2.1
Voimassa olevat valtuudet ja menettelyt
Valtion lainanotto toteutetaan perustuslain 82 §:n 1 momentin mukaisesti eduskunnan suostumuksella. Kesäkuun 11 päivänä 2024 tekemällään päätöksellä (374/2024) eduskunta oikeutti valtioneuvoston ottamaan lainaa valtiolle siten, että valtionlainojen nimellisarvo saa toistaiseksi olla yhteensä enintään 205 miljardia euroa, johon saa sisältyä enintään 35 miljardia euroa lyhytaikaista lainaa. Lyhytaikaisen lainan laina-aika on sitä otettaessa enintään 12 kuukautta.
Voimassa oleva valtuus oikeuttaa lisäksi käyttämään lyhytaikaista lainaa harkinnan mukaan valtioneuvoston määräämissä rajoissa kattamaan valtion maksuvalmiuden turvaamisen sekä valtion kausiluonteisten menohuippujen ja valtion kassasijoitusten tarkoituksenmukaisen hoidon vaatiman rahoitustarpeen. Edelleen nykyinen valtuus mahdollistaa koron- ja valuutanvaihtosopimusten sekä muiden johdannaissopimusten hyödyntämisen osana velanhallinnan riskienhallintaa. Näihin valtuuksiin ei esitetä muutoksia.
Valtiokonttori hoitaa valtion lainanoton ja velanhallinnan operatiivisia tehtäviä valtioneuvoston päätöksen mukaisesti siten kuin valtiovarainministeriö tarkemmin määrää. Eduskunnan valtioneuvostolle antamaan valtuuteen perustuen valtiovarainministeriö antaa Valtiokonttorille valtion talousarviotalouden velanhallintaa koskevan määräyksen. Siinä määritellään velanhallinnan tavoitteet ja velanhallinnassa noudatettavat yleiset periaatteet, riskirajat, käytettävät instrumentit sekä raportoinnin sisältö. Valtiovarainministeriö valvoo velanhallinnan määräyksen noudattamista.
2.2
Nykytilan arviointi
Valtionvelka oli laskevalla uralla sekä nimellisarvoisesti että suhteessa bruttokansantuotteeseen ennen vuoden 2008 finanssikriisiä (kuvio 1). Tämän jälkeen velkaantuminen lähti kasvuun kriisiä seuranneina heikon talouskasvun vuosina. Velkaantumista ovat viime vuosina edelleen kiihdyttäneet taloutta kohdanneet kriisit. Ensin koronapandemia ja sen jälkeen Venäjän hyökkäyssota ja sen seurannaisvaikutukset ovat kasvattaneet merkittävästi valtion lainanoton tarpeita.
Valtio on velkaantunut nopeasti ja trendinomaisesti. Kun valtionvelan määrä vuoden 2008 lopussa oli hieman yli 54 miljardia euroa, ylsi se vuoden 2025 lopussa jo lähes 188 miljardiin euroon. Velan määrä on yli kolminkertaistunut vajaassa kahdessa vuosikymmenessä. Velkaantuminen on ollut myös nopeampaa kuin talouskasvu, mistä syystä velan bkt-osuus on kasvanut. Vuonna 2008 valtionvelan suhde bruttokansantuotteeseen oli noin 28 prosenttia, kun se vuoden 2025 lopussa oli lähes 67 prosenttia.
Lainanottovaltuus on seurannut valtionvelan kehitystä (kuvio 1). Valtuus oli vielä vuonna 2008 73 miljardia euroa, mistä se nostettiin seuraavana vuonna 110 miljardiin euroon. Velkaantumisen nopeudesta kertoo myös se, että tuon jälkeen valtuutta on nostettu jo neljä kertaa ja velka on noussut aina kulloinkin voimassa olleen valtuuden ylärajalle nopeammin kuin mikä tilanne oli aiemmin.
Kuvio 1. Valtionvelan ja lainanottovaltuuden kehitys vuosina 2005–2025
Lähde: valtiovarainministeriö
Kuvio 2. Valtionvelan ennustettu kehitys
Lähde: valtiovarainministeriö
Valtiovarainministeriön ennusteen (Taloudellinen katsaus, Talvi 2025) perusteella valtion velkaantuminen tulee jatkumaan myös lähivuosina (kuvio 2). Talousennusteen mukaan valtionvelka yltää nykyisen lainanottovaltuuden ylärajan tuntumaan vuoden 2026 lopussa. Valtiokonttorin kassaennustejärjestelmän nojalla on nähtävissä, että velan määrä saattaa tilapäisesti ylittää voimassa olevan valtuuden jo ennen kuluvan vuoden loppua. Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan vuonna 2030 valtionvelan määrä on yli 250 miljardia euroa.
