7.1
Vakuutusyhtiölaki
1 lukuVakuutusyhtiön toiminnan keskeiset periaatteet ja lain soveltaminen
2 a §. Euroopan unionin lainsäädäntö. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi Solvenssi II -direktiivin määritelmä.
Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi, sillä jatkossa voimassa olevan lain mukaiset pienet vakuutusyhtiöt olisivat pieniä ja ei-monimutkaisia vakuutusyhtiötä, joita koskisivat direktiivin mukaiset suhteuttamistoimenpiteet.
3 a §. Riskit. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 momentti, jossa säädetään kestävyysriskin sekä kestävyystekijöiden määritelmästä. Ehdotetut määritelmät vastaavat direktiivin 13 artiklan 44 ja 45 kohdan määritelmiä.
3 b §. Pieni vakuutusyhtiö. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Voimassa olevan lain mukaiset pienet vakuutusyhtiöt olisivat jatkossa uuden 2 b luvun mukaisia pieniä ja ei-monimutkaisia vakuutusyhtiöitä. Muutosta ehdotetaan sääntelyn selkeyden säilyttämiseksi. Pienistä ja ei-monimutkaisista vakuutusyhtiöistä on direktiivin mukaisesti säädettävä, joten kansallinen erillinen pienen vakuutusyhtiön määritelmä, jonka osalta sovellettaisiin erilaista suhteellisuutta koskevaa sääntelyä, tekisi sääntelystä monimutkaisen.
8 §. Vakuutusomistusyhteisö. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että vakuutusomistusyhteisön määritelmää täsmennettäisiin. Voimassa olevan lain mukaan vakuutusomistusyhteisön määrittely riippuu siitä, katsooko valvontaviranomainen, että kyseisen yrityksen pääasiallinen toiminta on hankkia ja omistaa osuuksia tytäryrityksissä. Jatkossa säädettäisiin täsmällisemmin, milloin toiminta olisi sellaista, että se täyttää vakuutusomistusyhteisön määritelmän.
Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusomistusyhteisö olisi edelleen voimassa olevaa määritelmää vastaavalla tavalla emoyritys, jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on tässä laissa tarkoitettu vakuutusyritys. Kyseinen emoyritys olisi vakuutusomistusyhteisö, jos se täyttää momentissa luetellut edellytykset. Momentin 1 kohdan mukaan yritys katsottaisiin vakuutusomistusyhteisöksi, jos sen pääasiallinen liiketoiminta (riippumatta siitä mitä kyseinen yritys on ilmoittanut toimialakseen) olisi hankkia ja omistaa osuuksia vakuutusyrityksistä, tarjota oheispalveluja yhden tai useamman sidosyrityksenä olevan vakuutusyrityksen pääasialliselle toiminnalle, tai harjoittaa yhtä tai useampaa luottolaitosten vakavaraisuusdirektiivin liitteessä I olevassa 2–12 ja 15 kohdassa lueteltua toimintaa tai sijoituspalvelulain (747/2012) 2 luvun 3 §:ssä tarkoitettua palvelua tai toimintaa, joka liittyy kyseisen lain 1 luvun 14 §:ssä lueteltuihin rahoitusvälineisiin.
Momentin 2 kohdan mukaan kohdassa luetelluista mittareista vähintään 50 prosenttia on liityttävä tytäryrityksiin, jotka ovat vakuutusyrityksiä, kolmannen maan vakuutusyrityksiä, vakuutusomistusyhteisöjä, ryhmittymän omistusyhteisöjä, kolmannen maan vakuutusyritysten omistusyhteisöjä tai yrityksiin, jotka tarjoavat yhden tai useamman ryhmään kuuluvan vakuutusyrityksen pääasiallisen toiminnan oheispalveluja sekä yrityksen itsensä harjoittamaan toimintaan, joka ei liity osuuksien hankintaan tai hallussapitoon tytäryrityksissä, jotka ovat vakuutusyrityksiä tai kolmannen maan vakuutusyrityksiä, jos kyseinen toiminta on luonteeltaan samanlaista kuin vakuutusyritysten harjoittama toiminta. Kyseiset mittarit ovat yrityksen oma pääoma sen konsolidoidun aseman perusteella, yrityksen varat sen konsolidoidun aseman perusteella, yrityksen tulot sen konsolidoidun aseman perusteella, yrityksen henkilöstö sen konsolidoidun aseman perusteella ja muu mittari, jota Finanssivalvonta pitää merkityksellisenä.
Pykälän 2 momentin mukaan vakuutusomistusyhteisönä ei kuitenkaan pidettäisi vakuutusyritystä, luottolaitosta, rahoitusalan holdingyhtiöitä, sijoituspalveluyritystä, lisäeläkelaitosta tai ryhmittymän omistusyhteisöä.
Pykälän 1 ja 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 212 artiklan 1 kohdan f alakohta.
Pykälän 3 momentissa mainittaisiin selkeyden vuoksi, että emoyritys, tytäryritys, vakuutusyritys, kolmannen maan vakuutusyritys ja ryhmittymän omistusyhteisö on määritelty lain 26 luvussa.
16 a §. Suhteellisuusperiaate. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Lakiin ehdotetussa uudessa 2 a luvussa säädetään uudesta luokittelusta, jonka perusteella vakuutusyhtiö voidaan luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi vakuutusyhtiöksi. Pienet ja ei-monimutkaiset vakuutusyhtiöt voivat soveltaa tiettyjä suhteuttamistoimenpiteitä. Sen lisäksi, että pienet ja ei-monimutkaiset vakuutusyhtiöt voivat käyttää suhteuttamistoimenpiteitä siten kuin 2 a luvussa on ehdotettu säädettäväksi, tämän pykälän mukainen yleinen suhteellisuusperiaate on myös erityisesti otettava huomioon pienten ja ei-monimutkaisten vakuutusyhtiöiden osalta. Muutoksella pannaan täytäntöön Solvenssi II -direktiivin 29 artiklan 3 kohta.
Voimassa olevan pykälän 2 momentti siirtyy sisällöltään muuttumattomana 3 momentiksi.
2 lukuVakuutusyhtiön perustaminen ja toimilupa
3 §. Toimiluvan hakeminen. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 11 kohta, jonka mukaan jatkossa vakuutusyhtiön toimilupahakemukseen olisi liitettävä myös tieto siitä, mikäli hakijan toisessa jäsenvaltiossa hakema toimilupa vakuutustoiminnan harjoittamiseen, muun rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain mukaisen säännellyn yrityksen tai lisäeläkelaitoksen toiminnan harjoittamiseen taikka rekisteröinti vakuutusedustajaksi on hylätty tai peruttu, sekä syyt hylkäämiselle tai peruuttamiselle. Pykälän 4 momentin 11 kohdalla pannaan täytäntöön direktiivin 18 artiklan 1 kohdan i alakohta.
5 §. Finanssivalvonnan velvollisuus pyytää lausunto. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Finanssivalvonnan olisi pyydettävä toimilupahakemuksesta lausunto toisen ETA-valtion luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten toimintaa valvovalta valvontaviranomaiselta, jos vakuutusosakeyhtiöstä tulee toisessa ETA-valtiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen tytäryhtiö tai toisessa ETA-valtiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen emoyrityksen tytäryhtiö taikka jos määräysvalta perustettavassa vakuutusyhtiössä siirtyy samalle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle kuin toisessa ETA-valtiossa toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa tai sijoituspalveluyrityksessä. Voimassa olevassa laissa kyseisen lausunnon pyytämisestä säädetään Solvenssi II -direktiivistä poiketen siten, että lausunto olisi pyydettävä kyseisen ETA-valtion vakuutustoimintaa valvovalta viranomaiselta, vaikka Solvenssi II -direktiivin 26 artiklan 2 momentissa säädetään, että lausunto on pyydettävä luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä valvovalta viranomaiselta, jos toisessa valtiossa oleva yritys on luottolaitos tai sijoituspalveluyritys. Jos toisessa valtiossa oleva yritys on vakuutusyritys, lausunto olisi edelleen pyydettävä kyseisen valtion vakuutustoimintaa valvovalta viranomaiselta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädetään siitä, että mikäli 1 momentissa tarkoitettu toisen ETA-valtion vakuutustoimintaa valvova viranomainen pyytää toimilupahakemuksen yhdessä arviointia, Finanssivalvonnan on arvioitava toimilupa yhdessä kyseisen viranomaisen kanssa ja otettava huomioon yhteisen arvioinnin johtopäätökset päättäessään toimiluvan myöntämisestä tai epäämisestä. Direktiivin 26 artiklan 4 kohdan mukaan kaikki sellaiset ETA-valtioiden vakuutustoimintaa valvovat viranomaiset, joita on toimilupahakemuksen yhteydessä kuultava, voivat myös pyytää toimilupahakemuksen yhteistä arviointia. Säännöksellä pannaan täytäntöön direktiivin 26 artiklan 4 kohta siltä osin kuin on kyse siitä, että toisen ETA-valtion valvontaviranomainen pyytää Finanssivalvonnalta toimilupahakemuksen yhdessä arviointia.
6 §. Toimiluvan myöntämisen edellytykset. Pykälän 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että mikäli Finanssivalvonnan on 5 §:n 3 momentin mukaisesti arvioitava toimilupahakemus toisen ETA-valtion viranomaisen kanssa, aikaa toimilupahakemuksen arvioinnille olisi kaksi kuutautta normaalia enemmän, eli kahdeksan kuukautta. Lisäyksellä pannaan täytäntöön direktiivin 25 artiklan 3 kohtaan tehty vastaava lisäys.
9 a §. Toimiluvan peruuttaminen ja toimiluvan mukaisen toiminnan rajoittaminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa viitattaisiin niihin valvontaa ja valvontavaltuuksia koskeviin säännöksiin, joita vähintään olisi edelleen sovellettava yhtiöön, vaikka sen toimilupa olisi peruutettu tai yhtiö olisi asetettu selvitystilaan tai konkurssiin. Säännöksen tarkoituksena ei ole muuttaa vallitsevaa oikeustilaa, mutta se on tarpeen direktiivin täytäntöönpanon varmistamiseksi. Käytännössä se, miten kauan tämän lain 25 luvun säännöksiä on tarpeen soveltaa yhtiöön, riippuu kustakin yksittäistapauksesta. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 144 artiklan 4 kohta.
9 b §. Tietojen ilmoittaminen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Finanssivalvonnan on annettava tiedoksi Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle myös toimiluvan epäämistä koskevat päätökset. Pykälään ehdotettu lisäys vastaa direktiivin 25 artiklan 3 kohtaa siltä osin, kuin mainittu kohta koskee Finanssivalvonnan tehtäviä.
2 a lukuSuhteuttamistoimenpiteet
Solvenssi II -direktiivissä säädetään jatkossa luokittelusta pieneksi ja ei-monimutkaiseksi yhtiöksi. Vakuutusyhtiö, joka täyttää pienelle ja ei-monimutkaiselle vakuutusyhtiölle asetetut kriteerit, voidaan jatkossa luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi. Pienet ja ei-monimutkaiset vakuutusyhtiöt voivat lähtökohtaisesti automaattisesti käyttää tiettyjä suhteuttamistoimenpiteitä, siten kuin laissa tai alemmalla tasolla erikseen säädetään. Suhteuttamistoimenpiteillä tarkoitetaan lain soveltamisen helpotuksia, jotka voivat olla joko poikkeuksia säännöksiin, jolloin kyseistä säännöstä ei tarvitse soveltaa, tai muita helpotuksia.
Vakuutusyhtiölakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi luku, jossa säädetään pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokittelun edellytyksistä, luokittelumenettelystä, luokittelun päättymisestä, Finanssivalvonnalle annettavista tiedoista sekä siitä, mitä suhteuttamistoimenpiteitä pienet ja ei-monimutkaiset vakuutusyhtiöt voivat käyttää.
Lisäksi luvussa säädettäisiin Finanssivalvonnalta haettavista suhteuttamistoimenpiteistä sellaisten vakuutusyhtiöiden osalta, joita ei ole luokiteltu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi. Vakuutusyhtiö voisi hakea Finanssivalvonnan hyväksyntää käyttää sellaisia suhteuttamistoimenpiteitä, jotka ovat perusteltuja ottaen huomioon yhtiön liiketoimintaan liittyvien riskien luonne, laajuus ja monimutkaisuus.
1 §. Pelkästään tai pääasiassa henkivakuutustoimintaa harjoittavan vakuutusyhtiön luokittelu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi vakuutusyhtiöksi. Pykälässä säädetään pelkästään tai pääasiassa henkivakuutustoimintaa harjoittavan vakuutusyhtiön luokittelusta pieneksi ja ei-monimutkaiseksi. Pykälän edellytykset luokittelulle soveltuvat sellaisiin vakuutusyhtiöihin, jotka harjoittavat pelkästään henkivakuutustoimintaa. Lisäksi pykälän edellytykset luokittelulle soveltuvat sellaisiin vakuutusyhtiöihin, jotka harjoittavat pääasiassa henkivakuutustoimintaa siten, kuin pykälän 2 momentissa säädetään.
Pykälän 1 momentin mukaan pelkästään henkivakuutustoimintaa harjoittava vakuutusyhtiö voidaan luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi vakuutusyhtiöksi, jos se täyttää momentissa säädetyt edellytykset luokittelua välittömästi edeltävänä kahtena peräkkäisenä tilikautena.
Momentin 1 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan yhtiön 11 luvun 12 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun korkoriskin pääomavaatimus saa olla enintään viisi prosenttia 10 luvussa tarkoitetusta vastuuvelasta.
Momentin 2 kohdan mukaan pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon muissa ETA-valtioissa harjoitetusta liiketoiminnasta on oltava pienempi kuin joko 20 000 000 euroa tai 10 prosenttia yhtiön vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon kokonaismäärästä. Riittää, että yhtiö alittaa jommankumman kynnysarvoista, eli edellytyksen täyttymiseksi molempien kynnysarvojen ei tarvitse alittua.
Momentin 3 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan vakuutusyhtiön henkivakuutustoiminnasta johtuva 10 luvussa tarkoitettu vastuuvelka saa olla enintään 1 000 000 000 euroa.
Momentin 4 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan vakuutusyhtiön tietyistä momentissa eritellyistä riskeistä johtuvat pääomavaatimukset saavat olla enintään yhtä paljon kuin 20 prosenttia sijoitusten kokonaismäärästä. Momentin 4 kohdan a alakohdan mukaisesti mukaan lasketaan 11 luvun 12 §:ssä tarkoitettu markkinariskiosion mukainen pääomavaatimus. Markkinariskiosiossa otetaan huomioon riski, joka liittyy vakuutusyhtiön varojen ja velkojen arvoihin vaikuttavien rahoitusvälineiden markkinahintojen tasoon ja vaihteluun, sekä varojen ja velkojen rakenteellinen yhteensopimattomuus erityisesti niiden kestoajan osalta. Momentin 4 kohdan b alakohdan mukaisesti mukaan lasketaan 11 luvun 13 §:ssä tarkoitetun vastapuoliriskiosion mukainen pääomavaatimus arvopaperistamisiin, johdannaisiin, saamisiin vakuutusedustajilta ja muuhun sijoitusomaisuuteen liittyvien riskien niiden riskien osalta, jotka eivät sisälly 11 luvun 12 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaiseen korkomarginaaliriskiin. Vastapuoliriskiosiossa otetaan huomioon vakuutusyhtiöön mahdollisesti kohdistuvat tappiot, jotka johtuvat vakuutusyhtiön vastapuolten ja velallisten odottamattomasta maksukyvyttömyydestä tai luottokelpoisuuden heikkenemisestä seuraavien 12 kuukauden aikana. Momentin 4 kohdan c alakohdan mukaisesti mukaan lasketaan lisäksi kaikki pääomavaatimukset, joita voidaan soveltaa aineettomaan omaisuuteen tehtäviin sijoituksiin, joita edellä mainitut markkinariski- ja vastapuoliriskiosiot eivät vielä kata.
Momentin 5 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan vakuutusyhtiön vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo yhtiön harjoittamasta jälleenvakuutustoiminnasta saa olla enintään 50 prosenttia sen vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon kokonaismäärästä.
Momentin 6 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan vakuutusyhtiön on täytettävä vakavaraisuuspääomavaatimus.
Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin mukaisia pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön edellytyksiä sovelletaan pelkästään henkivakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyhtiöiden lisäksi myös sellaisiin vakuutusyhtiöihin, jotka harjoittavat sekä vahinko- että henkivakuutustoimintaa siten, kuin momentissa säädetään. Vakuutusyhtiölaki perustuu erillisyysperiaatteeseen ja sitä, miten henki- ja vahinkovakuutusta voi harjoittaa samassa yhtiössä, on rajoitettu lailla. Vakuutusyhtiölain 1 luvun 15 §:n mukaan henkivakuutusyhtiö saa harjoittaa henkivakuutusta ja vahinkovakuutusluokkiin 1 ja 2 kuuluvaa vahinkovakuutusten sekä näiden vakuutusten jälleenvakuutusta. Lisäksi vahinkovakuutusyhtiö, joka harjoittaa vain vahinkovakuutusluokkiin 1 ja 2 kuuluvaa vahinkovakuutusta ja näiden jälleenvakuutusta, saa samanaikaisesti harjoittaa henkivakuutusta ja sen jälleenvakuutusta. Pienelle ja ei-monimutkaiselle vakuutusyhtiölle tässä pykälässä asetettuja edellytyksiä sovelletaan sellaiseen sekä henki- että vahinkovakuutustoimintaa harjoittavaan vakuutusyhtiöön, jonka henkivakuutustoimintaan liittyvän vastuuvelan osuus on vähintään 20 prosenttia 10 luvussa tarkoitetusta vastuuvelasta, ja jonka vahinkovakuutustoimintaan liittyvä vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo on alle 40 prosenttia sen vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon kokonaismäärästä.
Pykälän 1 ja 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 29 a artiklan 1 kohdan 1 alakohdan a alakohta
Pykälän 3 momentin mukaan vakuutuskytkösyhtiöihin ei sovelleta 1 momentin 2 ja 5 kohtaa. Vakuutuskytkösyhtiöt vakuuttavat ainoastaan emoyrityksensä tai samaan yritysryhmän riskejä, joten on katsottu, että mahdollinen rajat ylittävä vakuuttaminen tai jälleenvakuuttaminen ei lisää yhtiön riskejä siinä määrin, että niitä ei olisi syytä pitää pieninä ja ei-monimutkaisina. Pykälän 3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 29 a artiklan 1 kohdan 2 alakohta, siltä osin kuin se koskee tässä pykälässä tarkoitettuja yhtiöitä.
2 §. Pelkästään tai pääasiassa vahinkovakuutustoimintaa harjoittavan vakuutusyhtiön luokittelu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi vakuutusyhtiöksi. Pykälässä säädetään pelkästään tai pääasiassa vahinkovakuutustoimintaa harjoittavan vakuutusyhtiön luokittelusta pieneksi ja ei-monimutkaiseksi. Pykälän edellytykset luokittelulle soveltuvat sellaisiin vakuutusyhtiöihin, jotka harjoittavat pelkästään vahinkovakuutustoimintaa. Lisäksi pykälän edellytykset luokittelulle soveltuvat sellaisiin vakuutusyhtiöihin, jotka harjoittavat pääasiassa vahinkovakuutustoimintaa siten, kuin pykälän 2 momentissa säädetään.
Pykälän 1 momentin mukaan pelkästään vahinkovakuutustoimintaa harjoittava vakuutusyhtiö voidaan luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi vakuutusyhtiöksi, jos se täyttää momentissa säädetyt edellytykset luokittelua välittömästi edeltävänä kahtena peräkkäisenä tilikautena.
Momentin 1 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan yhtiön kolmen viimeksi kuluneen vuoden vahinkovakuutustoiminnan keskimääräisen yhdistetyn kulusuhteen, josta on vähennetty jälleenvakuutusten osuus, on oltava alle 100 prosenttia. Tätä keskimääräistä yhdistettyä kulusuhdetta laskettaessa otetaan siis huomioon kummankin tilikauden osalta kyseisen tilikauden ja tätä tilikautta välittömästi edeltäneen kahden vuoden tiedot. Yhdistetty kulusuhde lasketaan vahinkosuhteen ja liikekulusuhteen perusteella. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tulee antamaan teknistä ohjeistusta yhdistetyn kulusuhteen laskemisesta.
Momentin 2 kohdan mukaan pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon muissa ETA-valtioissa harjoitetusta liiketoiminnasta on oltava pienempi kuin joko 20 000 000 euroa tai 10 prosenttia yhtiön vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon kokonaismäärästä. Riittää, että yhtiö alittaa jommankumman kynnysarvoista, eli edellytyksen täyttymiseksi molempien kynnysarvojen ei tarvitse alittua.
Momentin 3 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan vakuutusyhtiön vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo vahinkovakuutustoiminnasta saa olla enintään 100 000 000 euroa.
Momentin 4 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan vakuutusyhtiön vakuutusluokista annetun lain vahinkovakuutusluokkiin 5–7, 11, 12, 14 ja 15 kuuluvan bruttomääräisen vakuutusmaksutulon summa saa olla enintään 30 prosenttia vahinkovakuutustoiminnan vuotuisesta bruttomääräisestä vakuutusmaksutulosta. Vahinkovakuutusluokat 5–7 ovat ilma-alukset, alukset ja kuljetettavat tavarat. Vahinkovakuutusluokka 11 on ilma-aluksen vastuu, 12 on vesiliikennealuksen vastuu, 14 on luotto ja 15 on takaus.
Momentin 5 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan vakuutusyhtiön tietyistä momentissa eritellyistä riskeistä johtuvat pääomavaatimukset saavat olla enintään yhtä paljon kuin 20 prosenttia sijoitusten kokonaismäärästä. Momentin 5 kohdan a alakohdan mukaisesti mukaan lasketaan 11 luvun 12 §:ssä tarkoitettu markkinariskiosion mukainen pääomavaatimus. Markkinariskiosiossa otetaan huomioon riski, joka liittyy vakuutusyhtiön varojen ja velkojen arvoihin vaikuttavien rahoitusvälineiden markkinahintojen tasoon ja vaihteluun, sekä varojen ja velkojen rakenteellinen yhteensopimattomuus erityisesti niiden kestoajan osalta. Momentin 5 kohdan b alakohdan mukaisesti mukaan lasketaan 11 luvun 13 §:ssä tarkoitetun vastapuoliriskiosion mukainen pääomavaatimus arvopaperistamisiin, johdannaisiin, saamisiin vakuutusedustajilta ja muuhun sijoitusomaisuuteen liittyvien riskien niiden riskien osalta, jotka eivät sisälly 11 luvun 12 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaiseen korkomarginaaliriskiin. Vastapuoliriskiosiossa otetaan huomioon vakuutusyhtiöön mahdollisesti kohdistuvat tappiot, jotka johtuvat vakuutusyhtiön vastapuolten ja velallisten odottamattomasta maksukyvyttömyydestä tai luottokelpoisuuden heikkenemisestä seuraavien 12 kuukauden aikana. Momentin 5 kohdan c alakohdan mukaisesti mukaan lasketaan lisäksi kaikki pääomavaatimukset, joita voidaan soveltaa aineettomaan omaisuuteen tehtäviin sijoituksiin, joita edellä mainitut markkinariski- ja vastapuoliriskiosiot eivät vielä kata.
Momentin 6 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan vakuutusyhtiön vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo yhtiön harjoittamasta jälleenvakuutustoiminnasta saa olla enintään 50 prosenttia sen vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon kokonaismäärästä.
Momentin 7 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan vakuutusyhtiön on täytettävä vakavaraisuuspääomavaatimus.
Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin mukaisia pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön edellytyksiä sovelletaan pelkästään vahinkovakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyhtiöiden lisäksi myös sellaisiin vakuutusyhtiöihin, jotka harjoittavat sekä vahinko- että henkivakuutustoimintaa siten, kuin momentissa säädetään. Vakuutusyhtiölaki perustuu erillisyysperiaatteeseen ja sitä, miten henki- ja vahinkovakuutusta voi harjoittaa samassa yhtiössä, on rajoitettu lailla. Vakuutusyhtiölain 1 luvun 15 §:n mukaan henkivakuutusyhtiö saa harjoittaa henkivakuutusta ja vahinkovakuutusluokkiin 1 ja 2 kuuluvaa vahinkovakuutusten sekä näiden vakuutusten jälleenvakuutusta. Lisäksi vahinkovakuutusyhtiö, joka harjoittaa vain vahinkovakuutusluokkiin 1 ja 2 kuuluvaa vahinkovakuutusta ja näiden jälleenvakuutusta, saa samanaikaisesti harjoittaa henkivakuutusta ja sen jälleenvakuutusta. Pienelle ja ei-monimutkaiselle vakuutusyhtiölle tässä pykälässä asetettuja edellytyksiä sovelletaan sellaisiin sekä sellaiseen sekä vahinko- että henkivakuutustoimintaa harjoittavaan vakuutusyhtiöön, jonka henkivakuutustoimintaan liittyvän vastuuvelan osuus on alle 20 prosenttia 10 luvussa tarkoitetusta vastuuvelasta, ja vahinkovakuutustoimintaan liittyvä vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo on vähintään 40 prosenttia sen vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon kokonaismäärästä.
Pykälän 1 ja 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 29 a artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohta.
Pykälän 3 momentin mukaan vakuutuskytkösyhtiöihin ei sovelleta 1 momentin 2 ja 6 kohtaa. Vakuutuskytkösyhtiöt vakuuttavat ainoastaan emoyrityksensä tai samaan yritysryhmän riskejä, joten on katsottu, että mahdollinen rajat ylittävä vakuuttaminen tai jälleenvakuuttaminen ei lisää yhtiön riskejä siinä määrin, että niitä ei olisi syytä pitää pieninä ja ei-monimutkaisina. Pykälän 3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 29 a artiklan 1 kohdan 2 alakohta, siltä osin kuin se koskee tässä pykälässä tarkoitettuja yhtiöitä.
3 §. Sekä henki- että vahinkovakuutustoimintaa harjoittavan vakuutusyhtiön luokittelu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi vakuutusyhtiöksi. Pykälässä säädetään sellaisten vakuutusyhtiöiden luokittelusta pieneksi ja ei-monimutkaiseksi, jotka eivät ole 1 tai 2 §:n mukaisia vakuutusyhtiöitä, eli eivät harjoita pelkkää vahinko- tai henkivakuutustoimintaa tai täytä 1 §:n 2 momentin tai 2 §:n 2 momentin mukaisia edellytyksiä.
Pykälän 1 momentin mukaan sellainen sekä henki- että vahinkovakuutustoimintaa harjoittava yhtiö, jonka henkivakuutustoimintaan liittyvän vastuuvelan osuus on 20 prosenttia 10 luvussa tarkoitetusta vastuuvelasta, ja jonka vahinkovakuutustoimintaan liittyvä vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo on vähintään 40 prosenttia vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon kokonaismäärästä, voidaan luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi vakuutusyhtiöksi, jos se täyttää momentissa säädetyt edellytykset luokittelua välittömästi edeltävänä kahtena peräkkäisenä tilikautena.
Momentin 1 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan yhtiön 11 luvun 12 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun korkoriskin pääomavaatimus saa olla enintään viisi prosenttia 10 luvussa tarkoitetusta vastuuvelasta.
Momentin 2 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan yhtiön kolmen viimeksi kuluneen vuoden vahinkovakuutustoiminnan keskimääräinen yhdistetty kulusuhde, josta on vähennetty jälleenvakuutusten osuus, on oltava alle 100 prosenttia. Tätä keskimääräistä yhdistettyä kulusuhdetta laskettaessa otetaan siis huomioon kummankin tilikauden osalta kyseisen tilikauden ja tätä tilikautta välittömästi edeltäneen kahden vuoden tiedot. Yhdistetty kulusuhde lasketaan vahinkosuhteen ja liikekulusuhteen perusteella. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tulee antamaan teknistä ohjeistusta yhdistetyn kulusuhteen laskemisesta.
Momentin 3 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan vakuutusyhtiön henkivakuutustoiminnasta johtuva 10 luvussa tarkoitettu vastuuvelka saa olla enintään 1 000 000 000 euroa.
Momentin 4 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan vakuutusyhtiön vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo vahinkovakuutustoiminnasta saa olla enintään 100 000 000 euroa.
Momentin 5 kohdan mukaan pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon muissa ETA-valtioissa harjoitetusta liiketoiminnasta on oltava pienempi kuin joko 20 000 000 euroa tai 10 prosenttia yhtiön vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon kokonaismäärästä. Riittää, että yhtiö alittaa jommankumman kynnysarvoista, eli edellytyksen täyttymiseksi molempien kynnysarvojen ei tarvitse alittua.
Momentin 6 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan vakuutusyhtiön vakuutusluokista annetun lain vahinkovakuutusluokkiin 5–7, 11, 12, 14 ja 15 kuuluvan bruttomääräisen vakuutusmaksutulon summa saa olla enintään 30 prosenttia vahinkovakuutustoiminnan vuotuisesta bruttomääräisestä vakuutusmaksutulosta. Vahinkovakuutusluokat 5–7 ovat ilma-alukset, alukset ja kuljetettavat tavarat. Vahinkovakuutusluokka 11 on ilma-aluksen vastuu, 12 on vesiliikennealuksen vastuu, 14 on luotto ja 15 on takaus.
Momentin 7 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan vakuutusyhtiön tietyistä momentissa eritellyistä riskeistä johtuvat pääomavaatimukset saavat olla enintään yhtä paljon kuin 20 prosenttia sijoitusten kokonaismäärästä. Momentin 7 kohdan a alakohdan mukaisesti mukaan lasketaan 11 luvun 12 §:ssä tarkoitettu markkinariskiosion mukainen pääomavaatimus. Markkinariskiosiossa otetaan huomioon riski, joka liittyy vakuutusyhtiön varojen ja velkojen arvoihin vaikuttavien rahoitusvälineiden markkinahintojen tasoon ja vaihteluun, sekä varojen ja velkojen rakenteellinen yhteensopimattomuus erityisesti niiden kestoajan osalta. Momentin 7 kohdan b alakohdan mukaisesti mukaan lasketaan 11 luvun 13 §:ssä tarkoitetun vastapuoliriskiosion mukainen pääomavaatimus arvopaperistamisiin, johdannaisiin, saamisiin vakuutusedustajilta ja muuhun sijoitusomaisuuteen liittyvien riskien niiden riskien osalta, jotka eivät sisälly 11 luvun 12 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaiseen korkomarginaaliriskiin. Vastapuoliriskiosiossa otetaan huomioon vakuutusyhtiöön mahdollisesti kohdistuvat tappiot, jotka johtuvat vakuutusyhtiön vastapuolten ja velallisten odottamattomasta maksukyvyttömyydestä tai luottokelpoisuuden heikkenemisestä seuraavien 12 kuukauden aikana. Momentin 7 kohdan c alakohdan mukaisesti mukaan lasketaan lisäksi kaikki pääomavaatimukset, joita voidaan soveltaa aineettomaan omaisuuteen tehtäviin sijoituksiin, joita edellä mainitut markkinariski- ja vastapuoliriskiosiot eivät vielä kata.
Momentin 8 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan vakuutusyhtiön vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo yhtiön harjoittamasta jälleenvakuutustoiminnasta saa olla enintään 50 prosenttia sen vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon kokonaismäärästä.
Momentin 9 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan vakuutusyhtiön on täytettävä vakavaraisuuspääomavaatimus.
Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 29 a artiklan 1 kohdan 1 alakohdan c alakohta
Pykälän 2 momentin mukaan vakuutuskytkösyhtiöihin ei sovelleta 1 momentin 5 ja 8 kohtaa. Vakuutuskytkösyhtiöt vakuuttavat ainoastaan emoyrityksensä tai samaan yritysryhmän riskejä, joten on katsottu, että mahdollinen rajat ylittävä vakuuttaminen tai jälleenvakuuttaminen ei lisää yhtiön riskejä siinä määrin, että niitä ei olisi syytä pitää pieninä ja ei-monimutkaisina. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 29 a artiklan 1 kohdan 2 alakohta, siltä osin kuin se koskee tässä pykälässä tarkoitettuja yhtiöitä.
4 §. Vakuutuskytkösyhtiön luokittelu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi vakuutusyhtiöksi. Pykälässä säädetään vakuutuskytkösyhtiön luokittelusta pieneksi ja ei-monimutkaiseksi vakuutusyhtiöksi.
Pykälän mukaan vakuutuskytkösyhtiö voidaan luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi myös, jos se ei täytä, riippuen toimintansa luonteesta, 1, 2 tai 3 §:ssä säädettyjä edellytyksiä, edellyttäen, että se täyttää tässä pykälässä säädetyt edellytykset. Vakuutuskytkösyhtiön olisi pykälän mukaisesti täytettävä kahtena peräkkäisenä tilikautena välittömästi ennen luokittelua molemmat pykälässä säädetyt edellytykset.
Pykälän 1 alakohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan vakuutuskytkösyhtiön kaikkien vakuutettujen ja edunsaajien on oltava 1 kohdan a alakohdan mukaisesti oikeushenkilöitä, jotka kuuluvat vakuutuskytkösyhtiön kanssa samaan ryhmään tai 1 kohdan b alakohdan mukaisesti luonnollisia henkilöitä, jotka voivat kuulua a kohdassa tarkoitetun ryhmän vakuutussopimusten piiriin, edellyttäen, että kyseisiä luonnollisia henkilöitä koskeva liiketoiminta on alle viisi prosenttia 10 luvussa tarkoitetusta vastuuvelasta.
Lisäksi pykälän 2 alakohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan vakuutuskytkösyhtiön vakuutusvelvoitteet sekä jälleenvakuutusvelvoitteiden taustalla olevat vakuutussopimukset eivät saa koostua pakollisista vastuuvakuutuksista.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 29 a artiklan 1 kohdan 3 alakohta.
5 §. Toiminnaltaan pienen vakuutusyhtiön luokittelu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi vakuutusyhtiöksi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi toiminnaltaan pienten vakuutusyhtiöiden luokittelusta pieniksi ja ei-monimutkaisiksi vakuutusyhtiöiksi. Voimassa olevan lain mukainen pienen vakuutusyhtiön määrittelyä koskeva sääntely ehdotetaan siirrettäväksi 1 luvun 3 b §:stä tähän pykälään.
Säännös pohjautuu Solvenssi II -direktiivin 4 artiklaan, jossa määritellään, missä tapauksissa vakuutusyhtiö voidaan jättää kokonaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle liiketoiminnan koon ja laadun perusteella. Suomessa ei edelleenkään katsota tarkoituksenmukaiseksi, että vakuutusyhtiöön ei sovellettaisi Solvenssi II -direktiivin sääntelyä. Näin ollen ehdotetaan, että myös tällaiset vakuutusyhtiöt olisivat jatkossa pieniä ja ei-monimutkaisia vakuutusyhtiöitä.
Pykälän 1 momentin mukaan pieniä ja ei-monimutkaisia vakuutusyhtiöitä olisivat myös sellaiset vakuutusyhtiöt, jotka ovat voimassa olevan lain mukaan olleet pieniä vakuutusyhtiöitä. Voimassa olevan lain pienen vakuutusyhtiön määritelmään sisältyvien vuosittaisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon sekä vastuuvelan rajoja ehdotetaan kuitenkin nostettavaksi. Direktiivin 4 artiklan mukaan soveltamisalan ulkopuolelle olisi mahdollista jättää entistä suurempia yhtiöitä. Yhtiön vuosittaisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon raja ehdotetaan nostettavaksi 15 000 000 euroon vuodessa. Lisäksi yhtiön, tai yhtiön kuuluessa 26 luvussa tarkoitettuun vakuutusryhmään, kyseisen ryhmän, 10 luvun mukaisen vastuuvelan kokonaismäärän raja ehdotetaan nostettavaksi 50 000 000 euroon vuodessa. Näin ollen, sääntelyn suhteellisuuden parantamiseksi, vuosittaisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon sekä vastuuvelan kokonaismäärien ehdotetut korotukset vastaavat sitä, miten Solvenssi II -direktiivin 4 artiklaa on uudelleentarkastelussa muutettu.
Lisäksi tähän pykälään 1 luvun 3 b §:stä siirrettäviin edellytyksiin tehdään pieniä teknisiä korjauksia.
Tämän pykälän edellytykset täyttävät yhtiöt voisivat soveltaa samaa suhteellisuussääntelyä kuin muut pienet ja ei-monimutkaiset vakuutusyhtiöt. Voimassa olevan lain 1 luvun 3 b §:n mukaan pienet vakuutusyhtiöt ovat voineet jättää komission asetuksen ja tekniset sääntelystandardit soveltamatta siltä osin kuin niissä säädetään 6 luvun 8–20 §:ssä tarkoitetusta hallintojärjestelmästä ja 8 a luvussa tarkoitetusta tietojen julkistamisesta. Tätä poikkeusta ei samassa laajuudessa enää ehdoteta tämän pykälän mukaisille pienille ja ei-monimutkaisille vakuutusyhtiöille, mutta myös tämän pykälän mukaiset pienet ja ei-monimutkaiset vakuutusyhtiöt voisivat hyödyntää komission asetuksessa ja teknisissä sääntelystandardeissa pienille ja ei-monimutkaisille vakuutusyhtiöille säädettyä suhteellisuussääntelyä.
Jos vakuutusyhtiö täyttää sekä tämän pykälän että, riippuen yhtiön toiminnasta, edellä 1, 2, 3 tai 4 §:n mukaiset edellytykset, yhtiö voi tehdä 8 §:n mukaisen ilmoituksen joko molemmilla perusteilla tai vain jompaankumpaan perustuen. Mikäli ilmoitus kattaa tällaisessa tilanteessa molemmat perusteet luokittelulle, luokittelu loppuu vasta siinä vaiheessa, kun 10 §:n 2 momentissa tarkoitettu täyttämättä jättäminen koskee molempia perusteita. Jos taas ilmoitus Finanssivalvonnalle on tehty vain yhteen luokittelun perusteeseen perustuen, vakuutusyhtiön on tehtävä uusi ilmoitus Finanssivalvonnalle, mikäli se haluaa jatkossa tulla luokitelluksi toisella perusteella.
6 §. Pieneksi ja ei-monimutkaiseksi vakuutusyhtiöksi luokittelu, jos vakuutusyhtiö on saanut toimiluvan alle kaksi vuotta sitten. Pykälässä säädetään siitä, miten yhtiö voidaan luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi, jos se on saanut toimiluvan alle kaksi vuotta sitten. Edellä 1–5 §:ssä säädetyt vaatimukset arvioidaan kahden tilikauden ajalta, paitsi siinä tapauksessa, että toimilupa on saatu alle kaksi vuotta aiemmin.
