön merkitystä lähinnä niissä tapauksissa, joissa palkkioita ja kulukorvauksia ei maksettaisi välitysoikeuden hallussa olevasta ennakosta. Momentin säännöksiä sovelletaan, jos muuta ei ole sovittu tai muutoin sitovasti määrätty.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että välitysoikeuden jäsenille tulevien palkkioiden on oltava kohtuullisia ottaen huomioon tehtävän vaatima aika, asian vaikeusaste ja muut asiaan vaikuttavat seikat.
Pykälän 3 momentin mukaan asianosaiset olisivat yhteisvastuullisesti velvollisia suorittamaan välitysoikeuden jäsenten palkkiot ja kulukorvaukset, jollei muuta ole sovittu tai määrätty. Pääsääntönä olevasta yhteisvastuullisuudesta olisi kuitenkin mahdollista poiketa, jos välitysoikeus katsoo siihen olevan perusteltua syytä. Poikkeuksellisissa tilanteissa tällaisena syynä voisi olla esimerkiksi moniasianosaismenettelyyn liitettyyn asianosaiseen kohdistuneiden vaatimusten vähäinen määrä suhteessa alkuperäiseen vastaajaan kohdistuneisiin vaatimuksiin.
41 §. Muutoksenhaku välitysoikeuden palkkioihin ja kulukorvauksiin. Välitysoikeuden palkkioita ja kulukorvauksia koskevaa muutoksenhakua koskevat säännökset koottaisiin omaksi pykäläkseen. Säännökset vastaisivat pääosin voimassa olevan lain 47 §:n 2 ja 3 momenttia sekä 48 §:ää. Muutoksenhakuaikaa kuitenkin lyhennettäisiin nykyisestä. Lakiin otettaisiin lisäksi uusi säännös palkkioiden alentamista koskevan tuomioistuimen päätöksen vaikutuksista.
Pykälän 1 momentin mukaan asianosaisella olisi oikeus 30 päivän kuluessa välitystuomion tai välitysmenettelyn lopettamista koskevan päätöksen tiedoksisaannista hakea tuomioistuimelta muutosta välitysoikeuden palkkioita ja kulukorvauksia koskevaan päätökseen. Lain 5 §:n 1 momentin mukaisesti toimivaltainen tuomioistuin olisi Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus.
Pykälän 2 momentin mukaan muutosta haettaisiin toimittamalla kirjallinen hakemus ja jäljennös välitystuomiosta tai välitysmenettelyn lopettamista koskevasta päätöksestä tuomioistuimelle.
Välitysoikeuden palkkioita ja kulukorvauksia koskeva muutoksenhaku käsiteltäisiin tuomioistuimessa oikeudenkäymiskaaren 8 luvun mukaisena hakemusasiana. Pykälän 3 momentin mukaan tuomioistuimen olisi ennen asian ratkaisemista varattava muilla asianosaisille ja niille välitysoikeuden jäsenille, joiden palkkioita tai kulukorvauksia muutoksenhakemus koskee, tilaisuus tulla kuulluiksi.
Pykälän 4 momentissa on uusi säännös palkkioiden alentamista koskevan tuomioistuimen päätöksen vaikutuksesta muiden asianosaisten maksuvelvollisuuteen. Voimassa olevasta laista poiketen tuomioistuimen päätös alentaa palkkioita tai kulukorvauksia tulisi myös sellaisen asianosaisen hyväksi, joka ei ole hakenut muutosta.
