7.1
Laki eräiden tuotteiden saattamisesta markkinoille sisämarkkinoiden hätätilan aikana
1 §.Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain tarkoituksesta. Sen mukaan tarkoituksena on mahdollistaa sisämarkkinoiden hätätilavaiheessa sellaisten unionin yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden nopea ja turvallinen saattaminen markkinoille tai käyttöönotto, jotka on komission sisämarkkinoiden hätätilaa koskevassa täytäntöönpanosäädöksessä nimetty kriisin kannalta olennaiseksi tavaraksi. Lain tarkoituksena on myös säätää direktiivillä (EU) 2024/2749 ja asetuksella (EU) 2024/2748 muutettavien direktiivien ja asetusten edellyttämistä kansallisesti toimivaltaisista viranomaisista sekä kansallisen toimivaltaisen viranomaisen tehtävistä sisämarkkinoiden hätätilan aikana.
2 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälä sisältäisi viittaussäännöksen, jolla selkeytettäisiin lain suhdetta muuhun kansalliseen sekä unionin lainsäädäntöön, joka koskee vaatimustenmukaisuuden yhdenmukaistamista koskevien tuotteiden sääntelyä ja vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksia koskevien määräysten kansallista täytäntöönpanoa.
3 §.Soveltamisalan rajaukset. Pykälä sisältäisi liiteasetuksessa ja -direktiivissä edellytetyt ehdot hätätilan aikaisten menettelyjen soveltamisen rajaamisesta vain yksilöityihin tuotteisiin ja hätätilan voimassaoloaikaan. Lakia ei sovellettaisi puolustuskäyttöön tarkoitettuihin tavaroihin eikä ehdotuksella rajoitettaisi maanpuolustukseen ja kansalliseen turvallisuuteen liittyviä toimintoja.
4 §.Määritelmät. Pykälä sisältäisi soveltamisalan kannalta keskeiset määritelmät. Ehdotettuun pykälään sisältyy kymmenen määritelmää. Määritelmät pykälän kohdissa 1–5 vastaisivat liiteasetuksesta ja -direktiivistä sekä muusta unionin sääntelystä johtuvia määritelmiä. Pykälän 6 kohdan mukaan ilmoitetulla laitoksella tarkoitettaisiin vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta, joka on unionin sääntelyn mukaisesti ilmoitettu ja nimetty ilmoitetuksi laitokseksi. Pykälän 7 kohdan mukaan markkinavalvontaviranomaisen määrittely nojaisi markkinavalvontalakiin, jossa toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen on määritelty tuotesektorin mukaan ja huomioitaisiin rakennustuotteiden ja työsuojeluviranomaisten erityinen asema markkinavalvonnassa. Pykälän 8 kohdan määritelmä talouden toimijasta vastaisi vaatimustenmukaisuuden ja markkinavalvonnan osalta vakiintunutta määritelmää. Pykälän 9 kohta viittaisi asetuksen (2024/2747) sekä liiteasetuksen ja -direktiivin sisältämiin termiin, joka liittyy luvan myöntämiseen.
2 luku Poikkeuslupa ja sen ehdot
5 §.Toimivaltainen viranomainen. Pykälässä säädettäisiin luvan myöntävästä viranomaisesta. Luvan myöntävä viranomainen määräytyisi markkinavalvontalain mukaisen toimivallan jaon mukaan. Kutakin tuotesektoria koskeva paras kykeneväisyys löytyy sektorikohtaiselta markkinavalvontaviranomaiselta. Esimerkiksi radioaktiivisten kuljetettavien painelaitteiden osalta toimivaltaiseksi viranomaiseksi valikoituisi markkinavalvontalain mukaisesti Säteilyturvakeskus. Markkinavalvontaviranomaisten toimivallassa voi myös tapahtua muutoksia, minkä varalle on tarkoituksenmukaista säätää viranomaisesta siten, että luvan myöntäminen on aina kykenevimmän viranomaisen tehtävänä. Tulli ei ehdotetun perusteella toimisi luvan myöntävänä viranomaisena.
Pykälän toisessa momentissa säädettäisiin ensimmäisestä momentista poiketen sosiaali- ja terveysministeriön toimivallasta työsuojeluviranomaisten markkinavalvontaan kuuluvien tavaroiden osalta. Momentti jakaisi koneita ja henkilönsuojaimia koskevan toimivallan sosiaali- ja terveysministeriön ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kesken sen mukaan, käytetäänkö niitä olennaisessa määrin työssä vai muussa käytössä. Momenttiin tehtäisiin muutos 1.1.2027 alkaen, kun sosiaali- ja terveysministeriön markkinavalvontatehtävät siirtyvät Lupa- ja valvontavirastolle.
Pykälän kolmannessa momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa tavaraan kohdistuu useampia säädöksiä ja näiden valvonnasta vastaisivat eri viranomaiset. Esimerkiksi radiolaitedirektiivin 2014/53/EU (RED) osalta markkinavalvonnan toimivalta jakautuu Suomessa Liikenne- ja viestintävirastolle, Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle ja Säteilyturvakeskukselle. Ehdotetulla sääntelyllä kukin viranomainen vastaisi tavaraa koskevien olennaisten vaatimusten täyttymisen hyväksynnästä siltä osin, kuin vaatimukset kuuluvat kyseisen viranomaisen toimivaltaan. Esimerkiksi, jos radiolaitteeksi katsottava laite määritettäisiin ehdotuksen tarkoittamaksi kriisin kannalta olennaiseksi nimetyksi tavaraksi, Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi tavaraa koskevasta hyväksynnästä siltä osin kuin kysymys on Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan kuuluvista olennaisista vaatimuksista. Näin ollen Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan ei kuuluisi antaa hyväksyntää esimerkiksi siltä osin kuin kysymys on tavaran säteilyturvallisuutta koskevasta asiasta, jonka osalta toimivaltainen viranomainen olisi Säteilyturvakeskus.
