7.1
Laki vammaisetuuksista
2 §.Etuudet. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin täsmentävä virke siitä, milloin etuus myönnettäisiin määräaikaisena ja milloin puolestaan toistaiseksi voimassa olevana. Myöntämisaika arvioitaisiin jatkossakin aina tapauskohtaisesti. Etuus myönnettäisiin toistaiseksi voimassa olevana, jos käytettävissä olevien selvitysten perusteella asiakkaan yksilöllinen tilanne ja olosuhteet olisivat siinä määrin vakiintuneet, ettei niihin olisi todennäköisesti tulossa sellaista muutosta, jonka vuoksi etuusoikeus tulisi jatkossa lakkauttaa tai myönnettävää etuuden tasoa laskea taikka mahdollinen muutos muutoin vaikuttaisi oikeuteen saada etuutta tai etuuden määrään. Sellaisten vammaisetuuslaissa tarkoitettujen sairauksien ja vammojen kohdalla, jotka ovat pysyviä ja joiden vuoksi esimerkiksi ohjauksen tai valvonnan tarpeen voi arvioida pysyvän jatkossa muuttumattomana tai sen voi tulevaisuudessa arvioida ainoastaan kasvavan, tietyn etuuden tason myöntäminen toistaiseksi voisi edelleen olla perustelluin lähtökohta. Tällainen tilanne voi esimerkiksi olla, jos lain 9 §:n 1 momentin mukaista eläkettä tai etuutta saavan henkilön toimintakyky on asianmukaisesti diagnosoidun dementian vuoksi heikentynyt vähintään vuoden ajaksi ja dementiasta aiheutuu viikoittaista ohjauksen ja valvonnan tarvetta pysyvästi. Jos tilanne ei puolestaan ole vakiintunut siten, että etuusoikeuteen tai etuuden määrään vaikuttavia muutoksia on odotettavissa tai ne ovat mahdollisia, tuki myönnettäisiin määräaikaisena. Myös esimerkiksi henkilölle myönnettävän lain 9 §:n 1 momentin mukaisen eläkkeen tai muun etuuden määräaikaisuus olisi edelleen peruste myöntää hoitotuki määräaikaisena. Lisäksi lasten kohdalla etuusmyönnön kestoa harkittaessa olisi jatkossakin otettava huomioon se, että lapsen sairauteen, vikaan tai vammaan liittyvästä hoidosta, huolenpidosta ja kuntoutuksesta aiheutuvaa rasitusta ja sidonnaisuutta verrataan 7 §:n sanamuodon mukaan aina vastaavanikäiseen terveeseen lapseen. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka lapsen sairaus tai vamma olisi pysyvä, rasituksen ja sidonnaisuuden määrä suhteessa samanikäiseen terveeseen lapseen voi muuttua lapsen kasvaessa ja kehittyessä sekä hoidon tai kuntoutuksen myötä. Riippuen vamman, vian tai sairauden luonteesta lapsi voi kyetä ottamaan enemmän vastuuta esimerkiksi hoidostaan, jolloin huoltavalle taholle aiheutuvan rasituksen ja sidonnaisuuden määrä voi myös vähentyä.
Määräaikaisuus tulisi hallintolain 45 §:n mukaisesti perustella päätöksessä kuten nykyäänkin. Etuus voitaisiin jatkossakin myöntää siten, että samalla päätöksellä myönnetään kaksi eri tuen tasoa eripituisille ajanjaksoille esimerkiksi siten, että alempi tuen taso myönnettäisiin toistaiseksi sen vuoksi, että tilanteen voidaan arvioida olevan tietyllä tasolla stabiili, mutta ylempi tuen taso määräaikaisena esimerkiksi sen vuoksi, että sairaudessa on määräaikainen pahenemisvaihe.