Pykälän 1 momentin mukaan, jos vakuutusyhtiö on saanut toimiluvan alle kaksi vuotta sitten, edellä 1, 2, 3, 4 tai 5 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttymistä arvioidaan vain viimeisen luokittelua edeltäneen tilikauden perusteella, sillä toimintaa ei ole vielä harjoitettu kahta kokonaista tilikautta.
Pykälän 2 momentin mukaan, jos vakuutusyhtiö on saanut toimiluvan alle vuosi sitten, edellä 1, 2, 3, 4 tai 5 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttymistä arvioidaan vakuutusyhtiön toimintasuunnitelman perusteella, josta säädetään 2 luvun 3 §:n 4 momentin 1 kohdassa. Vakuutusyhtiö voidaan siis tällaisessa tilanteessa luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi yhtiöksi pelkän toimintasuunnitelman perusteella, mutta sen on jatkossa myös tosiasiallisesti täytettävä edellytykset ja mikäli se ei täytä niitä kahden peräkkäisen vuoden ajan, luokittelu lakkaa jäljempänä 10 §:ssä säädetyllä tavalla.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 29 a artiklan 2 kohta.
7 §. Vakuutusyhtiöt, joita ei koskaan voi luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi. Pykälän mukaan tiettyjä vakuutusyhtiöitä ei koskaan voi luokitella pieniksi ja ei-monimutkaisiksi. Vaikka yhtiö täyttäisi 1, 2, 3, 4 tai 5 §:n mukaiset edellytykset, sitä ei luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi, jos se on jokin tässä pykälässä tarkoitetuista yhtiöistä.
Pykälän 1 kohdan mukaan yhtiötä, joka käyttää osittaista tai kokonaista sisäistä mallia vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseen 11 luvun 19 §:n mukaisesti, ei voi luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi.
Pykälän 2 kohdan mukaan yhtiötä, joka on rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain 3 §:ssä tarkoitetun ryhmittymän emoyritys tai 26 luvun 2 §:n mukaisen vakuutusryhmän emoyritys, ja johon sovelletaan ryhmävalvontaa, ei luokitella pieniksi ja ei-monimutkaiseksi. Tästä poikkeuksena pieneksi ja ei-monimutkaiseksi voidaan kuitenkin luokitella edellä mainitut yhtiöt, jos ne ovat emoyrityksiä sellaiselle ryhmälle, joka on luokiteltu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi.
Pykälän 3 kohdan mukaan yhtiötä, joka on 26 luvun 24 §:n 1 kohdassa tarkoitetun yrityksen emoyritys, ei voida luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi. Pykälässä tarkoitettuja yrityksiä ovat luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset ja rahoituslaitokset.
Pykälän 4 kohdan mukaan yhtiötä, joka hoitaa vakuutusluokista annetun lain henkivakuutusluokan 7 mukaista ryhmäeläkerahastoa, jos rahaston varojen arvo on yli 1 000 000 000 euroa, ei voida luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 29 a artiklan 3 kohta.
8 §. Vakuutusyhtiön ilmoitus. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön on tullakseen luokitelluksi pieneksi ja ei-monimutkaiseksi vakuutusyhtiöksi toimitettava Finanssivalvonnalle ilmoitus. Vakuutusyhtiön on itse arvioitava, täyttääkö se pienelle ja ei-monimutkaiselle vakuutusyhtiölle tässä luvussa asetetut edellytykset.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ilmoitukseen liitettävistä tiedoista. Momentin 1 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi liitettävä selvitys siitä, että vakuutusyhtiö täyttää luvussa säädetyt edellytykset luokittelulle. Momentin 2 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi liitettävä ilmoitus, että vakuutusyhtiö ei ilmoituksen tekemisen hetkellä suunnittele strategisia muutoksia, jotka johtaisivat edellytysten täyttämättä jäämiseen seuraavan kolmen vuoden aikana. Momentin 3 kohdan mukaan ilmoitukseen olisi lisäksi liitettävä selvitys niistä suhteuttamistoimenpiteistä, joita yhtiö aikoo soveltaa, kun se on luokiteltu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi. Ilmoituksessa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota siihen, jos aiotaan käyttää parhaaseen estimaattiin liittyvää yksinkertaistamista ja jos yritys aikoo käyttää 10 luvun 10 §:n 5 momentissa säädettyä yksinkertaistettua menetelmää vakavaraisuuslaskennan vastuuvelan laskennassa.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 29 b artiklan 2 kohta.
9 §. Luokittelumenettely. Pykälässä säädetään siitä, milloin Finanssivalvonta voi vastustaa vakuutusyhtiön luokittelua pieneksi ja ei-monimutkaiseksi. Finanssivalvonta voi vastustaa luokittelua ainoastaan pykälässä mainituin perustein.
Pykälän 1 momentin johdantokappaleessa säädetään, että Finanssivalvonnan on vastustettava luokittelua kahden kuukauden kuluessa 8 §:n mukaisen ilmoituksen vastaanottamisesta. Määräaika alkaa siitä, kun Finanssivalvonta on saanut ilmoituksen ja kaiken siihen liittyvän selvityksen, jonka perusteella Finanssivalvonta voi arvioida edellytysten täyttymistä.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan Finanssivalvonta voi vastustaa luokittelua, jos vakuutusyhtiö ei täytä pienelle ja ei-monimutkaiselle vakuutusyhtiölle säädettyjä edellytyksiä. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan Finanssivalvonta voi vastustaa luokittelua, jos vakuutusyhtiö ei täytä vakavaraisuuspääomavaatimusta ilman siirtymätoimenpiteitä. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan Finanssivalvonta voi lisäksi vastustaa vakuutusyhtiön luokittelua pieneksi ja ei-monimutkaiseksi, jos vakuutusyhtiön osuus Suomen vahinko- tai henkivakuutusmarkkinoista on yli viisi prosenttia. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 29 b artiklan 3 kohta.
Pykälän 2 momentin mukaan vakuutusyhtiö luokitellaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi, jos Finanssivalvonta ei tee päätöstä luokittelun vastustamisesta 1 momentin mukaisessa määräajassa. Finanssivalvonnan ei tarvitse antaa päätöstä siitä, että vakuutusyhtiö luokitellaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi ja luokittelu astuu voimaan myös siinä tapauksessa, että Finanssivalvonta ei anna vastausta ilmoitukseen. Vakuutusyhtiön luokittelu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi alkaa määräajan päättymisen jälkeisestä päivästä.
Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonta voi myös antaa päätöksen, jonka mukaan vakuutusyhtiö luokitellaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi ennen 1 momentissa tarkoitetun määräajan loppumista. Jos Finanssivalvonta antaa tällaisen päätöksen, vakuutusyhtiö luokitellaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi siitä päivästä alkaen, kun Finanssivalvonta antaa kyseisen päätöksen. Pykälän 2 ja 3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 29 b artiklan 4 kohta.
10 §. Luokittelun päättyminen. Pykälässä säädetään siitä, milloin luokittelu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi vakuutusyhtiöksi päättyy. Luokittelu on voimassa toistaiseksi ja se päättyy, jos vakuutusyhtiön tilanteessa tapahtuu sellainen muutos, että se ei enää täytä tässä luvussa säädettyjä edellytyksiä luokittelulle.
Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön on ilmoitettava viipymättä Finanssivalvonnalle, jos se ei enää täytä jotakin 1, 2, 3, 4 tai 5 §:ssä säädetyistä edellytyksistä. Luokittelu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi ei kuitenkaan pääty heti tästä hetkestä lähtien.
Pykälän 2 momentissa säädetään, että mikäli 1 momentissa tarkoitettu täyttämättä jättäminen jatkuu yhtäjaksoisesti kahden peräkkäisen vuoden ajan, vakuutusyhtiön on ilmoitettava siitä Finanssivalvonnalle. Jos vakuutusyhtiö ei täytä jotakin tai joitakin edellytyksistä yhtäjaksoisesti kahden peräkkäisen vuoden ajan, yhtiön luokitteleminen pieneksi ja ei-monimutkaiseksi vakuutusyhtiöksi loppuu. Luokitteleminen lakkaa seuraavasta tilikaudesta alkaen ja yhtiön on sovellettava kaikkia sen luokittelun perusteella soveltamatta jättämiään säännöksiä tästä hetkestä lähtien.
Pykälän 3 momentin mukaan vakuutusyhtiön on ilmoitettava Finanssivalvonnalle, mikäli siitä tulee jokin 7 §:ssä tarkoitetuista yhtiöistä, eli sellainen yhtiö, jota ei voi luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiön luokittelu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi lakkaa seuraavasta tilikaudesta alkaen.
Pykälän 1–3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 29 b artiklan 6 kohta.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti, että jos pieni ja ei-monimutkainen vakuutusyhtiö luokitellaan 5 §:n mukaisesti, 2 momentissa säädetystä poiketen luokittelu loppuu vasta, jos edellytykset jäävät täyttymättä kolmen peräkkäisen vuoden ajan. Säännös vastaa voimassa olevan lain pieniä vakuutusyhtiöitä koskevaa säännöstä.
11 §.Pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön suhteuttamistoimenpiteet. Pykälän 1 momentti sisältäisi ensinnäkin pienen ja ei monimutkaisen vakuutusyhtiön määritelmän direktiivin 13 artiklan 10 a kohdan mukaisesti. Selvyyden vuoksi ehdotetaan siis säädettäväksi, että pieni ja ei-monimutkainen vakuutusyhtiö täyttää 1, 2, 3, 4 tai 5 §:ssä tarkoitetut edellytykset ja joka on luokiteltu 9 §:n mukaisesti. Momentissa ehdotetaan lisäksi säädettävän siitä, mitä suhteuttamistoimenpiteitä pieni ja ei-monimutkainen vakuutusyhtiö voi käyttää luokittelun perusteella. Lähtökohtaisesti pieni ja ei-monimutkainen vakuutusyhtiö saa itse päättää mitä suhteuttamistoimenpiteitä käyttää.
Suhteuttamistoimenpiteitä on seuraavissa lain säännöksissä:
- 6 luvun 8 §:n 5 momentti, jossa säädetään hallintojärjestelmää koskevien kirjallisten toimintaperiaatteiden harvennetusta arvioinnista.
- 6 luvun 9 a §:n 2 momentti, jossa säädetään poikkeuksesta keskeisten tehtävien riippumattomuutta koskevaan säännökseen.
- 6 luvun 10 b §:n 5 momentti, jonka mukaan pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön ei tarvitse tehdä maksuvalmiusriskin hallintaa koskevaa suunnitelmaa.
- 6 luvun 12 §:n 6 momentti, jonka mukaan Finanssivalvonta ei voi vaatia pientä ja ei-monimutkaista vakuutusyhtiötä tekemään riski- ja vakavaraisuusarviossaan makrovakautta koskevia lisäarvioita.
- 6 luvun 12 a §:n 6 momentti, jonka mukaan pieni ja ei-monimutkainen vakuutusyhtiö voi tehdä riski- ja vakavaraisuusarvion joka toinen vuosi sekä viipymättä, jos yhtiön riskiprofiili on muuttunut merkittävästi, ellei Finanssivalvonta yhtiön erityisolosuhteiden perusteella päätä, että arviointi on tehtävä useammin.
- 6 luvun 12 c § 4 momentti, jonka mukaan pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön ei tarvitse tehdä ilmastonmuutosskenaarioiden arviointia.
- 7 luvun 8 a §:n 3 momentti, jonka mukaan pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön tilintarkastajan ei tarvitse tarkastaa vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaan kertomukseen sisältyvää tasetta.
- 8 a luvun 5 §:n 4 momentti, jonka mukaan pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiö voi julkistaa koko vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen markkinoiden ammattilaisille tarkoitetun osan harvennetuin välein.
- 10 luvun 10 §:n 6 momentti, jonka mukaan pienet ja ei-monimutkaiset vakuutusyhtiöt voivat käyttää parhaan estimaatin laskennassa turvaavaa determinististä arvostusta niiden henkivakuutusvelvoitteiden osalta, joihin liittyy sellaisia optioita ja takuita, joita ei pidetä olennaisina.
- 25 luvun 3 a §:n 3 momentti, jossa säädetään, että pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön on toimitettava säännöllinen valvontaraportti enintään joka kolmas vuosi. Finanssivalvonnan päätöksellä aika voidaan pidentää viiteen vuoteen asti.
Lisäksi vakuutusyhtiö voi soveltaa kaikkia komission Solvenssi II -direktiivin nojalla antamissa delegoiduissa säädöksissä säädettyjä pienelle ja ei-monimutkaiselle vakuutusyhtiölle nimenomaisesti sallittuja suhteuttamistoimenpiteitä.
Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 29 c artiklan 1 kohta.
Pykälän 2 momentissa säädetään poikkeus 1 momenttiin ja sen mukaisesti Finanssivalvonta voisi päättää, että pieni ja ei-monimutkainen vakuutusyhtiö ei saa käyttää joitakin 1 momentissa tarkoitettua suhteuttamistoimenpidettä, jos Finanssivalvonnalla on vakavia huolia liittyen kyseisen vakuutusyhtiön riskiprofiiliin. Momentissa luetellaan tyhjentävästi ne tilanteet, joiden perusteella Finanssivalvonnalle voi syntyä vakavia huolia.
Momentin 1 kohdan mukaan vakavana huolena pidetään sitä, että vakuutusyhtiö ei täytä vakavaraisuuspääomavaatimusta ilman siirtymätoimenpiteitä tai on olemassa riski, että vakuutusyhtiö ei täytä sitä seuraavan kolmen kuukauden aikana. Vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttäminen on myös luokittelun edellytys, eli jos vakuutusyhtiö ei täytä vakavaraisuuspääomavaatimusta, se ei täytä edellytyksiä tulla luokitelluksi pieneksi ja ei-monimutkaiseksi vakuutusyhtiöksi. Jos vakuutusyhtiö kuitenkin on täyttänyt pääomavaatimuksen luokittelun hetkellä ja sitä edeltävänä kahtena tilikautena, vakuutusyhtiö on voitu luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi. Jos vakuutusyhtiö ei luokittelun jälkeen täytä luokittelun edellytyksiä, luokittelu lakkaa 10 §:n mukaisesti vasta kun täyttämättä jättäminen on jatkunut yhtäjaksoisesti kahden peräkkäisen vuoden ajan. Luokittelu ei siis lakkaa heti siinä tilanteessa, jossa vakuutusyhtiö ei täytä vakavaraisuuspääomavaatimusta. Tämän momentin perusteella Finanssivalvonta voisi siis kieltää suhteuttamistoimenpiteen käytön tilanteesta, jossa vakavaraisuuspääomavaatimus jää täyttämättä luokittelun jälkeen, mutta luokittelu ei ole vielä päättynyt. Lisäksi kyse voi olla tilanteesta, jossa Finanssivalvonta perustellusti katsoo, että on olemassa riski, että yhtiö ei täytä vakavaraisuusvaatimusta seuraavan kolmen kuukauden aikana.
Momentin 2 kohdan mukaan vakava huoli voi syntyä myös siinä tapauksessa, että vakuutusyhtiön hallintojärjestelmä on tehoton. Jos vakuutusyhtiön hallintojärjestelmä on tehoton, vakuutusyhtiö rikkoo 6 luvun 8 §:n mukaista vaatimusta siitä, että vakuutusyhtiöllä on oltava liiketoiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä hallintojärjestelmä. Näin ollen Finanssivalvonta voi puuttua hallintojärjestelmän tehottomuuteen käyttämällä valvontavaltuuksiaan. Tällä säännöksellä siis ainoastaan täsmennetään näitä valtuuksia toteamalla nimenomaisesti, että tällaisessa tilanteessa pieneltä ja ei-monimutkaiselta yhtiöltä voidaan myös kieltää jonkin suhteuttamistoimenpiteen käyttäminen.
Momentin 3 kohdan mukaan vakava huoli voi lisäksi syntyä, jos vakuutusyhtiön riskiprofiilissa on tapahtunut sellaisia olennaisia muutoksia, jotka voivat osaltaan johtaa siihen, että vakuutusyhtiö ei jatkossa täytä pienelle ja ei-monimutkaiselle vakuutusyhtiölle säädettyjä edellytyksiä.
Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 29 c artiklan 2 kohta.
12 §. Finanssivalvonnalle annettava tiedot. Pykälässä säädetään siitä, mitä tietoja pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokitellun vakuutusyhtiön on annettava Finanssivalvonnalle.
Pykälän 1 momentin mukaan pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön on vuoden kuluessa luokittelusta ilmoitettava Finanssivalvonnalle yhtiön käytössä olevat suhteuttamistoimenpiteet.
Pykälän 2 momentin mukaan pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön on lisäksi ilmoitettava viipymättä Finanssivalvonnalle, mikäli se aikoo muuttaa käyttämiään suhteuttamistoimenpiteitä. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 29 a artiklan 1 kohta.
13 §. Suhteuttamistoimenpiteitä koskeva hakemus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että vakuutusyhtiö voi hakea Finanssivalvonnalta hyväksyntää käyttää tiettyjä suhteuttamistoimenpiteitä, jotka yksinkertaistavat sääntelyn soveltamista. Mahdollisuus hakea helpotuksia sääntelyn soveltamisesta koskisi sellaisia yhtiöitä, jotka eivät ole pieniä ja ei-monimutkaisia vakuutusyhtiöitä.
Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiö, joka ei ole pieni ja ei-monimutkainen vakuutusyhtiö, voisi hakea Finanssivalvonnalta hyväksyntää käyttää suhteuttamistoimenpiteitä.
Vakuutusyhtiö voi hakea Finanssivalvonnalta hyväksyntää käyttää seuraavia suhteuttamistoimenpiteitä:
- 6 luvun 8 §:n 5 momentti, jossa säädetään hallintojärjestelmää koskevien kirjallisten toimintaperiaatteiden harvennetusta arvioinnista.
- 6 luvun 9 a §:n 2 momentti, jossa säädetään poikkeuksesta keskeisten tehtävien riippumattomuutta koskevaan säännökseen.
- 6 luvun 10 b §:n 5 momentti, jossa säädetään, että yhtiön ei Finanssivalvonnan hyväksynnällä tarvitse tehdä maksuvalmiusriskin hallintaa koskevaa suunnitelmaa.
- 6 luvun 12 §:n 6 momentti, jossa säädetään, että yhtiön ei Finanssivalvonnan hyväksynnällä tarvitse tehdä riski- ja vakavaraisuusarviossaan makrovakautta koskevia lisäarvioita.
- 6 luvun 12 a §:n 6 momentti, jossa säädetään, että yhtiö voi Finanssivalvonnan hyväksynnällä tehdä riski- ja vakavaraisuusarvion joka toinen vuosi sekä viipymättä, jos yhtiön riskiprofiili on muuttunut merkittävästi
- 10 luvun 10 §:n 6 momentti, jossa säädetään, että yhtiö voi Finanssivalvonnan hyväksynnällä käyttää parhaan estimaatin laskennassa turvaavaa determinististä arvostusta niiden henkivakuutusvelvoitteiden osalta, joihin liittyy sellaisia optioita ja takuita, joita ei pidetä olennaisina.
- 25 luvun 3 a §:n 4 momentti, jossa säädetään, että jos Finanssivalvonta on vaatinut vakuutusyhtiöitä toimittamaan säännöllisen valvontaraportin useammin kuin kolmen vuoden välein, yhtiö voi Finanssivalvonnan hyväksynnällä toimittaa raportin kolmen vuoden välein.
Lisäksi vakuutusyhtiö voi hakea Finanssivalvonnalta hyväksyntää soveltaa komission Solvenssi II -direktiivin nojalla antamissa delegoiduissa säädöksissä säädettyjä suhteuttamistoimenpiteitä.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi hakemuksen sisällöstä. Momentin 1 kohdan mukaan hakemukseen olisi sisällytettävä luettelo niistä suhteuttamistoimenpiteistä, joita yhtiö haluaa käyttää sekä selvitys siitä, miten suhteuttamistoimenpiteiden käyttö on perusteltua suhteessa yhtiön liiketoimintaan liittyvien riskien laatuun, eli luonteeseen ja monimutkaisuuteen, ja laajuuteen. Komission asetuksen I osaston XVI osastossa säädetään tarkemmin niistä edellytyksistä, joiden on täytyttävä, jotta Finanssivalvonta voi antaa hyväksynnän tietyn suhteuttamistoimenpiteen soveltamiselle. Jo hakemusvaiheessa olisi otettava huomioon kyseiset edellytykset siten, että hakemuksessa annettujen tietojen perusteella Finanssivalvonnan olisi mahdollista arvioida, täyttääkö kyseinen vakuutusyhtiö komission asetuksessa säädetyt edellytykset. Momentin 2 kohdan mukaan hakemukseen olisi liitettävä selvitys vakuutusyhtiön riskiprofiilia koskevista muista olennaisista tiedoista. Momentin 3 kohdan mukaan hakemukseen olisi lisäksi liitettävä yhtiön ilmoitus siitä, että se ei suunnittele strategisia muutoksia, jotka vaikuttaisivat yhtiön riskiprofiiliin seuraavan kolmen vuoden aikana.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 29 d artiklan 1 kohta.
14 §. Finanssivalvonnan hyväksynnän antaminen. Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan hyväksynnän antamisesta vakuutusyhtiön hakemukseen suhteuttamistoimenpiteiden käytöstä.
Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonnan on kahden kuukauden kuluessa vakuutusyhtiön hakemuksen ja kaiken 13 §:ssä tarkoitetun selvityksen saapumisesta päätettävä, hyväksyykö vai hylkääkö se yhtiön hakemuksen. Finanssivalvonta voi hyväksyä hakemuksen kokonaan tai osittain. Tämä tarkoittaa sitä, että Finanssivalvonta voi hyväksyä kaikkien vakuutusyhtiön hakemien suhteuttamistoimenpiteiden käytön tai vain osan niistä, taikka hylätä hakemuksen kokonaan. Päätöksessä on ilmoitettava yhtiölle ne suhteuttamistoimenpiteitä koskevat säännökset, joiden soveltamisen Finanssivalvonta hyväksyy. Lisäksi Finanssivalvonta voi hyväksyä hakemuksen tietyin ehdoin, jotka on sisällytettävä päätökseen. Jos Finanssivalvonta hylkää koko hakemuksen tai osan hakemuksesta eli ei hyväksy joidenkin suhteuttamistoimenpiteitä koskevien säännösten soveltamista, Finanssivalvonnan on päätöksessä perusteltava, miksi yhtiön hakemuksen mukaisten suhteuttamistoimenpiteiden soveltaminen ei ole perusteltua yhtiön riskiprofiili huomioiden. Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 29 d artiklan 2 kohta.
Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta voi pyytää lisäselvitystä vakuutusyhtiöltä, mikäli se on tarpeen vakuutusyhtiön hakemuksen arvioimiseksi. Jos Finanssivalvonta pyytää lisäselvitystä, pykälän 1 momentin mukainen aika hakemuksen käsittelylle keskeytyy siihen asti, kunnes vakuutusyhtiö vastaa selvityspyyntöön. Jos Finanssivalvonta tarvitsee ensimmäisen selvityspyynnön jälkeen vielä lisää selvitystä, hakemuksen käsittelylle annettu aika ei enää keskeydy näiden lisäselvityspyyntöjen ajaksi. Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 29 d artiklan 3 kohta.
Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonta voi päättää muuttaa aiemmin antamaansa hyväksyntää tai peruuttaa sen kokonaan, jos vakuutusyhtiön riskiprofiili on muuttunut. Päätöksessä on perusteltava, miksi päätöksen muuttaminen tai peruuttaminen on perusteltua yhtiön muuttunut riskiprofiili huomioiden. Pykälän 3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 29 d artiklan 5 kohta.
Pykälän 4 momentin mukaan vakuutusyhtiön, joka on saanut Finanssivalvonnalta hyväksynnän soveltaa suhteuttamistoimenpiteitä, on ilmoitettava Finanssivalvonnalle, mikäli se päättää lopettaa yhden, useamman tai kaikkien suhteuttamistoimenpiteiden käytön. Pykälän 4 momentilla pannaan täytäntöön 29 a artiklan 2 kohta.
Pykälän 5 momentiksi ehdotetaan informatiivista viittausta komission asetukseen, jossa lisäksi säädetään edellytyksistä Finanssivalvonnan hyväksynnälle.
3 lukuEnsivakuutustoiminnan harjoittaminen ulkomailla
11 §. Annettuja tietoja koskeva muutosilmoitus. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin ilmoitusvelvollisuudesta, kun vakuutusyhtiön vapaan tarjonnan perusteella harjoittama liiketoiminta on muuttunut. Vakuutusyhtiön tulisi tehdä ilmoitus Finanssivalvonnalle, jos kyseinen liiketoiminta muuttuu tavalla, joka vaikuttaa olennaisesti yhtiön riskiprofiiliin tai vakuutustoimintaan yhdessä tai useammassa ETA-valtiossa, jossa vakuutusyhtiö harjoittaa liiketoimintaa vapaan tarjonnan perusteella. Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava asiasta eteenpäin asianomaisten valtioiden vakuutusvalvonnasta vastaaville viranomaisille. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 149 artiklan 2 kohta.
6 lukuVakuutusyhtiön johto, hallintojärjestelmä ja varojen sijoittaminen
4 §. Hallituksen jäsenen kelpoisuus. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaavat sisällöltään voimassa olevaa lakia.
Voimassa olevan pykälän 3 momentti ehdotetaan jaettavaksi kahteen osaan, 3 ja 4 momentiksi. Pykälän 3 momentissa säädetään hallituksen jäsenen hyvämaineisuudesta. Voimassa olevan lain mukaan hallituksen jäsenen on oltava hyvämaineinen, mutta laissa ei ole täsmennetty sitä, mitä hyvämaineisuudella tarkoitetaan. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin myös hyvämaineisuuden sisällöstä. Henkilön hyvämaineisuuden osoituksena pidettäisiin sitä, että häntä ei ole lainvoimaisella tuomiolla tuomittu kymmenen viimeisen vuoden aikana vankeusrangaistukseen tai kolmen viimeisen vuoden aikana sakkorangaistukseen rikoksesta, jonka voidaan katsoa osoittavan hänen olevan ilmeisen sopimaton vakuutusyhtiön hallituksen jäsenen tehtävään. Määräajat laskettaisiin 2 luvun 3 §:ssä tarkoitetun toimilupahakemuksen toimittamisesta, tämän pykälän mukaisen hallituksen jäsenen muutosilmoituksen toimittamisesta tai Finanssivalvonnan muutoin suorittaman tarkastelun hetkestä taaksepäin siihen hetkeen, kun mahdollinen tuomio on tullut lainvoimaiseksi. Jos tuomio ei ole vielä lainvoimainen, tarkastelu suoritetaan taaksepäin siihen hetkeen, kun se on annettu. Tuomio on päivättävä, ja tuomion antamisella tarkoitetaan säännöksessä kyseistä päiväystä.
Sellaisia rikoksia, joiden voidaan katsoa osoittavan henkilön olevan ilmeisen sopimaton tehtävään, olisivat ainakin rahanpesuun ja terrorismin rahoittamiseen liittyvät rikokset. Tällaisia rikoksia ovat rikoslain mukaan ainakin rikoslain 34 a luvun 5 a § mukainen terroristin rahoittaminen ja 5 b §:n mukainen terroristiryhmän rahoittaminen, sekä rikoslain 32 luvun mukaiset rahanpesurikokset. Hyvämaineisuuden menettäminen voi seurata myös muista kuin rahanpesuun ja terrorismin rahoittamiseen liittyvistä rikoksista, joiden voidaan katsoa osoittavan henkilön olevan ilmeisen sopimaton tehtävään. Tekoja ja laiminlyöntejä arvioidaan kokonaisuutena.
Momentin nojalla kiinnitetään lähtökohtaisesti huomiota vain lainvoimaisiin tuomioihin. Vaikka henkilöä ei olisi lainvoimaisella tuomiolla tuomittu, momentin nojalla poikkeustapauksissa vailla lainvoimaakin olevan tuomion nojalla tai muiden painavien seikkojen perusteella voidaan kuitenkin tapauksen olosuhteet huomioon ottaen katsoa, että henkilö on ilmeisen sopimaton toimimaan tehtävässään. Jos olisi kyse tuomiosta, joka ei vielä ole saanut lainvoimaa, kokonaisarviossa olisi otettava huomioon henkilön aikaisempi toiminta, tuomioon johtaneet olosuhteet ja muut asiaan vaikuttavat seikat.
Lisäksi henkilöä ei kuitenkaan pidetä hyvämaineisena, jos hän on muutoin aikaisemmalla toiminnallaan osoittanut olevansa ilmeisen sopimaton. Henkilön sopimattomuutta arvioitaessa olisi tehtävä kokonaisarvio. Sopimattomuutta voivat osoittaa henkilön toiminta ulkomailla, jos esimerkiksi ulkomaan viranomainen on katsonut henkilön sopimattomaksi, taikka henkilön kytkökset harmaan talouden tai talousrikollisuuden tapahtumiin tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Myös esimerkiksi se, että henkilölle on määrätty Finanssivalvonnasta annetun lain mukainen seuraamusmaksu erityisen vakavasta rikkomuksesta tai laiminlyönnistä, voi osoittaa henkilön olevan ilmeisen sopimaton. Näitä syitä arvioitaessa on tapauskohtaisesti arvioitava sopimattomuuden astetta ja sitä, miten pitkällä ajanjaksolla henkilön voidaan katsoa olevan sopimaton tehtävään.
Finanssivalvonnan tehtävänä on arvioida, onko yksi tai useampi rikos tai muu menettely muutoin kokonaisuutena arvioiden sellainen, että se kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen osoittaa henkilön ilmeistä sopimattomuutta vakuutusyhtiön hallituksen jäsenen tehtävään. Vähäinen yksittäinen teko tai laiminlyönti ei johda henkilön hyvämaineisuuden menettämiseen, mutta toistuessaan useat vähäiset teot tai laiminlyönnit voivat johtaa siihen, ettei henkilöä enää pidetä hyvämaineisena. Henkilön hyvämaineisuutta on arvioitava nimenomaan tehtävien hoidon kannalta.
Pykälän 3 momentin muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 40 artiklan 2 kohdan 3 alakohta.
Hallituksen jäsenen ammatillista pätevyyttä ja kokemusta sekä hallituksen yleistä vakuutustoiminnan tuntemusta koskeva sääntely siirrettäisiin sisällöltään muuttumattomana pykälän 4 momenttiin.
Pykälän 4 momentti siirtyy sisällöltään muuttumattomana 5 momentiksi kuitenkin siten, että siihen lisätään viittaukset tämän pykälän uusiin momentteihin.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 momentti, jonka mukaan Finanssivalvonta voi vaatia vakuutusyhtiötä siirtämään henkilön pois hallituksen jäsenen tehtävästä, jos kyseinen jäsen ei enää täytä hallituksen jäsenelle asetettuja kelpoisuusvaatimuksia. Pykälän 6 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 42 artiklan 4 kohta hallituksen osalta.
Pykälän 5 momentti siirtyy 7 momentiksi. Pykälän 7 momenttiin lisätään viittaus uuteen 6 momenttiin, joka soveltuu myös vakuutusomistusyhteisön hallituksen jäseneen.
Voimassa olevan lain 6 momentti siirtyy sisällöltään muuttumattomana 8 momentiksi.
5 §. Toimitusjohtajaan ja tämän sijaiseen sovellettavat säännökset. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus 4 §:n 5 momenttiin, sillä voimassa oleva 4 momentti siirtyy 5 momentiksi kun 3 momentti ehdotetaan jaettavaksi 3 ja 4 momentiksi. Lisäksi ehdotetaan lisättäväksi viittaus 4 §:n 6 momenttiin, jonka mukaan Finanssivalvonta voi vaatia vakuutusyhtiötä poistamaan henkilön hallituksen jäsenen tehtävästä, jos kyseinen jäsen ei enää täytä hallituksen jäsenelle asetettuja kelpoisuusvaatimuksia. Vastaava koskisi myös toimitusjohtajaa ja tämän sijaista, eli Finanssivalvonta voisi vaatia vakuutusyhtiötä vaihtamaan toimitusjohtajan tai tämän sijaisen, jos toimitusjohtaja tai tämän sijainen ei enää täytä kelpoisuusvaatimuksia. Viittauksella pannaan täytäntöön direktiivin 42 artiklan 4 kohta toimitusjohtajan ja tämän sijaisen osalta.
8 §. Yleiset hallintovaatimukset. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin vaatimus volatiliteettikorjauksen soveltamisperusteita koskevien periaatteiden sisällyttämisestä toimintaperiaatteisiin ja lisättäisiin maininta volatiliteettikorjausten huomioon ottamisesta toimintaperiaatteissa. Ehdotetulla muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 44 artiklan 2 a kohdan kolmannen alakohdan muutos.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan 3 momentissa tarkoitetun hallintojärjestelmää koskevan arvioinnin yhteydessä on arvioitava vakuutusyhtiön hallituksen kokoonpanon, toimivuuden ja hallinnon asianmukaisuus. Säännöksellä täsmennetään sitä, mitä hallintojärjestelmän arvioinnin yhteydessä on vähintään huomioitava siltä osin kuin arvioidaan yhtiön hallitusta. Solvenssi II -direktiivin 41 artiklan 1 kohdan mukaan kyseinen arvio on tehtävä ottaen huomioon vakuutusyhtiön liiketoimintaan liittyvien riskien luonne, laajuus ja monimutkaisuus. Pykälän 1 momentissa säädetään suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, että hallintojärjestelmän on oltava riittävä yhtiön liiketoiminnan laatuun ja laajuuteen nähden. Suhteellisuusperiaatetta koskevaa säännöstä ei ehdoteta lisättävän tähän momenttiin, sillä 1 momentin yleinen suhteellisuusperiaatetta koskeva säännös kattaa jo koko hallintojärjestelmän ja myös sen arvioinnin. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 41 artiklan 1 kohtaan tehty lisäys siltä osin kuin se koskee yhtiön johdon arviointia.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan pienet ja ei-monimutkaiset vakuutusyhtiöt voivat tehdä 3 momentissa tarkoitetun kirjallisten toimintaperiaatteiden arvioinnin harvemmin kuin kerran vuodessa, mutta vähintään viiden vuoden välein. Poikkeus koskee 3 momentissa tarkoitettua kirjallisten toimintaperiaatteiden arviointia ja pienten ja ei-monimutkaisten vakuutusyhtiöiden olisi edelleen tehtävä hallintojärjestelmän arviointi vuosittain. Finanssivalvonnan olisi kuitenkin mahdollista velvoittaa myös pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltu vakuutusyhtiö tekemään kirjallisten toimintaperiaatteiden arvioinnin useammin kuin viiden vuoden välein, jos Finanssivalvonnalla on siihen perusteltu syy vakuutusyhtiön erityisolosuhteiden perusteella. Momentilla pannaan direktiivin 41 artiklan 3 kohtaan tehty lisäys.
Voimassa olevan pykälän 4 momentti siirtyy sisällöltään muuttumattomana 6 momentiksi ja 5 momentti 7 momentiksi.
8 a §. Hallituksen monimuotoisuutta koskevat toimintaperiaatteet. Pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi velvollisuudesta laatia toimintaperiaatteet hallituksen monimuotoisuuden edistämisestä. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tulee antamaan ohjeet monimuotoisuuden käsitteestä, minkä vuoksi lakia ei täsmennettäisi tältä osin. Kyseiset toimintaperiaatteet olisi mahdollista liittää osaksi 8 §:ssä tarkoitettuja toimintaperiaatteita. Sukupuolijakauman tasapainottamiseksi vakuutusyhtiöiden hallituksessa, yhtiöt velvoitetaan lisäksi toimintaperiaatteissa asettamaan määrällisiä tavoitteita, jotka koskevat sukupuolten tasapuolisempaa edustusta hallituksen jäsenten keskuudessa. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 41 artiklan 1 kohta siltä osin kuin se koskee hallinto-, johto- tai valvontaelimien monimuotoisuutta koskevaa toimintaperiaatetta.
9 §. Erityistä kelpoisuutta vaativat toiminnot. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin yhtiön keskeisistä toiminnoista vastaavien henkilöiden hyvämaineisuuden vaatimuksen sisällöstä. Sääntely vastaisi hallituksen jäsenen, toimitusjohtajan ja tämän sijaisen osalta ehdotettua ja tältä osin viitataan 4 §:n 3 momentin perusteluihin. Solvenssi II -direktiivissä ei edellytetä hyvämaineisuuden täsmentämistä keskeisistä toiminnoista vastaavien henkilöiden osalta. Kuitenkin, koska myös keskeisistä toiminnoista vastaavien henkilöiden on, myös direktiivin mukaan, oltava hyvämaineisia, on perusteltua täsmentää sääntelyä vastaavalla tavalla kuin hallituksen jäsenen osalta.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Finanssivalvonnalle tehtävässä ilmoituksessa keskeisestä toiminnosta vastaavan henkilön muutoksesta olisi esitettävä selvitys siitä, että henkilö täyttää 1 ja 2 momentin mukaiset vaatimukset. Voimassa olevassa laissa kyseisessä kohdassa viitataan sopivuuteen ja luotettavuuteen, mikä käytännössä tarkoittaa samaa asiaa, eli 1 ja 2 momentin mukaisia vaatimuksia. Käsitettä sopivuus ja luotettavuus ei kuitenkaan vakuutusyhtiölaissa käytetä muissa kohdissa, joten muutos ehdotetaan tehtäväksi lain yhtenäistämiseksi ja selkeyttämiseksi.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan Finanssivalvonta voi vaatia vakuutusyhtiötä siirtämään henkilön pois tehtävästään keskeisestä toiminnosta vastaavana henkilönä, jos kyseinen henkilö ei enää täytä kelpoisuusvaatimuksia. Pykälän 4 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 42 artiklan 4 kohta keskeisistä toiminnoista vastaavien henkilöiden osalta.
Pykälän 4 momentti siirtyy sisällöltään muuttumattomana 5 momentiksi.
9 a §. Keskeisten toimintojen riippumattomuus. Pykälä on uusi. Pykälässä säädetään riskienhallintatoiminnon, sääntöjen noudattamista valvovan toiminnon, sisäisen tarkastuksen ja aktuaaritoiminnon riippumattomuudesta.
Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön on järjesteltävä riskienhallintatoiminto, sääntöjen noudattamista valvova toiminto, sisäinen tarkastus ja aktuaaritoiminto siten, että ne hoidetaan toisistaan riippumattomasti eturistiriitojen välttämiseksi. Lisäksi kyseisistä toiminnoista vastaavat henkilöt eivät saa hoitaa muita keskeisiä tehtäviä yhtiössä, kuten olla vastuussa toisesta toiminnoista tai kuulua yhtiön johtoon. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavaa nimenomaista säännöstä, vaikkakin riskienhallinnan riippumattomuudesta riskejä ottavista toiminnoista ja sisäisen tarkastuksen riippumattomuudesta operatiivisesta toiminnasta säädetään niitä koskevissa pykälissä.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan 1 momentissa säädetystä voitaisiin kuitenkin poiketa, jos vakuutusyhtiö on luokiteltu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi tai jos yhtiö on saanut Finanssivalvonnalta luvan poiketa 1 momentissa säädetystä 2 a luvun 14 §:n mukaisesti. Tällaisessa yhtiössä riskienhallintatoiminnon, aktuaaritoiminnon ja sääntöjen noudattamista valvovan toiminnon vastaavat henkilöt voivat vastata myös muusta keskeisestä toiminnosta, paitsi sisäisestä tarkastuksesta. Lisäksi kyseiset henkilöt voisivat hoitaa myös mitä tahansa muuta tehtävää tai kuulua yhtiön johtoon. Edellytyksenä sille, että sama henkilö voi hoitaa useampaa edellä mainittua tehtävää on, että mahdollisia eturistiriitoja hallintaan asianmukaisesti ja tehtävien yhdistäminen tai tehtävän yhdistäminen johdon jäsenyyteen ei vaaranna henkilön kykyä hoitaa tehtäviään. Luvun 11 §:n mukaan vakuutusyhtiön riskienhallintatoiminnon on oltava riippumaton riskejä ottavista toiminnoista. Kyseinen säännös olisi myös tähän momenttiin ehdotetun poikkeuksen kanssa samaan aikaan voimassa ja poikkeus voitaisiin myöntää vain siinä tapauksessa, että riskienhallintatoiminto säilyttää kokonaisarvion perusteella riippumattomuuden riskejä ottavista toiminnoista.
Sisäisestä tarkastuksesta vastaavaksi on kuitenkin aina nimettävä eri henkilö kuin riskienhallintatoiminnosta, aktuaaritoiminnosta, sääntöjen noudattamista valvovasta toiminnosta tai muusta keskeistä toiminnosta vastaava henkilö. Lisäksi sisäisestä tarkastuksesta vastaava henkilö ei voi kuulua yhtiön johtoon. Voimassa olevan lain tämän luvun 15 §:n mukaan sisäisen tarkastuksen on oltava riippumatonta operatiivisesta toiminnasta, mikä on tarkoittanut muun muassa sitä, että sisäistä tarkastusta hoitavat henkilöt eivät ole voineet hoitaa muiden toimintojen keskeisiä tehtäviä.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 41 artiklan 2 a kohta.
10 §. Riskienhallinta. Pykälän 3 momentin 7 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään viittaus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/881 (kyberturvallisuusasetus) 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyyn kyberturvallisuuteen. Ehdotetulla muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin artiklan 44 artiklan 2 kohdan muutos.
Pykälän 3 momentin 9 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi sana ja.
Voimassa olevan pykälän 3 momentin 10 kohdan mukainen sisältö ehdotetaan siirrettäväksi uuteen 10 b §:ään. Pykälän 3 momentin 10 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi kestävyysriskien hallinta. Kestävyysriskien hallintaan kuuluu kyseisten riskien tunnistaminen, mittaaminen ja seuraaminen. Kestävyysriskien arvioinnissa ja hallinnassa on huomioitava lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin aikajänne. Kestävyysriskien hallinnasta säädetään tarkemmin lukuun ehdotetussa uudessa 10 a §:ssä. Kohdalla pannaan täytäntöön direktiivin 44 artiklan 2 kohdan kuudes alakohta.
Pykälän 4 momentin 2 kohdan a alakohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan maininta hallinnoitavien omaisuuserien pakkomyynnin mahdollista vaikutusta hyväksyttävään omaan varallisuuteen. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 44 artiklan 2 a kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan i alakohdan muutos.
Pykälän 4 momentin 2 kohdan c alakohta ehdotetaan kumottavaksi. Muutos vastaa 44 artiklan 2 a kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa, josta on kumottu iii alakohta.
Pykälän 4 momentin 3 kohdan a ja b alakohdat ehdotetaan kumottavaksi. Muutos vastaa 44 artiklan 2 a kohdan ensimmäisen kohdan c alakohtaa, josta on kumottu i ja ii alakohta.
Momentin 3 kohtaan ehdotetaan muutettavaksi siten, että jos yhtiö käyttää 10 luvun 8 a §:ssä tarkoitettua volatiliteettikorjausta, yhtiön olisi arvioitava vastuuvelan ja oman varallisuuden herkkyyttä taloudellisen tilanteen muutoksille, jotka vaikuttaisivat volatiliteettikorjauksen laskennassa käytettyyn riskikorjattuun marginaaliin. Riskikorjatulla marginaalilla tarkoitetaan volatiliteettikorjauksen laskennassa käytettävää riskikorjattua marginaalia, josta annetaan tarkempia säännöksiä 10 luvun 15 §:n nojalla (direktiivin 77 d artiklan 3 kohdassa tarkoitettu riskikorjattu marginaali). Muutoksella pannaan täytäntöön 44 artiklan 2 a kohdan ensimmäisen kohdan c alakohdan muutos. Direktiivin 77 d artiklan mukaista volatiliteettikorjausta on kuvattu tarkemmin 10 luvun 8 a §:n säännöskohtaisissa perusteluissa.
10 a §. Kestävyysriskien hallinta. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettävän kestävyysriskien hallinnasta. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön on tehtävä liiketoimintaan kohdistuvien kestävyysriskien laatuun ja laajuuteen nähden riittävä kestävyysriskien hallintaa koskeva suunnitelma kestävyysriskeistä johtuvien taloudellisten riskien hallitsemiseksi. Suunnitelman ei edellytetä olevan erillinen asiakirja, vaan vakuutusyhtiö voi päättää sisällyttää suunnitelman elementit esimerkiksi riski- ja vakavaraisuusarvioon. Kestävyysriskit ja kestävyystekijät määritellään 1 luvun 3 a §:ssä. Suunnitelmaa laadittaessa kestävyysriskeinä olisi kuitenkin 1 luvun 3 a §:ssä tarkoitettujen riskien lisäksi pidettävä sellaisia taloudellisia riskejä, jotka johtuvat sopeutumisesta ja mukautumisesta kestävyystekijöitä koskevaan sääntelyyn, niin EU- kuin kansallisella tasolla. Lisäksi suunnitelmassa olisi myös huomioitava sellaiset taloudelliset riskit, jotka johtuvat kestävyystekijöitä koskevista sääntelytavoitteista. Huomiota olisi kiinnitettävä niihin tavoitteisiin, jotka on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119, eli eurooppalaisessa ilmastolaissa. Säännös ei kuitenkaan rajoittuisi pelkästään niihin ja myös kansallisesta kestävyystekijöitä koskevasta lainsäädännöstä, ja niitä koskevista tavoitteista johtuvat taloudelliset riskit olisi sisällytettävä suunnitelmaan. Kansallinen kestävyystekijöitä koskeva sääntely sekä kansalliset kestävyystekijöitä koskevat sääntelytavoitteet voivat olla EU-sääntelyä kunnianhimoisempia.
Pykälän 2 momentin mukaan vakuutusyhtiön olisi otettava huomioon eurooppalaisen ilmastolain 3 artiklassa tarkoitetun ilmastonmuutosta käsittelevän eurooppalaisen tieteellisen neuvottelukunnan viimeisimmät raportit ja ehdottamat toimenpiteet, erityisesti Euroopan unionin ilmastotavoitteiden saavuttamisen osalta, kun se laatii 1 momentissa tarkoitettua suunnitelmaa ja päättää siihen sisältyvistä toimenpiteistä ja määrällisistä tavoitteista.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kestävyysriskien hallintaa koskevan suunnitelman ja ilmastonmuutoksen hillintää koskevien siirtymäsuunnitelmien johdonmukaisuudesta. Kirjanpitolain 7 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisesti sellaisten vakuutusyhtiöiden, joihin sovelletaan kestävyysraportointia, on raportoitava ilmastonmuutoksen hillintään liittyvistä siirtymäsuunnitelmistaan. Kestävyysraportointivelvollisuus ei edellytä siirtymäsuunnitelman laatimista, vaan sen perusteella on raportoitava joko lainsäädäntöön sisältyvän velvoitteen perusteella tai vapaaehtoisesti laadittavista siirtymäsuunnitelmista. Tämän pykälän mukainen kestävyysriskien hallintaa koskeva suunnitelma ei ole ilmastonmuutoksen hillintää koskeva siirtymäsuunnitelma, sillä kestävyysriskien hallintaa koskevan suunnitelman pääpaino on vakavaraisuusriskeissä. Siirtymäsuunnitelmiin sisältyvät tavoitteet ja toimenpiteet ovat kuitenkin olennaisia kestävyysriskien hallintaa koskevassa suunnittelussa, sekä toisinpäin, sillä riskienhallinnassa on otettava huomioon siirtymästä aiheutuvat riskit. Jos vakuutusyhtiö laatii ilmastonmuutoksen hillintää koskevan siirtymäsuunnitelman, sen on oltava johdonmukainen tässä pykälässä tarkoitetun kestävyysriskien hallintaa koskevan suunnitelman kanssa.
Lisäksi 3 momentissa säädettäisiin siitä, että vakuutusyhtiön julkistamien kaikkien kestävyystekijöihin liittyvien tietojen, mukaan lukien tiedot tavoitteista, sitoumuksista ja strategisista päätöksistä, olisi oltava johdonmukaisia kestävyysriskien hallintaa koskevan suunnitelman sisällön ja sen perustana olleiden menetelmien ja oletusten kanssa.
Pykälän 1–3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 44 artiklan 2 b kohta.
Pykälän 4 momentin mukaan vakuutusyhtiön olisi vuosittain julkistettava kestävyysriskien hallintaa koskevaan suunnitelmaan sisältyvät määrälliset tavoitteet. Momentilla pannaan täytäntöön 44 artiklan 2 d kohta.
Pykälän 5 momentin mukaan sellaiset vakuutusyhtiöt, jotka kuuluvat osakasyrityksenä olevan vakuutusyrityksen, vakuutusomistusyhteisön tai ryhmittymän omistusyhteisön suunnitelmaan ja 26 luvussa tarkoitetun ryhmävalvonnan piiriin, vapautetaan suunnitelman laatimisesta yhtiötasolla. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 44 artiklan 2 e kohta.
10 b §. Maksuvalmiusriskin hallinta. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettävän tarkemmin maksuvalmiusriskin hallinnasta.
Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiöllä olisi oltava riittävä maksuvalmius täyttääkseen taloudelliset velvoitteensa vakuutuksenottajia ja muita vastapuolia kohtaan velvoitteiden erääntyessä. Maksuvalmiudessa tulisi ottaa huomioon myös mahdolliset stressiolosuhteet. Maksuvalmiusriski on tullut ottaa huomioon osana vakuutusyhtiön riskienhallintaa jo voimassa olevan sääntelyn mukaisesti. Jatkossa maksuvalmiusriskin hallitsemisesta säädettäisiin kuitenkin tarkemmin tässä pykälässä. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 144 a artiklan 1 kohta.
Pykälän 2 momentin mukaan vakuutusyhtiön olisi tehtävä maksuvalmiusriskin hallintaa koskeva suunnitelma ja pidettävä se ajantasaisena. Suunnitelman laatimiseksi yhtiön tulisi analysoida maksuvalmiuttaan lyhyellä aikavälillä ja ennustaa yhtiön varoihin ja velkoihin liittyvät tulevat ja lähtevät kassavirrat.
Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi vaatia vakuutusyhtiötä kattamaan maksuvalmiusriskejä koskevassa suunnitelmassaan myös keskipitkän ja pitkän aikavälin osana makrovakautta koskevia toimia.
Pykälän 4 momentissa tarkennettaisiin edelleen vakuutusyhtiön maksuvalmiusriskin hallintaan liittyviä velvollisuuksia siten, että vakuutusyhtiön olisi kehitettävä ja pidettävä ajan tasalla maksuvalmiuden riskitekijöitä kuvaavia mittareita. Kyseisten mittareiden tarkoituksena olisi tunnistaa, seurata ja hallita maksuvalmiusstressitilanteita.
Pykälän 2–4 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 144 a artiklan 2 kohta.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin pienille ja ei-monimutkaisille vakuutusyhtiöille poikkeus maksuvalmiusriskin hallintaa koskevan suunnitelman laatimisesta. Lisäksi muut kuin pienet ja ei-monimutkaiset vakuutusyhtiöt voisivat hakea Finanssivalvonnalta 2 a luvun 14 §:n mukaista hyväksyntää sille, että yhtiön ei tarvitse tehdä kyseistä suunnitelmaa. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 144 a artiklan 4 kohta.
Pykälän 6 momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan lain tämän luvun 10 §:n 3 momentin 10 kohdan säännös vastaavuuskorjaukseen tai volatiliteettikorjaukseen liittyvä tulo- ja menokassavirtojen ennusteesta. Lisäksi säännökseen lisättäisiin velvollisuus erityisesti arvioida, voiko yhtiölle syntyä volatiliteettikorjauksen käytön kanssa ristiriidassa olevia maksuvalmiusrajoitteita. Yhtiö voisi yhdistää kyseisen ennusteen ja arvion maksuvalmiusriskien hallintaa koskevaan suunnitelmaansa. Jos vakuutusyhtiön ei tarvitse tehdä maksuvalmiusriskien hallintaa koskevaa suunnitelmaa, koska se on pieni ja ei-monimutkainen yhtiö tai koska se on saanut Finanssivalvonnalta luvan jättää suunnitelma tekemättä, yhtiöön sovellettaisiin kuitenkin edelleen tässä momentissa tarkoitettuja velvollisuuksia. Momentti vastaa Solvenssi II -direktiivin 44 artiklan 2 kohdan 4 alakohtaa ja lisäksi sillä pannaan täytäntöön kyseisen artiklan 5 alakohta.
12 §. Riski- ja vakavaraisuusarvion sisältö. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään uudet kohdat 4–7. Momentin 4 kohdassa säädettäisiin yhtiön velvollisuudesta tehdä yhtiön liiketoiminnan ja liiketoimintastrategian riski- ja vakavaraisuusarviointi makrotaloudellisesta tilanteesta sekä makrotalouden ja rahoitusmarkkinoiden mahdollisesta kehityksestä. Arvio tulisi tehdä ottaen huomioon yhtiöön kohdistuvien riskien luonne ja toiminnan laatu ja laajuus. Kohdalla pannaan täytäntöön direktiivin 45 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohta ja 1 b alakohta siltä osin kuin se koskee arvion suhteellisuutta.
Momentin 5 kohdassa säädettäisiin velvollisuudesta sisällyttää riski- ja vakavaraisuusarvioon yhtiön yleinen kyky täyttää taloudelliset velvoitteensa vakuutuksenottajia ja muita vastapuolia kohtaan näiden velvoitteiden erääntyessä, myös stressiolosuhteissa. Kohdalla pannaan täytäntöön direktiivin 45 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan f alakohta.
Momentin 6 kohdan mukaan yhtiön olisi tehtävä olennaisuusarviointi altistumisestaan ilmastonmuutosriskeille. Arvioissa olisi määriteltävä altistumisen suuruuden taso sekä se, onko altistuminen ilmastonmuutosriskeille olennaista. Jos vakuutusyhtiö arvion mukaan altistuu olennaisesti ilmastonmuutosriskeille, yhtiön on tähän lukuun ehdotetun 12 c §:n mukaisesti arvioitava ilmastonmuutosskenaarioita, ellei yhtiöön sovelleta jotain kyseisen pykälän poikkeuksista. Kohdalla pannaan täytäntöön direktiivin 45 a artiklan 1 kohta.
Momentin 7 kohdan a alakohdassa säädettäisiin yhtiön velvollisuudesta Finanssivalvonnan perustellusta pyynnöstä arvioida makrovakautta koskevia huolenaiheita, jotka voivat vaikuttaa vakuutusyhtiön omaan riskiprofiiliin, hyväksyttyihin riskirajoihin, liiketoimintastrategiaan, vakuutustoimintaan tai sijoituspäätöksiin sekä 1 kohdassa tarkoitettuun yhtiön kokonaisvakavaraisuuden tarpeeseen. Momentin 7 kohdan b alakohdassa säädettäisiin yhtiön velvollisuudesta Finanssivalvonnan perustellusta pyynnöstä arvioida yhtiön toimintoja, jotka voivat vaikuttaa makrotalouden ja rahoitusmarkkinoiden kehitykseen, ja jotka voivat muuttua järjestelmäriskin aiheuttajiksi. Momentin 7 kohdassa mainitut asiat olisi arvioitava osana riski- ja vakavaraisuusarviota vain, jos Finanssivalvonta erikseen ja perustellusti pyytää vakuutusyhtiötä tekemään arvion. Kohdalla pannaan täytäntöön direktiivin 45 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan e alakohta.
Pykälän 2 momentin 1 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi viittaus korkokäyrää koskevaan vaiheistusmekanismiin, joka olisi otettava huomioon riski- ja vakavaraisuusarviossa pääomavaatimusten ja vastuuvelkaa koskevien vaatimusten jatkuvasta noudattamisesta. Lisäyksellä pannaan täytäntöön direktiivin 45 artiklan 2 a kohdan ensimmäinen alakohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan riski- ja vakavaraisuusarviossa makrotalouden ja rahoitusmarkkinoiden kehityksestä on otettava huomioon ainakin korkojen ja korkomarginaalien taso, rahoitusmarkkinoiden indeksien taso, inflaatio, sidonnaisuus muihin rahoitusmarkkinoiden toimijoihin ja ilmastonmuutos, pandemiat, muut laajamittaiset tapahtumat ja muut katastrofit, jotka voivat vaikuttaa vakuutusyhtiöihin. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 45 artiklan 1 a kohdan ensimmäinen alakohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin yhtiön velvollisuudesta sisällyttää makrovakautta koskeviin huolenaiheisiin ainakin mahdolliset epäsuotuisat tulevaisuuden skenaariot ja riskit, jotka liittyvät luottosykliin, talouden laskusuhdanteeseen, sijoitustoiminnan laumakäyttäytymiseen tai liiallisiin toimialatason riskikeskittymiin. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 45 artiklan 1 a kohdan toinen alakohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 momentti, jonka mukaan pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön ei tarvitsisi tehdä 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettua arviota, eli Finanssivalvonta ei lähtökohtaisesti voisi pyytää kyseisen arvion tekemistä pieneltä ja ei-monimutkaiselta yhtiöltä. Lisäksi Finanssivalvonta voisi antaa vakuutusyhtiölle 2 a luvun 14 §:n mukaisen hyväksynnän olla soveltamatta 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettua arviota, jolloin Finanssivalvonta ei siis voisi pyytää arvion tekemistä niin kauan kuin hyväksyntä on voimassa. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 45 artiklan 1 b kohta siltä osin, kun se koskee 1 momentin 7 kohdan mukaisesta arviosta poikkeamista.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 momentti, jonka mukaan korkokäyrää koskevan vaiheistusmekanismin soveltamisen vaikutusten arviointia ei tarvitsisi tehdä tietyn valuutan osalta, jos kyseisen valuutan määräisten vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvien tulevaisuuden kassavirtojen osuus kaikista vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvistä tulevaisuuden kassavirroista on enintään 5 prosenttia ja kyseisen valuutan määräisiin vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvien tulevaisuuden kassavirtojen osalta niiden tulevaisuuden kassavirtojen osuus, joissa maturiteeteissa asiaankuuluva riskitön korkokäyrä on ekstrapoloitu kaikista vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvistä tulevaisuuden kassavirroista, on enintään 10 prosenttia. Momentilla pannaan täytäntöön 45 artiklan 2 a kohdan toinen alakohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 momentti, jonka mukaan volatiliteettikorjausta soveltavan vakuutusyhtiön olisi riski- ja vakavaraisuusarviossa arvioitava myös, miten merkittävästi yhtiön riskiprofiili poikkeaa volatiliteettikorjauksen perusoletuksista. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 45 artiklan 2 b kohta.
12 a §. Riski- ja vakavaraisuusarvion laatiminen, raportointi ja käyttö. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että pääsäännön mukaan riski- ja vakavaraisuusarvio olisi tehtävä vuosittain. Muutoksella pannaan täytäntöön 45 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohta.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi ryhmien osalta siten, että Finanssivalvonnan päättäessä, pyytääkö se jotakin 12 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettua arviota vakuutusyhtiöltä, joka on 26 luvussa tarkoitetun ryhmävalvonnan piiriin kuuluva tytäryhtiö, sen olisi tunnistettava suorittaako osakasyhtiönä oleva vakuutusyritys, vakuutusomistusyhteisö tai ryhmittymän omistusyhteisö, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa, jonkin kyseisistä arvioista ryhmätasolla ja kattaako se kyseisen tytäryhtiön erityispiirteet. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 45 artiklan 9 kohdan ensimmäinen alakohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 momentti, jossa säädetään pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön mahdollisuudesta suorittaa riski- ja vakavaraisuusarvio vähintään joka toinen vuosi ja viipymättä riskiprofiilinsa merkittävän muutoksen jälkeen. Sama koskisi vakuutusyhtiötä, joka on saanut Finanssivalvonnalta hyväksynnän kyseisen suhteuttamistoimenpiteen käytölle. Finanssivalvonta voisi kuitenkin pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön erityisolosuhteiden perusteella päättää, että arviointi on tehtävä useammin. Momentissa säädettäisiin lisäksi selkeyden vuoksi, että pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön sekä yhtiön, joka käyttää momentissa tarkoitettua suhteuttamistoimenpidettä Finanssivalvonnan hyväksynnällä on kuitenkin jatkuvasti noudatettava 10 §:n mukaista riskienhallintaa.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 momentti, jonka mukaan myös vakuutuskytkösyhtiö, jos se täyttää momentissa säädetyt edellytykset, voisi suorittaa riski- ja vakavaraisuusarvion vähintään joka toinen vuosi ja viipymättä riskiprofiilinsa merkittävän muutoksen jälkeen, jollei Finanssivalvonta vakuutusyhtiön erityisolosuhteiden perusteella päätä, että arviointi on tehtävä useammin. Momentin 1 kohdan mukaan vakuutuskytkösyhtiön vakuutettujen henkilöiden ja edunsaajien olisi oltava oikeushenkilöitä siinä ryhmässä, johon vakuutuskytkösyhtiö kuuluu, tai luonnollisia henkilöitä, jotka voivat kuulua kyseisen ryhmän vakuutussopimusten piiriin, ja vakuutuskytkösyhtiön liiketoiminta, joka kattaa sellaiset luonnolliset henkilöt, jotka voivat kuulua ryhmän vakuutussopimusten piiriin, on alle 5 prosenttia vakavaraisuuslaskennan vastuuvelasta. Momentin 2 kohdan mukaan vakuutuskytkösyhtiön vakuutusvelvoitteet sekä vakuutuskytkösyhtiön jälleenvakuutusvelvoitteiden taustalla olevat vakuutussopimukset eivät saa koostua pakollisista vastuuvakuutuksista.
Pykälän 6 ja 7 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 45 artiklan 5 alakohta.
12 b §. Finanssivalvonnan tietojenantovelvollisuudet. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan sädettävän Finanssivalvonnan tiedonantovelvollisuuksista liittyen riski- ja vakavaraisuusarvioon.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan tiedonantovelvollisuuksista Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1092/2010 perustetulle Euroopan järjestelmäriskikomitealle (Euroopan järjestelmäriskikomitea). Finanssivalvonnan olisi toimitettava edellä mainituille luettelo vakuutusyhtiöistä sekä luettelo ryhmistä, joiden osalta se pyytää se pyytää 12 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaisia makrovakautta koskevia arvioita. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 45 artiklan 9 kohdan toinen alakohta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan tiedonantovelvollisuudesta vakuutusyhtiöille liittyen makrovakauteen. Finanssivalvonnan olisi annettava vakuutusyhtiölle kaikki riski- ja vakavaraisuusarvioinnin kannalta tarpeelliset makrovakautta koskevat parametrit. Lisäksi Finanssivalvonnan olisi annettava vakuutusyhtiöille arvion kannalta tarpeelliset tiedot makrovakautta koskevista huolenaiheista. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 45 artiklan 8 kohdan kolmas alakohta.
12 c §. Ilmastonmuutosskenaarioiden arviointi. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettävän ilmastonmuutosskenaarioiden arvioinnista.
Pykälän 1 momentin mukaan sellaisen vakuutusyhtiön, joka riski- ja vakavaraisuusarviossa tehdyn ilmastonmuutosriskien olennaisuusarvioinnin mukaan altistuu olennaisesti ilmastonmuutosriskeille, on määriteltävä vähintään kaksi pitkän aikavälin ilmastonmuutosskenaariota. Ilmastonmuutosskenaariona on pidettävä ainakin pitkän aikavälin ilmastonmuutosskenaariota, jossa maapallon keskilämpötilan nousu jää alle kahden celsiusasteen sekä skenaariota, jossa maapallon keskilämpötilan nousu on merkittävästi yli kaksi celsiusastetta.
Pykälän 2 momentin mukaan pitkän aikavälin ilmastonmuutosskenaarioita on tarkasteltava uudelleen vähintään kolmen vuoden välein ja päivitettävä tarvittaessa. Kun skenaarioita tarkastellaan, on yhtiön otettava huomioon aiempien ilmastonmuutosskenaarioiden määrittelyssä käytettyjen välineiden ja periaatteiden toimivuus ilmastonmuutosskenaarioiden tehokkuuden parantamiseksi.
Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentin mukaisesti määriteltyjen pitkän aikavälin ilmastonmuutosskenaarioiden vaikutusta yhtiön liiketoimintaan on arvioitava yhtiön liiketoimintaan liittyvien ilmastonmuutosriskien laatuun ja laajuuteen nähden säännöllisin väliajoin. Skenaarioiden vaikutusta yhtiön liiketoimintaan on arvioitava kuitenkin vähintään kolmen vuoden välein.
Pykälän 4 momentin mukaan pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön ei tarvitse määrittää ilmastonmuutosskenaarioita tai arvioida niiden vaikutusta yhtiön liiketoimintaan, vaikka ne riski- ja vakavaraisuusarvion mukaan altistuisivat olennaisesti ilmastonmuutosriskeille.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 45 a artikla.
16 §. Ulkoistaminen. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että käsite keskeinen toiminto tai tehtävä muutetaan muotoon kriittinen tai tärkeä operatiivinen toiminto tai toimi. Ehdotettu sanamuoto vastaa direktiiviä sekä komission asetusta, joka sisältää tarkempaa sääntelyä ulkoistamisesta. Direktiivin 49 artiklan ja komission asetuksen 274 artiklan suomenkieliset käännökset eroavat toisistaan, mutta englanninkieliset versiot vastaavat toisiaan (ks. myös nykytilan kuvaus). Lakiin ehdotetaan valittavaksi komission asetuksessa käytetty käännös, sillä sitä sovelletaan suoraan yhdessä lain kanssa. Muutoksella turvataan lain ja komission asetuksen yhdenmukainen soveltaminen.
Pykälän 3 ja 4 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi 2 momentin muutosta vastaava muutos.
18 §. Aktuaaritoiminto. Pykälän 2 momentin 3 b kohdassa oleva käsite vakuutustekninen vastuuvelka ehdotetaan korvattavaksi käsitteellä vakavaraisuuslaskennan vastuuvelka. Kyse on samasta asiasta ja käsite vakuutustekninen vastuuvelka tulee direktiivin käännöksestä, mutta muissa vakuutusyhtiölain säännöksissä on Solvenssi II -direktiivin mukaisesta vastuuvelasta, josta säädetään lain 10 luvussa, käytetty käsitettä vakavaraisuuslaskennan vastuuvelka, joten sitä ehdotetaan käytettävän koko laissa kuvaamaan 10 luvun mukaista vastuuvelkaa.
20 e §. Tiedot sijoitusstrategiasta ja järjestelyistä omaisuudenhoitajan, vaihtoehtorahaston hoitajan tai rahastoyhtiön kanssa. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan paremmin pykälän sisältöä, jossa säädetään sijoitusstrategiasta julkistettavista tiedoista.
20 f §. Vakuutusyhtiön sijoitusstrategia. Pykälä on uusi. Pykälässä säädettäisiin niistä makrovakautta ja kestävyysriskejä koskevista näkökulmista, jotka vakuutusyhtiön olisi otettava huomioon päättäessään sijoitusstrategiastaan.
Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön olisi päättäessään sijoitusstrategiastaan otettava huomioon makrotalouden ja rahoitusmarkkinoiden mahdollinen kehitys.
Pykälän 2 momentin mukaan vakuutusyhtiön olisi päättäessään sijoitusstrategiastaan otettava huomioon kestävyysriskien vaikutus sijoituksiin ja sijoituspäätöstensä mahdollinen pitkän aikavälin vaikutus kestävyystekijöihin. Kestävyysriskit ja kestävyystekijät määritellään 1 luvun 3 a §:ssä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Finanssivalvonta voisi pyytää vakuutusyhtiöltä makrovakauteen liittyviä lisäarvioita, kun vakuutusyhtiö päättää sijoitusstrategiastaan. Finanssivalvonnan pyynnöstä vakuutusyhtiön olisi arvioitava, missä määrin sijoitusstrategia voi vaikuttaa makrotalouden ja rahoitusmarkkinoiden kehitykseen ja mahdollisesti muuttua järjestelmäriskin lähteeksi sekä otettava huomioon makrovakautta koskevat huolenaiheet. Jos Finanssivalvonta pyytää vakuutusyhtiöiltä kyseistä lisäarviota, vakuutusyhtiön olisi otettava arvio huomioon sijoituspäätöksissään.
Pykälän 4 momentin mukaan Finanssivalvonnan päättäessä pyytääkö se makrovakautta koskevaa lisäarviota vakuutusyhtiöltä, joka on 26 luvussa tarkoitetun ryhmävalvonnan piiriin kuuluva tytäryhtiö, sen olisi arvioitava tekeekö vakuutusyhtiön kanssa samassa ryhmässä osakasyrityksessä oleva vakuutusyritys, vakuutusomistusyhteisö tai ryhmittymän omistusyhteisö, jonka kotipaikka on Euroopan unionissa, kyseisen arvion ryhmätasolla ja kattaako se kyseisen tytäryhtiön erityispiirteet.
Pykälän 1–4 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 132 artiklan 5–7 kohta.
21 §. Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuudet. Pykälän 1 ja 3 kohtaan tehdään tekniset viittausmuutokset momenttien siirtymisen vuoksi.
7 lukuTilintarkastus ja erityinen tarkastus
1 §. Sovellettava laki. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus kumottuun 3 §:ään.
6 §. Vakuutusyhtiön tilintarkastusta koskevat erityiset säännökset. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi turha viittaus työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 14 §:n mukaiseen vastuuvelkaan ja 16 §:n mukaiseen vakavaraisuuspääomaan sekä sijoitustoimintaan. Pykälää ei työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 1 luvun 3 §:n mukaan sovelleta työeläkevakuutusyhtiöihin ja samasta asiasta säädetään työeläkevakuutusyhtiölain 5 luvun 13 b §:ssä.
Lisäksi pykälän 2 momentissa ehdotetaan vaihdettavaksi sana kertomus sanaan raportti. Tilintarkastajan raportoinnista puhuttaessa termiä ”kertomus” tulisi käyttää vain silloin, kun viitataan tilintarkastuslain mukaiseen tilintarkastuskertomukseen. Kestävyysraportoinnin varmennuksesta puolestaan annetaan tilintarkastuslain mukaan kestävyysraportin varmennuskertomus. Muissa tilintarkastajan suorittamissa varmennuksissa tulisi käyttää muita termejä kuvaamaan raportointia.
8 a §. Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaan kertomukseen sisältyvän taseen tarkastus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutusyhtiön vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaan kertomukseen sisältyvän taseen, eli niin sanotun Solvenssi II -taseen, tarkastuksesta. Vakuutusyhtiölain 8 a luvussa säädetään vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevasta kertomuksesta ja sen sisällöstä. Luvussa ei säädetä taseesta, mutta käytännössä luvussa säädetyt vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen tietyt tiedot julkistetaan taseen muodossa. Solvenssi II -taseen sisällöstä säädetään voimassa olevan sääntelyn mukaisesti komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2023/894 vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten valvonnassa tarvittavien tietojen toimittamisessa valvontaviranomaisille käytettäviä taulukoita koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY soveltamiseksi sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2450 kumoamisesta.
Solvenssi II -direktiivin vakavaraisuussääntely perustuu markkinaehtoisesti arvostettuun taseeseen. Vakuutusyhtiön varat ja velat arvostetaan Solvenssi II -direktiivin mukaisessa taseessa markkinaehtoisesti niiden käypään arvoon, joka tarkoittaa arvoa, josta ne olisivat vaihdettavissa liiketoimeen halukkaiden, toisistaan riippumattomien osapuolten välillä.
Taseen varojen osalta Solvenssi II -direktiivin säännösten mukaisesti laaditussa taseessa sijoitukset arvostetaan markkinaehtoisesti. Sen sijaan kirjanpidon taseessa sijoitukset arvostetaan pääsääntöisesti hankintamenon mukaan, paitsi jos markkina-arvo alittaa hankintahinnan.
Voimassa olevaan vakuutusyhtiölakiin sisältyy kahdenlaisia, sekä kirjanpitoon, että vakavaraisuuteen liittyviä vastuuvelkasäännöksiä. Solvenssi II -direktiivin mukaisen taseen velkojen arvostus eroaa tilinpäätöstä varten laadittavan taseen velkojen arvostuksesta, erityisesti vastuuvelan laskemisen osalta. Solvenssi II -direktiivin mukaisessa taseessa velat arvostetaan käypään arvoon ja vastuuvelka lasketaan pääsääntöisesti parhaan estimaatin ja riskimarginaalin summana. Paras estimaatti on vakuutussopimuksista aiheutuvien velvoitteiden täyttämiseen liittyvien tulevaisuuden kassavirtojen odotettu nykyarvo, joka lasketaan kassavirtojen todennäköisyyksillä painotettuna keskiarvona käyttäen Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen julkaisemaa riskitöntä korkokäyrää. Vastuuvelka diskontataan kyseisellä korkokäyrällä. Riskimarginaalilla varmistetaan, että vastuuvelan määrä vastaa sitä määrää, jolla vakuutusyhtiö voi kattaa vakuutussopimuksista aiheutuvat velvoitteensa. Kirjanpidon vastuuvelan osalta laskuperustekorko ei ole vastaavalla tavalla markkinaehtoinen, eikä vastuuvelkaan lisätä nimenomaista riskimarginaalia, vaan vastuuvelka lasketaan muilla keinoin turvaavasti.
Lisäksi vahinkovakuutusyhtiöllä tasoitusmäärä voi aiheuttaa merkittävän eron kirjanpidon ja vakavaraisuuslaskennan vastuuvelkojen välillä. Solvenssi II -direktiivin mukaisessa taseessa tasoitusmäärä katsotaan osaksi omaa varallisuutta, kun taas tilinpäätöstä varten laadittavassa taseessa tasoitusmäärä on osa vastuuvelkaa.
Voimassa olevan lain mukainen tilintarkastus ulottuu vakuutusyhtiöiden vastuuvelan osalta vain 9 luvun mukaisen tilinpäätöksen vastuuvelan tarkastamiseen. Jatkossa tilintarkastus kattaisi myös 10 luvun mukaisen vakavaraisuuslaskentaan liittyvän vastuuvelan.
Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 51 a artiklan 1 kohta, siltä osin, kuin siinä säädetään Solvenssi II -direktiivin mukaisen taseen tarkastuksesta.
Lisäksi pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että 1 momentin mukaista tarkastusvelvollisuutta ei kuitenkaan sovellettaisi pieniin ja ei-monimutkaisiin vakuutusyhtiöihin eikä vakuutuskytkösyhtiöihin. Kyseisten yhtiöiden osalta nykytila jäisi siis voimaan. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 51 a artiklan 1 kohta, siltä osin, kuin siinä säädetään pieniä ja ei-monimutkaisia vakuutusyhtiöitä sekä vakuutuskytkösyhtiöitä koskevasta Solvenssi II -taseen tarkastusta koskevasta poikkeuksesta.
8 lukuOma pääoma, tilinpäätös, toimintakertomus ja konserni
27 §. Puolivuosikatsaus. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi vanhentuneet viittaukset arvopaperimarkkinalain (746/2012) mukaiseen osavuosikatsaukseen ja johdon osavuotiseen selvitykseen ja vaihdettavaksi viittaukseksi puolivuosikatsaukseen, josta voimassa olevan arvopaperimarkkinalain 7 luvun 10–13 §:ssä säädetään.
8 a lukuVakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevien tietojen julkistaminen
1 §.Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus tulisi sen julkistamisen yhteydessä toimittaa Finanssivalvonnalle 18 viikon kuluessa yhtiön tilikauden päättymisestä. Voimassa olevassa laissa säädetään jo kertomuksen toimittamisesta Finanssivalvonnalle, sillä Finanssivalvonta toimii myös eurooppalaisen keskitetyn yhteyspisteen perustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/2859 (ESAP-asetus) mukaisena tiedonkeruuelimenä, jolle kertomus on toimitettava siten kuin Solvenssi II -direktiivin 304 b artiklassa ja ESAP-asetuksessa säädetään. Lisäyksellä pannaan täytäntöön direktiivin 51 artiklan 7 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen olisi jatkossa koostuttava kahdesta osasta, jotka julkistetaan yhdessä. Kertomuksen ensimmäinen osa osoitetaan vakuutuksenottajille ja edunsaajille ja toinen osa osoitetaan markkinoiden ammattilaisille. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 51 artiklan 1 kohdan toinen alakohta.
Voimassa olevan pykälän 2 momentin sisältö siirrettäisiin pykälän 3 momentiksi ja 3 momentin voimassa oleva säännös muiden julkistettujen tietojen käyttämisestä vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen julkistamisessa siirrettäisiin tämän luvun 2 §:n 3 momenttiin. Lisäksi momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaukset tähän lukuun ehdotettuun 4 a, 4 b, 5 a ja 5 b §:ään.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan vakuutusyhtiön olisi toimitettava Finanssivalvonnalle yhdessä vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen kanssa tilintarkastajan laatima 7 luvun 8 a §:n 2 momentissa tarkoitettu tarkastusraportti. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 51 a artiklan 6 kohta.