Toimivaltaisen viranomaisen tehtävien osalta valmistelun aikana on tuotu esille FINAS-akkreditointiyksikön sekä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtävien riittävästä eriyttämisestä huolehtiminen. FINASin toimintaa ohjaavassa standardissa EN ISO 17011 kohdassa 4.4.11 todetaan, että “The accreditation body and any part of the same legal entity shall not offer or provide any service that affects its impartiality, such as: a) conformity assessment activities covered by accreditation.” Turvallisuus- ja kemikaaliviraston sekä FINASin olisi varmistuttava siitä, että FINASin puolueettomuus ei vaarannu tilanteessa, jossa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto myöntää luvan markkinoille saattamiseen tilanteessa, jossa vaatimustenmukaisuuden arviointia ei voi suorittaa normaaliolojen käytäntöjen mukaisesti. Poikkeusluvan voisi saada vain komission täytäntöönpanosäädöksissä nimetyille kriisin kannalta olennaisille tuotteille ja niille olisi poikkeusluvasta huolimatta haettava vaatimustenmukaisuuden arviointia, jotta niitä voidaan saattaa markkinoille hätätilan päättyessä. FINASin puolueettomuuden ei voisi katsoa vaarantuvan sellaisessa tilanteessa, jossa on käynnissä laajamittainen sisämarkkinoiden hätätila, jonka aikana vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset eivät kykenisi käsittelemään kriisin kannalta olennaisia tuotteita koskevia hakemuksia ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto katsoisi perustelluksi ottaa käsittelyyn tai myöntää poikkeuslupahakemuksen.
Markkinavalvontaviranomaisen toimiessa luvan myöntävänä viranomaisena olisi varmistuttava myös valvonnan puolueettomuudesta poikkeusluvalla markkinoille saatettujen tuotteiden kuuluessa luvan myöntävän viranomaisen markkinavalvonnan piiriin. Toimintojen tehokas organisatorinen eriyttäminen ja luvan käsittelyn läpinäkyvyys tukevat puolueettomuutta. Ehdotetun 7 §:n mukainen ulkopuolisen asiantuntijan käyttäminen luvan käsittelyssä voi myös edistää puolueettomuutta. Markkinavalvonnan puolueettomaksi toteuttamiseksi voidaan hyödyntää unionin sisämarkkinoiden hätätilan sääntelyä, joka tukee eri jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisten keskinäistä yhteistyötä ja sisältää esimerkkitoimenpiteenä asiantuntijoiden lähettämisen. Sisämarkkinoiden hätätilan aikana markkinavalvontaviranomaisen on voitava keskittyä sen ensisijaisiin tehtäviin, eli markkinavalvontaan. Poikkeuslupa voitaisiin myöntää vain, jos markkinoille ei pääse riittävästi tuotteita ilmoitettujen laitosten vaatimustenarviointien estymisen takia. Tilanteessa, jossa markkinoille pääsee tuotteita normaalien vaatimustenarviointien kautta, lupia ei pääsääntöisesti myönnettäisi ja markkinavalvontaviranomainen voisi keskittää resurssinsa pääasiallisiin tehtäviinsä. Vastaavasti tilanteessa, jossa luvan myöntäminen voisi tulla kyseeseen, olisi markkinoilla oltava täytäntöönpanosäädöksessä nimetystä tavarasta puute, johon hakijan hakemuksen perusteella voitaisiin katsoa luvan kohteena olevan tavaran vastaavan. Suomessa osalla tuotesektoreista voi olla tilanne, että markkinavalvontaviranomaisilla on käytettävissään käytännössä vain yksi sektorin asiantuntija. Yksittäisen asiantuntijan osallistumista sekä luvan myöntämiseen, että markkinavalvontaan olisi vältettävä muissa kuin kiireellisissä ja välttämättömissä tilanteissa. Sen ehkäisemiseksi, että sama asiantuntija olisi vastuussa sekä luvan käsittelystä että tuotteen markkinavalvonnasta, voidaan viranomaisissa järjestää luvan myöntävä toiminto siten, että puolueettomuudesta varmistutaan. Puolueettomuutta voitaisiin tukea myös muilla organisaation sisäisillä keinoilla, kuten osittaisten päällekkäisten osaamisalueiden kehittämisellä.
