1
Asian tausta ja valmistelu
1.1
Tausta
Sosiaaliturvan uudistaminen yleistuen mallilla
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman kohdan 4.3 Työhön kannustava sosiaaliturva mukaan yksilön ja julkisen vallan oikeuksien ja velvoitteiden tulee olla tasapainossa. Yksilöllä on oikeus yhteiskunnan tukeen sellaisessa tilanteessa, jossa hän ei kykene huolehtimaan itsensä ja läheistensä toimeentulosta. Samalla työkykyisen ja työikäisen velvollisuus on osallistua työmarkkinoille ja tehdä voitavansa työkykynsä ja työmarkkina-asemansa parantamiseksi. Hallitus uudistaa sosiaaliturvaa siten, että järjestelmä on yksinkertaisempi ja työhön kannustavampi.
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman kohdan 4.3 Työhön kannustava sosiaaliturva mukaan sosiaaliturvaa uudistetaan yleistuen mallilla. Hallitus toteuttaa perusturvan uudistuksen, joka parantaa työnteon kannattavuutta, sujuvoittaa sosiaaliturvaa ja yksinkertaistaa etuuksia sosiaaliturvakomitean välimietinnön tekemät suositukset ja selvitykset huomioiden. Uudistuksen tavoitteena on aikaansaada yksi yleistuki sisältäen perusosan elämiseen, asumisosan asumiseen ja harkinnanvaraisen osan viimesijaiseksi turvaksi.
Yksi yleistuki vähenee työtulojen noustessa mahdollisimman lineaarisesti, jolloin työstä käteen jäävä tulo on helpommin ennakoitavaa ja työnteko kannattaa nykyistä paremmin. Perusturvaetuuden myöntämisen ehdot ja perusteet ovat erilaiset riippuen elämäntilanteesta. Etuuden nostaminen velvoittaa osallistumaan työnhakuun, tarjottuihin palveluihin tai muihin erikseen mainittuihin velvoitteisiin, kuten koulutukseen tai kuntoutukseen.
Yhteen perusturvaetuuteen siirrytään vaiheittain tukien määräytymisperusteita yhdistämällä valtion talouden nykytila huomioiden.
Hallituksen esitys HE 112/2025 vp eduskunnalle yleistukea koskevaksi lainsäädännöksi
Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti 26.3.2024 yleistuen valmistelun etenemisestä. Yleistuen ensimmäisestä vaiheesta, työttömän työnhakijan uudesta sosiaaliturvaetuudesta käynnistyi lausuntokierros 9.5.2025, joka päättyi 19.6.2025. Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti lausuntokierroksen alkamisesta 9.5.2025. Lausuntoa pyydettiin yhteensä 382 taholta, minkä lisäksi kaikilla halukkailla oli mahdollisuus antaa lausuntonsa Lausuntopalvelu.fi -palvelussa. Määräaikaan mennessä lausuntoja saatiin yhteensä 108 kappaletta.
Lausuntokierroksella ehdotettiin, että yleistukea maksettaisiin, jos työttömällä työnhakijalla ei olisi oikeutta ansiopäivärahaan tai hänen ansiopäivärahakautensa olisi päättynyt ja hänellä olisi taloudellisen tuen tarve. Ehdotuksen mukaan yleistuen saaminen edellyttäisi taloudellisen tuen tarvetta eli yleistuki olisi kaikille sen saajille tarveharkintainen etuus, ja yleistuki olisi tarveharkintainen myös niille henkilöille, jotka ovat täyttäneet työttömyysturvalain työssäoloehdon. Ehdotuksen mukaan tulolajien huomioiminen yleistuen tarveharkinnassa vastaisi työttömyysturvalain sääntelyä työmarkkinatuen tarveharkinnasta. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry katsoi lausunnossaan, että tarveharkintaa ei tule ulottaa osittaista varhennettua vanhuuseläkettä saaviin henkilöihin eikä lausuntopalaute antanut aihetta muuttaa esitystä, mikä todetaan hallituksen esityksen HE 112/2025 vp jaksossa 6.2 Yleistukilakiehdotusta koskevat lausunnot. Eläketurvakeskus totesi lausuvansa esityksestä siltä osin, kun se voi vaikuttaa työeläkejärjestelmään, ja toi lausunnossaan esille esityksen vaikutuksia toimintoihinsa ehdotetun voimaantulon osalta, sillä yleistuki aiheuttaa työeläkealan tietojärjestelmiin muutoksia, joita ei ehditä toteuttaa 1.2.2026 mennessä.
Hallituksen esitys HE 112/2025 vp eduskunnalle yleistukea koskevaksi lainsäädännöksi annettiin 22.9.2025 eduskunnalle. Hallituksen esityksen mukaan yleistuki olisi ensi vaiheessa työttömän työnhakijan uusi sosiaaliturvaetuus, joka korvaisi työmarkkinatuen ja peruspäivärahan. Yleistukea koskevan lainsäädännön olisi tarkoitus tulla voimaan 1.5.2026. Esityksen mukaan yleistukea maksettaisiin, jos työttömällä työnhakijalla ei olisi oikeutta ansiopäivärahaan tai hänen ansiopäivärahakautensa olisi päättynyt ja hänellä olisi taloudellisen tuen tarve. Yleistuen saaminen edellyttäisi taloudellisen tuen tarvetta eli yleistuki olisi kaikille sen saajille tarveharkintainen etuus. Tarveharkinta tarkoittaisi sitä, että työmarkkinatuen tavoin ansiotulojen lisäksi myös muut tulot vaikuttaisivat yleistuen suuruuteen tulorajan ylittävältä osalta. Esityksen mukaan tulolajien huomioiminen yleistuen tarveharkinnassa vastaisi työttömyysturvalain sääntelyä työmarkkinatuen tarveharkinnasta. Hallituksen esityksen jaksossa 4.2.2.1 koskien yleistuen tarveharkintaa todetaan, että kotitalouden tulojen pienentyminen koskettaa lukumääräisesti eniten 55–64-vuotiaita (arviolta 3 703 henkilöä), joiden kohdalla tulojen pienentyminen johtuu pitkälti siitä, että 55 vuotta täyttäneiden tarveharkinnan poikkeussääntö poistuu ja että tarveharkinnan puolison vaikutuksen poisto vaikuttaa todennäköisemmin vanhempiin kuin nuorempiin ikäluokkiin.
Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti 22.9.2025 hallituksen esityksen antamisesta eduskunnalle.
Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan PeVL 41/2025 vp – HE 112/2025 vp: ”Ehdotettu sääntely poikkeaa voimassa olevasta lainsäädännöstä erityisesti sen osalta, että yleistuki olisi kokonaan tarveharkintaista. Perusoikeusuudistuksen esitöissä on todettu, että lain kohdan 2 momentissa tarkoitettu turva on yhteydessä lueteltuihin elämäntilanteisiin ja laissa kulloinkin säädettäviin etuuksien saamisedellytyksiin. Perustuslain säännös ei kuitenkaan aseta estettä sille, että järjestelmiin voidaan sisällyttää myös tarveharkintaa koskevia säännöksiä (HE 309/1993 vp, s. 70/I, PeVM 25/1994 vp, s. 10/II). Perustuslakivaliokunta on tämän mukaisesti pitänyt mahdollisena työmarkkinatuen tarveharkintaisuutta (PeVL 46/2002 vp, s. 5/I) ja kansaneläkkeen säätämistä kokonaan eläketulovähenteiseksi perusturvaetuudeksi (PeVL 12/1995 vp, s. 2/II). Perustuslakivaliokunnan mielestä esitetyn sääntelyn tarveharkintaisuutta voidaan pitää perustuslain 19 §:n 2 momentin kannalta ongelmattomana.”
Sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi mietinnössään StVM 28/2025 vp – HE 112/2025 vp: ”Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää sinänsä tarkoituksenmukaisena, että yleistuen maksaminen edellyttää taloudellisen tuen tarvetta vastaavasti kuten nykyinen työmarkkinatuki, ja tarveharkinnan myötä työttömyysetuuden pienentymiset kohdistuvat henkilöihin, joilla on muita tuloja. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että esityksen vaikutusarviointien (s. 42–43) mukaan muutokset kohdistuvat etenkin lapsiperheisiin ja 55 vuotta täyttäneisiin iäkkäisiin henkilöihin, koska näitä koskeva erityissääntely ehdotetaan poistettavaksi. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tarveharkinnan laajeneminen koskemaan myös nykyisiä peruspäivärahan saajia osaltaan monimutkaistaa järjestelmää niin etuudensaajan kuin toimeenpanon näkökulmasta. Valiokunta kuitenkin korostaa, että vaikutukset ovat maltillisia ja kohdistuvat varsin pieneen joukkoon etuudensaajia.”
Eduskunta hyväksyi 16.12.2025 hallituksen esitykseen HE 112/2025 vp sisältyvät lakiehdotukset (EV 172/2025 vp – HE 112/2025 vp).
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi 15.1.2026 tiedotteen lakien vahvistamisesta 16.1.2026.
Tasavallan presidentti vahvisti 16.1.2026 yleistukea koskevat lait tulemaan voimaan 1.5.2026.
Yleistukilaki (48/2026) julkaistiin 22.1.2026 Suomen säädöskokoelmassa.
Kansaneläkelaitos on ajantasaisesti tiedottanut yleistukilainsäädäntöä koskevan hallituksen esityksen lausuntokierroksen alkamisesta, hallituksen esityksen antamisesta eduskunnalle, eduskunnan vastauksesta hallituksen esitykseen, lainsäädännön vahvistamisesta ja voimaantulosta sekä kevään 2026 aikana yleistuesta.
Telp.fi-sivustolla (työeläkelakipalvelu työeläkealan toimijoille) on julkaistu 22.12.2025 uutinen muutoksista Kelan etuuksiin 2026, ja uutisessa on todettu: ”Eläkeneuvonnassa on hyvä huomioida, että osittainen vanhuuseläke otetaan tulona huomioon yleistuen tarveharkinnassa. Nykyisin osittainen vanhuuseläke on vaikuttanut työttömyysturvaan ainoastaan silloin, kun työmarkkinatukea maksetaan tarveharkinnan perusteella.” Työeläke.fi-sivustolla (kansalaisille suunnattu sivusto työeläkkeistä) on tiedotettu vuoden 2026 ensimmäisinä päivinä ja myöhemmin kevään 2026 aikana yleistuen vaikutuksista osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen saajiin. Eläkelaitokset ovat tiedottaneet yleistuesta kevään 2026 aikana.
Eduskunnan lausuma
Hallitus antoi 19.2.2026 eduskunnalle hallituksen esityksen 13/2026 vp yleistukilain 13 ja 19 §:n ja työttömyysturvalain 10 luvun 4 §:n muuttamisesta. Hallituksen esityksessä ehdotettiin, että odotusaikaa koskevaa säännöstä ei sovellettaisi työvoimakoulutuksen ja työttömyysetuudella tuetun työnhakijan omaehtoisen opiskelun sekä päätoimisena pidettävän kotoutumisen edistämisestä annetun lain omaehtoisen luku- ja kirjoitustaidon opiskelun aikana. Lisäksi yleistukilakiin lisättäisiin yritysomaisuuden myyntivoiton jaksottamista koskeva asetuksenantovaltuus ja työttömyysturvalakiin tehtäisiin yleistukilain voimaantulosta johtuvat muutokset.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on 27.3.2026 päivätyssä mietinnössään StVM 1/2026 vp – HE 13/2026 vp todennut seuraavaa: ”Esityksessä ei ehdoteta muutoksia yleistuen tarveharkintaan. Valiokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä nostettiin kuitenkin esille kysymys osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen (OVE) huomioon ottamisesta yleistuen tarveharkinnassa. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen tavoitteena on, että työntekijät ja yrittäjät voivat jatkaa pidempään työelämässä ja osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen saaja voi eläkkeellä ollessaan työskennellä. Osittainen varhennettu vanhuuseläke on voimassa olevan lainsäädännön mukaisen työmarkkinatuen ja 1.5.2026 alkaen yleistuen tarveharkinnassa huomioon otettavaa tuloa eli osittainen varhennettu vanhuuseläke pienentää maksettavan tuen määrää. Työttömyysturvan peruspäivärahassa ei kuitenkaan ole tarveharkintaa eikä tarveharkintaa sovelleta 55 vuotta täyttäneen henkilön työmarkkinatukeen, jos hän on työttömäksi joutuessaan täyttänyt työttömyysturvalain työssäoloehdon. Uusi yleistuki korvaa 1.5.2026 alkaen työmarkkinatuen ja peruspäivärahan. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityksessä HE 112/ 2025 vp yleistukilaiksi ei ole käsitelty erikseen osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen vaikutuksia yleistukeen tai ikääntyneiden toimeentuloon, joten muutoksen vaikutuksia osittaista varhennettua vanhuuseläkettä saaviin henkilöihin ei ole voitu ottaa eduskuntakäsittelyn yhteydessä huomioon.”
Lisäksi eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on edellä mainitussa mietinnössään todennut seuraavaa: ”Valiokunta pitää erityisen ongelmallisena, että yleistuen tarveharkintaa sovelletaan myös niihin osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen saajiin, jotka ovat tehneet päätöksen osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle siirtymisestä ennen kuin on ollut tietoa osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen vaikutuksista yleistuen tasoon. Osittaista varhennettua vanhuuseläkettä ei voi lakkauttaa tai keskeyttää eikä päätöstä osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle siirtymisestä voi enää peruuttaa kolmen kuukauden jälkeen päätöksen antamisesta. Valiokunta pitää välttämättömänä, että valtioneuvosto selvittää yleistuen tarveharkinnan vaikutukset henkilöihin, jotka ovat tehneet päätöksen siirtyä osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle, ja tuo viipymättä kevätistuntokauden 2026 aikana eduskunnan käsiteltäväksi tarvittavat lain muutokset ennakoimattomien vaikutusten korjaamiseksi. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa.”
Eduskunta on täysistunnossaan 16.4.2026 hyväksynyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan edellä mainitussa mietinnössä ehdotetun seuraavan lausuman: Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää yleistuen tarveharkinnan vaikutukset henkilöihin, jotka ovat tehneet päätöksen siirtyä osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle, ja tuo viipymättä kevätistuntokauden 2026 aikana eduskunnan käsiteltäväksi tarvittavat lain muutokset ennakoimattomien vaikutusten korjaamiseksi (Eduskunnan vastaus EV 35/2026 vp – HE 13/2026 vp).
1.2
Valmistelu
Sosiaali- ja terveysministeriössä käynnistettiin valmistelu eduskunnan edellyttämästä lakimuutoksesta, joka koskee osittaista varhennettua vanhuuseläkettä saavia henkilöitä yleistuen käyttöönoton yhteydessä. Sosiaali- ja terveysministeriö on 14.4.2026 tiedottanut valmistelun aloittamisesta.
Hallituksen esitystä on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä.