Pykälän 4 momentti siirrettäisiin sisällöltään muuttumattomana 5 momentiksi.
2 §. Kertomuksen sisältö. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin erikseen vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen vakuutuksenottajille ja edunsaajille tarkoitetun osan sisällöstä ja markkinoiden ammattilaisille tarkoitetun osan sisällöstä. Vakuutuksenottajille ja edunsaajille tarkoitetussa osassa esitettäisiin lyhyesti keskeiset tiedot yhtiön toiminnasta, tuloksesta, pääomahallinnasta ja riskiprofiilista. Markkinoiden ammattilaisille tarkoitettu osa sisältäisi yksityiskohtaiset tiedot yhtiön liiketoiminnasta ja hallintojärjestelmästä, tarkat tiedot vakavaraisuuslaskennan vastuuvelasta ja muista veloista, vakavaraisuusasemasta sekä muita alan ammattilaisille suunnattuja tietoja.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettävän vakuutuksenottajille ja edunsaajille tarkoitetuista tiedoista koostuvan osan sisällöstä. Momentin 1 kohdan mukaan osassa olisi esitettävä lyhyt kuvaus yhtiön liiketoiminnasta ja tuloksesta. Momentin 2 kohdan mukaan osassa olisi esitettävä lyhyt kuvaus yhtiön pääomahallinnasta ja riskiprofiilista, myös kestävyysriskien osalta. Momentin 3 kohdan mukaan osassa olisi myös oltava maininta siitä, julkistaako yhtiö kirjanpitolain 7 luvun 2 §:n 7 kohdassa tarkoitetun kestävyysraportin. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 51 artiklan 1 a kohta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettävän markkinoiden ammattilaisille tarkoitetuista tiedoista koostuvan osan sisällöstä. Momentin 1 kohdan mukaan osassa olisi esitettävä kuvaus yhtiön liiketoiminnasta ja tuloksesta. Momentin 2 kohdan mukaan osassa olisi esitettävä kuvaus yhtiön hallintojärjestelmästä. Momentin 3 kohdan mukaan osassa olisi esitettävä erillisen kuvaukset varojen, vakavaraisuuslaskennan vastuuvelan ja muiden velkojen osalta niiden arvostuksessa käytetyistä kriteereistä ja menetelmistä. Momentin 4 kohdan mukaan osassa olisi esitettävä pääomahallinnan ja riskiprofiilin kuvaus. Kohdassa säädetään niistä tiedoista, jotka olisi ainakin sisällytettävä kyseiseen kuvaukseen. Momentin 5 kohdan mukaan osassa on esitettävä tieto siitä, onko yhtiö altistunut olennaisesti ilmastonmuutosriskeille. Vakuutusyhtiölain 6 luvun 12 b §:ään ehdotetaan lisättäväksi säännös ilmastonmuutosriskien olennaisuuden arvioinnista. Jos yhtiö on altistunut olennaisesti ilmastonmuutosriskeille, olisi myös esitettävä tieto siitä, onko yhtiö ryhtynyt toimiin. Momentin 6 kohdan mukaan osassa olisi oltava maininta siitä, julkistaako yhtiö kirjanpitolain 7 luvun 2 §:n 7 kohdassa tarkoitetun kestävyysraportin. Momentin 7 kohdan mukaan osassa olisi esitettävä kuvaus yhtiön kestävyysriskien hallintaa koskevasta suunnitelmasta. Komissio täsmentää delegoidulla asetuksella sitä, mitä tietoja kestävyysriskien hallintaa koskevasta suunnitelmasta on julkistettava osana vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaa kertomusta.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettävän siitä, että markkinoiden ammattilaisille tarkoitetussa osassa vakuutusyhtiö voi hyödyntää muita sääntelyn vaatimusten mukaan julkistettuja tietoja tai viitata niihin, jos kyseiset tiedot vastaavat laadulta ja laajuudeltaan vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevassa kertomuksessa esitettäviä tietoja. Säännös vastaa sitä, mitä voimassa olevan lain 1 §:n 3 momentissa säädetään, kuitenkin siten, että jatkossa säännös koskisi vain markkinoiden ammattilaisille tarkoitettua osaa, eikä vakuutuksenottajille ja edunsaajille tarkoitettua osaa. Lisäksi säännös koskisi tämän luvun 3, 4, 4 a ja 4 b §:n mukaisesti kertomuksessa esitettäviä tietoja.
Pykälän 2 ja 3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 51 artiklan 1 b kohta.
3 §. Analyysi oman varallisuuden merkittävästä muutoksesta. Pykälän viittaus ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi 2 §:n 2 momentin 4 kohdan a alakohtaan, jossa jatkossa säädetään pääomahallinnan ja riskiprofiilin kuvaukseen sisällytettävistä tietoista oman varallisuuden rakenteesta, määrästä ja laadusta. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 51 artiklan 1 kohdan 1 alakohtaan tehty muutos.
4 §. Vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja pääomavaatimuksen korotuksen julkistaminen. Pykälän 1 momentin johdantokappaleen viittaus ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi 2 §:n 2 momentin 4 kohdan b alakohtaan, jossa jatkossa säädetään pääomahallinnan ja riskiprofiilin kuvaukseen sisällytettävistä tiedoista vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vähimmäispääomavaatimuksen määristä. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 51 artiklan 1 kohdan 2 alakohtaan tehty muutos.
4 a §. Vastaavuuskorjausta ja volatiliteettikorjausta koskevien tietojen julkistaminen. Pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan säädettävän vastaavuuskorjausta ja volatiliteettikorjausta koskevien tietojen julkistamisesta osana vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaa kertomusta.
Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön olisi soveltaessaan vastaavuuskorjausta sisällytettävä varojen, vakavaraisuuslaskennan vastuuvelan ja muiden velkojen osalta niiden arvostuksessa käytetyistä kriteereistä ja menetelmistä koskevaan kuvaukseen ja oman varallisuuden rakennetta, määrää ja laatua sekä vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vähimmäispääomavaatimuksen määrää koskevaan kuvaukseen kuvaus vastaavuuskorjauksesta sekä siitä velvoitteiden ja varattujen omaisuuserien salkusta, johon vastaavuuskorjausta sovelletaan, sekä määrällinen arvio siitä, miten vastaavuuskorjauksen käyttämättä jättäminen vaikuttaisi yhtiön taloudelliseen asemaan.
Pykälän 2 momentin mukaan vakuutusyhtiön olisi sisällytettävä varojen, vakavaraisuuslaskennan vastuuvelan ja muiden velkojen osalta niiden arvostuksessa käytetyistä kriteereistä ja menetelmistä koskevaan kuvaukseen ja oman varallisuuden rakennetta, määrää ja laatua sekä vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vähimmäispääomavaatimuksen määrää koskevaan kuvaukseen maininta siitä, käyttääkö yhtiö volatiliteettikorjausta. Jos volatiliteettikorjausta käytetään, yhtiön olisi julkistettava määrällinen arvio siitä, miten volatiliteettikorjauksen käyttämättä jättäminen vaikuttaisi yhtiön taloudelliseen asemaan ja kunkin asianomaisen valuutan, tai soveltuvin osin maan, osalta 10 luvun 8 a §:n mukaisesti laskettu volatiliteettikorjaus ja vastaavat vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden parhaat estimaatit.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 51 artiklan 1 c kohta.
4 b §. Korkokäyrää koskevien tietojen julkistaminen. Pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi korkokäyrää koskevien tietojen julkistamisesta osana vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaa kertomusta.
Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön olisi vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevassa kertomuksessa esitettävä vaikutukset, jotka aiheutuvat siitä, että 10 luvun 2 §:ssä tarkoitetun vastuuvelan laskemisessa vakuutusyhtiö käyttää asiaankuuluvaa riskitöntä korkokäyrää ilman vastaavuus- ja volatiliteettikorjausta, joka on määritelty korkokäyrään liittyvää vaiheistusmekanismia soveltamatta, sen sijaan, että vakuutusyhtiö käyttäisi asiaankuuluvaa riskitöntä korkokäyrää ilman vastaavuus- ja volatiliteettikorjausta, joka on määritelty soveltaen korkokäyrää koskevaa vaiheistusmekanismia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä tilanteista, jolloin 1 momentin mukainen julkistamisvelvoite ei sovellu. Kyse olisi tiettyyn valuuttaan liittyvistä tiedoista, momentissa säädetyissä tilanteissa. Momentin 1 kohdan mukaan julkistamisvelvoite ei soveltuisi, jos kyseisen valuutan määräisten vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvien tulevaisuuden kassavirtojen osuus kaikista vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvistä tulevaisuuden kassavirroista on enintään 5 prosenttia. Lisäksi momentin 2 kohdan mukaan julkistamisvelvoite ei soveltuisi, jos kyseisen valuutan määräisiin vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvien tulevaisuuden kassavirtojen osalta niiden tulevaisuuden kassavirtojen osuus, joissa maturiteeteissa asiaankuuluva riskitön korkokäyrä on ekstrapoloitu kaikista vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvistä tulevaisuuden kassavirroista, on enintään 10 prosenttia.
Pykälän 1 ja 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 51 artiklan 8 kohta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että vakuutusyhtiön, joka soveltaa korkokäyrään liittyvää vaiheistusmekanismia on julkistettava se, että se käyttää vaiheistusmekanismia ja vaiheistusmekanismin soveltamatta jättämisen vaikutukset markkinoiden ammattilaisille tarkoitetuista tiedoista koostuvassa vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen osassa. Pykälän 3 momentilla pannana täytäntöön direktiivin 77 a artiklan 2 kohdan neljäs alakohta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin korkokäyrää koskevan vaiheistusmekanismin ja muiden vakuutusyhtiön mahdollisesti käyttämien siirtymätoimenpiteiden yhteisvaikutusten julkistamisesta. Solvenssi II -direktiiviä säädettäessä säädettiin tietyistä siirtymätoimenpiteistä, jotka on kansallisesti pantu täytäntöön vakuutusyhtiölain muuttamisesta annetun lain voimaantulosta annetussa laissa (304/2015) ja joita vakuutusyhtiöt ovat voineet soveltaa vuoden 2016 alusta lähtien. Vakuutusyhtiölain muuttamisesta annetun lain voimaantulosta annetun lain (304/2015) 11 §:ssä säädetään henkivakuutusyhtiön korkokäyrän korjauksesta ja 12 §:ssä säädetään vastuuvelkaa vakavaraisuuslaskennasta koskevasta siirtymäkauden vähennyksestä. Kumpaakin siirtymätoimenpidettä on edelleen mahdollista käyttää 1 päivään tammikuuta 2032 asti. Jos vakuutusyhtiö käyttää useampaa kuin yhtä yllä mainituista vaiheistus- ja siirtymätoimenpiteistä, yhtiön on julkistettava vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen markkinoiden ammattilaisille tarkoitetuista tiedoista koostuvassa osassa minkälainen yhteisvaikutus vaiheistus- ja siirtymätoimenpiteiden soveltamatta jättämisellä olisi yhtiön taloudelliseen asemaan. Pykälän 4 momentti perustuu direktiivin 308 f artiklaan.
4 c §. Korkoalariskiosioon liittyvän vaiheistuksen julkistaminen. Pykälässä säädettäisiin korkoalariskiosioon liittyvän vaiheistuksen julkistamisesta. Direktiivin 111 artiklan 2 a kohdan mukaan, kun komissio antaa direktiivin täydentämiseksi delegoituja säädöksiä, joilla täsmennetään korkoriskialaosion laskennassa käytettävät menetelmät, oletukset ja vakioparametrit pääomavaatimusten herkkyyden parantamiseksi korkojen kehityksen mukaisesti, korkoriskialaosion muutokset voidaan toteuttaa vaiheittain enintään viiden vuoden siirtymäkauden aikana. Jos komissio säätää vaiheistuksesta delegoidussa asetuksessa, vaiheistuksen käyttäminen on pakollista kaikille vakuutusyhtiöille. Jos komissio säätää korkoalariskiosion vaiheistuksesta, vakuutusyhtiön on julkistettava tieto siitä vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen markkinoiden ammattilaisille tarkoitetuista tiedoista koostuvassa osassa. Lisäksi yhtiön on julkistettava määrällinen arvio siitä, millainen vaikutus tämän vaiheistuksen soveltamatta jättämisellä olisi yhtiön taloudelliseen asemaan. Pykälä perustuu direktiivin 111 artiklan 2 a kohtaan ja 3 kohdan 2 alakohtaan.
5 §. Julkistamista koskevat poikkeukset. Pykälän 1 momentin viittaus ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi 2 §:n 1 momentin 2 kohtaan ja 2 momentin 4 ja 5 kohtaan, jossa jatkossa säädetään niistä tiedoista, joita ei voisi edes Finanssivalvonnan suostumuksella jättää julkistamatta. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 53 artiklan 4 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 3 momentti, jonka mukaan jälleenvakuutusyhtiön ei tarvitsisi julkistaa vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen vakuutuksenottajille ja edunsaajille tarkoitettua osaa. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 51 artiklan 5 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 4 momentti, jonka mukaan pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön olisi julkistettava vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen markkinoiden ammattilaisille tarkoitetussa osassa ainoastaan komission Solvenssi II -direktiivin 56 artiklan perusteella antamissa teknisissä täytäntöönpanostandardeissa tarkoitetut määrälliset tiedot. Pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön olisi kuitenkin kolmen vuoden välein julkistettava täydellinen vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus, joka sisältää kaikki sääntelyssä edellytetyt tiedot. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 51 artiklan 6 kohta.
5 a §. Vakuutuskytkösyhtiön julkistamista koskevat poikkeukset. Pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan säädettävän vakuutuskytkösyhtiöiden julkistamista koskevasta poikkeuksesta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, jotka täyttämällä vakuutuskytkösyhtiö vapautettaisiin velvollisuudesta julkistaa vakuutuksenottajille ja edunsaajille tarkoitettu osa, ja 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuun markkinoiden ammattilaisille tarkoitettuun osaan olisi sisällytettävä ainoastaan komission Solvenssi II -direktiivin 56 artiklan perusteella antamissa teknisissä täytäntöönpanostandardeissa tarkoitetut määrälliset tiedot. Momentin 1 kohdan mukaan vakuutuskytkösyhtiön vakuutettujen henkilöiden ja edunsaajien olisi oltava oikeushenkilöitä siinä ryhmässä, johon vakuutuskytkösyhtiö kuuluu, tai luonnollisia henkilöitä, jotka voivat kuulua kyseisen ryhmän vakuutussopimusten piiriin, ja vakuutuskytkösyhtiön liiketoiminta, joka kattaa sellaiset luonnolliset henkilöt, jotka voivat kuulua ryhmän vakuutussopimusten piiriin, on alle 5 prosenttia vakavaraisuuslaskennan vastuuvelasta. Momentin 2 kohdan mukaan vakuutuskytkösyhtiön vakuutusvelvoitteet sekä vakuutuskytkösyhtiön jälleenvakuutusvelvoitteiden taustalla olevat vakuutussopimukset eivät saa koostua pakollisista vastuuvakuutuksista. Momentin 3 kohdassa säädettäisiin lisäedellytyksistä jälleenvakuutuskytkösyhtiölle. Jälleenvakuutuskytkösyhtiön emoyritykselle tai mille tahansa ryhmään kuuluvalle yritykselle annetut voimassa olevat lainat, mukaan lukien konsernitilijärjestelyt, eivät saa ylittää 20 prosenttia yhtiön varojen kokonaismäärästä ja jälleenvakuutuskytkösyhtiön vakavaraisuuslaskennan vastuuvelan bruttomäärästä aiheutuva enimmäistappio olisi voitava arvioida deterministisesti käyttämättä stokastisia menetelmiä. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 51 artiklan 3 ja 4 kohta.
5 b §. Määräaikojen pidentäminen poikkeuksellisissa olosuhteissa. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Finanssivalvonta voisi pyytää Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista arvioimaan, vaikuttaako poikkeuksellinen terveysuhka, luonnonkatastrofi tai muu äärimmäinen tapahtuma olennaisesti vakuutusyhtiöiden toimintamahdollisuuksiin ja estääkö se niitä toimittamasta vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaa kertomusta sille asetetussa määräajassa. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi suorittaa kyseisen arvioinnin omasta aloitteestaan tai komission taikka jonkin valvontaviranomaisen pyynnöstä. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on toimitettava arviointi komissiolle viimeistään viikon kuluttua pyynnön vastaanottamisesta. Viranomaisen on julkistettava tieto verkkosivustoillaan, jos se arvioi, että poikkeuksellinen terveysuhka, luonnonkatastrofi tai muu äärimmäinen tapahtuma vaikuttaa vakuutusyhtiöiden mahdollisuuksiin toimittaa tiedot ajallaan. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 304 e artikla siltä osin, kun Finanssivalvonta voi pyytää vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaan kertomukseen liittyvän määräajan pidentämisen arviointia Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan mainittavaksi informatiivisesti, että mikäli määräaikaa pidennetään, siitä säädetään komission delegoidulla asetuksella. Solvenssi II -direktiivin 304 e artiklan 2 kohdassa siirretään valta komissiolle antaa delegoituja säädöksiä määräaikojen pidentämisestä.
10 lukuVarojen ja velkojen arvostaminen ja vastuuvelka vakavaraisuuslaskennassa
7 §. Korkokäyrä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus uuteen 8 a §:ään, jossa jatkossa säädetään volatiliteettikorjauksesta.
Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus komission asetukseen.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan riskittömän korkokäyrän määrityksessä on käytettävä sellaisista rahoitusvälineistä saatuja tietoja, joiden maturiteettien osalta kyseisten rahoitusvälineiden markkinat ovat syvät, likvidit ja läpinäkyvät. Niiden maturiteettien osalta, jotka ovat ensimmäisen tasoituspisteen jälkeen, riskitön korko ekstrapoloidaan.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa määritetään ensimmäinen tasoituspiste. Kunkin valuutan osalta ensimmäinen tasoituspiste on pisin maturiteetti, jossa kyseisen maturiteetin rahoitusvälineiden markkinat ovat syvät, likvidit ja läpinäkyvät sekä kyseisen maturiteetin tai pidemmän maturiteetin liikkeessä olevien joukkovelkakirjalainojen prosenttiosuus kaikista kyseisen valuutan määräisistä liikkeessä olevista joukkovelkakirjalainoista on riittävän suuri.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jossa säädetään korkokäyrän ekstrapoloinnista. Ekstrapoloinnissa käytetään likvidiä termiinikorkoa, jonka on perustuttava pisimpiin sellaisiin maturiteetteihin liittyvään yhteen tai useampaan termiinikorkoon, joiden osalta asiaankuuluvien rahoitusvälineiden markkinoiden voidaan havaita olevan syvät, likvidit ja läpinäkyvät. Ekstrapoloidun termiinikoron on oltava korkokäyrän päätearvon ja likvidin termiinikoron painotettu keskiarvo, laskettuna siten, että maturiteetin kasvaessa korkokäyrän päätearvon paino laskennassa kasvaa. Jos maturiteetti on vähintään 40 vuotta ensimmäisen tasoituspisteen jälkeen, korkokäyrän päätearvon painotuksen on oltava vähintään 77,5 prosenttia.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 momentti, jonka mukaan korkokäyrän ekstrapoloidussa osassa on otettava huomioon tiedot muista rahoitusvälineistä kuin joukkovelkakirjalainoista, jos kyseisten rahoitusvälineiden markkinat ovat syvät, likvidit ja läpinäkyvät.
Pykälään tehtävillä muutoksilla pannaan täytäntöön direktiivin 77 a artiklan 1 kohta.
Pykälän 7 momentiksi ehdotetaan informatiivista viittausta komission asetukseen, jossa myös säädetään ekstrapoloinnista.
7 a §.Korkokäyrän vaiheistusmekanismi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi korkokäyrän vaiheistuksesta. Vaiheistusmekanismin käytölle tulisi saada Finanssivalvonnan ennalta antama lupa. Vaiheistusmekanismissa parametrit, joilla määritetään, kuinka nopeasti termiinikorot lähestyvät ekstrapolaatiossa korkokäyrän päätearvoa, asetetaan muutoslain voimaantulopäivänä siten, että riskitön korkokäyrä on riittävän samanlainen kuin kyseisen päivän riskitön korkokäyrä, joka on määritetty muutoslain voimaantuloa edeltävänä päivänä sovellettavien ekstrapolointia koskevien sääntöjen mukaisesti ja näitä parametrejä pienennetään lineaarisesti kunkin kalenterivuoden alussa siten, että ekstrapolaation lopullisia parametrejä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2032 lähtien.
Vaiheistusmekanismi ei saa vaikuttaa rahoitusmarkkinoiden syvyyden, likviditeetin ja läpinäkyvyyden arviointiin eikä vakuutusyhtiölain 10 luvun 7 §:n 4 momentissa tarkoitettuun ensimmäiseen tasoituspisteeseen.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 77 a artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta.
8 §. Vastaavuuskorjauksen käyttäminen. Pykälän otsikosta ehdotetaan poistettavaksi viittaus volatiliteettikorjaukseen ja siitä ehdotetaan poistettavaksi ensimmäistä momenttia lukuun ottamatta kaikki muut momentit, jotka liittyvät volatiliteettikorjaukseen. Pykälän ehdotetaan koskevan jatkossa vain vastaavuuskorjauksen käyttämistä, volatiliteettikorjauksesta ehdotetaan säädettävän jatkossa uudessa 8 a §:ssä.
8 a §. Volatiliteettikorjauksen käyttäminen. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettävän volatiliteettikorjauksesta. Volatiliteettikorjauksesta säädetään direktiivin 77 d artiklassa. Ennen muutosdirektiiviä voimassa olleen direktiivin mukaan Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkaisi volatiliteettikorjauksen. Jatkossa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei enää julkaise volatiliteettikorjausta, vaan volatiliteettikorjauksen laskennassa tarvittavia tietoja ja vakuutusyhtiön on laskettava itse volatiliteettikorjaus näihin tietoihin perustuen direktiivissä säädetyllä tavalla.
Pykälän 1 momentin mukaan volatiliteettikorjauksen käyttämiseen vaaditaan jatkossa Finanssivalvonnan lupa. Vakuutusyhtiö voisi Finanssivalvonnan ennalta antamalla luvalla käyttää parasta estimaattia laskiessaan riskittömään korkokäyrään volatiliteettikorjausta, jos tietyn valuutan volatiliteettikorjausta sovelletaan yhtiön kaikkiin sellaisiin kyseisen valuutan määräisiin vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin, joissa kyseisten velvoitteiden parhaan estimaatin laskennassa käytetty asiaankuuluva riskitön korkokäyrä ei sisällä vastaavuuskorjausta ja yhtiö osoittaa Finanssivalvonnalle, että sillä on käytössä asianmukaiset menettelyt volatiliteettikorjauksen laskemiseksi. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 77 d artiklan 1 kohta.
Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi vaatia vakuutusyhtiötä lopettamaan volatiliteettikorjauksen käyttämisen, jos yhtiö ei enää täytä Finanssivalvonnan luvan edellytyksiä. Jos yhtiö tämän jälkeen täyttää edellytykset uudestaan, sen on haettava Finanssivalvonnalta uutta lupaa, jos se haluaa käyttää volatiliteettikorjausta. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 77 d artiklan 1 b kohta.
Direktiivin 77 d artiklan 1 c, 2–4 ja 4 a kohdassa säädetään tarkemmin volatiliteettikorjauksen laskemisesta. Kyseiset kohdat pannaan täytäntöön tämän luvun 15 §:n nojalla annettavalla asetuksella. Kunkin valuutan osalta asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän volatiliteettikorjaus perustuu marginaaliin sen koron, joka voitaisiin saada kyseisen valuutan velkainstrumentteihin tehdyistä sijoituksista koostuvasta viitesalkusta, ja kyseisen valuutan asiaankuuluvan riskittömän peruskorkokäyrän korkojen välillä. Viitesalkun on oltava edustava niiden kyseisen valuutan määräisten omaisuuserien osalta, joihin vakuutusyritykset sijoittavat vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin kattamiseksi. Muiden valuuttojen kuin euron osalta volatiliteettikorjaus on 85 prosenttia valuutan luottomarginaalin herkkyyssuhteen ja valuutan riskikorjatun marginaalin tulosta. Kunkin valuutan riskikorjattu marginaali lasketaan erotuksena edellä kuvatun marginaalin ja kyseisen marginaalin sen osuuden välillä, joka perustuu realistiseen arvioon omaisuuseriin liittyvästä odotetusta tappiosta, odottamattomasta luottoriskistä tai muusta riskistä. Euron osalta volatiliteettikorjaus on edellä kuvatulla tavalla laskettu tulos korotettuna makrotason volatiliteettikorjauksella. Makrotason volatiliteettikorjaus perustuu euron luottomarginaalin herkkyyssuhteeseen, euron riskikorjattuun marginaaliin, kunkin maan riskikorjattuun marginaaliin ja kunkin maan maakohtaiseen korjauskertoimeen. Kunkin maan riskikorjattu marginaali lasketaan samalla tavalla kuin riskikorjattu marginaali euron osalta, mutta sen perustana käytetään viitesalkkua, joka on edustava niiden omaisuuserien osalta, joihin vakuutusyritykset sijoittavat kattaakseen kyseisen maan vakuutusmarkkinoilla myytyjen euromääräisten tuotteiden vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin.
Lisäksi yhtiö voi valvontaviranomaisen luvalla käyttää valuutan riskikorjattuun marginaaliin yrityskohtaista korjausta, tietyin edellytyksin ja rajoituksin. Tällöin makrotason korjausta ei saa soveltaa.
Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkaisee kunkin asiaankuuluvan valuutan ja kansallisen vakuutusmarkkinan osalta riskikorjatun marginaalin ja kunkin jäsenvaltion osalta velkainstrumentteihin tehtyjen sijoitusten prosenttiosuuden maassa toimiluvan saaneiden vakuutusyritysten varojen kokonaismäärästä.
10 §. Riskimarginaali. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että riskimarginaalin laskennassa käytettävää vakavaraisuuspääomavaatimusta mukautetaan ajallisesti. Voimassa olevan lain mukaan riskimarginaali lasketaan määrittämällä sen suuruisen pääoman kustannus, joka vastaa sitä vakavaraisuuspääomavaatimusta, joka tarvitaan vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden täyttämiseksi niiden kestoajan. Riskimarginaalin laskennasta säädetään tällä hetkellä komission asetuksen 37 artiklassa. Sen mukaan riskimarginaali lasketaan määrittämällä komission asetuksen 38 artiklan mukaisesti vakavaraisuuspääomavaatimus tuleville vuosille, summaamalla riskittömällä peruskorolla laskentahetkeen diskontatut vakavaraisuuspääomavaatimukset ja kertomalla näin saatu tulos pääomakustannuksen tasolla. Ehdotuksen mukaan jatkossa vakavaraisuuspääomavaatimusta mukautettaisiin ajallisesti, mukautus koostuu eksponentiaalisesta ja aikasidonnaisesta tekijästä. Jatkossa riskimarginaalia laskettaessa vuoden t vakavaraisuuspääomavaatimus kerrottaisiin tekijällä max(λt;f), missä λ = 0.96 ja f = 0.5. Tämä vähentää ajallisesti kauempana olevien riskien vaikutusta. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 77 artiklan 5 kohtaan tehty muutos.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan pääomakustannuksen taso on 4,75 prosenttia. Pääomakustannuksen tasosta on aiemmin säädetty komission asetuksella, mutta direktiivin uudelleentarkastelussa pääomakustannuksen taso nostettiin direktiiviin. Direktiivin 77 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaan komission tarkastelee pääomakustannuksen tasoa uudelleen säännöllisesti. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 77 artiklan 6 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa säädetään siitä, että jos vakuutus- ja jälleenvakuutussopimuksiin sisältyy rahoitusoptioita ja taloudellisia takuita, parhaan estimaatin laskennassa käytetyissä menetelmissä on otettava asianmukaisesti huomioon, että kyseisistä sopimuksista johtuvien kassavirtojen nykyarvo voi riippua sekä tulevien tapahtumien ja tulevan kehityksen odotetusta tuloksesta että siitä, miten toteutunut tulos mahdollisesti poikkeaa odotetusta tuloksesta tietyissä skenaarioissa. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 77 artiklan 7 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan pienet ja ei-monimutkaiset vakuutusyhtiöt sekä sellaiset yhtiöt, joille Finanssivalvonta on antanut 2 a luvun 14 §:ssä tarkoitetun hyväksynnän, voivat käyttää parhaan estimaatin laskennassa turvaavaa determinististä arvostusta niiden henkivakuutusvelvoitteiden osalta, joihin liittyy sellaisia optioita ja takuita, joita ei pidetä olennaisina. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 77 artiklan 8 kohta.
Voimassa olevan pykälän 3 momentti siirtyy sisällöltään muuttumattomana 6 momentiksi.
11 §. Poikkeukset parhaan estimaatin ja riskimarginaalin laskennassa. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sana vakuutustekninen. Käsite vakuutustekninen vastuuvelka tulee direktiivin käännöksestä, mutta muissa vakuutusyhtiölain säännöksissä on Solvenssi II -direktiivin mukaisesta vastuuvelasta käytetty käsitettä vakavaraisuuslaskennan vastuuvelka, joten sitä ehdotetaan käytettävän koko laissa. Tässä pykälässä ei kuitenkaan ole tarpeen eritellä mistä vastuuvelasta on kyse, sillä luku koskee vakavaraisuuslaskennan vastuuvelkaa.
15 §. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuudet. Voimassa olevassa pykälässä säädetään, että vastaavuuskorjauksen käyttämisen edellytyksistä ja laskemisesta annetaan tarkemmat säännökset sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Tätä täydennetään niin, että sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään myös volatiliteettikorjauksen laskemisesta. Asetuksenantovaltuuden perusteella annettavilla säännöksillä pannaan täytäntöön direktiivin 77 d artiklan 1 b, 2, 3, 4 ja 4 a kohta.
11 lukuPääomavaatimukset
8 §. Perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen laskeminen. Pykälän 4 momentista poistetaan Solvenssi II -direktiivin määritelmä, sillä jatkossa direktiivi määriteltäisiin 1 luvun 2 a §:ssä.
12 §. Markkinariskiosio. Pykälän 1 momentti vastaa sisällöltään voimassa olevassa laissa säädettyä. Pykälän 2 momentti vastaa muuten sisällöltään voimassa olevassa laissa säädettyä, mutta momentin 2 kohdasta ehdotetaan poistettavan viittaus symmetriseen korjaukseen, sillä siitä säädettäisiin jatkossa 3 momentissa.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan standardikaavan mukaiseen osakeriskin pääomavaatimukseen tehty symmetrinen mukautus, jolla katetaan osakkeiden hintatason muutoksiin liittyvä riski, ei saa johtaa siihen, että sovelletaan osakepääomavaatimusta, joka on yli 13 prosenttiyksikköä pienempi tai suurempi kuin yksinkertaistettu standardikaavan mukainen osakeriskin pääomavaatimus. Symmetrisellä mukautuksella estetään se, että osakeriskin pääomavaatimus kasvaa tai pienenee kohtuuttomasti, jos osakeindeksi kasvaa tai pienenee huomattavasti pidemmän aikavälin tasosta. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 106 artiklan 3 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa ehdotetaan säädettäväksi, että ennen 1 päivää tammikuuta 2023 syntyneisiin Euroopan unionin jäsenvaltion hallitukselta tai keskuspankilta muun kuin kyseisen maan valuutassa olevien saamisten osalta käytetään samoja parametreja kuin laskettaessa saamisia kyseisen maan omassa valuutassa laskettaessa 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta korkomarginaaliriskistä johtuvaa pääomavaatimusta komission asetuksen mukaisesti tai laskettaessa 2 momentin 6 kohdassa tarkoitetuista markkinariskikeskittymistä johtuvaa pääomavaatimusta komission asetuksen mukaisesti. Säännös perustuu direktiivin 308 b artiklan 12 kohtaan. Momentissa säädettyä sovelletaan myös 26 luvussa tarkoitettuun vakuutusyritysryhmään, mikä perustuu direktiivin 308 b artiklan 17 kohdan ensimmäiseen alakohtaan.
Pykälän 3 momentti ehdotetaan siirrettävän 5 momentiksi. Momenttiin lisätään viittaus komission asetukseen symmetrisen mukautuksen osalta. Lisäksi informatiiviseen viittaukseen ehdotetaan lisättäväksi maininta kryptovarojen aiheuttamasta riskistä, josta jatkossa myös säädetään komission asetuksessa. Kryptovaralla tarkoitetaan kryptovarojen markkinoista sekä asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 ja direktiivien 2013/36/EU ja (EU) 2019/1937 muuttamisesta (EUVL L 150, 9.6.2023 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/1114 3 artiklan 1 kohdan 5 alakohdassa tarkoitettua kryptovaraa. Direktiivin 105 artiklan 7 kohtaan on lisätty kyseinen valtuutus komissiolle antaa alemman asteista sääntelyä ja kryptovaran määritelmällä vastaa direktiivin 13 artiklan 42 kohdan määritelmää. Muilta osin 4 momentti vastaisi nykyistä 3 momenttia.
12 a §. Pitkäaikaiset osakesijoitukset. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettäväksi pitkäaikaisista osakesijoituksista. Tällä hetkellä pitkäaikaisista osakesijoituksista säädetään komission asetuksessa, mutta uudelleentarkastelun myötä pitkäaikaisten osakesijoitusten edellytykset ja sitä koskeva sääntely on nostettu direktiiviin.
Pykälän 1 momentissa luetellaan ne edellytykset, jotka osakesijoitusten alajoukon on täytettävä, jotta siihen kuuluvia sijoituksia voitaisiin pitää pitkäaikaisina osakesijoituksina. Momentin 1 kohdan mukaan osakesijoitusten alajoukon on oltava selkeästi yksilöity, ja sitä on hallinnoitava erillään muista yhtiön toiminnoista. Momentin 2 kohdan mukaan kullekin pitkäaikaisten osakesijoitusten salkulle on laadittava pitkän aikavälin salkunhoitoperiaatteet, jotka yhtiön hallitus hyväksyy ja jotka kuvastavat yhtiön sitoumusta pitää osakesijoitusten alajoukossa oman pääoman ehtoisia kokonaisvastuita keskimäärin yli viisi vuotta. Momentin 3 kohdan mukaan osakesijoitusten alajoukon on koostuttava ainoastaan ETA-valtioissa tai Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) jäsenmaissa listatuista osakkeista tai sellaisten yritysten listaamattomista osakkeista, joiden päätoimipaikat ovat ETA-valtiossa tai OECD:n jäsenmaissa. Momentin 4 kohdan mukaan vakuutusyhtiön on jatkuvasti ja myös stressiolosuhteissa kyettävä välttämään alajoukkoon kuuluvien pääomasijoitusten pakkomyynti viiden vuoden ajan. Momentin 5 kohdan mukaan vakuutusyhtiön riskienhallinnan sekä varojen ja velkojen hallinta- ja sijoituspolitiikan on kuvastettava sitä, että yhtiö aikoo pitää osakesijoitusten alajoukkoa ajanjaksolla, joka on yhteensopiva 2 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen kanssa ja yhtiö pystyy täyttämään 4 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen. Momentin 6 kohdan mukaan pääomasijoitusten alajoukon on oltava asianmukaisesti hajautettu siten, että vältetään liiallinen riippuvuus tietystä liikkeeseenlaskijasta tai yritysryhmästä sekä liiallinen riskin kasaantuminen koko riskiprofiililtaan samanlaisten pitkäaikaisten osakesijoitusten salkussa. Momentin 7 kohdan mukaan pääomasijoitusten alajoukkoon ei saa sisältyä omistusyhteyksiä.
Pykälän 2 momentin mukaan vakuutusyhtiön on tarkasteltava uudelleen 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut salkunhoitoperiaatteet usein ottaen huomioon salkkujen tosiasiallinen hoito. Lisäksi salkunhoitoperiaatteet on sisällytettävä 6 luvun 12 §:ssä tarkoitettuun riski- ja vakavaraisuusarvioon.
Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä voidaan arvioida rahastojen tasolla, jos kyse on tietyt ehdot täyttävistä rahastosijoituksista.
Pykälän 4 momentin mukaan yhtiö, joka käsittelee osakesijoitusten alajoukkoa pitkäaikaisina osakesijoituksina, ei saa palata lähestymistapaan, johon ei sisälly pitkäaikaisia osakesijoituksia.
Pykälän 5 momentissa säädetään niistä toimista, johon yhtiön on ryhdyttävä, jos 1 momentissa luetellut edellytykset eivät enää täyty. Edellytysten täyttämättä jättämisestä olisi ilmoitettava Finanssivalvonnalle. Lisäksi yhtiön olisi toteutettava sellaiset toimenpiteet, joita vaaditaan edellytysten täyttämiseksi. Yhtiöllä olisi kuukausi aikaa suunnitella tarvittava toimenpiteet ja viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun edellytysten täyttämättä jättäminen on todettu, yhtiön olisi toimitettava Finanssivalvonnalle tiedot niistä toimenpiteistä, jotka yhtiö aikoo toteuttaa edellytysten täyttämiseksi kuuden kuukauden kuluessa. Jos yhtiö ei kykene täyttämään uudelleen edellytyksiä kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona edellytysten täyttämättä jättäminen todettiin ensimmäisen kerran, pääomasijoituksia ei saisi enää luokitella pitkäaikaisiksi osakesijoituksiksi kahden ja puolen vuoden ajan. Jos edellytykset eivät täyty senkään jälkeen, pääomasijoituksia ei saa luokitella tämän pykälän mukaisesti niin kauan kuin edellytykset eivät täyty.
Pykälän 6 momentiksi ehdotetaan informatiivista viittausta komission asetukseen, jossa säädetään tarkemmin pitkäaikaisten osakesijoitusten edellytyksistä, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten tyypeistä.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 105 a artiklan muut kohdat paitsi 4 kohta, joka pannaan täytäntöön 12 b §:llä.
12 b §. Pitkäaikaisten osakesijoitusten pääomavaatimus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi pääomavaatimuksesta, jota sovelletaan niihin osakesijoituksiin, jotka täyttävät 12 a §:n mukaiset pitkille osakesijoituksille asetetut edellytykset. Pitkäaikaisen osakesijoitusten pääomavaatimus on yhtä suuri kuin oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi pitkäaikaisina osakesijoituksina käsiteltävien sijoitusten välittömästä 22 prosentin arvonalentumisesta. Pääomavaatimus vastaa sitä pääomavaatimusta pitkäaikaisille osakesijoituksille, josta säädettiin aiemmin komission asetuksessa. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 105 a artiklan 4 kohta.
