6.1
Työryhmän mietintö
Oikeusministeriö järjesti hallituksen esityksen muotoon laaditusta työryhmän mietinnöstä avoimen lausuntokierroksen 31.3.–31.5.2023. Lausuntoa pyydettiin yhteensä 77:ltä taholta, mukaan lukien maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, ympäristöministeriö, aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, maakuntien liitot, Fingrid Oyj, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Energiateollisuus ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Natur och miljö rf, Paikallisvoima ry, Pienvesivoimayhdistys ry ja Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Lausuntoa pyydettiin myös korkeimmalta hallinto-oikeudelta, Vaasan hallinto-oikeudelta ja suomalaisten yliopistojen oikeustieteellisiltä tiedekunnilta. Lisäksi lausuntoa on pyydetty muilta keskeisiltä organisaatioilta, yhdistyksiltä ja toimielimiltä.
Kaiken kaikkiaan lausuntoja annettiin 51. Oikeusministeriö on laatinut lausunnoista erillisen lausuntotiivistelmän, joka on julkaistu hankkeen verkkosivulla (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165135). Lausuntotiivistelmästä ilmenevät lähemmin lausuntonsa antaneet.
Enemmistö lausunnonantajista (kuten maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö, korkein hallinto-oikeus, Vaasan hallinto-oikeus, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Lapin ELY-keskus, Pirkanmaan ELY-keskus, Pohjois-Savon ELY-keskus, Varsinais-Suomen ELY-keskus, Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitos, Hämeen liitto, Kalatalouden Keskusliitto, Kymenlaakson liitto, Suomen Luonnonsuojeluliitto ry, Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri, Luontopaneeli, Metsähallitus, Museovirasto, Natur och Miljö r.f., Pohjois-Pohjanmaan liitto, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund r.f., Suomen ympäristökeskus, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry, Vesiensuojeluyhdistysten liitto, Vesilaitosyhdistys, Vesistösäätiö, Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry ja Suomen WWF) on suhtautunut myönteisesti uusien kalataloudellisten lupamääräysten antamista koskevaan sääntelyyn. Lausunnonantajat perustelivat kantojaan viittaamalla siihen, että nollavelvoitelupien tarkistamisen mahdollistaminen on tarpeen vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanon kannalta sekä direktiivin vesien hyvän tilan tavoitteiden saavuttamiseksi. Lausunnonantajien mukaan esitetyt muutokset selventäisivät oikeustilaa ja olisivat askel oikeaan suuntaan eri ympäristötavoitteiden kannalta. Lisäksi lausunnonantajat kiinnittivät huomiota lupamääräyksen liittämismahdollisuuden moninaisiin positiivisiin ympäristövaikutuksiin.
Osa lausunnonantajista (muun muassa Energiateollisuus ry, Kemijoki Oy, Fortum, Inergia Oy, Koillis-Satakunnan Sähkö Oy, Killin Voima Oy, Koskienergia Oy, Lähienergialiitto, Paikallisvoima ry, Pienvesivoimayhdistys, Pohjois-Karjalan Sähkö Oy ja Pohjolan Voima) on suhtautunut uuden lupamääräyksen antamista koskevaan ehdotukseen kielteisesti. Nämä lausunnonantajat pitivät mietinnön tavoitetta vaelluskalakantojen elvyttämisestä ja palauttamisesta sinänsä lähtökohdiltaan kannatettavana. Lausunnonantajat kuitenkin katsoivat, että vaelluskalaintressille on annettu liian suuri painoarvo suhteessa energiahuoltoon ja huoltovarmuuteen, elinkeinotoimintaan, yksityiseen omaisuudensuojaan sekä muihin ympäristö- ja suojeluarvoihin. Lausunnonantajista erityisesti vesivoiman tuottajat katsoivat myös, että esitysluonnoksen suhdetta perustuslakiin on tarkasteltu puutteellisesti eikä se täytä perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä. Lisäksi lausunnonantajat kiinnittivät huomiota vesivoiman merkitykseen ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Eräät lausunnonantajat (esimerkiksi Asianajajaliitto, Suomen Kuntaliitto ry, Lapin liitto ja Maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestö ry) ovat suhtautuneet uusien kalataloudellisten lupamääräysten antamista koskeviin ehdotuksiin varauksellisesti. Nämä lausunnonantajat korostivat kompromissiratkaisun löytämistä vaelluskalakantojen elinolosuhteiden ja vaellusyhteyden turvaamisen ja elinkeinovapauden ja luvan haltijan omaisuudensuojan välillä sekä riittävien viranomaisresurssien turvaamista. Lausunnoissa korostettiin yleisesti viranomaisten ja luvanhaltijan yhteistyön ja taloudellisten kannustimien luomisen merkitystä vaelluskalojen elinolosuhteiden parantamiseksi.