42 §. Kustannusten jakautuminen. Pykälässä säädettäisiin välitysmenettelystä aiheutuneiden kustannusten jakautumisesta asianosaisten välillä. Toisin kuin voimassa olevan lain 49 §:ssä, laissa ei enää viitattaisi oikeudenkäymiskaaren oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeviin säännöksiin.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että välitysoikeus voi välitystuomiossa tai välitysmenettelyn lopettamispäätöksessä päättää välitysmenettelystä aiheutuneiden kustannusten jakautumisesta asianosaisten välillä, jos asianosaiset eivät ole toisin sopineet. Välitysoikeus voisi asianosaisen hakemuksesta velvoittaa vastapuolen korvaamaan asianosaiselle välitysmenettelystä aiheutuneet kohtuulliset kulut osaksi tai kokonaan sekä päättää välitysoikeuden kustannusten jakautumisesta asianosaisten keskinäisessä suhteessa. Kulujen korvaamista ja kustannusten jakautumista harkitessaan välitysoikeus voisi ottaa huomioon jutun lopputuloksen, asianosaisen myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönnin ja muut olosuhteet. Asianosaisten ja muiden välitysmenettelyyn osallisten velvollisuudesta myötävaikuttaa siihen, että asia voidaan käsitellä joutuisasti ja aiheuttamatta tarpeettomia kustannuksia, ehdotetaan säädettäväksi 22 §:n 3 momentissa.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi uusi viivästyskorkoa koskeva säännös. Pykälän 1 momentin nojalla asianosaisen maksettavaksi tuomittavalle korvaukselle olisi vaadittaessa määrättävä vuotuista viivästyskorkoa korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut välitystuomion tai välitysmenettelyn lopettamispäätöksen antamispäivästä.
43 §. Ennakko tai vakuus. Pykälän 1 momentin mukaan välitysoikeudella olisi oikeus vaatia asianosaisilta ennakko tai vakuus välitysoikeuden jäsenille tulevista palkkioista ja kulukorvauksista, kuten nykyäänkin. Ennakon tai vakuuden vaatiminen olisi välitysoikeuden harkinnassa. Jos 19 §:n mukaisesti välitysmenettelyyn on liitetty kolmas taho tai välitysmenettelyjä on yhdistetty, välitysoikeus voisi tarvittaessa määrätä useamman erillisen ennakon tai vakuuden ottaen huomioon sen, miltä osin menettelyssä käsitellään kuhunkin asianosaiseen liittyviä vaatimuksia.
Lakiin otettaisiin selvyyden vuoksi nimenomainen säännös siitä, että välitysoikeus voi tehdä päätöksen välitysmenettelyn lopettamisesta kokonaan tai osittain, jos sen vaatimaa ennakkoa ei ole maksettu tai vakuutta asetettu.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa toinen asianosaisista laiminlyö vaaditun ennakon maksamisen tai vakuuden asettamisen. Jos asianosainen ei omalta osaltaan maksaisi ennakkoa tai asettaisi vakuutta välitysoikeuden asettamassa määräajassa, vastapuoli voisi maksaa ennakon tai asettaa vakuuden kokonaisuudessaan. Välitysoikeus ei siten voisi tehdä 1 momentissa tarkoitettua välitysmenettelyn lopettamispäätöstä varaamatta oman osuutensa suorittaneelle asianosaiselle tilaisuutta maksaa myös toisen asianosaisen osuus ennakosta tai vakuudesta. Vaikka säännös on uusi, se vastaa välitysmenettelyssä jo nykyisin yleisesti noudatettua käytäntöä.
7 lukuVälitystuomion kumoaminen
44§. Välitystuomion kumoaminen. Pykälän 1 momentin mukaan välitystuomioon ei voi hakea muutosta ja välitystuomio voidaan kumota vain tässä pykälässä tarkoitetun kanteen johdosta. Pykälä koskee lopullisten välitystuomioiden lisäksi 36 §:ssä tarkoitettuja osa- ja välituomioita.
Pykälän 2 momentin mukaiset välitystuomion kumoamisperusteet vastaavat sisällöltään pääosin voimassa olevan lain 41 §:n 1 momenttia. Ehdotetut kumoamisperusteet on kuitenkin kirjoitettu mallilain 34 artiklan 2 kohdan ja New Yorkin yleissopimuksen V(1) artiklan mukaisesti yksityiskohtaisemmiksi ja jaoteltu osittain eri tavalla kuin voimassa olevassa laissa. Esityksessä ehdotetaan, että jaottelusta välitystuomion mitättömyys- ja kumoamisperusteisiin luovuttaisiin eikä lakiin enää otettaisi 40 §:n mukaista säännöstä välitystuomion mitättömyydestä. Voimassa olevan lain 40 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaiset välitystuomion mitättömyysperusteet, välityskelpoisuuden puuttuminen ja oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuus, olisivat jatkossa välitystuomion kumoamisperusteita.