13 §. Vastapuoliriskiosio. Pykälän 3 momentin informatiiviseen viittaukseen ehdotetaan lisättäväksi maininta kryptovarojen aiheuttamasta riskistä, josta jatkossa myös säädetään komission asetuksessa. Direktiivin 105 artiklan 7 kohtaan on lisätty kyseinen valtuutus komissiolle antaa alemman asteista sääntelyä.
15 §. Vaimennusvaikutus. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että se vastaisi paremmin direktiivin 108 artiklan 1 kohtaa.
16 §. Riskiosion yksinkertaistettu laskeminen. Pykälässä säädetään riskiosion yksinkertaistetusta laskemisesta. Yksinkertaistetut laskelmat on kalibroitava Solvenssi II -direktiivin 101 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Pykälän 1 momenttia tarkennetaan siten, että siinä säädetään jatkossa niistä edellytyksistä, joiden on täytyttävä, jotta vakuutusyhtiö voi laskea riskiosion tai alariskiosion pääomavaatimuksen komission määrittelemällä yksinkertaistetulla standardikaavalla. Ehtoina on myös jatkossa yhtiöön kohdistuvien riskien laatu, eli luonne ja monimutkaisuus, ja laajuus ja lisäksi uusina ehtoina on se, että standardoidun laskennan vaatiminen olisi kohtuutonta ja, että yksinkertaistetun laskennan mukainen vakavaraisuuspääomavaatimus ei olennaisesti alita vakavaraisuuspääomavaatimusta, joka on saatu soveltamatta yksinkertaistettua laskentaa.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädetään niistä edellytyksistä, joiden vallitessa pieni ja ei-monimutkainen vakuutusyhtiö voi käyttää komission määrittelemää yksinkertaistettua standardikaavaa riskiosioon. Pieni ja ei-monimutkainen vakuutusyhtiö voisi käyttää yksinkertaistettua laskentaa, jos se täyttää tässä momentissa säädetyt edellytykset, vaikka se ei täyttäisi 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä. Pienen ja ei-monimutkaisen yhtiön on momentin 1 kohdan mukaan osoitettava Finanssivalvonnalle ainakin joka viides vuosi, että kukin yksittäisen sellaisen riskiosion tai alariskiosion pääomavaatimus, jossa yksinkertaistettua laskentaa aiotaan käyttää, vastaa ilman yksinkertaistamista alle kahta prosenttia perusvakavaraisuuspääomavaatimuksesta. Lisäksi pienen ja ei-monimutkaisen yhtiön on 2 kohdan mukaan osoitettava Finanssivalvonnalle ainakin joka viides vuosi, että kaikkien niiden riskiosioiden tai alariskiosioiden pääomavaatimusten summa, joissa yksinkertaistettua laskentaa aiotaan käyttää, vastaa ilman yksinkertaistamista alle kymmentä prosenttia perusvakavaraisuuspääomavaatimuksesta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväsi uusi 3 momentti, jonka mukaan vakuutusyhtiö voi käyttää yksinkertaistettua laskentaa kyseisen riskiosion tai alariskiosion osalta enintään kolmen vuoden ajan vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa, jos vakuutusyhtiön yksittäisen riskiosion tai alariskiosion osuus perusvakavaraisuuspääomavaatimuksesta on enintään viisi prosenttia. Tällöin sellaisten riskiosioiden tai alariskiosioiden, joihin yksinkertaistettua laskentaa sovelletaan, osuuksien yhteismäärä perusvakavaraisuusvaatimuksesta saa olla korkeintaan kymmenen prosenttia.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan laskettaessa riskiosion tai alariskiosion pääomavaatimuksen osuutta perusvakavaraisuuspääomavaatimuksesta, käytetään sitä pääomavaatimusta, joka saatiin, kun riskiosio tai alariskiosio viimeksi laskettiin ilman yksinkertaistettua laskentaa.
Voimassa olevan pykälän 2 momentti siirtyy sisällöltään muuttumattomana 5 momentiksi.
Pykälään tehtävillä muutoksilla pannaan täytäntöön direktiivin 109 artikla.
25 §. Kalibrointivaatimukset. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan vakuutusyhtiö voi ottaa sisäisessä mallissaan huomioon luottomarginaalin muutosten vaikutuksen 10 luvun 8 a §:ssä tarkoitettuun volatiliteettikorjaukseen, jos momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Momentin 1 kohdan mukaan menetelmässä, jolla otetaan huomioon luottomarginaalin muutosten vaikutus jonkin valuutan volatiliteettikorjaukseen, ei tule ottaa huomioon riskikorjatun marginaalin yrityskohtaista korjausta (riskikorjatun marginaalin yrityskohtaisesta korjauksesta säädetään direktiivin 77 d artiklan 1 c kohdassa) eikä euron osalta volatiliteettikorjauksen mahdollista makrotason volatiliteettikorjaukseen (makrotason volatiliteettikorjauksesta säädetään direktiivin 77 d artiklan 4 kohdassa) perustuvaa korottamista. Momentin 2 kohdan mukaan vakavaraisuusvaatimus ei lisäksi voi olla pienempi kuin nimellinen vakavaraisuuspääomavaatimus, joka lasketaan kuten vakavaraisuuspääomavaatimus, kuitenkin niin, että luottomarginaalin muutosten vaikutus volatiliteettikorjaukseen otetaan huomioon sen metodiikan niiden menetelmien mukaisesti, joita Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen käyttää volatiliteettikorjauksen laskennassa käytettyä riskikorjattua marginaalia koskevien teknisten tietojen julkaisemisessa (teknisten tietojen julkaisemisesta säädetään direktiivin 77 e artiklan 1 kohdan c alakohdassa) ja nimellinen vakavaraisuuspääomavaatimus, joka lasketaan tämän kohdan a alakohdan mukaisesti, kuitenkin niin, että volatiliteettikorjauksen laskennassa käytetyn riskikorjatun marginaalin määrittelyssä käytetty valuutan edustava salkku (valuutan edustavasta salkusta säädetään direktiivin 77 d artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa) määritetään niiden omaisuuserien perusteella, joihin vakuutusyhtiö sijoittaa, eikä kaikkien niiden vakuutusyhtiöiden omaisuuserien perusteella, joilla on kyseisen valuutan määräisiä vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteita.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan 3 momentin 2 kohtaa sovellettaessa tietyn valuutan edustavan salkun määrittäminen perustuu yrityksen kyseisen valuutan määräisiin omaisuuseriin, joita käytetään kyseisen valuutan määräisten vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin kattamiseen.
Direktiivin 77 d artiklan mukaista volatiliteettikorjausta on kuvattu tarkemmin 10 luvun 8 a §:n säännöskohtaisissa perusteluissa. Lisäksi volatiliteettikorjauksesta säädetään 10 luvun 15 §:n nojalla annettavassa asetuksessa.
Voimassa olevan pykälän 3 momentti siirtyy sisällöltään muuttumattomana 5 momentiksi.
Pykälän muutoksilla pannaan täytäntöön direktiivin 122 artiklan 5 kohta.
30 §. Arvio standardikaavan mukaisesta vakavaraisuuspääomavaatimuksesta. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että 1 momentissa säädettäisiin, että jatkossa sisäistä mallia käyttävän vakuutusyhtiön olisi aina kahden vuoden välein esitettävä Finanssivalvonnalle arvio standardikaavan mukaisesti lasketusta vakavaraisuuspääomavaatimuksesta. Voimassa olevan lain mukaan arvio on esitettävä vain Finanssivalvonnan pyynnöstä.
Lisäksi pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Finanssivalvonta voi perustellusta syystä vaatia, että sisäistä mallia käyttävä vakuutusyhtiön on esitettävä Finanssivalvonnalle arvio standardikaavan mukaisesti lasketusta vakavaraisuuspääomavaatimuksesta useammin kuin kahden vuoden välein.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 112 artiklan 7 kohtaan tehty muutos.
12 lukuOma varallisuus vakavaraisuuslaskennassa
10 §. Eräiden oman varallisuuden erien luokittelu. Pykälän 1 momentin 3 kohtaan tehtävällä muutoksella täsmennetään sitä, että kohdassa tarkoitetut tulevat lisämaksut ovat mahdollisia tulevia lisämaksuja. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 96 artiklan ensimmäisen kohdan muutos.
12 a §. Poikkeus vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävästä omasta varallisuudesta tehtävistä omistusosuuksien vähennyksistä. Pykälä on uusi. Pykälässä säädetään siitä, että tietyissä tilanteissa Finanssivalvonta voi oman perusvarallisuuden määrittämiseksi sallia, että vakuutusyhtiö ei vähennä siitä luotto- tai rahoituslaitoksessa olevan omistusyhteytensä arvoa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä edellytyksistä, joiden olisi täytyttävä, jotta Finanssivalvonnan hyväksynnällä voitaisiin poiketa vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävästä omasta varallisuudesta tehtävistä omistusosuuksien vähennyksistä. Momentin 1 kohdan mukaan hyväksyntä voitaisiin antaa joko jos luotto- tai rahoituslaitos kuuluu samaan ryhmään vakuutusyhtiön kanssa tai jos luotto- tai rahoituslaitokseen sovelletaan samaa rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain mukaista lisävalvontaa kuin vakuutusyhtiöön. Momentin 2 kohdan mukaan Finanssivalvonnan olisi oltava vakuuttunut yhtenäisen johtamisen, riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan tasosta ryhmävalvonnan soveltamisalaan tai lisävalvonnan soveltamisalaan kuuluvien yritysten osalta. Momentin 3 kohdan mukaan luotto- tai rahoituslaitokseen oleva omistusyhteys on oltava luonteeltaan strateginen osakesijoitus, sellaisena kuin se määritellään komission asetuksen 171 artiklassa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä luotto- ja rahoituslaitoksiin olevista omistusyhteyksistä, johon 1 momenttia olisi mahdollista soveltaa. Momentin 1 kohdan mukaan tällaisia omistusyhteyksiä olisivat omistusyhteydet luottolaitosten vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettuihin luottolaitoksiin ja 26 alakohdassa tarkoitettuihin rahoituslaitoksiin sekä sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettuihin sijoituspalveluyrityksiin. Lisäksi momentin 2 kohdan mukana omistusyhteyksiin kuuluisivat luottolaitosten vakavaraisuusasetuksen 52 artiklassa tarkoitetut ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentit ja mainitun asetuksen 63 artiklassa tarkoitetut toissijaisen pääoman (T2) instrumentit sekä sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusasetuksen 9 artiklassa tarkoitetut ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumentit, joita vakuutusyhtiöllä on tämän momentin 1 alakohdassa määritellyissä laitoksissa, joihin niillä on omistusyhteys.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 92 artiklan 1 a kohdan toinen alakohta ja 2 kohta.
19 lukuSulautuminen ja vähemmistöosakkaiden lunastaminen
6 §.Finanssivalvonnan kuulutus vakuutusvelkojille. Pykälän vanhentuneet viittaukset Vakuutusvalvontavirastoon muutetaan viittauksiksi Finanssivalvontaan. Pykälän 1 momentin sääntelyä kuulutuksesta ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuulutus tehtäisiin virallisen lehden sijaan jatkossa Finanssivalvonnan verkkosivuilla. Pykälän 2 ja 3 momentti vastaavat asiasisällöltään voimassa olevassa laissa säädettyä.
20 lukuVakuutusosakeyhtiön jakautuminen
6 §. Finanssivalvonnan kuulutus vakuutusvelkojille. Pykälän vanhentuneet viittaukset Vakuutusvalvontavirastoon muutetaan viittauksiksi Finanssivalvontaan. Pykälän 1 momentin sääntelyä kuulutuksesta ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuulutus tehtäisiin virallisen lehden sijaan jatkossa Finanssivalvonnan verkkosivuilla. Pykälän 2 momentti vastaa asiasisällöltään voimassa olevassa laissa säädettyä.
20 a lukuKotipaikan siirto
5 §. Finanssivalvonnan kuulutus vakuutusvelkojille. Pykälän 1 momentin sääntelyä kuulutuksesta ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuulutus tehtäisiin virallisen lehden sijaan jatkossa Finanssivalvonnan verkkosivuilla.
21 lukuVakuutuskannan luovuttaminen
5 §. Finanssivalvonnan kuulutus vakuutusvelkojille. Pykälän vanhentuneet viittaukset Vakuutusvalvontavirastoon muutetaan viittauksiksi Finanssivalvontaan. Pykälän 1 momentin sääntelyä kuulutuksesta ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuulutus tehtäisiin virallisen lehden sijaan jatkossa Finanssivalvonnan verkkosivuilla. Pykälän 2 ja 3 momentti vastaavat asiasisällöltään voimassa olevassa laissa säädettyä.
22 lukuYhtiömuodon muuttaminen
5 §. Finanssivalvonnan kuulutus vakuutusvelkojille. Pykälän vanhentuneet viittaukset Vakuutusvalvontavirastoon muutetaan viittauksiksi Finanssivalvontaan. Pykälän sääntelyä kuulutuksesta ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuulutus tehtäisiin virallisen lehden sijaan jatkossa Finanssivalvonnan verkkosivuilla.
25 lukuVakuutusyhtiön ja vakuutusomistusyhteisön valvonta
1 §. Finanssivalvonnan valvontatehtävät. Pykälän 2 momentin 1 kohdassa ehdotetaan mainittavaksi Finanssivalvonnan tehtävä valvoa riski- ja vakavaraisuusarviota sekä kestävyysriskien hallintaa. Kestävyysriskejä koskevien vaatimusten osalta Finanssivalvonnan on varmistettava, että vakuutusyhtiöt täyttävät ne 6 luvussa säädetyt vaatimukset, joiden mukaan vakuutusyhtiöllä on oltava osana riskienhallintaansa toimintaperiaatteita, suunnitelmia, prosesseja ja järjestelmiä kestävyysriskien tunnistamiseksi, mittaamiseksi, hallitsemiseksi ja seuraamiseksi lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 36 artiklan 2 kohdan a alakohtaan tehdyt lisäykset sekä 44 artiklan 2 kohdan 7 alakohta.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi Finanssivalvonnan tehtäväksi valvoa erityisesti myös yhtiön maksuvalmiutta osana säännöllistä valvontaa. Lisäyksellä pannaan täytäntöön direktiivin 144 b artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke.
3 §. Finanssivalvonnalle toimitettavat tiedot. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa säädettäisiin lain tasolla tarkemmin niistä määräajoista, joiden puitteissa yhtiön on toimitettava Finanssivalvonnalle valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot. Valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot olisi toimitettava Finanssivalvonnalle vuosittain ja neljännesvuosittain. Kyse ei ole uudesta tai muuttuneesta velvollisuudesta, sillä kyseiset määräajat on siirretty direktiivin uudelleentarkastelussa komission asetuksesta direktiiviin. Vakuutusyhtiöt toimittavat kyseiset tiedot vastaavin määräajoin jo voimassa olevan sääntelyn mukaisesti komission asetuksen perusteella. Vuosittain toimitettavat tiedot olisi toimitettava 16 viikon kuluessa yhtiön tilikauden päättymisestä ja neljännesvuosittain toimitettavat tiedot olisi toimitettava viimeistään viiden viikon kuluttua kunkin vuosineljänneksen päätyttyä. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 35 b artiklan 1 ja 2 kohta.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään vakuutusyhtiön velvollisuus toimittaa Finanssivalvonnalle myös yhtiön maksuvalmiusriskin hallintaa koskeva suunnitelma valvonnan kannalta tarpeellisten tietojen yhteydessä. Jos vakuutusyhtiö on pieni ja ei-monimutkainen vakuutusyhtiö tai jos se on saanut Finanssivalvonnalta 1 luvun 16 b §:n mukaisesti luvan olla tekemättä maksuvalmiusriskin hallintaa koskevaa suunnitelmaa, suunnitelmaa ei tämän säännöksen perusteella luonnollisesti tarvitsisi toimittaa Finanssivalvonnalle. Lisäyksellä pannaan täytäntöön direktiivin 144 a artiklan 3 kohta.
Pykälän 6 momentin informatiivista viittausta ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan maininta määräajoista. Jatkossa määräajoista säädetään laissa.
3 a §. Säännöllinen valvontaraportti. Pykälä on uusi ja pykälässä säädettäisiin säännöllisestä valvontaraportista.
Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön olisi joka kolmas vuosi toimitettava Finanssivalvonnalle säännöllinen valvontaraportti. Valvontaraportin tulisi sisältää tiedot vakuutusyhtiön liiketoiminnasta ja tuloksesta, hallintojärjestelmästä, riskiprofiilista, 10 luvussa tarkoitetusta arvostuksesta sekä pääomanhallinnasta. Säännöllisestä valvontaraportista on voimassa olevan sääntelyn mukaisesti säädetty komission asetuksessa, joten vaatimus toimittaa säännöllinen valvontaraportti ei ole vakuutusyhtiöille uusi. Jatkossa säännöllisestä valvontaraportista säädettäisiin kuitenkin lain tasolla. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 35 artiklan 5 a kohdan 1 alakohta ja 2 alakohdan b alakohta.
Pykälän 2 momentin mukaan säännöllinen valvontaraportti olisi toimitettava Finanssivalvonnalle viimeistään 18 viikon kuluttua yhtiön tilikauden päättymisestä. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 35 b artiklan 3 kohta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että Finanssivalvonta voisi vaatia vakuutusyhtiöitä toimittamaan säännöllisen valvontaraportin useammin kuin joka kolmas vuosi. Pieneksi ja ei-monimutkaiseksi vakuutusyhtiöksi luokiteltua yhtiöitä ei voisi kuitenkaan velvoittaa toimittamaan raporttia useammin kuin joka kolmas vuosi.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin siitä, että jos Finanssivalvonta velvoittaa kaikki muut kuin pienet ja ei-monimutkaiset vakuutusyhtiöt toimittamaan säännöllisen valvontaraportin useammin kuin kolmen vuoden välein, vakuutusyhtiö voi hakea Finanssivalvonnalta hyväksyntää raportin toimittamiselle kolmen vuoden välein.
Pykälän 3 ja 4 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 35 artiklan 5 a kohdan 3 alakohta.
Pykälän 5 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi päättää, että pieni ja ei-monimutkainen vakuutusyhtiö voi toimittaa säännöllisen valvontaraportin harvemmin kuin joka kolmas vuosi. Säännöllinen valvontaraportti tulisi kuitenkin toimittaa vähintään joka viides vuosi. Kyse olisi Finanssivalvonnan antamasta erillisestä luvasta, eikä säännös siten kuulu pienille ja ei-monimutkaisille vakuutusyhtiöille myönnettyjen automaattisten helpotusten piiriin. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 35 artiklan 2 alakohdan a alakohta.
3 b §. Määräaikojen pidentäminen poikkeuksellisissa olosuhteissa. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Finanssivalvonta voisi pyytää Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista arvioimaan, vaikuttaako poikkeuksellinen terveysuhka, luonnonkatastrofi tai muu äärimmäinen tapahtuma olennaisesti vakuutusyhtiöiden toimintamahdollisuuksiin ja estääkö se niitä toimittamasta valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja ja säännöllistä valvontaraporttia niille asetetuissa määräajoissa. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi suorittaa kyseisen arvioinnin omasta aloitteestaan tai komission taikka jonkin valvontaviranomaisen pyynnöstä. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on toimitettava arviointi komissiolle viimeistään viikon kuluttua pyynnön vastaanottamisesta. Viranomaisen on julkistettava tieto verkkosivustoillaan, jos se arvioi, että poikkeuksellinen terveysuhka, luonnonkatastrofi tai muu äärimmäinen tapahtuma vaikuttaa vakuutusyhtiöiden mahdollisuuksiin toimittaa tiedot ajallaan. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 304 e artikla siltä osin, kun Finanssivalvonta voi pyytää raportointiin liittyvien määräaikojen pidentämisen arviointia Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan mainittavaksi informatiivisesti, että mikäli määräaikoja pidennetään, siitä säädetään komission delegoidulla asetuksella. Solvenssi II -direktiivin 304 e artiklan 2 kohdassa siirretään valta komissiolle antaa delegoituja säädöksiä määräaikojen pidentämisestä.
4 §. Pääomavaatimuksen korottaminen. Pykälässä säädetään Finanssivalvonnan valvontatehtäviin liittyvästä oikeudesta korottaa pääomavaatimusta tietyissä erityistapauksissa. Direktiiviin on lisätty kaksi uutta poikkeuksellista tilannetta, jolloin Finanssivalvonta voisi korottaa pääomavaatimusta. Vastaavat tilanteet ehdotetaan lisättäväksi vakuutusyhtiölakiin.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi 5 kohta, jonka mukaan poikkeuksellinen tilanne, jossa pääomavaatimusta on mahdollista korottaa, syntyisi myös tilanteessa, jossa vakuutusyhtiö soveltaa vakuutusyhtiölain muuttamisesta annetun lain voimaantulosta annetun lain 11 §:ssä tarkoitettua henkivakuutuksen korkokäyrän korjausta edellyttäen, että vakuutusyhtiö ei täyttäisi vakavaraisuuspääomavaatimusta soveltamatta korjausta, eikä se ole toimittanut Finanssivalvonnalle kyseisen pykälän 7 momentin mukaista suunnitelmaa tai 8 momentin mukaista vuosittaista kertomusta.
Lisäksi 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi 6 kohta, jonka mukaan poikkeuksellinen tilanne syntyisi, jos vakuutusyhtiö soveltaa vakuutusyhtiölain muuttamisesta annetun lain voimaantulosta annetun lain 12 §:ssä tarkoitettua vastuuvelkaa vakavaraisuuslaskennassa koskevaa siirtymäkauden vähennystä edellyttäen, että vakuutusyhtiö ei täyttäisi vakavaraisuuspääomavaatimusta soveltamatta vähennystä, eikä se ole toimittanut Finanssivalvonnalle kyseisen pykälän 7 momentin mukaista suunnitelmaa tai 8 momentin mukaista vuosittaista kertomusta.
Momentin 5 ja 6 kohdalla pannaan täytäntöön direktiivin 37 artiklan 1 kohdan e alakohta.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään viittaus 1 momentin 5 ja 6 kohtaan. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 37 artiklan 2 kohdan muutos.
5 a §. Vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jääminen korkokäyrää koskevaa vaiheistusmekanismia käyttäessä. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että jos vakuutusyhtiö huomaa, että se ei täytä vakavaraisuuspääomavaatimusta käyttämättä korkokäyrään liittyvää vaiheistusmekanismia, asiasta on välittömästi ilmoitettava Finanssivalvonnalle. Vakuutusyhtiön olisi kahden kuukauden kuluessa laadittava suunnitelma, jossa esitetään toimenpiteet, joiden avulla vakuutusyhtiö pyrkii lisäämään yhtiön hyväksyttävää omaa varallisuutta tai pienentämään yhtiön riskiprofiilia, jotta vakuutusyhtiö täyttäisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen viimeistään korkokäyrän vaiheistusmekanismin päättymispäivänä, josta säädetään siirtymäsäännöksessä. Suunnitelmaa voidaan tarvittaessa päivittää myöhemmin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että vakuutusyhtiön, jonka on tehtävä 1 momentin mukainen suunnitelma, on myös esitettävä vuosittain Finanssivalvonnalle kertomus toimenpiteistä ja tavoitteiden saavuttamisesta. Jos Finanssivalvonta kertomuksen perusteella toteaa, että vakavaraisuuspääomavaatimuksen saavuttaminen vaiheistusmekanismin päättyessä mennessä ei ole realistista, Finanssivalvonnan on peruutettava vakuutusyhtiön oikeus käyttää vaiheistusmekanismia.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 308 e artikla.
6 §. Vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jääminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että ilmoitus vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jättämisestä tai mahdollisuudesta sen täyttämättä jättämiseen seuraavan kolmen kuukauden aikana tulisi tehdä riippumatta siitä, miksi vähimmäispääomavaatimus on havaitsemisen aikaan laskettu. Ilmoitus olisi siis tehtävä, vaikka kyseinen laskeminen ei suoraan olisi perustunut lain edellyttämään laskentatiheyteen ja vaikka kyseisestä vähimmäispääomavaatimuksen laskemisesta ei olisi muuten ilmoitettu Finanssivalvonnalle. Täsmennyksellä pannaan täytäntöön direktiivin 139 artiklan 1 kohtaan tehty lisäys.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelma tulisi toimittaa Finanssivalvonnalle myös siinä tapauksessa, että vakuutusyhtiö 1 momentin mukaisesti havaitsee, että vähimmäispääomavaatimus saattaa jäädä täyttämättä seuraavan kolmen kuukauden aikana. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 139 artiklan 2 kohtaan tehty lisäys.
9 §. Luovutus- ja panttauskielto. Pykälän 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että Finanssivalvonta voisi päättää luovutus- ja panttauskiellosta tilanteessa, jossa vähimmäispääomavaatimus on jäänyt täyttämättä ja vakuutusyhtiöitä ei ole kahden kuukauden kuluessa asetettu selvitystilaan. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 139 artiklan 3 kohta.
25 §. Valvontaan liittyvän säännöllisen raportointivelvollisuuden rajoittaminen määräaikojen ollessa yhtä vuotta lyhyemmät. Pykälän otsikkoa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siinä mainittaisiin, että pykälä soveltuu tilanteisiin, jossa raportoinnin määräajat ovat yhtä vuotta lyhyemmät.
Pykälän 1 momentin johdantokappaletta ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin viittaus Finanssivalvonnan määräyksiin. Raportointivelvollisuuden määräajoista säädetään laissa ja tämän pykälän mukainen raportointivelvollisuuden rajoittaminen voisi kohdistua neljännesvuosittain tapahtuvaan raportointiin. Lisäksi momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaisi täsmällisemmin direktiivissä valvontaan liittyvän säännöllisen raportointivelvollisuuden rajoittamisesta säädettyä, kun raportoinnille asetetut määräajat ovat yhtä vuotta lyhyempiä. Kyseinen säännös on direktiivissä aiemmin ollut 35 artiklan 6 kohdassa ja säännös siirtyi uudelleentarkastelun yhteydessä 35 a artiklan 1 kohdaksi, direktiivin säännös kuitenkin pysyi pääosin samansisältöisenä. Direktiivin 35 a artiklan 1 kohdan mukaan valvontaan liittyvän säännöllisen raportointivelvollisuuden määräaikojen ollessa yhtä vuotta lyhyempiä, Finanssivalvonnan päätöksellä tietoja voidaan raportoida suppeampana. Kyse olisi siis käytännössä siitä, että useammin kuin vuosittain tapahtuvan raportoinnin laajuutta olisi mahdollista Finanssivalvonnan päätöksellä rajoittaa. Voimassa olevassa laissa säännökseen on sisällytetty ehdot, jotka koskevat valvontaan liittyvän säännöllisen raportointivelvollisuuden rajoittamista vuosittaisessa tai harvemmin tapahtuvassa raportoinnissa ja vapauttamista eräkohtaisesta raportointivelvollisuudesta (tietojen antaminen ei ole tarpeen vakuutusyhtiön tehokasta valvontaa varten, vapautus ei heikennä Euroopan unionin asianomaisten rahoitusjärjestelmien vakautta, vakuutusyhtiö pystyy antamaan tiedot tapauskohtaisesti) vaikka kyseiset ehdot eivät direktiivin mukaisesti koske tilannetta, jossa raportointivelvollisuuden määräaikojen ollessa yhtä vuotta lyhyempiä rajoitetaan raportoinnin sisältöä. Näin ollen kyseiset ehdot ehdotetaan poistettavaksi momentista.
Pykälän 2 momenttiin sisältyvä vakuutusyritysryhmää koskeva säännös ehdotetaan poistettavaksi, sillä siitä ei säädetä enää direktiivissä. Voimassa olevan pykälän 3 momentin sisältö ehdotetaan siirrettäväksi 2 momenttiin. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa rajoitus tai vapautus voitaisiin myöntää vain vakuutusyhtiöille, joiden yhteenlaskettu osuus henki- ja vahinkovakuutusmarkkinoista tai sen jälleenvakuutusmarkkinoista on enintään 20 prosenttia. Direktiivin muotoilu on uudelleentarkastelun myötä tarkentunut ja muutos vastaa direktiivin tarkentunutta sanamuotoa. Lisäksi säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa Finanssivalvonnan olisi asetettava etusijalle pienet ja ei-monimutkaiset vakuutusyhtiöt päättäessään, voidaanko vakuutusyhtiöihin soveltaa valvontaan liittyvän säännöllisen raportointivelvollisuuden rajoittamista tämän pykälän 1 momentin mukaisesti. Pykälän 2 momenttiin tehtävillä muutoksilla pannaan täytäntöön 35 a artiklan 1 kohdan 3 alakohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin siitä, että Finanssivalvonnan olisi päättäessään 1 momentin mukaisesti pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön valvontaan liittyvän säännöllisen raportointivelvollisuuden rajoittamisesta otettava huomioon yhtiölle raportointivelvollisuudesta aiheutuva hallinnollinen taakka. Finanssivalvonnan olisi hallinnollista taakkaa arvioidessaan otettava huomioon vähintään yhtiön sijoituksiin kohdistuvat markkinariskit, riskikeskittymien taso, yhtiön varojen hoidon mahdolliset vaikutukset rahoitusjärjestelmän vakauteen ja yhtiön valvontatarkoituksiin annettavia tietoja varten perustetut järjestelmät ja rakenteet sekä 3 §:n 1 momentissa tarkoitetut kirjalliset toimintaperiaatteet. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 35 a artiklan 4 kohta valvontaan liittyvän säännöllisen raportoinnin rajoittamisen osalta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan Finanssivalvonnan olisi myös päättäessään 1 momentin mukaisesti muiden kuin pienten ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiöiden osalta valvontaan liittyvän säännöllisen raportointivelvollisuuden rajoittamisesta otettava huomioon yhtiölle raportointivelvollisuudesta aiheutuva hallinnollinen taakka. Finanssivalvonnan olisi hallinnollista taakkaa arvioidessaan otettava huomioon samat seikat, kuin mitä pienen ja ei-monimutkaisen yhtiön osalta säädetään. Lisäksi olisi otettava huomioon yhtiön vakuutusmaksujen, vakavaraisuuslaskennan vastuuvelan ja varojen määrä, yhtiön kattamien korvausten ja etuuksien volatiliteetti, niiden henki- ja vahinkovakuutusluokkien kokonaismäärä, joita varten toimilupa on annettu, yhtiön hallintojärjestelmän asianmukaisuus, vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vähimmäispääomavaatimuksen mukaisen oman varallisuuden määrä ja se, onko yhtiö vakuutuskytkösyhtiö, joka vakuuttaa tai jälleenvakuuttaa ainoastaan sen teollisuus- tai liikeyritysryhmän riskejä, johon se itse kuuluu. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 35 a artiklan 5 kohta valvontaan liittyvän säännöllisen raportoinnin rajoittamisen osalta.
26 §. Valvontaan liittyvän säännöllisen raportointivelvollisuuden rajoittaminen ja eräkohtaisesta raportointivelvollisuudesta vapauttaminen. Pykälän otsikkoa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että se vastaisi paremmin pykälään ehdotettuja täsmennyksiä.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaisi täsmällisemmin direktiivissä säädettyä. Kyseinen säännös on direktiivissä aiemmin ollut 35 artiklan 7 kohdassa ja säännös siirtyi uudelleentarkastelun yhteydessä 35 a artiklan 2 kohdaksi, direktiivin säännös kuitenkin pysyi pääosin samansisältöisenä. Direktiivin 35 a artiklan 2 kohdan mukaan Finanssivalvonta voi rajoittaa säännöllistä raportointivelvollisuutta tai vapauttaa sen eräkohtaisesta raportointivelvollisuudesta.
Pykälän 2 momenttiin sisältyvä vakuutusryhmää koskeva säännös ehdotetaan poistettavaksi, sillä siitä ei säädetä enää direktiivissä. Voimassa olevan pykälän 3 momentin sisältö ehdotetaan siirrettäväksi 2 momenttiin. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa rajoitus voitaisiin myöntää vain vakuutusyhtiöille, joiden yhteenlaskettu osuus henki- ja vahinkovakuutusmarkkinoista tai sen jälleenvakuutusmarkkinoista on enintään 20 prosenttia. Direktiivin muotoilu on uudelleentarkastelun myötä tarkentunut ja muutos vastaa direktiivin tarkentunutta sanamuotoa. Lisäksi säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa Finanssivalvonnan olisi asetettava etusijalle pienet ja ei-monimutkaiset vakuutusyhtiöt päättäessään, voidaanko vakuutusyhtiö vapauttaa eräkohtaisesta raportointivelvollisuudesta. Pykälän 2 momenttiin tehtävillä muutoksilla pannaan täytäntöön 35 a artiklan 1 kohdan 3 alakohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin siitä, että Finanssivalvonnan olisi päättäessään 1 momentin mukaisesti pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön eräkohtaista raportointivelvollisuutta koskevasta rajoituksesta tai vapautuksesta otettava huomioon yhtiölle raportointivelvollisuudesta aiheutuva hallinnollinen taakka. Finanssivalvonnan olisi hallinnollista taakkaa arvioidessaan otettava huomioon vähintään yhtiön sijoituksiin kohdistuvat markkinariskit, riskikeskittymien taso, yhtiön varojen hoidon mahdolliset vaikutukset rahoitusjärjestelmän vakauteen ja yhtiön valvontatarkoituksiin annettavia tietoja varten perustetut järjestelmät ja rakenteet sekä 3 §:n 1 momentissa tarkoitetut kirjalliset toimintaperiaatteet. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 35 a artiklan 4 kohta eräkohtaisesta raportointivelvollisuudesta vapauttamisen osalta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan Finanssivalvonnan olisi myös päättäessään 1 momentin mukaisesti muiden kuin pienten ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiöiden osalta eräkohtaista raportointivelvollisuutta koskevasta rajoituksesta tai vapautuksesta otettava huomioon yhtiölle raportointivelvollisuudesta aiheutuva hallinnollinen taakka. Finanssivalvonnan olisi hallinnollista taakkaa arvioidessaan otettava huomioon samat seikat, kuin mitä pienen ja ei-monimutkaisen yhtiön osalta säädetään. Lisäksi olisi otettava huomioon yhtiön vakuutusmaksujen, vakavaraisuuslaskennan vastuuvelan ja varojen määrä, yhtiön kattamien korvausten ja etuuksien volatiliteetti, niiden henki- ja vahinkovakuutusluokkien kokonaismäärä, joita varten toimilupa on annettu, yhtiön hallintojärjestelmän asianmukaisuus, vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vähimmäispääomavaatimuksen mukaisen oman varallisuuden määrä ja se, onko yhtiö vakuutuskytkösyhtiö, joka vakuuttaa tai jälleenvakuuttaa ainoastaan sen teollisuus- tai liikeyritysryhmän riskejä, johon se itse kuuluu. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 35 a artiklan 5 kohta eräkohtaisesta raportointivelvollisuudesta vapauttamisen osalta.
26 a §. Vakuutuskytkösyhtiön vapauttaminen eräkohtaisesta raportointivelvollisuudesta. Pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi vakuutuskytkösyhtiöiden vapauttamisesta eräkohtaisesta raportointivelvollisuudesta.
Pykälän 1 momentin mukaisesti vakuutuskytkösyhtiö vapautettaisiin eräkohtaisesta raportointivelvollisuudesta raportoinnin määräaikojen ollessa yhtä vuotta lyhyemmät, jos se täyttää momentissa säädetyt edellytykset. Momentin 1 kohdan mukaan yhtiön vakuutettujen olisi oltava oikeushenkilöitä siinä ryhmässä, johon vakuutuskytkösyhtiö kuuluu tai luonnollisia henkilöitä, jotka voivat kuulua kyseisen ryhmän vakuutussopimusten piiriin, edellyttäen, että kyseisiä luonnollisia henkilöitä koskeva liiketoiminta on alle 5 prosenttia vakavaraisuuslaskennan vastuuvelasta. Momentin 2 kohdan mukaan eräkohtainen vapautus soveltuisi ainoastaan siinä tapauksessa, että vakuutuskytkösyhtiön vakuutusvelvoitteet sekä jälleenvakuutusvelvoitteiden taustalla olevat vakuutussopimukset eivät koostu pakollisista vastuuvakuutuksista. Vakuutuskytkösyhtiön olisi kuitenkin edelleen noudatettava eräkohtaista raportointia koskevaa velvollisuutta vuosittain tai harvemmin tapahtuvan raportoinnin osalta. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 35 a artiklan 3 kohta.
27 §. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle toimitettavat tiedot. Pykälän otsikosta ehdotetaan poistettavaksi maininta pääomavaatimuksen korotuksista, sillä pykälä koskee myös muita tietoja.
Pykälän 1 momentti vastaa sisällöltään voimassa olevan pykälän 1 momenttia.
Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavan sana lisäksi. Lisäksi käsite vakuutustekninen vastuuvelka korvataan käsitteellä vakavaraisuuslaskennan vastuuvelka. Kyse on samasta asiasta ja käsite vakuutustekninen vastuuvelka tulee direktiivin käännöksestä, mutta muissa vakuutusyhtiölain säännöksissä on Solvenssi II -direktiivin mukaisesta vastuuvelasta, josta säädetään lain 10 luvussa, käytetty käsitettä vakavaraisuuslaskennan vastuuvelka, joten sitä ehdotetaan käytettävän koko laissa kuvaamaan 10 luvun mukaista vastuuvelkaa.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 3 momentti, jossa säädettäisiin Finanssivalvonnanvelvollisuudesta toimittaa vuosittain Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle tietoja vakuutusyhtiöiden ja vakuutusryhmien lukumäärästä. Lisäksi Finanssivalvonnan olisi eriteltävä pienten ja ei-monimutkaisten vakuutusyhtiöiden ja ryhmien lukumäärä sekä niiden muiden yhtiöiden lukumäärä, jotka käyttävät suhteuttamistoimenpiteitä. Finanssivalvonnan olisi myös kunkin suhteuttamistoimenpiteen osalta ilmoitettava Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle tieto siitä, kuinka moni vakuutusyhtiö tai ryhmä käyttää kyseistä suhteuttamistoimenpidettä. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 52 artiklan 1 kohdan e ja f alakohta.
27 a §. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja toisen ETA-valtion valvontaviranomaiselle toimitettavat tiedot. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä mainittaisiin yleisellä tasolla valvontaviranomaisille toimitettavista tiedoista, sillä pykälään ehdotetaan lisättäväksi säätelyä tältä osin.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa pykälässä viitattaisiin taloudellisen aseman heikkenemiseen, eikä rahoitusedellytysten heikentymiseen. Lisäksi ehdotetaan lisättäväksi myös kuluttajansuojaan liittyvät riskit. Muutokset vastaavat direktiivin 152 a artiklan 2 kohtaan tehtyjä muutoksia.
Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi ja säännös siirrettäväksi ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettuun lain (395/1995) 14 a §:ään. Ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa säädetään ulkomaisten ETA-vakuutusyhtiöiden Suomessa harjoittamasta vakuutustoiminnasta. Säännös perustuu Solvenssi II -direktiivin 152 a artiklan 2 kohdan loppuosaan ja siinä säädetään vastaanottavan jäsenvaltion ilmoituksesta kotijäsenvaltion valvontaviranomaiselle ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle. Näin ollen kyse on siis Finanssivalvonnan ilmoituksesta liittyen ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön toimintaan, joten asiasta tulisi säätää ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa.
Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi, sillä erimielisyyden saattamisesta Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi tietojen vaihtoa koskevassa asiassa säädetään myös Finanssivalvonnasta annetun lain 50 b §:ssä.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin siitä, jos toisen ETA-valtion valvontaviranomainen pyytää Finanssivalvonnalta tietoja vakuutusyhtiöstä, joka harjoittaa kyseisessä ETA-valtiossa vakuutustoimintaa sijoittautumisoikeuden tai palvelujen vapaan tarjonnan perusteella. Viranomainen voisi pyytää sellaisia tietoja, jotka sillä on Solvenssi II -direktiivin tai muun sääntelyn perusteella oikeus saada. Finanssivalvonnan olisi toimitettava tiedot kyseiselle ETA-valtion valvontaviranomaiselle 20 työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta kyseisen vastaanottavan ETA-valtion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä taikka muulla kyseisen ETA-valtion valvontaviranomaisen hyväksymällä kielellä. Finanssivalvonta voisi pyytää määräajan pidentämistä 20 työpäivällä, jos pyydetyt tiedot eivät ole helposti saatavilla ja niitä on vaikea kerätä. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 153 artiklan 1 kohta siltä osin, kun siinä säädetään kotivaltion valvontaviranomaisen velvollisuuksista.
27 b §.Yhteistoimintafoorumit. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi ja sen sisältö siirrettäväksi uuteen 35 §:ään yhteistoimintafoorumit -väliotsikon alle.
29 §. Toisessa ETA-valtiossa toimilupaa hakevan vakuutusyrityksen toimiluvan yhteinen arviointi. Pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä, että Finanssivalvonta voisi pyytää toisessa ETA-valtiossa vakuutusyrityksen toimilupaa hakevan yrityksen hakemuksen yhdessä arviointia kyseisen valtion valvontaviranomaiselta, jos toimilupaa hakevasta yrityksestä tulee Suomessa toimiluvan saaneen vakuutusyhtiön tytäryhtiö tai Suomessa toimiluvan saaneen vakuutusyhtiön emoyhtiön tytäryhtiö taikka jos määräysvalta toisessa ETA-valtiossa toimilupaa hakevassa vakuutusyrityksessä siirtyy samalle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle kuin Suomessa toimiluvan saaneessa vakuutusyhtiöissä. Pykälä vastaa direktiivin 26 artiklan 4 kohtaa siltä osin, kun on kyse Finanssivalvonnan oikeudesta pyytää toimiluvan yhdessä arviointia.
30 §. Merkittävän rajat ylittävän toiminnan tunnistaminen. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettäväksi merkittävästä rajat ylittävästä toiminnasta. Jos vakuutusyhtiö harjoittaa merkittävää rajat ylittävää toimintaa, sen valvontaan sovellettaisiin tehostettua valvontayhteistyötä ja tietojenvaihtoa kotivaltion ja vastaanottavien valtioiden välillä. Rajat ylittävällä toiminnalla tarkoitetaan toisessa ETA-valtiossa sijoittautumisoikeuden tai palvelujen vapaan tarjonnan perusteella harjoitettua vakuutustoimintaa.
Pykälän 1 momentti sisältäisi merkittävän rajat ylittävän toiminnan määritelmän. Vakuutusyhtiö harjoittaisi merkittävää rajat ylittävää toimintaa toisessa ETA-valtiossa, jos sen koko vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo kyseisessä ETA-valtiossa harjoitetusta toiminnasta on yli 15 000 000 euroa tai jos sen ETA-valtion valvontaviranomainen, jossa vakuutusyhtiö harjoittaa rajat ylittävää toimintaa, pitää yhtiön toimintaa kyseisen ETA-valtion markkinoiden kannalta merkityksellisenä. Vakuutusyhtiön rajat ylittävä toiminta toisessa ETA-valtiossa olisi siis aina merkittävää, jos vakuutusmaksutulo ylittää rajan. Se voisi kuitenkin olla merkittävää myös, vaikka vakuutusmaksutulo olisi alle säädetyn rajan, jos vastaanottavan ETA-valtion valvontaviranomainen pitää toimintaa merkityksellisenä. Jos toisen ETA-valtion valvontaviranomainen pitää suomalaisen vakuutusyhtiön toimintaa merkityksellisenä kyseisen ETA-valtion markkinoiden kannalta, se lähettää Finanssivalvonnalle ilmoituksen arviostaan. Pienten ja ei-monimutkaisten vakuutusyhtiöiden rajat ylittävää toimintaa ei kuitenkaan pidettäisi merkittävänä, vaikka se täyttäisi edellytykset.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, jos Finanssivalvonta on eri mieltä toisen ETA-valtion valvontaviranomaisen kanssa suomalaisen vakuutusyhtiön kyseisessä ETA-valtiossa harjoittaman rajat ylittävän toiminnan merkityksellisyydestä. Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava kuukauden kuluessa kyseiseltä ETA-valtion valvontaviranomaiselta saadusta ilmoituksesta, että se on eri meiltä ja näkemys olisi perusteltava.
Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonta ja toisen ETA-valtion valvontaviranomainen voivat saattaa 2 momentissa tarkoitetun tilanteen Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää sen apua, jos kahdenväliseen ratkaisuun ei päästä.
Pykälällä pannaan täytäntöön 152 aa artiklan 1 ja 4 kohta siltä osin, kun on kyse suomalaisen vakuutusyhtiön toisessa ETA-valtiossa harjoittamasta merkittävästä rajat ylittävästä toiminnasta.
31 §. Merkittävään rajat ylittävään toimintaan liittyvä valvontaviranomaisten välinen tehostettu valvontayhteistyö. Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin merkittävään rajat ylittävään toimintaan liittyvästä valvontaviranomaisten välisestä yhteistyöstä.
Pykälän 1 momentin mukaan, jos vakuutusyhtiön on tunnistettu harjoittavan merkittävää rajat ylittävää toimintaa 30 §:n mukaisesti, Finanssivalvonnan on tehtävä yhteistyötä vastaanottavan ETA-valtion valvontaviranomaisen kanssa sen arvioimiseksi, onko vakuutusyhtiöllä selkeä käsitys riskeistä ja hallitseeko se kyseisiä riskejä hyvin.
Pykälän 2 momentin mukaan valvontaviranomaisten välisessä yhteistyössä olisi otettava huomioon suhteellisuus ja yhteistyön olisi oltava niin laajaa kuin merkittävän rajat ylittävän toiminnan riskit edellyttävät. Yhteistyön olisi katettava ainakin hallintojärjestelmä, mukaan lukien hallituksen kyky ymmärtää rajat ylittävien markkinoiden erityispiirteet, riskienhallintavälineet, sisäinen valvonta ja rajat ylittävää toimintaa koskevat säännösten noudattamista koskevat menettelyt, ulkoistaminen ja jakelukumppanuudet, liiketoimintastrategia ja vahinkokäsittely sekä kuluttajansuoja.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 152 ab artiklan 1 kohta siltä osin, kun on kyse suomalaisen vakuutusyhtiön toisessa ETA-valtiossa harjoittamasta merkittävästä rajat ylittävästä toiminnasta.
32 §. Toisen ETA-valtion valvontaviranomaiselle toimitettavat tiedot. Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin toisen ETA-valtion valvontaviranomaiselle toimitettavista tiedoista, kun vakuutusyhtiö harjoittaa merkittävää rajat ylittävää toimintaa toisessa ETA-valtiossa.
Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi toimitettava vastaanottavan ETA-valtion valvontaviranomaiselle vähintään kerran vuodessa ja kun kyseinen viranomainen pyytää, tiedot vakuutusyhtiön vakavaraisuuspääomavaatimuksesta ja vähimmäispääomavaatimuksesta sekä vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vähimmäispääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävän oman varallisuuden määristä ja tiedot mahdollisista huolenaiheista, jotka liittyvät vakuutusyhtiön vakavaraisuuslaskennan vastuuvelan laskemiseen sekä vakavaraisuuspääomavaatimukseen ja vähimmäispääomavaatimukseen ja hyväksyttävän oman varallisuuden määriin.
Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonnan on viipymättä ilmoitettava vastaanottavan ETA-valtion valvontaviranomaiselle, jos se tarkastuksessa havaitsee, että vakuutusyhtiöllä on ongelmia noudattaa lainsäädäntöä tai hallinnollisia määräyksiä Suomessa tai vastaanottavassa ETA-valtiossa tai ongelmia, jotka liittyvät 31 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin seikkoihin siltä osin, kun ongelmat vaikuttavat tai todennäköisesti vaikuttavat toiminnan harjoittamiseen vastaanottavassa ETA-valtiossa.
Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava vastaanottavan ETA-valtion valvontaviranomaiselle viipymättä, jos vakuutusyhtiön taloudellinen asema heikkenee tai on vaara, että vakavaraisuuspääomavaatimus tai vähimmäispääomavaatimus jää täyttämättä seuraavan kolmen kuukauden aikana.
Pykälän 4 momentin mukaan Finanssivalvonnan on lisäksi vastaanottavan ETA-valtion valvontaviranomaisen pyytäessä kohtuullisessa ajassa toimitettava muita tietoja vakuutusyhtiön vakavaraisuuteen, hallintojärjestelmään tai liiketoimintamalliin liittyen.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 152 ab artiklan 2 kohta siltä osin, kuin on kyse suomalaisen vakuutusyhtiön toisessa ETA-valtiossa harjoittamasta merkittävästä rajat ylittävästä toiminnasta.
33 §. Yhteinen tarkastus. Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin vakuutusyhtiön toimitiloissa tehtävistä yhteisistä tarkastuksista. Toisen ETA-valtion valvontaviranomainen voi pyytää Finanssivalvonnalta yhteisen tarkastuksen tekemistä sellaisen vakuutusyhtiön toimitiloissa, joka harjoittaa merkittävää rajat ylittävää toimintaa ja joka ei täytä tai ei todennäköisesti täytä vakavaraisuuspääomavaatimusta tai vähimmäispääomavaatimusta seuraavan kolmen kuukauden aikana.
Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonnan on hyväksyttävä tai hylättävä pyyntö tehdä yhteinen tarkastus kolmen kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.
Pykälän 2 momentin mukaan, jos Finanssivalvonta hyväksyy yhteisen tarkastuksen tekemisen, myös Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista on pyydettävä osallistumaan yhteiseen tarkastukseen.
Pykälän 3 momentin mukaan yhteisen tarkastuksen päätyttyä Finanssivalvonnan ja asianomaisen ETA-valtion valvontaviranomaisen on kahden kuukauden kuluessa päätettävä yhteisistä johtopäätöksistä sekä valvontatoimista.
Pykälän 4 momentin mukaan Finanssivalvonta ja toisen ETA-valtion valvontaviranomainen voivat saattaa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi tilanteen, jossa viranomaiset eivät pääse yhteisymmärrykseen yhteisen tarkastuksen johtopäätöksistä. Asia voidaan kuitenkin saattaa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi vain kahden kuukauden ajan yhteisen tarkastuksen päättymisestä ja vain, jos valvontaviranomaiset eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen. Käsittely ei estä Finanssivalvontaa käyttämästä 5, 6 ja 9 §:ssä tarkoitettuja toimivaltuuksia.
Pykälän 5 momentin mukaan Finanssivalvonnan on lykättävä yhteisen tarkastuksen lopullisten johtopäätösten hyväksymistä, kunnes Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee päätöksen omasta käsittelystään. Finanssivalvonnan on hyväksyttävä johtopäätökset Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen mukaisesti.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin siitä, jos Finanssivalvonta kieltäytyy yhteisten tarkastuksen tekemisestä. Finanssivalvonnan olisi kieltäytyessään kirjallisesti perusteltava kieltäytyminen toisen ETA-valtion valvontaviranomaiselle. Myös erimielisyys Finanssivalvonnan ja toisen ETA-valtion valvontaviranomaisen välillä kieltäytymisen syistä voitaisiin saattaa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi kuukauden kuluessa kieltäytymistä koskevasta ilmoituksesta.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 152 ab artiklan 4, 5 ja 6 kohta siltä osin, kuin on kyse suomalaisen vakuutusyhtiön toimitiloissa suoritettavasta yhteisestä tarkastuksesta.
34 §. Yhteinen tarkastus Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen vaatimuksesta. Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin yhteisen tarkastuksen tekemisestä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen vaatimuksesta. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voisi vaatia yhteisen tarkastuksen tekemistä vakuutusyhtiön toimitiloissa, jos sillä on vakavia huolia vakuutuksenottajiin kohdistuvista kielteisistä vaikutuksista muissa ETA-valtiossa ja joiden korjaamiseksi ei ole toteutettu lainkaan tai riittäviä toimia. Tällaisessa tilanteessa Finanssivalvonnan olisi viipymättä käynnistettävä vakuutusyhtiön toimitiloissa tehtävä yhteinen tarkastus ja pyydettävä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista sekä muita asianomaisia ETA-valtioiden viranomaisia osallistumaan tarkastukseen. Tarkastuksen tekemiseen sovellettaisiin 33 §:n 3, 4 ja 5 momenttia.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 152 b artiklan 6 kohdan 2 alakohta.
35 §. Yhteistoimintafoorumin perustaminen. Pykälään on siirretty voimassa olevan luvun 27 b §:n yhteistoimintafoorumeita koskeva sääntely.
Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevan 27 b §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan 27 b §:n 2 momenttia.
Pykälän 3 momentti vastaa voimassa olevan 27 b §:n 3 momenttia ja siihen on lisätty velvollisuus toimittaa myös muun ETA-valtion valvontaviranomaisen pyynnöstä kaikki tarpeelliset, riittävän yksityiskohtaiset ja kattavat tiedot oikea-aikaisesti. Momentin muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 152 b artiklan 4 kohtaan tehty muutos.
36 §. Valvontayhteistyö ja tietojenvaihto yhteistoimintafoorumissa. Pykälä on uusi ja siinä säädetään yhteistoimintafoorumissa tapahtuvasta yhteistyöstä ja tietojenvaihdosta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että jos Finanssivalvonta on perustanut yhteistoimintafoorumin tai osallistuu toisen viranomaisen perustaman foorumin toimintaan, edellä 31–34 §:ssä säädettyä liittyen tehostettuun valvontayhteistyöhön ja tietojenvaihtoon sovelletaan myös yhteistoimintafoorumiin osallistuviin valvontaviranomaisiin riippumatta siitä, harjoittaako vakuutusyhtiö merkittävää rajat ylittävää toimintaa. Edellä 32 §:ssä tarkoitetut tiedot on annettava myös Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi julkistaa tietoja yhteistoimintafoorumin puitteissa tehtyyn valvontatyöhön perustuvista havainnoista, suosituksista tai toimenpiteistä, jos se katsoo sen aiheelliseksi vakuutuksenottajien suojan tai rahoitusvakauden vuoksi. Vakuutusyhtiö saa kuitenkin aina esittää huomionsa julkaistavista tiedoista ennen niiden julkaisua.
Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta voi pyytää Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen apua, jos se on eri mieltä toisen yhteistoimintafoorumiin osallistuvan ETA-valtion valvontaviranomaisen kanssa valvontatoimen sisällöstä tai menettelystä taikka toimimatta jättämisestä tai jos Finanssivalvonnalla on vakuutuksenottajiin kohdistuvista kielteisistä vaikutuksista vakavia huolia. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi auttaa kyseisiä valvontaviranomaisia pääsemään ratkaisuun.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 152 b artiklan 5 ja 6 kohta.
25 a lukuMakrovakaus
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi luku, jossa säädettäisiin makrovakauteen liittyvästä valvonnasta. Luvussa säädettäisiin niistä välineistä, joita Finanssivalvonnalla olisi käytettävissään vakuutusyhtiöiden maksuvalmiusongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi, mikä osaltaan voi ehkäistä rahoitusjärjestelmän vakauteen kohdistuvia riskejä. Lisäksi luvussa säädettäisiin Finanssivalvonnan valtuuksista, joiden avulla Finanssivalvonnan olisi mahdollista turvata vakuutusyhtiöiden vakavaraisuusasema poikkeuksellisessa tilanteessa, joka vaikuttaa koko vakuutusmarkkinoihin tai suureen osaan vakuutusmarkkinoista.
1 §. Olennaisen maksuvalmiusriskin tunnistaminen ja korjaaminen. Pykälässä säädettäisiin vakuutusyhtiöön kohdistuvien olennaisten maksuvalmiusriskien tunnistamisesta ja korjaamisesta.
Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi havaitessaan, että vakuutusyhtiöön kohdistuu olennainen maksuvalmiusriski, ilmoitettava asiasta kyseiselle vakuutusyhtiölle. Jos vakuutusyhtiö saa kyseisen ilmoituksen Finanssivalvonnalta, yhtiön olisi selvitettävä Finanssivalvonnalle, miten se aikoo puuttua riskiin.
Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi vaatia vakuutusyhtiötä toteuttamaan tiettyjä toimenpiteitä maksuvalmiusriskin pienentämiseksi, jos vakuutusyhtiö ei itse onnistu pienentämään maksuvalmiusriskiä riittävällä tavalla. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tulee laatimaan ohjeita, joissa täsmennetään niitä toimenpiteitä, joilla voidaan vahvistaa vakuutusyhtiön maksuvalmiutta. Näin ollen kyseisiä toimenpiteitä ei täsmennettäisi laissa enempää. Finanssivalvonta voisi edellyttää toimenpiteitä maksuvalmiuden parantamiseksi enintään niin kauan, kunnes vakuutusyhtiö on onnistunut vahvistamaan maksuvalmiuttaan, eli toimenpiteet ovat olleet tehokkaita maksuvalmiusriskin pienentämiseksi, ja vähintään kuuden kuukauden välein tulisi tarkastella tilannetta uudelleen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuudesta Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle.
Pykälällä pannaan täytäntöön 144 b artiklan 1 ja 2 kohta.
2 §. Vakuutettujen etujen ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi maksuvalmiusongelmien korjaamisesta siinä tilanteessa, että riski kohdistuu vakuutettuihin etuihin tai rahoitusjärjestelmään.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä toimenpiteistä, jotka Finanssivalvonta voi toteuttaa vakuutettujen etujen ja rahoitusjärjestelmän vakauden suojelemiseksi, kun vakuutusyhtiöön kohdistuu olennainen maksuvalmiusriski. Finanssivalvonta voisi rajoittaa osakkeenomistajille ja muille heikommassa etuoikeusasemassa oleville velkojille tapahtuvaa osingonjakoa tai muiden maksujen maksamista tai keskeyttää ne. Lisäksi Finanssivalvonta voisi rajoittaa osakkeiden takaisinostoa, oman varallisuuden erien takaisinmaksua tai lunastusta, bonuksien tai muiden muuttuvien palkkioiden maksamista tai keskeyttää ne. Toimenpiteitä tulisi soveltaa vain siltä osin, kuin se on tarpeellista vakuutettujen etujen ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamiseksi ja toimenpiteiden olisi oltava oikeasuhtaisia.
Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi päättäessään rajoituksesta tai kiellosta otettava huomioon ennakollinen arvio vakuutusyhtiön vakavaraisuudesta ja taloudellisesta tilasta. Päätöstä tehtäessä Finanssivalvonnan olisi otettava huomioon se näyttö, mikä on saatu valvonnasta.
Pykälän 3 momentin mukaan rajoitus tai keskeytys saisi kestää enintään kolme kuukautta. Finanssivalvonta voisi kuitenkin uusia rajoituksen tai keskeytyksen kolmen kuukauden jälkeen, jos tilannetta ei ole saatu korjattua. Jos Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen katsoo, että Finanssivalvonnan asettama rajoitus tai keskeytys on liiallinen tilanteeseen nähden, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi antaa Finanssivalvonnalle lausunnon, jonka mukaan Finanssivalvonnan on tarkasteltava päätöstään uudelleen. Kyse olisi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen suoraan Finanssivalvonnalle antamasta tiedosta, eikä kyseistä lausuntoa julkaistaisi.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 144 b artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a-d alakohdat ja kolmas alakohta sekä artiklan 4 kohta.
3 §. Henkivakuutuksen takaisinostoarvon maksamisen kielto. Pykälässä ehdotetaan säädettävän henkivakuutuksen takaisinostoarvon maksamisen kiellosta maksuvalmiusongelmien johdosta.
Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi kieltää henkivakuutuksen takaisinostoarvon maksamisen, jos vakuutusyhtiöön kohdistuu olennainen maksuvalmiusriski, joka aiheuttaa vakuutuksenottajiin ja rahoitusjärjestelmän vakauteen kohdistuvan riskin. Kyseinen kielto tulisi asettaa ainoastaan poikkeuksellisissa oloissa ja viimeisenä keinona ja vain jos se on vakuutuksenottajien ja edunsaajien yhteisen edun mukaista. Näin ollen esimerkiksi 1 ja 2 §:ssä säädetyillä toimenpiteillä olisi ensisijaisesti pyrittävä parantamaan yhtiön maksuvalmiutta, ennen kuin takaisinostoarvon maksaminen kielletään. Kiellon tulisi olla voimassa mahdollisimman lyhyen aikaa ja vain niin kauan, kun kielto on tarpeellinen pahimman maksuvalmiusongelman korjaamiseksi. Toimenpide tulisi toteuttaa ainoastaan kaikkien vakuutuksenottajien ja edunsaajien suojaamiseksi, myös niiden, joihin riskit saattaisivat vaikuttaa välillisesti. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tulee myös antamaan ohjeita siitä, minkälaisissa tilanteissa ja olosuhteissa kielto voitaisiin asettaa.
Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi päättäessään henkivakuutuksen takaisinostoarvon maksamisen kiellon asettamisesta otettava huomioon mahdolliset rahoitusmarkkinoihin sekä vakuutuksenottajien ja edunsaajien oikeuksiin vaikuttavat ei-toivotut seuraukset. Tarkastellessaan kiellon seurauksia Finanssivalvonnan tulisi myös tarkastella mahdollisia muihin ETA-valtioihin vaikuttavia seurauksia. Lisäksi kiellon olisi perustuttava Finanssivalvonnan tekemässä valvonnassa saatuun näyttöön ja Finanssivalvonnan olisi otettava huomioon ennakollinen arvio vakuutusyhtiön vakavaraisuudesta ja taloudellisesta tilasta.
Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi julkistettava tieto henkivakuutuksen takaisinostoarvon maksamiseen kohdistuvasta kiellosta ja sen syistä.
Pykälän 4 momentin mukaan kielto saisi kestää enintään kolme kuukautta. Finanssivalvonta voisi kuitenkin uusia kiellon kolmen kuukauden jälkeen, jos tilannetta ei ole saatu korjattua. Jos Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen katsoo, että Finanssivalvonnan asettama kielto on liiallinen tilanteeseen nähden, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi antaa Finanssivalvonnalle lausunnon, jonka mukaan Finanssivalvonnan on tarkasteltava päätöstään uudelleen. Kyse olisi Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen suoraan Finanssivalvonnalle antamasta tiedosta, eikä kyseistä lausuntoa julkaistaisi.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että vakuutusyhtiö ei saisi suorittaa voitonjakoa, maksaa muita maksuja osakkeenomistajille ja muille heikommassa etuoikeusasemassa oleville velkojille, ostaa takaisin osakkeita tai maksaa takaisin tai lunastaa oman varallisuuden eriä taikka maksaa bonuksia tai muita muuttuvia palkkioita yhtiön johdolle tai keskeisistä toiminnoista vastaaville henkilöille, jos vakuutusyhtiöihin kohdistuisi kielto maksaa henkivakuutuksen takaisinostoarvoa. Kyseiset rajoitukset olisivat linjassa sen kanssa, että henkivakuutuksen takaisinostoarvon maksamisen kielto olisi viimesijainen toimenpide maksuvalmiusaseman parantamiseksi ja ennen sitä tulisi pyrkiä parantamaan maksuvalmiutta muilla toimenpiteillä.
Pykälän 6 momentissa säädetään Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuudesta Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle sekä Euroopan järjestelmäriskikomitealle, jos kielto maksaa henkivakuutuksen takaisinostoarvoa on asetettu nimenomaisesti rahoitusjärjestelmän vakauteen kohdistuvan riskin torjumiseksi.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 144 b artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohta sekä kohdan 2–7 alakohdat ja artiklan 4 kohta.
4 §. Vakuutusmarkkinoiden maksuvalmiuteen vaikuttavat poikkeukselliset olot. Pykälässä ehdotetaan säädettävän tilanteesta, jossa maksuvalmiusriski kohdistuisi koko vakuutusmarkkinoihin tai merkittävään osaan siitä.
Pykälän 1 momentin mukaan tilanteessa, jossa olennainen maksuvalmiusriski, joka aiheuttaa vakuutuksenottajiin tai rahoitusjärjestelmän vakauteen kohdistuvan välittömän riskin, koskisi koko vakuutusalaa tai merkittävää osaa siitä, Finanssivalvonta voisi päättää 2 §:n mukaisesta rajoituksesta tai keskeytyksestä taikka 3 §:n mukaisesta kiellosta samanaikaisesti kaikkien niiden vakuutusyhtiöiden osalta, joiden tilanne täyttää 2 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset poikkeuksellisten olojen olemassaolosta. Henkivakuutuksen takaisinostoarvon maksamisen kieltoon soveltuisi myös tässä tilanteessa 3 §:n mukaiset lisäedellytykset. Direktiivin 144 b artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltioiden olisi nimettävä viranomainen, joka käyttää kyseistä toimivaltaa, eikä direktiivi näin ollen edellytä, että kyseinen viranomainen olisi valvontaviranomainen. Toimivalta ehdotetaan kuitenkin annettavaksi Finanssivalvonnalle, sillä Suomessa ei ole toista makrovakausviranomaista tai muuta viranomaista, jonka olisi perustellumpaa käyttää kyseistä toimivaltaa. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 144 b artiklan 6 kohta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettävän Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuudesta Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle pykälässä tarkoitetun toimivallan käytöstä. Ilmoitus olisi tehtävä viipymättä. Myös Euroopan järjestelmäriskikomitealle tulisi ilmoittaa, jos päätös tehdään rahoitusvakauden säilyttämiseksi. Momentissa säädetään lisäksi ilmoitukseen liitettävistä tiedoista. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 144 b artiklan 7 kohta.
5 §. Poikkeukselliset toimialan laajuiset häiriöt. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä, millä toimilla Finanssivalvonta voi pyrkiä vakuutuksenottajien suojelemiseksi ja rahoitusvakauden säilyttämiseksi säilyttämään tiettyjen vakuutusyhtiöiden vakavaraisuusasema poikkeuksellisissa häiriötilanteissa, kuten epäsuotuisissa taloudellisissa tilanteissa tai markkinatilanteissa, jotka vaikuttavat suureen osaan vakuutusmarkkinoita tai vakuutusmarkkinoihin kokonaisuudessaan.
Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi poikkeuksellisten toimialan laajuisten häiriöiden aikana, jotka uhkaavat rahoitusjärjestelmän vakautta tai vakuutusyhtiön taloudellista asemaa, sellaisen vakuutusyhtiön osalta, jonka riskiprofiili on erityisen haavoittuva, rajoittaa osakkeenomistajille tai muille heikommassa etuoikeusasemassa oleville velkojille tapahtuvaa osingonjakoa, muiden maksujen, bonuksien tai muuttuvien palkkioiden maksamista tai keskeyttää ne sekä rajoittaa osakkeiden takaisinostoa ja oman varallisuuden erien takaisinmaksua tai lunastusta tai keskeyttää ne.
Pykälän 2 momentin mukaisesti Finanssivalvonnan olisi päättäessään rajoituksesta tai keskeytyksestä otettava huomioon vakuutusyhtiön hyväksymät riskirajat ja riskienhallintajärjestelmän kynnysarvot. Lisäksi Finanssivalvonnan olisi otetta huomioon valvonnasta saatu näyttö ja ennakollinen arvio vakuutusyhtiön vakavaraisuudesta ja taloudellista tilasta. Rajoituksen tai keskeytyksen olisi oltava oikeasuhtainen tilanteeseen nähden.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että rajoitus tai keskeytys voisi kohdistua ryhmänsisäisiin liiketoimiin ainoastaan, jos vähintään yhden ryhmään kuuluvan yhtiön vakavaraisuusasema tai maksuvalmius on uhattuna. Finanssivalvonnan olisi myös kuultava mahdollista toisen ETA-valtion ryhmävalvojaa, jos se on aikeissa kohdistaa rajoituksen tai keskeytyksen sellaiseen vakuutusyhtiöön, joka on sellaisen ryhmän sidosyritys, jonka ryhmävalvoja on toisen ETA-valtion valvontaviranomainen.
Pykälän 4 momentin mukaan rajoitus tai keskeytys saisi kestää enintään niin kauan, kun edellytykset rajoitukselle tai keskeytykselle ovat olemassa ja Finanssivalvonnan tulisi tarkastella päätöstä vähintään kolmen kuukauden välein.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 144 c artikla.
26 lukuRyhmävalvonta
1 §. Määritelmät. Pykälän 1 momentin 1 kohdan emoyrityksen määritelmää ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että määritelmässä mainittaisiin nimenomaisesti, että Finanssivalvonta voisi katsoa, että tosiasiallista määräysvaltaa käytetään toisessa yrityksessä myös silloin, kun sitä käytetään keskitetyn koordinoinnin kautta toisen yrityksen päätöksiin. Täsmennyksellä pannaan täytäntöön direktiivin 212 artiklan 2 kohtaan tehty täsmennys. Lisäksi määritelmään lisättäisiin viittaus uuteen 3 a §:ään, jossa säädetään siitä, että jos Finanssivalvonta on katsonut ryhmäksi vähintään kaksi sellaista yritystä, joita johdetaan yhtenäisesti, kyseisten yritysten on valittava keskuudestaan emoyritys. Myös Finanssivalvonta voi valita emoyrityksen, jos valintaa ei muuten tehdä. Määritelmän täsmennyksellä pannaan lisäksi täytäntöön direktiivin 13 artiklan 15 kohdan emoyrityksen määritelmän muutos.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan tytäryrityksen määritelmää ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siihen lisätään viittaus uuteen 3 a §:ään. Kun 3 a §:n mukaisesti yhtenäisesti johdetuille yrityksille on valittu emoyritys, muut ryhmään kuuluvat yritykset katsotaan tytäryrityksiksi. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 13 artiklan 16 kohdan tytäryrityksen määritelmän muutos.
Pykälän 1 momentin 4 kohdassa olevaa osakasyrityksen määritelmää ja 6 kohdassa olevaa sidosyrityksen määritelmää ehdotetaan muutettavaksi siten, että määritelmässä viitattaisiin jatkossa tilinpäätösdirektiivin 22 artiklan 7 kohtaan vastaavasti kuin Solvenssi II -direktiivissä. Viittaus suoraan direktiiviin on perusteltu, sillä tilinpäätösdirektiivin 22 artiklan 7 kohtaa ei sellaisenaan ole pantu täytäntöön Suomen lainsäädännössä. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 212 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaan tehdyt viittausmuutokset.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 9 a kohta, jossa määriteltäisiin kolmannen maan vakuutusyritysten omistusyhteisö. Kohdalla pannaan täytäntöön direktiivin 212 1 kohdan f a alakohta.
Pykälän 1 momentin 14 kohdan ryhmänsisäisen liiketoimen määritelmää ehdotetaan laajennettavaksi siten, että siinä mainittaisiin jatkossa myös kolmannen maan vakuutusyrityksen, vakuutusomistusyhteisön ja ryhmittymän omistusyhteisön riippuvaisuus saman ryhmän toisista yrityksistä tai sellaisesta luonnollisesta henkilöstä tai oikeushenkilöstä, jota yhdistää ryhmän yritykseen 1 luvun 10 §:ssä tarkoitettu merkittävä sidonnaisuus, velvoitteen täyttämiseksi. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 13 artiklan 19 kohdan määritelmään tehty muutos.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 15 kohta, jossa määriteltäisiin hallinto-, johto- tai valvontaelin. Kyseinen määritelmä on tarpeellinen, sillä ryhmään voi kuulua myös yrityksiä, joilla on kotipaikka muualla kuin Suomessa. Määritelmä perustuu Solvenssi II -direktiivin 40 artiklaan, jonka mukaan hallinto-, johto- tai valvontaelimellä on oltava lopullinen vastuu sääntelyn noudattamisesta.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 16 kohta, jossa määriteltäisiin säännelty yritys. Säännellyllä yrityksellä tarkoitettaisiin rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua säänneltyä yritystä, eli luottolaitosta, sijoituspalveluyritystä, rahastoyhtiötä, vaihtoehtorahastojen hoitajaa ja vakuutusyhtiötä, sekä lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista annetun lain 1 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettua lisäeläkelaitosta. Kohdalla pannaan täytäntöön direktiivin 13 artiklan 41 kohdan määritelmä.
2 §. Vakuutusyritysryhmä. Pykälän 2 momentin 1 kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siinä mainittaisiin yritykset, joita vakuutusyrityksen osakasyritys tai osakasyrityksen tytäryritykset johtavat yhdessä yhden tai useamman ryhmään kuulumattoman yrityksen kanssa. Täsmennys vastaa direktiivin 212 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohtaan tehtyä täsmennystä. Lisäksi 2 momentin 2 kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siinä mainittaisiin tosiasiallisen määräysvallan käyttäminen keskitetyn koordinoinnin kautta. Muutos vastaa 1 §:n 1 momentin 1 kohtaan tehtyä täsmennystä emoyrityksen määritelmään. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisäksi lisättäväksi uusi 3 kohta, jonka mukaan ryhmä voi muodostua myös 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tilanteiden yhdistelmästä. Kohdalla pannaan täytäntöön direktiivin 212 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan ryhmänä on pidettävä myös vakuutusyritystä ja vähintään yhtä toista yritystä, joita Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan johdetaan yhtenäisesti. Myös toisen ETA-valtion valvontaviranomainen voisi ryhmävalvojana toimiessaan tunnistaa tällaisen ryhmän, johon kuuluu suomalainen vakuutusyhtiö. Jos Finanssivalvonta ryhmävalvojana tunnistaa tällaisen ryhmän, jossa kaikkien yritysten kotipaikka ei ole Suomessa, Finanssivalvonnan on kuultava muita asianomaisia ETA-valtioiden valvontaviranomaisia ennen kuin se toteaa, että kyseisiä yrityksiä johdetaan yhtenäisesti. Kyseisillä säännöksillä pannaan täytäntöön direktiivin 212 artiklan 3 kohta. Lisäksi 3 momentissa mainittaisiin, että ryhmä voi myös muodostua 2 momentissa tarkoitetun ryhmän ja Finanssivalvonnan tunnistaman yhtenäisesti johdetun ryhmän yhdistelmästä. Direktiivin 214 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan mukaan valvontaviranomaiset voivat soveltaa kyseistä mahdollisuutta tunnistaa ryhmä myös laajentaakseen 2 momentissa määriteltyä ryhmää. Lisäksi direktiivin 214 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, että valvontaviranomainen voi soveltaa 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta tunnistaa emoyritys sen perusteella, että valvontaviranomainen katsoo yrityksellä olevan tosiasiallinen määräysvalta toisessa yrityksessä, laajentaakseen 2 momentissa määriteltyä ryhmää. Tästä ei kuitenkaan ole tarpeen säätää erikseen, sillä 2 momentissa viitataan osakasyritykseen, jonka määritelmässä puolestaan viitataan emoyrityksen määritelmään. Näin ollen ryhmän tunnistaminen sen perusteella, että Finanssivalvonta katsoo emoyritykseksi sellaisen yrityksen, jolla on tosiasiallinen määräysvalta toisessa yrityksessä, on mahdollista 2 momentin 1 kohdan perusteella.
Pykälän mukainen vakuutusyritysryhmä määrittää osaltaan muiden tämän luvun säännösten kanssa sen, mihin yritysten kokonaisuuksiin, eli vakuutusyritysryhmiin, sovelletaan vakuutusyhtiölain mukaista ryhmävalvontaa. Vakuutusyritysryhmä ei siis välttämättä ole sama kuin kirjanpitolain mukainen konserni.
2 a §. Kriteerit ryhmän muodostumiselle tosiasiallisen määräysvallan tai yhtenäisen johtamisen perusteella. Pykälä on uusi ja se koskisi tilannetta, jossa vakuutusyritysryhmä muodostuu joko siten, että Finanssivalvonta on katsonut, että yrityksellä on tosiasiallinen määräysvalta toisessa yrityksessä ja se on näin ollen emoyhtiö sekä tilannetta, jossa Finanssivalvonta on katsonut, että vähintään kahta yritystä johdetaan yhtenäisesti.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, mitä Finanssivalvonnan on otettava huomioon, kun se tarkastelee yritysten välisiä suhteita arvioidessaan, johdetaanko yrityksiä yhtenäisesti. Lisäksi momentin mukaiset seikat olisi otettava huomioon myös Finanssivalvonnan arvioidessa, käytetäänkö tosiasiallista määräysvaltaa toisen yrityksen päätöksiin. Finanssivalvonnan olisi otettava huomioon luonnollisten henkilöiden ja yritysten valta ja mahdollisuus vaikuttaa yrityksen päätöksiin. Tarkastelussa mahdollisuudesta vaikuttaa päätöksiin olisi huomioitava ainakin pääoman, äänioikeuksien ja edustusten tuottama määräysvalta sekä vaikuttamismahdollisuus sen perusteella, että kyseessä on henkilö, joka vastaa yrityksen tosiasiallisesta toiminnasta tai joka on yrityksessä muissa keskeisissä, oleellisissa tai tärkeissä tehtävissä. Lisäksi olisi otettava huomioon yrityksen riippuvuus toisesta yrityksistä rahoituksen tai muiden seikkojen vuoksi. Tällaisia olisivat ainakin ulkoistaminen ja henkilöstön jakaminen yritysten kesken. Huomioon olisi otettava myös näyttö kahden tai useamman yrityksen välisestä taloudellisten tai sijoituksiin liittyvien päätösten, strategioiden tai prosessien koordinoinnista sekö näyttö strategioiden, toimintojen tai prosessien koordinoinnista ja yhdenmukaisuudesta, jotka voivat liittyä ainakin vakuutusten jakelukanaviin, tuotteisiin tai tuotemerkkeihin, viestintään ja markkinointiin. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 212 artiklan 4 kohta. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii tekniset sääntelystandardit, joilla edelleen täsmennetään niitä asioita, jotka valvontaviranomaisen on otettava huomioon määritellessään yritysten välisiä suhteita.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että mikäli ryhmä tunnistetaan joko tosiasiallisen määräysvallan perusteella tai sen perusteella, että yrityksiä johdetaan yhtenäisesti, Finanssivalvonnan on annettava selvitys määrittelyn perusteena olevista tekijöistä ryhmän emoyritykselle tai yritykselle, joka on 3 a §:n mukaisesti valittu emoyritykseksi sekä tarvittaessa muiden ETA-valtioiden valvontaviranomaisille, jos ryhmään kuuluu sellaisia yrityksiä, joiden kotipaikka ei ole Suomessa. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 212 artiklan 5 kohta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että mikäli ryhmä tunnistetaan joko tosiasiallisen määräysvallan perusteella tai sen perusteella, että yrityksiä johdetaan yhtenäisesti ja jos kyseisen ryhmän emoyritys tai tytäryritys on myös toisen ryhmän ylin emoyritys, kyseiset ryhmät muodostavat yhden ryhmän. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 214 artiklan 4 kohdan toinen alakohta.