7 §.Lapsen vammaistuki. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin siitä, että perusvammaistukea voisi saada myös lapsi, joka sairastaa keliakiaa tai ihokeliakiaa ja joka noudattaa kyseisen sairauden vuoksi gluteenitonta ruokavaliota. Keliakian tai ihokeliakian tulisi olla vakiintuneen diagnosointikäytännön mukaisesti eli asianmukaisesti esimerkiksi Käypä hoito -suosituksen mukaisesti diagnosoitu.
Jos lapsella olisi muita sairauksia tai vammoja, joihin liittyvästä hoidosta, huolenpidosta tai kuntoutuksesta aiheutuisi perusvammaistukeen oikeuttavasti rasitusta ja sidonnaisuutta, keliakiaa tai ihokeliakiaa sairastavalla olisi edelleen oikeus myös näihin mahdollisiin muihin sairauksiin tai vammoihin liittyvän hoidon, huolenpidon tai kuntoutuksen aiheuttaman rasituksen ja sidonnaisuuden perusteella perusvammaistukeen. Uuteen momenttiin ehdotettu oikeus keliakian tai ihokeliakian perusteella olisi kuitenkin ainoastaan vaihtoehtoinen myöntämisedellytys, sillä vammaisetuuslain lähtökohta on se, että henkilöllä voi olla kulloinkin vain yksi vammaisetuus myönnettynä, koska ei ole tarkoituksenmukaista, että henkilöllä olisi oikeus samanaikaisesti useaan vammaisetuuteen. Näin ollen, jos lapselle myönnettäisiin perusvammaistuki ehdotetun 4 momentin mukaisesti, lapsi ei voisi saada samanaikaisesti toista perusvammaistukea 7 §:n 1–2 momentin perusteella.
Jos lapsella olisi muitakin sairauksia tai vammoja keliakian tai ihokeliakian lisäksi, niihin liittyvän hoidon, huolenpidon tai kuntoutuksen aiheuttama rasitus ja sidonnaisuus sekä lain 10 §:n mukaiset erityiskustannukset otettaisiin huomioon arvioitaessa sitä, onko lapsella mahdollisesti oikeus korotettuun tai ylimpään vammaistukeen. Ehdotetun 4 momentin perusteella perusvammaistukea saavalla lapsella voisi siten olla oikeus myös korotettuun tai ylimpään tukeen, jos lapsella oleviin muihin sairauksiin tai vammoihin liittyvä hoito, huolenpito tai kuntoutus aiheuttaisivat niin paljon rasitusta ja sidonnaisuutta, että korotetun tai ylimmän tuen tason edellytykset täyttyisivät.
17 §.Lapsen vammaistuen hakeminen ja ilmoitusvelvollisuus. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin siitä, että jos lapselle haetaan vammaistukea ainoastaan asianmukaisesti diagnosoidun keliakian tai ihokeliakian perusteella, hakemuksessa olisi ilmoitettava vähintään hakijaa koskevat hakijan ja lapsen henkilöllisyystiedot, lapsen Suomessa ja ulkomailla asumat ajat sekä tiedot lasta hoitaneista lääkäreistä ja laitoksista. Perusvammaistukea ainoastaan keliakian tai ihokeliakian perusteella haettaessa hakemuksessa olisi ilmoitettava lisäksi tiedot tukeen oikeuttavasta sairaudesta eli käytännössä osoitettava, että sairaus on asianmukaisesti diagnosoitu. Tukea saavan lapsen edunvalvojan, huoltajan tai muun lapsen vammaistukea 15 §:n 2 momentin mukaan hakemaan oikeutetun henkilön olisi tukea keliakian tai ihokeliakian perusteella saadessa tai haettaessa ilmoitettava lapsen tai hänen huoltajansa osoitteen muutoksesta, ulkomaille muutosta ja Suomeen paluusta sekä lapsen huoltajan vaihtumisesta. Lisäksi Kelalle olisi annettava myös muut hakemuksen ratkaisemiseksi ja etuuden maksamiseksi välttämättömät tiedot. Ehdotetun momentin sisältö vastaisi siten soveltuvin ja tarpeellisilta osin niitä säännöksiä, jotka koskevat lapsen vammaistuen hakemista ja ilmoitusvelvollisuutta tukea 7 §:n 1–2 momentin perusteella haettaessa.