Hallituksen esityksen luonnoksesta järjestettiin lausuntokierros ajalla 18.5.2026–7.6.2026. Lausuntoaika oli yleistä suositusta lyhyempi, jotta hallituksen esitys ehditään antaa eduskunnalle kevätistuntokaudella 2026 ja laki saadaan voimaan mahdollisimman pian syksyllä 2026. Lausuntoa pyydettiin Lausuntopalvelu.fi -palvelun kautta yhteensä 318 taholta, minkä lisäksi kaikilla halukkailla oli mahdollisuus antaa lausuntonsa Lausuntopalvelu.fi -palvelussa. Lausuntoja oli mahdollista antaa Lausuntopalvelun sijasta myös postitse, sähköpostitse ja Vahva-asianhallintajärjestelmässä. Lausuntopalautetta ja sen johdosta tehtyjä muutoksia on kuvattu tarkemmin jaksossa 6 Lausuntopalaute.
Hallituksen esitysluonnokseen Lausuntopalvelussa annetut lausunnot ovat julkisesti saatavilla Lausuntopalvelussa julkaistun lausuntopyynnön sivuilla.
Esitys on käsitelty kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa 9.6.2026.
Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat sosiaali- ja terveysministeriön julkisessa palvelussa (hankesivut STM035:00/2026).
2
Nykytila ja sen arviointi
Yleistuki
Yleistuki on työttömyyden aikaisen perustoimeentulon turvaamiseksi tarkoitettu tuki. Yleistukea maksetaan työttömän työnhakijan työmarkkinoille hakeutumisen tai palaamisen edellytysten edistämiseksi ja parantamiseksi. Yleistuen maksaa Kansaneläkelaitos.
Yleistukea maksetaan henkilölle, jolla ei ole oikeutta työttömyysturvalain (1290/2002) mukaiseen ansiopäivärahaan tai jonka oikeus ansiopäivärahaan on päättynyt ansiopäivärahan enimmäisajan täyttymisen vuoksi, ja joka on taloudellisen tuen tarpeessa.
Yleistuen saaminen edellyttää Suomessa asumista asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain (16/2019) mukaisella tavalla. Yleistukea ei makseta henkilölle, jolla on oikeus ansiotyöhön tilapäisen oleskeluluvan perusteella.
Yleistuen saaminen ei perustu työskentelyyn, vaan se on työttömän vähimmäistoimeentulon turvaamiseksi sosiaalisin perustein suoritettava syyperusteinen tuki, joka on kestoltaan rajoittamaton.
Työttömyyden perusteella yleistukea saavaa henkilöä koskevat pääosin samat työttömyysturvalain etuuden saamisen yleiset työvoimapoliittiset edellytykset, työllistymisen edistämiseen liittyvät palvelut ja työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä asetettavat seuraamukset kuin ansiopäivärahan saajaa työttömyysturvalain perusteella.
Yleistukeen sovelletaan pääosin samoja työttömyysturvalain säännöksiä kuin ansiopäivärahaan siltä osin kuin kyse on työttömyysturvalain 1 luvun yleisten säännösten soveltamisesta, työttömyysturvalain 3 luvun etuuden saamisen yleisten rajoitusten soveltamisesta sekä työttömyysturvalain 4 luvun sovitellun ja vähennetyn työttömyysetuuden soveltamisesta. Todetaan, että mikäli yleistukea ja osittaista varhennettua vanhuuseläkettä samanaikaisesti saava henkilö tulee oikeutetuksi osatyökyvyttömyyseläkkeeseen, osatyökyvyttömyyseläke vähennetään yleistuesta.
Yleistuen täysimääräinen määrä on työttömyysturvalaissa säädetyn ansiopäivärahan perusosan suuruinen. Täysi yleistuki on 37,21 euroa (brutto) päivässä ja noin 800 euroa (brutto) kuukaudessa (vuoden 2026 tasossa).
Yleistuen tarveharkinnassa otetaan lähtökohtaisesti huomioon yleistuen saajan omat tulot kokonaisuudessaan. Tarveharkinnassa huomioitavia tulolajeja ovat esimerkiksi omaishoidon tuesta annetun lain (937/2005) mukainen omaishoitajan hoitopalkkio ja pääomatulot sekä työeläkelakien mukainen osittainen varhennettu vanhuuseläke. Työn perusteella saatu ansiotulo otetaan kuitenkin sovitellun yleistuen määrässä huomioon. Tarveharkintaa ei sovelleta työllistymistä edistävään palveluun osallistumisen ajalta. Tältä osin yleistuen tarveharkinta vastaa 30.4.2026 asti voimassa ollutta työttömyysturvalain sääntelyä työmarkkinatuen tarveharkinnasta, mikä on todettu hallituksen esityksessä HE 112/2025 vp.
Tarveharkinnassa tuloina ei oteta huomioon ns. etuoikeutettuja tuloja, joita ovat lapsilisälain (796/1992) mukainen lapsilisä, lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain (1128/1996) mukainen kotihoidon tuki, yleisestä asumistuesta annetun lain (938/2014) ja eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain (571/2007) mukainen asumistuki, sotilasavustuslain (781/1993) mukainen sotilasavustus, sotilasvammalain (404/1948) mukainen elinkorko ja täydennyskorko, kansaneläkelain (568/2007) mukainen leskeneläke ja lapseneläkkeen täydennysmäärä, toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukainen toimeentulotuki, työttömyysturvalain mukainen liikkuvuusavustus sekä vian, vamman tai haitan perusteella maksettavaa erityisten kustannusten korvaus. Tältä osin yleistuen tarveharkinta vastaa 30.4.2026 asti voimassa ollutta työttömyysturvalain sääntelyä työmarkkinatuen tarveharkinnasta, mikä on todettu hallituksen esityksessä HE 112/2025 vp.
Valtioneuvoston asetuksessa yleistuesta (330/2026) säädetään tarkemmin tarveharkinnassa huomioon otettavista tuloista. Yleistuen tarveharkinnassa huomioon otettavat tulot arvioidaan sen mukaan, kuinka paljon niitä työttömyysaikana tulee jatkuvasti olemaan eli satunnaiset ja kertaluonteiset tulot eivät vaikuta yleistuen määrään. Tarveharkinnassa otetaan huomioon myös sellaiset tulot, jotka vaikuttavat henkilön tulotasoon työttömyysaikana, vaikka tulot on saatu muuna kuin työttömyysaikana. Vuosittain tai muutoin toistuva tuloerä jaetaan tuloksi koko vuodelle tai muulle tulokaudelle. Ennen tarveharkintaa yleistukeen vaikuttavasta tulosta vähennetään tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot. Todetaan, että tältä osin yleistuen tarveharkinta vastaa 30.4.2026 asti voimassa ollutta työttömyysturvalain täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen (1330/2002) sääntelyä työmarkkinatuen tarveharkinnasta.
Tarveharkinnassa huomioon otettava tulo vaikuttaa yleistuen määrään siltä osin kuin tulo ylittää 311 euroa kuukaudessa (brutto), jolloin yleistuesta vähennetään 50 prosenttia tulorajan ylittävistä tuloista. Jos henkilön ainoa yleistuen tarveharkinnassa huomioitava tulo on esimerkiksi osittainen varhennettu vanhuuseläke, jonka määrä on alle 311 euroa kuukaudessa, osittainen varhennettu vanhuuseläke ei vaikuta yleistuen määrään.