Asianosainen menettäisi oikeutensa vaatia välitystuomion kumoamista, jos hänen katsottaisiin menettelyn aikana luopuneen oikeudestaan vedota kyseiseen kumoamisperusteeseen. Voimassa olevasta laista (41 §:n 2 momentti) poiketen, vetoamiseen luopumisesta ei säädettäisi välitystuomion kumoamista koskevassa pykälässä, vaan mallilain mukaisesti lain alussa olevissa yleisissä säännöksissä. Jos välitysmenettelyssä ei ole noudatettu tämän lain säännöstä, josta asianosaiset voivat poiketa, tai välityssopimuksessa sovittua, asianosaisen olisi ehdotetun 3 §:n mukaan vastustettava tätä noudattamatta jättämistä joko vastustamiselle asetetussa määräajassa tai ilman aiheetonta viivytystä saatuaan tietää menettelyvirheestä. Muussa tapauksessa asianosaisen katsottaisiin luopuneen moiteoikeudestaan eikä hän voisi vedota kyseiseen seikkaan välitystuomion kumoamisperusteena. Ehdotettu 3 § koskee nyt kysymyksessä olevan pykälän 2 momentin 1–5 kohdissa tarkoitettuihin kumoamisperusteisiin vetoamista. Asianosainen ei sen sijaan voisi menettää oikeuttaan vaatia välitystuomion kumoamista välityskelpoisuuden puuttumisen (6 kohta) tai oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuuden (7 kohta) perusteella.
Tuomioistuin voisi kumota välitystuomion vain, jos kumoamiselle olisi ehdotetun pykälän 2 momentissa tarkoitettu peruste. Välitystuomion osittainen kumoaminen olisi mahdollista, jos kumoamisperuste koskisi vain osaa välitystuomiosta.
Momentin 1 kohta koskee tilanteita, joissa osapuolten välillä ei ole ollut pätevää välityssopimusta. Välitystuomio voitaisiin kumota, jos välityssopimuksen sopijapuoli ei ole ollut kelpoinen tekemään välityssopimusta tai sitä tehtäessä ei ole ollut asianmukaisesti edustettuna tai välityssopimus ei ole pätevä välityssopimukseen sovellettavan lain mukaan. Kohta vastaa asiallisesti mallilain 34(2)(a)(i) artiklaa ja yleissopimuksen V(1)(a) artiklaa. Voimassa olevan lain 41 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan välitystuomio voidaan kumota, jos välimiehet ovat menneet toimivaltaansa ulommaksi. Tämä voimassa olevan lain mukainen mallilakia yleisemmin muotoiltu kumoamisperuste kattaa myös nyt ehdotetun 1 kohdan mukaiset pätevän välityssopimuksen puuttumista koskevat tilanteet. Ehdotettu säännös ei siten merkitse asiallista muutosta nykytilaan.
Momentin 2 kohta koskee välitystuomion kumoamista välitysmenettelyä koskevan tiedonsaannin puutteiden perusteella. Välitystuomio voitaisiin kumota, jos asianosainen ei ole saanut asianmukaista tietoa välitysoikeuden asettamisesta tai välitysmenettelystä taikka on ollut ilman omaa syytään muuten estynyt ajamasta asiaansa. Kohta vastaa mallilain 34(2)(a)(ii) artiklaa ja yleissopimuksen V(1)(b) artiklaa.
Voimassa olevan lain 41 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan välitystuomio voidaan kumota, jos välimiehet eivät ole varanneet asianosaiselle tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen. Tämä voimassa olevan lain mukainen kumoamisperuste kattaa myös nyt ehdotetun 2 kohdan eikä ehdotettu säännös siten merkitse asiallista muutosta nykytilaan. Voimassa olevan lain 41 §:n 1 momentin 4 kohdan kumoamisperuste on kuitenkin laajempi kuin nyt ehdotettu 2 kohta. Ehdotuksen mukaan tarpeellisen asianajotilaisuuden saamatta jääminen voisi tulla arvioitavaksi joko 2 kohdan nojalla tai menettelyvirheitä koskevan 5 kohdan nojalla.