6 §.Poikkeusluvan myöntäminen. Pykälässä säädettäisiin poikkeusluvan myöntämisestä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin liitesäädösten edellyttämällä tavalla, että jäsenvaltio voi talouden toimijan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä antaa luvan sellaisen komission täytäntöönpanosäädöksessä luetellun tavaran markkinoille saattamiseen tai käyttöönottoon, jonka osalta ei ole suoritettu ilmoitetun laitoksen pakollista osallistumista edellyttäviä vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä mutta jonka osalta on osoitettu kaikkien sovellettavien olennaisten vaatimusten täyttyminen kyseisessä luvassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti. Momentissa käyttöönotolla tarkoitettaisiin esimerkiksi köysiratalaitteistoasetuksen 43 c artiklan 1 kohdassa tarkoitettua liittämistä laitteistoon. Luvan myöntäisi 5 §:ssä määritelty toimivaltainen viranomainen. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ATEX-direktiivin, kaasulaiteasetuksen ja painelaitedirektiivin soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta myös tavaran käyttämisestä valmistajan omiin tarkoituksiin siten, kuin näiden tuotesektoreiden osalta liiteasetuksella ja -direktiivillä muutettavassa unionin sääntelyssä edellytetään säädettävän. Pykälän 3 momentissa edellytettäisiin, että tuotteen turvallisesta käytöstä on voitava riittävästi varmistua. Tämä tarkoittaisi, että luvanhakijan on voitava osoittaa luvan myöntävälle viranomaiselle tuotteen täyttävän olennaiset turvallisuusvaatimukset. Lupa voitaisiin myöntää esimerkiksi tapauksissa, joissa sisämarkkinoiden toimintaan kohdistuvat häiriöt voivat vaikuttaa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksiin tai joissa kriisin kannalta olennaisiksi tavaroiksi määriteltyjen tuotteiden testauskapasiteetti ei olisi riittävä. Soveltamisalaan kuuluvien tuotesektoreiden normaaliolojen menettelyt poikkeavat toisistaan ja osalla sektoreista on yleisempää hyödyntää Suomen ulkopuolelle sijoittautuneita ilmoitettuja laitoksia. Luvan myöntämisessä olisi arvioitava, onko hakija riittävästi pyrkinyt selvittämään vaatimustenmukaisuuden arvioinnin mahdollisuutta myös toisissa jäsenvaltioissa etenkin niissä tilanteissa, joissa se on sektorilla vakiintunut tapa. Lupa voitaisiin myöntää tavaralle, jonka markkinoille saattamisella arvioidaan olevan konkreettinen vaikutus kriisin vaikutusten vähentämiseen. Tällainen nopeutettu ja poikkeuksellinen markkinoille saattaminen auttaisi lisäämään nopeasti kriisin kannalta olennaisten tavaroiden toimituksia ja samalla helpottaisi valmistajien tilannetta, sillä ne voisivat saattaa markkinoille ensimmäisiä tuote-eriä tai -sarjoja ennen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen päätökseen saattamista. Kun vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt on saatettu onnistuneesti päätökseen, seuraavien tuote-erien tai -sarjojen olisi oltava täysin asiaa koskevien sovellettavien sääntöjen mukaisia. Luvan myöntämisestä olisi ilmoitettava Euroopan komissiolle, muille jäsenvaltioille ja Tullille.
7 §.Asiantuntijan käyttäminen. Pykälässä säädettäisiin toimivaltaisen viranomaisen mahdollisuudesta käyttää apunaan ulkopuolista asiantuntijaa. Ulkopuolisen asiantuntijan olisi oltava pätevä, millä tarkoitetaan sitä, että hänellä tulee olla tarkastusten, tutkimusten, selvitysten ja muiden viranomaisen tarvitsemien avustavien tehtävien tekemiseen tarvittava asiantuntemus. Ulkopuolisen asiantuntijan on osoitettava pätevyytensä ja käyttämiensä tarkastus- ja tutkimusmenetelmien luotettavuus palveluja tilaavalle viranomaiselle. Valvontaa koskevasta päätöksenteosta vastaisi aina valvontaviranomainen. Viranomaisen harkinnassa olisi, milloin ulkopuolista asiantuntijaa tarvitaan. Harkinnassa olisi huomioitava hakemuksen ja tavaran merkityksellisyys kriisin ja hätätilan kannalta. Asiantuntija ei toimisi itsenäisesti vaan suorittaisi valvontaan liittyviä avustavia tehtäviä valvontaviranomaisen apuna. Valvontaviranomaisella olisi täysi vastuu asiassa, vaikka hän käyttäisikin apunaan asiantuntijaa. Valvontaviranomainen valitsee asiantuntijan, arvioi tämän pätevyyden ja maksaa asiantuntijan käytöstä aiheutuneet kulut. Asiantuntija voisi olla esimerkiksi toinen valvontaviranomainen, asiantuntijalaitos tai yksittäinen, asiaan perehtynyt henkilö. Asiantuntija voisi olla myös esimerkiksi Suomessa virkamiesvaihdossa oleva toisen EU-maan valvontaviranomaisen edustaja.
Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan asiantuntijaan sovellettaisiin hänen suorittaessaan valvontatoimintaan liittyviä avustavia tehtäviä rikosoikeudellista virkavastuuta sekä yleisiä vahingonkorvausoikeudellisia säännöksiä. Lisäksi ilman nimenomaista lainsäännöstäkin asiantuntijan esteellisyyteen ja menettelytapoihin sovellettaisiin julkisuuslakia, hallintolakia (434/2003) ja kielilakia (423/2003). Asiantuntijan tulee näin ollen esimerkiksi olla tehtävässään riippumaton.
8 §.Poikkeusluvan sisältö ja voimassaolo. Pykälässä säädettäisiin luvassa olevista tiedoista siten kuin liiteasetuksessa ja -direktiivissä edellytetään. Liitesäädöksistä johtuu vähimmäistaso ja kansallisesti voidaan liikkumavaran puitteissa säätää luvan sisällöstä tarkemmin. Esityksessä ei ehdoteta säädettäväksi luvan sisällöstä tarkemmin. Ehdotetun 1 momentin 5 kohtaan sisältyisi mahdollisuus velvoittaa luvan saanut talouden toimija ilmoittamaan kaikista tietoonsa tulleista tapaturmista ja onnettomuuksista, jotka liittyvät luvanvaraiseen tavaraan.
9 §.Poikkeusluvan hakeminen. Pykälässä säädettäisiin lupahakemuksen osoittamisesta toimivaltaiselle viranomaiselle. Asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säädöksiä lupahakemusmenettelyn sujuvoittamiseksi poikkeamatta kuitenkaan komission täytäntöönpanosäädöksissä pakottavasti säädetystä. Asetuksella voitaisiin antaa hakemuksen liitteitä ja sisältöä koskevia säännöksiä sekä säännöksiä hakemuksen käsittelystä, hakijan kuulemisesta ja käsittelyn tavoiteajoista. Ehdotetun 5 §:n 3 momentin tarkoittamassa tilanteessa toimivaltaisia viranomaisia voi olla yhden tavaran osalta useampia. Tällaisessa tilanteessa hakemuksen voisi osoittaa mille tahansa tilanteessa toimivaltaiselle viranomaiselle. Hyvän hallinnon perusteiden mukaan, jos asia ei kuulu viranomaisen toimivaltaan, sen on pyrittävä opastamaan asiakas toimivaltaiseen viranomaiseen. Viranomaisen, jolle on erehdyksestä toimitettu asiakirja sen toimivaltaan kuulumattoman asian käsittelemiseksi, on myös siirrettävä asiakirja toimivaltaiseksi katsomalleen viranomaiselle. Siirrosta on ilmoitettava asiakirjan lähettäjälle.