Jos henkilöllä ei ole peruskoulun tai lukion jälkeistä tutkintoon johtavaa, ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta, yleistukea voi saada enimmillään 21 viikon odotusajan jälkeen. Yleistuki maksetaan määrältään alennettuna, jos henkilö asuu vanhempiensa taloudessa eikä hän ole täyttänyt työttömyysturvalain mukaista työssäoloehtoa.
Yleistuen rahoitusvastuu jakautuu valtion ja kuntien välille, ja lisäksi yleistukea rahoitetaan työttömyyskassoihin kuulumattomien palkansaajien työttömyysvakuutusmaksun tuotolla 400 yleistuen maksupäivältä, jos yleistuen saaja on täyttänyt työttömyysturvalain mukaisen työssä-oloehdon. Ensimmäisen 100 yleistuen maksupäivän ajalta yleistuki rahoitetaan valtion varoista ja työttömyysvakuutusmaksun tuotolla. Tämän jälkeen valtion varoista ja työttömyysvakuutusmaksun tuotolla rahoitetaan yleistuen ja yleistuen saajan kotikunnan rahoitusosuuden välinen erotus. Yleistuen saajan kotikunnan rahoitusosuus nousee yleistuen maksujakson pidentyessä. Kunnan rahoitusvastuu alkaa henkilön saatua yleistukea 100 päivältä, jolloin kunnan rahoitusvastuu on 10 prosenttia. Edelleen 200 päivän jälkeen kunnan rahoitusvastuu nousee 20 prosenttiin, 300 päivän jälkeen 30 prosenttiin, 400 päivän jälkeen 40 prosenttiin ja 700 päivän jälkeen kunnan rahoitusosuus saavuttaa ylärajan eli 50 prosenttia. Yleistuen maksupäiviä laskettaessa otetaan huomioon päivät, joilta tuen saaja on saanut yleistukea tai sitä edeltävää ansiopäivärahaa.
Työvoimaviranomainen tai Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus) antaa yleistuen saamisen työvoimapoliittisista edellytyksistä Kansaneläkelaitosta sitovan lausunnon. Tietyt harkintaa vaativat lausunnonantamistehtävät on keskitetty valtakunnallisesti KEHA-keskukseen.
Hallituksen esityksessä eduskunnalle yleistukea koskevaksi lainsäädännöksi (HE 112/2025 vp) arvioitiin tarveharkinnan muutoksien vähentävän yleistuen menoja noin 5,6 miljoonaa euroa. Arvio on muodostettu hyödyntämällä SISU-mikrosimulointimallia, ja simuloinnista on inhimillisen virheen takia jäänyt puuttumaan osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen tarveharkinnassa huomioimisen vaikutus kotitalouksiin ja julkisen talouden menoihin. Hallituksen esityksestä (HE 112/2025 vp) puuttunut julkisen talouden säästö on noin 4,1 miljoonaa euroa. Yhteensä yleistuen tarveharkinta siis vähentää julkisen talouden menoja noin 9,7 miljoonaa euroa. Osittainen varhennettu vanhuuseläke oli muilta osin huomioitu (HE 112/2025 vp) vaikutusarvioissa.
Työttömyysturvalaissa 30.4.2026 asti säädetyssä peruspäivärahassa ei ole ollut tarveharkintaa eikä tarveharkintaa ole sovellettu 55 vuotta täyttäneen henkilön työmarkkinatukeen, jos hän on työttömäksi joutuessaan täyttänyt työttömyysturvalain työssäoloehdon.
Osittainen varhennettu vanhuuseläke otetaan tulona huomioon yleistä asumistukea ja toimeentulotukea laskettaessa.
Kansaneläkelaitoksen tilastotiedot
Peruspäivärahaa sai vuonna 2025 noin 79 000 henkilöä ja työmarkkinatukea noin 273 000 henkilöä. Peruspäivärahaa maksettiin yhteensä noin 270 miljoonaa euroa ja työmarkkinatukea noin 1 800 miljoonaa euroa. Taulukossa 1 on kuvattu esityksen kohderyhmän 60–64-vuotiaiden peruspäivärahan ja työmarkkinatuen tilastot.
Taulukko 1. 60–64-vuotiaat peruspäivärahan ja työmarkkinatuen saajat ja maksetut etuudet sukupuolittain.
| Saajamäärät | Maksetut etuudet euroa |
| Miehet | Naiset | Miehet | Naiset |
Peruspäiväraha | 2 194 | 1 798 | 11 346 776 | 8 444 635 |
Työmarkkinatuki | 12 267 | 9 935 | 93 654 352 | 74 650 148 |
Kansaneläkelaitoksen etuustietojärjestelmätietojen mukaan 2367 yli 55-vuotiasta työmarkkinatuen saajaa on saanut osittaista varhennettua vanhuuseläkettä vuonna 2025. Näistä henkilöistä 2 198 henkilön työmarkkinatukeen ei ole sovellettu tarveharkintaa, koska työttömyysturvalain työssäoloehto on täyttynyt, ja 169 työmarkkinatuen saajalla on huomioitu osittainen varhennettu vanhuuseläke tarveharkinnan tulona. Etuustietojärjestelmässä ei ole tietoa peruspäivärahaa ja osittaista varhennettua vanhuuseläkettä saavista, koska peruspäivärahassa ei ollut tarveharkintaa.
Esityksen valmistelun aikana Kansaneläkelaitos on tarkastellut tulotietojärjestelmästä annetun lain (53/2018) mukaisesta tulorekisteristä vuotta 2025 koskevia tietoja osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen saajista sekä peruspäivärahan ja työmarkkinatuen maksutilastoja. Tarkastelun kohderyhmässä ovat peruspäivärahan saajat ja yli 55-vuotiaat työmarkkinatuen saajat, jotka ovat saaneet osittaista varhennettua vanhuuseläkettä vähintään 311 euroa (brutto) kuukaudessa eli henkilöiden osittain varhennettu vanhuuseläke ylittää yleistuen tarveharkinnan tulorajan.
Tulorekisteritietojen mukaan vuonna 2025 osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen saajia oli 83 846 henkilöä ja keskimäärin Keskimääräinen etuus on laskettu vuoden 2025 aikana maksettujen eurojen ja henkilötasolla maksettujen kuukausien osamääränä. eläkettä maksettiin 789 euroa (brutto) kuukaudessa. Kansaneläkelaitoksen tarkastelun kohderyhmässä on vuonna 2025 ollut 2 931 henkilöä, kuukausitasolla keskimäärin 1 963 henkilöä. Kohderyhmän henkilöille on maksettu osittaista varhennettua vanhuuseläkettä arviolta 660 euroa (brutto) kuukaudessa ja peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea enimmillään 800 euroa kuukaudessa eli yhteensä 1460,00 euroa kuukaudessa, jolloin 1.5.2026 voimaan tuleva yleistuen tarveharkinta (tuloraja 311 e/kk, 50 % vähennys) vähentäisi yleistukea 174 eurolla (brutto) kuukaudessa ja päiväkorvaustasolla vähennys olisi keskimäärin arviolta 8 euroa päivässä. Tässä tarkastelussa arviolta 152 henkilöä jäisi yleistuen ulkopuolelle, minkä arvioidaan johtuvan joko pelkästään tarveharkintatulojen vaikutuksesta tai tarveharkinnan lisäksi soviteltavan työtulon määrästä. Todetaan kuitenkin, että kohderyhmälle maksetuista korvauspäivistä 9,5 prosenttia on maksettu soviteltuna. Tarkastelun kohderyhmässä yleisen asumistuen saajia on 289 henkilöä kuukaudessa ja toimeentulotuen saajia 48 henkilöä kuukaudessa. Kohderyhmästä miehiä on noin 69 prosenttia ja naisia noin 31 prosenttia. Kohderyhmän ikäjakauma on seuraavanlainen: 61-vuotiaat 20 %, 62-vuotiaat 26 %, 63-vuotiaat 31 % ja 64-vuotiaat 23 %.