Momentin 3 kohdan mukaan välitystuomio voitaisiin kumota, jos välitysoikeus on riidan ratkaistessaan ylittänyt toimivaltansa. Kohta vastaa asiallisesti mallilain 34(2)(a)(iii) artiklaa ja yleissopimuksen V(1)(c) artiklaa. Kohta vastaa voimassa olevan lain 41 §:n 1 momentin 1 kohtaa kuitenkin niin, että voimassa olevan lain säännös kattaa myös nyt kysymyksessä olevan momentin 1 kohdan.
Momentin 4 kohdassa on säännös välitysoikeuden kokoonpanoon liittyvästä kumoamisperusteesta. Säännöksen mukaan välitystuomio voitaisiin kumota, jos välitysoikeuden kokoonpano ei ole ollut asianosaisten sopimuksen tai, jos asiasta ei ole sovittu, tämän lain mukainen. Asiallisesti vastaava kumoamisperuste sisältyy mallilain 34(2)(a)(iv) artiklaan ja yleissopimuksen V(1)(d) artiklaan. Kohta vastaa asiallisesti välimiehen virheellistä asettamistapaa koskevaa voimassa olevan lain 41 §:n 1 momentin 2 kohtaa ja osittain välimiehen esteellisyyttä koskevaa 3 kohtaa.
Momentin 4 kohdan nojalla asianosainen voisi vaatia välitystuomion kumoamista välitysoikeuden jäsenen esteellisyyden perusteella, jos asianosaisen 15 §:n mukaisesti tekemää esteellisyysväitettä ei ole lainvoimaisesti ratkaistu ennen välitystuomion antamista tai jos asianosainen on saanut tiedon esteellisyydestä niin myöhään, että asianosainen ei ole ennen välitystuomion antamista voinut vaatia esteelliseksi julistamista. Välitysmenettelyn aikana asianosaisen on ehdotetun 15 §:n mukaisesti vedottava tiedossaan olevaan välitysoikeuden jäsenen esteellisyyteen esittämällä vaatimus esteelliseksi julistamisesta välitysoikeudelle ja saattamalla esteellisyysväitteen hylkäävä päätös tuomioistuimen ratkaistavaksi. Muussa tapauksessa asianosaisen katsotaan ehdotetun 3 §:n mukaisesti luopuneen vetoamasta esteellisyyteen eikä asianosaisella olisi oikeutta vaatia sen perusteella välitystuomion kumoamista.
Momentin 5 kohdan mukaan välitystuomio voitaisiin kumota, jos välitysmenettely ei ole ollut asianosaisten sopimuksen tai, jos asiasta ei ole sovittu, tämän lain mukainen ja on todennäköistä, että tämä on vaikuttanut jutun lopputulokseen. Asiallisesti vastaava kumoamisperuste sisältyy mallilain 34(2)(a)(iv) artiklaan ja yleissopimukseen V(1)(d) artiklaan kuitenkin sillä erotuksella, että ehdotetussa säännöksessä edellytyksenä lisäksi on, että menettelyvirhe on todennäköisesti vaikuttanut jutun lopputulokseen. Nyt ehdotetun kohdan mukainen menettely voisi nykyään tulla arvioitavaksi voimassa olevan lain 41 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisena toimivallan ylityksenä tai 4 kohdan mukaisena tarpeellisen asianajotilaisuuden saamatta jäämisenä.
Momentin 6 kohdan mukaan välitystuomio voitaisiin kumota, jos riitakysymystä ei Suomen lain mukaan voida ratkaista välitysmenettelyssä. Kohta vastaa mallilain 34(2)(b)(i) artiklaa ja yleissopimuksen V(2)(a) artiklaa. Kohta vastaa voimassa olevan lain 40 §:n 1 momentin 1 kohtaa kuitenkin sillä erotuksella, että välityskelpoisuuden puuttuminen ei olisi enää välitystuomion mitättömyysperuste, vaan peruste välitystuomion kumoamiselle.