10 §.Luvan saaneen tavaran merkinnät. Pykälässä säädettäisiin merkinnöistä siten kuin liiteasetuksessa ja -direktiivissä edellytetään. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen CE-merkintärikkomuksesta annettuun lakiin (187/2010). Komission täytäntöönpanosäädöksissä voi olla merkintöjä koskevia vaatimuksia, joita olisi toisen momentin mukaan noudatettava. Merkinnöistä voitaisiin antaa tarkempia säädöksiä valtioneuvoston asetuksella poikkeamatta kuitenkaan komission täytäntöönpanosäädöksissä säädetystä.
11 §.Poikkeusluvan alueellinen ulottuvuus ja toisen jäsenvaltion luvan tunnustaminen. Pykälässä säädettäisiin toimivaltaisen viranomaisen mahdollisuudesta tunnustaa toisessa jäsenvaltiossa myönnetyn poikkeusluvan voimassaolon Suomessa. Toisessa jäsenvaltiossa myönnetyn luvan edellytyksenä olisi EU-säädöksistä johtuen, että tavara täyttää sitä koskevat olennaiset vaatimukset. Luvan tunnustaminen mahdollistaisi tavaran saattamisen markkinoille Suomen alueella ilman, että sille erikseen myönnettäisiin Suomessa poikkeuslupaa. Olennaisten vaatimusten täyttymistä arvioitaessa olisi voitava tukeutua toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tekemään arviointiin ja voitaisiin pyytää tutustumista arvioinnissa käytettyihin luvan myöntämisen perusteisiin tai muuten pyrkiä hyötymään jo tehdystä arviosta. Tunnustamismenettely voisi siten olla Suomen viranomaisille kevyempi, kuin luvan myöntäminen ja edistäisi kriisin kannalta olennaisten tavaroiden saatavuutta Suomessa. Luvan tunnustaminen ilmoitettaisiin komission tietojärjestelmään siten kuin liiteasetuksessa ja -direktiivissä edellytetään. Luvan tunnustamisesta olisi ilmoitettava myös Tullille.
12 §.Talouden toimijan velvollisuudet poikkeusluvassa. Pykälässä säädettäisiin luvan saaneen talouden toimijan velvollisuuksista siten kuin liiteasetuksessa ja -direktiivissä edellytetään. Pykälän ensimmäisen momentin toisessa kohdassa säädettäisiin tavaran merkintöjen kielestä. Sektorikohtaisessa sääntelyssä on eroja siitä, millä kielellä millainenkin tieto on esitettävä. Tapauskohtaisesti kielen on oltava suomi tai ruotsi, joskus molemmat ja erityisissä tilanteissa tiedot voidaan esittää ”markkinavalvontaviranomaisen hyväksymällä kielellä”. Kielilain kuluttajahyödykkeitä koskevan 34 §:n mukaan tavaralta edellytettävä ”varoitus” olisi oltava yksikielisen kunnan kielellä taikka molemmilla kielillä kaksikielisessä kunnassa. Kuluttajille myytävien tuotteiden kielivaatimuksista säädetään myös kuluttajatuotteiden turvallisuudesta annetussa laissa (184/2025). Hätätilasääntelyn soveltamisalaan kuuluu kuitenkin myös muille kuin kuluttajille tarkoitettuja tuotteita. Tavaroissa, joita koskevan luvan voimassaoloa on laajennettu, on oltava tiedot siitä, että ne saatetaan markkinoille ”kriisin kannalta olennaisina tavaroina”. Täytäntöönpanosäädöksessä täsmennetään kyseisten tietojen sisältö ja esitystapa. Liitesäädösten mukaan tietojen sekä kaikkien merkintöjen on oltava selkeitä, ymmärrettäviä ja helppotajuisia, ja ne on tapauksen mukaan esitettävä kuluttajien ja muiden loppukäyttäjien helposti ymmärtämällä, kyseisen jäsenvaltion määrittämällä kielellä. Tämä kieli olisi suomi tai ruotsi.
3 lukuIlmoitettujen laitosten velvoitteet hätätilassa
13 §.Hakemusten priorisointi. Pykälässä säädettäisiin ilmoitettujen laitosten kriisin kannalta olennaisten tavaroiden priorisointivelvollisuudesta siten kuin liiteasetuksessa ja -direktiivissä edellytetään.
14 §.Testauskapasiteetin lisääminen. Pykälässä säädettäisiin laitosten velvollisuudesta lisätä olennaisiksi tavaroiksi nimettyjen tuotteiden testauskapasiteettia siten kuin liiteasetuksessa ja -direktiivissä edellytetään.
15 §.Valvonta ja ilmoittamisesta vastaava viranomainen. Pykälässä säädettäisiin informatiivisesta viittauksesta ilmoitettujen laitosten valvonnasta. Eräitä tuoteryhmiä koskevista ilmoitetuista laitoksista annetussa laissa sekä ympäristöministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan ilmoitettuja laitoksia koskevissa säädöksissä on säädetty toimivaltaisen viranomaisen toimenpiteistä tapauksissa, joissa ilmoitettu laitos ei täytä säädettyjä edellytyksiä tai ei noudata hyväksymispäätöksessä annettuja ehtoja taikka toimii muuten olennaisesti säännösten vastaisesti. Nimeämisen peruuttamista ja muita toimenpiteitä koskeva sääntely perustuisi siten jo voimassa olevaan sääntelyyn. Pykälässä ei säädettäisi tarkasti viittauksesta sektorikohtaisiin säädöksiin vaan viitattaisiin yleisesti kaikkia soveltamisalaan kuuluvien ilmoitettujen laitosten sääntelyyn.