20 §.Vammaisetuuden hakijan terveydentilaselvitys. Pykälän 1 momentissa säädetään hakijan velvollisuudesta toimittaa Kelalle lääkärinlausunto ja toisaalta siitä, missä rajatuissa tilanteissa Kela voi myös omalla kustannuksellaan hankkia lausunnon. Voimassa olevan säännöksen mukaan Kela antaa tarkemmat ohjeet siitä, mitä lausunnosta tulee käydä ilmi. Käytännössä lausuntoon ohjataan terveydenhuoltoa kirjoittamaan ja hakijaa toimittamaan niitä terveydenhuollosta saatavilla olevia tietoja, joita Kelassa tarvitaan etuuden myöntämisharkinnan tekemiseksi.
Momenttia muutettaisiin siten, että jatkossa henkilön tulisi toimittaa Kelalle vammaisetuutta hakiessaan lääkärinlausunto tai muu riittävä lääketieteellinen selvitys. Säännöksessä viitatun 17 §:n 1 momentin 3 kohdassa tai 18 §:n 1 momentissa tarkoitetusta terveydentilan kuvauksesta laaditun lääkärinlausunnon lisäksi hakijalla olisi mahdollisuus toimittaa lausunnon asemesta siten muukin lääketieteellinen selvitys, esimerkiksi lääkärinlausunto B tai sairauskertomus, jos tällainen asiakirja sisältäisi vammaisetuushakemuksen ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot.
Sillä, että selvityksen tulisi olla lääketieteellinen, tarkoitettaisiin sitä, että selvityksen on tehnyt hoitava lääkäri ja että se on lääkärikäyntiin liittyvä, ja tämän tulisi ilmetä selvityksestä. Selvityksestä tulisi tarvittaessa ilmetä lääkärin tekemät asianmukaiset, vakiintuneisiin hoito- ja diagnoosikäytäntöihin perustuvat lääketieteelliset tutkimukset ja selvitykset. Selvitykseen voisi kuulua myös muun terveydenhuollon ammattihenkilön, esimerkiksi sairaanhoitajan, huomioita, mutta selvityksen tulisi olla lääkärin laatima ja siitä tulisi ilmetä lääkärin näkemys asiakkaan kokonaistilanteesta hoidon ja kuntoutuksen suhteen.
Kela on vakiintuneesti edellyttänyt, että lausunto voi olla yleensä enintään kuusi kuukautta vanha, jotta selvityksen ajantasaisuudesta on voitu riittävästi varmistua. Tätäkin vanhempia lääkärinlausuntoja tai jatkossa myös muita lääketieteellisiä selvityksiä voitaisiin pitää etuusoikeutta tarkasteltaessa riittävinä, jos lausunnossa tai selvityksessä olisi asian ratkaisemiseksi riittävät tiedot sen ajanjakson osalta, miltä ajalta etuutta haetaan. Esimerkiksi yli kuusi kuukautta vanhassa lausunnossa tai selvityksessä voi olla pysyvän sairauden tai vamman diagnoosin, kuten jonkin tietyn kehitysvamman, perusteet, mutta myöntämisharkinnan tekemiseksi tarvitaan usein myöntämisedellytysten, kuten avun tai ohjauksen tarpeen taikka rasituksen ja sidonnaisuuden, osalta ajantasaisempi kuvaus.
Riittäväksi lääketieteelliseksi selvitykseksi voitaisiin katsoa myös asiakkaan itse tulostama selvitys terveystietoja ylläpitävästä järjestelmästä, esimerkiksi OmaKanta-palvelusta, jos Kela voisi riittävällä tavalla hyvän hallinnon mukaisesti varmistua tietojen eheydestä.