3 §. Soveltamisala ja ylin emoyritys. Pykälän 1 momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi direktiivin 213 artiklan 2 kohtaan tehtyä täsmennystä vastaavasti. Jatkossa momentti sisältäisi informatiivisen säännöksen niistä yrityksistä, joiden kuuluessa ryhmään, sovellettaisiin ryhmävalvontaa. Lisäksi momentin 1 ja 2 kohtaan lisätään viittaukset tähän lukuun ehdotettuihin uusiin pykäliin.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa täsmennettäisiin, että ryhmä, johon sovelletaan ryhmävalvontaa 1 momentin mukaisesti olisi se ryhmä, joka muodostuu 2 §:ään sisältyvän ryhmän määritelmän perusteella. Näin on myös voimassa olevan lain mukaisesti, mutta asiasta ei ole nimenomaisesti säädetty. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 214 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta.
Voimassa olevan pykälän 2 momentti siirtyy sisällöltään muuttumattomana 3 momentiksi, 3 momentti siirtyy 4 momentiksi ja 4 momentti siirtyy 5 momentiksi.
3 a §. Yhtenäisesti johdettujen yritysten emoyrityksen valitseminen. Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin emoyrityksen valitsemisesta, jos Finanssivalvonta on ryhmävalvojana tunnistanut 2 §:n 3 momentin mukaisesti, että ryhmä muodostuu yhtenäisesti johdetuista yrityksistä. Tällaisessa tilanteessa on mahdollista, että Finanssivalvonta määrittää ryhmäksi sellaiset yritykset, jotka eivät ole itse tunnistaneet itseään ryhmäksi, jolloin ryhmällä ei mahdollisesti olisi selkeää emoyritystä. Tällaisessa tilanteessa ryhmän olisi valittava yksi yhtenäisesti johdetuista yrityksistä emoyritykseksi ja muut ryhmään kuuluvat yritykset katsottaisiin tämän emoyritykseksi valitun yrityksen tytäryrityksiksi.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että jos ryhmä valitsee sellaisen emoyrityksen, jonka valinta aiheuttaa merkittäviä esteitä ryhmävalvonnalle, Finanssivalvonta voi vaatia ryhmää valitsemaan toisen yrityksen emoyritykseksi.
Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi valittava ryhmälle emoyritys, jos ryhmä itse ei valitse emoyritystä. Jos Finanssivalvonta valitsee emoyrityksen, kyseinen yritys on vastuussa lukuun sisältyvän sääntelyn noudattamisesta ja muut ryhmään kuuluvat yritykset katsotaan tytäryrityksiksi.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin niistä seikoista, jotka Finanssivalvonnan olisi otettava huomioon, jos se 3 momentin mukaisesti valitsee ryhmälle emoyrityksen.
Pykälän 5 momentin mukaisesti Finanssivalvonnan olisi vähintään kerran vuodessa arvioitava, onko 3 momentin mukaisesti tehty emoyrityksen valinta edelleen asianmukainen. Jos kävisi ilmi, että muutokset ryhmän toiminnassa tai yritysten välisissä suhteissa tai muut seikat ovat johtaneet siihen, että valinta ei ole enää asianmukainen, tulisi Finanssivalvonnan valita toinen yritys emoyritykseksi.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 214 artiklan 5 ja 6 kohta.
8 §. Ryhmävalvonnan soveltamatta jättäminen. Pykälän 1 momentin 2 kohtaa täsmennettäisiin siten, että siihen lisättäisiin edellytykset, joiden perusteella yrityksellä voidaan katsoa olevan vähäinen merkitys ryhmävalvonnan kannalta. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 214 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan tehty täsmennys.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin lisäedellytyksiä sille, jos Finanssivalvonta 1 momentin mukaisesti päättäisi, että ryhmävalvontaa koskevia tämän luvun säännöksiä ei sovellettaisi tiettyyn yritykseen ja tämä johtaisi siihen, että ryhmävalvontaa ei sovellettaisi ollenkaan tilanteessa, jossa sitä olisi sovellettu 3 §:n 1 momentin 1–3 kohdan perusteella. Finanssivalvonnan olisi tällaisessa tilanteessa kuultava Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista ja jos on kyse sellaisesta ryhmästä, johon kuuluu vakuutusyrityksiä, joiden kotivaltio on muissa ETA-valtiossa, kyseisten valtioiden valvontaviranomaisia olisi myös kuultava. Päätös, joka johtaisi siihen, että ryhmävalvontaa ei sovellettaisi, voitaisiin tehdä vain poikkeuksellisissa olosuhteissa ja päätös tulisi perustella Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle sekä tarvittaessa muille asianomaisille ETA-valtioiden valvontaviranomaisille. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tulee antamaan ohjeita, joilla täsmennetään mitä tällaisilla poikkeuksellisilla oloilla tarkoitetaan. Päätös olisi arvioitava uudelleen vähintään kerran vuodessa. Myös päätös alkaa soveltaa ryhmävalvontaa tulisi ilmoittaa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle sekä muille ETA-valtioiden valvontaviranomaisille.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan Finanssivalvonnan olisi kuultava Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista, ennen kun se päättää olla soveltamatta ryhmävalvontaa ylimpään emoyritykseen sen perusteella, että kyseisellä emoyrityksellä on vähäinen merkitys ryhmävalvonnan tavoitteiden kannalta. Lisäksi olisi kuultava asianomaisia ETA-valtioiden valvontaviranomaisia, jos ryhmään kuuluu vakuutusyrityksiä, joiden kotivaltio on toisessa ETA-valtiossa. Finanssivalvonnan olisi myös ennen tällaisen päätöksen tekemistä arvioitava, miten ryhmävalvonnan soveltaminen välissä olevan osakasyrityksen tasolla vaikuttaa ryhmän vakavaraisuusasemaan ja hylättävä hakemus, mikäli vakavaraisuusasema olennaisesti paranisi. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tulee antamaan ohjeita siitä, missä tapauksissa voi olla perusteltua jättää ylin emoyritys ryhmävalvonnan ulkopuolelle.
Pykälän 3 ja 4 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 214 artiklan 3 kohta.
10 a §. Vakuutusomistusyhteisön ja ryhmittymän omistusyhteisön velvollisuudet. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan täsmennettäväksi vakuutusomistusyhteisön ja ryhmittymän omistusyhteisön velvollisuuksia liittyen sääntelyn noudattamiseen, kun ryhmän emoyritys on vakuutusomistusyhteisö tai ryhmittymän omistusyhteisö.
Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusomistusyhteisön tai ryhmittymän omistusyhteisön vastuulla olisi varmistaa, että ryhmän sisäiset järjestelyt ja tehtävien jako ovat asianmukaiset ryhmävalvontaa koskevien säännösten noudattamiseksi. Ryhmän sisäinen tehtävien jaon ja järjestelyjen tulisi olla sellaisia, että niillä voidaan tosiasiallisesti koordinoida kaikkia ryhmään kuuluvia yrityksiä ja estää ristiriitoja. Lisäksi toimintaperiaatteet tulisi toteuttaa ryhmän laajuisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan vakuutusomistusyhteisön tai ryhmittymän omistusyhteisön tulisi varmistaa, että ryhmän organisaatiorakenne ei estä ryhmään kuuluvien yritysten tehokasta valvontaa.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että mikäli Finanssivalvonta katsoo, että vakuutusomistusyhteisö tai ryhmittymän omistusyhteisö ei täytä 1 momentissa säädettyjä velvollisuksiaan, Finanssivalvonta voi vaatia muuttamaan ryhmän sisäisiä järjestelyjä tai tehtävien jakoa.
Pykälän 1–3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 213 b artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta.
Pykälän 4 momentin mukaan Finanssivalvonnan on käytettävä laissa säädettyjä toimivaltuuksiaan ryhmävalvonnan jatkuvuuden ja eheyden sekä tämä luvun säännösten noudattamisen palauttamiseksi ja varmistamiseksi, jos vakuutusomistusyhteisö tai ryhmittymän omistusyhteisö ei täytä edellä 10 a §:n 2 momentissa säädettyjä velvoitteitaan. Momentilla pannaan osin täytäntöön direktiivin 213 b artiklan 2 kohdan toinen alakohta.
10 b §. Ryhmän uudelleenorganisointi. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettävän Finanssivalvonnan toimivaltuuksista ryhmän uudelleenorganisoimiseksi tilanteessa, jossa ryhmän rakenne tai muut ryhmän järjestelyihin liittyvän seikat hankaloittavat valvontaa. Finanssivalvonta voisi toimiessaan ryhmävalvojana 10 a §:n 1 momentin mukaisissa tilanteissa ja jos kyseisen pykälän 4 momentin mukaiset toimenpiteet eivät ole olleet tehokkaita, vaatia vakuutusomistusyhteisöä tai ryhmittymän omistusyhteisöä organisoimaan ryhmä uudelleen siten, että Finanssivalvonta voi tosiasiallisesti harjoittaa ryhmävalvontaa. Finanssivalvonta voi pyytää ryhmän uudelleenorganisointia vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Finanssivalvonnan on ennen vaatimusta ryhmän uudelleenorganisoimisesta kuultava Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista sekä tarvittaessa muiden ETA-valtioiden valvontaviranomaisia, jos ryhmään kuuluu muissa ETA-valtioissa toimiluvan saaneita vakuutusyrityksiä.
Pykälällä pannaan osin täytäntöön direktiivin 213 b artiklan 2 kohdan toinen alakohta.
10 c §. Omistusyhteisön perustaminen ryhmälle. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettävän Finanssivalvonnan toimivaltuuksista tilanteessa, jossa sellaisen ryhmän organisaatiorakenne, joka koostuu yrityksistä, jotka ovat sidoksissa toisiinsa tilinpäätösdirektiivin 22 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun yhteyden kautta, ja niiden sidosyrityksistä, tai jotka on määritetty ryhmäksi yhteisen johtamisen perusteella, on sellainen, että se haittaa tai estää ryhmää noudattamasta ryhmävalvontaa koskevia säännöksiä.
Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonnan tulisi käyttää tässä laissa tai Finanssivalvonnasta annetussa laissa säädettyjä toimivaltuuksiaan, joilla voidaan varmistaa ryhmävalvonnan jatkuvuus ja eheys sekä velvoitteiden noudattaminen.
Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi kyseisessä tilanteessa toimiessaan ryhmävalvojana vaatia, että ryhmälle perustetaan ETA-valtioon vakuutusomistusyhteisö tai ryhmittymän omistusyhteisö taikka sellainen yritys, jolla on keskitetyn koordinoinnin kautta tosiasiallinen määräävä vaikutus ryhmään kuuluvien vakuutusyritysten päätöksiin, mukaan lukien taloudellisiin päätöksiin. Kyseinen yritys olisi vastuussa ryhmävalvontaa koskevien säännösten noudattamisesta.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivi 213 b artiklan 3 kohta.
10 d §. Pieni ja ei-monimutkainen ryhmä. Pykälässä säädettäisiin ryhmän luokittelusta pieneksi ja ei-monimutkaiseksi ryhmäksi. Myös ryhmä voitaisiin luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi ryhmäksi 2 a luvussa tarkoitetulla tavalla, jos se täyttää pienelle ja ei-monimutkaiselle ryhmälle asetetut edellytykset. Pykälässä säädettäisiin niistä edellytyksistä, jotka pieneksi ja ei-monimutkaiseksi ryhmäksi luokittelulle asetetaan. Edellytysten tulisi täyttyä ryhmätasolla kahden luokittelua välittömästi edeltäneen tilikauden aikana.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan ryhmän vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon, joka on kertynyt sellaisten ryhmään kuuluvien vakuutusyritysten harjoittamasta liiketoiminnasta, joiden kotivaltio on muu ETA-valtio kuin ryhmävalvojan kotivaltio, olisi oltava pienempi kuin joko 20 000 000 euroa tai 10 prosenttia ryhmän vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon kokonaismäärästä.
Momentin 2 kohdan mukaan ryhmän vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon, joka on kertynyt ryhmän muussa ETA-valtiossa kuin ryhmävalvojan kotivaltiossa harjoittamasta liiketoiminnasta, olisi oltava pienempi kuin joko 20 000 000 euroa tai 10 prosenttia ryhmän vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon kokonaismäärästä.
Momentin 3 kohdan mukaan pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokiteltavan ryhmän tietyistä momentissa eritellyistä riskeistä johtuvat pääomavaatimukset saavat olla enintään yhtä paljon kuin 20 prosenttia sijoitusten kokonaismäärästä. Momentin 3 kohdan a alakohdan mukaisesti mukaan lasketaan 11 luvun 12 §:ssä tarkoitettu markkinariskiosion mukainen pääomavaatimus. Markkinariskiosiossa otetaan huomioon riski, joka liittyy vakuutusyhtiön varojen ja velkojen arvoihin vaikuttavien rahoitusvälineiden markkinahintojen tasoon ja vaihteluun, sekä varojen ja velkojen rakenteellinen yhteensopimattomuus erityisesti niiden kestoajan osalta. Momentin 3 kohdan b alakohdan mukaisesti mukaan lasketaan 11 luvun 13 §:ssä tarkoitetun vastapuoliriskiosion mukainen pääomavaatimus arvopaperistamisiin, johdannaisiin, saamisiin vakuutusedustajilta ja muuhun sijoitusomaisuuteen liittyvien riskien niiden riskien osalta, jotka eivät sisälly 11 luvun 12 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaiseen korkomarginaaliriskiin. Vastapuoliriskiosiossa otetaan huomioon vakuutusyhtiöön mahdollisesti kohdistuvat tappiot, jotka johtuvat vakuutusyhtiön vastapuolten ja velallisten odottamattomasta maksukyvyttömyydestä tai luottokelpoisuuden heikkenemisestä seuraavien 12 kuukauden aikana. Momentin 3 kohdan c alakohdan mukaisesti mukaan lasketaan lisäksi kaikki pääomavaatimukset, joita voidaan soveltaa aineettomaan omaisuuteen tehtäviin sijoituksiin, joita edellä mainitut markkinariski- ja vastapuoliriskiosiot eivät vielä kata.
Momentin 4 kohdan mukaan ryhmän vuotuisen bruttomääräisen jälleenvakuutustoiminnan vakuutusmaksutulon olisi oltava enintään 50 prosenttia sen vuotuisen bruttomääräisen vakuutusmaksutulon kokonaismäärästä.
Momentin 5 kohdan mukaan, jos ryhmä käyttää konsernitilinpäätökseen perustuvaa menetelmää, 26 §:n 1 momentissa tarkoitetun erotuksen olisi oltava positiivinen. Jos ryhmä käyttää vähennys- ja yhteenlaskumenetelmää, 31 §:n 1 momentissa tarkoitetun erotuksen olisi oltava positiivinen. Jos ryhmä käyttää kyseisten menetelmien yhdistelmää, 31 a §:ssä tarkoitetun erotuksen olisi oltava positiivinen.
Momentin 6 kohdan mukaan, jos ryhmässä käytetään vähennys- ja yhteenlaskumenetelmää tai vähennys- ja yhteenlaskumenetelmän ja konsernitilinpäätökseen perustuvan menetelmän yhdistelmää, jokainen yritys, johon vähennys- ja yhteenlaskumenetelmää sovelletaan, on oltava luokiteltu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi erikseen 2 a luvussa säädetyllä tavalla.
Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 213 a artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c-h alakohta.
Pykälän 2 momentissa säädetään pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokittelun edellytyksistä 1 momentissa säädettyjen edellytysten lisäksi, jos ryhmään kuuluu vähintään yksi vakuutusyritys, joka ei ole vahinkovakuutusyritys. Momentin edellytyksiä sovelletaan siis ryhmään, jossa kaikki yhtiöt ovat henkivakuutusyhtiöitä tai ryhmään kuuluu sekä henki- että vahinkoyhtiöitä.
Momentin 1 kohdan mukaan 11 luvun 12 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun korkoriskin pääomavaatimus, joka on laskettu konsolidoitujen tietojen perusteella, voisi olla enintään yhtä paljon kuin viisi prosenttia 10 luvun mukaisesta ryhmän konsolidoidusta vastuuvelasta, lukuun ottamatta niiltä yrityksiltä, joihin sovelletaan 31 §:ssä tarkoitettua vähennys- ja yhteenlaskumenetelmää. Momentin 2 kohdan mukaan ryhmän henkivakuutustoiminnasta johtuva 10 luvun mukainen konsolidoitu vastuuvelka voisi olla enintään 1 000 000 000 euroa. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 213 a artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta.
Pykälän 3 momentissa säädetään pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokittelun edellytyksistä 1 momentissa säädettyjen edellytysten lisäksi, jos ryhmään kuuluu vähintään yksi vakuutusyritys, joka ei ole henkivakuutusyritys. Momentin edellytyksiä sovelletaan siis ryhmään, jossa kaikki yhtiöt ovat vahinkovakuutusyhtiöitä tai ryhmään kuuluu sekä henki- että vahinkoyhtiöitä.
Momentin 1 kohdan mukaan ryhmän kolmen viimeksi kuluneen vuoden vahinkovakuutustoiminnan keskimääräisen yhdistetyn kulusuhteen, josta on vähennetty jälleenvakuutusten osuus, on oltava alle 100 prosenttia. Momentin 2 kohdan mukaan ryhmän vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo saa olla enintään 100 000 000 euroa. Momentin 3 kohdan mukaan vakuutusluokista annetun lain vahinkovakuutusluokkiin 5–7, 11, 12, 14 ja 15 kuuluvan ryhmän bruttomääräisen vakuutusmaksutulon summa saa olla enintään 30 prosenttia ryhmän vahinkovakuutustoiminnan vuotuisesta bruttomääräisestä vakuutusmaksutulosta. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 213 a artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta.
Pykälän 1 momentin edellytyksiä sovelletaan kaikkiin ryhmiin. Jos ryhmään kuuluu sekä vahinko- että henkivakuutusyhtiötä, ryhmään sovelletaan 1, 2 ja 3 momentin mukaisia edellytyksiä. Jos ryhmään kuuluu vain henkivakuutusyhtiöitä, ryhmään sovelletaan 1 ja 2 momentin mukaisia edellytyksiä ja jos ryhmään kuuluu vain vahinkovakuutusyhtiöitä, ryhmään sovelletaan 1 ja 3 momentin mukaisia edellytyksiä.
Pykälän 4 momentin mukaan ryhmiin, joissa käytetään vain vähennys- ja yhteenlaskumenetelmää, ei sovelleta 1 momentin 3 kohtaa ja 2 momentin 1 kohtaa. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 213 a artiklan 1 kohdan toinen alakohta.
10 e§. Pienen ja ei-monimutkaisen ryhmän luokittelumenettely. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi pienen ja ei-monimutkaisen ryhmän luokittelumenettelystä. Ryhmän luokitteluun pieneksi ja ei-monimutkaiseksi sovellettaisiin, mitä 2 a luvun 8–10 §:ssä säädetään vakuutusyhtiön luokittelua koskevasta menettelystä. Säännöksiä sovellettaisiin emoyrityksen tasolla. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 213 a artiklan 2 kohta.
10 f §. Pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokittelu, jos ryhmävalvontaa on sovellettu alle kahden vuoden ajan. Pykälässä säädettäisiin siitä, miten ryhmä voidaan luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi, jos siihen on sovellettu ryhmävalvontaa alle kahden vuoden ajan. Edellä 10 e §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyminen arvioidaan kahden tilikauden ajalta, paitsi siinä tapauksessa, että ryhmään on sovellettu ryhmävalvontaa alle kaksi vuotta. Tällaisessa tapauksessa edellytysten täyttymistä arvioidaan ainoastaan viimeisen luokittelua edeltäneen tilikauden perusteella. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 213 a artiklan 3 kohta.
10 g §. Ryhmät, joita ei voi koskaan luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi. Pykälässä ehdotetaan säädettävän, että tiettyjä ryhmiä ei koskaan voisi luokitella pieniksi ja ei-monimutkaisiksi. Vaikka ryhmä täyttäisi pienen ja ei-monimutkaisen ryhmän edellytykset, sitä ei luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi, jos se on jokin tässä pykälässä tarkoitetuista ryhmistä.
Pykälän 1 kohdan mukaan rahoitus- ja vakuutusryhmittymää ei voitaisi luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi.
Pykälän 2 kohdan mukaan ryhmää, jossa vähintään yksi tytäryritys on 24 §:ssä tarkoitettu yritys, ei voitaisi luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi.
Pykälän 3 kohdan mukaan ryhmää, joka käyttää osittaista tai kokonaista sisäistä mallia ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseen, ei voitaisi luokitella pieneksi ja ei-monimutkaiseksi.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 213 a artiklan 4 kohta.
10 h §. Pienen ja ei-monimutkaisen ryhmän suhteuttamistoimenpiteet. Pykälän mukaan pieni ja ei-monimutkainen ryhmä täyttää 10 d §:ssä säädetyt edellytykset ja joka on luokiteltu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi 10 c §:n mukaisesti. Säännöksellä pannaan täytäntöön direktiivin 13 artiklan 10 b kohdan pienen ja ei-monimutkaisen ryhmän määritelmä. Pienet ja ei-monimutkaiset ryhmät saisivat, kuten pienet ja ei-monimutkaiset vakuutusyhtiöt, helpotuksia sääntelyn soveltamiseen suhteuttamistoimenpiteitä soveltamalla. Pieniin ja ei-monimutkaisiin ryhmiin sovellettaisiin samoja suhteuttamistoimenpiteitä ryhmän tasolla, kuin pieniin ja ei-monimutkaisiin vakuutusyhtiöihin. Näin ollen pykälän 1 momenttiin ehdotetaan viittausta 2 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaisiin suhteuttamistoimenpiteisiin.
Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi, vastaavalla tavalla kuin pienen ja ei-monimutkaisen vakuutusyhtiön osalta, päättää siten kun 2 a luvun 11 §:n 2 momentissa säädetään, että ryhmä ei saa soveltaa jotakin suhteuttamistoimenpidettä.
Pykälän 3 momentin mukaan pieniin ja ei-monimutkaisiin ryhmiin soveltuisivat ryhmän tasolla samat tiedonantovelvollisuuden kuin pieniin ja ei-monimutkaisiin vakuutusyhtiöihin.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 213 a artiklan 5 kohta.
10 i §. Finanssivalvonnalta haettavat ryhmän suhteuttamistoimenpiteet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että myös ryhmä, jota ei ole luokiteltu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi, voisi hakea Finanssivalvonnalta hyväksyntää soveltaa tiettyjä suhteuttamistoimenpiteitä ryhmän tasolla. Kyseiseen hakemukseen ja Finanssivalvonnan hyväksynnän antamiseen sovellettaisiin 2 a luvun 13 ja 14 §:ää. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 213 a artiklan 5 kohta siltä osin, kun siinä viitataan 29 d artiklaan.
15 §. Finanssivalvonnan päätös menetelmästä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan Finanssivalvonta voi päättää, että 31–33 §:ssä säädettyä vähennys- ja yhteenlaskumenetelmää sovelletaan vain vakuutusyrityksiin, kolmannen maan vakuutusyrityksiin, vakuutusomistusyhteisöihin, ryhmittymän omistusyhteisöihin ja kolmannen maan vakuutusyritysten omistusyhteisöihin, jollei 24 §:stä muuta johdu. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 220 artiklan 3 kohta.
Voimassa olevan pykälän 2 momentti siirtyy sisällöltään muuttumattomana 3 momentiksi.
16 §. Suhteellisen osuuden huomioon ottaminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan 1 momentissa säädetystä poiketen tilanteessa, jossa sovelletaan vain 24 §:ää, suhteellisella osuudella tarkoitetaan sitä osuutta, joka osakasyrityksellä on suoraan tai välillisesti sidosyrityksessä riippumatta siitä, mitä menetelmää käytetään. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 221 artiklan 1 a kohta.
17 §. Finanssivalvonnan määrittämä suhteellinen osuus. Pykälän 1 kohta vastaa voimassa olevaa lakia ja pykälän 2 ja 3 kohtaan tehdään teknisiä muutoksia. Pykälään lisätään uusi 4 kohta, jonka mukaan Finanssivalvonta ryhmävalvojana määrittää ryhmää ja asianomaisia valvontaviranomaisia kuultuaan suhteellisen osuuden myös, jos Finanssivalvonta on päättänyt, että vähintään kaksi vakuutusyhtiötä muodostaa 2 §:n 3 momentin nojalla ryhmän, koska niitä johdetaan yhtenäisesti. Kohdalla pannaan täytäntöön direktiivin 221 artiklan 2 kohdan d alakohta.
24 §. Eräiden rahoitusalan sidosyritysten kohtelu. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin laajemmin rahoitusalalla toimivien sidosyritysten huomioon ottamisesta ryhmän hyväksyttävässä omassa varallisuudessa ja ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksessa. Jatkossa osakasyrityksenä olevan vakuutusyrityksen olisi otettava huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten, sijoitusrahastojen, vaihtoehtorahastojen hoitajien, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten ja tiettyjen muiden kuin säänneltyjen yritysten osuus ryhmän hyväksyttävässä omassa varallisuudessa ja ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksessa. Pykälän viittaukset kyseisiä sidosyrityksiä koskevaan sääntelyyn ehdotetaan tehtäväksi suoraan asiaankuuluvaan EU-tason sääntelyyn, sillä kyse voi myös olla toiseen maahan sijoittautuneesta sidosyrityksestä. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 228 artiklan 1 kohta.
24 a §. Rahoitusalan sidosyritysten osuus ryhmän hyväksyttävästä omasta varallisuudesta. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettäväksi rahoitusalan sidosyritysten osuudesta ryhmän hyväksyttävästä omasta varallisuudesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, miten kuinkin rahoitusalan sidosyrityksen osuus ryhmän hyväksyttävästä omasta varallisuudesta lasketaan.
Pykälän 2 momentin mukaan tiettyjä momentissa eriteltyjä eriä ei tulisi ottaa huomioon 1 momentin mukaisessa laskennassa, ellei osakasyrityksenä oleva vakuutusyritys pysty osoittamaan Finanssivalvonnalle, että kyseisiä eriä voidaan käyttää ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen. Lisäksi vakuutusyrityksen olisi otettava huomioon, että joidenkin sidosyritysten tietyt vaatimukset voidaan täyttää ainoastaan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013 (luottolaitosten vakavaraisuusasetus) tarkoitetulla ydinpääomalla (CET1) tai ensisijaisella lisäpääomalla (AT1).
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 228 artiklan 2 kohta.
24 b §. Rahoitusalan sidosyritysten osuus ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksesta. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettäväksi rahoitusalan sidosyritysten osuudesta ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksesta. Pykälässä säädettäisiin siitä, miten kuinkin rahoitusalalla toimivan sidosyrityksen osuus ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksesta lasketaan. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 228 artiklan 3 kohta.
24 c §. Rahoitusalan sidosyritysten muodostaman sellaisen alaryhmän kohtelu, johon sovelletaan konsolidoitua vakavaraisuuspääomavaatimusta. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettäväksi rahoitusalan sidosyritysten osuudesta ryhmän hyväksyttävästä omasta varallisuudesta ja vakavaraisuuspääomavaatimuksesta tilanteessa, jossa ne muodostavat alaryhmän, johon sovelletaan konsolidoitua vakavaraisuuspääomavaatimusta.
Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonta voi ryhmävalvojana vaatia, että jos sidosyrityksen muodostavat alaryhmän, johon sovelletaan konsolidoitua pääomavaatimusta ja myös jos luottolaitosten vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan 20 alakohdassa tarkoitettu rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on ryhmän tytäryritys, kyseisten sidosyritysten osuus ryhmän hyväksyttävästä omasta varallisuudesta lasketaan suhteellisena osuutena kyseisen alaryhmän omista varoista sen sijaan, että 24 a §:n 1 momenttia sovellettaisiin kuhunkin kyseiseen alaryhmään kuuluvaan yksittäiseen yritykseen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että osakasyrityksenä olevan vakuutusyrityksen on laskettava myös kyseisten sidosyritysten osuus ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksesta suhteellisena osuutena kyseisen alaryhmän pääomavaatimuksesta sen sijaan, että se soveltaisi 24 b §:n 1 momenttia kuhunkin kyseiseen alaryhmään kuuluvaan yksittäiseen yritykseen.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan selkeyden vuoksi säädettävän, että kaikki rahoituslaitokset sekä oheispalveluyritykset, jotka kuuluvat alaryhmän soveltamisalaan, on sisällytettävä alaryhmän omien varojen ja pääomavaatimuksen laskentaan.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että 24 a ja 24 b §:ää sovelletaan alaryhmään sen konsolidoidun asemansa perusteella tai tapauksen mukaan konsolidoidun position perusteella.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 228 artiklan 4 kohta.
24 d §. Osakkuuksien vähentäminen ryhmän vakavaraisuuteen hyväksyttävästä omasta varallisuudesta. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettäväksi, että Finanssivalvonta voi toimiessaan ryhmävalvojana 24–24 c §:ssä säädetyn sijaan päättää osakasyrityksenä olevan vakuutusyrityksen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, että osakasyritystä koskevan ryhmän vakavaraisuuteen hyväksyttävästä omasta varallisuudesta vähennetään 24 §:ssä tarkoitetut osakkuudet. Pykälässä säädetty vastaa sitä, mitä voimassa olevan lain 24 §:n 2 momentissa säädetään. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 228 artiklan 5 kohta.
25 §. Tarvittavien tietojen puuttuminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan Jos 1 momentissa tarkoitettu vähennys parantaisi ryhmän vakavaraisuusasemaa verrattuna tilanteeseen, jossa sidosyritys säilytetään ryhmän vakavaraisuuden laskennan piirissä, vähennystä ei saa tehdä. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 229 artiklan 3 kohta.
26 §. Konsernitilinpäätökseen perustuva menetelmä. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan jatkossa viitattavan vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävästä omasta varallisuudesta vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämisen sijaan.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan hyväksyttävään omaan varallisuuteen lisätään rahoitusalan sidosyritysten osuus ryhmän hyväksyttävästä omasta varallisuudesta 24 a tai 24 c §:n mukaan laskettuna ja vakavaraisuuspääomavaatimukseen rahoitusalan sidosyritysten osuus ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksesta 24 b tai 24 c §:n mukaan laskettuna.
Pykälään lisättäväksi ehdotettavan 3 momentin mukaan yhdistettyihin tietoihin ei tämän pykälän 2 momenttia sovellettaessa sisällytetä omistusyhteyksiä 24 §:n 1 tarkoitetuissa sidosyrityksissä.
Voimassa olevan pykälän 2 momentti siirtyy 4 momentiksi ja sitä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siinä mainittaisiin vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattaminen.
Pykälään tehtävillä muutoksilla pannaan täytäntöön direktiivin 230 artiklan 1 kohtaan tehdyt muutokset.
27 §. Konsernitilinpäätökseen perustuva vakavaraisuuspääomavaatimus. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että ryhmän konsolidoidussa vakavaraisuuspääomavaatimuksessa on lisäksi otettava huomioon sidosyrityksenä olevien kolmannen maan vakuutusyritysten kohdalla suhteellinen osuus siitä pääomavaatimuksesta, jonka alittuessa toimilupa peruutettaisiin.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siinä viitataan jatkossa ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksen vähimmäismäärän kattamiseen.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan tilanteeseen, jossa konsolidoitujen tietojen perusteella laskettu vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävä oma varallisuus kattaa konsolidoitujen tietojen perusteella lasketun ryhmätason vakavaraisuuspääomavaatimuksen eikä ryhmän konsolidoitua vakavaraisuuspääomavaatimuksen vähimmäismäärää kateta, sovelletaan 25 luvun 5 §:ää. Lain 25 luvun 5 §:ssä säädetään vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jäämisestä. Kyseiseen tilanteeseen ei sovelleta vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jäämistä koskevaa 25 luvun 6 §:ää. Kyseisessä tilanteessa 25 luvun 5 §:n sääntelyä vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jäämisestä sovelletaan ryhmän konsolidoidun vakavaraisuuspääomavaatimuksen vähimmäismäärän täyttämättä jäämiseen.
Pykälään tehtävillä muutoksilla pannaan täytäntöön direktiivin 230 artiklan 2 kohtaan tehdyt muutokset.
27 a §. Yksinkertaistettu lähestymistapa. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettäväksi yksinkertaistetusta lähestymistavasta konsernitilinpäätökseen perustuvaan menetelmään.
Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvoja voi ryhmävalvojana sallia, että osakasyrityksenä oleva vakuutusyritys soveltaa konsernitilinpäätökseen perustuvaa menetelmää soveltaessaan yksinkertaistettua lähestymistapaa omistusyhteyksiin sidosyrityksissä, jotka eivät ole olennaisia. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan myös säädettävän siitä, milloin sidosyritys ei ole olennainen. Sidosyritys ei ole olennainen, jos kyseisen yrityksen kirjanpitoarvo on alle 0,2 prosenttia ryhmän varoista sen konsernitilinpäätöstietojen perusteella laskettuna ja kaikkien tällaisten yritysten kirjanpitoarvojen summa on alle 0,5 prosenttia ryhmän varoista sen konsernitilinpäätöstietojen perusteella laskettuna.
Pykälän 2 momentin mukaan osakasyrityksenä olevan vakuutusyrityksen on perusteltava Finanssivalvonnalle yksinkertaistetun lähestymistavan soveltaminen yhteen tai useampaan sidosyritykseen ottaen huomioon sidosyrityksen tai sidosyritysten riskien laatu, eli luonne ja monimutkaisuus, ja laajuus.
Pykälän 3 momentin mukaan osakasyrityksenä olevan vakuutusyrityksen on arvioitava vuosittain, onko yksinkertaistetun lähestymistavan käyttö edelleen perusteltua. Lisäksi ryhmän vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevassa kertomuksessa on julkistettava niiden sidosyritysten luettelo ja koko, joihin yksinkertaistettua lähestymistapaa sovelletaan.
Pykälän 4 momentin mukaan osakasyrityksenä olevan vakuutusyrityksen on osoitettava Finanssivalvonnalle, että yksinkertaistetun lähestymistavan soveltaminen yhdessä tai useammassa sidosyrityksessä oleviin omistusyhteyksiin on riittävän varovaista. Varovaisudella on vältettävä kyseisestä yrityksestä tai kyseisistä yrityksistä aiheutuvien riskien aliarvioiminen ryhmän vakavaraisuutta laskettaessa.
Pykälän 5 momentin mukaan yksinkertaistetun lähestymistavan soveltaminen kolmannen maan vakuutusyritykseen, jonka kotipaikka on maassa, joka ei täytä 23 §:n mukaisia ehtoja, ei saa johtaa siihen, että osuus, jolla sidosyritys lasketaan mukaan ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimukseen, on pienempi kuin kyseisen kolmannen maan vahvistama kyseisen sidosyrityksen pääomavaatimus.
Pykälän 6 momentin mukaan yksinkertaistettua lähestymistapaa ei sovelleta sidosyrityksenä olevaan kolmannen maan vakuutusyritykseen, jos osakasyrityksenä olevalla vakuutusyrityksellä ei ole luotettavia tietoja kyseisessä kolmannessa maassa vahvistetusta pääomavaatimuksesta.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 229 a artikla.
30 §. Ryhmän pääomavaatimuksen korottaminen konsernitilinpäätökseen perustuvaa menetelmää sovellettaessa. Pykälän 1 momentin johdantokappaleessa korjataan virheellinen viittaus.
31 §. Vähennys- ja yhteenlaskumenetelmä. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi rahoitusalan sidosyrityksen arvo osakasyrityksinä olevassa vakuutusyrityksessä. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 233 artiklan 1 kohdan b alakohta.
Pykälän 2 momentin 2 kohdan sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi direktiiviä vastaavalla tavalla. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisäksi uutta 3 kohtaa, jonka mukaan rahoitusalan sidosyritysten osuus ryhmän hyväksyttävästä omasta varallisuudesta olisi laskettava mukaan ryhmän yhteenlaskettuun vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämiseen hyväksyttävään omaan varallisuuteen. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 233 artiklan 2 kohta.
Pykälän 3 momentin 2 kohdan sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi direktiiviä vastaavalla tavalla. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisäksi uutta 3 kohtaa, jonka mukaan rahoitusalan sidosyritysten osuus ryhmän hyväksyttävästä omasta varallisuudesta olisi laskettava mukaan ryhmän yhteenlaskettuun vakavaraisuuspääomavaatimukseen. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 233 artiklan 3 kohta.
31 a §. Konsernitilinpäätökseen perustuvan menetelmän ja vähennys- ja yhteenlaskumenetelmän yhdistelmä. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettäväksi konsernitilinpäätökseen perustuvan menetelmän ja vähennys- ja yhteenlaskumenetelmän yhdistämisestä.
Pykälän 1 momentin mukaan osakasyrityksenä olevan vakuutusyrityksen ryhmän vakavaraisuus on 2 momentissa tarkoitetun ryhmän yhteenlaskettu vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämiseen hyväksyttävän oman varallisuuden ja 3 momentissa tarkoitetun ryhmän yhteenlaskettu vakavaraisuuspääomavaatimuksen erotus.