4 luku Vaatimustenmukaisuusolettama hätätilassa
16 §.Poikkeuksellinen vaatimustenmukaisuusolettama standardien ja yhteisten eritelmien perusteella. Pykälässä säädettäisiin liiteasetuksessa ja -direktiivissä edellytetyllä tavalla vaatimustenmukaisuusolettamasta standardien ja yhteisten eritelmien perusteella.
5 luku Tietojenvaihto, markkinavalvonnan priorisointi ja viranomaisten avunanto
17 §.Ilmoitettavat tiedot. Pykälässä säädettäisiin liiteasetuksessa ja -direktiivissä edellytetyllä tavalla viranomaisten välisestä tiedonvaihdosta ja ilmoituksista, johon voitaisiin hyödyntää komission ylläpitämää ICSMS-järjestelmää.
18 §.Viranomaisten keskinäinen avunanto. Pykälässä säädettäisiin liiteasetuksessa ja -direktiivissä edellytetyllä tavalla markkinavalvontaviranomaisten keskinäisestä avustamisesta. Avustamisvelvollisuus koskisi myös muiden jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisten avustamista kohtuullisin keinoin resurssien salliessa.
19 §.Tiedonvaihto ja tietojen luovuttaminen. Pykälässä säädettäisiin liiteasetuksessa ja -direktiivissä olevien velvoitteiden tehokkaan ja turvallisen toiminnan edellyttämällä tavalla viranomaisten tiedonvaihdosta ja poikkeusluvankäsittelyssä saatujen tietojen luovuttamisesta. Markkinavalvonnassa saatujen tietojen luovuttamisesta ei säädettäisi, vaan sitä koskisi nyt voimassa oleva sääntely. Viranomaisen asiakirjasalaisuudesta ja salassapitovelvoitteista säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999). Salassapitoperusteissa on usein kyse talouden toimijan liike- ja ammattisalaisuuksista tai esimerkiksi onnettomuustiedoista (HE 139/2022 vp. s. 252). Ehdotetut säännökset vastaisivat tarkoitukseltaan markkinavalvontalaissa ja muussa kansallisessa sääntelyssä voimassa olevaa tietojenvaihtoa ja luovuttamista koskevaa sääntelyä. Ehdotetulla pykälällä varmistettaisiin, että markkinavalvontaviranomaisten välillä sekä markkinavalvontaviranomaisten ja Tullin ulkorajaviranomaisena välillä kulkisi kunkin hätätilan aikaisten tehtävien hoitamiseen tarvittava tieto. Luvan myöntävä viranomainen saisi tietoja hakemuksen käsittelyä ja luvan ehtojen täyttymisen seurantaa varten. Viranomaisten keskinäinen tiedonsaanti on turvattava silloinkin, kun kyse on salassa pidettävistä tiedoista. Julkisuuslaissa ei ole säännöksiä siitä, että salassa pidettäviä tietoja voisi luovuttaa toiselle viranomaiselle tietyn tehtävän suorittamiseksi. Asiasta täytyy siksi säätää erikseen erityislainsäädännössä. Säännöksellä pyrittäisiin laissa varmistamaan 5 §:ssä määrätyn toimivaltaisen viranomaisen tiedonsaantioikeutta. Viranomaisen tiedonsaantitarve saattaa koskea esimerkiksi talouden toimijan kirjanpitoa, josta käy ilmi yksittäisen talouden toimijan myymät tuotteet. Merkityksellisiä voisivat olla tapauskohtaisesti myös tuotteen myynti- ja maahantuontimäärät, jakelukanavat ja tieto siitä, minne kaikkialle kyseistä tuotetta on myyty, taikka esimerkiksi tiedot loppukäyttäjiltä talouden toimijoille tulleista valituksista tai listat loppukäyttäjistä, joille tavaraa on myyty tai sellaisia asiakirjoja, joita valvontaviranomainen tarvitsee omistussuhteiden selvittämiseksi tai muita tarpeellisia tietoja koskien talouden toimijaa ja lupaa tai valvontatapausta. Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillään säätää erityisistä jäljitettävyysvaatimuksista, joita koskevan tiedon siirtyminen olisi myös turvattava. Terveystietojen saaminen voisi tulla kysymykseen esimerkiksi tilanteessa, jossa tavarasta on aiheutunut vahinkoa henkilölle tai jos tuote on esimerkiksi ollut mukana onnettomuudessa, ja on tarpeen selvittää, onko onnettomuus johtunut tuotteen ominaisuuksista vai tuotteen virheellisestä käytöstä.