Tulorekisterin tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että harvalla etuudensaajalla osittainen varhennettu vanhuuseläke ja työmarkkinatuki alkavat samaan aikaan. Tarkasteltaessa osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen aloitustilanteita työttömyysetuuksilla on etuudensaajien työttömyysturvan maksupäiväkertymän mediaani yli 1000 päivää tulorekisteritietojen perusteella. Korkea työttömyysturvan maksupäiväkertymä viittaa siihen, että osittainen varhennettu vanhuuseläke aloitetaan usein työttömyyden pitkittyessä tai siirryttäessä ansiopäivärahalta perusturvalle. Valmistelussa käytettävissä olleet tulorekisterin tiedot alkavat vuodesta 2022, joten yleisesti osittain varhennetun vanhuuseläkkeen jaksojen keskimääräisistä kestoista ei voi tämän aineiston perusteella tehdä kattavia päätelmiä. On kuitenkin viitteitä siitä, että jaksot ovat käytettävissä olevan aineiston suhteen niin pitkiä, että jaksot todennäköisesti alkavat monella välittömästi siinä vaiheessa, kun oikeus osittain varhennettuun vanhuuseläkkeeseen syntyy, mutta ei kuitenkaan pääsääntöisesti siten, että työttömyysetuuskausi alkaisi samanaikaisesti.
Osittainen varhennettu vanhuuseläke
Suomessa eläkejärjestelmien tehtävänä on turvata ihmisten toimeentulo vanhuuden, työkyvyttömyyden ja perheenhuoltajan kuoleman varalta. Suomessa työeläketurva kattaa lähes kaiken ansiotyön ja työeläkelajeja on useita. Näin ollen myös osittaisesta varhennetusta vanhuuseläkkeestä on säännökset useassa eri eläkelaissa. Työntekijän oikeudesta osittaiseen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen säädetään työntekijän eläkelaissa (395/2006, TyEL), julkisten alojen eläkelaissa (81/2016, JuEL) ja merimieseläkelaissa (1290/2006). JuEL sisältää kunnan, valtion, evankelis-luterilaisen kirkon, Kelan toimihenkilöiden ja Suomen Pankin henkilöstön eläketurvaa koskevat säännökset. Yrittäjän oikeudesta osittaiseen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen säädetään yrittäjän eläkelaissa (1272/2006, YEL) ja maatalousyrittäjän eläkelaissa (1280/2006, MYEL). MYEL:ssä säädetään myös tieteen ja taiteen apurahalla työskentelevien eläkkeistä.
Suomen työeläkejärjestelmä on kattava, sillä vakuuttaminen on pakollista ja lakisääteistä ja se kattaa lähes kaiken ansiotyön. Työeläkejärjestelmä perustuu ansaintaperiaatteelle eli eläke karttuu työansioiden perusteella. Samojen työansioiden perusteella määräytyy työeläkevakuutusmaksu. Mitä suuremmista ansioista on kyse, sitä suurempi on työeläke ja työeläkevakuutusmaksu. Eläkkeen määräytymiseen ei pääsääntöisesti vaikuta siirtyminen työnantajalta toiselle eikä siirtyminen yksityisten ja julkisten alojen välillä.
Työeläkejärjestelmän etuuksia ovat vanhuuseläke, osittainen varhennettu vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke, työuraeläke, kuntoutusetuudet ja perhe-eläke. Vuoden 2017 eläkeuudistuksen yhteydessä osa-aikaeläke eläkemuotona lakkautettiin ja korvattiin osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä. Eläkettä voi saada hakemuksen mukaisesti joko 25 tai 50 prosenttia karttuneen eläkkeen määrästä. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen tavoitteena on, että työntekijät ja yrittäjät voisivat jatkaa pidempään työelämässä. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen saaja voi eläkkeellä ollessaan työskennellä. Henkilö voi alkaa saada osittaista varhennettua vanhuuseläkettä esimerkiksi ollessaan vakiintuneesti kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti työmarkkinoilla, säännöllisesti ajoittain työllistyvä työtön työnhakija tai pitkäaikaistyötön. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen tarkoitus oli myös tarjota aiempaa joustavammat mahdollisuudet yhdistää osittainen eläke ja työnteko. Hallituksen esityksessä lähtökohtana oli, että osittainen varhennettu vanhuuseläke ei estäisi työttömyyspäivärahan eli peruspäivärahan ja ansiopäivärahan saamista eikä sitä myöskään vähennettäisi työttömyyspäivärahasta, ja työttömyyspäivärahan määrä laskettaisiin normaalien laskusääntöjen mukaan (HE 16/2015). Työeläkelakien mukaista osittaista varhennettua vanhuuseläkettä ei vähennetä ansiopäivärahasta.
Eläkelakien mukaan työntekijällä tai yrittäjällä on oikeus jäädä osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle hänen syntymävuotensa mukaan määräytyvän alaikärajan täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta. Vuonna 1963 ja sitä ennen syntyneellä alaikäraja on 61 vuotta ja vuonna 1964 syntyneellä 62 vuotta. Vuonna 1964 syntyneet voivat jäädä osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle aikaisintaan 1.2.2026. Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneellä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alaikäraja sopeutetaan vanhuuseläkeiän tapaan eliniän muutokseen.
Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteena on eläkkeen alkamista edeltäneen kalenterivuoden loppuun mennessä työeläkelakien mukaan ansaittu eläke. Eläkeosuuden määrä on työntekijän hakemuksen mukaan 25 tai 50 prosenttia osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteena olevasta eläkkeestä. Jos osittainen varhennettu vanhuuseläke myönnetään 25 prosentin suuruisena, toisen 25 prosentin myöntämistä voi hakea myöhemmin. Osittaista varhennettua vanhuuseläkettä ei voida lakkauttaa. Näin ollen osittaista varhennettua eläkettä ei myöskään voi muuttaa 50 prosentista 25 prosenttiin.
Osittaista varhennettua vanhuuseläkettä saavilta eläkeosuudesta vähennetään pysyvästi 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta ennen alimman vanhuuseläkeiän täyttämistä (varhennusvähennys). Vastaavasti eläkeosuutta korotetaan pysyvästi 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta eläkeosuuden alkamisaikaa lykätään alimman vanhuuseläkeiän täyttämistä myöhemmäksi (lykkäyskorotus). Osittainen varhennettu vanhuuseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi, kun työntekijälle myönnetään vanhuuseläke.
Työntekijällä tai yrittäjällä on oikeus jäädä osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle aikaisintaan hänen syntymävuotensa mukaan määräytyvän alaikärajan täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta. Osittainen varhennettu vanhuuseläke alkaa eläkkeen hakemista seuraavan kalenterikuukauden alusta tai hakijan ilmoittamasta myöhemmästä ajankohdasta. Hakijan ilmoittamalle myöhemmälle ajankohdalle ei ole säädetty takarajaa, mutta käytännössä osittaista varhennettua vanhuuseläkettä haetaan lähellä sitä ajankohtaa, josta eläkkeen halutaan alkavan. Osittaista varhennettua vanhuuseläkettä koskevan hakemuksen päätösprosessi on automatisoitu niin, että päätös annetaan käytännössä samana päivänä, jona hakemus tulee vireille. Osittaista varhennettua vanhuuseläkettä ei myönnetä takautuvasti. Eläkkeensaaja voi hakemuksesta peruuttaa osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen kolmen kuukauden kuluessa sen myöntämistä koskevan päätöksen antamisesta. Tällöin eläkelaitos poistaa peruutettua eläkettä koskevan päätöksen. Aiheettomasti maksettua eläkettä koskee takaisinperintää koskevat säännökset.