Osa lausunnonantajista (työ- ja elinkeinoministeriö, Huoltovarmuuskeskus, Energiateollisuus, Fortum, Kemijoki Oy, Koskienergia Oy, Pohjois-Karjalan Sähkö Oy, Pohjolan Voima ja Pienvesivoimayhdistys) ovat katsoneet, ettei vesivoimaan liittyviä energia- ja huoltovarmuusnäkökulmia ole mietinnössä otettu riittävästi huomioon. Lausunnoissa tuotiin esiin nollavelvoitelaitosten merkitys vesivoimalaitosten tarjoaman säätökyvyn, jouston, alueellisen huoltovarmuuden ja sähkömarkkinoiden toimivuuden hajauttamisen kannalta, ja erityisesti vallitsevassa geo- ja energiapoliittisessa tilanteessa huoltovarmuuden kannalta. Lausunnoissa on myös kyseenalaistettu kalatalousviranomaisen kyky arvioida laitoksen merkitystä energiahuollon kannalta. Kemijoki Oy on esittänyt, että lakiehdotukseen tulisi lisätä kalatalousviranomaiselle velvoite pyytää asiasta lausunto esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriöltä taikka Huoltovarmuuskeskukselta. Huoltovarmuuskeskuksen lausunnossa on todettu vesivoiman tarjoavan sähköverkon ylläpitämiseksi tasaisen ja häiriöttömän tuotannon lisäksi verkon tasapainottamisen kannalta välttämättömiä ominaisuuksia, kuten inertiaa ja säätömahdollisuuden. Työ- ja elinkeinoministeriö on katsonut, että tehtävien toimien valinnassa ja suunnittelussa tulee huomioida sekä vuotuinen tuotannon menetys, että velvoitteiden vaikutukset voimalaitoksen kykyyn säätää tuotantoaan sähköjärjestelmän tarpeiden mukaisesti.
Osa lausunnonantajista (esimerkiksi Natur och Miljö r.f., Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry, Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri, Pohjois-Savon ELY-keskus, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry ja Suomen ympäristökeskus) on katsonut, että suurin osa nollavelvoitelaitoksista on pieniä ja energiateholtaan vähäisiä, minkä vuoksi niiden merkitys valtakunnallisessa energiahuollossa jää hyvin pieneksi.
Mietintöön sisältyneet vesivoimalaitoksen lunastamista koskeneet säännösehdotukset jakoivat lausunnonantajia. Lausunnonantajista erityisesti maa- ja metsätalousministeriö sekä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestö ry vastustivat lunastamista koskevia säännösehdotuksia. Myös useat muut lausunnonantajat suhtautuivat lunastamista koskeviin säännösehdotuksiin varauksellisesti katsoen, että uuden lunastusinstrumentin tarpeellisuus, rajapinnat olemassa oleviin lunastuskeinoihin sekä sääntelyn taloudelliset kokonaisvaikutukset tulisi arvioida perusteellisesti. Lunastamista koskevia säännösehdotuksia kannattivat erityisesti Luontopaneeli ja Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry sekä myös Luonnonsuojeluliitto.
Lausunnonantajat esittävät ehdotuksen vaikutusten arviointia laajennettavaksi ja tarkennettavaksi erityisesti taloudellisten ja sähköntuotantoon, viranomaisten toimintaan sekä kuntiin kohdistuvien vaikutusten osalta. Osa lausunnonantajista suhtautui varauksella mietinnöissä esitettyjen kalatalousvelvoitteiden toimeenpanokustannusten suuruuteen. Eräät lausunnonantajat kiinnittävät huomiota siihen, että uudet kalatalousvelvoitteet voivat johtaa pienten, elinkaaren loppupuolella olevien vesivoimalaitosten toiminnan kannattamattomuuteen, jos kalatien kustannukset jäävät pääasiallisesti hankkeesta vastaavan vastuulle.
6.2
Luonnos hallituksen esitykseksi
Oikeusministeriö järjesti 16.2.2026 päivätystä luonnoksesta hallituksen esitykseksi avoimen lausuntokierroksen 17.2.–13.3.2026. Lausuntoa pyydettiin yhteensä 81 taholta, ja lausuntoja annettiin yhteensä 54. Lausunnot löytyvät valtioneuvoston hankesivuilta (OM039:00/2019). Lausunnon antoivat työ- ja elinkeinoministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, valtiovarainministeriö, Korkein hallinto-oikeus, Vaasan hallinto-oikeus, Tuomioistuinvirasto, Lupa- ja valvontavirasto LVV, Lapin elinvoimakeskus, Lounais-Suomen elinvoimakeskus, Metsähallitus, Museovirasto, Suomen Kuntaliitto ry, Österbottens förbund - Pohjanmaan liitto, Kymenlaakson liitto, Lapin liitto, Etelä-Savon maakuntaliitto, Satakuntaliitto, Etelä-Karjalan liitto, Uudenmaan liitto - Nylands förbund, Keski-Pohjanmaan liitto Porraskosken Voima Oy, Kantturakosken Vesivoima Oy, Nummenkosken Vesivoima Oy, Vattenfall Oy, Kemijoki Oy, Koillis-Satakunnan Sähkö Oy, Pohjolan Voima Oyj, Fortum Oyj, Energiateollisuus ry, Paikallisvoima ry, Koskienergia Oy, Pienvesivoimayhdistys ry, Suomen Lähienergialiitto ry, Vuorela & Vuorela Oy, Fingrid Oyj, WWF Suomi, Vesistöpaneeli, Natur och Miljö rf, Suomen Luontopaneeli, Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry, Suomen Vesiensuojelun Keskusliitto ry, Suomen ympäristökeskus (Syke), Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Luonnonvarakeskus, Itä-Suomen yliopisto, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry, Suomen Asianajajat ja kaksi yksityishenkilöä.
Kaikki lausunnonantajat ovat kannattaneet ehdotuksen taustalla olevaa tavoitetta ja korostaneet sääntelyn täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden merkitystä. Lausunnonantajien arviot ehdotetuista lainmuutoksista jakaantuivat. Osa lausunnonantajista on pitänyt ehdotettuja muutoksia riittämättöminä vaelluskalakantojen turvaamisen kannalta, osa lausunnonantajista ovat pitäneet ehdotettuja säännöksiä ongelmallisia perustuslain 15 §:n turvaaman omaisuudensuojan kannalta.