Tiedonsaantioikeudella taattaisiin toimivaltaiselle viranomaiselle oikeus saada tietoja lupaharkinnassa olevan tai luvan saaneen tavaran turvallisuudesta soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin liittyen. Tietojensaantioikeus henkilötietojen osalta rajoittuisi vain luvan myöntämisen ja valvonnan kannalta välttämättömiin tietoihin. Terveydentilaa taikka tavaran käytön olosuhteita koskevat tiedot voivat olla välttämättömiä, kun selvitetään esimerkiksi säteilylle altistumista. Luovutettavien tietojen olisi liityttävä soveltamisalaan kuuluvan tavaran terveys- ja turvallisuusvaatimusten täyttymiseen tai tavaran turvalliseen käyttöön ja luvan hakemiseen. Luovutettavia henkilötietoja voisivat olla hakijan ja sen edustajan ammatissaan käyttämät yhteystiedot. Terveyteen, työoloihin tai muuhun tuotteen käyttöön liittyviä tietoja voisi olla tarpeen siirtää viranomaisten välillä esimerkiksi liittyen tavaraan liittyvän onnettomuuden tai muun tietoon tulleen vaaran tai vahingon osalta. Viranomaisen olisi voitava saada tieto siitä, mitä on tapahtunut ja mitkä eri tekijät ovat vaikuttaneet tapahtumaan. Tällaisten tietojen saaminen ja luovuttaminen voisi koskea henkilöä, joka ammattinsa puolesta toimii luvanvaraisten tavaroiden kanssa, taikka kuluttajille tarkoitetun luvanvaraisen tavaran haltijaa tai muuta onnettomuuden osallista, jonka turvallisuus tai terveys on vaarantunut tai heikentynyt luvanvaraiseen tavaraan liittyvässä onnettomuudessa. Tällaisissa tilanteissa saatavan tai toiselle viranomaiselle luovutettavan tiedon olisi rajauduttava tavaran tai sen käytön aiheuttamaan vaaraan tai vahinkoon liittyviin tietoihin ja tietojen olisi oltava välttämättömiä laissa säädetyn tehtävän suorittamiselle. Viranomaisia, joilta luvan myöntävän viranomaisen olisi voitava saada tietoa olisivat ensisijaisesti markkinavalvontaviranomaiset, Tulli, esitutkintaviranomainen ja Onnettomuustutkintakeskus. Tuotteen käytöstä riippuen välttämättömiä tietoja voitaisiin pyytää myös muulta viranomaiselta. Myös olennaiset turvallisuusvaatimukset täyttävä tavara voi olla osana onnettomuutta, joka johtuu siihen liittymättömästä syystä. Luvan mahdollisen peruuttamisen tai muun toimenpiteen, kuten tavaran turvallista käyttöä koskevan tiedottamisen olisi perustuttava kattavaan tietoon, jota mm. Onnettomuustutkintakeskus voi tuottaa. Ilmoitetut laitokset hoitavat julkista hallintotehtävää ja niillä voi olla tavaran turvallisuutta koskevia tietoja, jos talouden toimija on ennen lupahakemusta pyrkinyt saattamaan tavaran vaatimustenmukaisuuden arviointiin, vaikka sitä ei olisi suoritettu loppuun tai arvioinnin tulos on kielteinen. Talouden toimijoilla on lisäksi intressissä saattaa luvan saanut tavaransa ilmoitetun laitoksen suorittamaan vaatimustenmukaisuuden arviointiin, jotta niitä voisi saattaa markkinoille hätätilan päättymisen jälkeen. Näissä tilanteissa ilmoitettu laitos voi saada tietoa, joka on merkityksellistä tavaran turvallisuus- ja terveysvaikutusten kannalta ja olisi välttämätöntä turvallisuuden ja terveyden suojaamiseksi saattaa luvan myöntäneen viranomaisen tietoon, jotta viranomainen voi huomioida sen lupaa ja sen myöntämistä arvioidessaan. Eräitä tuoteryhmiä koskevista ilmoitetuista laitoksista annetun lain 15 §:ssä säädetään ilmoitetun laitoksen velvollisuudesta toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot arvioinneista antamiensa todistusten epäämisestä ja rajoittamisesta sekä annetun todistuksen peruuttamisesta. Ehdotettu säännös on tarpeellinen, koska Suomessa ilmoitetut laitokset hoitavat yksityisinä julkista hallintotehtävää ja niitä velvoittaa julkisuuslainsäädäntö. On tärkeää, että toimivaltaiselle viranomaiselle säädetään laissa oikeus saada luvan myöntämisen edellyttämiä tietoja myös ilmoitetulta laitokselta, jos esimerkiksi rakennustuotetta koskevissa asiakirjoissa on epäselvyyttä. Ehdotetulla sääntelyllä varmistuttaisiin eri sektorien yhdenmukaisesta sääntelystä ja täydennettäisiin tässä laissa tarkoitetun viranomaisen mahdollisuutta hyödyntää ilmoitetun laitoksen tuottamaa kriisin kannalta olennaista tavaraa koskevaa tietoa.
Ehdotetun 2 momentin mukaan viranomainen saisi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa hakemuksen käsittelyssä tai valvontatoiminnassa saatuja tietoja, jos ne ovat välttämättömiä laissa säädettyjen tehtävien tai velvoitteiden hoitamiseksi. Vastaava säännös on rakentamislain 160 §:ssä. Julkisuuslain 24 §:n 1 momentissa säädetään asiakirjojen salassapitoperusteista, jotka velvoittavat valvontaviranomaista. Talouden toimija saattaa lupahakemuksessaan saattaa viranomaisen tietoon salassa pidettäviä tietoja, joilla on merkitystä tavaran turvallisuuden arvioinnin kannalta. Mahdollisuus luovuttaa lupahakemuksen yhteydessä viranomaiselle saatettuja salassa pidettäviä tietoja olisi tarpeellinen 5 §:n 3 momentin tarkoittamassa tilanteessa, jossa lupahakemuksen edellyttämään tavaran turvallisuuden arviointiin osallistuu useampi viranomainen. Tällainen tieto voisi olla liikesalaisuus tai yhdelle viranomaiselle luvan myöntämisen jälkeen saapunut tieto luvan edellytyksiin olennaisesti vaikuttavasta asiasta, kuten tavaran aiheuttamasta vaarasta sen käytössä. Momentissa säädettäisiin, että henkilöä koskevia tietoja, kuten terveydentilatietoja ja erityisiä tavaran käytön olosuhteita koskevia tietoja, voi luovuttaa vain, jos ne ovat välttämättömiä laissa säädetyn tehtävän suorittamiselle. Terveydentilatiedolla tarkoitettaisiin tavaran tai sen käytön aiheuttamaa vahinkoa tai altistumista tavaran käytön aiheuttamalle vaaralle esimerkiksi vaaralliselle aineelle altistumiseen liittyen. Käytön olosuhteilla tarkoitetaan niitä olosuhteita, joissa tavaran käytöstä on aiheutunut vaara tai vahinko ja joihin voi liittyä esimerkiksi yhdistys- tai harrastustoimintaa. Tällainen tilanne voisi johtua esimerkiksi olennaiset turvallisuusvaatimukset täyttävän tavaran käyttämisestä ohjeiden vastaisesti tai valmistusvirheestä. Koska monia soveltamisalaan kuuluvia tavaroita voi käyttää ammatti-, koti- ja yhdistystoiminnassa ja käytön aiheuttamaa vaaraa on vaikea ennakoida, olisi säädettävä mahdollisuudesta luovuttaa etenkin tavaran käytön terveydelle aiheuttamaan vaaraan liittyviä välttämättömiä tietoja ja tieto siitä, onko tavaraa käytetty sen tarkoitetun käyttötarkoituksen mukaisesti. Pykälässä luetteloitaisiin tahot, joille tietoa voidaan luovuttaa. Onnettomuustutkintakeskuksen oikeudesta tiedonsaantiin säädetään turvallisuustutkintalain 20 §:ssä. Ehdotettu säännös katsotaan tarpeelliseksi niin, että 5 §:ssä tarkoitettu viranomainen voisi luovuttaa toiselle viranomaiselle, taikka Euroopan komissiolle salassa pidettäviä, mutta kriisin kannalta merkittäviä ja luvan seurannan tai laajentamisen kannalta välttämättömiä tietoja.