Momentin 7 kohdan mukaan välitystuomio voitaisiin kumota, jos välitystuomio on ristiriidassa Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa. Kohta vastaa mallilain 34(2)(b)(ii) artiklaa ja yleissopimuksen V(2)(b) artiklaa. Kohta vastaa voimassa olevan lain 40 §:n 1 momentin 2 kohtaa kuitenkin sillä erotuksella, että oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuus ei olisi enää välitystuomion mitättömyysperuste, vaan peruste välitystuomion kumoamiselle.
Välityskelpoisuuden puuttuminen ja oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuus eroavat muista kumoamisperusteista niihin liittyvän julkisen intressin vuoksi. Sen vuoksi pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että tuomioistuimen olisi kumoamiskannetta ratkaistessaan otettava nämä perusteet huomioon omasta aloitteestaan.
Pykälän 4 momentissa on säännös kumoamiskanteen nostamisen määräajasta.Asianosaisen olisi nostettava kanne välitystuomion kumoamisesta 60 päivän kuluessa välitystuomion tiedoksisaannista. Jos välitysoikeus antaa useita välitystuomioita, kanneaika lasketaan jokaisen välitystuomion osalta erikseen. Kanne osatuomion kumoamisesta on siten nostettava 60 päivän kuluessa osatuomion tiedoksisaannista. Kanne välituomion kumoamisesta on nostettava 60 päivän kuluessa välituomion tiedoksisaannista, jollei välitysoikeus ole 36 §:n 3 momentin nojalla määrännyt, että välituomion kumoamista voidaan vaatia ainoastaan vaadittaessa asian lopullisesti ratkaisevan välitystuomion kumoamista. Jos asiassa olisi tehty välitystuomion oikaisua, tulkintaa tai lisätuomiota koskeva pyyntö, kanne olisi nostettava 60 päivän kuluessa välitysoikeuden tällaisen pyynnön johdosta tekemän päätöksen tiedoksisaannista. Ehdotetun 5 §:n 1 momentin mukaisesti toimivaltainen tuomioistuin välitystuomion kumoamista koskevassa asiassa olisi Helsingin hovioikeus.
Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan otettavaksi voimassa olevan lain 42 §:ää vastaava säännös kumoamiskannetta koskevan asian käsittelyn lykkäämisestä tuomioistuimessa. Tuomioistuin voisi asianosaisen pyynnöstä perustellusta syystä lykätä asian käsittelyä ja varata välitysoikeudelle tilaisuuden kumoamisperusteen poistamiseksi jatkaa välitysmenettelyä tai ryhtyä muuhun sitä varten tarpeelliseen toimenpiteeseen. Voimassa olevaa lakia on täydennetty niin, että asian käsittelyn lykkääminen edellyttäisi perusteltua syytä.
8 lukuVälitystuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano
45 §. Välitystuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano. Pykälään ehdotetaan otettavaksi pääosin mallilain 35 artiklaa vastaavat säännökset välitystuomion tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Voimassa olevasta laista poiketen pykälässä säädettäisiin sekä Suomessa että vieraassa valtiossa annetun välitystuomion tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Voimassa olevassa laissa välitystuomion täytäntöönpanoa koskevat eri säännökset riippuen siitä, onko välitystuomio annettu Suomessa vai vieraassa valtiossa.
Pykälän 1 momentista ilmenee, että välitystuomio on sitova riippumatta siitä, missä valtiossa se on annettu. Välitystuomio voitaisiin hakemuksesta tuomioistuimen päätöksellä panna täytäntöön, jollei tästä pykälästä tai 46 §:stä muuta johdu. Toimivaltainen tuomioistuin olisi 5 §:n 1 momentin mukaisesti Helsingin hovioikeus.