Ministeriöt
Työ- ja elinkeinoministeriö pitää hyvänä, että esitysluonnoksessa on tunnistettu vesivoiman merkitys sähkön toimitus- ja huoltovarmuudelle Suomessa. Jos uusien velvoitteiden asettaminen johtaa toistuvasti toiminnan alas ajamiseen, sähköjärjestelmän toimitusvarmuus ja kustannustehokkuus heikkenevät ajan myötä. Voimalaitosomistajan mahdollisuutta hakea kalataloustoimenpiteille investointitukea ja menetetyn sähköntuotannon korvauksia tulisi vahvistaa kustannustaakan keventämiseksi ja tarvittavien investointien loppuunsaattamisen varmistamiseksi ja nopeuttamiseksi. Yksittäistä voimalaitosta merkittävämpää on kuitenkin lainmuutoksen kumulatiiviset vaikutukset, jotka tulisi ottaa huomioon. Sähköjärjestelmän hallinnan, sääntelyn ennakoitavuuden ja voimalaitosten omistajien kannalta olisi toivottavaa, että vesitalouslupien avaamisesta laadittaisiin suunnitelma.
Maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että kalataloudellisten velvoitteiden asettaminen ja saaminen niin sanotuille nollavelvoitelaitoksille on monessa vesistössä käytännössä keskeinen edellytys luontaisten kalakantojen vähintäänkin jonkinasteiselle palauttamiselle. Monet vesitalousluvat ovat hyvin vanhoja. Tieto kalakannoista ja niiden elinympäristövaatimuksista on lisääntynyt, ympäristöperusoikeuden merkitys suhteessa omaisuuden suojaan on vahvistunut ja EU:n vesienhoidon ja ennallistamisasetuksen sekä kansallisten kalatiestrategian, lohi- ja meritaimenstrategian ja kalastuslain tavoitteet ovat muuttuneet. Valmistelun loppuvaiheessa tehdyt muutokset ovat heikentämässä säädöshankkeen alkuperäisen tavoitteen, vaelluskalakantojen luontaisen elinkierron mahdollistavien ratkaisujen, toteutumista voimalaitoksia ja niiden vesitalouslupia koskevien kalataloudellisten velvoitteiden kohtuullisuusvaatimuksen vuoksi. Esitetyssä muodossaan lainmuutos voi johtaa tilanteeseen, jossa kalan kulkua mahdollistavia ratkaisuja ei voitaisi edelleenkään saattaa velvoitteeksi pienten vesivoimalaitosten osalta. Kalankulkuratkaisut ovat voimalaitokseen liittyvä investointi, joka palvelee kunnossa pidettynä käyttötarkoitustaan koko laitoksen odotettavissa olevan elinkaaren ajan. Yksittäisen investoinnin kannattavuutta ei tule arvioida yksittäisen vuoden tai muutaman vuoden tuotto-odotusten perusteella, vaan hankintamenon kustannukset jaksotetaan pidemmälle ajalle. Myös luvanhaltijalla ja vesilain mukaisella valvontaviranomaisella tulisi olla mahdollisuus hakea vesilain 3 luvun 21 a §:n mukaista uuden kalatalousvelvoitteen tai maksun määräämistä.
Ympäristöministeriö toteaa EU:n komission kiinnittäneen huomiota Suomen vesienhoitosuunnitelmia koskevassa palautteessaan vesipuitedirektiivin vaatimuksiin muun ohella ekologisen virtaaman määrittämisestä ja vesivoimalaitosten lupien ajantasaistamisesta. Tästä syystä nollavelvoitelaitosten lupamääräyksien tarkistamisen yhteydessä olisi tarpeen arvioida virtaama, joka mahdollistaa hyvän ekologisen tilan saavuttamisen. Ehdotettu muutos olisi osa vesilain mukaisten lupien tarkistamista, jota EU:n komission palaute vesienhoidossa Suomelta edellyttäisi. Koska EU:n komissio on käynnistänyt rikkomusmenettelyn Suomea kohtaan EU:n vesipuitedirektiivin toimeenpanon osalta, ja säädöshanke on mainittu Suomen antamassa vastauskirjeessä komissiolle, olisi esitys tärkeää saada annettua mahdollisimman pian. Ympäristöministeriö esittää lisäksi harkittavaksi asian vireillepano-oikeuden antamista myös vesilain mukaiselle valtion valvontaviranomaiselle. Sääntelyn täytäntöönpanon varmistamiseksi tulisi varmistaa sekä kalataloustehtäviä hoitavien elinvoimakeskusten että Lupa- ja valvontaviraston voimavarat esitysluonnoksessa mainittujen lupien tarkistamistehtävään.
Valtiovarainministeriö toteaa esityksen perusteella jäävän epäselväksi, onko esityksen mukaisissa tehtävissä kyse maksullisesta toiminnasta, jolla katettaisiin tehtävän hoidosta Lupa- ja valvontavirastolle aiheutuvat kustannukset. Valtiovarainministeriö huomauttaa, että aiemmin aluehallintovirastojen ympäristötoimialalla perittävät maksut ovat olleet merkittävän alikatteellisia. Ministeriö ei pidä asianmukaisena, että vallitsevassa valtiontalouden tilassa virastoille säädetään työmäärää lisääviä tehtäviä ilman tehtävien edellyttämien määrärahojen korottamista. Asia tulee ratkaista jatkovalmistelussa.