Ehdotetun 2 momentin 2 kohdan mukaan tietoja voitaisiin luovuttaa salassapitosäännösten estämättä pelastusviranomaiselle pelastustoimintaa varten. Vastaava säännös on rakentamislain lisäksi vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa. Hätätilan aikana olisi varmistuttava siitä, että pelastustoiminnan tukena olisi kattavin ja ajantasaisin tieto tavaran ja sen käytön turvallisuudesta ja ominaisuuksista. Ensisijaisesti tiedot olisivat hakemuksen käsittelyssä ja seurannassa saatuja tietoja, joihin voi kuulua liikesalaisuuksia.
Ehdotetun 2 momentin 3 kohdan mukaan tietoja voisi luovuttaa Euroopan komissiolle Euroopan unionin lainsäädäntöön perustuvan velvoitteen toteuttamiseksi. Tällainen velvoite olisi ainakin säädöspaketissa sektorisääntelyyn lisätty säännös, jonka mukaan laatiessaan ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi komissio voi pyytää kansallisia markkinavalvontaviranomaisia toimittamaan asiaankuuluvia tietoja tai huomautuksia tämän poikkeusluvan perustana olevasta teknisestä arvioinnista.
Tiedon välttämättömyyttä koskeva punninta olisi tehtävä jokaisen salassa pidettävän tiedon osalta erikseen ja osaa saaduista tiedoista voi olla tarpeen suojata laajemmin. Punninnassa olisi huomioitava miten tietojen hyödyntämisellä turvataan perusoikeuksia, kuten oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen, omaisuuden suojaa ja ympäristöä niihin kohdistuvilta uhkilta. Punnintaan vaikuttaisi ainakin kyseessä olevan tavaran turvallisuus, sen mahdollisesti aiheuttaman vaaran luonne ja sen saatavuuden merkittävyys kriisin vaikutusten kannalta.
Kaikessa henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava yleistä tietosuoja-asetusta (EU) 2016/679, jonka sääntely kattaa vaatimuksia henkilötietojen siirtämisestä.
6 luku Markkinavalvonta hätätilassa
20 §.Markkinavalvonnan periaatteet. Pykälässä säädettäisiin markkinavalvonnasta hätätilan aikana siten kuin liiteasetuksella ja -direktiivillä edellytetään. Pykälässä olisi lisäksi informatiivinen viittaus markkinavalvontaa koskevaan sääntelyyn. Valvontaviranomainen voisi määräämällään tavalla ja asettamassaan kohtuullisessa määräajassa määrätä tavaran markkinoille saattavan tai käyttöönottavan talouden toimijan ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin tavaran tai tavaraa koskevien asiakirjojen tai tavaraa koskevien tietojen saattamiseksi olennaisten vaatimusten mukaiseksi, jos tavara tai sitä koskevat asiakirjat tai tiedot eivät ole vaatimusten mukaiset tai niitä ei pyynnöstä toimiteta valvontaviranomaiselle.
21 §.Markkinavalvonnan priorisointi. Pykälässä säädettäisiin valvontatoiminnan priorisoinnista siten kuin liiteasetuksessa ja -direktiivissä edellytetään.
22 §.Poikkeusluvan peruuttaminen. Pykälässä säädettäisiin luvan peruuttamisesta. Lupa olisi voitava peruuttaa tapauksissa, joissa sitä ei ole laajennettu koko unionin alueelle ja luvan edellytykset eivät enää täyty tai tavara aiheuttaa riskin terveydelle tai turvallisuudelle tai muulle suojellulle edulle tai talouden toimija rikkoo luvan ehtoja olennaisesti. Lupaa ei voisi enää peruuttaa kansallisesti, jos komissio on laajentanut sen koko unionin alueelle. Lupa voitaisiin peruuttaa myös erittäin painavasta syystä. Tällaisia syitä olisivat ainakin kokonaisturvallisuuteen, henkeen ja terveyteen liittyvät syyt. Talouden toimijaa olisi peruuttamista edeltäen kuultava kohtuullisessa ajassa. Kohtuullista aikaa arvioitaessa olisi huomioitava luvan voimassaolon jatkumisen aiheuttama vaara tai muu haitta ja sen vakavuus sekä talouden toimijan tosiasiallinen mahdollisuus esittää näkemyksensä. Luvan peruuttamisesta olisi viipymättä ilmoitettava komissiolle ja jäsenmaille, jotka ovat tunnustaneet luvan voimassaolon. Luvassa olevan virheen korjaamista koskisi hallintolain 8 luku sekä hallinnon yleiset periaatteet.