Talousennusteisiin liittyy aina epävarmuutta. Nykyisessä maailmantilanteessa, jossa geopoliittiset tekijät saavat aikaan huomattavia ja jatkuvia liikkeitä niin osake-, korko-, kuin hyödykemarkkinoilla, epävarmuus on vielä tavanomaista suurempaa. Esimerkiksi Ukrainan sota tai Lähi-idän tilanne voi muuttua ennakoimattomalla tavalla huonompaan suuntaan ja synnyttää merkittävää haittaa maailmantalouteen ja sitä kautta myös Suomen talouskehitykseen. On mahdollista, että ennusteen mukainen velkaantumiskehitys ei toteudu, vaan velkaantuminen tulee olemaan arvioitua nopeampaa.
Viime vuosina talouden toimintaympäristöä ovat leimanneet monet ennakoimattomat negatiiviset tapahtumakulut, jotka ovat johtaneet odotettua heikompaan talouskasvuun. Tämä on näkynyt valtion velkaantumisen odotettua nopeampana kasvuna. Asiaa on havainnollistettu kuviossa 3, joka esittää valtiovarainministeriön kevään 2020 ennusteen mukaisen valtionvelan kehityspolun ja vastaavasti toteutuneen velkaantumiskehityksen. Siitä nähdään, että toteutunut velkaantuminen on ollut selkeästi voimakkaampaa kuin ennustettu. Vuoden 2020 keväällä arvio oli, että vuoden 2024 lopussa valtionvelan määrä olisi noin 148 miljardia euroa. Toteutunut luku oli kuitenkin yli 20 miljardia euroa korkeampi.
Kuvio 3. Ennuste valtionvelan kehityksestä ja toteutunut kehitys
Lähde: valtiovarainministeriö ja Valtiokonttori
Valtionvelan kehityksen ennakointiin oman epävarmuutensa muodostavat valtion takaus- ja takuuvastuut. Mikäli näitä vastuita koituisi valtion maksettavaksi, lisäisi tämä osaltaan tarvetta valtion lisälainanottoon. Valtion takaus- ja takuuvastuut ovat kasvaneet valtion suorien vastuiden tavoin merkittävästi viimeiset 15 vuotta (kuvio 4). Takaus- ja takuuvastuiden määrä oli vielä vuonna 2010 noin 23 miljardia euroa. Vastaava luku vuoden 2024 lopussa oli jo lähes 70 miljardia euroa. Takausvastuut ovat edelleen jatkaneet kasvuaan ja viime vuoden lopulla vastuukanta oli jo 73 miljardia euroa.
Valtiolla on lisäksi merkittäviä pääomavastuita kansainvälisille rahoituslaitoksille. Näistä sitoumuksista voi tulla valtiolle nopeasti hoidettavia maksuvelvoitteita rahoituslaitoksen tappioiden kattamiseksi tai maksukyvyttömyyden välttämiseksi. Valtiolla oli vuoden 2025 lopulla pääomavastuita 19,6 miljardia euroa, josta suurimman osan muodostaa Euroopan vakausmekanismin (EVM) vaadittaessa maksettava pääoma. Suomen osuus tästä on 11,11 miljardia euroa.
Kuvio 4. Valtion takaus- ja takuukannan kehitys, mrd. euroa
Lähde: valtiovarainministeriö ja Valtiokonttori
Valtion velanhallinnan operatiivisessa toiminnassa on näkökulmia, jotka tulee huomioida lainanottovaltuuden suuruutta arvioitaessa. Valtion pitkäaikainen lainanotto nojautuu suuriin yksittäisiin valtion viitelainaeriin. Tällä toimintatavalla ylläpidetään lainojen likviditeettiä, turvataan rahoituksen saatavuutta ja sen kustannustehokkuutta. Liikkeeseenlaskujen ajoitukseen vaikuttaa paitsi valtion maksuvalmiustilanne myös lainojen markkinakysyntä. Lainanottoa tehdään tyypillisesti etupainotteisesti ennen suuria velan erääntymisiä. Näin turvataan lainan takaisinmaksu lainasopimusten ehtojen mukaisesti ja samalla valtion lainanottokykyä pitkällä aikavälillä.
Velan riskienhallinnassa harjoitettavassa johdannaistoiminnassa sopimusvastapuoliin liittyvältä luottoriskiltä suojaudutaan vakuussopimuksella (Credit Support Annex). Mikäli markkinaliikkeiden myötä johdannaissopimuksen markkina-arvo kasvaa Suomen valtion näkökulmasta, valtio vastaanottaa sopimuksen markkina-arvoa turvaavaa vakuutta. Vastavuoroisesti jos sopimuksen markkina-arvo kasvaa vastapuolen näkökulmasta tarkasteltuna, valtio toimittaa vastapuolelle vakuutta. Markkinaliikkeiden ollessa voimakkaita voivat päivittäiset vakuussiirrot olla merkittäviä, jopa 400–500 miljoonaa euroa. Toimitettavat vakuudet rahoitetaan lainanotolla, jolloin vakuussiirroissa tapahtuvat muutokset heijastuvat valtionvelan määrään. Valtion kassatilanteessa on budjettivuoden sisällä myös muista tekijöistä johtuvaa voimakasta vaihtelua, jota tasataan lyhytaikaisella lainanotolla. Näistä tekijöistä johtuen valtion velan määrä voi vaihdella merkittävästi, useilla miljardeilla euroilla, lyhyenkin ajan sisällä.