Välitystuomion täytäntöönpano edellyttää, että tuomioistuin määrää välitystuomion täytäntöönpantavaksi. Välitystuomion oikeusvoimavaikutus ei sen sijaan edellytä tuomioistuimen päätöstä välitystuomion tunnustamisesta. Ehdotetun pykälän nojalla olisi kuitenkin mahdollista, että asianosainen hakisi vain välitystuomion tunnustamisen vahvistamista tuomioistuimelta. Asianosaisella voisi olla tarve tehdä näin esimerkiksi silloin, kun välitystuomio on ns. vahvistamis- tai muotoamistuomio, jota ei voida ulosottokaaren nojalla panna täytäntöön.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin välitystuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen sisällöstä. Hakemukseen olisi liitettävä alkuperäinen välitystuomio tai sen jäljennös. Voimassa olevasta laista poiketen hakemukseen ei olisi enää liitettävä välityssopimusta tai sen jäljennöstä.
Muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä laadittuun välitystuomioon olisi lisäksi liitettävä oikeaksi todistettu käännös jommallekummalle näistä kielistä. Käännösvaatimuksesta voitaisiin kuitenkin poiketa, kuten nykyäänkin. Usein voitaisiin pitää riittävänä, että tuomiolauselma on käännetty suomen tai ruotsin kielelle.
Ehdotetussa 37 §:n 5 momentissa säädettäisiin Suomessa annetun sähköisen välitystuomion muotoa ja sisältöä koskevista vaatimuksista. Nyt kysymyksessä olevan pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi uusi säännös siitä, että välitystuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa ei saa kuitenkaan evätä pelkästään sillä perusteella, että välitystuomio on sähköisessä muodossa.
Pykälän 4 momentin mukaan tuomioistuimen olisi varattava hakijan vastapuolelle tilaisuus tulla kuulluksi, jos siihen ei ole erityistä estettä. Asia käsiteltäisiin kirjallisessa menettelyssä, jos tuomioistuin ei muuta määrää.
Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan otettavaksi uusi säännös välitysmenettelyn lopettamispäätökseen sisältyvien välitysmenettelyn kustannuksia koskevien päätösten täytäntöönpanosta. Momentti koskisi 40 §:n mukaisia päätöksiä välitysoikeuden jäsenten palkkioista ja kulukorvauksista sekä 42 §:n mukaisia päätöksiä asianosaiselle välitysmenettelystä aiheutuneiden kulujen korvaamisesta ja päätöksiä välitysoikeuden kustannusten jakautumisesta. Nämä päätökset voitaisiin hakemuksesta panna täytäntöön samalla tavoin kuin välitystuomio.
Pykälän 6 momentissa olisi viittaussäännös ulosottokaaren 2 luvun 19 §:n säännöksiin välitystuomion täytäntöönpanosta. Välitystuomio, jonka tuomioistuin on määrännyt pantavaksi täytäntöön, pannaan täytäntöön kuten tuomioistuimen lainvoimainen tuomio.
46 §. Välitystuomion tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet. Sääntely välitystuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanon esteperusteista muutettaisiin mallilakia vastaavaksi niin, että Suomessa ja vieraassa valtiossa annettua välitystuomiota koskisivat jatkossa lähtökohtaisesti samat esteperusteet.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi pääosin mallilain 36 artiklaa ja New Yorkin yleissopimuksen V artiklaa vastaavat säännökset välitystuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanon esteperusteista. Tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta voitaisiin kieltäytyä osittain, jos esteperuste koskisi vain osaa välitystuomiosta. Momentissa mainittuja kieltäytymisperusteita sovellettaisiin myös hakemuksiin, jotka koskevat vain välitystuomion tunnustamista.
Momentin 1 kohta koskee tilanteita, joissa osapuolten välillä ei ole ollut pätevää välityssopimusta. Täytäntöönpanosta voitaisiin kieltäytyä, jos välityssopimuksen sopijapuoli ei ole ollut kelpoinen tekemään välityssopimusta tai sitä tehtäessä ei ole ollut asianmukaisesti edustettuna tai välityssopimus ei ole pätevä välityssopimukseen sovellettavan lain mukaan. Kohta vastaa 44 §:n 2 momentin 1 kohdan kumoamisperustetta ja asiallisesti mallilain 36(1)(a)(i) artiklaa ja yleissopimuksen V(1)(a) artiklaa. Kohta vastaa myös pääosin vieraassa valtiossa annettua välitystuomiota koskevaa voimassa olevan lain 53 §:n 1 kohdan täytäntöönpanon esteperustetta.