Työntekijällä tai yrittäjällä ei ole oikeutta osittaiseen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen, jos hän eläkkeen alkaessa saa muuta omaan työskentelyynsä perustuvaa työeläkelakien mukaista etuutta taikka maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain (612/2006) tai maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994) mukaista luopumistukea. Työeläkelakien mukaisella etuudella tarkoitetaan muun muassa työkyvyttömyyseläkettä. Oikeutta osittaiseen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen ei ole myöskään esimerkiksi silloin, kun työkyvyttömyyseläke on lepäämässä. Ulkomailta maksettava omaan työskentelyyn perustuva etuus ei estä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen myöntämistä.
Jos osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen saaja siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle, häntä pidetään työkyvyttömyyseläkkeen saajana. Jos osittaisella vanhuuseläkkeellä oleva henkilö jää työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavasti työkyvyttömäksi, työkyvyttömyyseläke on kokonaisuudessaan työkyvyttömyyseläkettä, vaikka laskennallisesti osa siitä muodostuu aiemmin myönnetystä osittaisesta varhennetusta vanhuuseläkkeestä. Sama koskee myös kuntoutusrahaa ja kuntoutuskorotusta. (TyEL 19 ja 34 §, HE 16/2015 s, 50–51).
Vuoden 2017 eläkeuudistuksen esitöissä (HE 16/2015) arvioitiin osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen mahdollisia sukupuolivaikutuksia. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen taso riippuu sen alkamista edeltävän vuoden loppuun mennessä karttuneesta eläkkeestä. 60–80-vuotiaiden naisten karttuneet eläkkeet suhteessa ansiotasoon ovat keskimäärin jonkin verran matalampia kuin miehillä, minkä vuoksi osittaisesta varhennetusta vanhuuseläkkeestä säädettäessä arvioitiin, että osa-aikaeläkkeen muuttaminen osittaiseksi varhennetuksi vanhuuseläkkeeksi olisi keskimäärin naisille hieman epäedullisempi kuin miehille. Hallituksen esityksessä todettiin, että naisten eläkkeet ovat keskimäärin miesten eläkkeitä matalampia, millä voisi olla vaikutusta osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen hyödyntämiseen. Naiset (58 prosenttia) hyödynsivät osa-aikaeläkettä miehiä (42 prosenttia) enemmän. Eläketurvakeskuksen osittaista varhennettua vanhuuseläkettä koskevien tilastojen mukaan vuonna 2024 alkaneet miesten 50 prosentin tasoiset eläkkeet olivat keskimäärin 920 €/kk ja keskihajonta 590 €/kk. Naisten eläke oli vastaavasti keskimäärin 720 €/kk ja keskihajonta 370 €/kk. Eläkkeiden suuruusjakauma oli vino sekä sukupuolen että iän suhteen. Miesten ja vanhimpien ikäryhmien eläkkeet olivat suurimmat, naisten ja nuorempien pienimmät.
Eläketurvakeskuksen tilastotiedot
Eläketurvakeskuksen raportin Eläketurvakeskuksen tilastoja 1/2026: Osittainen varhennettu vanhuuseläke ja työuraeläke: Uudet eläkelajit 2025 mukaan vuoden 2025 lopussa osittaista varhennettua vanhuuseläkettä sai 67000 henkilöä. Määrä laski edellisvuodesta viidellä tuhannella, sillä eläkkeen alaikäraja nousi 62 vuoteen. Vuonna 2025 alkoi 15800 osittaista varhennettua vanhuuseläkettä. Määrä puoliintui edellisvuodesta, koska viime vuonna kukaan ei täyttänyt eläkkeen alaikärajaa. Vuosina 1959–1963 syntyneistä joka kolmas vakuutettu on nostanut eläkettä vuoden 2025 loppuun mennessä. Toistaiseksi heitä on ollut eniten vuonna 1961 syntyneissä (yli 18 000), joista 24 000 on nostanut osittaista varhennettua vanhuuseläkettä. Neljä viidestä viime vuonna alkaneesta osittaisesta varhennetusta vanhuuseläkkeestä oli 50 prosentin tasoisia, keskimäärin 930 e/kk. Näistä eläkeiän täyttämisen jälkeen alkoi 1000 eläkettä, jotka olivat keskimäärin 1290 euroa kuukaudessa. Osittainen varhennettu vanhuuseläke otettiin käyttöön vuonna 2017. Vuoden 2025 loppuun mennessä osittaisia varhennettuja vanhuuseläkkeitä on päättynyt lähes 90 000 eläkettä. Niistä valtaosa on päättynyt vanhuuseläkkeen alkamiseen. Joka kolmas ennen eläkeikää alkanut osittainen varhennettu vanhuuseläke on lykännyt varsinaiselle vanhuuseläkkeelle siirtymisen yli eläkeikärajan. Työkyvyttömyyseläkkeen alkamiseen on toistaiseksi päättynyt 2500 eläkettä ja 1400 eläkkeensaajan kuolemaan. Vuonna 2025 päättyi lähes 15000 osittaista varhennettua vanhuuseläkettä. Vuonna 2025 osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen ottaneista yli 80 prosenttia oli työssä ennen eläkkeen ottamista. Näistä työssä olleista 90 prosenttia oli työssä myös vuoden 2025 lopussa eli he jatkoivat työntekoa. Lähes puolet osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen saajista vähensivät työntekoaan.
Eläketurvakeskukselta saatujen tietojen mukaan vuosina 2024–2025 myönnetyt osittaiset varhennetut vanhuuseläkkeet ovat alkaneet pääosin 30 päivän kuluessa päätöksestä. Yhtään eläkettä ei ole myönnetty alkamaan yli kolmen kuukauden kuluttua päätöksestä, ja neljä prosenttia eläkkeistä on alkanut yli kahden kuukauden kuluttua päätöksestä.
Vuoden 2025 loppuun mennessä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perui 960 vakuutettua. Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan yhdeksän kymmenestä oli perunut eläkkeen julkisella sektorilla. Naisten osuus eläkkeen peruneista oli vajaat 70 prosenttia. Eläketurvakeskuksen arvion mukaan todennäköisin syy perua eläke lienee ollut lisäeläkkeen leikkautuminen. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen vaikutuksia toimeentuloon ei ehkä ole osattu laskea tai ottaa huomioon eläkettä haettaessa.
Vuoden 2025 lopussa osittaista varhennettua vanhuuseläkettä maksettiin lähes 67100 vakuutetulle. Heistä miehiä oli 36300 ja naisia 30700. Miesten osuus osittaista varhennettua vanhuuseläkettä saaneista on noin 54 prosenttia ja naisten noin 46 prosenttia. Kuitenkin miesten ja naisten valinnat 25 ja 50 osuuksissa eroavat selkeästi toisistaan. Naisten osuus 25 prosentin tasoisista eläkkeistä oli vuoden 2025 lopussa lähes 60 prosenttia. Vastaavasti 50 prosentin tasoisista eläkkeistä miehet saivat lähes 60 prosenttia. Työttömien osuus oli selvästi suurempi miehillä kuin naisilla sekä myös 50 prosentin tasoisen eläkkeen valinneissa kuin 25 prosentin eläkkeen ottaneissa.