Lupa- ja valvontavirasto ja elinvoimakeskukset
Lupa- ja valvontavirasto toteaa, että uuden velvoitteen asettamista koskevan hakemuksen laatiminen tulee edellyttämään yhä enemmän erityisosaamista ja tietoa muun muassa voimalaitosten olosuhteista. Hakemuksessa esitettävistä tiedoista on tarpeen säätää asetuksen tasolla. Jatkovalmistelussa tulisi kuvata tarkemmin, mitä kysymyksiä menettelyiden eri vaiheissa on tarkoitus ratkaista. Jos hakemuksen yhteydessä esitettävä tietosisältö olisi riittävä, kaksivaiheinen menettely ei välttämättä olisi tarpeen, vaan kalatalousvelvoitteen sisällöstä määrääminen saattaisi olla mahdollista jo elinvoimakeskuksen hakemuksen perusteella. Kaksivaiheista menettelyä ja näissä ratkaistavia kysymyksiä tulisi kuvata esityksessä täsmällisemmin. Jatkovalmistelussa tulisi kuvata nykyistä tarkemmin myös sitä, miten voimalaitoksen merkitystä arvioidaan silloin, kun kyseessä on laitos, jolla voi olla merkitystä paikallisen energiahuollon tai sähkön saantivarmuuden kannalta. Kalatien rakentamisvelvoitteen asettaminen pienemmille laitoksille saattaa ehdotetun sääntelyn perusteella muodostua kohtuuttomaksi toiminnanharjoittajalle. Kalatalousmaksut tai istutusvelvoitteet edistävät vesienhoidon tavoitteiden saavuttamista heikosti.
Lounais-Suomen elinvoimakeskus katsoo ehdotuksen parantavan uhanalaisten vaelluskalojen elinolosuhteita lakimuutoksen alkuperäistä tarkoitusta ja muotoa heikommin. Lunastusmahdollisuuden puuttumisen rajoittaa kalakantojen elinolosuhteiden parantamisen mahdollisuuksia. Lakiesitys olisi tarpeen palauttaa valmisteluun. Epäselvää on, voidaanko nollavelvoitelaitoksille määrätä esityksen pohjalta toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailu ja mikä on sen suhde kalatalousvelvoitteesta ja -maksusta aiheutuvien kustannusten kohtuuttomuuteen. Lainvalmistelussa tulisi tarkastella Ruotsin ympäristökaareen lisättyä niin kutsuttua kansallista suunnitelmaa koskevaa säännöstä, jonka mukaan on laadittava kansallinen suunnitelma lupien tarkistamisesta, tarkistamisprosessin aikataulusta sekä vesivoima- ja vesienhoitointressien yhteensovittamisesta modernin ympäristösääntelyn edellytysten täyttämiseksi vesivoimalaitosten luvissa. Elinvoimakeskus toteaa hakemuksen laatimisen edellyttävän monipuolista arviointia, joka voi eräiltä osin osoittautua haastavaksi elinvoimakeskuksen asiantuntemus huomioon ottaen.
Lapin elinvoimakeskuksen kalatalousviranomainen katsoo, että ehdotuksella ei tulla saavuttamaan lakimuutoksen taustalla olevia tavoitteita vaelluskalakantojen turvaamiseksi pienissä vesivoimakohteissa. Kalatalousvelvoitteen asettamisella ei lähtökohtaisesti ole vaikutusta huoltovarmuuteen. Vaikutuksia huoltovarmuuteen tulisi arvioida ainoastaan, jos laitos poistetaan pysyvästi käytöstä.
Maakuntaliitot
Österbottens förbund - Pohjanmaan liitto, Satakuntaliitto, Etelä-Karjalan liitto, Uudenmaan liitto, Kymenlaakson liitto, Etelä-Savon maakuntaliitto ja Keski-Pohjanmaan liitto kannattavat esityksen tavoitteita luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta ja vaelluskalojen kulun parantamisesta kannatettavina ja korostavat ympäristötavoitteiden ja energiahuollon tarpeiden yhteensovittamista. Lausunnon antaneista maakuntaliitoista Pohjanmaan liitto on korostanut vesivoimaloihin liittyvien historiallisten kulttuuriympäristöarvojen vaalimisen merkitystä.
Maakuntaliitot pitävät hyvänä, että kalataloudellisia velvoitteita voidaan sisällyttää myös vanhoihin vesitalouslupiin, jolloin vastuut ja kustannukset jakautuisivat oikeudenmukaisesti kaikkien toimijoiden kesken. Maakuntaliitot pitävät tärkeänä toiminnanharjoittajien oikeussuojan huomioon ottamista. Kymenlaakson liitto toteaa, että kalatalousviranomaisten tulisi voida hakea voimalaitoksille ympäristövirtaamavelvoitteita. Virtavesistöjä tulisi tarkastella kokonaisuuksina ja kohdentaa toimenpiteet niihin kohteisiin, joissa niistä olisi saatavissa parhaat tulokset. Viranomaisille tulee turvata riittävät resurssit sääntelyn täytäntöönpanemiseksi, minkä lisäksi valtion tulee varmistaa riittävä tuki kalataloudellisten toimien suunnitteluun ja toteutukseen. Kymenlaakson liitto huomauttaa lisäksi, että korvausten määrässä tulisi ottaa huomioon luvanhaltijalla ollut pitkäaikainen mahdollisuus hyödyntää vesivoimaa ilman kalatalousvelvoitteita. Etelä-Savon maakuntaliitto kiinnittää huomiota myös muihin patoihin ja vaellusesteisiin.