Momentin 2 kohta koskee täytäntöönpanon epäämistä välitysmenettelyä koskevan tiedonsaannin puutteiden perusteella. Täytäntöönpanosta voitaisiin kieltäytyä, jos asianosainen ei ole saanut asianmukaista tietoa välitysoikeuden asettamisesta tai välitysmenettelystä taikka on ollut ilman omaa syytään muuten estynyt ajamasta asiaansa. Kohta vastaa 44 §:n 2 momentin 2 kohdan kumoamisperustetta ja voimassa olevan lain 53 §:n 2 kohdan täytäntöönpanon esteperustetta. Kohta vastaa myös mallilain 36(1)(a)(ii) artiklaa ja yleissopimuksen V(1)(b) artiklaa.
Momentin 3 kohdan mukaan täytäntöönpanosta voitaisiin kieltäytyä, jos välitysoikeus on riidan ratkaistessaan ylittänyt toimivaltansa. Kohta vastaa 44 §:n 2 momentin 3 kohdan kumoamisperustetta ja voimassa olevan lain 53 §:n 3 kohdan täytäntöönpanon esteperustetta. Kohta vastaa myös pääosin mallilain 36(1)(a)(iii) artiklaa ja yleissopimuksen V(1)(c) artiklaa.
Momentin 4 kohdan mukaan täytäntöönpanosta voitaisiin kieltäytyä, jos välitysoikeuden kokoonpano ei ole ollut asianosaisten sopimuksen tai, jos asiasta ei ole sovittu, välitysmenettelyn paikan lain mukainen. Kohta vastaa 44 §:n 2 momentin 4 kohdan kumoamisperustetta sillä erotuksella, että kumoamisperustetta koskevassa säännöksessä välitysmenettelyn paikan laki on tämä laki, koska säännöstä sovelletaan välitysmenettelyihin, joiden paikka on Suomessa. Erona voimassa olevaan 53 §:n 4 kohdan täytäntöönpanon esteperusteeseen on, että kohdassa ei edellytetä, että välitysoikeuden kokoonpano on poikennut merkittävästi asianosaisten sopimuksesta tai sovellettavasta laista. Kohta vastaa mallilain 36(1)(a)(iv) artiklaa ja yleissopimuksen V(1)(d) artiklaa.
Momentin 5 kohdan mukaan täytäntöönpanosta voitaisiin kieltäytyä, jos välitysmenettely ei ole ollut asianosaisten sopimuksen tai, jos asiasta ei ole sovittu, välitysmenettelyn paikan lain mukainen ja on todennäköistä, että tämä on vaikuttanut jutun lopputulokseen. Kohta vastaa 44 §:n 2 momentin 5 kohdan kumoamisperustetta sillä erotuksella, että kumoamisperustetta koskevassa säännöksessä välitysmenettelyn paikan laki on tämä laki. Ehdotetussa kohdassa edellytyksenä on, että menettelyvirhe on todennäköisesti vaikuttanut jutun lopputulokseen. Tältä osin säännöksen sanamuoto eroaa voimassa olevan 53 §:n 4 kohdasta. Kohta vastaa pääosin mallilain 36(1)(a)(iv) artiklaa ja yleissopimuksen V(1)(d) artiklaa.
Momentin 6 kohdan mukaan täytäntöönpanosta voitaisiin kieltäytyä, jos välitystuomio ei ole vielä tullut asianosaisia sitovaksi tai se on kumottu tai sen täytäntöönpanoa on lykätty siinä valtiossa, jossa tai jonka lain mukaan välitystuomio on annettu. Kohta vastaa asiallisesti voimassa olevan lain 53 §:n 5 kohtaa.