7 luku Seuraamukset
23 §.Hallinnolliset seuraamukset ja tehosteet. Liiteasetuksella ja -direktiivillä muutettavissa säädöksissä edellytetään, että niiden noudattamista tehostetaan seuraamuksilla, jotka ovat oikeasuhtaisia, varoittavia ja tehokkaita. Edellytys koskisi täten myös soveltuvilta osin liiteasetuksella ja -direktiivillä kyseisiin säädöksiin lisättäviä artikloja. Unionin sektorisääntelyyn lisättävissä artikloissa ei säädetä uusista edellytyksistä vaatimustenmukaisuudelle, vaan poikkeavista menettelyistä vaatimustenmukaisuuden osoittamiselle hätätilassa. Vaatimustenmukaisuuden taustalla oleva sektorikohtainen sääntely pysyisi voimassa ja näiltä osin muuttumattomana, jolloin sen rikkomisesta ja sektorikohtaisista seuraamuksista säädettäisiin jo voimassa olevalla sääntelyllä. Esimerkiksi painelaiterikkomuksesta säädetään painelaitelaissa. Ehdotetulla lailla ei ehdotettaisi muutoksia niihin säännöksiin, joita on tehostettu rikosoikeudellisella seuraamuksella, eikä ehdotettaisi säädettäväksi sellaisia uusia kieltoja tai velvollisuuksia, joiden laiminlyömisen voidaan katsoa olevan niin moitittavaa, että olisi perusteltua säätää rikosoikeudellinen seuraamus. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat hätätilan aikaisten poikkeavien menettelyjen mukaan markkinoille saatettujen tavaroiden osalta toteutettavia korjaavia tai rajoittavia toimia, noudatettavia menettelyjä sekä erityisiä merkintä- ja jäljitettävyysvaatimuksia. Rikosoikeudellisesta seuraamuksesta säätäminen siten, että rangaistavuus määräytyisi toistaiseksi tuntemattoman täytäntöönpanosäädöksen perusteella ei ole perusteltua.
Uhkasakkojen suuruutta harkittaessa on uhkasakkolain (1113/1990) 8 §:n mukaisesti otettava huomioon päävelvoitteiden laatu ja laajuus sekä velvoitetun maksukyky. Koska uhkasakon asettamisen tarkoituksena on saada velvoitettu noudattamaan päävelvoitetta, on uhkasakon suuruus harkittava siten, että sen voidaan olettaa johtavan päävelvoitteen täyttämiseen. Uhkasakon käytön tarkoituksena on lakisääteisten velvoitteiden ja viranomaisten päätösten noudattamisen turvaaminen.
Ehdotetussa laissa mukailtaisiin markkinavalvontalaissa säädettyä ja ehdotetaan säädettäväksi markkinavalvontaviranomaisen mahdollisuudesta hyödyntää uhkasakkoa ja teettämisuhkaa tässä esityksessä tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi.
24 §.Ilmoitetun laitoksen velvoitteiden laiminlyönti. Eräitä tuoteryhmiä koskevista ilmoitetuista laitoksista annetussa lain 6 §:ssä säädetään seuraavasti ”Jos ilmoitettu laitos ei enää täytä säädettyjä edellytyksiä tai ei noudata hyväksymispäätöksessä asetettuja ehtoja taikka toimii muuten olennaisesti säännösten vastaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on asetettava ilmoitetulle laitokselle riittävä määräaika asian korjaamiseksi. Toimivaltaisen viranomaisen on peruutettava antamansa hyväksyminen, jos ilmoitettu laitos ei ole korjannut epäkohtaa annetussa määräajassa.” Mainitussa laissa säädetty pätisi myös tämän lain velvoitteiden osalta. Ilmoitettuja laitoksia koskeva sääntely on kuitenkin sektorikohtaisesti eriävää, vaikka ilmoitettavan viranomaisen päätöksissä hyväksyä toimija ilmoitetuksi laitokseksi tehostetaan velvoitteiden noudattamista esimerkiksi peruuttamisella yhtäläisesti. Sektorikohtaisten erojen välttämiseksi huomauttamisesta ja peruuttamisesta on syytä säätää erikseen tämän lain velvoitteiden osalta. Päätöksissä, joissa toimija hyväksytään ilmoitetuksi laitokseksi voitaisiin edellyttää tämän lain velvoitteiden noudattamista.
Jos ilmoitettu laitos rikkoo 11 tai 12 §:ssä säädettyjä velvollisuuksiaan, ilmoittamisesta vastaava viranomainen voi antaa huomautuksen, asettaa määräajan puutteiden korjaamiseksi ja ryhtyä laitoksen hyväksymisen peruuttamista koskeviin toimenpiteisiin sen mukaan kuin erikseen säädetään.
8 luku Erinäiset säännökset
25 §.Hätätilavaiheen päättyminen. Pykälässä säädettäisiin liiteasetuksessa ja -direktiivissä edellytetyllä tavalla siitä, milloin hätätilavaihe on katsottava päättyneeksi. Pykälän toisessa momentissa säädettäisiin poikkeusluvan voimassaolon päättymisestä hätätilavaiheen päättymisen yhteydessä sekä poikkeusluvan varaisesti jo markkinoille saatettujen tuotteiden kohtelusta siten kuin liiteasetuksessa ja -direktiivissä edellytetään. Jo markkinoille saatettuja tuotteita ei sellaisenaan liiteasetuksessa ja -direktiivissä säädellä markkinoilta poisvedettäviksi.
26 §.Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. Direktiiviä ja asetusta aletaan soveltamaan 30.5.2026 alkaen, joten lain olisi tultava voimaan 29.5.2026.