Tuomioistuinlaitos ja tuomioistuinvirasto
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kalatalousmääräysten puuttuminen olemassa olevista vesivoimalaitosten luvista on koettu vesilain puutteeksi jo pitkään. Suomen vesistöjen tilatavoitteiden saavuttamisen kannalta on pidetty jo pitkään ongelmallisena, että lupien pysyvyyssuoja on ollut varsin korkea. Vaelluskalojen kulkuesteet ovat olleet eräs keskeinen seikka, joka on estänyt vesimuodostumien tilan parantamista ja hyvän tilatavoitteen saavuttamista. EU:n vesipuitedirektiivin täytäntöönpano edellyttää lupien pysyvyyssuojan muuttamista. Ehdotettu vesilain 3 luvun 21 a §:n on varsin avoin, eikä säännöksestä ilmene milloin tulisi valita kalatalousvelvoite tai kalatalousmaksu taikka niiden yhdistelmä. Perusteluista ei myöskään saa varsinaista johtoa sille, millä perusteella ja miten olisi päätettävä kalatien ensisijaisuudesta verrattuna istutusvelvoitteeseen, tai milloin ylipäätään lupaa voitaisiin muuttaa. Yksittäisen voimalaitoksen luvan muuttaminen ei rakennetussa vesistössä ole välttämättä riittävää kalan kulun turvaamiseksi, minkä vuoksi tulisi olla mahdollista asettaa ehdollisia määräyksiä, jotka ennakoivat myöhemmin tehtävää kalatietä. Korkein hallinto-oikeus huomauttaa, että vesimuodostumien hyvän tilan edistäminen ei kuulu kalatalousviranomaisen varsinaisiin tehtäviin. Jatkovalmistelussa tulisi harkita aloiteoikeuden esittämistä myös Lupa- ja valvontavirastolle ja sen vesienhoidosta vastaavalle yksikölle.
Vaasan hallinto-oikeuden arvion mukaan Lupa- ja valvontavirastossa vireille tulevien asioiden määrä tulee olemaan todennäköisesti esityksessä arvioitua suurempi. Säädösmuutoksesta seuraa kokonaan uudentyyppisiä hakemusasioita, joihin keskeisenä kuuluu luvan pysyvyyteen, omaisuudensuojaan ja perusoikeuksiin liittyviä ratkaistavia asioita. Näihin tultaneen hakemaan muutosta tavanomaista enemmän. Muutoksenhakutuomioistuinten tulee olla riittävästi resursoituja. Vaasan hallinto-oikeus toteaa, että esityksessä on tarkoitettu rajata hankkeesta vastaavan oikeutta vaatia hankkeen lunastamista. Ehdotuksen suhde nykyisen vesilain 13 luvun 12 §:n 2 momenttiin jää kuitenkin epäselväksi, minkä vuoksi asiaan tulisi kiinnittää huomiota jatkovalmistelussa.
Tuomioistuinvirasto pitää tärkeänä, että ehdotuksen vaikutuksia Vaasan hallinto-oikeuden juttumäärän ja resurssitarpeen kehitykseen seurataan ja otetaan huomioon hallinto-oikeuden riittävä resursointi.
Energiantuottajat
Pohjolan Voima Oyj, Fortum Oyj, Kemijoki Oy, Vattenfall Oy, Koskienergia oy, Koillis-Satakunnan Sähkö Oy, Nummenkosken Vesivoima Oy, Porraskosken Voima Oy, Kantturakosken Vesivoima Oy, Killin Voima Oy, Energiateollisuus ry, Pienvesivoimayhdistys ry, Paikallisvoima ry ja Suomen Lähienergialiitto ry ovat kannattaneet vesivoimalaitoksen lunastamisoikeutta koskevan erityissäännöksen poistamista. Lausunnonantajien mukaan ehdotetut lainsäädäntömuutokset sisältävät huomattavia perustuslain 15 §:ssä suojattuun omaisuudensuojaan sekä voimassa olevan vesilain systematiikkaan liittyviä puutteita. Esityksessä puututaan vesilain pysyvyyssuojaan ja uusien lupamääräysten antamissäännöksiin merkittävästi. Esitetyt säännökset mahdollistavat vesilupiin puuttumisen takautuvasti.
Useat lausunnonantajat ovat huomauttaneet nollavelvoitelaitoksen muuttuneesta määrittelystä. Perusteluita tulee tarkistaa siten, että sääntelyn soveltamisalasta ei jää epävarmuutta. Korvauksen sovittelua koskeva säännös tulisi aiheuttamaan erilaisia tulkinnallisia ongelmia. Säännös tulee poistaa lakiehdotuksesta. Hankkeesta vastaavalla tulee olla oikeus vaatia hankkeen lunastamista, jos uudet velvoitteet osoittautuvat kohtuuttomiksi. Vesivoimalaitoksen omistajalle vesivoiman menetyksestä maksettavan korvausten perusteiden tulee olla yhdenmukaiset vesilain 3 luvun 21 §:n kanssa.
Lausunnonantajien mukaan lakiesityksestä tulisi ilmetä luvan avaamisen edellytykset ja toimenpiteet tulee kohdentaa kohteisiin, joissa niiden voidaan arvioida olevan merkityksellisiä. Esitys jättää hyvin laajan harkintavallan kalatalousviranomaiselle ja lupaviranomaiselle lupien muuttamisen suhteen. Varsinkin pienten vesivoimalaitosten toimintaedellytysten ja taloudellisen arvon näkökulmasta on hyvin ongelmallista, jos ei ole tiedossa, onko laitokselle tulossa uusia velvoitteita tai minkä sisältöisiä nämä ovat. Lainmuutosten vaikutuksia kaikkein pienimmille toimijoille ei ole selvitetty.