Momentin 7 kohdan mukaan täytäntöönpanosta voitaisiin kieltäytyä, jos riitakysymystä ei Suomen lain mukaan voida ratkaista välitysmenettelyssä. Kohta vastaa 44 §:n 2 momentin 6 kohdan kumoamisperustetta. Kohta vastaa mallilain 36(1)(b)(i) artiklaa ja yleissopimuksen V(2)(a) artiklaa.
Momentin 8 kohdan mukaan täytäntöönpanosta voitaisiin kieltäytyä, jos välitystuomio on ristiriidassa Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa. Kohta vastaa 44 §:n 2 momentin 7 kohdan kumoamisperustetta. Kohta vastaa mallilain 36(1)(b)(ii) artiklaa ja yleissopimuksen V(2)(b) artiklaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että välityskelpoisuuden puuttuminen ja oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuus olisivat sellaisia tunnustamisen ja täytäntöönpanon esteperusteita, jotka tuomioistuimen olisi asiaa ratkaistessaan otettava huomioon omasta aloitteestaan.
Ehdotetun välitystuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan sääntelyn lähtökohtana on mallilain mukaisesti, että Suomessa ja vieraassa valtiossa annettua välitystuomiota koskevat samat tunnustamisen ja täytäntöönpanon esteperusteet ja että nämä esteperusteet vastaavat välitystuomion kumoamisperusteita. Tämä mallilain mukainen sääntely olisi kuitenkin ongelmallinen tilanteissa, joissa tuomioistuin on jo hylännyt välitystuomion kumoamista koskevan kanteen tai asianosainen on laiminlyönyt kumoamiskanteen nostamisen määräajassa. Sen vuoksi pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi näitä tilanteita koskevat poikkeussäännökset. Momentin mukaan Suomessa annetun välitystuomion tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta ei voitaisi kieltäytyä, jos kumoamiskanne on lainvoimaisesti hylätty. Jos kannetta Suomessa annetun välitystuomion kumoamisesta ei olisi nostettu määräajassa, välitystuomion tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta voitaisiin kieltäytyä vain, jos riitakysymystä ei Suomen lain mukaan voida ratkaista välitysmenettelyssä tai jos välitystuomio on ristiriidassa Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa.
47 §. Täytäntöönpanoa koskevan päätöksen lykkääminen. Pykälä sisältää välitystuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskevan päätöksen lykkäämistä koskevat säännökset, jotka pääosin vastaavat voimassa olevan lain 55 §:n 2 momenttia ja mallilain 36 artiklan 2 kohtaa.
Pykälä koskee tilannetta, jossa välitystuomion täytäntöönpanon hakijan vastapuoli on pyytänyt välitystuomion kumoamista tai sen täytäntöönpanon lykkäämistä sen valtion viranomaiselta, jossa tai jonka lain mukaan välitystuomio on annettu. Tuomioistuin, jolta välitystuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa on pyydetty, voisi tällöin lykätä päätöksen antamista, jos se pitäisi lykkäämistä perusteltuna. Tuomioistuin voisi samalla määrätä, että hakijan vastapuolen on asetettava asianmukainen vakuus uhalla, että tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskeva päätös muutoin voidaan antaa. Vakuutta koskeva määräys voitaisiin antaa vain hakijan pyynnöstä.
9 lukuVoimaantulo
48 §. Voimaantulo. Pykälä sisältää tavanomaisen voimaantulosäännöksen.
49 §. Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentissa on siirtymäsäännös, jonka mukaan lakia ei sovelleta välitysmenettelyyn, joka on tullut vireille ennen lain voimaantuloa. Välitysmenettelyn vireilletulon ajankohdasta säädetään ehdotetussa 24 §:ssä.
Pykälän 2 momentin mukaan ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn välityssopimukseen sovellettaisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
50 §. Aiemmat viittaussäännökset. Pykälässä säädettäisiin siitä, että muussa laissa oleva viittaus kumottuun välimiesmenettelystä annettuun lakiin tarkoittaa välitysmenettelylain voimaantulon jälkeen viittausta tähän lakiin.