Tammikuun 2026 tulorekisterin tietojen perusteella noin 19 prosenttia osittaista varhennettua vanhuuseläkettä saavista sai samaan aikaan työttömyysturvaetuutta. Näistä samaan aikaan työttömyysetuutta ja osittaista varhennettua vanhuuseläkettä saavista ansiopäivärahaa sai 80 prosenttia, työmarkkinatukea 16 prosenttia ja peruspäivärahaa 4 prosenttia. Tammikuussa 2026 osittaista varhennettua vanhuuseläkettä sai ensimmäistä kertaa 1305 henkilöä, joista arvion mukaan noin 264 henkilöä eli 20 prosenttia sai työttömyysetuutta. Näistä 81 prosenttia sai ansiopäivärahaa, työmarkkinatukea 16 prosenttia ja peruspäivärahaa 3 prosenttia.
6
Lausuntopalaute
Hallituksen esityksen luonnoksesta järjestettiin lausuntokierros ajalla 18.5.2026—7.6.2026. Lausuntoja pyydettiin muun muassa keskeisiltä ministeriöiltä, ylimmiltä laillisuusvalvojilta, kunnilta ja Kuntaliitolta, työllisyysalueilta, Eläketurvakeskukselta, Kansaneläkelaitokselta, Ahvenanmaan maakuntahallitukselta ja Ahvenanmaalla työllisyyspalveluista vastaavalta viranomaisilta sekä keskeisiltä työmarkkinajärjestöiltä ja eräiltä muilta etujärjestöiltä.
Määräaikaan mennessä saatiin 15 lausuntoa. Yksityisiksi henkilöiksi katsottavia lausunnonantajia oli neljä.
Lausunnon antoivat Akava ry, Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry, Eläketurvakeskus, Imatran kaupunki, Kansaneläkelaitos, Keva, Pohjois-Karjalan Työttömät ry, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, STTK ry, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry ja Pohjoisen Keski-Suomen työllisyysalue.
Oikeusministeriö, valtiovarainministeriö, vakuutusoikeus, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Lohjan kaupunki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työeläkevakuuttajat TELA ry ja Työttömyyskassojen yhteisjärjestö ry ilmoittivat, ettei niillä ole lausuttavaa asiassa.
Lausunnonantajista Eläketurvakeskus ja Keva katsoivat, että ehdotetun muutoksen tulisi koskea myös ennen yleistukilain voimaantuloa alkavia osittaisia varhennettuja vanhuuseläkkeitä. Myös Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry ja Pohjois-Karjalan Työttömät ry kannattivat tätä vaihtoehtoa lausunnoissaan.
Lausunnonantajista Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry ja STTK ry sekä Pohjois-Karjalan Työttömät ry ehdottivat, että osittainen varhennettu vanhuuseläke ei olisi ollenkaan yleistuen tarveharkinnassa tuloa. Myös KEVA ja Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry kannattivat tätä vaihtoehtoa lausunnoissaan.
Lausunnonantajista Akava ry ja SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry sekä Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry kannattivat lausunnoissaan yleistuen tarveharkinnan muutosta osittaista varhennettua vanhuuseläkettä saaviin henkilöihin.
Imatran kaupunki ja Pohjoisen Keski-Suomen työllisyysalue kannattivat lausunnoissaan ehdotettua muutosta.
Ehdotetun muutoksen päivämäärää 16.1.2026 koskevan lausuntopalautteen osalta todetaan seuraavaa. Eduskunta hyväksyi 16.12.2025 hallituksen esitykseen HE 112/2025 vp sisältyvät lakiehdotukset (EV 172/2025 vp – HE 112/2025 vp). Tasavallan Presidentti vahvisti 16.1.2026 yleistukilain tulemaan voimaan 1.5.2026. Eläkkeensaaja voi hakemuksesta peruuttaa osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen kolmen kuukauden kuluessa sen myöntämistä koskevan päätöksen antamisesta, ja perumisen jälkeenkin hän voi halutessaan hakea osittaista varhennettua vanhuuseläkettä myöhemmin uudelleen. Yleistuen keskeinen ero 30.4.2026 asti voimassa olleisiin peruspäivärahaan ja työmarkkinatukeen on se, että yleistuki on kaikille sen saajille tarveharkintainen eikä 1.5.2026 voimaan tullut yleistuen tarveharkintasääntely poikkea eri tulolajien huomioimisen osalta työmarkkinatuen tarveharkinnassa huomioitavista tuloista. Yleistuen tarveharkinta ehdotettiin edellä kerrotun sisältöiseksi jo lausuntokierroksella vuonna 2025 sekä hallituksen esityksessä HE 112/2025 vp, johon sisältyvät lakiehdotukset eduskunta hyväksyi 16.12.2025. Hallituksen esityksen HE 112/2025 vp jaksossa 6.2 Yleistukilakiehdotusta koskevat lausunnot todetaan, että Palvelualojen ammattiliitto PAM ry katsoi lausunnossaan, että tarveharkintaa ei tule ulottaa osittaista varhennettua vanhuuseläkettä saaviin henkilöihin eikä tämä lausuntopalaute antanut aihetta muuttaa esitystä. Lausuntopalaute ehdotetun muutoksen päivämäärää koskevan soveltamisen osalta ei antanut aihetta muuttaa esitystä.
Eläketurvakeskus ehdotti lausunnossaan lisättäväksi lain voimaantulosäännökseen ortodoksisesta kirkosta annetun lain (985/2006) ja eräiden valtakunnassa voimassa olevien julkisten alojen eläkkeitä koskevien säännösten soveltamisesta Ahvenanmaan maakunnassa annetun maakuntalain (Ålands författningssamling 2016:76). Keva kannatti lausunnossaan Eläketurvakeskuksen ehdotusta. Esitystä on täydennetty tämän lausuntopalautteen perusteella.
Kansaneläkelaitos totesi lausunnossaan, että ehdotus on toimeenpanon näkökulmasta selkeä. Kansaneläkelaitos toi lausunnossaan esille, että osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen vaikutus tulisi lisäksi tutkia niiltä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen saajilta, joille yleistukea ei tarveharkinnan tulojen huomioimisen vuoksi ole jäänyt maksettavaksi ja että voimaantulovaiheen takautuvan tarkistuksen jälkeenkin Kansaneläkelaitoksen tulisi selvittää osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen päätöspäivä kyseistä eläkettä saavilta uusilta yleistuen hakijoilta. Esityksen kohtaa 4.2.2.5 on täydennetty Kansaneläkelaitoksen lausunnon johdosta.
11
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Esityksen tavoitteena on turvata niiden yleistukea saavien henkilöiden työttömyyden aikaista toimeentuloa, jotka ovat tehneet päätöksen osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle siirtymisestä ennen kuin tasavallan presidentti vahvisti 16.1.2026 yleistukilain tulemaan voimaan 1.5.2026 ja on siten ollut tietoa osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen vaikutuksista yleistuen tasoon.
Ehdotettu sääntelyä arvioitaessa ovat merkityksellisiä perustuslain 6 § (yhdenvertaisuus) ja 19 § (oikeus sosiaaliturvaan).
Ihmiset ovat perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan yhdenvertaisia lain edessä. Säännös ilmaisee paitsi vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta myös ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta. Siihen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa (HE 309/1993 vp, s. 42). Yhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa ihmisiä tai ihmisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan edellytä kaikkien ihmisten kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä sekä myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia ihmisille että asetettaessa heille velvollisuuksia. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (HE 309/1993 vp, s. 42–43, ks. myös PeVL 31/2014 vp, s. 3/I). Perustuslakivaliokunta on kuitenkin vakiintuneesti korostanut, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (ks. esim. PeVL 102/2022 vp, kappale 5, PeVL 2/2011 vp, s. 2/II, PeVL 64/ 2010 vp, s. 2).