Pohjolan Voima Oyj lausuu, että toimenpiteen kohtuullisuutta arvioitaessa ei lähtökohtaisesti tulisi antaa painoarvoa hankkeesta vastaavan oikeudelliselle asemalle tai varallisuusasemalle. Fortum Oyj huomauttaa, että Ruotsin lainsäädäntöä koskeva tarkastelu ei anna oikeaa kuvaa Ruotsin lainsäädännöstä, ja tarkastelua tulee täsmentää.
Paikallisvoima ry korostaa sitä, että toimenpiteiden kohtuullisuus tulee punnita tapauskohtaisesti. Punnintatilanteet tulevat olemaan haastavia, koska kalatalousvelvoitteen toteuttamiskustannukset ovat ennalta mallinnettavissa, mutta tuotannon menetyksen ja kalataloudellisten hyötyjen arvon määrittäminen on vaikeaa.
Jatkovalmistelussa tulee kiinnittää huomiota tilanteisiin, joissa vaellusesteen muodostava patorakenne kuuluu eri taholle kuin voimalaitos tai velvoitteista on määrätty patorakennetta koskevassa päätöksessä. Ehdotettu sääntely saattaa tällaisissa tilanteissa merkitä jälkikäteistä puuttumista voimalaitoksen omistajan ja patorakenteen haltijan väliseen yksityisoikeudelliseen sopimukseen.
Muut lausunnonantajat
Fingrid Oyj pitää perusteltuna arvioida muutoksen merkitystä myös sähköjärjestelmän häiriötilanteiden varautumis- ja käytönpalautussuunnitelmien kannalta. Järjestelmävastaavalta kantaverkonhaltijalta ei tulisi pyytää automaattisesti lausuntoa sellaisten laitosten osalta, joilla ei laitosten koko huomioon ottaen voida katsoa olevan olennaista merkitystä sähköjärjestelmän tasehallinnan tai käyttövarmuuden kannalta.
Museovirasto lausuu, että jatkovalmistelussa tulee kiinnittää huomiota kulttuuriperintöarvojen selvittämiseen ja kulttuuriperinnön parempaan huomioon ottamiseen lupamenettelyssä. Museoviraston aiemmin esittämää vaikutusten arvioinnin tarpeita ei ole hallituksen esitysluonnoksessa otettu huomioon nyt ehdotetuissa lupasäännöksissä tai niiden perusteluissa.
Natur och Miljö rf, Suomen Luontopaneeli, Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, WWF Suomi ja Luonnonvarakeskus pitävät ehdotettuja muutoksia tarpeellisina, mutta riittämättöminä hankkeen tarkoituksen saavuttamiseksi. Kalatalousvelvoitteiden tulisi olla ensisijaisia, koska kalatalousmaksuilla ei voida kestävästi turvata vaeltavia kalakantoja. Ehdotetut säännökset, erityisesti toimenpiteiden kohtuullisuuden vaatimus, estävät kuitenkin käytännössä kalan kulkua turvaavien velvoitteiden asettamisen erityisesti pienissä voimalaitoksissa.
Lausunnonantajat toteavat muiden energiantuotantomuotojen merkityksen lisääntyvän ja vesivoiman suhteellisen merkityksen vähentyvän. Sääntelyllä tulisi tukea kannattamattomien voimalaitosten toiminnan hallittua alas ajamista ja tällaisten laitosten purkamista. Aiheuttamisperiaatteen mukaisesti vesivoimalaitosten omistajien tulisi vastata täysimääräisesti luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvien haittojen torjuntakustannuksista. Velvoitteita ei tulisi kohtuullistaa, ja korvausten sovittelussa tulisi voida ottaa huomioon se aika, jolloin vesivoimaa on voitu käyttää hyväksi ilman kalataloudellisia velvoitteita.
Lausunnonantajat viittaavat vesipuitedirektiiviin todeten sen edellyttävän jäsenvaltioilta vesilupien säännöllistä tarkistamista ja tarvittaessa ajan tasalle saattamista. Useat lausunnonantajat ovat esittäneet merkityksensä menettäneen vesivoimalaitosten lunastamista koskevan säännöksen palauttamista lakiehdotukseen.
Lausunnonantajat pitävät tärkeänä, että kalatalousviranomaiset priorisoivat muutoshakemusten vireillepanossa ekologisesti arvokkaimmat ja potentiaalisimmat kohteet. Tämä mahdollistaisi jokikokonaisuuksien kytkeytyneisyyden palauttamista nykyisenkaltaisen, enimmäkseen yksittäisiin laitoksiin kohdistuvan parantamisen sijaan. Priorisointikriteerien avulla kalatalousviranomaisen resurssit voidaan kohdistaa tuloksellisesti, ja selkeiden kriteerien käyttö helpottaisi eri intressiryhmien välisten ristiriitatilanteiden ratkaisemista. Lisäksi lainsäädännöllisesti tulisi varmistaa, että nollavelvoitelaitosten lupien tarkistamiseen todella ryhdytään.
WWF Suomi katsoo, että esityksen jatkovalmistelussa tulisi palata lainmuutosta valmistelleen työryhmän mietinnön mukaiseen sääntelyratkaisuun. Sääntelyn oikeasuhtaisuus tulisi toteuttaa sisällyttämällä lakiin hankkeesta vastaavalle mahdollisuus saada korvausta tilanteessa, jossa lupamääräysten toteuttaminen johtaa hankkeesta vastaavan näkökulmasta kohtuuttomana pidettävään lopputulokseen.