Pykälän 2 momentissa säädetään niistä eristä, joiden perusteella lasketaan ryhmän yhteenlaskettu vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämiseen hyväksyttävä oma varallisuus.
Pykälän 3 momentissa säädetään niistä eristä, joiden perusteella lasketaan ryhmän yhteenlaskettu vakavaraisuuspääomavaatimus.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että sovellettaessa tämän pykälän 3 momentin 1 kohtaa, 15 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa yrityksissä, joihin sovelletaan vähennys- ja yhteenlaskumenetelmää, niiden oman vakavaraisuuspääomavaatimuksen suhteellisen osuuden ylittävät omistusosuudet sisällytetään yhdistettyihin tietoihin laskettaessa varojen ja velkojen herkkyyttä valuuttakurssien tason tai volatiliteetin muutoksille (valuuttariski). Näiden omistusosuuksien arvon ei kuitenkaan katsota olevan herkkä osakkeiden markkinahintojen tason tai volatiliteetin muutoksille (osakeriski).
Pykälän 5 momentin mukaan vähennys- ja yhteenlaskumenetelmää koskevan 31 §:n 4 momenttia sovelletaan soveltuvin osin tämän pykälän 2 momentin 2 kohtaa ja 3 momentin 2 kohtaa sovellettaessa.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin, että jos vakuutusyritys ja sen sidosyritykset taikka vakuutusomistusyhteisön sidosyritykset yhdessä hakevat lupaa laskea ryhmän konsolidoitu vakavaraisuuspääomavaatimus ja ryhmän vakuutusyritysten vakavaraisuuspääomavaatimus sisäisen mallin perusteella, sovelletaan 28 §:ää soveltuvin osin.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 233 a artiklan 1–5 kohta.
31 b §. Ryhmän konsolidoitu vakavaraisuuspääomavaatimuksen vähimmäismäärä konsernitilinpäätökseen perustuvan menetelmän ja vähennys- ja yhteenlaskumenetelmän yhdistelmää sovellettaessa. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että ryhmän konsernitilinpäätökseen perustuvan menetelmän ja vähennys- ja yhteenlaskumenetelmän yhdistelmään perustuva vakavaraisuuspääomavaatimuksen vähimmäismäärä lasketaan siten, kuin 27 §:ssä säädetään ryhmän konsolidoidun vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemisesta.
Pykälän 2 momentin mukaan ryhmän konsolidoitu vakavaraisuuspääomavaatimuksen vähimmäismäärä on katettava 12 luvun 11 §:n 2 momentin mukaisesti määritetyllä ja konsolidoitujen tietojen perusteella lasketulla hyväksyttävällä omalla perusvarallisuudella. Tässä laskelmassa konsolidoituihin tietoihin ei sisällytetä omistusyhteyksiä 24 §:ssä tarkoitetuissa sidosyrityksissä.
Pykälän 3 momentin mukaan päätettäessä siitä, voidaanko tällä hyväksyttävällä omalla varallisuudella kattaa ryhmän konsolidoitu vakavaraisuuspääomavaatimuksen vähimmäismäärä, sovelletaan 16–25 ja 27 a §:ssä säädettyjä periaatteita soveltuvin osin. Myös 25 luvun 6 §:ää sovelletaan soveltuvin osin.
Pykälän 4 momentin mukaan tilanteeseen, jossa konsolidoitujen tietojen perusteella lasketut vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävät omat varat ylittävät konsolidoitujen tietojen perusteella lasketun ryhmätason vakavaraisuuspääomavaatimuksen eikä ryhmän konsolidoitu vakavaraisuuspääomavaatimuksen vähimmäismäärää kateta, sovelletaan 25 luvun 5 §:ää. Lain 25 luvun 5 §:ssä säädetään vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jäämisestä. Kyseiseen tilanteeseen ei sovelleta vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jäämistä koskevaa 25 luvun 6 §:ää. Kyseisessä tilanteessa 25 luvun 5 §:n sääntelyä vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jäämisestä sovelletaan ryhmän konsolidoidun vakavaraisuuspääomavaatimuksen vähimmäismäärän täyttämättä jäämiseen.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 233 a artiklan 6 ja 7 kohta.
31 c §. Pitkäaikaiset osakesijoitukset ryhmätasolla. Pykälä on uusi ja pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että jos ryhmä käyttää konsernitilinpäätökseen perustuvaa menetelmää tai konsernitilinpäätökseen perustuvan menetelmän ja vähennys- ja yhteenlaskumenetelmän yhdistelmää, vakuutusyritykset, vakuutusomistusyhteisöt ja ryhmittymän omistusyhteisöt saavat soveltaa pitkäaikaisia osakesijoituksia ja niiden vakavaraisuuskohtelua koskevaa 11 luvun 12 a §:ää ryhmätason pitkäaikaisten osakesijoitusten alajoukkoon.
Pykälän 2 momentiksi ehdotetaan informatiivista viittausta komission asetukseen, jossa säädetään 11 luvun 12 a §:ssä tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä ja pitkäaikaisina osakesijoituksina käsiteltävien osakesijoitusten määrästä.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 233 b artikla.
39 §. Ryhmän hallintojärjestelmä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta, että ryhmän hallintojärjestelmän on katettava kaikki ryhmävalvonnan piiriin kuuluvat yritykset. Täsmennyksellä pannaan täytäntöön direktiivin 246 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan ryhmän riskienhallintajärjestelmän on katettava kaikki vakuutustoiminta, jota ryhmän sisällä harjoitetaan, sekä myös muu olennainen toiminta ja tästä toiminnasta aiheutuvat riskit, joille ryhmä altistuu tai saattaa altistua sekä niiden keskinäiset yhteydet. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 246 artiklan 1 kohdan neljäs alakohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan ryhmän ylimmän emoyrityksen on säännöllisesti seurattava kaikkien sidosyritystensä, mukaan lukien 24 §:ssä tarkoitettujen yritysten sekä sääntelemättömien yritysten toimintaa siten, kuin kyseisen yrityksen riskien laatuun ja laajuuteen katsoen on tarpeen. Seurannassa on otettava huomioon ne riskit, joita sidosyritykset aiheuttavat tai voivat aiheuttaa ryhmän tasolla. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 246 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan ryhmän ylimmällä emoyrityksellä on oltava ryhmän tason kirjalliset toimintaperiaatteet. Kyseisten toimintaperiaatteiden on oltava johdonmukaiset kaikkien sellaisten toimintaperiaatteiden kanssa, joita on laadittu ryhmään kuuluvien yksittäisten yritysten tasolla. Ryhmän ylimmän emoyrityksen on varmistettava, että myös ryhmän tason toimintaperiaatteita noudatetaan ryhmään kuuluvissa yrityksissä. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 246 artiklan 2 kohdan toinen alakohta.
39 a §. Ryhmän johto, keskeisistä toiminnoista vastaavat henkilöt ja eturistiriitojen hallinta. Pykälä on uusi. Siinä ehdotetaan säädettävän ryhmän johdosta, ryhmän keskeisistä toiminnoista vastaavista henkilöistä sekä eturistiriitojen hallinnasta ryhmän tasolla.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan selvyyden vuoksi säädettäväksi, että ryhmän ylimmän emoyrityksen velvollisuutena on varmistaa, että ryhmän tasolla noudatetaan ryhmää koskevaa sääntelyä. Ryhmän ylimmän emoyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen katsotaan tosiallisesti johtavan ryhmää. Suomessa hallitus on vastuussa suomalaisen emoyrityksen toiminnasta, mutta useammassa valtiossa kotipaikkaansa pitävässä ryhmässä ylin emoyritys voi sijaita myös muussa ETA-valtiossa. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 246 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta ja 5 kohdan toinen alakohta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettävän ryhmän sisäisten eturistiriitojen hallinnasta. Ryhmän hallintojärjestelmässä on varmistettava sellainen organisaatiorakenne, jossa on tarkoin määritellyt, läpinäkyvät ja johdonmukaiset vastuualueet ja tehtävien erottelu ryhmän sisällä. Ryhmän sisäisiä eturistiriitoja on ehkäistävä ja tarvittaessa hallittava. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 246 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta.
Pykälän 3 momentin mukaan ryhmän ylimmän emoyrityksen olisi tunnistettava ne henkilöt, jotka vastaavat ryhmän tason keskeisistä toiminnoista. Ryhmän ylin emoyritys määrittelee ryhmän tason keskeiset toiminnot. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 246 artiklan 5 kohdan kolmas alakohta.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettävän riippumattomuudesta ryhmän tasolla. Momentin mukaan hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsen tai ryhmän keskeisistä toiminnoista vastaavat henkilöt ovat yhden tai useamman ryhmään kuuluvan vakuutusyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäseniä tai ovat vastuussa keskeistä toiminnoista tällaisessa ryhmään kuuluvassa vakuutusyrityksessä, ylimmän emoyrityksen on varmistettava, että ryhmätason tehtävät ja vastuut erotetaan selkeästi kunkin yksittäisen yrityksen tasolla sovellettavista tehtävistä ja vastuista. Kyse ei siis ole kiellosta hoitaa sekä ryhmän tason että yhtiötason tehtäviä, mutta tehtävät ja vastuut on selkeästi eroteltava. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 246 artiklan 5 kohdan neljäs alakohta.
39 b §. Ryhmän maksuvalmiusriskin hallinta ja makrovakausvalvonta. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettävän ryhmän maksuvalmiusriskin hallinnasta sekä makrovakausvalvonnasta ryhmän tasolla.
Pykälän 1 momentin mukaan ryhmän ylimmän emoyrityksen vastuulla on laatia ja pitää ajan tasalla ryhmän tasolla maksuvalmiusriskin hallintaa koskeva suunnitelma ryhmän tasolla, joka kattaa lyhyen aikavälin maksuvalmiusanalyysin. Finanssivalvonnan pyynnöstä ryhmän maksuvalmiussuunnitelman on katettava myös keskipitkä ja pitkä aikaväli. Ryhmän maksuvalmiusriskin hallintaa koskevan suunnitelman laatimiseen sovelletaan soveltuvin osin 6 luvun 10 b §:ssä säädettyä yhtiötason maksuvalmiusriskin hallintaa koskevasta suunnitelmasta.
Pykälän 2 momentin mukaan tytäryrityksenä oleva vakuutusyritys voidaan vapauttaa yhtiötason maksuvalmiusriskin hallintaa koskevan suunnitelman laatimisesta, jos ryhmätason suunnitelma kattaa myös kyseisen vakuutusyrityksen maksuvalmiusriskin hallinnan.
Pykälän 3 momentin mukaan, jos vakuutusyritys ei 2 momentin mukaisesti laadi omaa maksuvalmiussuunnitelmaa, kyseisen yrityksen on kuitenkin toimitettava Finanssivalvonnalle ne ryhmän maksuvalmiussuunnitelman osat, jotka kattavat koko ryhmän sekä kyseisen yrityksen maksuvalmiuden hallinnan.
Pykälän 4 momentin mukaan Finanssivalvonta voi kuitenkin vaatia tytäryrityksenä olevaa vakuutusyritystä laatimaan oman maksuvalmiusriskin hallintaa koskevan suunnitelman, jos Finanssivalvonta on havainnut erityisen maksuvalmiushaavoittuvuuden tai ryhmätason suunnitelma ei sisällä niitä tietoja, joiden toimittamista Finanssivalvonta vaatii muilta yrityksiltä tytäryrityksen tasolla.
Pykälän 1–4 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 246 a artikla.
Pykälän 5 momentissa säädetään, että tähän lakiin ehdotettua makrovakausvalvontaa koskevaa 25 a lukua sovelletaan myös ryhmään ylimmän emoyrityksen tasolla soveltuvin osin. Pykälän 4 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 246 b artikla.
Pykälän 6 momentiksi ehdotetaan informatiivista viittausta komission Solvenssi II -direktiivin nojalla antamaan asetukseen, jossa lisäksi säädetään ryhmän maksuvalmiusriskin hallintaa koskevasta suunnitelmasta.
40 §. Ryhmän riski- ja vakavaraisuusarvio. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että ryhmätason riski- ja vakavaraisuusarvion on katettava ainakin kaikki ryhmänsisäinen vakuutustoiminta ja olennainen muu kuin vakuutustoiminta sekä kyseisestä toiminnasta aiheutuvat riskit, joille ryhmä altistuu tai saattaa altistua, sekä niiden keskinäiset yhteydet. Täsmennys vastaa direktiivin 246 artiklan 4 kohdan ensimmäiseen alakohtaan tehtyä täsmennystä.
41 §. Riskikeskittymistä ja ryhmän sisäisistä liiketoimista ilmoittaminen. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että ilmoitettavia liiketoimia määritellessään Finanssivalvonnan on muita asianomaisia valvontaviranomaisia ja ryhmää kuultuaan määrättävä riskikeskittymille ja liiketoimille kynnysarvot, jotka perustuvat vakavaraisuuspääomavaatimuksen vakavaraisuuslaskennassa käytettävän vastuuvelan lisäksi tarvittaessa myös hyväksyttävään omaan varallisuuteen, muihin tarkoituksenmukaisiin määrällisiin tai laadullisiin riskiperusteisiin kriteereihin tai kyseisten asioiden yhdistelmään. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 244 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 momentti, jonka mukaan Finanssivalvonta voi 1 §:n 14 kohdassa tarkoitettujen ryhmänsisäisten liiketoimien lisäksi perustelluissa tapauksissa vaatia tätä pykälää sovellettaessa ryhmiä ilmoittamaan sellaisista ryhmänsisäisistä liiketoimista, jotka koskevat myös muita yrityksiä kuin vakuutusyrityksiä, kolmannen maan vakuutusvakuutusyrityksiä, vakuutusomistusyhteisöjä ja ryhmittymän omistusyhteisöjä. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 245 artiklan 3 a kohta.
Voimassa olevan pykälän 6 momentti siirtyy sisällöltään muuttumattomana 7 momentiksi.
43 §. Valvontaan liittyvän säännöllisen raportointivelvollisuuden rajoittaminen ja eräkohtaisesta raportointivelvollisuudesta vapauttaminen. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi ja sen sisältö siirrettäväksi uuteen 48 a §:ään. Ryhmän raportoinnista ja sen määräajoista säädetään 48 §:ssä, joten poikkeus raportointiin tulisi säätää vasta pääsäännön jälkeen.
44 §. Ryhmän vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että ryhmän vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus tulisi julkaista vuosittain viimeistään 24 viikon kuluessa yrityksen tilikauden päättymisestä. Kertomus olisi toimitettava Finanssivalvonnalle samassa ajassa. Ryhmätason vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen on katettava vain markkinoiden ammattilaisille tarkoitetut tiedot, eikä ryhmätason kertomukseen ole tarpeen sisällyttää vakuutuksenottajille ja edunsaajille tarkoitettuja tietoja. Tietojen julkistamiseen sovelletaan edelleen lisäksi 8 a lukua siltä osin, kun tässä pykälässä ei säädetä toisin.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että jos ryhmän ylin emoyritys saa Finanssivalvonnalta suostumuksen antaa vain yhden vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen, tytäryrityksiä koskeviin tietoihin on sisällytettävä myös vakuutuksenottajille ja edunsaajille tarkoitetut tiedot markkinoiden ammattilaisille tarkoitettujen tietojen lisäksi.
Muutoksilla pannaan täytäntöön direktiivin 256 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan b alakohta.
44 a §. Ryhmän vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaan kertomukseen sisältyvän taseen tarkastus. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettävän ryhmän Solvenssi II -taseen tarkastuksesta.
Pykälän 1 momentin mukaan ryhmän ylimmän emoyrityksen tilintarkastajan tulisi jatkossa suorittaa ryhmän vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaan kertomukseen sisältyvän taseen tarkastus vuosittain.
Pykälän 2 momentin mukaan tilintarkastajan olisi annettava emoyrityksen hallitukselle tarkastusraportti, joka sisältää kuvauksen tarkastuksen luonteesta ja tuloksista.
Pykälän 3 momentin mukaan ryhmän ylimmän emoyrityksen olisi toimitettava Finanssivalvonnalle yhdessä vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen kanssa 2 momentissa tarkoitettu tarkastusraportti.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että jos ryhmä antaa vain yhden vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen, ryhmän ylimmän emoyrityksen on toimitettava Finanssivalvonnalle myös kunkin tytäryrityksen osalta 7 luvun 8 a §:n 2 momentissa tarkoitettu tarkastusraportti. Direktiivin täytäntöön panemiseksi ehdotetaan selvennettävän, että yhtiötason tarkastusvelvollisuus soveltuu siinäkin tapauksessa, että ryhmälle laaditaan vain yksi vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus. Lisäksi, jos kyse olisi ryhmästä, johon kuuluu muissa ETA-valtioissa toimiluvan saaneita vakuutusyrityksiä, tarkastusraportti tulisi kaikkien ryhmään kuuluvien vakuutusyritysten osalta toimittaa ryhmävalvojana toimivalle valvontaviranomaiselle.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi vastaavasti kuin vakuutusyhtiön tasolla, että pieneksi ja ei-monimutkaiseksi luokitellun ryhmän ylimmän emoyrityksen tilintarkastajan ei tarvitse suorittaa 1 momentissa tarkoitettua tarkastusta.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 256 c artikla.
48 §. Tietojensaantioikeus ja tietojenantovelvollisuus. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi valvonnan kannalta tarpeellisten tietojen toimittamisen ajankohdan osalta. Ryhmän ylimmän emoyrityksen olisi toimitettava Finanssivalvonnalle valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot 22 viikon kuluessa yrityksen tilikauden päättymisestä, kun on kyse vuosittain toimitettavista tiedoista ja 11 viikon kuluessa vuosineljänneksen päättymisestä, kun on kyse neljännesvuosittain toimitettavista tiedoista. Muutoksella pannaan täytäntöön direktiivin 254 artiklan 3 kohta.
48 a §. Ryhmän säännöllinen valvontaraportti. Pykälä on uusi ja siinä ehdotetaan säädettävän ryhmän säännöllisestä valvontaraportista.
Pykälän 1 momentin mukaan ryhmän ylimmän emoyrityksen on toimitettava ryhmän säännöllinen valvontaraportti silloin, kun Finanssivalvonta toimii ryhmävalvojana. Säännöllinen valvontaraportti on ryhmien osalta toimitettava vuosittain 24 viikon kuluessa yrityksen tilikauden päättymisestä. Ryhmän säännöllisen valvontaraportin toimittamiseen sovelletaan 25 luvun 3 a §:n 1 ja 4 momenttia yritystason säännöllisestä valvontaraportista soveltuvin osin.
Pykälän 2 momentin mukaan ryhmä voi toimittaa yhden yhdistetyn säännöllisen valvontaraportin, jos se saa siihen Finanssivalvonnan luvan. Ryhmän yhdistetyn valvontaraportin on sisällettävä ryhmätason tiedot sekä ryhmän kutakin tytäryrityksenä olevaa vakuutusyritystä koskevat tiedot. Tytäryrityksiä koskevat tiedot on yksilöitävä erikseen kunkin tytäryrityksen osalta ja ne eivät saa olla vähäisempiä kuin ne tiedot, jotka kyseiset vakuutusyritykset toimittaisivat yritystason sääntelyn mukaisesti.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että mikäli ryhmävalvonnalle on perustettu valvontakollegio, Finanssivalvonnan on ennen kuin se antaa luvan yhdistetylle säännölliselle valvontaraportille kuultava valvontakollegioon osallistuvia viranomaisia ja otettava huomioon niiden näkemykset tarvittavilta osin. Jos jollain valvontaviranomaisella on eriävä näkemys asiasta, se on perusteltava. Tämä koskee myös Finanssivalvontaa, jos se osallistuu vastaavassa tilanteessa valvontakollegioon muuna kuin ryhmävalvojana.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että jos valvontakollegio 3 momentissa tarkoitetun konsultaation jälkeen hyväksyy ryhmän yhdistetyn säännöllisen valvontaraportin, kunkin yksittäisen vakuutusyrityksen on toimitettava valvontaviranomaiselleen yhdistetty säännöllinen valvontaraportti. Kukin valvontaviranomainen valvoo sen säännöllisen valvontaraportin osaa, joka koskee sitä tytäryritystä, jolle se on myöntänyt toimiluvan. Kyse on tilanteesta, jossa ryhmään kuuluvat vakuutusyritykset ovat saaneet toimiluvan eri jäsenvaltioissa, ja ryhmään kuuluvia tytäryrityksiä valvoo jonkin toisen ETA-valtion valvontaviranomainen.
Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Finanssivalvonta voi peruuttaa luvan yhdistetylle säännölliselle valvontaraportille, jos se katsoo, että raportti ei sisällä kaikkia tarvittavia tietoja.
Pykälän 6 momentissa ehdotetaan säädettävän, että mikäli Finanssivalvonta on antanut jollekin ryhmään kuuluvalle tytäryritykselle toimiluvan ja kyseisen ryhmän yhdistetty säännöllinen valvontaraportti ei sisällä tarvittavia tietoja ja kyseiset tiedot ovat merkittäviä, Finanssivalvonnalla on oikeus vaatia kyseistä tytäryritystä toimittamaan tarvittavat lisätiedot. Lisätietojen, muutosten tai selvennysten pyytämisestä on ilmoitettava valvontaviranomaisten kollegiolle ja ryhmävalvojan on toimitettava sama pyyntö myös ryhmän ylimmälle emoyritykselle. Mikäli Finanssivalvonta toimii ryhmävalvojana ja jokin tytäryritystä valvova viranomainen tekee tällaisen pyynnön tytäryritykselle, Finanssivalvonnan on toimitettava pyyntö myös ylimmälle emoyritykselle.
Pykälän 7 momentiksi ehdotetaan informatiivista viittausta komission asetukseen, jossa lisäksi säädetään ryhmän yhdistetystä säännöllisestä valvontaraportista.
Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 256 b artikla.
48 b §. Valvontaan liittyvän säännöllisen raportointivelvollisuuden rajoittaminen ja eräkohtaisesta raportointivelvollisuudesta vapauttaminen. Pykälään ehdotetaan siirrettäväksi voimassa olevaan 43 §:ään sisältyvä sääntely. Pykälässä säädettäisiin valvontaan liittyvän säännöllisen raportointivelvollisuuden rajoittamisesta ja eräkohtaisesta raportointivelvollisuudesta vapauttamisesta ryhmän tasolla. Säännöksen mukaan Finanssivalvonta voi rajoittaa ryhmän säännöllistä raportointivelvollisuutta tai vapauttaa ryhmän raportoinnista eräkohtaisesti. Ryhmän raportoinnista ja sen määräajoista säädetään 48 §:ssä, joten poikkeus raportointiin tulisi säätää vasta pääsäännön jälkeen.
48 c§. Määräaikojen pidentäminen poikkeuksellisissa olosuhteissa. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Finanssivalvonta voisi pyytää Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista arvioimaan, vaikuttaako poikkeuksellinen terveysuhka, luonnonkatastrofi tai muu äärimmäinen tapahtuma olennaisesti vakuutusyhtiöiden, vakuutusomistusyhteisöjen tai ryhmittymän omistusyhteisöjen toimintamahdollisuuksiin ja estääkö se niitä toimittamasta valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja, säännöllistä valvontaraporttia ja vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaa kertomusta niille asetetuissa määräajoissa. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi suorittaa kyseisen arvioinnin omasta aloitteestaan tai komission taikka jonkin valvontaviranomaisen pyynnöstä. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on toimitettava arviointi komissiolle viimeistään viikon kuluttua pyynnön vastaanottamisesta. Viranomaisen on julkistettava tieto verkkosivustoillaan, jos se arvioi, että poikkeuksellinen terveysuhka, luonnonkatastrofi tai muu äärimmäinen tapahtuma vaikuttaa vakuutusyhtiöiden mahdollisuuksiin toimittaa tiedot ajallaan. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 304 e artikla siltä osin, kun Finanssivalvonta voi pyytää ryhmän vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevaan kertomukseen, valvonnan kannalta tarpeellisiin tietoihin ja säännölliseen valvontaraporttiin liittyvien määräaikojen pidentämisen arviointia Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan mainittavaksi informatiivisesti, että mikäli määräaikaa pidennetään, siitä säädetään komission delegoidulla asetuksella. Solvenssi II -direktiivin 304 e artiklan 2 kohdassa siirretään valta komissiolle antaa delegoituja säädöksiä määräaikojen pidentämisestä.
49 §. Finanssivalvonnan toimenpiteet. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 3 momentti, jossa säädetään selvyyden vuoksi siitä, että jos vakuutusomistusyhteisö tai ryhmittymän omistusyhteisö ei täytä velvollisuuksiaan 10 a §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti, Finanssivalvonnan on ryhdyttävä vakuutusyhtiölaissa tai Finanssivalvonnasta annetussa laissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhmävalvonnan jatkuvuuden ja eheyden sekä tämän luvun noudattamisen palauttamiseksi tai varmistamiseksi.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 4 momentti, jossa säädetään Finanssivalvonnan erityisistä toimivaltuuksista pykälän 1 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Finanssivalvonta voisi 1 kohdan mukaan keskeyttää vakuutusomistusyhteisön tai ryhmittymän omistusyhteisön tytäryrityksenä olevien vakuutusyritysten osakkeisiin liittyvät äänioikeudet, 2 kohdan mukaan määrätä vakuutusomistusyhteisölle, ryhmittymän omistusyhteisölle tai kyseisten yritysten hallinto-, johto- tai valvontaelimelle tässä laissa, Finanssivalvonnasta annetussa laissa tai muussa laissa säädettyjä seuraamuksia, 3 kohdan mukaan vaatia vakuutusomistusyhteisöä tai ryhmittymän omistusyhteisöä siirtämään osakkeenomistajilleen omistusyhteydet tytäryrityksenä olevissa vakuutusyrityksissä, 4 kohdan mukaan nimetä tilapäisesti toinen ryhmään kuuluva vakuutusomistusyhteisö, ryhmittymän omistusyhteisö tai vakuutusyritys vastaamaan tässä luvussa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta, 5 kohdan mukaan rajoittaa tai kieltää voitonjako tai koronmaksu osakkeenomistajille, 6 kohdan mukaan vaatia vakuutusomistusyhteisöä tai ryhmittymän omistusyhteisöä luopumaan osuuksistaan vakuutusyrityksissä tai 24 §:ssä tarkoitetuissa sidosyrityksissä tai vähentämään niitä sekä 7 kohdan mukaan vaatia vakuutusomistusyhteisöä tai ryhmittymän omistusyhteisöä toimittamaan suunnitelma, jonka avulla vaatimusten noudattamiseen palataan viipymättä.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 5 momentti, jonka mukaan Finanssivalvonnan olisi otettava huomioon vaikutukset koko ryhmittymään, jos toimenpiteitä kohdistetaan ryhmittymän omistusyhteisöön.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 6 momentti, jonka mukaan Finanssivalvonnan olisi ennen pykälässä tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamista tarvittaessa kuultava muiden ETA-valtioiden valvontaviranomaisia, jos ryhmään kuuluu yrityksiä, joiden kotipaikka on kyseisessä ETA-valtiossa.
Pykälän muutoksilla pannaan täytäntöön direktiivin 258 artiklaan lisätty 2 a ja 2 b kohta.
50 §. Ryhmänsisäisistä liiketoimista ilmoittaminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 2 momentti, jonka mukaan vakuutusyrityksen on ilmoitettava vakuutusyrityksen ja sen emoyrityksen sekä emoyrityksen sidosyritysten välisistä liiketoimista Finanssivalvonnalle, jos vakuutusyrityksen emoyritys on luottolaitos, sijoituspalveluyritys, rahoituslaitos, yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiö, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoava laitos tai sellainen sääntelemätön yritys, joka harjoittaa yhtä tai useampaa luottolaitosten vakavaraisuusdirektiivin liitteessä I tarkoitettua toimintaa siten, että kyseinen toiminta muodostaa merkittävän osan sen kaikesta toiminnasta. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 265 artiklan 1 a kohta.
53 §. Valvonnan vastaavuuden puuttuminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan täsmennystä sen osalta, että pykälää sovelletaan kolmannen maan vakuutusyrityksiin, jotka kuuluvat 2 §:ssä tarkoitettuun ryhmään. Täsmennyksellä pannaan täytäntöön direktiivin 262 artiklan 1 kohdan ensimmäiseen alakohtaan tehty täsmennys.
Pykälän 4 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että Finanssivalvonnan on ilmoittaessaan muille asianomaisille valvontaviranomaisille muiden tehokkaiden menetelmien soveltamisesta myös perusteltava niiden käyttö. Lisäksi jatkossa asiasta tulisi ilmoittaa myös Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle. Muutoksella pannaan osin täytäntöön direktiivin 262 artiklan 2 kohtaan tehty muutos.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 5 momentti, jonka mukaan muita tehokkaita menetelmiä soveltaessa on saavutettava ryhmävalvonnan tavoitteet. Erityisesti olisi varmistettava vakuutusyritysten pääoman kohdentamisen ja omien varojen koostumuksen säilyttäminen sekä olennaisen ryhmänsisäisen pääomanmuodostumisen estäminen, jos tällainen pääomanmuodostus rahoitetaan sellaisten velkainstrumenttien tai muiden rahoitusvälineiden tuotosta, joita ei katsota emoyrityksen oman varallisuuden eriksi, sekä ETA:ssa ja sen ulkopuolella toimivista yrityksistä johtuvien riskien arvioiminen ja seuraaminen ja näiden yritysten ja muiden sääntelemättömien yritysten riskien leviämisen rajoittaminen vakuutusyrityksiin sekä siihen alaryhmään, jonka emoyrityksenä on 4 §:ssä tarkoitettu ylin emoyritys.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 6 momentti, jossa säädettäisiin sellaisista menetelmistä, joita voitaisiin käyttää. Menetelmiä voivat olla vakuutusyrityksen nimeäminen, joka on vastuussa sääntelyn noudattamisesta jos vakuutusyrityksillä ei ole yhteistä emoyhtiöitä ETA-valtiossa, vaatimus perustaa sellainen vakuutusomistusyhteisö tai ryhmittymän omistusyhteisö, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa, lisätoimenpiteiden toteuttaminen tai lisävaatimusten asettaminen, jos useat ryhmään kuuluvat vakuutusyritykset muodostavat alaryhmän, jonka emoyrityksen kotipaikka on ETA-valtiossa, vaatimus ETA-valtiossa olevan ylimmän emoyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenten riippumattomuudesta kolmannessa maassa olevasta emoyrityksestä, liiketoimien kieltäminen, rajoittaminen tai seuranta tai vaatimus ilmoittaa ennakkoon liiketoimista sekä vaatimus saada tietoja sellaisten emoyritysten vakavaraisuusasemasta, taloudellisesta asemasta, riskiprofiilista ja riskirajoista, joiden kotipaikka on kolmannessa maassa.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 7 momentti, jonka mukaan tilanteessa, jos ryhmään kuuluu sidosyrityksenä oleva vakuutusyritys, jonka kotipaikka toisessa ETA-valtiossa kuin Suomessa, Finanssivalvonnan on ilmoitettava havainnoistaan kyseisen ETA-valtion valvontaviranomaiselle, jotta tämä voi toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet, jos Finanssivalvonta 6 momentin mukaisesti kieltää, rajoittaa tai seuraa liiketoimia tai vaatii ennakkoilmoitusta liiketoimista.
Pykälän 4 kohdan muutoksilla ja 5–7 kohdalla pannaan täytäntöön direktiivin 262 artiklan 2 ja 3 kohta.
Voimassa olevan pykälän 5 momentti ehdotetaan siirrettäväksi sisällöltään muuttumattomana 8 momentiksi.
31 lukuVakuutusyhtiön toimintaa koskevat muut säännökset
4 §. Yhteisön rinnakkaisvakuutus. Pykälän 3 momentin vanhentuneet viittaukset kumottuun liikennevakuutuslakiin ehdotetaan muutettavaksi voimassa olevaan liikennevakuutuslakiin 460/2016.
13 §. Varautumisvelvollisuus. Voimassa olevassa pykälässä säädetään varautumisesta poikkeusoloihin. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa vakuutusyhtiön olisi varauduttava poikkeusolojen lisäksi myös normaaliolojen vakaviin häiriötilanteisiin.
Varautumisvelvollisuudella tarkoitetaan, että yhtiö huolehtii suunnittelulla, etukäteisvalmisteluin ja muilla toimenpiteillä siitä, että sen toiminta jatkuu häiriöttömästi. Varautumisvelvollisuus muodostuu sekä riskiarviointiin perustuvasta suunnittelusta, että toimenpiteistä, jotka toteutetaan riskin realisoituessa. Pykälän tarkoituksena on varmistaa, että varautumisvelvollinen tekee kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta sen toiminta jatkuu häiriöttömästi normaaliolojen vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Voimassa olevaa säännöstä vastaavasti varautuminen voi tarkoittaa varatilojen, varajärjestelmien ja etätoimintavalmiuden sekä manuaalisen toiminnan valmiuden ylläpitämistä. Välttämättömiä ylläpidettäviä toimintoja olisivat muun muassa eläke- ja korvauskäsittely sekä jatkuvien eläkkeiden ja korvausten maksatus. Vakuutusyhtiöllä olisi vastuu toimintavalmiutensa ylläpitämisestä silloinkin, kun se käyttää tehtäviensä hoitamisessa palveluyrityksen tai muun palvelun tuottajan palveluja. Vakuutusyhtiöiden varautuminen käytännössä vaatii yhteistoimintaa vakuutusalalla toimivien kesken sekä yhteistoimintaa myös muiden toimialojen, erityisesti rahoitusalan, kesken.
Poikkeusoloista säädetään valmiuslaissa, jossa poikkeusoloilla tarkoitetaan Suomeen kohdistuvaa aseellista tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavaa hyökkäystä ja sen välitöntä jälkitilaa; Suomeen kohdistuvaa huomattavaa aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhkaa, jonka vaikutusten torjuminen vaatii valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien välitöntä käyttöön ottamista; erityisen vakavaa suuronnettomuutta ja sen välitöntä jälkitilaa; väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakavaa tapahtumaa tai uhkaa, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat; sekä sellaista tiettyä yhteiskunnan osa-alueisiin kohdistuvaa uhkaa, toimintaa, tapahtumaa tai näiden yhteisvaikutusta, joka erityisen vakavasti ja olennaisesti vaarantaisi kansallista turvallisuutta, yhteiskunnan toimintakykyä tai väestön elinmahdollisuuksia.
Valmiuslaki on luonteeltaan toimivaltuussääntelyä, jossa viranomaisille on säädetty erityisiä toimivaltuuksia, joiden soveltaminen on viimesijaisena keinona mahdollista lain tarkoittamissa poikkeusoloissa. Poikkeusolojen toteaminen liittyy kriteerinä näiden toimivaltuuksien käyttöönottoon ja soveltamiseen. Vaikka häiriötilanne täyttäisi valmiuslain 3 §:ssä säädetyt edellytykset, ei poikkeusolojen toteaminen olisi tarpeen, ellei samalla häiriötilanteen hallitseminen välttämättä edellyttäisi valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien soveltamista. Kun valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien soveltaminen lisäksi edellyttää, että häiriötilannetta ei voida hallita millään muulla viranomaisten käytettävissä olevalla toimivaltuudella ei ennalta voida määritellä, tulisiko tietty häiriötilanne arvioitavaksi valmiuslain mukaisina poikkeusoloina. Tämän vuoksi on perusteltua täsmentää, ettei velvollisuutta varautua ennakolta häiriötilanteeseen ole sidottu yksinomaan tilanteeseen, jossa viranomaiset olisivat ryhtyneet soveltamaan valmiuslain mukaisia toimivaltuuksia taikka että säännöksen tarkoittamassa varautumisessa olisi kysymys ainoastaan varautumisesta viranomaisten valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien soveltamiseen.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi voimassa olevaa lakia vastaavalla tavalla, että Finanssivalvonta voisi myöntää poikkeuksia pykälässä säädetystä velvollisuudesta, jos se on perusteltua vakuutusyhtiön koon, toiminnan laadun tai laajuuden taikka muun erityisen syyn vuoksi. Voimassa olevaa säännöstä vastaavasti poikkeuksen antaminen voisi tulla kysymyksen esimerkiksi tapauksessa, jossa vakuutusyhtiö myy ainoastaan sellaisia vapaaehtoisia vakuutuksia, joiden merkitys kansalaisten toimeentulolle ja yritysten toiminnalle on kriisioloissa vähäinen tai muusta syystä, jonka perusteella Finanssivalvonta katsoo varautumisen olevan tarpeetonta. Finanssivalvonta voi ulottaa poikkeuksen koskemaan vain osaa pykälässä tarkoitetusta varautumisvelvollisuudesta. Poikkeuksen antaminen ei vapauta vakuutusyhtiötä ylläpitämästä 10 luvun 3 c §:ssä tarkoitettua riskienhallintajärjestelmää myös kriisioloja varten.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan normaaliolojen vakavilla häiriötilanteilla tarkoitettaisiin sellaisia yhteiskunnan toimintaa uhkaavia häiriötilanteita, joilla on laaja-alainen vaikutus yhteiskuntaan ja joiden hallitseminen edellyttää vakuutusyhtiön omien toimenpiteiden lisäksi viranomaisten yhteistoimintaa ja erityisiä toimenpiteitä. Tällaisia häiriötilanteita voivat olla esimerkiksi paikalliset tai valtakunnalliset suuronnettomuudet; ilkivalta, rikollisuus tai terrorismitilanteet; vaikutuksiltaan haitalliset tietoturvaloukkaukset; sähkönjakelun tai kunnallisteknisten järjestelmien häiriöt: erilaiset luonnonkatastrofit, kuten äärimmäiset sääolosuhteet tai vakavat epidemiat; sekä lukuisat muut erilaiset yhteiskunnan turvallisuuteen kohdistuva uhkatilanteet, jotka aiheuttaisivat vakavia häiriöitä vakuutusyhtiön laitteissa, järjestelmissä tai palveluissa, mutta jotka eivät kuitenkaan ole valmiuslaissa tarkoitettuja poikkeusoloja.
Pykälän voimassa oleva 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi. Säännöstä täsmennettäisiin siten, että siinä mainittaisiin poikkeusoloihin liittyvät varautumistehtävät. Täsmennyksellä on tarkoitus pitää voimassa nykytila, jonka mukaan pelkästään poikkeusoloihin liittyvistä 1 momentin mukaisista tehtävistä aiheutuvat kustannukset voidaan korvata säännöksen mukaisin edellytyksin huoltovarmuuden turvaamisesta annetussa laissa (1390/1992) tarkoitetusta huoltovarmuusrahastosta.