Ketään ei perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun muassa iän, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Erilaisen kohtelun mahdollistavalle hyväksyttävälle perusteelle asetettavat vaatimukset ovat perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan korkeat silloin, kun erottelu perustuu syrjintäkiellossa tarkoitettuihin henkilöön liittyviin syihin (PeVL 68/2022 vp, kappale 5). Hyväksyttävän perusteen on valiokunnan käytännössä edellytetty olevan asiallisessa ja kiinteässä yhteydessä lain tarkoitukseen (ks. esim. PeVL 44/2010 vp, s. 5–6). Henkilöihin kohdistuvat erottelut eivät saa olla mielivaltaisia, eivätkä erot saa muodostua kohtuuttomiksi (ks. esim. PeVL 57/2016 vp, PeVM 11/2009 vp, s. 2, PeVL 60/2002 vp, s. 4, PeVL 18/2006 vp, s. 6).
Yleistuen tarveharkintaan esitetty muutos vaikuttaisi osittaista varhennettua vanhuuseläkettä saaviin yleistuen saajiin eri tavalla. Osittainen varhennettu vanhuuseläke ei olisi yleistuen tarveharkinnan tuloa, jos päätös työeläkelakien mukaisesta osittaisesta varhennetusta vanhuuseläkkeestä olisi annettu ennen 16.1.2026. Ennen mainittua ajankohtaa osittaista varhennettua vanhuuseläkettä hakeneilla ja eläkepäätöksen saaneilla ei ole ollut tietoa mainitun eläkkeen vaikutuksesta yleistukeen ottaen huomioon, että tasavallan presidentti vahvisti 16.1.2026 yleistukilain tulemaan voimaan 1.5.2026. Esityksessä ehdotettu muutos ei koskisi sellaista henkilöä, joka olisi saanut päätöksen osittaisesta varhennetusta vanhuuseläkkeestä 16.1.2026 tai sen jälkeen, jolloin henkilö on voinut halutessaan perua eläkkeen kolmen kuukauden kuluessa päätöksen antamisesta normaalien perumissääntöjen mukaisesti. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen ehdotuksen ei katsota muodostuvan ongelmalliseksi perustuslain 6 §:n kannalta.
Yleistuen tarveharkintaan ehdotetun muutoksen arvioidaan kohdistuvan enemmän miehiin kuin naisiin. Tämän arvioidaan johtuvan siitä, että työttömien osuus osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen ottaneissa on suurempi miehillä kuin naisilla. Muutos kohdistuu melko tasaisesti kaikkiin yli 60-vuotiaisiin henkilöihin, minkä arvioidaan johtuvan siitä, että osittainen varhennettu vanhuuseläke aloitetaan usein heti, kun se on mahdollista. Muutoksen ei katsota muodostuvan sukupuoli- ja ikävaikutuksiltaan ongelmalliseksi perustuslain 6 §:n kannalta.
Ehdotettu muutos yleistuen tarveharkintaan turvaisi yleistukea saavien työttömien työnhakijoiden perustoimeentuloa ja näin ollen myös vammaisten työttömien työnhakijoiden perustoimeentuloa. Ehdotetun muutoksen katsotaan turvaavan vammaisten henkilöiden perustuslain 6 §:ssä turvattuja oikeuksia ja toteuttavan YK:n vammaissopimuksen Suomen sitovia velvoitteita.
Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Saman pykälän 2 momentissa puolestaan säädetään, että lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.
Perustuslain 19 §:n 2 momentin perusteella lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan muun muassa työttömyyden perusteella. Säännös edellyttää, että lainsäätäjä takaa jokaiselle perustoimeentuloturvaa tarvitsevalle subjektiivisen oikeuden lailla säädettävään julkisen vallan järjestämään turvaan, joka on yhteydessä säännöksessä mainittuihin sosiaalisiin riskitilanteisiin samoin kuin lailla kulloinkin annettaviin säännöksiin saamisedellytyksistä ja tarveharkinnasta ja menettelymuodoista (HE 309/1993 vp, s. 70, mm. PeVL 55/2016 vp, s. 3 ja PeVL 48/2006 vp, s. 2). Perustoimeentuloa turvaavien järjestelmien tulee olla sillä tavoin kattavia, ettei synny väliinputoajaryhmiä (HE 309/1993 vp, s. 70/II, PeVL 48/2006 vp, s. 2, PeVL 6/2009 vp, s. 8/I). Työttömyysturvassa on kysymys perustuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitetusta perusturvaetuudesta, ja työttömyysturvalailla toteutetaan perustuslaissa jokaiselle taattua oikeutta perustoimeentulon turvaan työttömyyden perusteella (ks. esim. PeVL 25/2013 vp.).
Perustuslakivaliokunta on katsonut lausuntokäytännössään, että perustuslain 19 §:n 2 momentin mukainen oikeus syyperusteiseen etuuteen, esimerkiksi työttömyysturvaan, on ensisijainen vaihtoehto verrattuna 1 momentin mukaiseen välttämättömään toimeentulon turvaan.
Työttömyysetuuksista yleistuki ja ansiopäivärahan perusosa ovat perustuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitettuja etuuksia.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 41/2025 vp – HE 112/2025 vp todennut, että ehdotettu sääntely poikkeaa voimassa olevasta lainsäädännöstä erityisesti sen osalta, että yleistuki olisi kokonaan tarveharkintaista. Perusoikeusuudistuksen esitöissä on todettu, että lain kohdan 2 momentissa tarkoitettu turva on yhteydessä lueteltuihin elämäntilanteisiin ja laissa kulloinkin säädettäviin etuuksien saamisedellytyksiin. Perustuslain säännös ei kuitenkaan aseta estettä sille, että järjestelmiin voidaan sisällyttää myös tarveharkintaa koskevia säännöksiä (HE 309/1993 vp, s. 70/I, PeVM 25/1994 vp, s. 10/II). Perustuslakivaliokunta on tämän mukaisesti pitänyt mahdollisena työmarkkinatuen tarveharkintaisuutta (PeVL 46/2002 vp, s. 5/I) ja kansan eläkkeen säätämistä kokonaan eläketulovähenteiseksi perusturvaetuudeksi (PeVL 12/1995 vp, s. 2/II). Perustuslakivaliokunnan mielestä hallituksen esityksessä HE 112/2025 vp esitetyn sääntelyn tarveharkintaisuutta voidaan pitää perustuslain 19 §:n 2 momentin kannalta ongelmattomana.
Yleistuen tarveharkintaan esitetty muutos turvaisi niiden yleistukea saavien henkilöiden perustuslain 19 §:n 2 momentissa turvattua työttömyyden aikaista toimeentuloa, jotka ovat tehneet päätöksen osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle siirtymisestä ennen kuin tasavallan presidentti vahvisti 16.1.2026 yleistukilain tulemaan voimaan 1.5.2026 ja on siten ollut tietoa osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen vaikutuksista yleistuen tasoon.
Ehdotettu muutos yleistuen tarveharkintaan voi vähentää yleisen asumistuen ja toimeentulotuen tarvetta.
Ehdotetun muutoksen ei katsota olevan perusoikeusnäkökulmasta ongelmallinen.
Hallitus katsoo, että esitys voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.