Suomen Vesiensuojelun Keskusliitto ry pitää vaelluskalakantojen elinolosuhteiden parantamista, virtavesiluonnon monimuotoisuuden turvaamista sekä vesienhoidon tavoitteiden toteuttamista erittäin tärkeinä ja kannatettavina. Vesialueen omistajien asema tulee nähdä ennen kaikkea haitankärsijöiden asemana tilanteessa, jossa sääntely on ollut puutteellista. Luonnoksen valtiosääntöoikeudellisessa ja vaikutusten arviointia koskevissa osuuksissa painottuu luvanhaltijan (voimalaitoksen omistajan) asema. Vesialueiden omistajien ja muiden yksityisten intressitahojen omaisuudensuojaa ja oikeusturvaa ei arvioida riittävästi.
Perustuslain 6 § edellyttää, että oikeussuojakeinot ovat käytännössä tasapuolisesti saatavilla niille tahoille, joiden oikeuksiin ja etuihin hankkeen vaikutukset ulottuvat. Mikäli hakemuskompetenssi rajataan vain viranomaiselle ja luvanhaltijalle, muodostuu vesialueen omistajan oikeussuoja tosiasiallisesti heikommaksi, vaikka voimalaitoksen vaikutukset voivat suoraan heikentää hänen kalataloudellista hyödyntämisoikeuttaan, vesialueen arvoa ja käyttömahdollisuuksia. Hakemuskompetenssi uuden kalatalousvelvoitteen tai -maksun määräämiseksi tulee ulottaa nimenomaisesti myös vesialueen omistajalle ja tarvittaessa kalatalousalueelle.
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry toteaa ehdotettujen säännösten jättävän viranomaiselle laajan harkintavallan, mikä aiheuttaa epävarmuutta luvanhaltijoille. MTK ei kannata hyödyn huomioon ottamista ja korvauksen sovittelua koskevia säännösehdotuksia. Nykyisenkaltainen korvaussääntely edistäisi tehokkaammin uudistuksen tavoitteita. Esityksestä tulisi selkeästi ilmetä se, että uudet velvoitteet ovat mahdollisia ainoastaan uhanalaisten kalakantojen osalta. Lisäksi MTK toteaa, että esitykseen tulee sisällyttää voimalaitoksen omistajalle mahdollisuus vaatia hankkeen lunastamista.
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n mukaan vesilain muutos on tarpeellinen ja perusteltu vaelluskalakantojen sekä yleisesti kalakantojen elinvoimaisuuden vahvistamiseksi. Muutos on tarpeen myös vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanon tehostamiseksi sekä vesien hyvän tilan tavoitteiden saavuttamiseksi. Esitetty muutos on siten sekä ekologisesti että oikeudellisesti perusteltu. MaRa toteaa, että vesien hyvä tila vaikuttaa olennaisesti luonnon virkistyskäytön ja luontoon perustuvien elinkeinojen alueellisiin ja paikallisiin toimintaedellytyksiin. Nykyinen sääntely on rajoittanut vaelluskalakantojen ja muun vesiluonnon tilan parantamistoimia. Luonnoksessa ehdotetulla sääntelyllä pyritään parantamaan kalakantojen elinoloja. Kalakantojen vahvistuminen parantaa pidemmällä aikavälillä kalastus- ja virkistyskäyttömahdollisuuksia vesistöissä. Erityisesti vaelluskalakantojen vahvistuminen parantaa matkailutoiminnan edellytyksiä sekä alueiden vetovoimaisuutta.
Suomen Kuntaliitto ry pitää tärkeänä, että kaikista uusista velvoitelaitoksista tehdään hyöty-haitta-analyysi riittävän laajoilla selvityksillä, ja vasta tällä perusteella päätetään, missä järjestyksessä vesivoimalaitoksia aletaan velvoittamaan uusiin kalatalousvelvoitteisiin. Kuntien kokonaan tai osittain omistamien laitosten osalta tulisi vaelluskalakantojen tilaa parantamaan ensisijaisesti vapaaehtoisin ja sopimusjärjestelyihin perustuvin keinoin.
Itä-Suomen yliopisto toteaa, että vesilain tarkistamistarvetta tulisi arvioida esityksessä valittua tarkastelukulmaa laajemmin esimerkiksi EU:n vesipuitedirektiivissä tarkoitettujen ympäristötavoitteiden saavuttaminen näkökulmasta. Vesipuitedirektiivin velvoitteiden täytäntöönpanon näkökulmasta vesien tilan parantaminen tulisi olla yleinen peruste vesilupien tarkistamiseen ja kalatalousvelvoitteiden muuttamiseen. Lisäksi edunmenetysten korvattavuutta (vesilain 3 luvun 21 § ja 19 luvun 5 §) tulisi merkittävästi lieventää. Itä-Suomen yliopisto toteaa, että jatkovalmistelussa tulisi vielä perusteellisesti arvioida, onko nollavelvoitelaitoksia koskeva erityissäännös oikeudellisesti perusteltu ja kestävä tapa vastata ehdotuksen taustalla olevaan ongelmaan.