Momentista poistettaisiin viimeinen virke, jotta sääntely vastaisi nykyistä ohjeistusta säädöstasosta. Viranomainen voi laissa säädetyn tehtävänsä alalla antaa ohjeita ilman erityistä valtuutusta. Säännökset mahdollisuudesta antaa ohjeita ovat sen vuoksi tarpeettomia eikä valtuudesta ohjeiden antamiseen saa säätää. Kuten nykyisinkin, Kela arvioisi hallintomenettelyä koskevien yleisten säännösten mukaisesti vammaisetuusasiassa käytettävissä olevan selvityksen riittävyyttä siten, että se pystyisi sen perusteella tekemään etuusasiassa hallintolain mukaisesti asiasisältöisesti asianmukaisen ratkaisun. Kela voisi edelleen ohjata lääkärinlausuntolomakkeella toimittamaan niitä tietoja, joita se tarvitsee etuusasian ratkaisemiseksi.
Lisäksi teknisenä muutoksena momentista poistettaisiin viittaus kumottuun 19 §:ään.
7.3
Sairausvakuutuslaki
10 luku Erityishoitoraha
2 §.Erityishoitorahan maksamisen edellytykset. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että erityishoitorahaa maksettaisiin vakuutetulle, joka on alle 18-vuotiaan lapsensa sairaanhoitoon liittyvään, nopeasti kehittyvään tai vaativaan hoidolliseen vaiheeseen osallistumisen tai lapsensa kuntoutuksen vuoksi lyhytaikaisesti tai tilapäisesti estynyt tekemästä ansiotyötään. Lapsen ikää koskeva edellytys muuttuisi siten voimassa olevasta 16 vuodesta 18 vuoteen. Muilta osin edellytykset säilyisivät ennallaan.
Lisäksi momentin viimeisen virkkeen omaishoidontukea-sana muutettaisiin muotoon omaishoidon tukea, jotta termi vastaisi omaishoidon tuesta annetun lain (937/2005) käsitteistöä. Muutos olisi tekninen eikä vaikuttaisi momentin asiasisältöön tai soveltamiseen.
11 luku Päivärahaetuuksien määrä
2 §.Vuositulo. Pykälässä säädetään vuositulosta, jonka perusteella päivärahaetuus määräytyy. Pykälän 1 momentin mukaan vuositulolla tarkoitetaan työkyvyttömyyden tai etuusoikeuden alkamista edeltävää kalenterikuukautta edeltävien 12 kalenterikuukauden ajan (tarkastelujakso) tuloa. Pykälän 3 momentin mukaisesti vuositulo voidaan poikkeuksellisesti, momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä laskea etuusoikeuden alkamista välittömästi edeltävää kalenterikuukautta edeltäneiden kolmen kalenterikuukauden tulojen perusteella. Tällainen tilanne voi olla muun muassa silloin, kun vakuutettu on tarkastelujakson aikana ollut pois työstä lapsen hoitamisen vuoksi ja tästä syystä hänen tulonsa ovat tarkastelujaksolla jääneet tavanomaista pienemmiksi.
Pykälän 4 momentin mukaan lapsen hoitamisella tarkoitetaan vanhempainpäivärahakauden jälkeistä työstä poissaoloa alle 3-vuotiaan lapsen sekä adoptiolapsen kotihoidon vuoksi taikka työstä poissaoloa alle 16-vuotiaan sairaan tai vammaisen lapsen sairaanhoitoon osallistumisen vuoksi. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi sairaan tai vammaisen lapsen iän osalta vastaamaan erityishoitorahasäännökseen ehdotettua muutosta. Vuositulot voitaisiin siten määritellä kolmen kuukauden tulojen perusteella silloin, kun vakuutettu on ollut työstä pois alle 18-vuotiaan sairaan tai vammaisen lapsen sairaanhoitoon osallistumisen vuoksi. Muilta osin ei ole tarkoitus muuttaa säännöksen soveltamiskäytäntöä.