Ehdotetut säännökset jättävät viranomaisille laajan harkintavallan sen suhteen minkä laitoksen lupaa ryhdytään tarkistamaan ja millainen uuden määräyksen tulisi olla. Ehdotetun sääntelyn perusteella kalataloudellisia velvoitteita koskevien määräysten sisällöstä päätettäessä tulisi huomioonotettavaksi ainoastaan kalakantoihin liittyviä näkökohtia, eikä esimerkiksi vesienhoitoon tai virtavesiluonnon ennallistamiseen liittyvät näkökohdat sisälly arviossa huomioonotettaviin seikkoihin. Kapea keskittyminen vaelluskalanäkökohtiin ja laajemman vesiympäristön suojelu- ja parantamisnäkökannan sivuuttaminen on kuitenkin asiallisesti perustelematonta ja oikeudellisesti kestämätöntä ottaen huomioon Suomea sitovat EU- ja kansainvälisen oikeuden velvoitteet sekä käynnissä oleva rikkomusmenettely vesipuitedirektiivin osalta.
Metsähallitus on ilmoittanut kannattavansa ehdotettuja muutoksia.
Suomen Asianajajat on ilmoittanut, ettei sillä ole lausuttavaa esityksestä.
Lausuntopalautteen huomioon ottaminen
Jatkovalmistelussa esitystä on tarkistettu ottaen huomioon valtion aluehallinnon uudistuksesta johtuvat välittömät muutostarpeet ehdotuksiin. Lisäksi ehdotettuja säännöksiä on tarkistettu saadun lausuntopalautteen perusteella, täsmennetty esityksen perusteluita ja täydennetty säännösehdotusten vaikutusten arviointia koskeva osuus. Keskeiset muutokset työryhmän mietintöön verrattuna ovat vesivoimalaitoksen lunastamista ja valtion toteuttamiskustannuksiin osallistumisvelvollisuutta koskevien säännösten poistaminen ja kalatalousvelvoitteen ja -maksun kohtuullisuutta koskevien säännösten lisääminen. Lisäksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös Lupa- ja valvontaviraston velvollisuudesta pyytää eräissä tilanteissa lausuntoa järjestelmävastaavalta kantaverkonhaltijalta lupamääräysten muuttamisesta.
Eräisissä kommenteissa on esitetty uuden määräyksen antamista koskevan asian vireillepano-oikeuden antamista myös Lupa- ja valvontavirastolle sekä luvanhaltijalle. Sääntelyllä pyritään turvaamaan erityisesti vaeltavien kalakantojen elinolosuhteiden parantamista, joka kuuluu kalataloustehtäviä hoitavalle elinvoimakeskukselle. Elinvoimakeskuksella on parhaat edellytykset arvioida sitä, miten käytettävissä olevat resurssit kohdentamalla ja eri toimenpiteitä yhdistämällä saadaan kokonaisuutena tarkastellen suurin hyöty yksittäisten voimalaitosten lupien muuttamisesta. Ottaen huomioon määräyksestä mahdollisesti valtiolle aiheutuva korvausvastuu, ei asian vireillepano-oikeutta tule osoittaa muille toimijoille.
Energia-alan toimijat ovat kiinnittäneet huomiota ehdotetun sääntelyn ja perustuslain, erityisesti omaisuudensuojaa koskevan 15 §:n, väliseen suhteeseen. Arvio ehdotetun sääntelyn suhteesta perustuslakiin sisältyy esityksen lukuun 12. Lausunnoissa on todettu sääntelyn jättävän lupaviranomaiselle laajan harkintavallan päättää asetettavan lupamääräyksen sisällöstä. Soveltamistilanteiden tapauskohtaiset erityispiirteet edellyttäisivät kuitenkin seikkaperäistä sääntelyä, mitä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Energia-alan toimijat ovat esittäneet ehdotetun 3 luvun 21 a §:ssä tarkoitetun vesivoiman menetyksestä maksettavan korvauksen perusteista säädettäväksi vastaavasti kuin nykyisen 3 luvun 21 §:ssä. Esitykseen ei ole tältä osin tehty muutoksia.
Useissa palautteissa on pidetty tärkeänä, että vaelluskalakantojen elinolosuhteita parantavia hankkeita tuetaan myös jatkossa valtion toimin. Valtion osallistuminen hankkeisiin on tarkoituksenmukaista järjestää ja koordinoida tätä koskevien erillisten tukiohjelmien puitteissa.
Kansalaisjärjestöjen ja elinvoimakeskusten antamissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota siihen, että kalataloustehtäviä hoitavien elinvoimakeskusten resurssien riittävyys on keskeisessä asemassa sääntelyn täytäntöönpanon kannalta. Esityksessä ei esitetä lisäresursseja kalataloustehtäviä hoitaville elinvoimakeskuksille, vaan elinvoimakeskusten resurssien riittävyys tulee järjestää osana virastojen tulosohjausta ja valtion talousarvion laadintaa.
Energia-alan toimijat ja MTK ry ovat esittäneet voimalaitoksen omistajalle vesilain 19 luvun 5 §:n mukaista oikeutta vaatia laitoksen lunastamista vesilain 3 luvun 21 a §:n mukaisissa tilanteissa. Ehdotettujen lainmuutosten tavoitteena on ollut keventää jälkikäteen vesivoimalaitokselle asetettavan kalataloudellisen velvoitteen ja maksun määräämisen edellytyksiä. Tämänkaltainen säännös saattaisi johtaa siihen, että lainmuutokselle asetettuja tavoitteita ei saavutettaisi. Lunastusmahdollisuutta ei ole pidettävä tarpeellisena myöskään sen vuoksi, että ehdotetut kohtuuttomien kustannusten kielto ja vaatimus korvata olennainen hyödyn menetys turvaavat riittävästi voimalaitoksen omistajan asemaa.